VALTAJÄRJESTELMÄN ASIANTUNTIJAT KIISTÄVÄT KORONAVIRUKSESTA SEURAAVAT HYVÄT MUUTOKSET

Joukkotiedotukselle on tyypillistä, että kun yksi asia alkaa hallita koko infromaatiovirtaa, tietyt hokemat muuttuvat kyseenalaistamattomiksi totuuksiksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Koronakriisin aikana on viljeltu paljon termiä musta joutsen. Se tarkoittaa uhkaa jota ei osata tai haluta ennakoida. Käsitteen alkuperä on vuodelta 1697, jolloin eurooppalaiset tutkimusmatkailijat näkivät mahdottomana pidetyn asian Australiassa: maanosalle tyypillisen mustan joutsenen. 

Kaikesta mediahypetyksestä huolimatta maailmanlaajuinen koronavirus ei tosiasiassa ole musta vaan valkoinen joutsen, koska pandemia on jotain, joka tapahtuu lopulta suurella varmuudella. Itse asiassa näin äkillinen pandemia on nykymaailman rakenteen väistämätön seuraus. Koronaviruksen kaltaisen epidemian nopea ja laaja leviäminen tuli ennen pitkää mahdolliseksi, koska globaalitalous pitkine tuotantoketjuineen on järjestäytynyt tarkoituksellisesti keskinäisriippuvaiseksi. Koko prosessia on vielä kiihdyttänyt finanssikapitalismin mahdollistama taloudellinen ylioptimismi ja sen synnyttämä markkinakupla. Ihmistungoksesta lähtenyt koronavirus on vain seurannut globaalikapitalismin synnyttämää ihmisvilinää joka maailman kolkkaan. 

Yksinkertaisesti sanottuna COVID-19 viruksen synty ja leviäminen pandemiaksi johtui ylisuureksi paisuneen ihmispopulaation mahdollisuudesta turhaan kanssakäymiseen. Nämä ilmeiset syyt eivät kuitenkaan ole esillä suurten mediajättien paniikkitunnelmissa rutistetuissa tausta-analyyseissä, vaikka niissä puhutaankin ihmiskontaktien välttämisestä jo levinneen viruksen pysäyttämiseksi. 

Nykymaailman hiljaiseksi lyönyttä viimeisintä kriisiä on pakostakin jouduttu tutkailemaan pintaa syvemmältä, mutta valtavirtatoimittajille näyttää olevan edelleen mahdotonta käsitellä ongelmaa osana väestöräjähdystä ja globalismia. Silloinkin kun koronaviruksen vaikutuksia yritetään kartoittaa ympäristönäkökulmasta, niissä ei huomioida lainkaan ylikansoituksen vaikutusta. Hyvän käsityksen tällaisesta journalismista tarjoaa Ylen verkkosivujen uutisjuttu Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”.

Jutun alussa toimittaja Hanna Eskonen yrittää olla epäkorrekti luettelemalla koronaviruksen myönteisiä vaikutuksia ilmastopäästöihin. Pandemian leviämisen estämiseksi tehdyt poikkeustoimet ovat kieltämättä vaikuttaneet teollisuuden ja liikenteen tuottamien saasteiden vähenemiseen, mutta tämä ei kelpaa haastatellulle  ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkiselle. Hän on kiinnostunut selvästi enemmän viruksen poliittisesta vaikutuksesta kuin sen luonnolle tuomasta hyvinvoinnista. Jos haastatelluksi olisi valittu ympäristötieteen professori, vastaukset olisivat saattaneet olla sen verran erilaisia, etteivät ne olisi kelvanneet ajamaan jutun agendaa. 

Toimittajan johdattelevalla kysymyksellä ympäristöpolitiikan professori kieltää koronapandemialla olevan hyviä vaikutuksia edes ympäristöön:

Mutta ovatko koronaviruksen aiheuttamat poikkeustoimet samalla myös ilmastoteko? Voisiko edes niistä iloita, kun maailma on muuten alkanut näyttää tieteiselokuvien dystopialta?  

