ONKO HOLOKAUSTISTA TULLUT VIRALLINEN USKONTO MYÖS SUOMESSA?

"Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen?"

Jo viime viikosta lähtien Yle on pohjustanut jatkuvilla holokausti-tarinoillaam tänään pidettävää Auschwitzin 75-vuotismuistojuhlaa. Läntisten globalistien yhteiseksi uskonnoksi viime vuosikymmeninä noussutta holokaustikulttia juhlistetaan Puolan Auschwitzissa, jonne on kokoontunut huomattava määrä Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittista eliittiä. Edellisvuosien tapaan Yle esittää pömpöösin epäjumalanpalveluksen suorana televisiosta: Eloonjääneet muistelevat Auschwitzissa, keskitysleirin vapauttamisesta 75 vuotta – katso suora lähetys muistotilaisuudesta klo 16.30.

Kuin varkain suomalaisille vieras holokaustikultti on hiipinyt virallisen Suomen muistotilaisuuksiin. Esimerkiksi eduskunnassa hiljennyttiin tänään "vainojen uhrien muistopäivän" vuoksi. Lisäksi Arkadianmäellä pidettiin iltapäivällä Holokausti, antisemitismi ja ihmisoikeudet -seminaari ja Säätytalolla "kansallinen Holokaustin uhrien muistopäivän juhla". Tällaisia palvontamenoja ei tunnettu vielä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta jotenkin ne ovat nyt livahtaneet EU-Suomen viralliseen protokollaan kansalaisilta kysymättä. Muistelu tuntuu sitäkin irvokkaamalta kun tiedetään, että Neuvosto-kommunistien murhaamien kymmenien tuhansien suomalaisten muistoa ei kunnioteta virallisessa muistotilaisuudessa eduskunnassa saati että Yle lähettäisi siitä vielä suoran lähetyksen koko kansalle.

Histioriantulkinnan yksioikeudella hallitseva nomenklatuuria tulee muistelemaan Holokaustia™ jatkossa entistä enemmän, sillä asialle on varattu vuosikalenterista lisää muistopäiviä, joita valtamedia voi nostaa pinnalle. Tämä on tärkeää kreivi Couldenhove-Kalergia arvostaville globalisteille, jotka haluavat tehdä historiapolitiikkaa holokaustin sankitioidulla tulkinnalla. Kansojensa syvimmistä intresseistä vieraantuneiden poliitikkojen, kulttuurivaikuttajien ja historioitsijoiden tavoitteena on rinnastaa nykyinen populismi ja ulkomaalaisinvaasion vastaisuus holokaustin dynamiikkaan. Tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että kunnollinen rajanvalvonta nimenomaan estää uuden "holokaustin" syntymisen kuten Sarastus-verkkolehden artikkelissa todetaan:

Niin sanotun holokausti-tiedotuksen viitekehyksessä eurooppalaisten kansakuntien täysin legitiimi halu säilyttää oma etninen identiteettinsä ja kulttuurinsa tulkitaankin kansanmurhaavana toiveena Toisia vastaan, jotka eivät ole viedä edes päässeet maan rajojen sisälle. Syyllistämisen tarkoitus ei siis ole vain indoktrinoida kansalaiset hyväksymään jo maahan päästettyjä etnisiä kilpailijoita, vaan tämän lisäksi suomalaisten pitäisi sisäistää ajatus, että pelkkä halu vastustaa tänne vielä saapumattomia miljoonamassoja merkitsee symbolista askelta kohti uutta holokaustia. Kun monikultturismin kannattajat pyrkivät rinnastamaan maahanmuuton kriitikot natseihin, tarkoittaa se heidän logiikallaan sitä, että kansainvaelluksen vastustaminen on sukua kansallissosialistien poissulkevalle ajattelulle, jonka kannattamisesta ”ei ole pitkä matka holokaustiin”. 

