YHDYSVALTAIN PRESIDENTINVAALIEN SUURIN ROISTO ON VALTAMEDIA

Jos olisimme luottaneet läntisen maailman (vasemmisto)liberaaliin valtamediaan, Demokraattipuolueen ehdokas Joe Biden olisi voittanut Yhdysvaltain presidentinvaalit yksiselitteisen selvästi heti vaalipäivän jälkeen. Ääntenlaskennan alussa kävi kuitenkin selväksi, että Bidenin voitto ei ole läpihuutojuttu, sillä presidentti Donald Trump vei median ja sen hyödyntämien asiantuntijoiden yllätykseksi Floridan osavaltion äänet. Tällä hetkellä lopputulos riippuu 3-4 osavaltion tuloksista, joiden lopullinen selvyys varmistunee aikaisintaan huomenna. Ylessä ollaan kuitenkin toivekkaita, ainakin jos on uskomista uutiseen Uusimmat tiedot USA:n vaalituloksesta: Jos Bidenin johto pysyy, voittoon riittävät Michigan ja Wisconsin ja Nevada – viimeisestä lisää tuloksia tulee vasta huomenna.

Olipa lopputulos mikä tahansa, vaaleihin liittyy paljon hämärää, jonka takana on istuvan presidentin vastainen rintama. Trump onkin tuoreissa tviiteissään ja vaalipuheessaan ottanut esille vaalivilpin mahdollisuuden. Tätä jos mitä pidetään koko läntisen maailman establishmentin keskuudessa pöyristyttävänä väitteenä. Eihän länsimaissa – eikä varsinkaan vanhimmassa demokratiassa – voi esiintyä vaalivilppiä! Sellaista on vain kehitysmaissa, tai pahan akseliin kuuluvissa valtioissa kuten Venäjällä, Iranissa ja Kiinassa. 

Maailmalla on totuttu siihen, että liberaali länsi vaatii "autoritäärisiiin" Itä-Euroopan maihin vaalitarkkailijoita, mutta katsoo itse olevansa niin nuhteeton, että jo epäily länsimaan vaalien vilpillisyydestä on suoranainen kunnianloukkaus pyhää demokratiaa kohtaan. Ja kuitenkin juuri länsimaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, vaalivilppiä on voitu harjoittaa vuosikausia, koska niistä puuttuvat puolueettomat vaalitarkkailijat. Esimerkiksi Pennsylvanian osavaltiossa demokraatit ovat aikaansaaneet käytännön, joka sallii jopa kolme päivää myöhässä tulevat äänet. Hämmästyttävintä tässä on se, että ne voidaan hyväksyä, vaikka niissä ei olisi allekirjoitusta eikä edes postileimaa. 

Yhdysvaltain vaaleista ei vastaa liittovaltio, vaan osavaltiot, jonka vuoksi vaalien järjestäminen ja äänten tarkastus on kaikissa erilainen. Suurin vaara on digitaalisisa äänestyskoneissa, joihin on pystytty todistetusti murtautumaan moneen otteeseen. Tästä kertoo viime maaliskuun Ilta-Sanomien juttu Harri Hursti oli lapsinero – nyt hän paljastaa amerikkalaisille, kuinka naurettavan helposti heidän presidentinvaalinsa voidaan hakkeroida:

Tätä testiä Yhdysvaltojen äänestyskoneet eivät Hurstin mukaan läpäise millään tavalla. Hän kirjoitti 2017 raportin, jonka mukaan kaikkiin tällä hetkellä käytössä oleviin äänestyskoneisiin on mahdollista murtautua jälkiä jättämättä.

Tästä seuraa hurja johtopäätös: emme voi tietää, olivatko esimerkiksi vuoden 2016 presidentinvaalien tulokset manipuloituja. Ei ole olemassa mitään paperitodisteita, joiden avulla asian voisi tarkastaa.

Viimeisten analyysien perusteella Trumpin vaalivilppisyytöksille näyttää olevan perusteita vaa'ankieliosavaltioissa, joissa uusien äänien tehtailu tyhjästä on osoitettu tietokonegrafiikalla. Niin sanottujen "yllätyslipukkeiden" ilmaantuminen kertoo jostain kummallisesta, joka pitäisi demokratian uskottavuuden vuoksi ensi tilassa todistaa puolueettomasti joko vääräksi tai todeksi.

Vaalien suurin häviäjä ja roisto on kuitenkin valtamedia. Viimeistään nämä vaalit osoittavat, kuinka härskisti valtamedia pyrkii jo ennen vaaleja leipomaan vasemmistoliberaalista ehdokkaasta varmaa voittajaa valheellisten ja ylioptimististen gallup-tulosten avulla. Amerikassa median kritiikittömyyden toiveikkaisiin gallupeihin vielä ymmärtää, koska ennusteilla on toivottu äänestäjien siirtyvän johdossa olevan ehdokkaan voittajavankkureihin. Kyse on siis eräänlaisesta laillisesta mutta epärehellisestä vaalivaikuttamisesta establishmentin ja syvän valtion inhoamaa ehdokasta vastaan. 

Sen sijaan Suomessa median ja asiantuntijoiden olisi pitänyt olla kriittisempiä, koska niillä ei luulisi olevan mitään intressiä ja vaikutusmahdollisuuksia yhdysvaltalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Jos maassamme olisi vastuullinen media, se olisi arvioinut vaaleja viileän analyyttisesti kaikista näkökulmista eikä olisi mistään hinnasta alentunut Ylen ja Helsingin Sanomien harjoittamaan häpeämättömään vaalikampanjointiin toisen ehdokkaan puolesta. 

Ilmeisesti maamme toimittajat ovat asenteellisessa tiedonhankinnassaan ja uutisoinnissaan niin syvällä Yhdysvaltain Itärannikkon liberaalilehdistön luomassa kuplassa, etteivät he kykene havannoimaan ulkopuolella olevaa amerikkalaista todellisuutta. Toimittajien omat asenteet ja toiveet ovatkin olleet ratkaisevassa asemassa kun he ovat kertoneet Yhdysvaltain vaalikampanjoinnista ja vaaleista. 

Ylen, MTV3:ssa ja Helsingin Sanomien käyttämät vaaliasiantuntijat ovat kaikki olleet Trumpin verisiä vastustajia yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Viime vaaleissa ainoa oikean lopputuloksen arvioinut asiantuntija, tällä hetkellä Helsingin yliopiston Yhdysvaltain historian dosenttina toimiva Markku Ruotsila, totesi Ylen aamu-tv:ssä, että lännen valtamedia on neljä vuotta suoltanut joka päivä Trump-vihaa ilman mitään objektiivisuutta. Vihdoinkin ääneen pääsi mies, joka sanoi sanoo suoraan, mikä on länsimaisen demokratian todellinen vihollinen. Asian voi tarkistaa kuuntelemalla viimeisintä Yle Radio 1:n "Pyöreä pöytä" -keskusteluohjelmaa, jossa toimittaja Ruben Stiller ei voinut epämieluisan vaalitilanteen vuoksi hillitä Trump-vihaansa halventamatta samalla puolta Amerikan kansaa.

Toimittajilta on turha odottaa itsekritiikkiä valheellisen Biden-hypetyksen ylläpitämisestä. Sen sijaan he väittävät "yllättävän vaalitilanteen" johtuvan Trumpista ja kutsuvat vaaleja valehteluvaaleiksi kuten Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen mielipidekirjoituksessaan Nyt saavat vaalit tulla – ennenkokemattomat valehteluvaalit Yhdysvalloissa. Omaa tuulimyllyn vastaista sotaansa neljä vuotta käynyt toimittaja Hentunen luuli jo pääsevänsä kiirastulestaan Bidenin helpon voiton myötä, mutta vaalitilanteen pitkittyessä hänen tärisevä olemuksensa viestii lähellä olevasta romahduksesta. 

Hentunen tölvii jutussaan Trumpia väittäen tämän olevan eniten valehdellut presidentti koko Amerikan historiassa. Hän viittaa Amerikan vasemmistodemareja eli Demokraattipuoluetta tukevaan Washington Postiin, joka väittää presidentin valehdelleen 20 000 (sic) kertaa. On selvää, että näin poskettomaan lukuun on laskettu myös ne tosiasiaväitteet, jotka eivät satu miellyttämään vasemmistoliberaaleja. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä oli presidentti Barack Obaman valheluku. Sitähän ei ole mainittu koskaan missään, koska sen rummuttaminen mediassa ei tue vallitsevaa agendaa. Kertomatta jää myös se, että Donald Trump on presidentti, josta on valehdeltu enemmän kuin kenestäkään muusta Yhdysvaltain presidentistä.

Valtamedialle ja sen ehdollistamille "sivistyneille" liberaaleille on vielä neljän vuoden jälkeen arvoitus, miksi Donald Trump on kaikesta huonosta julkisuudesta huolimatta suosittu Yhdysvalloissa. Realismin puutteen lisäksi hyväkkäiltä puuttuu aito halu ymmärtää, mistä Trumpin suosio kumpuaa. Turvattua elämää viettävää keskiluokkaista lukeneistoa ei oikeasti kiinnosta kansan syvien rivien ongelmat, vaan he leijailevat abstraktien arvokysymysten parissa. 