Päinvastoin, sanoo ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta. – Kokonaisuuden kannalta tämä on se kauhuskenaario

Koronaviruksen yhteydessä professori ei malta olla mainitsematta ilmastonmuutosta ikään kuin se olisi rinnastettavissa maailmalla vellovaan kulkutautiin. Hukkisen monomaanisuutta lähentelevä asenne kertoo paljolti siitä, kuinka luonnossa tapahtuvasta ilmaston muuttumisesta on tullut jatkuvalla rummutuksella kaikkien kauhukuvien mittatikku johon verrata "vähäisempiä" kriisejä:

Suomessa julistettu poikkeustila ja valmiuslain käyttöönotto ovat Hukkisen mukaan esimakua siitä, mitä tapahtuu, kun ilmastonmuutoksen uhkakuvat alkavat käydä toteen. 

– Koronavirus kertoo, miten asiat tulevat luultavasti menemään, kun joku ilmastonmuutoksen seurausilmiö konkretisoituu.

Ilmaston muutos kyllä tunnetaan, mutta ilmastonmuutos on lähinnä politisoituneen tieteen ortodoksia, jolla halutaan vain peittää luonnonkatastrofien todellinen syy: tolkuttoman ihmispaljouden tolkutun kulutus. Vaikka Ilmaston muutos johtuisikin osittain ihmisen lisäämistä hiilidioksidipäästöistä, sen negatiivinen vaikutus luontoon on huomattavasti pienempää kuin kasvavaa väestöä varten raivatut metsät, harjoitettu tehomaatalous ja synnytetty teollisuus kaikkine kerrannaisvaikutuksineen. Tosiasiassa "ilmastonmuutos" ei ole pitkään jatkuneiden luontokatastrofien syy, vaan ainoastaan yksi monista seurausilmiöistä, jotka kaikki johtuvat pidäkkeettä lisääntyvän ihmisestä ja hänen tarpeidensa tyydyttämisen rajattomasta kasvusta.

Pelkästään ihmistä koskevana ongelmana koronavirus on jo lähtökohtaisesti eri tyyppinen kysymys kuin koko luontoon vaikuttava ilmasto. Silti Hukkanen tarkastelee molempia ongelmia vain ihmisen näkökulmasta. Ilmastonmuutoskin on professorille koronakriisin tapaan kohtalokas vain silloin kun se vaikuttaa ihmiseen:

Ilmastonmuutos on jopa kertaluokkaa kohtalokkaampi kuin kriisi, jota nyt eletään. Miksi se ei ole saanut aikaan koronaviruksen kaltaisia poikkeustoimia? Hukkinen kääntää asian toisinpäin. Ei pandemiakaan ole saanut aikaan nopeita toimia niin kauan, kun se on ollut vasta uhka.

Toisaalla professori myöntää ongelmien erilaisuuden, mutta pitää niitä molempia kuitenkin ihmisen käsissä olevina kysymyksinä:

Yhtäältä ilmastonmuutos ja pandemia ovat luonteeltaan erilaisia. Virusta vastaan voidaan lopulta kehittää rokote, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on monitahoisempaa.

Hukkinen johtaa tutkimusryhmää, jossa paneudutaan niin sanottuihin viheliäisiin ongelmiin. Ne ovat ongelmia, joiden ratkaiseminen synnyttää uusia ongelmia. Sellainen on ilmastonmuutos, ja sellainen on myös pandemia.

Uusia ongelmia synnytetään sillä, ettei haluta nähdä ilmastonmuutoksen perussyytä, hallitsematonta väestönkasvua, joka riehuu varsinkin kehitysmaissa, kiitos länsimaiden harjoittaman lyhytnäköisen humanitarismin. Pandemian taas mahdollistaa jatkuvassa liikkeessä oleva globaalikapitalismi. Pohjimmiltaan molemmat ovat yksinkertaisia ongelmia, mutta niiden ratkaiseminen vaatisi luopumista muutamasta nykymaailman keskeisestä uskonkappaleesta. 

Eräs niistä on usko länsimaiseen demokratiaan, jossa mukaavuudenhaluiset massat on lahjottu alistumaan vallankäyttäjien "hyvää tarkoittaville" suunnitelmille "ihmiskunnan" parhaaksi. On huvittavaa lukea professorismiehen pelottelupuheita  autoritaarisuudesta, kun tietää kuinka säänneltyjä ja valvottuja jokaisen kansalaisen liikkeet ovat meidän hupaisissa pikku demokratioissamme:

Yhteiskunnasta tulee kroonisesti autoritaarinen, jos valmiuslakia aletaan yhtenään napsautella päälle. Siitä on jo herännyt keskustelua oikeusoppineiden keskuudessa. 