Havaitut tosiasiat puhuvat kuitenkin sen puolesta, että vain maahanmuuttovastaisuus voi estää uuden ”holokaustin”, koska näin estetään isäntämaan kustannuksella omaa intressiä ajavien vieraiden populaatioiden syntymistä Eurooppaan. Haaveelliset puheet kulttuurien yhteiselosta ja maailmankylästä saman maantieteellisis-kulttuurisen alueen sisällä eivät kestä kansojen kohtaamisessa havaittua lainalaisuutta, jossa itsetietoisimmat ja sikiävimmät populaatiot pyrkivät assimiloimaan heikommat.

Transatlanttisena vehkeilijänä tunnettu presidentti Sauli Niinistö viittaa tietenkin kintaalla näille tosiasioille ja hokee rasismi-antisemitismiä kuin mikäkin puberteettinen Antifa-tyttö. Tämä käy selväksi tuoreessa Ylen uutisessa Presidentti Niinistö näkee merkkejä antisemitismin ja rasismin kasvusta Suomessa: "Natsilippuja heiluu", jossa Niinistö kommentoi asiaa toimittajille Auschwitzin muistojuhlassa Puolassa. Uutisessa viitattiin myös Turun synagogaan ja katoliseen kirkkoon tehdystä vandalismista viime päivinä:

Turun synagoga töhrittiin punaisella maalilla viime yönä. Presidentin mukaan kyse on laajemmasta rasismista. Niin rasismin kuin antisemitismin kasvu on huolestuttavaa ja ne ovat ilmiöinä hyvin lähellä toisiaan, hän sanoo.  

– Todellakin näin näyttää Turussa käyneen ja Tampereellakin lippuja on poltettu. Se on hyvin huolestuttavaa. Miten siihen sitten voidaan puuttua? Meillähän on oikeuslaitoksessakin asiaa käsitelty, se on hyvä. Minullakin on tarkoitus asiasta vielä puhua, presidentti Niinistö sanoo.

– Natsilippuja heiluu ja nyt tämä Turun tapahtuma, ne ovat selviä osoituksia siitä, että meillä on tälläisiä henkilöitä.

Niinistö näyttää etukäteen päättäneen, että syyllinen on yksiselitteisesti "kabaali äärioikeisto". Kuitenkin Turun tapauksessa veriroiskeita jäljittelevä vandalismi tuo väistämättä mieleen äärivasemmiston häiriköintityylin, josta juutalaiset sanovat itse kärsineensä eniten. Sopivasti valittu ajankohta saa syylliset näyttämään tietenkin "äärioikeiston" tekoselta. 

Kolmas ja neljäskin vaihtoehto on olemassa, mutta niitä media ei luonnollisesti halua pohtia ääneen. Turussakin on kasvava muslimiväestö radikaaleineen, joten sieltä suunnalta voisi odottaa jotain tuollaista. Sikäli ironista, että Turussa juuri juutalaiset kaupunginvaltuutet kuten Ruth Hasan (SDP) ovat edistäneet kehitysmaiden (l. muslimimaiden) maahanmuuttajien asiaa. Neljäs vaihtoehto on epätodennäköisin, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa melko yleinen: juutalaisaktivistit vandalisoivat omia paikkojaan saadakseen julkista sympatiaa asialleen.

Hallitseva holokaustiteema on houkutellut myös Ylen toimittaja-apparatsikkeja halvan moralismin saaliinjaolle. Esimerkkinä tästä on Roope Lipastin olkiukkoja täynnä oleva kolumni Kun muut pelottavat. Kirjoituksen perusteella on vaikea päätellä teeskenteleekö Lipasti tietämätöntä vai onko hän todella se massojen perus-Pena, jonka tietämys juutalaisten historiasta on raavittu kokoon Ylen historiadokumenteilta ja peruskoulun historian tunneilta:

Historiallisesti ehkä se juuri onkin syy. Juutalaiset ovat keskimäärin olleet paljon menestyneempiä kuin mikään kantaväestö missään – siitä kertoo osaltaan esimerkiksi se, että Nobel-palkinnon saajissa he ovat erinomaisen yliedustettuja määräänsä nähden. Menestyksen takana on oppineisuus ja menestys puolestaan pakkaa herättämään kateutta. Kun he vielä ovat perinteisesti olleet rauhaa rakastavia – tämä ei ehkä nyky-Israelissa aina toteudu – niin heistä ei ole ollut vastusta tämän maailman kiusanhengille. Tästä on Euroopan historia 1200-luvulta lähtien esimerkkejä pullollaan.

