TAPAUS KATAJA: MEDIAN MAALITTAMISTA "'ÄÄRIOIKEISTOLAISISTA" VIIMEINENKIN TODETTIIN SYYTTÖMÄKSI

Perussuomalaisten vaalipäällikön Pekka Katajan murhan yrityksestä syytetty 41-vuotias tuusulalaismies todettiin näytön puutteessa syyttömäksi Keski-Suomen käräjäoikeuden tänään tekemässä päätöksessä. Jo aikaisemmin valtamedian etukäteen lynkkaamat Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Teemu Torssonen ja Kansallismielisten liittouman entinen puheenjohtaja Tero Ala-Tuuhonen vapautettiin syytteistä. 

Päätöksestä huolimatta Yle pysyy edelleen itsepintaisesti  politisoituneen syyttäjän kannalla uutisjutussaan Oikeus hylkäsi syytteen Pekka Katajan murhan yrityksestä mutta piti rikosta poliittisena – syyttäjä aikoo valittaa: "Vähän yllättävä päätös". Uutisen mukaan käräjäoikeus piti loppulasunnossaan tekoa todennäköisesti poliittisena. 

Käräjäoikeuden johtopäätös teon motiivista on viime kädessä pelkkää arvailua, koska teon tekijät jäivät de facto selvittämättä. Vapauttavan päätöksen vastapainona kärjäjäoikeus halusi luultavasti tehdä myönnytyksen poliittiselle poliisille, tuomioistuimelle ja valtamedialle väittämällä tekijöiden olleen "todennäköisesti" ns. äärioikeistolaisia. Väite on poliittisessa tarkoitushakuisuudessaan omituinen, koska syyllisiä ei ole edelleenkään löydetty. 

Todellista härskin puolueellista agendajournalismia edustaa pahamaineisen Yle-toimittaja Tuomas Rimpiläisen "analyysi" Meillä on nyt käsissämme selvittämätön poliittinen murhayritys – miten ihmeessä kameraan tallentuneet tekijät pääsivät pakoon?, jossa hän yrittää väen vängällä tehdä syytteistä vapautetuista "äärioikeistolaisista" syyllisiä. Rimpiläinen on toiveajattelussaan varma tekijöiden "äärioikeistolaisesta" motiivista:

Maassamme on nyt selvittämätön poliittinen murhayritys. Tekoa voi pitää poliittisena useasta syystä. Täyttä varmuutta asiasta ei tietenkään ole, kun tekijöitäkään ei ole saatu vastuuseen.

Molemmissa Ylen jutuissa ei spekuloida lainkaan Pekka Katajan motiiveja, muuttuneita kertomuksia ja rikostaustoja. Yle Watch kirjoitti heti tuoreeltaan heinäkussa 2020, että hämärän jutun taustalla saattaa olla täysin muita syitä, jotka valtamedia on laiminlyönyt tarkoituksellisesti:

Nuo motiivit saattavat löytyä rikollisesta alamaailmasta, sillä Katajalla väitetään olevan petoshistoriaa, johon kuuluu mm. epäily Jämsänkosken työttömien kassan kavaltamisesta. Hänen sanotaan myös haalineen itselleen perusteettomia matkakorvauksia ja yhdistyksen kiinteää omaisuutta kyseenalaisin keinoin. Jos näissä puliveivausväitteissä on perää, se on saattanut synnyttää kostomentaliteettia, joka on sitten realisoitunut viime perjantaina.

(...) Katajaan kohdistuneessa hyökkäyksessä näyttää olevan mukana sen verran sotkuista pikkurikollisuutta ja ristiriitaisia silminnäkijätodisteita, että paljastuessaan juttu tarjoaa luultavasti vain myötähävettävän puskafarssin, joista persuilla ei ikävä kyllä ole ollut viime aikoina pulaa.