– Koska kriisit tulevat olemaan toistuvia, meidän rakkaista demokratioista voi tulla osittain autoritaarisia yhteiskuntia, Hukkinen sanoo

Uutisartikkelin tarkoituksena onkin puolustaa nykyistä liberaalia "hyväntahtoista" maailmanjärjestystä, jossa todelliset uhat "kehitykselle" tulevat lännen valtaeliittiä uhkaavilta geopoliittisilta kilpailijoilta:

Mutta mitä ilmastolle tapahtuu koronaviruksen seurauksena? Pysähtyykö maapalloa uhkaava lämpeneminen samalla kun pandemia tiputtaa päästöjä? Pahimmillaan voi käydä juuri päinvastoin.  

Jotain voi päätellä siitä, mitä tapahtui vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen. Silloin talouden myötä romahti myös maiden halu panostaa ilmastotoimiin. Finanssikriisi sai erityisesti Kiinan päästöt kasvuun.

Toimittajan haastattelema energia-asiantuntija Lauri Myllyvirta vie huomion Kiinaan, vaikka on selvää, että koronaviruksen hidastama taloudellinen puuhastelu säästää maailmanlaajuisesti luontoa.  Toisaalta puheet ilmastotoimista kertovat hybriksestä, jossa ilmastoa yritetään muuttaa sellaiseksi, että se olisi optimaalinen ihmisen mukavuudenhalulle ja talouskasvun mahdollistaville elämäntavalle. Todellinen henkinen vallankumous tapahtuu vasta sitten, kun ihminen pyrkii mukautumaan vallitsevaan ilmastoon/luontoon eikä toisin päin kuten nyt.

Yhtään sen valaistuneempaa tietoa jutussa ei jaa ympäristöalan huippuasiantuntijana esiintyvä diletantti Oras Tynkkynen (vihr.). Nykyään Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) vanhempana neuvonantajana toimiva Tynkkynen antaa ympäripyöreitä vastauksia, mikä sopiikin hänen edustamansa organisaation toimenkuvaan.

Antaako koronavirus edes aikalisän ilmastotoimiin, kun päästöt vähenevät? 

– Voidaan sinänsä sanoa, että antaa aikaa. Mutta jos käy niin, että taantuma ja kriisi hankaloittavat ilmastopolitiikan tekemistä, silloin päästöjen väheneminen häviää siitä syntyvälle haitalle, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sanoo.

Sitran hyväpalkkaisissa hommissa voi jossitella mitä tahansa ja aina vaikuttaa yhtä vakuuttavalta kuin Delfoin oraakkeli. Vanha kommunisti-kolumnisti Yrjö Rautio kirjoittikin Helsingin Sanomien jutussaan Sitra on kuin rikkaan perheen lapsi, jolla on liikaa leluja osuvasti suurelle yleisölle hämäräksi jääneen mutta veronmaksajille kalliiksi tulevan puljun yleishyödyllisyydestä. Esimerkiksi Tynkkysenkin harrastamasta tulevaisuudentutkimuksesta Raitio lohkaisee sangen tyhjentävästi:

Tulevaisuudentutkimuksen tuloksellisuutta on vaikeaa mitata. Tulevaisuuden tutkija ei voi juuri epäonnistua. Se tekee Sitrasta niin leppoisan työpaikan.

Pokerinaamaisen hatusta vetämisen lisäksi Sitrassa on eduksi hallita hyvesignaloinnin koodit. Tynkkyselle maailmanpelastuspuheiden lähtökohtana on tuulivoiman erinomaisuus nykyisen elintason ylläpitäjänä. Ilmeisesti Tynkkynen kuvittelee Ultra Bran kappaleessa Ilmiöitä vaaditun tuulivoiman lisäämisen olevan edelleen vakavasti otettava energiavaihtoehto, vaikka Punavuoren punavihreän kuplan ulkopuolella laulun sanat on aina ymmärretty tahattomaksi sarkasmiksi:

Vaikka Kiinan tulevia toimia on vaikea ennustaa, Tynkkynen näkee eron vuoden 2008 finanssikriisin jälkeiseen tilanteeseen. Maailma on nyt eri paikka.

– Tuulivoima on halvin tapa tuottaa sähköä, halvempi kuin fossiiliset polttoaineet. Voi olettaa, että pystymme vastaamaan kriisiin fiksummin kuin viimeksi.