Tällaiset yksipuoliset filosemiittiset purkaukset ovat melko yleisiä lukeneistossa, jossa kuvitellaan intellektuaalisen statuksen nousevan palvomalla juutalaisia ja samaistumalla sen kärsimyksiin (joiden todellisia syitä he eivät kestäisi tarkastella). Jos Lipasti viitsisi perehtyä juutalaisen historian pimeään puoleen samalla intensiteetillä kun hän löytää vikoja kristillisen Euroopan perinteestä, voisi edellinen lainaus olla paljon monipuolisempi ja siten totuudenmukaisempi.

Lipasti voisi tutustua vaikkapa professori Kevin MacDonaldin juutalaisten evolutiivista selvitymisstrategiaa tarkastelevan tutkimussarjan kolmanteen osaan The Culture and Critque (vol 3, 1998). Sen pääteesi on, että tavoitellessaan omaa etuaan juutalaiset ovat tietoisesti pyrkineet heikentämään ei-juutalaisten etua. Kirjassa kuvataan mitä eri keinoja juutalaiset ovat käyttäneet kautta historian selviytyäkseen ja mikä vaikutus heidän toiminnallaan on ollut eurooppalaisiin ja erityisesti Amerikan eurooppalaisiin. Ei ole mikään salaisuus, että juutalaiset radikaalit ovat olleet johtavissa asemissa kaikissa niissä vasemmistohenkisissä "vapautusliikkeissä", joilla on murennettu eurooppalaisten voittoisaa itsetietoisuutta. Siksi on ymmärrettävää miksi Lipastin kaltaiset tärähtäneistön edustajat arvostavat varsinkin liberaalijuutalaisia eräänlaisina oppi-isinään.

MacDonaldin mielestä on selvää, että älykkyydellä, uutteruudella, tietoisuudella omasta identiteetistä ja sisäryhmän tuella on ollut merkittävä osa juutalaisten taloudellisessa menestyksessä. Olennaista tässä on MacDonaldin mukaan se, kuinka juutalaiset toimivat intellektuaalisilla ja kulttuurisilla alueilla, jotka tukevat heidän etujaan. Suurin osa mitä juutalaiset ovat tehneet intellektuaalisesti ja sosiaalisesti voidaan ymmärtää keinoina tätä päämäärää varten. Mitä tahansa syitä esitetäänkään tietylle juutalaisten keksimälle idealle tai toiminnalle, niin lähes pelkästään sen tarkoitus on ollut vähentää Amerikan ja Euroopan valkoisten valtaa. 

Miksi juutalaiset pyrkivät tähän päämäärään? Evoluution näkökulmasta katsottuna MacDonald näkee sen puhtaasti sisäryhmän kilpailuna resursseista ulkoryhmiä (ei-juutalaisia) vastaan. Toisin sanoen ryhmä ihmisiä pyrkii omaan hyvinvointiin ja etsii sitä omaksi edukseen. Kristillisten sionistit ja naiviit liberaalit tietenkin kuvittelevat, että juutalaisten etu olisi sama kuin valkoisten eurooppalaisten. 

Huvittavinta Lipastin tekstissä on se kuinka hän moittii "ksenofobeja" liiallisista yksinkertaistuksista, mutta palauttaa itse yhteiskunnalliset intressiriidat  pelkäksi "hyvän" ja "pahan" väliseksi moraaliseksi ja yksilöpsykologiseksi syyksi. Arvatenkin on selvää ketkä hänen rautalankamallissaan ovat "pahojen" ja ketkä "hyvien" puolella.