Kaiken mediahälyn keskellä Katajan tapaus on poikinut lukuisia spekulointeja ja salaliittoteoriota. Niissä on vatvottu pelkästään "kabaalin ääriokeiston" kytköksiä, kun taas valtiovallan vehkeilyä kansallismielisiä vastaan ei olla käsitelty lainkaan. Asian puiminen onkin jäänyt vain riippumattomien uutissivustojen kuten Partisaanin varaan:

Perimmiltään hankkeessa oli kyse korruptoituneen poliisin vakoiluoperaatiosta Suomen kansallismielisiä ryhmiä vastaan. Poliisi käytti vakavan rikosnimikkeen suomia laajoja pakkokeinomenetelmiä hyväkseen vakoillakseen esimerkiksi Kansallismielisten liittouman ja Perussuomalaisten kansallismielisen siiven aktiivien puhelinliikennettä, sosiaalisia verkostoja, Internet-hakuja sekä sähköposteja. Lue lisää aiheesta artikkelistamme ”Pekka Katajan valheet kaatuvat – Teemu Torssoselle ei syytettä murhanyrityksestä!”.

 

                                                             ***********************

Valtavirran uutistarjonta Pekka Katajan tapauksesta on ollut yksipuolista ja ennalta tuomitsevaa tendenssijournalismia. Räikeä journalistinen puolueellisuus ei vaivaa Yleä, vaan päinvastoin se retostelee korruptoituneen valtamedian "vastuullisella tiedottamisella". Tästä tarjosi kuvaavan esimerkin eilen 10.3. klo 20:00 TV1:stä tullut Suuri Journalistipalkinto -gaala, jota juonsi itseoikeutetusti Ylen virallinen satusetä Matti Rönkä ja takakireä woke-journalisti Piia Pasanen.  

Gaalan kouristuksenomainen itsetehostus journalistisesta uskottavuudesta ei kerro muusta kuin valtamedian alennustilasta. Takavuosikymmeninä valtamedian ei tarvinnut toitottaa suurelle yleisölle uskottavuuttaan, koska se tiesi kansan luottavan siihen. Luottamus taas perustui totuuteen ja uskottavuuteen, joka läpipolitisoituneelta nykymedialta puuttuu. Pitääkseen yllä edes illuusiota luotettavuudesta,  globalismia ja rappioliberalisma propagoivan valtamedian pitää erikseen luoda pömpöösejä gaala-iltoja, joissa se palkitsee itse itsensä "vastuullisesta journalismista". Ohjelman idea tuo mieleen vanhan kunnon Neuvostoliiton, jossa lopun jo häämöttäessä apparatsikkit jaksoivat toistaa virallisia valheitaan entistä julkeammin.

Härskissä itsekehussaan törkeimmän rimanalituksen teki viidennen kolonnan Sadankomitean palkitsema ulkomaantoimittaja Antti Kuronen videokolumnissaan "Journalismi ei ole teatteria". Siinä hän sätti Itä-Eurooppaa ja etenkin Venäjää, jota hän kutsui maaksi, jossa uutisointi on pelkkää näytelmää toisin kuin länsimaisiin "arvoihin" sitoutuneessa Suomessa. Samaa Nato-vetoista Venäjän sättimistä harjoitti Hufvudstadsbladetin raivoliberaali Anna-Lena Laurén, joka sattumoisin palkittiin gaalassa vuoden journalistina. 

Vähänkään kriittistä ajattelua ymmärtävät kansalaiset tietävät, että globaalin järjestelmän apparatsikkeinä toimivat journalistit pyrkivät manipuloimaan suurta yleisöä. Harva sen sijaan on pohtinut sitä, että toimittajat ovat oman propagandansa uhreja, jonka vuoksi monista heistä huokuu samanlainen uskovarma fanaattiisuus kuin Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentusesta. 

Läpeensä korruptoitunut järjestelmä luhistuu vasta sitten kun sen edusmiehet ja -naiset eivät usko enää tuottamaansa valheelliseen informaatioon. Silloin on toisenlaisten gaalojen aika.

                                                             ***********************

TV1, torstai 11.3.2021 klo 22.00., Ulkolinja: Yhdysvallat vailla tasa-arvoa

Yhdysvalloissa valittiin varapresidentiksi ensimmäistä kertaa nainen, silti sukupuolten tasa-arvo ei maassa toteudu. #Metoo ja Black Lives Matter -liikeet ovat antaneet uutta pontta myös naisten tasa-arvoa ajavalle aktivismille. Sen marsseille osallistuu yhä suurempi ihmisjoukko - ja sama tasa-arvon vaatimus koskee kaikkia sukupuolia. HD 54 min. Ohjelman sivulle.