Muiden asiantuntijoiden lailla Tynkkynen on tyypillinen kyniään pyörittävä virkamies, jolla ei ole rohkeutta sanoa mitään oikeasti rakentavaa saatika radikaalia sen enempää koronakriisistä kuin luonnonsuojelustakaan. Hänen ainoa ehdotuksena on, että syntyisi yhteiskunnallista keskustelua! Muistuupa mieleen syväekologi Pentti Linkolan lausahdus, että mielipiteen esittäminen on epäonnistunut, jos se herättää vain yhteiskunnallista keskustelua:

Onko vielä liian aikaista keskustella ilmastovaikutuksista, kun kriisi on pahimmillaan? 

– En odota, että Sanna Marin tiedotustilaisuudessa sanoisi, että nyt pitää vähentää päästöjä. Mutta valmistelu ja yhteiskunnallinen keskustelu pitää aloittaa, sanoo Tynkkynen.

Keskusteluja voidaan käydä loputtomasti, mutta väestöräjähdys ja koronviruksen aikaansaamat yhteiskunnalliset järistykset eivät tule kyselemään niiden lupaa.

FEMINISTIEN VOIMALLA YLESSÄ PYÖRII YHÄ RIKKINÄINEN LEVY NAISEN EUROSTA

Ylen päivystävät feministitoimittajat ne jaksavat vuodesta toiseen ylläpitää myyttiä "naisen euro on 84 senttiä". Viimeisin yritys lämmittää tätä valhetta on mediajätin verkkosivuilta löytyvä artikkeli Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet. Toimittaja Hanna Eskosen mielipidekirjoituksessa luodaan mielikuva, että presidentti J.K. Paasikiven eripalkkaisuusvaatimus sodasta palanneiden miesten hyväksi vaikuttaisi edelleen työmarkkinaneuvotteluissa. Kirjoittajan on kuitenkin itse pakko myöntää juttunsa puolivälissä, että

Palkkasääntely purettiin 1960-luvulla, kun Suomi ratifioi eli hyväksyi kansainvälisen samapalkkaisuussopimuksen. Se on ihmisoikeussopimus, jonka mukaan naisille ja miehille pitää maksaa samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus hyväksyttiin vuonna 1963. Palkkasyjinnästä tuli laitonta vasta paljon myöhemmin, 1970 luvulla, kun työsopimuslakia muutettiin.

Mikä tässä sitten on ongelma? Naiset ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa jo vuosikymmenet, mutta silti valtamedian toimittajat puhuvat siihen sävyyn, ettei näin olisi. Toimittaja Eskonenkin myöntää samapalkkaisuuden samasta työstä, mutta näkee ongelman siinä, että naiset ansaitsevat eri töistä 84 senttiä miesten saamaan euroon verrattuna. 

Jutussa yhtenä poliittisesti tarkoituksenmukaisen asiantuntijana käytetty naispalkkoja tutkinut Paula Koskinen Sandberg väittää kaikista tutkimuksista huolimatta, että kunta-alalla miehet saavat samasta työstä parempaa palkkaa kuin naiset. Mitään muuta todistetta hänellä ei ole kuin pelkkä oma vakaumus. 

– Miehillä on kunta-alalla paremmat palkat. Pidän hyvin todennäköisenä, että jos lähdettäisiin kunnolla setvimään, maksetaanko samanarvoisesta työstä samaa palkkaa, niin ei makseta.

Jos kaiken jo nyt tehdyn pikkutarkan tutkimuksen jälkeen palkkaeroja olisi löytynyt, ne olisi ajat sitten julistettu tulikirjaimin suurelle yleisölle. Sen sijaan palkkatutkimukset ovat paljastaneet, että johtotehtävissä naiset saavatkin samasta työstä parempaa palkkaa kuin miehet. Tämä todettiin myös Ylen uutisissa marraskuussa 2013, jolloin työmarkkinalaitoksen neuvottelujohtaja Seija Petrow sanoi, että johtotehtävissä olevien naisten euro on 1,11 euroa. Ymmärrettävästi uhrifeminismiin kiintynyt Paula Koskinen Sandberg ei halua mainita tällaisesta kumoavasta informaatiosta mitään.

Kukaan ei estä naisia hakeutumasta hyväpalkkaisille mutta raskaille ja vaarallisille miesten aloille, mutta monet heistä näyttävät arvostavan enemmän siistiä sisätyötä pienemmällä palkalla kuin fyysisesti raskasta ulkotyötä paremmalla palkalla. Koska naisten suurta enemmistöä ei kiinnosta ankarasti kilpaillut työt yksityisellä sektorilla, valtion ja kuntien on täytynyt luoda sosialistiseen tyyliin ylimääräisiä työtehtäviä julkiselle sektorille. Jutussa kerrotaankin, että "kuntien yli 400 000 työntekijästä valtaosa, 80 prosenttia, on naisia". Miksi tätä ei nähdä ongelmana tasa-arvon kannalta?