                                                              *********************


Yle TV1, maanantai 27.1.2020 klo 21.00, A-studio

Onko nykymaailma unohtanut Auschwitzin kauheudet? A-studiossa Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Masennuslääkkeitä käyttää yli puoli miljoonaa suomalaista. Tunnetaanko lääkkeiden riskejä riittävästi? Studiossa psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta. Selvitäänkö ilmastonmuutoksesta ilman lisäydinvoimaa? Vieraina europarlamentaarikko Ville Niinistö (vihr./EVA) ja Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Juontajana Heikki Ali-Hokka #yleastudio 45 min.

Linkki ohjelmaan.

Juontaja Heikki Ali-Hokka kysyi lähetyksessä juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornikilta, mitä antisemitismin estämiseksi voitaisiin tehdä. Nadbornik ehdotti ratkaisuksi nettisensuuria. Tämä on ymmärrettävää, sillä toisin kuin valtamediassa, netistä löytyy myös ikäviä tosiasioita juutalaisista.

Keskustelussa antisemitismin takana nähtiin vaikuttavan vain äärioikeiston, vaikka Suomessakin suurin osa härinnästä tulee pääasiassa äärivasemmiston ja muslimien suunnalta. Tätä ei tietenkään voinut kertoa, koska se ei kuulu asian viralliseen narraatioon.

                                                              *********************


Tänään mediassa on myös muisteltu helikopterionnettomuudessa Yhdysvalloissa kuollutta "koripallolegendaa" kuten uutisessa Yle paikalla Los Angelesissa: Kobe Bryantin kuolema turrutti kaupungin kollektiivisesta surusta – kyyneleet virtasivat suurella muistoalueella. Lukuisten uutisjuttujen perusteella valkoisten asiankannattajamiesten ja viidakkokuumetta potevien naisten ylistys typerän pallopelin pelaajalle ylittää kaikki kohtuullisuuden rajat. Eräs korneimmista kiiltokuvajutuista on Ylen verkkosivuilta löytyvä fanikirjoitus Kobe Bryantin suomalainen luottohuoltaja muistelee ystäväänsä paitsi armottomana kilpailijana myös rakastavana perheenisänä: "Tyttärensä olivat hänelle kaikki kaikessa".

Kritiikittömien uutisjuttujen perusteella "koripallolegendasta" on pelkästään hyvää sanottavaa. Hän oli hieno ihminen ja neljän lapsen rakastava isä. Sekä valkoisen naisen väkivaltaisesti raiskannut mies. Ai niin, tätä tietoa ei löydykään Suomen tiedotusvälineistä, mutta mustan raiskaajan tapauksesta kirjoitettiin paljonkin Yhdysvalloissa kuten tässä New York Postin jutussa ja Los Angeles Timesissä. 

Mutta eipä anneta totuuden häiritä hyvää pyhimystarinaa. Tietenkin siinä tapauksessa, jos lento-onnettomuudessa olisi kuollut valkoinen jääkiekkoilija ja tätä olisi syytetty raiskauksesta, ei media yhdessä Me too -rääkyjien kanssa olisi sitä unohtanut toisin kuin suojavärisen Bryantin kohdalla.

YLE TUOMITSEE ISRAELIN ETNONATIONALISMIN, KOSKA SAMAA EI TOIVOTA EUROOPPAAN

Viktor Orbán (vas.) vieraili kesällä Israelissa pääministeri
Benjamin Netanjahun luona. Kyse on epäpyhästä liitosta,
jolla ei ole kantavuutta, sen verran maiden intressit
eroavat toisistaan esim. diaspora-juutalaisten kohdalla.

Lähi-itä on ikimuistoisista ajoista asti ollut sotaisa hornankattila, jossa aggressiivinen etninen nepotismi monoteistisine aavikkouskontoineen on paikallisten kansojen toinen luonto. Mitään muutosta tähän luonnontilaan tullaan tuskin koskaan saamaan, joten ulkopuolisille on järkevintä pysyä mahdollisimmman kaukana alueen loputtomista selkkauksista. Valitettavasti arabien yhä suuret öjyvarat ja Israelin kuristusote Yhdysvaltain ulkopolitiikasta takaavat sen, että länsimaat vedetään vuodesta toiseen mukaan Lähi-idän ikuisiin valtataisteluihin.