"Yhdysvallat vailla tasa-arvoa"? Ja paskan marjat! Tätä historian ilkeintä suurta valhetta on pikemminkin siellä liikaa.

illan Ulkolinja-ohjelmassa materiaalisesta pahoinvoinnista pöhöttyneille sohvaperunoille tarjotaan amerikkalaista propagandaa, joka ei kestä edes pintapuolista tarkastelua. Mitä enemmän tasa-arvoa eli sosialismia kaadetaan väkipakolla kansan kurkusta alas, sitä enemmän  paapotut lumihiutaleet rääkyvät tasa-arvon puutteesta. Pakonomainen tasa-arvomania lienee mailleen menneen Lännen näkyvimpiä merkkejä kulttuurisesta itsetuhosta.

Dokumentti, joka antaa  puheenvuoroja ilman kritiikkiä sellaisille etuoikeutetuille liberaaliräähkille kuin Hillary Clintolille, kertoo kaiken ohjelman asenteellisuudesta. Vastaavasti #Metoota ja Black Lives Matteria pidetään automaattisesti "hyvinä" liikkeinä, jotka eivä tee koskaan mitään väärää. Väkivaltainen mellakointi, miesviha ja valkoisten vastainen rasismi eivät tule dokumentin tekijöille edes mieleen. 

EI SE OLLUTKAAN CLINTON VAAN YLE, JOKA HÄVISI YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN VAALIT

"Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0." 
-Toimittaja Saska Saarikoski Twitterissä 3.8. 2015

“Hillary Clinton nousee vakuuttavasti kohti voittoa!”
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 10.10.2016

"Trump on itsensä pahin vihollinen. Hän onnistuisi häviämään debatin ilman Clintoniakin."
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Iltalehdessä 20.10.2016

"Eiköhän se Hillaryn suuntaan mene. Jos siis katsotaan vain presidentinvaaleja, eikä esimerkiksi senaatin paikkajakoa, jolla on suuri merkitys."
-Ulkopoliittisen insitituutin Charly Salonius-Pasternak Helsingin Sanomissa 5.11.2016


                                                          ****************************

"Liberaalia on lyötävä joka päivä"
-Kai Murros

                                                          ****************************

Kun on seurannut tämän keskiviikon uutisvirtaa Ylessä ja Helsingin Sanomissa saa vaikutelman kuin nämä mediat olisivat olleet itse ehdokkaina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tappiota ei siis kokenutkaan Hillary Clinton, vaan Yle ja HS, joita tyhmät amerikkalaiset eivät ymmärtäneet lukea.

Yle tv:n vaaliohjelma oli koomista seurattavaa. Asiantuntijaksi jälleen pyydetyn Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltolan voitonvarmuuden mureneminen tunti tunnilta oli mitä parhainta tragikomediaa. Aaltolan epäuskoiseksi käyneiden ilmeiden seuraamisen lisäksi viihdettä tarjosi Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Jo ennen epämieluisan vaalituloksen varmistumista kirjeenvaihtajamme New Yorkissa näytti olevan täysin romuna. 

Tuloksen varmistuttua kuukausikaupalla ehdokastaan Hillary Clintonia suomalaisille markkinoinut toimittaja purki pettymyksen mielipidekirjoitukseen Analyysi: Viha ja valhe voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, jossa hän pitää väärän vaalituloksen syynä rasistisia valkoisia työläismiehiä, joiden olisi oman etunsa vastaisesti pitänyt äänestää vapaata maahanmuuttoa kannattavaa Hillary Clintonia. Tuskaisen peppukivun ja tunnekuohun vallassa kirjoitettua purkausta on vaikea pitää analyysinä, sillä siinä ei pohdita lainkaan niitä konkreettisia yhteiskunnallisia syitä, miksi Donald Trumpia äänestettiin. Pöntisen kolumnista välittyi päällimmäisenä ahdistunut vaatimus, jossa ihmetellään miksi sotahaukkana tunnetusta korruptoituneesta ehdokkaasta ei tullutkaan presidenttiä, vaikka hänellä on vagina ja nyt on sentään vuosi 2016!  