Miesten keskimäärin parempi palkkataso selittyy pitkälti yksityisen sektorin vaativilla työtehtävillä sekä ylitöillä. Eräiden laskelmien mukaan miesten ylityöt tekevätkin samoilla työtunneilla naisten eurosta 1,02 euroa! Ja jos naisten alempi palkka samasta työstä pitäisi paikkaansa, yrittäjien kannattaisi tietenkin palkata aina naisia. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mikä jo sinällään kertoo eripalkkaisuuden samasta työstä olevan valhe.

Ylipäätään voi vain ihmetellä miksi monet naiset pitävät työelämään pääsemistä ja siellä "menestymistä" jonain feministisenä saavutuksena. Kapitalistit ovat kieltämättä onnistuneet erinomaisesti saatuaan houkuteltua naiset palkkatyön oravanpyörään. Suurpääomalle on ollut kieltämättä edullista, että sotien jälkeen valtava armeija kotiäitejä "vapautettiin"  työelämään alentamaan keskimääräistä palkkatasoa. Samankaltainen silmäkääntötemppu on nyt käynnissä kehitysmaalaisten kohdalla. 

Naisten suuren työvoimareservin hyökyminen työpaikoille laski väistämättä yleistä miesten palkkatasoa ostovoimaan suhteutettuna, sillä ennen mies pystyi elättämään yksinään koko perheen. Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että sekä miehen että naisen on käytävä toissä maksaakseen kaikki laskut. Jälkeläisistäkään ei enää haaveilla toisin kuin ennen, jolloin nainen saattoi jäädä yksin kotiin hoitamaan lapsia. Koska jälkipolvea ei synny riittävästi "työelämän tarpeisiin", kapitalistit ja suurliikemiehet vaativat ulkoeurooppalaista halpatyövoimaa täyttämään kuplaksi osoittautuneen "huutavan työvoimapulan".

Yhdessä suurpääoman kanssa yliopistojen lapsettomat feministit ovat saaneet myytyä valinnanvapauden nimissä naisille palkkaorjuuden henkisesti paljon palkitsevamman perhe-elämän sijaan. Kumpikin ryhmä on päässyt tavoitteeseensa: kapitalistit saivat naistyöntekijöiden tarjonnan lisäämisellä laskettua yleistä palkkatasoa ja feministit murrettua "patriarkaalisen" perheinstituution. Enemmistölle tämä diili ei ole tarjonnut juuri mitään hyvää. Todellisten ongelmien sijaan toimittajat tarttuvat mielellään lillukanvarsiin toitottaessaan mantraa "naisen euro on 80/84 senttiä".


                                                          ************************

Valtamedian holohöpötys on tähän vuoden aikaan taas huipussaan. Sitä yritetään kytkeä kömpelösti myös nykyaikaan rinnastamalla kansanmurhanyritys kaikkialla vaikuttavaan "äärioikeiston" uhkaan. Ei ole sattumaa, että Yle julkaisi verkkosivuillaan parahiksi uutisen Lehti: Äärioikeistolaiset kasvava ongelma Saksan armeijassa – erityisen paljon ääriajattelua on paljastunut erikoisjoukoissa. Saksalaisvihamielistä Welt am Sonntag -lehteä lainatessaan Yle uskottelee lukijoilleen, että saksalainen nationalismi on "ääriajattelua".

Objektiivisesti arvioituna nationalismi armeijassa ei tietenkään ole ekstremismiä, vaan kyse on liberaalivasemmistolaisen hegemonisen vallan tavasta määritellä kaikki itselleen uhkaavaksi koettu äärimmäisyysilmiöiksi. Vaikka nykyinen Saksan miehitysvalta ja läntinen "kulttuuri" on 1960-luvun mädätyksen jäljiltä kaikkea muuta kuin tervejärkinen ja maltillinen, pelkkä valta-asemasta syntyvä etuoikeus määritellä asioita saa minkä tahansa näyttämään äärimmäiselltä tai normaalilta.