Muiden länsimaiden tapaan myös Suomesta löytyy koko liuta valtamedian toimittajia, jotka tarjoavat lukijoilleen Lähi-idän tilanteen hoitamiseksi vasemmistolaisia lumelääkkeitä. Sen sijaan, että tuettaisiin selkeitä kansallisvaltioita ja etnistä separatismia, Ylen surullisenkuuluisia toimittaja Sampo Vaarakallio tuomitsee Israelin pyrkimyksen etnovaltioon uutisjutussaan Uusi kansalaisuuslaki betonoi Israelin juutalaisten valtioksi – siirtokuntalainen tuntee iloa ja arabi olonsa sorretuksi. Vaarakallion haastattelema Beit Elin juutalaissiirtokunnan voimahahmo Hagi Ben Artzi julistaa:

– Israelin valtio on avoin maailman kaikille juutalaisille, mutta ei muille ihmisille. Erityisesti se ei ole avoin arabeille, Ben Artzi sanoo siirtokunnan rauhaisassa ja vihreässä puistikossa.

Vaarakallio ilmiselvästi kauhistelee uutta lakia, jonka mukaan vain juutalainen voi olla Israelin täysivaltainen kansalainen. Laki tarkoittaa sitä, että juutalaiset omistavat valtion ja heprea on Israelin ainoa virallinen kieli. Totta kai Ben Arzi "perustelee" vaateensa sionistisella uhriretoriikalla:

– Laki on reilu, koska juutalaiset tarvitsevat turvapaikan. Ben Artzi muistuttaa haastattelun aikana useaan otteeseen Euroopan juutalaisvastaisuudesta ja hirvittävästä juutalaisten joukkotuhosta natsi-Saksan keskitysleireillä.  

– Juutalaiset ovat ainoa kansakunta maailmassa, joka on kärsinyt tuhansia vuosia tappamisista, tuhoamisesta ja vainosta.

Lausumatta jäi juutalaisten itsensä harjoittama riisto ja se, että heidät on karkoitettu pelkästään Euroopasta yli sata kertaa ja tuskin syyttä. Vain sokea Reetta voisi pokerinaamalla väittää, että jokaisessa karkoituksessa juutalaiset ovat aina olleet syyttömiä ja karkottajat väärässä. Tässä yhteydessä voi viitata pilapiirtäjä Kari Suomalaiseen, joka sanoi aikoinaan kurdeista, että pakkohan niissäkin on jotain vikaa olla, kun kaikki niitä kerran vihaavat. 

Ollaanpa Ben Arzin uhriretoriikasta mitä mieltä tahansa, hänen vaatimuksensa juutalaisten etnisestä kansallisvaltiosta on kuitenkin sikäli perusteltu, että jokaisella kansalla pitää olla oma turvapaikkansa. Muutettavat muutettuina, suomalaisia on vain reilu viisi miljoonaa, joiden turvapaikka on yksi ainoa Suomi, sillä muualla kuten Venäjällä heidät on hukutettu kansojen mereen tai hävitetty etnisissä puhdistuksissa. Israelin kaltainen etnovaltio olisi Suomen turva, sillä näin suomalaisten säilyminen turvattaisiin myös oman valtion sisällä. Tämä kaikki on tietenkin Vaarakalliolle vaarallista ajattelua.

Monet Amerikan ja Euroopan kansallismieliset ymmärrettävästi tukevat Israelin etnonationalistista politiikkaa. Ikävä kyllä he ovat naiiveja Israelin pyrkimysten suhteen, sillä maan johto ei puheistaan huolimatta edusta nationalismia, vaan Lähi-idän imperialismia, jossa sen tottelevaisena rottweilerina toimii Yhdysvaltojen sotakoneisto. Mikäli juutalaiset noudattaisivat johdonmukaisesti nationalismia, he antaisivat palestiinalaisille oman maan, jonne Israelin arabit voisivat muuttaa.