Toinen Amerikassa itkuvirttä tihrustanut Ylen propagandisti, toimittaja Antti Kuronen, raportoi Trumpin vaalitilaisuudesta Manhattanin Hilton hotellin edustalta. Kasvoiltaan järkyttynyt Kuronen näytti siltä kuin olisi juuri ennen lähetystä vuodattanut litran liberaalin kyyneliä. Miten tällaisia hermoherkkiä toimittajia valitaan toimeen, jossa pitäisi kertoa kansalaisille neutraalisti ja analyyttisesti maailman tapahtumista?

Vaalipäivänä Iltalehti kertoi The Economistin gallupista, jonka mukaan jopa 75 prosenttia suomalaisista toivoisi Clintonin voittoa, joten oireilevaa peppukipuilua on saattanut kokea tänään muutkin kuin punavihreän kuplan liberaalit. Tosin gallupit vaikuttavat näinä aikoina niin peukaloiduilta, että tuohon pohjois-korealaiseen lukuun pitää suhtautua suurella epäilyksellä. Joka tapauksessa Ylen kaltaisen valtamedian yksipuolinen tiedotus näyttää uppoavan erityisen hyvin suurten ikäluokkien muutospelkoisiin demarieläkeläisiin. 

Karvalakkikansaa vaalitulos ei kuitenkaan suuremmin liikuta ja pahimmat itkupotkuraivarit onkin saatu kuulla ennustettavasti kaupunkilaisliberaalien ja konservatiivisten aisankannattajien suusta. Liberaalia on nyt lyöty, mutta mitään syytä myötätuntoon ei ole, sillä he ovat 1960-luvulta lähtien lyöneet ei-liberaalia minkä ehtivät. Siksi Yle Watchin korville parasta musiikkia on itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneiden hyväosaisten liberaalien vikinä; juomaksi voi nauttia punaliberaalien kyyneliä.

Punavihreiden liberaalien reaktiot kuulostavat yllättävän paljon samoilta kuin edellisen sukupolven "edistyksellisten" eli sosialistien suhtautumisen Ronald Reaganin valintaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1980. Silloinkin itkettiin kauhistellen sitä, mitä uusi presidentti toisi mukanaan, uumoiltiin jopa ydinsotaa. Ja mitä lopulta tapahtuikaan: Reaganin kausilla aloitettiin ydinaseiden liennytyspolitiikka, mutta samalla hän haastoi "Pahan imperiumin" Neuvostoliiton, jonka osittaisena seurauksena koko sosialistinen järjestelmä romahti Euroopassa syksyllä 1989. Olisikohan Trump vuorostaan symbolinen henkilö sille, että sosialismin virulentti äpärälapsi, kansojen tuhoaja monikulttuurikokeilu, kohtaisi loppunsa lähitulevaisuudessa?

Liberaaleille Donald Trumpin voitto oli shokki ennen kaikkea siksi, että julkisuudessa kaikki oli pedattu Hillary Clintonille valmiiksi. Nyt jokaiselle on käynyt selväksi, että globaalit mediat eivät halunneet Trumpin voittavan, siksi ne kampanjoivat systemaattisesti häntä vastaan koko vaalitaistelun ajan. Median lisäksi samaan vehkeilyyn osallistuivat gallup-yhtiöt, jotka antoivat tiedotusvälineille vain niitä miellyttävää tietoa toivoen samalla että amerikkalaiset äänestäjät menisivät virallisesti ilmoitetun voittajavankkurin kyytiin tai jäisivät ainakin kotiin odottamaan Clintonin varmaa voittoa. Toivotut gallup-tulokset saatiin, koska asioita kysyttiin tietoisesti vääriltä henkilöiltä ja sivuutettiin ne ihmismassat, joita ei muutenkaan haluttu huomioida. Täsmälleen samaa strategiaa yritettiin kesäkuussa Iso-Britannian Brexit kampanjan aikana, samoin tuloksin.

Euroopassa ei taideta oikein ymmärtää, että Amerikassa kansan syvien rivien luottamus valtamedian uskottavuuteen on romahtanut ajat sitten, tosiasia, jota Trump käytti kampanjassaan menestyksellisesti hyväkseen. Mitä enemmän toimittajat tarttuivat Trumpin sanomisiin, sitä enemmän hän sai julkisuutta. Toisaalta mitä enemmän media parjasi Trumpia, sitä enemmän potentiaaliset äänestäjät oivalsivat, että hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska korruptoituneen eliitin asiaa ajava media häntä niin paljon vihaa.