Mitä saksalaisuutta vierastavat politiikot sitten kuvittelivat saavansa sen jälkeen kun maa lopetti asevelvollisuusarmeijansa ja muuttui ammattilais- ja vapaaehtoisarmeijaksi kesällä 2011? Ei tarvitse olla mikään Sherlock ymmärtääkseen, että vapaaehtoisarmeijaan värväytyvät yleensä ne kaikkein isänmaallisimmat tyypit. Koska isänmaallisuus katsotaan virallisessa miehitys-Saksassa ääriajatteluksi, niin silloin saadaan juuri sellaisia tutkimuksia, joita Welt am Sonntag ja Yle haluavat levittää.

Toisaalta täytyy kummastella nyky-Saksan armeijassa viihtyviä nationalisteja. Mikä ihme saa heidät puolustamaan venäläisiltä maata, jonka väestö pursuaa turkkilaisia ja globalistien sponsoroimia lgbt-militantteja.

TOISIN KUIN YLE VÄITTÄÄ, JUURI MAAHANMUUTTOVASTAISUUS ON PARASTA ILMASTOPOLITIIKKAA

Miten olisi rajojen sulkeminen väestöräjähdykseltä?

Ei ole mikään salaisuus että punaisen yliopiston tendenssitutkijat ja valtamedia kuten Yle vahvistavat toisiaan, koska kummallakin osapuolella on sama punaliberaali poliittinen agenda. Viimeksi pari päivää sitten Yle lainasi tukholmalaisen pelleopiston (Tulevaisuuden tutkimusinstituutti) ennustajaeukko Kirsti M. Jylhän poliittisesti motivoitunutta tendessitutkimusta, jonka perusteella vasemmistolaiset voidaan kuvata tieteeseen luottavina rationalisteina, kun taas oikeistolaiset (konservatiivit) luokitellaan tieteestä piittaamattomina voitontavoittelijoina.

Jopa Ylen mittareilla mielipideuutinen Miksi samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa? Sitä selittää yksi piirre, jonka vuoksi ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua eri tavoin on räikeän mustavalkoinen yritys kuvata konservatiivit moraalisesti pahoina ja vasemmistoliberaalit moraalisesti "hyvinä ihmisinä". On totta, että tietyissä poliittisissa kysymyksissä sekä oikeistolla että vasemmistolla on omat sokeat pisteensä, mutta jostain syystä Yle keskittyy pelkästään oikeistolaisten kyseenalaisiin näkemyksiin. Sekin tehdään vielä vääristellen, olkiukkoja käyttäen ja epäuskottavilla rinnastuksilla kuten edellä mainittu Hanna Eskosen kynäilemä mielipideuutinen.  

Tiedekeskustelua seuraava kansalainen on tiennyt jo pitkään juuri nykyvasemmistolaisten olevan kaikkein alttiimipia tukeutumaan tieteen sanastoa käyttäviin hörhöteorioihin. Silti Ylellä ei ole ollut halukkuutta kyseenalaistaa vaikkapa vihervasemmiston suosimia muotiteorioita kuten biologiset sukupuolet kiistävää transgenderideologiaa. Ylipäätään vasemmiston taikausko sosiaalisiin konstruktioihin kuten tasa-arvoon näyttää menevän aina tieteellisten tosiasioiden edelle, vaikka muutoin ollaan rinta rottingilla edustamassa muka tieteellistä ajattelua. Tämä Ranskan vallankumouksesta juontuva Suuri valhe, kaikkien nykyvalheiden äiti, näkyy myös tiedepuoskari Kirsti M. Jylhän keittiöpsykologisessa asenteessa:

Erot löytyvät psykologiasta, sanoo Jylhä. Poliittinen ideologia on kytköksissä muun muassa siihen, missä määrin ihmiset vastustavat muutosta ja hyväksyvät epätasa-arvoisuuden. 

–Tärkein tekijä on näkemys epätasa-arvosta. Ihmiset jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen.

Ihmisten epätasa-arvoisuus kyvyissä ja moraalisessa ajattelussa on itsestään selvää, joten päinvastaisen näkemyksen esittäjä joutuu käyttämään melkoista verbaalista akrobatiaa mikäli hän yrittää argumentoinnissaan edetä edes ensimmäistä premissiä pitemmälle. Se, että ihmisten ja ihmispopulaatioden (mm. yleisälyykkyden jakautuminen) välillä vallitsee luonnollinen epätasarvoisuus ei vielä tarkoita sitä, etteikö vähäväkisiä pitäisi auttaa tai ainakin auttaa heitä auttamaan itseään. Reilu yhteiskunta kun ei vaadi punavihreiden kannattamaa kommunistista pakkolunastusta tuottavalta kansanosalta ja maailman kaikkien vapaamatkustajien elättämistä. Toisin kuin Jylhä vihjaa, ihmisten luonnollisen epätasarvoisuuden toteamisesta ei vielä seuraa kausaalisesti virallisen ilmastonmuutosdoktriin kyseenalaistaminen, vaikka nämä kaksi erillistä näkemystä saattavatkin  korreloida keskenään tiettyjen ihmisten mielipidepatterissa.