Varsinkin Euroopasta käsin on vaikea ymmärtää ja tunnustaa, että äänestäjiin vetoaa Trumpin konkreettiset saavutukset eivätkä median nostamat epäoleelliset tviitit. Hän onkin onnistunut kaudellaan monissa asioissa, jotka ovat äänestäjille tärkeitä: työpaikkoja on tullut lisää ja verouudistus on saanut yritykset pitämään tuotantonsa kotimaassaan. Lisäksi pörssikurssit ovat olleet jatkuvassa nousussa ennen koronaa. Ulkopoliitikassa Trump on pitänyt maansa sotien ulkopuolella mikä sekään ei ole vähäinen ansio demokraattipresidentteihin verrattuna. 

Trumpissa on lukemattomia huonoja piirteitä ja hänen poliitikkansa on ollut eräiltä osin kelvotonta. Silti hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska kansojaan ylenkatsovat suuryritysten johtajat, poliitikot, punaisen yliopiston tutkijat ja media häntä niin paljon vihaavat. 

Trumpilla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta hän näkee kulissien takaisten vallankäyttäjien mädännäisyyden ja vehkeilyn, josta osa kansasta alkaa olla hänen ansioistaan tietoinen. Siksi Amerikan syvä valtio ja "kansainvälinen arvoyhteisö" haluaa hänet keinolla millä hyvänsä pois vallasta ja turvallisen marionettinsa tilalle. Prosessista saattaa tulla pitkä, koska jos vaalitulos käännettään loppumetreillä Trumpille epäedulliseksi, hän tulee valittamaan asiasta korkeimpaan oikeuteen.

UUSI TIEDUSTELULAKI – SUOMILAMPAAT HALUAVAT VÄHENTÄÄ OMIA OIKEUKSIAAN

Juuri Suomessa vieraillut Barack Obama on luultavasti
mielissään siitä, että tiedustelulaki toimii kuin Patriot Act.

Kansalaisten yksityisyyttä ja tietosuojaa loukkaava uusi tiedustelulaki näyttää menevän ensi viikolla eduskunnassa läpi kiireellisen perustuslakimuutoksen avulla. Asiasta kertoi tänään Ylen uutinen Tiedustelulakien vaatima perustuslain muutos näyttäisi menevän läpi kiireellisenä, SDP:ltä ja vihreiltä tukea menettelylle. Sisäministeriössä urkintalakia on puuhattu kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuusta 2015 (tiedustelulainsäädäntöhanke (SM047:00/2015) lähtien, mutta iso nytkähdys tapahtui vasta elokuun 2017 Turun terrori-iskun jälkeen, jolloin pääministeri Juha Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö saivat oivan tekosyyn vaatia uuden tiedustelulain kiireellistä hyväksymistä. Nyt näyttää siltä, että lakiesitys menisi ensi viikolla läpi demarien ja vihreiden tuella, mutta varmaan läpimenoon vaadittaisin tuki perussuomalaisilta, jotka eivät ole vielä päättäneet kannastaan.

Mikäli maamme poliittinen johto olisi aidosti kiinnostunut terrorismin torjunnasta, se olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ollut päästämättä maahan kesän 2015 jälkeen tulleita laittomia turvapaikanhakijoita, jotka jo pelkällä Suomen kamaralle astumisellaan rikkoivat EU:n Dublinin sopimusta. Tuon sopimuksen mukaanhan Eurooppaan tulevan "pakolaisen" pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon ensimmäisenä onnistuu livahtamaan. Turun terroristi-iskun tekijä, marokkalainen Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016, mutta hänen passinsa ja henkilöllisyystodistuksensa löytyivät Saksasta Dortmundin viranomaisilta, joten hänellä ei olisi ollut Dublinin sopimuksen mukaan mitään asiaa Suomeen. Jo pelkällä EU-sopimuksen noudattamisella Suomi olisi välttynyt elätettäviltä turvapaikkaturistelta ja potentiaalisilta terroristeilta. 

Kyynisesti tarkasteltuna kansastaan vieraantunut poliittinen johto näki Turun terrori-iskussa tilaisuuden lisätä niiden suomalaisten valvontaa, jotka vierastavat EU:ta, kannattavat kansallismielistä politiikkaa ja vastustavat globalistien masinoimaa siirtolaisinvaasiota. Vihamielisen eliitin "ratkaisuksi" tuli kuin yhdessä yössä kiireellinen tiedustelulaki, jonka avulla valtion tiedusteluelimet saisivat lähes rajattomat oikeudet valvoa ja urkkia poliittisesti epäkorrekteja kansalaisia. Aivan kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen pikaisesti sorvattu urkintalaki Patriot Act, myös Suomessa kansalaisia on peloteltu uhkakuvilla niin, että valtiouskollinen enemmistö on alkanut itse vaatia oman sananvapautensa rajoittamista ja valvonnan lisäämistä.

Jotain on kuitenkin muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana urkintalain kiirreellisyyttä ei ole enää perusteltu ympäripyöreästi terrorismilla, vaan hallitus on ottanut keppihevosekseen Venäjän uhan. Myös media on osallistunut saman syntipukin jahtaamiseen innokkaasti, josta kertoo mm. Ylen kolumnistiksi palkattu Rysky Riiheläinen, joka jaksaa kolumnista toiseen jankuttaa paranoidisella vimmalla, kuinka Venäjä uhkaa "kaikkea hyvää ja demokraattista (sic)" valtavilla informaatiovaikuttamisresursseillaan ja läntisten populistpuoleiden suoralla tuella, jota ilman "koko ilmiötä ei olisi edes olemassa". Maanisen tyylinäytteen Riiheläisen suorasukaisesta "läntisen arvoyhteisön" ja Nato-liittymisen propagandasta tarjoaa hänen tuorein kolumninsa Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa.

Uutta tiedustelulakia on myös arvosteltu, mutta tätä kritiikkiä ei ole kuultu valtamediassa. Lain yksipuolisesta julkisesta kampanjoinnista huolimatta se tulee suurella todennäköisyydella osoittautumaan turhaksi. Viranomaisilla olisi nimittäin jo nyt keinot ehkäistä terrorismia, jos se vain sitä haluaa. Uudet yksityisyyttä loukkaavat tutkinta- ja valvontakeinot on selvästi tarkoitettu vain suomalaisia varten. Missä olisi se poliittinen taho, joka nostaisi tämän kysymyksen esille?


                                                         **************************


Valtamedian Trump-vastainen toimittajakunta on ollut viime päivinä myös Suomessa tohkeissaan, kävihän itse musta messias ja maailmanparannuksen paavi Barack Obama Suomessa! Hän piti "hyviä fiiliksiä" nostattaneen puheensa Helsingissä Nordic Business Forumin vieraana 27. syyskuuta. Ylen uutinen Analyysi: Helsingissä esiintyi johdonmukainen presidentti Barack Obama, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisi päättäjiä kohtaamaan ihmisiä kaikista ryhmistä on kritiikittömässä palvonnassaan lähes uskonnollista tekstiä. Demokraattipuoluetta ilmiselvästi kannattava vasemmistoliberaali toimittaja Pirkko Pöntinen pitää Obamaa uutena Jeesuksena, jonka kaikki sanat ja teot ovat virheettömiä ja oikeamielisiä. Jonkin muun väittäminenhän olisi rasismia, kuten sen, että Obama on todistetusti sotarikollinen. Mutta mitäpä pienistä, pääasia, että punaliberaalien pyhimys tölvi nykyistä presidenttiä!

– Myös poliitikoissa Yhdysvalloissa on tätä taaksepäin katsovaa ajattelua, Obama lausui ja viittasi selvästi presidentti Donald Trumpiin.

Uutista lukiessa tuli mieleen, että puhetta kuunnellessaan Obaman varttuneella fanitytöllä Pirkko Pöntisellä taisi silmäkulman lisäksi kostua muukin, sen verran viidakkokuumeiselta hänen gospel-saarnansa kuulostaa. Reaalimaailmassa kiinniolevista kansalaista Obama-kiihko vaikuttaa vähintään kummalliselta, sillä onhan kyseessä vain pelkkä Itärannikkon liberaalin juutalaiseliitin parrasvaloihin nostama puoliverinen poju. Tällaisen ohjelmoidun tyhjänpuhujan puheesta suomalaiset pukupellet ja jakkuääliöt olivat kuitenkin valmiita maksamaan 2000 euroa. Eräs irvileuka totesikin sosiaalisessa mediassa, että kyllä hänkin olisi voinut maksaa tilaisuudesta maltaita, jos vain olisi päässyt sanomaan Obamalle N-sanan....


                                                        **************************


Suomeen kaivattaisiin toden teolla valtavirtaista totuusmediaa. Sellaisen puute näkyy Ylen uutisvuodatuksessa Tuomariehdokas Kavanaugh'ta seksuaalisesta ahdistelusta syyttävä professori Christine Blasey Ford: Olen sataprosenttisen varma, että hyökkääjä oli Kavanaugh – historiallinen kuuleminen käynnissä. Uutisessa kerrotaan, että Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokuntaa kuulee tänään korkeimpaan oikeuteen ehdolla olevaa Brett Kavanaugh'ta ja häntä seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyttä kalifornialaista psykologian professoria Christine Blasey Fordia. Yle antaa mediatilaa vain Fordille, jolla ei ole muuta todistetta kuin oma sanansa siitä mitä tapahtui vuonna 1982. Kavanaugh puolestaan tyrmää omassa puheenvuorossaan johdonmukaisesti ja vakuuttavasti demokraattien maksaman todistajan laskelmoidun itkuntuhruisesti väitteet.

Tuntemattomiksi jättäytyvät Ylen toimittajat eivät tässä eivätkä muussakaan tapaukseen liittyvässä uutisoinnissa pohdi kertaakaan ääneen sitä, miksi ihmeessä Christine Blasey Ford on ollut hiljaa nämä kaikki 36 vuotta ja väittää vasta nyt, että Brett Kavanaugh olisi lähennellyt häntä sopimattomasti.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päätelläkseen, että demokraatit yrittävät viime hetkellä estää Kavanaughin nimittämisen Korkeimman oikeuden tuomariksi marsittamalla senaatin eteen kostonhimoisia ja vainoharhaisia umpivasemmistolaisia satutätejä. Näin heidän ganjahuuruiset nuoruudenjuttunsa muuttuvat Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokunnan edessä sopivasti "seksuaaliseksi häirinnäksi". Liian hyvää ollakseen totta näin ratkaisevassa poliittisessa tilanteessa. Amerikan demarien epätoivo ja häikäilemättömyys on jälleen alittanut kaikki kuviteltavissa olevat rajat. Vielä häpeällisempää on Ylen toiminta, koska se on kaikissa Yhdysvaltain politiikasta kertovissa uutisissaan systemaattisesti Demokraattipuolueen linjoilla.

                                                        **************************

OBAMAN SUOMI-AISURIT, ANGLO-SIONISTIEN SYYRIAN OPERAATIO JA YLEN KOMUKYYLÄ AWAKENING-TAPAHTUMASSA

Kuluneen viikon tapahtumat ja valtamedian niistä tulkitsema uutistarjonta kertovat lahjomattomasti alennustilasta, jossa länsi ja lähes kaikki sen ihmiset elävät. Länsimaista suomalaiset ovat ikävä esimerkki siitä, kuinka massatiedotus ja väsymätön indoktrinaatio synnyttävät ennustettavan kliseisiä ja yhdenmukaistavia ajattelumalleja. Ylen radiouutiset kertoi tällä viikolla, että Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on suomalaisten ihaillun mies. Uutiseen tarttuivat myös monet päivälehdet kuten Keskisuomalainen uutisessaan Suomalaiset ihailevat Obamaa enemmän kuin Niinistöä – Microsoftin Gates on maailman ihailluin mies. 

Tiedotusvälineiden luoma mielikuva Yhdysvaltainen edellisestä presidentistä on lähes täydellinen kääntöpuoli presidentti Trumpista; siinä missä media kohtelee "Amerikan mustaa prinssiä" kuin pyhimystä, Trumpin niskaan on kaadettu kaikki mahdolliset ja mahdottomat likasangot. Kansalaisten olisi pienellä vaivalla helppo nähdä totuus, mutta suuret massat ovat henkisesti laiskoja ja siksi ne nielevät purematta median antaman kiiltokuvan Obamasta. On myös jokseenkin aisurimaisen oireellista, että suomalaiset ihailevat eniten vieraan valtion toisrotuista johtajaa, jonka intressinä ei ole ollut koskaan ajaa eurooppalaisperäisen väestön asiaa. Luulisi tutkimukseen vastanneiden ymmärtävän edes sen tosiasian, että Obama oli presidenttiaikanaan poliittisesti täysin saamaton ja hänet pinnalle nostaneiden taustavaikuttajien ohjailtavissa. 

Mikään salaisuus ei ole, että Obaman kaltaisen nobodyn nousu nopeasti yhdysvaltalaisen politiikan huipulle oli pitkälti häntä tukeneiden rikkaiden liberaalijuutalaisten ansiota. Ja tällaista etnisesti vierasta vieteriukkoa suomalaiset, jopa miehet, ihailevat. Osasyynä tulokseen saattaa olla myös se, että tutkimukseen vastanneet suomalaismiehet eivät ole niinkään cuck-miehiä, vaan he halusivat signaloida setä Tuomon valinnalla olevansa "fiksuja" ja "avarakatseisia". On vaikea sanoa kumpi on halveksuttavampaa, muukalaisten palvonta vai moraaliposeeraus. Yhtä kaikki ne paljastavat, että monen suomalaismiehen henkinen selkäranka on sulanut ja testosteronitaso laskenut dramaattisesti. 


                                                           
                                                        ***********************
                                                   

Vielä v.uonna 2013 Trump oli tätä mieltä.

Vaikka Donald Trump ei todellakaan ole Obaman lailla etnomasokistin päiväuni, tämän poliittiset ratkaisut miellyttävät kummasti liberaalieja ja globalisteja. Tähän on syynä se, että presidenttikauden pitkittyessä Trump on saanut vastaansa demokraattien ja republikaanisten kukservatiivien mafian, joka tunnetaan nimellä Deep state, syvä valtio. Se on demokraattisen järjestelmän sisälle poteroitunut vaikutusvaltainen pysyvä varjohallitus, jonka pitkän tähtäimen agendaan hallinnon vaihtuminen ei vaikuta. 

Trumpin presidenttikausi on todistanut, että Itärannikon poliittisen eliitin ulkopuolelta tuleva joutuu lopulta alistumaan epädemokraattisen syvän valtion ja vaikutusvaltaisen sionistilobbyn ulkopoliittiseen tahtoon. Tämä on näkynyt niin siirtolaispolitiikassa kuin Lähi-idän kysymyksessä. Vielä presidenttikauden alussa Trump liputti eristäytymispolitiikan puolesta, mutta jo melko nopeasti AIPAC:in sionistit saivat hänet peukoloruuvinsa alle. Tämä on näkynyt erityisesti Syyrian sodan kohdalla jo vuosi sitten, jolloin Yle Watchissa ilmestyi paljastusanalyysi Syyrian myrkkykaasuisku – kun kaikki ei ole sitä miltä näyttää. 

Näyttää siltä, että mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan, koska viikko sitten tapahtunut kaasuisku Syyrian Itä-Ghoutassa noudattaaa samaa väärän lipun operaatiota ja median kömpelöä narratatiota kuin vuoden takaiset tapahtumat Idlibin maakunnassa Luoteis-Syyriassa. Jälleen kerran on syytä kysyä, mikä kummallinen motiivi Syyrian laillisen presidentin Bašar al-Assadin hallinnolla olisi kaasuttaa omia siviilejä tilanteessa, jossa se on jo käytännössä voittamassa sodan. Maallisena johtajana Al-Assadin voidaan odottaa toimivan rationaalisesti, joten viimeinen asia, jonka hän tekisi olisi sotilaallisesti merkityksettömien siviilien kaasuttaminen, joka provosoi varmuudella Israelin lihaksina toimivan Yhdysvallat kostoiskuun. 

Koska al-Assadilla ei ole mitään järkevää motiivia käyttää laittomia kemiallisia aseita kansalaisiaan vastaan, silloin on todennäköistä, että jonkun muu täytyy olla teon takana. Jo se, että lännen uutismedioiden pääasiallisena tietolähteenä kaasuiskussa oli Syyrian kapinallisalueilla toimiva Syyrian siviilipuolustus eli Valkoiset kypärät, johtaa väistämättä sylttytehtaalle. Ainoa taho joka todella hyötyy kaasuhyökkäyksen seurauksena tehdyistä ilmaiskuista ovat Assadin vastaiset kapinalliset, joihin kuuluu huomattava joukko islamilaisia fundamentalisteja. Heillä kun on motiivi ja tahto tehdä kylmäverinen väärän lipun operaatio, jossa Syyrian laillinen hallinto näyttäytyy syyllisenä. Kemialliset aseet kapinalliset ovat suurella todennäköisyydellä saaneet joko Yhdysvalloilta tai Israelilta.

Tämän päivän ykkösuutinen on ollut odotetusti Yhdysvaltojen tekemä kostoisku, josta Yle on kertonut viestimissään runsaasti. Verkkosivujen uutisessa Yle seurasi hetki hetkeltä: YK turvallisuusneuvosto koolla Syyrian vuoksi, Venäjä vaatii tuomitsevaa päätöslauselmaa kerrotaan tapahtumien ketju sellaisena kuin länsimaiden Assad-vastaiset valtamediat sen haluavat tulkita. Trumpin tai oikeastaan hänen takapirujensa määräämät iskut tehtiin virallisen tiedotteen mukaan kemiallisten ja biologisten aseiden tutkimuskeskukseen, kemiallisten aineiden säilytyslaitokseen ja varastoon, jossa oli kemiallisiin aseisiin liittyvää kalustoa. Jo tämä paljastaa, että iskuilla haluttiin tuhota kansainvälisiltä tutkijoilta sitä todistusaineistoa, jota ei koskaan ehkä ollutkaan. Päätös hyökkäyksestä tehtiin lopulta melko nopeasti, luultavasti siksi, ettei Syyrian tekemäksi julistetun kaasuiskuun todellinen luonne alkaisi paljastua liikaa.

Sionisteille ja muille globalisteille Syyrian polvilleen saattaminen on ollut pitkäaiakainen projekti, jota on suunniteltu tarkoin jo ainakin vuodesta 1983 lähtien. Kuvion tarkoituksena on ollut Israelin autoritääristen vihollisvaltioiden hallintojen hajoittaminen ja "demokratisoiminen". Ennen Syyriaa tulilinjalla oli Irak, jossa syrjäytettiin laillinen johtaja Saddam Hussein ja maa pirstaloitiin sotilaallisesti merkityksettömiksi kilpailevien ryhmien taistelutantereeksi. 

Viime vuosina tämän projektin päätähtäimeissä ovat olleet Iran ja Syyria, josta on todisteena viime yön tapahtumat. Israelin vihollisvaltioiden luhistamisella on toinenkin päämäärä, joka koskee Eurooppaa. Tuhotuista maista nimittäin vyöryy valtavat määrät pakolaisia Eurooppaan. Tämä jos mikä sopii globalistien kalergisiin ja siten diabolisiin tulevaisuuden visioihin. Tällä hetkellä sen esteenä näyttää olevan vain Venäjä, jota vastaan media käy sattumoisin valtavaa demonisointikampanjaa.

                                                         ***********************

Kun Yle haluaa julkaista poliittista tutkivaa journalismia, se ei ota koskaan kohteikseen lemmikeitään kuten äärivasemmistolaisia tuhotyöntekijöitä ja Vihreää puoluetta, puhumattakaan Bilderberg-ryhmän kokouksista. Sen sijaan "kriittinen silmä" tarkastelee ahnaasti valtiosta riippumattomia kansallismielisiä järjestöjä ja perussuomalaisten poliitikkojen somekäyttäytymistä. 

Yksi lähivuosien kieroimmista journalisitisista tempuista oli Ylen toimittaja Sara Rigatellin tekeytyminen Soldiers of Odinin ystäväksi, jolloin hän pääsi seuramaan katupartiojärjestön yksityiskeskustelua verkossa. Jäsenien luottamukselliset näkemykset hän vuoti julkisuuteen ja sai tehtyä kauhistelevan kohujutun SOO-järjestöstä. Yle Watch kommentoi tuoreeltaan tätä halpamaista propagandatemppua kesäkuun 2016 jutussaan Ylen polkaisema uusin "somekohu" katupartio S.O.O:sta on jo rimanalitus.

Jotain samantapaista saatiin lukea tänään, kun Ylen verkkosivuilla ilmestyi raportti Mitä todella tapahtui ravintola Kaisaniemen seinien sisällä – Ylen toimittaja pääsi seuraamaan "vaihtoehtoisen oikeiston" kokousta. 

Virheitä, valheita ja asenteellisuutta täynnä olevan jutun kirjoittanut Jani Parkkari on kuin muotista vedetty Ylen toimittaja, sillä myös hänellä näyttää olevan punaliberaalien kärsimä pahanlaatuinen Trump-fiksaatio. Jo tämä todistaa Parkkarin olevan jonkin sortin punavihreä, jolle mitä luihuimmat keinot ovat sallittua, kun halutaan "paljastaa" valtamedian silmittömästi vihaamaan "äärioikeiston" suljetun tilaisuuden puheenvuorot:

Journalismin periaatteisiin kuuluu, että lähtökohtaisesti kaikki tieto hankitaan avoimesti. Mutta jos yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ei ole mahdollista saada tietoa avoimesti, voi Journalistin ohjeiden mukaan turvautua poikkeuksellisiin tiedonhankintakeinoihin.  

Toimittajana kävelin tilaisuuteen kaljatölkki kädessäni esittäen turistia, joka ei halunnut Helsingissä kuljettaa lompakkoa ja henkilöllisyyspapereita mukanaan. Kokouksen puheet lähetettiin suorana verkkoon, mutta tarkkaan rajatusta videosta ei selviä puheiden vastaanotto ja niiden herättämä keskustelu.

Nuuskivan komukyylän mielestä suljettu Awakening-seminaari on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, vaikka juttua lukemalla käy selväksi kuinka hän joka yhteydessä pyrkii vähättelemään tilaisuutta. Parkkarin hampaissa ovat varsinkin enemmistönä olleet miespuoliset osallistujat, joista hän naljailee aina vaatepartta ja puhetapoja myöten. Näin hän tulee toistaneeksi multikulturalistien epäloogista klisettä, jossa äärioikeistolaiset ovat vaarallisia mutta silti vaarattomia, koska ovat ressukoita. 

Missään objektiivisessa mielessä konferenssi ei ollut poliittisesti merkittävä, vaikka muutamat tiedotusvälineet huomioivat sen. Jos tilaisuudella on jotain poliittista merkitystä, sen täytyy koskea osallistujia, joille se antoi varmasti positiivista taisteluhenkeä. Toivoa vain sopii, ettei vaihtoehtoikeistossa tapahdu konferenssin myötä kuplaantumista ja ettei se ala uskoa ulkomailta saapuneiden vieraiden olevan merkki siitä, että "homma on nousussa". Täpinöissään voi toki hetken olla, mutta pidemällä tähtäimellä nationalististen vaihtoehtoliikkeiden ei kannatta liikaa nojautua ulkomaan apuihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kansainvälinen yhteistyö olisi hyödytöntä tai täysin turhaa kuten toimittaja Parkkari väittää:

Kaisaniemessä ravintolaan on kokoontunut reilut sata henkeä. Tällä joukolla ei vielä kumota individualismia korostavaa kapitalistisen kulutusyhteiskuntaa. Apuja ulkomailta on turha odottaa.

Jostainhan se on aloitettava, koska muutokset alkavat aina tietystä joukosta ihmisiä. Mitä tulee sitten osallistujamäärään, oikea luku on lähempänä kahdensadan pintaan kuin sadan, mutta mitäpä pienistä, eihän Ylen toimittajalta täsmällisyyttä odotetakaan. Varsinkin kun kyse on reppanoiden vaarallisesta äärioikeistokokoontumisesta.

Yleensä punavihreät toimittajat suhtautuvat yhteiskunnassa alakynnessä oleviin toimijoihin sympaattisesti, mutta kun käsiteltävänä aiheena on äärioikeisto, hyväksyntä loppuu kuin seinään. Ylen toimittaja ilmaisee suoranaista sadistista riemua siitä, ettei vaihtoehto-oikeiston taustalla ole juurikaan järjestelmän iso kihoja toisin kuin kapinallisena esiintyvällä äärivasemmistolla:

Kaisaniemessä moni puheenvuoro päättyy taistelun ja varman voiton julistamiseen. Paikalla ei kuitenkaan ole ketään kansanedustajia, merkittäviä rahoittajia tai tv-kameroita.

Ei tietenkään, koska korruptoituneen järjestelmän hegemonia on poliitikkojen, talouselämän ja niille huoraavan median kuten Parkkarin hallussa. Ainoa mitä kansojaan puolustavilla voimilta löytyy on totuus, kun taas pseudoeliitillä ja sen nomenklatuurulla ei ole muuta kuin valheensa. 

Tuota tyytymättömyydestä nousevaa totuuden voimaa ei kannattaisi Parkkarinkaan aliarvioida. Kun Itä-Saksan Leipzigissä alkoivat syksyllä 1989 maanantai-mielenosoitukset, järjestäjillä ei ollut muuta kuin halu repiä alas vihamielinen eliitti, joka oli jo vuosikymmenien ajan saanut nujertaa kansan vapauden ja tahdon. Ei mennyt kauaa kunnes sosialistinen järjestelmä luhistui koko Itä-Euroopassa. Silti Yle Watch uskoo, että nykyinen itsekästä yksilöatomismia lietsova järjestelmä ei tule romahtamaan kansalaisaktivisten poliittiseen paineeseen, vaan se tuhoutuu lopulta omiin arvoihinsa, jotka ovat lähtöisin Ranskan vallankumouksesta.

TRUMPIN PÄIVITTÄINEN NÄLVINTÄ YLESSÄ ON LAADULTAAN JO PATOLOGISTA

Trump vs. Hillary mediassa.

Veronmaksajien kustantamalta Yleisradiolta pitäisi vaatia, että se kertoo toimittajiensa poliittisen puoluekannan jo puhtaan tiedotusvastuun ja katsojatakuun vuoksi. Siitäkin huolimatta, että kyseessä olisi pelkkä muodollisuus, koska monien toimittajien poliittiset näkemykset ovat niin läpinäkyviä, ettei niitä tarvitse paljoa arvuutella. 

Eräs heistä on Ylen surullisen kuuluisa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Suurin osa vasemmistoliberaalin Pöntisen uutisjutuista on reilun vuoden aikana keskittynyt Donald Trumpiin. Pöntisen krooninen viha paheni Trumpin vaalivoitin jälkeen traumauksi, jota hän on koko ajan yrittänyt terapoida pommittamalla katsojia kaunaisilla Trump-jutuillaan. Viimeisin vihanpurkaus nähtiin viime lauantaina puoli yhdeksän tv-uutisissa ja aiemmin ilmestyneessä verkkosivujen raportissa Pilapiirtäjä Tom Tolesilla on tavoite: presidentti Trumpin erottaminen.

Ihailevan kritiikittömään sävyyn kerrotussa jutussa toimittaja oli päästänyt ääneen toisen patologisen Trump-vihaajan, pilapiirtäjä Tom Tolesin. Häikälemätöntä vasemmistoliberalismia kannattavaan Washington Postiin piirtävä Toles julkaisee lähes joka ikinen päivä Trumpin erottamista vaativan pilapiirroksen:

Kyseessä on jo yhdeksäs Yhdysvaltain presidentti Washington Postin pilapiirtäjän Tom Tolesin työpöydällä. Silti tämä uusin – Donald Trump – on vallannut Tolesin mielen niin, että ehdokkaasta presidentiksi nousseesta liikemiehestä on piirtynyt kuva lehden pääkirjoitussivulle lähes joka päivä, yli kahden vuoden ajan.