Uusi kansalaisuuslaki ei määrittele Israelin valtion rajoja. Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen perustamista. Monet tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää siirtokuntia. Se merkinnee lisää kahnauksia Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

Toinen haastateltava Haifan arabi Andre Suidan kannattaa toimittajalle mieluisaa monietnistä valtiota. Ideologisen puheen lisäksi häneltä kuullaan myös perusteltua harvoin kuultua kritiikkiä Israelin poliitiikasta:

 – Maailmassa ei ole toista maata, jossa yhden uskonnon edustajat edustavat ainoaa oikeaa uskontoa ja samalla muodostavat ideansa ympärille kansakunnan.

Tässä ei sinänsä ole vielä mitään pahaa, vaan siinä, että vapaaehtoisessa diasporassa länsimaissa elävät vaikutusvaltaiset juutalaiset ja Israelin ystävät kannattavat aivan toisenlaista politiikkaa isäntämaissaan; se, mikä on Israelille edullista politiikkaa, ei saa olla sitä samalla tavalla länsimaille, koska se ei ole maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön etu länsimaissa. Juuri tämän Israelia fanittavat Euroopan nationalistit unohtavat: ylivoimainen enemmistö juutalaisista kannattaa länsimaissa anti-nationalistista monikultturismia, mutta vastustaa sitä Israelin kohdalla. Tämä lienee myös toimittaja Vaarakalliolle niin hämmentävä havainto, ettei hän voi mainita moista kaksinaamaisuutta ääneen, varsinkin kun sympatiat ovat länsimaiden vasemmistoliberaalien juutalaisten puolella.

Jutun lopussa Ylen toimittajan jutut karkaavat käsistä ja todellinen chutzpah pääsee hänen suustaan kun hän rinnastaa köyhien arabien tilanteen Suomen etuoikeutettuun ruotsinkieliseen vähemmistöön. Toki hän huokaisee tyytyväisenä, että Suomessa ei voisi olla hallitusta, "joka vakavissaan pohtisi ruotsin virallisen aseman muuttamista." Jostain syystä valtavirtatoimittajille on tärkeää turvata suhteettoman vaikutusvaltaisen populaation "ikiaikaiset" kieliedut nöyrien suomalaisten edessä. Vanhan sanontahan kuuluu, että Helsingin Sanomat ei ole muuta kuin suomenkielinen painos Hufvudstadsbladetista...

Suidan haastattelu on täytynyt olla mannaa Vaarakalliion korville, sillä juttu päättyy etnisen itsesuojelun tuomitsemiseen:

Eritoten etnisen puhtauden ihannointi arveluttaa ja huolestuttaa. Se on vaatinut liikaa ihmishenkiä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. 

– Olisi aika unohtaa nuo teoriat, ravintoloitsija Andre Suidan sanoo

Tällaiset puheet voi jättää omaan arvoonsa, sillä tälläkin hetkellä pakkotuotettu etninen moninaisuus synnyttää valtioissa väistämättä sisäisiä konflikteja kuten Jugoslavian sisällissota todisti. Esimerkiksi populaatioiden yleisälykkyyttä ja etnisten konfliktien yleisyyttä tutkineen, edesmenneen professori Tatu Vanhasen mukaan (suomeksi mm. kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin) monietnisyys synnyttää sisäisen logiikkansa seurauksena automattisesti konflikteja. Hän päätyi siihen, että tlastojen mukaan konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys. Vastaavasti biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on todennut samassa kirjassa, että "monikulttuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”.

Näihin tutkijohin Vaarakallio ei luonnollisestikaan halua tukeutua, vaan toisessa israelin etnovaltiota koskevassa jutussaan "Jos tahtoo padota fasismin, täytyy padota nationalismi" – historioitsija Zeev Sternhell muistuttaa Euroopan synkästä perinnöstä hän hehkuttaa vasemmistoliberaalia No borders -ideologia. Molemmat haastattelujutut näytetiin eilisessä A-studiossa, jossa yhtenä aiheena oli "kenellä on oikeus kansalaisuuteen". 