Ilmastokysymys on selvästi valtamedian ja vihervasemmiston keino salakuljettaa globaalikommunismi suomalaisen päivänpolitiikan agendalle. Päästötilastojen valossa Suomen tekemisillä ei ole juurikaan merkitystä, mutta maamme roolia paisuttamalla internationalistit voivat vaatia globaaleja tulonsiirtoja lännen työläisiltä kehitysmaiden vetelehtijöille. Kauppalehden Tukholman kirjeenvaihtaja Antti Lehmusvirta esittää kirjoituksessaan Ilmastovouhotus on iso vitsi millaisia madonlukuja hiilidioksidipäästöt antavat muualla kuin Suomessa:

Jo lyhyt kiertomatkailu Intiassa ja varsinkin sen saasteiden myrkyttämässä pääkaupungissa New Delhissä riitti kirkastamaan asian: päästöjen suhteen olemme menettäneet pelin. Mikään ei voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta radikaalisti käytöstään.

Suomen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat 56 miljoonaa tonnia ja ne laskevat kuuden prosentin tahtia. Intian päästöt ovat 2,5 miljardia tonnia ja ne kasvavat reilun viiden prosentin tahtia, eli vuodessa yli kaksi kertaa koko Suomen päästöjen verran.

Koska Jylhää ei kiinnosta konkreettiset luvut ja vaikutukset, vaan ainoastaan "moraalinen vastuu", hän on valmis kurittamaan tavallisia suomalaisia:

Jylhän mukaan tuore tutkimus antaa siihen yksiselitteisen vastauksen: tehokkainta tulosta saadaan aikaan poliittisia ohjauskeinoja käyttämällä. Siihen ihmiset taipuvat paremmin.

Jylhä ei ole muiden punavihreiden kanssa kuitenkaan valmis ratkaisuihin, jotka konkreettisesti vaikuttaisivat väitetyn ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Sellaiset ratkaisut nimittäin vaatisivat kovia toimia myös kehitysmailta, mikä taas olisi "rasismia" ja "kolonialismia".

Uutisjutun epärehellisintä antia on maahanmuuttovastaisuuden liittäminen kömpelösti ilmastonmuutoskeptisismiin. Jokainen Paloheimoa ja Linkolaa lukenut tosiluonnonsuojelija tietää, että matalan kulutuksen kehitysmaalaisten maahantulon estäminen korkean kulutuksen pohjoiseen on mitä parhainta luonnonsuojelua ja ilmastopolitiikkaa. Tähän kytkeytyy myös etelän väestöräjähdyksen hillitseminen, joka on unohdettu tahallisesti kokonaan ilmastokeskustelusta. 

On päivän selvää, että hiilidioksipäästöjen määrää kasvaa sitä mukaa kuin kolmannessa maailmassa lisäännytään esteettä, vieläpä kehitysavun kiihdyttäminä. Luonnon kannalta pahinta on päästää tuo ylijäämäporukka nauttiimaan samasta elintasosta kuin sen luoneet länsimaalaiset. Valitettavasti moraalisen narsismin liemissä kiehuvat Ylen toimittajat ja punavihreät poliitikot eivät suin surminkaan halua ottaa näitä huomioita osaksi ilmastokeskustelua.

YLEN NYYHKYTARINA AFGAANIKARKOTETUN TAUSTOISTA PIMITETTIIN

Kuvassa 9 vuotta Suomessa lymyillyt afganistanilainen
valepakolainen "Ahmad", joka karkotettiin lopulta
kotimaahansa pahoinpideltyään törkeästi
suomalaisen vaimonsa.

