TAPAUSESIMERKKINÄ RUOTSIN PYSYVÄ HALLITUS – MITÄ VIRKAA NYKYDEMOKRATIALLA?

Ruotsin viime viikkojen hallituskriisiteatterin voisi kuvitella viimeistään nyt pudottavan herkkäuskoisen median seuraajan suomut pois silmiltä. Todellsuudessa tällaiseen optimisiin ei ole kuitenkaan varaa, sen verran indoktrinoitua lampaita Pohjolan vaalikarjasta on tullut. 

Tätä yleistä apatiaa selittää kansan syvien rivien tottuminen pysyvään hallitukseen, jonka politiikka ei muutu olennaisesti hallituspuolueiden vaihtuessa. Ruotsin pysyvää hallitusta alleviivaa keskustavasemmistolaisen hallituksen tarrautuminen valtaan vielä sen jälkeen kun se sai epäluottamuslauseen ja joutui eroamaan hiljattain. Varsinaiseksi demorkratiailveilyksi uudet hallitusneuvottelut muuttuivat sen jälkeen kun eroamaan joutunut Stefan Löfven äänestettin valtiopäivillä uudelleen demarivetoisen hallituksen pääministeriksi. 

Äänestystuloksen kääntyminen niukasti Stefan Löfvenin puolelle johtui pitkälti keskusta- ja vasemmistopuolueiden jyrkän kielteisestä asenteesta Ruotsidemokraattien mahdollisuudesta nousta hallitukseen. Joustamattoman asenteen takana on ideologinen sokeus, joka ei salli minkäänlaista poliittista pragmatismia. Vasemmiston sana-akrobatiassa heidän määrittelemäänsä demokratiaa puolustetaan halveksumalla kansanvaltaa ja kiistämällä erimielisten oikeus osallistua vallanjakoon. Ylen uutisessa Ruotsin valtiopäivät äänesti Stefan Löfvenin uudeksi pääministeriksi – 173 äänesti vastaan, 175 olisi tarvittu ympäristöpuolueen Karolie Skog sanoo suoraan kansan äänestämien kansallismielisten kansanedustajien olevan uhka demokratialle:

Nyt on vuorossa viimeinen puhuja, ympäristöpuolueen valtiopäiväedustaja  Karolina Skog.  Hän varoittaa, että Ruotsi on tienhaarassa. Kansallismielinen oikeisto muodostaa vaaran demokratiaa ja liberaaleja arvoja vastaan, hän sanoo.  

– Meidän on noustava sitä vastaan, Skog sanoo.

Ideologisille moralisteille demokratia ei tietenkään tarkoita kansan enemmistön tahtoa vaan "oikeita mielipiteitä ja arvoja", joita he itse sattuvat kannattamaan. Ikävä kyllä tälle vasemmistoliberalistiselle arvopolitiikalle ei ole Pohjolan hallituskokoonpanoissa vaihtoehtoja, sillä ns. oikeistopuolueet ovat mediaa miellyttääkseen olleet pakotettuja omaksumaan "edistyksellisiä" agendoja välttääkseen orkestroidut lokakampanjat.

Äänestäjille vallitseva poliittinen järjestelmä ei tarjoa juuri mitään muuta kuin tämän sirkuksen sivustaseuraajan roolin. Länsi-Euroopassa, erityisesti Ruotsissa, eletään totalitaarisen pysyvän hallituksen alaisuudessa: se äänestetään aina uudelleen seremoniallisen vaalijärjestelmän kautta. Kyse ei ole hämärästä oligarkkien salaliitosta, vaan modernin demokratian todellisesta olemuksesta, jota hallitsee täysin avoimesti vasemmistoliberaali arvohegemonia riippumatta hallituksen koostumuksesta. 

On vaikea kuvitella miten kansallisesti vällttämättömiä radikaaleja uudistuksia voidaan tehdä vasemmistolaisen poliittisen uskonnon hallitsemassa nykydemokratiassa. Siksi äänestäminen vain vahvistaa vallalla olevan arvototalitarismin legitimiteettiä. Jopa kansalaisvaikuttaminen ja kansalaisjärjestöjen "aktivismi" on valjastettu vahvistamaan kansalaisuskonnoksi nostettua demokratiaa.

Murtautuminen ulos apatian noidankehästä on epätodennäköistä niin kauan kuin kansalaiset luottavat valtamediaan ja antavat mielensä massaviihteen muokattaviksi. Arkitodellisuuden ja virallisen uutis- ja viihdetarjonnan välinen ristiriita alkaa olla kuitenkin jo niin suuri, että ellei satu olemaan aivan tyhjäpäinen kuluttajazombi, täydentävää tietoa haetaan entistä enemmän valtamedian varoittamilta "kielletyiltä" sivuilta. Vaikka länsimaiden poliittinen tilanne ja talosjärjestelmä ovat monella tapaa erilaisia kuin sosialismin romahduksen kynnyksellä, sama totuuden ja vapauden jano ajaa kansalaisia muualle minne järjestelmä haluaisi.