Amerikkalaisten ylikansallisten mediatalojen kampanjointi oli ymmärrettävää, sille ne halusivat vaikuttaa amerikkalaisiin äänestäjiin. Sen sijaan suomalaisten tiedotusvälineiden yksimielinen taistelu Trumpia vastaan näyttää oudolta, koska me emme voi osallistua Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Median kannalta kampanjoinnille oli kuitenkin perusteet, sillä se halusi USA:n vaalien kautta tuomita ne asiat, joita Trump (ja Brexit-äänestys) kannattivat. Toisin sanoen meille haluttiin esittää narraatiota, että maahanmuuton vastustaminen on suvaitsematonta mielettömyyttä tai että EU:sta lähteminen tarkoittaa vähintään talousromahdusta. 

Jotta viesti menisi perille, suuret mediat kuten Yle käyttivät luottoasiantuntijoita, joilta ne kuulivat aina toivotut vastaukset. Tällaisia näkyviä asiantuntijoita olivat ennen kaikkea Ulkopoliittisen insituutin tutkapari Mika Aaltola ja Charly Salonius-Pasternak. Sattumoisin he olivat asiantuntijoina myös Brexit-vaalien alla ja ennustivat silloinkin väärin. Silti Yle ja muut isot mediat olivat valmiita kuuntelemaan näiden herrojen virheellisiä ennustuksia Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ja jopa niiden jälkeen, josta kertoo Turun Sanomien artikkeli.

Niitäkin asiantuntijoita maastamme löytyy, jotka ennustivat Trumpin voiton, mutta joita juuri siksi ei haluttu Ylessä kuulla. Heidän analyysinsä perustuivat siihen, että valtaosa siitä, mitä tiedotusvälineet väittivät Trumpin sanoneen, on ilman kontekstia olevaa valhetta. Tämän tarkistuksen Yle olisi voinut itsekin hoitaa helposti, mutta se ei koskaan halunnut varmistaa Washington Postin ja New Yorkin Timesin väitteitä, joten liberaalien valheet menivät suoraan suomalaisten tv-katsojien ja radion kuuntelijoiden tajuntaan. Toiseksi, Yhdysvaltain vaaleissa on aina kyse sisäpolitiikasta, jonka vuoksi Euroopassa paljon huomioidut Trumpin ulkopoliittiset lausunnot eivät merkinneet amerikkalaisäänestäjille juuri mitään.

Mistä vaalien lopputulos sitten kertoo? Ennen kaikkea siitä, että aiemmin kaiken hiljaisena vastaan ottanut valkoinen työväenluokka sai vihdoinkin äänensä kuuluviin ja tähän tarjosi mahdollisuuden Donald Trumpin ehdokkuus. Trumpin voittoa voi syystä pitää valkoisten työläismiesten vastaiskuna, jossa he ilmoittivat Trumpin suulla saaneensa tarpeekseen Itärannikon kosher-eliitistä ja enemmistöksi pyrkivien vähemmistöjen kiintiöloisista. Vaikka Trump ei voikaan toteuttaa läheskään kaikkia lupauksiaan, on hänellä siihen silti paremmat mahdollisuudet kuin Barack Obamalla, koska republikaanit voittivat samalla kertaa sekä kongressi- että senaatinvaalit.

Uuden vasemmiston 1960-luvulta alkanut pitkä marssi läpi instituutioiden pysähtyi ainakin Yhdysvalloissa hetkeksi päin seinään. Jo rohkealla kielenkäytöllään Trump tuli todistaneeksi, että huomattavaa osaa kansasta ei olla saatu indoktrinoitua poliittisesti korrekteiksi teuraslampaiksi. Puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä Trump antoi itseluottamusta niille, jotka eivät halua alistua orwellilaisen uuskielen henkiseen pakkopaitaan. Nämä ovat kulttuurisodan voittoja, mutta paljon tärkeämpää oli saada maan johtoon vihdoin mies, joka edes puheiden tasolla on estämässä kansakunnan luoneen valkoisten jäämistä vähemmistöksi omassa maassaan. On todennäköistä, että siirtolaisinvaasio saadaan pysäytettyä ainakin Trumpin kaudella. Kuten perussuomalaisten Jussi Halla-aho totesi tänään facebook-sivullaan:

Väestönvaihto on Yhdysvalloissa niin nopea, että jos Trump ei olisi voittanut juuri nyt, tulevia presidentinvaaleja olisi ollut mahdotonta voittaa muuten kuin lupaamalla jakaa yhä enemmän työväestöltä verotettua julkista rahaa erilaisille vähemmistöille.