Yle uutisoi näyttävästi viime keskiviikkona tv-uutissa ja verkkosivun jutussaan Suomi karkotti Afganistaniin taksikuskin, jolla oli lapsi, opiskelupaikka ja työ – yhä pienemmät rikkeet kelpaavat karkottamisen perusteeksi, kuinka loistavasti integroitunut pakolainen sai karkotuspäätöksen täysin perusteettomasti harmittomasta rikkeestä. Tällä hetkellä Mojtaba Hassanin karkotuspäätös on keskeytetty ja Yle yrittää uutiskampanjallaan saada sen kokonaan peruutetuksi.

Jutun kirjoittanut pahamaineinen monikultturistitoimittaja Eero Mäntymää haluaa syyllistää kaikki etniset suomalaiset korostamalla kovaan ääneen kuinka meidän kaikkien Suomi teki julman, rasismilta haiskavahtan karkotuspäätöksen afgaanipoloiselle. Tämä narraatio olisi saattanut jäädä monen Yleen uskovan  demarieläkeläisen takaraivoon ellei karkotetun "Ahmadin" tytärpuoli Oona Kivilahti olisi seuraavana päivänä Facebookissa paljastanut toimittajien Eero Mäntymään ja Hanna Eskosen mainitseman pahoinpitelytuomion todellisia taustoja.

Vai niin... ei todellakaan ole kyse yhdestä ”sakkojutusta”. Tämä kyseinen henkilö on entinen isäpuoleni ja lapsi kuvassa minun 5- vuotias pikkusiskoni. Jo ennen pahoinpitelyä hän uhkasi koko perhettä, toinen pikkusiskoni ja minä elimme pelossa hänen asuessaan kotonamme ja hän uhkasi lyödä meitäkin monta kertaa. Hän oli pahansuopa, väkivaltainen ja sairas henkilö. Yhtenä päivänä hän löi äitiäni (hänen ex-vaimoaan) kasvoihin samalla kun piti 1-vuotiasta lasta sylissään. Pikkusiskoni (kuvassa) on kokenut HELVETIN kun häntä on pakotettu tapaamaan isäänsä turvakodilla, itkenyt kaksi tuntia menemättä huoneeseen kunnes tapaaminen päättyi ajan loputtua, joka kerta. Hän ei ole koskaan kunnon isä ollut lapselle, eikä hän lapsesta oikeasti edes välitä. 4 vuotta hän on uhkaillut koko perhettämme, sanonut mm. ”Sinulla on kolme lasta joista kaikki tulevat kärsimään”, uhannut myös viedä pikkusiskoni Iraniin jotta ”emme koskaan näkisi häntä”. Hän on saanut useita karkotuspäätöksiä ja olemme taistelleet vuosia jotta pääsisimme hänestä eroon ja että tämä helvetti loppuisi. Tässä tapauksessa migri on viimeinkin tehnyt oikean päätöksen ja se mikä on uskomatonta, on että näin ei ole tapahtunut jo aiemmin.

Yleisradion toimittajat tiesivät varmuudella tuomion taustat, mutta propagandasyistä he halusivat salata sen suomalaisillta ja korostivat sen sijaan sitä, että afganistanilaisella väkivaltarikollisella on lapsi Suomessa. Äitiä vakavasti pahoinpidellyt muukalainen on vaarallinen myös lapselleen, mutta Yle on itsepintaisestu valmis puolustamaan Hassanin oikeutta jäädä maahan, sillä edustaahan hän etnistä rikkautta, jota suomalaiset kuulemma kaipaavat. Yle Watchista tuttu Mikko Ellillä kommentoi tapausta Facebook seinällään kirjoittamalla että "tämä on samaa logiikkaa kuin se, että ihminen murhaa vanhempansa ja sen jälkeen vaatii, että häntä pitäisi sääliä sillä perusteella, että on jäänyt orvoksi. Chutzpah!".

Onneksi tapauksen uusi paljastuskäänne on saanut paljon julkisuutta, sillä sitä on ehtinyt kommentoida jo europarlamentikko Jussi Halla-aho ja Perussuomalaisten verkkolehti Suomen Uutiset. Ylen uutispimitys kertoo konkreettista kieltä siitä, miksi kansalaiset eivät enää luota valtamediaan. Tästähän Yle Watch kertoi pari päivää sitten jutussaan Vastakkainasettelun aika ei ole ohi - se on vasta alkamassa.


*STOP PRESS* Edit:

Yle uutiset taipui lopulta julkisuuden paineen alla: ”Juttua muokattu 11.6 2018 klo 16.25 lisäämällä siihen lause: 'Käräjäoikeuden tuomion mukaan Ahmad oli pahoinpidellyt puolisoaan lyömällä tätä.'”