Näin sairaalloista maanisuutta voi odottaa vain vanhalta 60-lukulaiselta kulttuurimarxilaiselta mädättäjähipiltä, jonka mielestä maan rakentaneet valkoiset joutaisivat vain sosialistipummeille varallisuutta tuovaksi kiltiksi puurtajavähemmistöksi. Tämä linja sopii erittäin hyvin juutalaisomisteisen Washington Postin linjaan, vaikkei lehti pääkirjoituksissaan uskallakaan vielä aivan suoraan vaatia Trumpin erottamista ja "valkoisen paholaisen" korvaamisella fantastisen sosialistisella Hillary Clintonilla.

Eräs syy Trumpin voittoon oli se, että hän vastusti Itärannikkon poliittista eliittiä ja sen asialla olevia sanomalehtiä. Nyt tämä sama omahyväinen punaliberaali valtaklikki rääkyy demokratian kaventumista, vaikka se on itse kahminut vuosikymmenien ajan valtaa ja marginalisoinut valkoista työvänluokkaa valtavalla tarmolla. Systeemin vahtikoirana toimiva Toles ei kuitenkaan tunnista poliittisen havaintomaailmansa mustia pisteitä, vaan marmattaa huulet väristen, että maan hiljaisten äänenä toimiva Trump olisikin uhka demokratialle. Varmasti, mutta vain median manipuloimalle ja verhojen takaa toimivan pikkuklikin mestaroimalle demokratuurille!

– Donald Trump on erityislaatuinen ja todellinen uhka amerikkalaiselle demokratialle, instituutioille, keskustelulle ja ymmärrykselle. Töissäni teen selväksi, että ainut järkevä teko on saada hänet pois virasta, joko syytteeseen tai lääketieteellisin perustein, sanoo Toles.

Pöntisen kuva Yhdysvalloista perustuu lähes täysin itärannikon liberaalimedian antamaan näkemykseen maan tilasta. Tästä propagandasta Ylen katsojat joutuvat vielä maksamaan. Amerikan kirjeenvaihtajan rajoittunut, sosialistipuolue Demokraattien politiikkaa tukeva ideologisuus näkyy myös uusimmassa jutussa, jossa hän ylistää Tolesin pilapiirroksia edellisistä presidenteistä:

Eivätkä aiemmatkaan presidentit ole päässeet pakoon Tolesin terävää kynää: Esimerkiksi syksyn 2002 pilakuva silloisesta presidentti George W. Bushista ratsastamassa tekstillä "Die Saddam" varustetulla ohjuksella herätti huomiota.

Toisin sanoen Toles sättii vain republikaanien presidenttejä, mutta ei lainkaan sellaisia "maailmanpelastajia" kuin demokraattien Bill Clintonia ja Barack Obamaa. Jos Toles ja Pöntinen ottaisivat nenältään pois punavihreät lasinsa, he huomaisivat nopeasti, että median rauhantekijäksi julistaman Obaman kaudella rodulliset jännitteet kiristyivät ennen näkemättömiin mittoihin, kun mustien kasvavaa väkivaltaa valkoisia vastaan katsottiin politiikassa ja lainpidossa läpi sormien. Juutalaisten vaikuttajien ja aktiivisen äänestäjäkunnan presidentiksi nostaman Magic Mulatton politiikka oli mitä häpeämätöntä rotusuosintaa, mutta tekopyhiä luihuiberaaleja tämä ei ole haitannut, koska positiivisen syrjinnän ja rodullisesti motivoituneen katuväkivallan kohteena on tavallinen valkoinen väki. Ylempi liberaali keskiluokka niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa ei ole koskaan joutunut kärsimään monikultturisuudesta, koska heillä on varaa asua etnisesti homogeenisillä aluiella, jotka ovat poliisin ja korkeiden aitojen turvaamia.

Sekä Tolesin että Pöntisen pikkusieluisen mauttomasta kostonhimosta kertoo hihittely, kun he kertovat, että Trumpin suu muistuttaa peräaukkoa. No, tällainen alapäähän takertuva freudilaisuus ja kulttuurimarxisti Marcuselta omaksuttu perversiolla mehustelu kuuluu jokaisen nilkkiliberaalin patologiaan:

– Kaikki ajattelevat hänen hiuksiaan. Ne ovat tärkeä osa Trumpin hahmoa. Minä taisin olla yksi ensimmäisistä, joka piirsi hänen suunsa ympyräksi, jossa on pilkku keskellä. Ystäväni sanoi, että se muistuttaa anatomista aukkoa. (Tätä ennen Toles käytti Trumpin suusta hieman kansanomaisempaa ilmaisua, mutta arveli aivan oikein, ettei se ole julkaisukelpoinen.)

Jutussa yritetään purkaa myös sitä liberaalien traumaa, jonka Trumpin voitto sai aikaan kaikissa hyväkkäissä. Yksinkertaiseksi patenttiselitykseksi otetaan jälleen valkoisten rasismi. Jostain syystä nämä samat ihmiset eivät näe rodullista ajattelua syynä Obaman valinnalle, vaikka yli 90 % mustista äänesti ei-valkoista ehdokasta, kun taas valkoisista puolet äänestivät muuta kuin oman rotunsa edustajaa. Mustien valkoisia paljon yleisempää omien suosintaa ei nähdä rasismina, mutta valkoisille valkoisen miehen äänestäminen on merkki halusta nostaa valtaan uusi Hitler:

– Trump ajaa heimopohjoista ja lojaalisuuteen perustuvaa järjestelmää, jossa demokratia ja tasavertaiset oikeudet eivät ole kiveen hakattuja. Trumpin voitto oli Tolesille täysi shokki, vaikka ennen vaaleja hän tajusi, että Hillary Clintonin voittomarginaali oli kutistunut FBI:n uuden tutkinnan takia hyvin pieneksi. Valkoisen keskiluokan talouskasvun pysähtyminen ja Trumpin herättämä avoin rasismi olivat Tolesin mielestä voiton avaimet.

Lopuksi piti tölväistä vielä Trumpin suhdetta Venäjän presidentti Vladimir Putiniin, joka näyttääkin olevan se viimeinen oljenkorsi, jolla presidentin toivotaan kammettavan virastaan. Tosiasia kuitenkin on, mitään konkreettista näyttöä vaalivilpistä ja salaisista sopimuksista ole, ainoastaan valtamedian paisuttelemia vihjeitä. Aktiivisella Venäjä-rummutuksella pyritään myös lakaisemaan Hillary Clintonin sähköpostiviestiskandaalia ja vuotoja Venäjään pois kansakuntien muistista:

Pilapiirustuksissa Trumpin rinnalle on tullut kaveriksi presidentti Vladimir Putin. Tom Tolesin pohdinta velloo kuin television ajankohtaiset puheohjelmat, vaikka hän ei niitä juuri katsokaan. – Mehän olemme vasta kaiken alussa. Emme tiedä totuutta. Talouskytkennöillä, ehkä rahanpesulla on osuus.

Yle Watch kertoi viime kesäkuussa FBI:n pomo James Comeyn potkuja käsitelleessä  jutussaan Globalistieliitin poliittinen teatteri nimeltä Trumpin Venäjä-yhteydet syistä, miksi Yhdysvaltojen hallitseva liberaalimedia haluaa pitää yllä keskustelua presidentin hatarista ja varmentamattomista kytkennöistä Venäjään. Tässä yhteydessä seuraava lainaus toimii edelleen pätevänä vasta-argumenttina median loppumattomille vihjauksille Venäjä-yhteyksistä:

Kun nämä seikat otetaan huomioon käynnissä olevassa Trump-jahdissa, on helppo ymmärtää, miksi Amerikkaa tosiasiassa hallitseva anglosionistinen eliitti haluaa esittää kaikki presidentin yhteydet Venäjään petoksellisina. On melko selvää, ettei tuo konnalauma itsekään usko hakkerointiin ja salaliittoon. Tietoisena tästä juutalaisten hallitsema valtamedia työntää maailmalle kuitenkin juonittelu-narraatiota, jonka tarkoitus on ainoastaan parjata Venäjää.

Kun venäläisille on tässä poliittisessa näytelmässä annettu pahiksen rooli, Trumpin on hyvin vaikea tehdä mitään rakentavaa Venäjän kanssa. Kaikki mitä presidentti tekee, vanha eliitti median suulla tuomitsee sen vehkeilyksi vihollisen kanssa. Kun katsoo tämän lietsotun hysterian lävitse, huomaa ettei siinä ole kyse siitä, mitä Trump tai Venäjä ovat tai eivät ole tehneet. Kampanjan tarkoitus on ainoastaan ehkäistä se, mitä nämä suurvallat toisilleen ystävällisinä valtioina saattaisivat tehdä. Siksi sionisti-globalistit ovat lavastaneet poliittisen teatterin, jotta Yhdysvalloilla ei voisi olla ystävällisiä suhteita Venäjään.

                                                           ****************************


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 23:50, Parakkielämää Oslossa 

1/3. Puolalaistyöläiset ovat asuneet Oslossa jo vuosia parakeissa toivoen pian pääsevänsä muuttamaan oikeisiin asuntoihin. Millaista elämä parakeissa on ja kuinka Lukasz viettää siellä syntymäpäiviään? HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Fem, maanantai 7.8.2017 klo 19:00, Uusi koti Ruotsissa 

3/6 Viittomakielinen sarja Ruotsiin tulleista kuuroista maahanmuuttajista. Onko Ruotsi kuurojen luvattu maa? Vietnamilainen Le Nyguen ja valkovenäläinen Marta Lundin kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle TV1, maanantai 7.8.2017 klo 21:00. A-studio 

Presidenttiehdokas Huhtasaari. Toimittajan Markus Liimatainen. Linkki Yle Areenaan.

MÄTÄ EU-ELIITTI OSTI ITSELLEEN LISÄAIKAA RANSKAN PRESIDENTINVAALEISSA

Emmanuel Macronin vaalivoiton varmistuttua Ylen toimittajien ja asiantuntijavieraiden naamat loistivat kuin Naantalin aurinko, eivätkä he innostukseltaan näyttäneet pysyä tuoleillaan. Ilmeet kun paljastivat kenen puolella he olivat ja mitä ideologiaa he suosivat. Toisaalta toimittajien viha Marine Le Peniä kohtaan on niin piintynyttä, ettei edes hänen naiseutensa synnytä sympatiaa toisin kuin Tarja Halosen kohdalla, jonka kampanjointiin suhtauduttiin mediassa myönteisesti ja jonka valintaan vaikuttivat feminismillä mädätettyjen kokoomuslaisten naisten äänet. Pariisin vaalistudion tunnelmat olivatkin toisenlaiset kuin viime loppusyksynä, jolloin Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Silloin henkisen romahduksen partaalla olevien toimittajien naamat näyttivät siltä kuin kuin he olisivat juuri puraisseet sitruunaa.

Täpinöissään ollut Ylen kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio kertoi voittajien juhlista Pariisin keskustassa, jonne oli kokoontunut lähinnä nuoria. Heidän riemussaan huokui kuulemma toivo ja tulevaisuudenusko, mikä tuo mieleen samanlaisen hypetyksen kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen presidentitksi. Hänetkin siivitti voittoon manipuloitujen nuorten valkoisen naisten innostus, joka kumpusi hurmoshenkisestä muutos-puheesta ("Change") ja ontosta materialismista. Kahden presidenttikauden jälkeen bimbojen kuvittelemista ikuisista bileistä ja loputtomasta taivaan mannasta oli jäljellä vain rikotut lupaukset ja yhä jyrkemmin jakautunut kansakunta, jonka lopputuloksena oli Trumpin valinta presidentiksi. Jotain samanlaista on odotettavissa myös Macronin viiden vuoden presidenttikauden jälkeen, vaikka nyt globalistit ja valtamedia juhlivatkin Pyrrhoksen voittoaan ja kuvittelevat että Ranska, Eurooppa ja EU olisi jotenkin pelastettu Systeemin oman miehen voiton jälkeen. 

Myös Suomessa EU.ta nuoleskeleva korruptoitunut "eliitti" kuten pääministeri ovat riemuinneet Macronin vaalivoittoa. Ylen verkkosivujen uutisessa Pääministeri Sipilä Macronin voitosta: Mieluisa kepulaisjohtaja uskoo, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, koska kansalaisten syvästi inhoamaa EU:n intergraatiota tullaan jatkossa runnomaan väkisin läpi entistä suuremmalla voimalla:

– Ennusteiden mukaan odotettu tulos ja tietenkin myös mieluisa tulos. Ranska on Suomelle tärkeä kumppani tuolla Euroopan unionissa ja onnittelut hänelle uskalsin jo tuon ennusteen perusteella lähettää, Sipilä sanoi Ylen Radio Suomen erikoislähetyksessä heti alustavan vaalituloksen selvittyä.

(...) Sipilä näkee, että Ranska on tärkeässä roolissa esimerkiksi ajankohtaisessa puolustusyhteistyön syventämisessä EU:ssa. Suomi ja Ranska ovat olleet tällä alueella samoilla linjoilla, pääministeri sanoi. – Uskon, että tämän tyyppinen kehitys ja yhteistyö saa nyt jatkumon.

Nykyisen vasemmistolaisen presidentti François Hollanden henkilökohtaisena avustajana toiminut "riippumaton" Macron ei Systeemin miehenä tule parantamaan mitenkään maan rakenteellisia ja väestöllisiä ongelmia, vaan päinvastoin hän vain kärjistää niitä. Juuri tällaista tuholaista maa ehkä kaipaakin. Eihän kehitysmaalaisten invaasion tuomaa sotkua kyetä Ranskassa oikomaan oikeastaan muulla kuin sisällissodalla ja etnisillä karkotuksilla. Kun viiden vuoden päästä Macronin kausi päättyy, voi maa jo hyvinkin olla sisällissodan tilassa, joten median ja poliittisen elitiin helpottuneet puheet "Euroopan pelastumisesta" (lue: heidän oman valtansa säilymisestä) kuulostavat nyt suorastaan hirtehisiltä.

Oman lisänsä Ranskan epävarmalle tulevaisuudelle tuo värillisen äänestäjäkunnan kasvu ja aktivoituminen. Lauantaina Ylen tv-uutisissa haastatellut ei-eurooppalaiset maahantunkeutujat sanoivat äänestävänsä etnisen intressinsä mukaisesti Macronia. Selvää on, että valkoisille sama asenne tarkoittaa mediassa rasismia, värillisille taas oman etnisen ryhmän edun ajaminen on vain "rasismin vastaisuutta". Silti on ihmeteltävä niitä värillisiä Ranskan kansalaisia, joille voisi olla talouspolitiikan vuoksi kannattavampaa tukea Le Peniä, mutta äänestävät tästä huolimatta Macronia.

Eihän heitä voisi Ranskan kansalaisina karkoittaa, joten miksi vastustaa Le Peniä? Siksi, että etnosentrisyyteen sitoutuneille värillisille on lähes vaistomasta kannattaa jatkuvaa maahanmuuttoa, etnisten heimoveljiensä massiivista vyöryä. Heidän motiivinsa on puhtaan kolonialistinen ja rasistinen – miehittää maa omilla rotuveljillän ja syrjäyttää ranskalaiset valkoiset. Ei kuitenkaan aivan kaikkia ranskalaisia, sillä 2000-luvun saraseenitkin ymmärtävät, että tietty määrä innovatiivisia valkoisia tarvitaan turvaamaan heidän toimeentulonsa. Muutoin he voisivat yhtä hyvin muuttaa takaisin villiin Afrikkaan, joten täydellinen valkoisten syrjäyttäminen ei olisi tämän vapaamatkustajaporukan edun mukaista.

Yle Watch ei elätellyt mitään positiivista Ranskan vaalien lopputuloksesta, sillä se kirjoitti jo viime perjantaina pitävän Macronin voittoa todennäköisenä ja jopa toivottavana:

Mitä tulee tuleviin Ranskan presidentinvaaleihin, ne eivät ole niin tärkeät kuin vallassa kiinni oleva globalistinen poliittinen eliitti uskottelee. Ikävä tosiasia on, että niillä ei ole enää merkitystä ranskalaisuuden, alkuperäisen frankki-gallialaisen kansan kannalta. Vaikka Le Pen voittaisi, voitto tulisi liian myöhään, sillä arabi-negroidinen väestöinvaasio on syvällä frankkien sydänmailla. Siksi on parempi, että todennäköisempi voittajaehdokas Macron voittaa, mikä onkin helppoa, sen verran aisankannattajia (Cuckservatives) nykyranskalaiset etnomasokistit ovat. Ainakin Macronin valinta opettaisi seuraavan viiden vuoden aikana ranskalaisille, että vielä alemmas voidaan mennä ilman että ollaan edes pohjakosketuksessa. 

Samaisessa päivityksessä YW arvioi myös vain pari päivää ennen vaaleja kerrotusta Macroniin kohdistuneesta tietovuodosta, joka näyttää olleen väärän lipun operaatio, koska se vaikutti positiviisesti voittajan vaalitulokseen:

Läntiset "asiantuntijat" väittävät, että tietovuodon tarkoitus on hyödyttää Le Penin kampanjaa, vaikka poliittista peliä ja massojen psykologiaa ymmärtävät tietävät, että kömpelön vuodon oli tarkoitus uhriuttaa Macron ja saada hänet näyttämään järjestelmän ulkopuoliselta haastajalta, jota vastaan ollaan valmiita käyttämään kaikkia likaisia keinoa. Näin Macron saa ylenmääräistä sympatiaa, joka valuu hänen laariinsa.  

Vuodon syyn varteenotettava vaihtoehto onkin, että Macronia tukeva establishmentti on itse vuodon takana. Samalla väärän lipun operaatiossa voidaan jälleen kerran syyttää Venäjää, koska Lännen eliitti ei pysty löytämään maahanmuuttovastaisen populismin suosion syyksi muuta kuin Venäjän nettipropagandan ja verkkohäirinnän. Venäjän julistaminen syntipukiksi kaikkeen on muutenkin hyödyllistä, koska sillä voidaan lakaista maton alle lännen oma sekaantuminen muiden maiden asioihin. Näistä kampanjoista härskeimpiä ovat olleet EU:n, Naton ja George Sorosin masinoimat itäisen Euroopan "värivallankumoukset".

Hallitseva nomenklatuura on valmis mihin tahansa ostaakseen mädäntyneelle järjestelmälleen lisäaikaa. Tuon hämärän kuppikunnan on kuitenkin turha kuvitella, että sen vihaama "populismi" olisi Marconin voiton myötä nyt jotenkin torpattu ja "eliitti" voisi kaikessa rauhassa viedä eteenpäin eurooppalaisten tuhoa ajavaa viheliäistä projektiaan. Macronin voitto saattaakin jäädä vihamielisen globalistiklikin joutsenlauluksi, sillä kiihdyttäessään pakolla integraatioa ja maahanmuuttoa, se tulee samalla lukeneeksi itselleen kuolemantuomionsa.

JÄLKIMARXILAISTA NAISTENPÄIVÄÄ, TOIVOTTAA YLE

Mustat naiset - matemaattisesti lahjakas voimavara vai
pokakonttorin kuningattaria?

Sillä aikaa kun länsimaista sivilisaatiota murennetaan stalinistisilla väestönsiirroilla ja harmaata finnanssimaailmaa hyödyttävällä velkataloudella, median sisällöstä vastaavat jälkivasemmistolaiset nostavat kansalaisten keskustelunaiheiksi rasismijankutuksen ja sukupuolien rajattoman määrän. Punavihreän kuplan ryhmähenkeä nostattavissa jutuissa puolestaloukkaannutaan milloin mistäkin, mikä onkin helppoa, sillä loputtomasti oikeuksia vaativat yksilö-pyksilöt kokevat tulevansa "syrjityiksi" tai "loukatuiksi" lähes kaikista ihmiselämään kuuluvista itsestäänselvyyksistä.

Silti näillä muka rationalismia ja tiedettä puolustavilla toimittelijoilla on otsaa närkästyä "totuuden jälkeisestä ajasta", vaikka heidän oma suhde todellisuuteen on pelkkää hermoherkkää subjektivismia. Heidän toistuvalle moraaliselle närkästykselle ei ole juuri koskaan objektiivisia perusteita, joten sormella osoittelu kielii enemmän toimittajien prinsessamaisesta asenteesta, jossa aina uudestaan löydetyille "sorretuille" pitää levittää eteen punainen matto, jottei maailman likaiset "vääryydet" koskettaisi heitä. 

Tällaisten "epäoikeudenmukaisuuksien" esille tuominen on varmasti palkitsevaa vihervasemmistolaistille toimittajille, jonka vuoksi uutinen voidaan tehdä heppoisesta aiheesta kuten käy ilmi Ylen Santtu Natrin jutusta Äitiyspakkauksen nimi vaihtoon syrjivyyden takia? Tuleva perheministeri kannattaa muutosta. Jutussa käy ikävällä tavalla selväksi myös se, että poliittisen korrektiuden taustalla oleva sanamagia, dekonstruktio, ei ole vain punavihreiden kulttuurimarxilaisten monopoli, koska ehdotusta äitiyspakkauksen nimen vaihtamisesta on vaatinut Keskustapuolueen kansanedustaja Annika Saarikko. Todellisia ongelmia kuten rasistisen muukalaisinvaasion vaikutusta väestön lopulliseen koostumukseen poliitikot ja media eivät nosta julkiseen keskusteluun, vaan skolastiikan hengessä he saivartelevat korrekteista käsitteistä, jotta kansalaiset unohtaisivat olennaisen. 

Sosialistisesta perinteestä kumpuavasta naistenpäivästä on ainakin Suomessa tehty toimittajien ansiosta päivä, jolloin ei juurikaan korosteta naisten arvoa elämän antajana, vaan se nähdään tilaisuutena lisätä uhristatusta kuten Ylen jutussa Vuoden tieteentekijä naistenpäivästä: "Shut up and be pretty" käy ilmi. Yleensä päivä muistetaan siitä, kuinka suomalaiset miehet pahoinpitelevät naisiaan kyllästymättä 24/7. Voisi kuvitella, että miestenpäivänä (19.11.) tuotaisiin esiin vastavuoroisesti naisten lapsentapot ja muut ikävät ilmiöt. Mitä vielä, mekkoeinari-ritarit piiskaavat itseään ja monesti miestenpäivän jutut kertovat siitä, kuinka entiset vaimonhakkaajat ovat kyenneet vähentämään väkivaltaa erilaisten vihanhallintakurssien avulla. Niin, sinä suomalainen mies siellä, vieläkö hakkaat vaimoasi?

Yle Fem, keskiviikko 8.3.2017 klo 22:30, Elämä käännekohdassa 

7/8. Lotta oli menestynyt ja itsevarma kolmen lapsen äiti, joka eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Vuosia kestäneen kaltoinkohtelun jälkeen hän jätti miehensä. Nyt hän johtaa väkivaltaa kokeneiden naisten klinikkaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle TV1, keskiviikko 8.3. klo 21:05, A-studio 

Naistenpäivänä kolme valovoimaista naista pohtii A-studiossa mitkä asia kaipaavat vielä kipeästi muutosta tasa-arvossa. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD


Yle TV2, keskiviikko 8.3. klo 22:00, Stacey Dooley: Naisten helvetti

1/2. Tutkiva brittitoimittaja Stacey Dooley matkustaa Filippiineille tutkimaan tyttöjen laajamittaista seksuaalista hyväksikäyttöä. Kontaktointi ja kaupankäynti tapahtuu netissä viranomaisten ulottumattomissa. HD K12 (ahdistus, seksi).

                                                     ****************************

Tiedostavan toimittajan unelmajuttu koostuu todennäköisesti sankaritarinasta, jonka ainesosissa yhdistyy naissukupuoli ja ei-valkoisuus. Näin naistenpäivänä sellainen on ilmestynyt parahiksi jo pari päivää sitten (4.3.2017), kun Ylen verkkosivuilta on saanut lukea totuutta kaunistelevaa tendenssimäistä kertomusta Naiset, joiden laskelmat veivät ensimmäiset astronautit avaruuteen. 

Artikkelin kirjoittanut Aishi Zidan on "sattumalta" itsekin nainen ja värillinen, joten motiivia mustien naisten jalustalle nostamiselle ei tarvitse hirveästi arvailla. Pienellä googlauksella löytyi Kodin Kuvalehden Zidanista tekemä iso henkilökuvajuttu, jonka poliittisissa painotuksissa sen kynäillyt naistoimittaja Hanna Jensén ei pahemmin kainostele omaa kantaansa:

Kuusitoistavuotias Aishi ei ollut tietoinen siitä, että Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio arvosteli Suomea turvapaikkahakemusten hitaasta käsittelystä. Se arvosteli myös Suomen poliisia välinpitämättömyydestä rikosilmoituksia kohtaan, joita maahanmuuttajat olivat tehneet syrjinnästä. Ei, Aishi opetteli markan vaihtumista euroksi ja kertoi kaiken kuudella.

Jutussa toistuu se tuttu tarina, jossa Lähi-idän toivioretkellään tummaan ulkomaalaiseen rakastunut toiseudenpalvoja on tietenkin suomalainen nainen eikä mies, jonka seurauksena piti muuttaa vauraaseen Pohjolaan synnyttämään rotuhybridi. Etelän taatelintallaajavaltioihin verrattuna Aishi Zidan on todennäköisesti ollut kiitollinen siitä, että on saanut asua Suomessa, joskin etninen ulkopuolisuus vieraalla reviirillä on herättänyt alemmuudentunnetta suomalaisuutta ja ylipäätään valkoisuutta kohtaan. Jutun perusteella kaikki toiminta, joka vähentää valkoista valtaa valkoisten kotimaissa, on ollut Aishi Zidanille mieleen, joten ei ole ihme, että hän hakeutui Helsingin Sanomiin levittämään monikultturismia ja päätyi lopulta Amnesty Internationalin tiedottajaksi. 

On surullista huomata, että rehtien suomalaisnaisten kuten marttojen suosima Kodin Kuvalehti, on nykyään täynnä toimittajakoulusta tulleita punavihreitä toimittajia, jotka vakuuttelevat päätoimittajalle muodikkaan ajan hengen vaativan sivuille monikulttuurisuutta. Toimittaja Hanna Jansén on varmasti tyytyväinen kun saa toimittajakavereilleen todistaa olevansa suomalaisuuden epädramatisoija antamalla suunvuoron etnisesti sekoittuneelle multikultisaarnaajalle, jonka mielestä suomalaisuus on pelkkä ilmoitusasia, vaikka se käytännössä tarkoittaa sitä, että avoimien ovien päivinä maamme rajoille tulisi viisi miljardia värillistä, jotka haluaisivat kokea Suomen kodikseen ja imeä aitojen suomalaisten kovalla työllä luoman hyvinvoinnin kuiviin:

"Toivoisin, että yhteiskunnassa ei luokiteltaisi ketään sen perusteella, miltä hän näyttää tai onko hänellä vaikka jokin sairaus. On väärin, että monien pitää ponnistella tullakseen hyväksytyiksi, mutta he eivät sittenkään tule." Ei ole olemassa yhtä suomalaisuuden mallia, Aishi muistuttaa. Hänellä on näkemys siitä, kuka on suomalainen. Se, joka kokee Suomen kodikseen.

Mitä tulee Aishi Zidanin Ylelle kirjoittamaan juttuun, hän olisi tuskin ollut tietoinen siitä ilman vasemmistoliberaalissa Hollywoodissa tehtyä tuoretta elokuvaa Hidden figures, joka saa Suomessa ensi-iltansa tänään naistenpäivänä. Kyynisten juutalaismogulien tuottama puolifiktio on melko tyypillinen massoille suunnattu raina, jossa mitätöidään kaikki mikä on eurooppalaisperäistä ja jossa sankareiksi nostetaan värilliset, jotka sorrosta huolimatta todistavat olevansa moraalisesti ja myös älyllisesti ylivertaisia valkoisiin wasp-miehiin verrattuna. Ainoat valkoiset, joita Hollywood suostuu ylistämään on valkoiset rotuluopiot ja tietenkin itsensä ihmiskunnan vapahtajiksi nostaneet juutalaiset. Toisaalta Hollywoodin, Wall Streetin ja Washingtonin vaikutavaltaisia juutalaisia ei oikeasti kiinnosta neekerien kohtalo, paitsi silloin, mikäli heidän nostamisellaan voidaan etnisessä nollasummapelissä vähentää valkoisen asemaa juutalaisten hyväksi. 

Jo pelkkä Hidden figure -elokuvan mainos on melko chutzpah, kun siinä rehvastellaan, että kyseessä on tositarina, jota ei ole kerrottu koskaan aiemmin ("Based on the untold true story"). Elokuva ja Ashi Zidanin kirjoitus tuovat varmaan hyvän mielen niille, jotka haluavat uskoa satuihin, mutta koska Yle Watch -blogissa ollaan tiukasti kiinni tämänpuoleisessa, olemme valmiita pilaamaan hyvän tarinan ikävillä faktoilla. 

Ensinnäkin, elokuvan promokuvat ja Ylen jutun valokuvat tarinan keskeisestä hahmosta Katherine Johnsoninsa ovat keskenään ristiriidassa. Oikeasti tarinan kolme "mustaa" naista ovat hädintuskin negridejä ollenkaan, varsinkin Katherine Johnson näyttää 1/16 osaa mustalta eli hexadecaroonilta tai quarteronnélta, jolla on valkoisen perimän taustalla vain 1/32 osaa neekeriverta. Amerikan perinteisen yksi pisara -säännön mukaan siellä on pidetty viime vuosisadan alkuun asti ei-valkoisena henkilöä, jonka taustasta löytyy vain 1/64 osaa mustan Afrikan perimää. Tästä johtuu, että Yhdysvalloissa presidentti Barack Obamaa ei kutsuttu mediassa puolivalkoiseksi tai mulatiksi, jollainen hän tosiasiallisesti on, vaan pelkästään mustaksi, "afroamerikkalaiseksi".
 

Elokuvan kolmikko esitetään mustina, joskin heillä
on fotogeeniset valkoiset piirteet.

Catherine Johnson, musta afroamerikkalainen?
 Hän on lähes valkoihoinen ja sinisilmäinen "musta".

Hollywood, valheen mestarit.

Jos NASA:n naismatemaatikot todella olisivat olleet silminähden negridejä, se olisi kuulostanut uskomattomalta paljastukselta, mutta koska vaivattoman internet-salapoliisityön ansiosta kaikille on käynyt selväksi, että he olivatkin perimältään pääasiassa valkoisia, tarina ei kuulostakaan enää niin uskomattomalta. Tämä selittyy sillä, että tieteellisesti moneen kertaan vahvistetut älykkyysmittaukset eri populaatioiden välillä todistavat, että Saharan eteläpuolisella negeridiväestöllä on keskimäärin huomattavasti alhaisempi älykkyysosamäärä kuin itäaasialaisilla ja eurooppalaisilla. Koska äo-testeissä mitattava yleisälykkyys eli g-faktori on ratkaiseva abstraktia ajattelua vaativissa aineissa kuten matematiikassa, on erittäin todennäköistä, että Katherine Johnsonin ja Dorothy Vaughan'in keskimääräistä paremmat matemaattiset kyvyt olivat peräisin heidän hallitsevasta valkoisesta perimästään.

Ihmisen arvon näkeminen vain hänen älyykkysosamääränsa kautta on tietenkin ahdasaivoista fetisismiä, sillä vaikka älykkyydellä on yksilölle ja koko yhteiskunnalle suuri merkitys, se ei ole ihmisen koko mitta, vaan tärkeitä ovat myös muut ominaisuudet kuten rehellisyys, itsehillintä ja pitkäjännitteisyys. Toisaalta eri ympäristöt suosivat paikallisten ihmispopulaatioiden tiettyjä henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi ne ovat tehneet mustista menestyjiä villissä ja primitiivisessä Afrikassa. Mutta kun mustien Afrikassa syntyneet menestystekijät yhdistetään heidän heikkoon yleisälykkyyteensä, niistä tulee ilmiselvä haitta valkoisten ja itäaasialaisten kehittelemissä korkean teknologian yhteiskunnissa. Tämä on tiedetty jo pitkään, mutta se ei ole estänyt länsimaissa yhteiskuntakeskustelua määrittäviä liberaaleja ja teknokraatteja rakentamasta monikulttuurista yhteiskuntaa atomistisen tasa-arvouskon varaan. 

Koska sokea usko ihmispopulaatioiden absoluuttiseen samankaltaisuuteen on ristiriidassa todellisuuden kanssa, liberaalit yrittävät peitellä valheitaan ja tyynnytellä valkoista kantaväestöä sillä, että ihmisten erot löytyvät vain ihonväristä, jonka vuoksi mustien menestymättömyys johtuu pelkästään oletetusta "rasismista". Vastaavasti Hidden figure -elokuva lähestyy ympyrän neliöimistä sillä, että se yrittää todistella mustien, vieläpä naisten, olevan kaikista esteistä huolimatta periaatteessä yhtä lahjakkaita kuin sivilisaation matemaattisen perustan luoneet valkoiset miehet. Tällainen manipulaatio saattaisi toimiakin, mikäli propagandassa voitaisiin käyttää historiallisesti vahvistettuja tietoja poikkeuksellisista mustista NASA:n riveissä. Faktat eivät kuitenkaan tue elokuvan esittämää "tositarinaa", vaan henkilöhahmoissa kyse on naisista, jotka luokiteltiin kenties sosiaalisesti värillisiksi, vaikka he olivat geneettisesti ja jopa fenotyypiltään enimmäkseen valkoisia.   

Toiseksi, se matematiikka jota nuo pseudomustat naiset harjoittivat oli enimmäkseen rutiininomaista laskentaa, jonka olisivat voineet tehdä ketkä tahansa keskimääräistä paremmin aritmetiikkaa hallinneet amerikkalaiset. Lainaus ko. Ylen artikkelista:

Naiset tekivät raakaa ja joskus mekaanistakin laskutyötä Langleyn tutkimuskeskuksessa Virginian osavaltiossa. – Laskija saattoi saada lomakkeen, jolle oli merkattu testeissä saadut luvut kohta kohdalta. Osalla naisista oli laskukoneet, joihin he syöttivät numeron kerrallaan, kuvailee Nasan tiedottaja Gail Langevin puhelimitse Langleyn tutkimuskeskuksesta.

Tästä huolimatta Aishi Zidanin jutusta saa mielikuvan ikään kuin ilman mustia naisia vaativa avaruusprojekti ei olisi koskaan toteutunut. Käytännössä NASA:n avaruusprojektien ratkaisevasta suunnittelu- ja insinöörityöstä vastasivat alusta loppuun valkoiset miehet. Heillä oli muutakin tekemistä kuin kuluttaa aikansa mekaanisiin mutta välttämättömiin laskelmiin, joten ne delegoitiin alemman tason ammattilaisille. 

Matematiikassa pitää muistaa myös se, että sitä saattaa oppia melko korkealle tasolle jo pelkän tilastollisen todennäköisyyden perusteella muutama Gaussin kellonkäyrän oikealle puolelle päätynyt musta. Silti heidän geneettiseen klusteriin kuuluvat ihmiset eivät ole koskaan kehittäneet opiskelemaansa matematiikkaa tai ratkaisseet sen vaikeimpia klassisia ongelmia.

NASA:n avaruusprojektien menestykselle mustia naisia äärettömästi tärkeämpiä olivat natsi-insinöörit, mutta sen korostaminen globalistisen massamedian aikana ei taida oikein sopia narraatioon, jossa "yhteinen ihmiskunta" matkaa kohti tähtiä. 

Etenkin saksalainen tohtori ja raketti-insinööri Wernher von Braun oli ratkaisevassa roolissa kun suunniteltiin ja tehtiin kuulentoja. von Braun ei ollut suinkaan ainoa natsi-Saksan raketti-insinööri, joka värvättiin ensin Yhdysvaltain ilmavoimiin ja sittemmin NASA:an. Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että ilman natsien aivovoimaa Yhdysvallat olisi hävinnyt avaruuden valloituksen Neuvostoliitolle, joka niin ikään oli värvännyt väkisin saksalaisia insinöörejä ydin- ja avaruusohjelmiinsa. Nämä ovat kuitenkin uuden uljaan maailman julistajien kannalta historiallisia epäolennaisuuksia, sillä Suurelle Unelmalle on tärkeämpää uskoa tasa-arvoa pyhittävään tarinaan mustista matematiikkonaisista, joita ilman valkoinen mies ei olisi käynyt kuussa.