Saattaa olla, että Trumpista tuli läntisen maailman johtaja juuri ennen kohtalokasta hetkeä, josta ei olisi ollut paluuta. Ehkä Trumpin voitto on merkki siitä, että "edistyksen" kaapuun puettu hedonistis-narsistinen rappio ja etnomasokismi on vihdoin väistymässä koko lännessä. Aika näyttää.

TOIMITTAJAKOULUJEN PUNAVIHREÄT TYÖSSÄÄN YLESSÄ

Kulttuurimarxilaiset Vihreät,
toimittajien suosikkipuolue.

Vakiintuneista valtavirran medioista paikallislehti Tamperelainen on uskaltautunut kertomaan jutussaan Tiedetoimittaja: "Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat ovat punavihreitä, kuinka valtaosa toimittajista on poliittiselta taustaltaan punavihreitä.

Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista kolme neljästä kannattaa vihreitä tai vasemmistoliittoa – perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja ei yksikään. Tähän lopputulokseen on tullut perussuomalaisten Suomen Uutisiin kirjoittava vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.

Tamperelaisen pintaraapaisun lisäksi kannattaa tutustua Hamilon artikkeliin Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä, jossa asiaa analysoidaan syvemmin:

Mutta miksi journalistit ovat niin usein punavihreitä arvoliberaaleja? Tähän kysymykseen minulla ei ollut Punavihreää kuplaa kirjoittaessani aineistoa vastata. Oletin kuitenkin oman kokkemukseni valossa, että toimituksen johto ei voi juurikaan asiaan vaikuttaa. Epäilin, että toimituksiin ei olisi juurikaan rekrytoitavissa arvokonservatiivisia tai talousoikeistolaisia journalisteja edes siinä tapauksessa, että toimituksen johto havahtuisi punavihreään vinoumaan ja pyrkisi aktiivisesti sen tasapainottamiseen. Arvelin, että jo journalistiikan ja viestinnän koulutukseen hakeutuvat ovat keskimääräisiä opiskelijoita huomattavasti punavihreämpiä, ja että tämän joukon oikeistolaisimmat suuntautuvat ennemminkin organisaatioviestintään ja pörssiyhtiöiden rahakkaisiin viestintätehtäviin. Toimittajiksi rikastuu sitten kaikkein vasemmistolaisimpia ja vihreitä yhteiskuntatieteilijöitä.

Yleisradion ja Helsingin Sanomien toimituksissa punavihreät ovat vaikuttaneet jo pitkään. On tunnettua, että he ovat tulleet pitkälti alalle "parantaakseen maailmaa" eikä niinkään kertomaan siitä totuutta. Televisiossa Ylen politiikan toimittajat eivät liputa punavihreää väriä niin avoimesti kuin verkkosivujen ja Yle Puheen puolella, joissa nuoret toimittajat saavat revitellä vapaammin länttä syyllistävällä kulttuurimarxilaisuudella ja margininaaleja puolustavalla eturyhmäpolitiikalla jota myös identiteettipolitiikaksi kutsutaan. Toki television puolella lähetetään laskelmoiville konfromistinuorille suunnattuja räväköitä ohjelmia kuten Kioski ja tietenkin niitä ainaisia natsidokumentteja, mutta avoin kulttuuribolsevismi on vähäisempää kuin verkon puolella. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että liian päällekäyvä propaganda ärsyttää Ylen suurinta katsojasegmenttiä, noita pelokkaita demarieläkeläisiä, jotka voisivat siirtyä muiden medioiden pariin.

Sen sijaan Ylen verkkosivuilla ei pahemmin kursailla ja välitetä suurten massojen näkemyksistä, vaan siellä sympataan avoimesti esimerkiksi anarkisteja. Ylessä heitä pidetään nykysysteemin virallisina "kapinallisia", sillä he toimivat nuorison valeoppositiona ja hyödyllisinä idiootteina.