Zeev Strenhell on ilmiselvä jälkimarxilainen utopisti nykyisessä globaalikapitalistisessa viitekehyksessä. Kansojen tahdosta hän ei tietenkään piittaa, jonka vuoksi hänellä on otsaa  väittää, ettei demokratia tarkoita enemmistön valtaa, vaan "ihmisoikeuksien kunnioittamista". Väite on perusteeton jo historiallisesti, sillä demokratiaan ei ole kuulunut universalistinen ja abstrakti käsitys YK:n sanelemista "ihmisoikeuksista", jotka ovat nykyisessä muodossaan alkaneet tarkoittaa vieraiden vapaamatkustajien subjektiviista oikeutta tulla kuokkavieraaksi mihin tahansa maahan. Tosiasiassa "ihmisoikeudet" on kansan tahdon vastaisten globlalistien lisäämä viime aikainen vaatimus, joka ei ole koskaan sisältynyt  aidon kansaan perustuvan demokratian ehtoihin. Toimittaja Vaarakallion kynäilemää juttua voikin pitää pelkkänä mielipideuutisena, jonka globalistista agendaa yritetään kaataa pahaa aavistamattoman lukijan kurkusta alas.

                                               
                                                       ************************



Suomalaisen veren liudentamista Euroopan ulkopuolisiin värillisiin populaatioihin tapahtuu poliittisen johdon, talouselämän ja kultuurivasemmiston edistämän "laillisen" ja laittoman maahanmuuton avulla. Yleensä suurin haitta tästä syntyy itselleen elintilaa suomalaisilta ottavista etnisistä nurkanvaltaajista eikä siihen välttämättä liity väestöjen sekoittumista. Kaikesta median 24/7 multikulti-propagandasta huolimatta suomalaiset pariutuvat heidän kanssaan edelleen melko vähän. Etnistä lähentymistä kuitenkin tapahtuu ja yksi sen peruuttamattomista muodoista on ulkomainen adoptio, jossa värillinen kehitysmaalainen kasvatetaan jo lapsesta asti "suomalaiseksi". 

Suomalaisten katoamista toivovat tahot ovat tietenkin tyytyväisiä tästä niin sanotusta hyvin toimeentulevan edistyksellisen väen käenpoika-villityksestä. Tästä huolimatta Ylen valppaat politrukit kehtaavat moittia suomalaisia siitä, että kaikki eivät pidäkään vieraita käenpoikia ja -tyttöjä aitoina suomalaisina. Tästä kertoo tuore uutisjutuksi naamioitu propagandakirjoitus "Eiku oikeesti, mistä sä oot kotosin?" Ulkomailta adoptoitun suomalaisuus kyseenalaistetaan jopa päivittäin. 

Pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tietenkin normalisoida etnomasokistisena kummallisuutena tunnettu kansainvälinen adoptio, jota jopa valtio tukee taloudellisesti. Siinä sivussa adoptiolapsilla dekonstruoidaan suomalaisuus ja tullaan väittäneeksi, että kuka tahansa voi suomalainen, ja varsinkin se, joka on kasvanut lapsesta asti suomalaisessa ympäristössä. 

Ainoastaan ilveiljä ja häpeämätön teeskentelijä voisi väittää, että Keniaan ja Japaniin adoptoitua valkoista suomalaislasta pidetään aikuisena aidosti kenialaisena ja japanialaisena. Ainoastaan valkoisille eurooppalaisille voidaan katteetonta syyllisyydentuntoa hyväksi käyttäen tyrkyttää ajatusta, että kansallisuudella ei ole mitään tekemistä edellisten sukupolvien verenperinnöllä. Suomessa tätä matalan intensiteetin etnistä itsemurhaa tyrkyttää suurista medioista kaikkien fanaattisimmin verorahoilla kustannettu Yleisradio.

                                                       ************************

Yle Teema, tiistain 23.10.2018 klo 23:00 Uusi Kino: Muuri 

Tadhg O'Sullivanin dokumentttielokuva vuodelta 2015 kuvaa Euroopan pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa vähin sanoin, mutta ne sanat ovat otteita Kafkan novellista "Kun Kiina muuria rakennettiin. HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Ahdistus)

Aivan kuin EU:n ja George Sorosin Euroopan kansojen tahdon vastainen petoksellinen massainvaasio vuonna 2015 ei jo sinänsä riittäisi, Yle hieroo puukkoa selässä ja esittää syyllistävän propagandafilmin tuon syksyn tapahtumista. Nyt itketään sitä, että kaikki vapaamatkustajat eivät päässeetkään muun miljoonalauman mukana tunkeutumaan Eurooppaan valkoisten elätettäviksi.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.00, A-studio 

Löytyykö irtisanomislakikiistaan ratkaisu? Pitääkö kolmikantaa korjata? Studiossa työoikeuden professori Seppo Koskinen ja taloustieteen professori emeritus Sixten Korkman. Kenellä on oikeus kansalaisuuteen? Vieraina kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen ja toimittaja Hannu Reime. Juontajana Heikki Ali-Hokka @halihokka #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Ohjelman jälkipuolella nähtiin Israelin valtion uutta kansalaisuuslakia koskenut studiokeskustelu. Sen inserttinä esitettin Sampo Vaarakallion raportt Israelista, josta hän kirjoitti kaksi edellä mainittua Ylen verkkosivujen uutisjuttua.

Erehdyttävästi Trotskia muistuttanut jälkikommunistinen Yle-jäärä Hannu Reime tietenkin paheksui Israelin nationalistista politiikkaa. Vaemmistoglobalistina Reime pitää etnistä itesuojelua tarpeettomana, koska maailman pitäisi hänen mielestään kulkea kohti  EU-federalismia, jossa demokraattisilla kansallisvaltioilla on vain muodollinen rooli. 

Juontaja Heikki Ali-Hokka oli tällä kertaa sen verran fiksu kysessään Reimeeltä, että jos kaikkia maassaolijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisi, eikö se houkuttelisi maahan sosiaaliturvan perässä tulevia vapaamatkustajia. Reime naurahti vaivaantuneesti, väisti kysymyksen ja siirsi paskanpuhujan (BS) tapaan keskustelun maalitolppia aivan muualle.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.30, Dokumenttiprojekti: Diplomaatista anarkisti 

Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Dokumenttiprojekti – Jeden Tag so schnell!! Systeemin mätäneviä perusarvoja puolustava murrosikäisten anarkismi on Ylen erityisessä suojeluksessa. Mitään häpeämätön Yle ei pahemmin kursaile viestiessään kenen puolesta se haluaa liputtaa "ääripäiden" kulttuurisodassa. Räikeän eron huomaa siitä, kun vertaa tätä ohjelmaa viime torstaina Ylen Ulkolinjassa tulleeseen dokumenttiin USA:n äärioikeiston mukana. 

Olisi vaikea kuvitella, että terävä uusfasisti saisi esittää rauhassa näkemyksiään valtamediassa tavalla, joka suotiin tässä ohjelmassa esiintyneelle brittidiplomaatti Carne Rossille. Hänen kääntymystään anarkismiin ja aatteen "hienoutta" vaalittiin ohjelmassa hellällä kädellä eikä kriittisiä kysymyksiä esitetty. 

Jo tämä kertoo sen, että anarkismi ei ole mikään todellinen uhka eurooppalaisten intressille vihamielisesti suhtautuvalle mediaeliittille. Tosiasiassa anarkokommunistit ovat eliitille mitä tervetullein valeoppositio, koska se tuhlaa kaiken energiansa todellisen opposition, nationalistien, vastaiseen taisteluun. George Soros ei ole ainoa, joka myhäilee tyytäväisenä näille hyödyllisille idiooteille, jotka tekevät hallitsevien  globalistien puolesta likaisen työn. Tällä ohjelmalla kai yritetään värvätä uutta väkeä Systeemin myötäjuoksijoksi siitä porukasta, jotka haluavat ylläpitää kulunutta illuusiota kapinallisuudestaan.