Tästä kertoo paljastavasti Ylen verkkosivujen tuore artikkeli Taistelu fasismia vastaan. Miksi Ylen interrail-toimittaja Antti Kuronen ei haastatellut sympaattisia kansallisradikaaleja ja tehnyt heistä juttua "Taistelu anarkokommunismia vastaan"? Taitaa olla niin, että anarkismi on ollut toimittaja Kurosen nuoruuden rakkaus, semminkin kun jutussa ei ollut kritiikin häiväkään haastateltujen sanomisia kohtaan. Se taas kertonee siitä, että toimittaja allekirjoittaa sujuvasti punakakaroiden löysät puheet. Oikeastaan anarkomarkojen kliseiset heitot kuulostavat kenen tahansa valtavirtatoimittajan näkemyksiltä aina Britannian Brexit-äänestystä myöten:

Britannian mahdollinen EU ero. Hyvä vai huono asia? Huono asia siinä mielessä, että sitä ajaa uusnationalismi. Ylipäätään nationalismin nousu, kansallisvaltioiden ihannointi, on todella masentava ilmiö Euroopassa. Ikävää on sekin, että Brexitiä ajavat haluavat sulkeutua ulkomaailmalta. Tavallaan maksimoida voitot itselleen.

Anarkistit liittoutuvat vaikka epädemokraattisen Eurostoliiton kanssa, sillä onhan se voima, joka pyrkii hävittämään eurooppalaiset kansallisvaltiot ja lopulta myös kansat stalinistisilla väestönsiirroillaan kehitysmaista. Punamustien kansallismasokismi on ehdottomuudessaan jokseenkin sairaalloista, joten heitä on vaikea pitää edes oikeustoimikelpoisina. Silti he ovat erinomainen katutason työkalu poliittiselle eliitille ja medialle, joka on Suomessakin uutisoinut pelkästään Brexitiä vastaan, josta kertoo tutkija Antti Ronkainen blogikirjoituksessaan "Suomalainen media vastustaa yksiäänisesti Brexitiä".



                                                 ***********************************



Toinen tyyppiesimerkiksi Ylen toimittajien punavihreydestä on entisen narkomaanin Jessikka Aron journalismiksi naamioitu mielipidekirjoitus Suomalaisten verkosto piilottelee käännytettyjä turvapaikanhakijoita kodeissaan. Hyväkkäiden sankaritoimittajaksi nostama Aro nostaa puolestaan turvapaikkapummeja rikollisesti piilottelevat kansanviholliset moraalisiksi sankareiksi. Juttu paljastaa myös, kuinka eräät asianajajat ovat osa tämän rikollisen viidennen kolonnan partisaaneja, jotka umpikierolla juristisaivartelullaan yrittävät saada jo kertaalleen käännytetyt maahantunkeutujat jäämään maahan:

Käännytettyjä piilottavat kansalaiset ovatkin koonneet verkostoonsa myös lakimiehiä, jotka auttavat tekemään valituksia ja käännytyksen täytäntöönpanokiellon hakemuksia. Nämä hakemukset pitää saada mahdollisen käännytyksen kohteen näkökulmasta hyvin nopeasti vireille Dublin-tapauksiksi määritellyissä käännytyksissä. Kun turvapaikanhakija saa käännytyspäätöksen, hallinto-oikeudelta voi hakea käännytyksen täytäntöönpanon keskeytystä. Turvapaikanhakijat eivät saa automaattisesti oikeusapua, vaikka se pitäisi perustuslain mukaan taata. – Suomen tiukentuneet ulkomaalaislait ja turvapaikanhakijoiden pikakäännytykset ovat ristiriidassa perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä, mutta tällä hetkellä turvapaikanhakijat eivät tasavertaisia ole. Viranomaiset järjestävät itse paperittomia Suomeen omalla toiminnallaan, aktivisti sanoo.

                                                 ***********************************



Yle TV2, 20.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

1/11. Kesä Tukholmassa. Kuusi nuorta naista elää rakkauden, juhlien, identiteettiongelmien ja arjen täyttämää elämää. Ensimmäisessä jaksossa Matilda iskee silmänsä heteroseksuaaliseen Ebbaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema