MONIKULTTUURIN KASVUKIPUJA OSA 666: NYT VUOROSSA HOLLANTI

Monikulttuurinen säpinä ei ota viikonlopun jäljiltä loppuakseen. Tänään tiedotusvälineet ovat kertoneet näyttävästi Alankomaiden Utrechtissa tapahtuneesta terrori-iskusta, josta poliisi etsii edelleen Gokman Tanis -nimistä 37-vuotiasta turkkilaista miestä. Ylen uutisessa Yle seuraa: Ainakin kolme kuollut Utrechtin raitiovaunuammuskelussa – Poliisi etsii 37-vuotiasta turkkilaismiestä kerrotaan ainakin kolmen ihmisen kuolleen ja viiden haavoittuneen raitiovaunussa tapahtuneessa ammuskelussa. 

Luultavasti muslimitaustaisen miehen tekemä isku on jonkinlainen nokitus viime perjantaina Uudessa-Seelannissa tapahtuneille moskeijahyökkäyksille. Niissähän tekijäksi epäilty 28-vuotias australialaismies Brenton Tarrant sanoi kostaneensa muslimien Euroopassa tekemät terrori-iskut ja  pedofiilliraiskaukset, joita on sattunut mm. Oulussa. Osasyynä kostoon saatoi olla myös tekijän kotimaassa Australiassa sattuneet lukuisat muslimien tekemät joukkoraiskaukset, joista on tihkunut tietoja jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

Kuten edellisessä Yle Watchin päivityksessä kerrottiin, maahantulijoiden ja paikallisväestön välisestä väkivallan kierteestä voi syyttää vain hallitsevaa liberaalia nomenklatuuraa. Se on kantaväestön vastustuksesta huolimatta synnyttänyt Eurooppaan vihamielisten ulkomaalaisten muodostamia eristäytyneitä enklaaveja, josta käsin muukalaiset käyvät omaa uskon- ja rotusotaansa elättäjiään eurooppalaisia vastaan.

Monikulttuurisen kaaoksen ydinsyynä on se yksinkertainen tosiasia, että diversiteetti ei toimi. Varsinkin kun sitä on tuotettu pakolla eikä sitä ole tehty yhteisymmärryksessä kantaväestön ja tulijoiden välillä. 

Jo lähtökohtaisesti on itsestään selvää, että kouluttamattomien afrikkalaisten tai Lähi-idän muhamettilaisten on mahdotonta sopeutua eurooppalaisten mädättäjäuniversalistien luomaan postmoderniin, arvorelativistiseen ja -nihilistiseen teknoyhteiskuntaan, jossa kansalaisilta vaaditaan valtavasti tietotaitoa ja kognitiiviisia kykyjä.  Silti on turha syyttää omalla luontaisella tavallaan käyttäytyviä muukalaisia, vaan poliittis-taloudellista eliittiä, joka on mahdollistanut mielettömän avoimien rajojen politiikan.

Ainoa keino estää väistämätön etninen konflikti on olla luomatta monikulttuurista yhteiskuntaa, jossa eri ryhmät pelaavat omilla säännöillään. Diversiteetti voi toimia vain mosaiikkina, silloin kun eri kulttuurit elävät omien maantieteellisten rajojensa sisällä.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmannesta maailmasta tulevan maahanmuuton lopettamista ja vieraalla passilla jo täällä olevien ulkoeurooppalaisten karkottamista. Suomalainen "hyvinvointiyhteiskunta" ja kulttuuri voidaan näillä laillisilla keinoilla vielä ehkä pelastaa. Valitettavasti Hollanissa tilanne on jo niin paha, että siitä ulospääsemiseksi vaaditaan aivan toisenlaista lähestymistapaa.


                                                    ******************************

TV1, 18.3. 2019 klo 20.00 MOT

MOT tutki, millä perusteilla rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset karkotetaan Suomesta. Miksi raiskaaja saa jäädä ja lievempiä rikoksia tehnyt joutuu lähtemään? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Linkki ja esittely ohjelmasta.

Ongelman ytimenä ei ole se, saako maahan luvatta tullut kutsumaton vieras rikoksistaan lievämmän tai ankaramman rangaistuksen kuin toinen samanmoinen, vaan se, että he ylipäätään ovat täällä. Laittomasti. Jos ulkomaalaisraiskaajille halutaan yhdenvertaisia tuomioita, oikeudenmukaisinta olisi karkottaa heidät kaikki, sillä eiväthän he ole edes Suomen kansalaisia.


Yle Fem Teema,  18.3. 2019 klo 19.00, Pakolaisesta muukalaiseksi

Millaista on tulla Suomeen pakolaisena? Voiko uudessa kotimaassa olla koskaan muuta kuin muukalainen? Ohjelmassa seurataan Sudanista ja Syyriasta tulleita perheitä, jotka yrittävät asettua uusille ruotsinkielisille kotipaikoilleen. Olof Film, 2019. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 29 min
Linkki Yle Areenaan.

Yle Femman ruotsinkieliset kulttuurikommunistit vetävät aivan omaan linjaa kuplan ympäröimässä ankkalinnassaan.

Vain pahantahtoinen valehtelija tai idiootti voi rehellisellä naamalla väittää, että sudanilaisesta tulee suomalainen heti sen jälkeen kun hän ylittää rajan. Jos taas joku pysyy itsepintaisesti tässä uskomuksessa, päteekö sama myös silloin kun sudanilainen livahtaa Japaniin? Tuleeko hänestä silloin pesunkestävä japanilainen, jota kaikki pitävät japanilaisena? Jos taas ei, niin miksi sama ei päde Suomeen ja muihin valkoisiin maihin?

MYÖS UUSI-SEELANTI SAI MAISTAA PAKKOMONIKULTTUURIN HEDELMIÄ

Tämän päivän ykkösuutinen on ollut Uudessa-Seelannissa tapahtunut kostoisku muslimien moskeijoihin. Samanlaista mediamyrskyä ei synny koskaan silloin, kun esimerkiksi hindut ovat tehneet paljon tuhoisampaia kostoiskuja muslimeja vastaan. Näiden iskujen seurauksena Suomessa ei ole koskaan valaistu Finlandia-talon tornia kuten nyt. Valkoisia kantavästöjään halveksuva valtamedia nostattaa raivoisan moralismin aallon vain silloin kun tekijä on valkoinen.

Yle on kertonut tapahtumista laajalti kuten uutisessaan Uuden-Seelannin moskeija-ampuja julistuksessaan: Halusin kostaa Tukholman terrori-iskussa kuolleen pikkutytön puolesta, mainitsee myös Oulun seksuaalirikokset. Uutisen mukaan "valkoihoinen [ikään kuin rotu olisi redusoitavissa pelkkään ihonväriin / toim. huom.] 28-vuotias mies" surmasi Christchurchissa perjantaina kahteen moskeijaan kohdistuneissa iskuissa ainakin 49 ihmistä. Iskusta epäiltynä on pidätetty kolme miestä ja yksi nainen.

Epäilty mies, Brenton Tarrant, filmasi iskunsa ja julkaisi verkossa myös manifestin, jossa hän ilmoittaa haluavansa teollaan kostaa islamilaisten hyökkääjien tekemissä terrori-iskuissa kuolleiden eurooppalaisten puolesta. Vaikka media kutsuu tekijää tietoisen ennakkoluuloisesti "valkoisen ylivallan kannattajksi", niin todellisuudessa Christchurchin ampujan ideologia koostui monista ristiriitaisista ideoista.

Hän nimittäin kannatti jossain vaiheessa kommunismia ja myöhemmin anarkismia ja libertarismia. Nykyään hän määrittelee itsensä ekofasistiksi ja ihannoi Kiinan tasavaltaa. Joka tapauksessa hänen esittämiään faktoja länsimaiden väestöllisestä kehityksestä ei voi mitenkään kiistää. Teko ei siis syntynyt tyhjästä tai "äärioikeistolaisesta pahuudesta" Deus ex machina, vaan se oli seuraus lännen liberaalin eliitin harjoittamasta ulkomaalaispolitiikasta:

Mies kertoo radikalisoituneensa vuonna 2017, jolloin hän matkusteli turistina eri Euroopan maissa. Viimeiseksi niitiksi hän kuvailee kokemuksiaan Ranskasta. Hän ei voinut sulattaa sitä, että maahanmuuttajia oli kaikissa kaupungeissa, joissa hän vieraili.

Ylen kuvaus antaa mielikuvan, että Ranskan kaupungeissa on vain muutamia yksittäisiä maahanmuuttajia, joihin mies olisi sitten tuskastunut. Tosiasiassa esimerkiksi monissa Île-de-Francen (Pariisia ympäröivä hallintoalue) kaupungeissa värilliset muslimit muodostavat asukkaiden enemmistön. Sama on tapahtumassa Suomessa, sillä vain viimeisen parin vuoden aikana Helsingin ja Turun keskustoista on tullut sietämättömiä muukalaismiehittäjien alueita. 

Kutsumattomien rotumuukalaisten ja paikallisväestön välisestä väkivallan kierteestä voi syyttää vain liberaalia eliittiä ja sen agendaa ajavaa valtamediaa. Silti medialla on otsaa teeskennellä tietämätöntä samalla kun se demonisoi Uuden-Seelannin tapauksen avulla kaikki eurooppalaisen identiteetin puolustajat. Härskeimpiä tässä ovat luonnollisesti punavihreät puolueet, jotka Suomessa kuvittelevat saavansa iskusta jonkinlaista vetoapua vaalikampanjoilleen. Niissä ne lupaavat lisää monikulttuuria eli lisää kehitysmaalaisia väestönvaihtajia. Näin he tunnustavat syyllisyytensä etnisen konflitkin synnyttämiseen.

Käytännön politiikan tasolla lännen liberaali hegemonia toimii tutulla tavalla, onhan kyseessä äärioikeistolainen terrorismi. Lähipäivinä tullaan länsimaissa kuulemaan vaatimuksia siitä, että nettiä pitää valvoa ja sensuroida enemmän, jotta siellä eivät leviäisi "äärioikeiston salaliittoteoriat" (media pitää jopa tilastotietoja väestöllisestä muutoksesta "salaliittona"!). Jo nyt tätä postausta jakaneet henkilöt ovat saanet Facebookissa bänneja, joiden avulla kuvitellaan ikävien tosiasioiden katoavan. Toiseksi, iskun avulla saadaan jälleen tekosyy riisua kunnon kansalaiset aseista, sillä Uuden-Seelannin pääministeri on jo ilmoittanut kristävänsä aselakeja. Pyhää lehmää monikulttuuria eli loputonta muukalaisinvaasiota ei kuitenkaan kiristetä, vaikka juuri se ehkäisisi parhaiten kaikenlaista terrorismia. Kolmanneksi, kaikki eliitilille epämieluisa puhe eli "vihapuhe" tulee entistä ankarammin rangaistavaksi. Nämä kaikki ovat epätoivoisia totalitaristisia keinoja pitkittää mätää järjestelmää, joka perustuu vuoden 1789 konkurssikypsille ideoille.

Lähitulevaisuudelta ei ole odotettavissa mitään hyvää niin kauan kuin "edistyksellisten" harhaiset aatteet johtavat läntistä maailmaa. Uuden-Seelannin tapaus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka erilaiset katastrofaaliset tendenssit vain korostuvat ja alkavat lähetä toisiaan ennen  lopullista kaaosta. Siksi on turha kuvitella, että joku organisoitu monikulttuuri päättyisi muuhun kuin veriseen sotkuun. Tästä on kirjoittanut vavahduttavasti juuri äskettäin poismennyt Ranskan uusoikeiston filosofi Guillaume Faye (1949-2019) teoksessaan Convergence of Catasprophes, jonka Jarno Alander arvioi kirjoituksessaan "Kohti suurta romahdusta". Suositeltavaa lukemista on myös esseisti Timo Hännikäisen tuore kirjoitus "Nihilismin vaara", joka analysoi Uuden-Seelannin terrori-iskun poliittisia motiiveja.

Uusiseelantilaisen senaattorin lausunto.
Näköjään kaikki "konservatiivit" eivät
ole muotiaatteita seuraavien puna-
liberaalien aisankannattajia.
KLIKKAA KUVAA SUUREKSI.

SIPILÄN HALLITUS EROSI – EI NIIN HISTORIALLINEN PÄIVÄ SITTENKÄÄN

Ex-pääministeri Juha Sipilä (Kesk.).

Tänään kaikki kotimaan mediat ja varsinkin Yle ovat puhuneet historallisesta päivästä, koska valtioneuvosto on eronnut kesken virkakautta viimeksi 1970-luvun lopulla. Tuohon aikaan hallitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin eikä sitä pidetty mitenkään kummallisena. Päinvastoin, 1970-luvulla normaaliin politiikkaan kuuluivat jatkuvat opposition epäluottamuslauseet ja hallitusten hajoamiset sisäisiin riitoihin, sillä silloin tehtiin aidosti vastakkaisista arvoista lähtevää politiikkaa. Lisäksi hallitusten hajoamisiin vaikutti tuolloin kaikkia valtaoikeuksia nauttinut presidentti, joka saattoi tyytymättömänä hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. 

Kekkosen väistymisen jälkeen 1980-luvulla siirryttiin konsensuspolitiikkaan, jossa hallitukset kestivät koko vaalikauden. Tähän vaikutti osaltaan sosialismin romahduksen jälkeen vallalle päässyt ideologinen vaihtoehdottomuus. Olipa hallituskoalitio mikä tahansa, se noudatti aina "taloudellisia realiteetteja", joten suuria muutoksia politiikan sisällössä ei nähty riippumatta siitä oliko hallitusvastuussa SDP tai Kokoomus. Se, että Keskustan johtama hallitus erosi tänään ei ole merkki maamme politiikan taustalla vaikuttavan vaihtoehdottoman konsensuksen katoamisesta. Politiikka pysyy edelleen samoilla raiteilla pelurien vain vaihtuessa.

Vaikka pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eroanomuksessaan, että eron syynä oli soten eli sosiaali- ja terveysuudistuksen meneminen karille, lienee todellinen syy viiden viikon päästä pidettävissä eduskuntavaaleissa. Vaaligalluppien mukaan Keskustan kannatus on hädin tuskin 14 prosenttia, vain hieman enemmän kuin nousussa olevilla perussuomalaisilla. Jotain oli siis tehtävä ja Sipilä katsoi tässä kohtaa vaalikampanjaa järkevimmäksi puhdistaa koko pöytä hajottamalla hallitus. Tuleeko tämä taktinen veto lopulta muuttamaan Keskustan kannatuksen nousujohteiseksi, jää nähtäväksi. 

Vaihtoehdottomassa konsensusdemokratiassa mikään ei muutu, mutta silti kansalaiset ovat valmiita äänestämään vaalikaudesta toiseen "muutoksen" puolesta. Nyt tätä näennäistä muutosta edustaa oppositiossa istuva historian jäänne Sosiaalidemokraatit. Kansan muisti on lyhyt, sillä vuosituhannen alussa äänestäjät halusivat eroon Paavo Lipposen oikeistodemarihallituksesta (ns. saateenkaarihallitus) suurin piirtein samoista syistä kuin äänestäjät Kepusta nyt. 

Markkinavetoiselle politiikalle vaaditaan siis vaihtoehtoa ja kansa luulee, että vanhaa maailmaa edustavat seniilit demarit olisivat kykeneviä siihen. Rahoittaakseen kaiken lupaamansa kivan SDP:n johtama hallitus joutuu ottamaan lisää kansainvälistä lainaa, jotta maamme voisi harjoittaa markkinoista vapaata sosialismia. Lopulta mennään ojasta allikkoon, sillä "kylmän markkina-ajattelun" selättämiseksi nykyiset ja tulevat sukupolvet joutuvat entistä pahempaan finanssimaailman korko-orjuuteen.

Kauniista sanoista huolimatta demarien tavoitteet ovat pitkälti samoja kuin porvaripuolueilla, mutta keinot erilaiset. Ennen kaikkea halutaan talouskasvua, työllisyyttä ja "hyvinvointia". Demarien erona porvareihin on se, että heidän hallitusvastuullaan nämä yksisilmäiset tavoitteet toteutuvat vielä heikommin. Vastaavasti yhteistä näille kaikille puolueille on EU-mielisyys ja monikultturismi, joten hallituksen vaihto ei tässä suhteessa muuta kansankunnan kuolonmarssin suuntaa. Se voi ainoastaan nopeuttaa sitä.

Ehkäpä juuri talouden romahdus ja etninen kaaos voisivat antaa flegmaattiselle kansalle riittävän sysäyksen todelliselle muutokselle. Kyynisesti ajateltuna olisi ehkä parasta, että vaalien jälkeen maata johtaisi SDP:n vetämä punavihreä hallitus. Se kasvattaisi valtion velkaa konkurssipisteeseen asti ja päästäisi maahan niin paljon kehitysmaiden vapaamatkustajia, että se synnyttäisi väkisin vallankumousta lähentelevän yhteiskunnallisen kuohunnan. Ikävä kyllä historiallinen totuus taitaa olla, että asioiden on mentävä entistä huonommin ennen kuin ne voivat mennä paremmin.

SOININ TUPLAPETOS: PETTI VIELÄ JÄLJELLE JÄÄNEET USKOLLISETKIN

Yle uutisoi tänään, ettei ulkoministeri Timo Soini (sin.) asetu ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleissa. Uutisessa Timo Soini vaitonainen tulevaisuudestaan – "Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä"  ulkoministeri makustelee tulevaisuuttaan kuin rehellisen päivätyön tehnyt duunari:

– Olen koko lailla vapaa mies tekemään päätöksiä tämän jälkeen. Hoidetaan nyt nämä hommat loppuun ja sitten alkaa uusi elämä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa tällaisen koijarin uusi elämä alkaisi kansantuomioistuimessa petoksesta syytettänä. Tosin hän ei olisi syytettyjen penkillä yksin, koska kesäkuun 2017 Perussuomalaiset puoleen hajottamiseen ja uuden hallitusryhmän juonimiseen osallistuivat Oscar-palkinnon arvoisesti myös Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Juha Sipilä.

Ne ahneet lyhytnäköiset Soinin uskolliset, jotka loikkasivat varta vasten perustettuun Sininen tulevaisuus -puolueeseen huomasivat viimeistään tänään, että mr. Jabba on valmis pettämään myös heidät. Persujen vanhasta vaalilauseesta "Saat mitä tilaat" tuli heidän kohdallaan tänään karua todellisuutta. 

Soinin vetäytyminen eduskuntavaaliehdokkuudesta tarkoittaa käytännössä sitä, että puolueen ainoa mahdollinen ääniharava ei tule antamaan vetoapua sen enempää Uudenmaan vaalipiirissä kuin valtakunnallisestikaan. Jälleen kerran ovela veto itsekkäältä pelurilta, joka ymmärtää, että viimeistään nyt on hyvä hetki jättää uppova laiva nimeltä Sininen tulevaisuus.

Sinisten aluksen jäätyä oman onnensa nojaan ja Soinin kieltäydyttyä eduskuntavaaleista puolueen ydinjoukko teeskentelee yhä ettei laiva ole uppoamassa. Soini sanoo puolueen ottaneet päätöksen vastaan "ihan hyvillä mielin", joka kertoo todellisuuden kieltämisestä ja kollektiivisesta Tukholman syndroomasta sutkia huijaria kohtaan.

Uutisessa Soini sujauttaa Siniselle tulevaisuudelle mukavat tsemppiviestit, mutta mitään todellista voimaa kivoiksi tarkoitetuilla sanoilla ei ole. Pikemminkin Soinin kannustusviesti tuo mieleen perintöä odottelevan miehen, joka uskottelee saattohoidossa olevalle isälleen tervehtymisen olevan vielä mahdollista:

 – Heillä on nyt oma taistelunsa, jota tuen.  Soini sanoi pitävänsä mahdollisena, että puolue saa eduskuntaan Uudeltamaalta jopa neljä paikkaa.  

Soinin mielissä hänen tulevaisuutensa on toinen kuin Sinisillä, joka on perustamisestaan lähtien kahlannut puolueiden kääpiösarjassa. Hän kyllä ymmärtää, ettei kansa pidä takinkääntäjistä eikä siten hänestäkään. Siksi hän tulee suurella todennäköisyydellä jättämään jaloistaan Suomen pölyt pyrkimällä takaisin europarlamenttiin. 

Vanhan sumuttajan harkinnassa saattaa olla myös mukavat eläkeläispäivät palkkiovirassa Maailmanpankissa tai diplomaattina Lontoossa. Soini nimittäin luottaa aivan oikein siihen, että globalistinen ydinrinki palkitsee hänet toimistaan kansallismielisyyttä vastaan. Lähitulevaisuudessa vain Euroopan kuohuminen voi katkaista Soinin mukavat eläkepäivät. 

VIRON EPÄMIELUISA VAALITULOS JA HYBRIDIVAIKUTTAMISEN KAIKKIVOIPAISUUS

EKRE-puolueen kansallismielisiä Viron itsenäisyyspäivänä.
Ylen Rysky Riiheläisen mielestä nämäkin taitavat olla
pelkkiä Venäjän aivopesemiä trolleja.

Yleistä mielipidettä muokkaavat valtamediat ovat suhtautuneet ennalta arvattavan happamasti Viron eilisten parlamenttivaalien tulokseen. Vaikka konservatiiviselle ja maahanmuuttokriittiselle EKRE -puolueelle ennustettiin vaalivoittoa, toivottiin Ylessä loppuun asti käyvän toisin. Kun vaalitulos lopulta varmistui, Yle piti sitä "yllätyksenä".  

Toisessa uutisessaan Viron reformipuolue yllättyi vaalivoitosta – hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat kerrotaan EKRE-puolueen toimivan "kuten muutkin Itä-Euroopan populistiset oikeistopuolueet: se ratsastaa maahanmuutto- ja EU-vastaisuudella sekä perinteisillä perhearvoilla". Vakiintuneet liberaalit valtapuoleethan eivät Ylen mielestä ratsasta populistisesti millään kun ne lupaavat kansalle loputonta taivaan mannaa.

Vaalitulos kertoo, että virolaiset ovat sen verran fiksua kansaa, etteivät he halua tehdä samanlaista peruuttamatonta virhettä kuin Suomi, joka on päästänyt maahansa toistasataa tuhatta ei-eurooppalaista verorasitetta. Suomalaiset eivät voi kuin kateellisina seurata, kuinka virolaiset ovat jo varhaisessa vaiheessa torjumassa kansakuntaa tuhoavaa monikulttuurista invaasiota.

Populismin nousun ohella Viro seurasi toista yleiseurooppalaista trendiä, vasemmiston kannatuksen romahtamista. Viiden prosentin vaalikynnyksen alle jäivät mm. vasemmistopuolue ja vihreä puolue. Vaalien suurin häviäjä oli sosiaalidemokraattinen puolue, joka menettää aikaisemmasta viidestätoista paikasta viisi paikkaa 101-jäsenisessä parlamentissa. Demarit ovat kokeneet viime vuosina muutoinkin kovia tappioita Euroopassa, mutta vain Suomessa hölmöläiset ovat äänestämässä kevään eduskuntavaaleissa tämän historian jäänteen vaalivoittoon.

Kansallismielisen populismin nousu vanhalla ja uudella mantereella on ennen kaikkea merkki liberaalin järjestelmän vakavista valuvioista. Valtaansa yhä tiukemmin takertunut vasemmistoliberalistinen eliitti ei tietenkään halua tätä tunnustaa, vaan syyttää populistien esiinmarssista ulkopuolisia tahoja. Kuin taivaan lahjana läntinen liberaalidemokratia onkin viime vuosina löytänyt oivan tekosyyn omalle epäonnistumiselleen: Venäjän hybridisodankäynnin.  Tuskin menee kuukauttakaan kun Ylen puolivirallinen salaliittoteoreettikko Janne "Rysky" Riiheläinen keksii, että virolaisen EKRI-puolueen vaalivoiton takana oli Venäjän hybridivaikuttaminen!

Kun pari vuotta sitten lännen globaalit tiedotusvälineet alkoivat syöttää kertomusta, että Brexit ja Donald Trumpin vaalivoitto johtuivat itseasiassa Venäjän hybridivaikuttamisesta, eikä kansalaisten tahdosta, Yle lähti tähän maailmanselitykseen mukaan suurella innolla. Tätä jatkumoa edustaa vasemmistolaisesta taustastaan tunnetun toimittaja Merja Niilolan tuore mielipideuutinen Tavoitteena puolueiden tuho ja demokratian murentaminen – näin vihamielinen vaalivaikuttaminen uhkaa myös Suomen vaaleja. 

Omahyväisessä asenteellisuudessaan juttu on paradoksaalinen paraatiesimerkki paheksutusta verkkopropagandasta, jossa tosiasioita vääristellään tiettyjä päämääriä silmällä pitäen. Haastateltavaksi oli saatu EU:n fanaattinen puolustaja, suurlähettiläs Mikko Kinnunen, jonka mielestä vain tietyttyjen poliittisten asenteiden esille tuominen on todiste "pahantahtoisesta ulkopuolisesta vaalivaikuttamisesta":

Ulkoministeriön hybridiuhkien torjuntaan erikoistunut suurlähettiläs Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolelta tuleva vihamielinen vaalivaikuttaminen lietsoo eripuraa muun muassa avoimella EU-vastaisuudella ja asenteella: ”Vaaleilla ei väliä”.

Suurlähettiläs Kinnusen mielestä EU:n ja Länsi-Euroopan EU-mielisten valtioiden harjoittama massiivisen yksipuolinen propaganda unionin puolesta ei luonnollisestikaan lietso eripuraa ja ärsytä äänestäjiä. Koko haastattelun aikana Kinnunen ei tunnusta demokratian irvikuvaksi muuttuneen liberaalidemokratian ongelmia, vaan ulkoistaa ne härskisti pahantahtoisiin vaikuttajiin kuten venäläisiin. Järjestelmän miehenä hänelle tuskin tulee mieleen, että juuri lännen johtajat lähtien Macronista Merkeliin näyttävät tavallisista äänestäjistä pahantahtoisilta vaikuttajilta.

Suurlähettiläs haluaa pitää kynsin hampain kiinni vanhan vallan hyväveli-järjestelmästä, jossa maahanmuuttokritiikki nähdään veneen keikuttamisena. Jos sitä esiintyy vaalikeskusteluissa, sen täytyy johtua ulkopuolisen vallan vaikutuksesta:

Suurlähettiläs Kinnunen on havainnut, että jopa siihen, mistä vaalidebateissa keskustellaan, voidaan yrittää vaikuttaa ulkopuolelta.

–Pyritään tuomaan vaalikeskusteluun joitakin hajottavia teemoja. Tai vaikkapa vaikeita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä siten, että ehdokkaat pystyisivät vastaamaan vain yhdellä lailla.  

Pakolaisuus, hallitsematon maahanmuutto ja ulkomaalaisviha ovat teemoja, joilla yhteiskuntaa pyritään polarisoimaan sekä heikentämään EU:ta.

Toisin sanoen Kinnunen katsoo, että mikäli vaalidebatissa käsitellään maahanmuuton ongelmia, se on merkki siitä, että ulkovalta on voinut sanella poliittisen keskustelun raamit. Mikäli on uskominen Kinnuseen, Ylessä toimii potentiaalisia Venäjä-trolleja, sillä maahanmuutosta tullaan suurella todennäköisyydellä keskustelemaan myös sen vaalitenteissä. 

Yllä olevien näkemysten taustalla piilee suurlähettilään ilmiselvä halu sanella, mikä on sopivaa vaalikeskustelua ja mikä ei. Kinnunen teeskentelee, ettei yhteiskunta olisi aidosti polarisoitunut, jonka vuoksi sen näkyminen vaalidebatissa täytyy olla keinotekoisesti tuotettua. EU:n heikentymisen pitäminen huonona asiana on taas arvovalinta, eikä Kinnunen tässä suhteessa peittele puolueellista kantaansa. 

Kommenteista päätellen Kinnunen kannattaa EU-vetoista urkintavaltiota. Hän pitää kansalaisten tietosuojaa ja yksityisyyttä loukkaavasta tiedustelulaista käytyä pienimuotoista kriittistä keskustelua jonkinlaisen hybridivaikuttamisen seurauksena. Se kun kuulemma uhkaa "kansallista turvallisuutta": 

Mikko Kinnunen sanoo, että ulkopuolinen hybridivaikuttaja sotkee tilannekuvaa esimerkiksi väärin tiedoin. Tavoitteena on, että poliitikkojen ja viranomaisten olisi vaikeata tehdä päätöksiä.

– Koetetaan saada aikaan riitoja, jotteivät päättäjät esimerkiksi kykenisi tekemään turvallisuuden kannalta tarpeellisia päätöksiä.

Toimittaja Merja Niilola puolestaan iskostaa lukijoihinsa kommunistista universalismia kyseenalaistamalla kansakuntien rajat ja eri etniteettien intressit:

Hybridivaikuttamisella pyritään jakamaan ihmisiä "meihin" ja "heihin". Se luo ja syventää yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on päässyt tapahtumaan jo silloin, kun maahan on päästetty kansalta kysymättä kymmensiä tuhansia sopeutumattomia kehitysmaalaisia. Vaikka on selvää, että Venäjällä on jonkin asteista hybridivaikuttamista maassamme, silti vain suuren luokan valehtelija voi vakavalla naamalla väittää etnisen kitkan taustalla olevan itänaapurin propagandan. Kyllä maassamme loikoilevat afrikkalaiset, arabit ja afgaanit ovat pitäneet itse huolen siitä, että he ovat erottautuneet käytöksellään valtaväestöstä.

Totta kai mielipideuutisessa vihjataan tuttuun tapaan Brexitin ja Trumpin valinnan johtuneen ulkopuolisesta vaikutuksesta. Suurlähettiläälle on vain kertakaikkisen tuskallista tunnustaa sitä tosiasiaa, että kansalaiset ovat aidosti halunneet muutosta sotkusta, jonka globalistit ja liberaali poliittinen eliitti on synnyttänyt:

Nykyisenkaltaisen vaalivaikuttamisen lasketaan taas alkaneen vuodesta 2016.

– Vaalivaikuttamiseen huomiomme alkoi kiinnittyä Iso-Britannian EU-kansanäänestyksessä ja sitten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Sen jälkeen epäilyjä epätoivotusta vaalivaikuttamisesta ja ulkoisesta vihamielisestä puuttumisesta on havaittu ehkä 20 eri vaalissa.

Vallitsevan korruptoituneen järjestelmän myyntimieheksi ryhtynyt suurlähettiläs pitää näitä vaalituloksia väärinä ja kiiruhtaa siksi pyytämään EU:lta apua, jotta kansa ymmärtäisi äänestää oikein. Propagandan ja valeuutisten torjujaksi apuun kutsuttu EU on kuin pukki kaalimaan vartijana, koska se itse harjoittaa härskiä disinformaation levittämistä niin Euroopassa kuin Venäjälläkin:

Myös Euroopan Unionin disinformaation vastainen toimintasuunnitelma kertoo ulkomaisten valtiollisten toimijoiden käyttävän yhä enemmän disinformaatiota vaikuttaakseen yhteiskunnallisiin keskusteluihimme: "Venäläisten lähteiden tuottamasta ja levittämästä disinformaatiosta on raportoitu useiden vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä."

Tällaisella Venäjä-vouhotuksella halutaan peittää se fakta, että länsi itse harjoittaa hybridivaikuttamista ja levittää kaikkialle läpitunkevaa propagandaa "arvoistaan", joista keskeisiä ovat rajatonta maahanmuuttoa edistävä monikultturismi ja yhteiskunnan perussolua perhettä hajottava lgbt-agenda.

Näyttää siltä, että koko jutun tarkoitus on vaikuttaa tulevien eduskuntavaalien tulokseen. Toimittaja Niilolan hybridihyökkäyksen pääkohteena ovat perussuomalaiset, joille saattaa olla luvassa jytky kolmonen. Koska Persut saavat suurimman osan uusista äänestäjistään demareilta, yrittää Yle nyt vaikuttaa epävarmoihin demarieläkeläisiin, jotka ovat uskollisimpia Yle-propagandan seuraajia.

– Myös meillä ja vaalien taustalla saattaa olla samanlaista toimintaa kuin Ruotsissa. Vaalivaikuttamisesta ja sen torjunnasta ei saa kuitenkaan tulla vaalien pääasia. Jos näin kävisi, mahdollinen vaalien ulkopuolinen taho olisi päässyt tavoitteeseensa.

Tässä saatetaan selittää jo etukäteen mahdollista epämieluisaa vaalitulosta. Eihän kansa äänestä Ylen mielestä persuja esimerkiksi Oulun monikulttuuriraiskausten suututtamina, vaan siksi, että Venäjä on tehnyt hybrisillä hokkuspokkus-tempuilla äänestäjistä muukalaisvastaisia.

MIKSI TRUMP TUKEUTUU EDELLEEN JUUTALAISELIITTIIN, VAIKKA SE SABOTOI JATKUVASTI HÄNEN POLITIIKKAANSA?

Yhdysvaltain presidentin Donald Trump ei ole kyennyt saavuttamaan läheskään kaikkia vaalilupauksiaan, vaikka tahtoa häneltä ei ole puuttunut. Suurin este uudistukselle on demokraattisista prosesseista erillään toimiva vanha järjestelmä, syvälle juurtunut varjohallitus, joka on torjunut itsepintaisesti kaikki merkittävät presidentin päätökset. Keskeinen syy järjestelmän muutosvastarinnalle on se, että Trumpin toimet uhkaavat sen sosialistisesti paisutettua valtaa ja arvomaailmaa.

Mistä "Syvässä valtiossa" on sitten kyse? Toisin kuin valtamedian "asiantuntijat" kansalaisille uskottelevat, kyseessä ei ole kabaalin äärioikeiston keksimä salaliitto, vaan kaikkien silmien alla tapahtuva valtaprosessi, jonka tavalliset kansalaiset välinpitämättömästi hyväksyvät. Verkkotietosanakirja Conservapedia määrittelee Syvän valtion (Deep State) näin:

Syvä valtio (jota kutsutaan joskus "pysyväksi valtioksi" tai varjohallitukseksi) on termi, jota käytetään kuvaamaan byrokraatteja ja muita vaikuttaja, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka tosiasiassa kontrolloivat hallitusta ja sen politiikkaa. Tässä varjohallituksessa julkishallinnon virastojen ja asevoimien byrokraatit sekä tietyt liittolaiset varsinaisten virastojen ulkopuolelta (kuten valtamedia, poliittiset puolueet, lobbaajat, konsulttiyhtiöt ja suuryritykset) ovat mukana määrittelemässä, hallitsemassa ja manipuloimassa hallituksen politiikkaa. Nämä henkilöt kannattavat yleensä liberaalia ja globalistista maailmankuvaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda utooppinen Maailmanhallitus. Syvä valtio on yhtä kuin hallinnollinen valta.

Syvän valtion kaikki toimijat eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä, vaan joillakin interessiryhmillä on siinä selvästi enemmän valtaa kuin toisilla. Esimerkiksi Amerikan  kasvavan meksikolaispopuulation edustajilla on enemmän sananvaltaa julkisissa menoissa kuin muilla uusilla maahantulijaryhmilä. 

Etnisistä intressiryhmistä ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimpia ovat juutalaiset, joista suurin osa kannattaa vasemmistoliberaalia ja globalistista politiikkaa. Heidän edustajinaan toimii silmiinpistävän runsaasti sekä Syvän valtion varjohallituksessa kuin myös varsinaisessa Trumpin hallinnossa. Tällä hetkellä heistä tunnetuin on Donald Trumpin vävy Jared Kushner, joka nimitettiin tammikuussa 2017 presidentin vanhemmaksi neuvonantajaksi. Tehtävässään Kushner on vaikuttanut keskeisesti siihen, että Trumpin lupaamaa USA:n vetäytymistä Lähi-idästä ei ole tapahtunut, vaan maa on entistä tiukemmin sitoutunut ajamaan Israelin asiaa.

Vaikka Kushner ei vaikuta juurikaan sisäpoliittisesti, hänen epäsuora kädenjälkensä näkyy siinäkin. Juuri Kushner oli keskeinen hahmo, joka junaili kulissien takaa vihamiehelleen, silloiselle Valkoisen talon päästrategi Steve Bannonille, potkut. Bannon oli tiukan maahanmuuttopolitiikan kannattaja ja yksi Meksikon vastaisen muurin rakentamisen ideoijista. Hänen lähtönsä myötä Trumpilla ei ole hallinnossaan enää voimamiestä, joka kykenisi vastustamaan puolisosialististen byrokraattien kannattamaa liberaalia maahanmuuttoa.

Viimeisin näytös juutalaisten toimijoiden epäluotettavuudesta Trumpin lähipiirissä nähtiin, kun presidentti Donald Trumpin entinen asianajaja Michael Cohen joutui Yhdysvaltain edustajainhuoneen valvontakomitean kuultavaksi keskiviikkona. Jopa Yle kutsui uutisessaan Cohenia takinkääntäjäksi, joka on kaikin keinoin valmis pelastamaan oman nahkansa syyttämällä (valehtelemalla) kaikesta Trumpia. 

Toisessa Ylen uutisessa Trumpin ex-asianajaja Cohen: "Uskollisuuteni Trumpille on vienyt minulta kaiken", syytettyjen penkille joutunut juristi hyökkää Trumpia vastaan nimittelemällä tätä mm. huijariksi ja rasistiksi:

Lausunnossa ei muutenkaan säästelty entistä pomoa. Cohen kutsui Trumpia muun muassa huijariksi ja rasistiksi, joka osaa olla mukava, antelias ja uskollinen, mutta ei luonnostaan ole mitään niistä. Cohen kertoi useita esimerkkejä Trumpin suusta kuulemistaan rasistisista kommenteista.

Henkilöön käyvät "moraaliset" syytökset Trumpista ovat vähintään hassuja innokkaalta sionistilta, joka kannattaa Israelin pääminsteri Benjamin Netanjahun ajamaa rotusepararistista eli "rasistista" sisäpolitiikkaa, jossa maahan ei päästetä Afrikan mustia sekoittamaan juutalaisten perimää. Toki afrikkalaisten maahanmuutto on Cohenin mielestä kannattettavaa silloin kun se suuntautuu muualle kuin Israeliin, erityisesti Yhdysvaltohin ja Eurooppaan.

Cohenin syytökset kuulostavat siltä kuin ne tulisivat itseään pulmusina pitävien Demokraattipuolueen edustajilen suista. Kovista väitteistään huolimatta Cohenilla ei ollut antaa mitään todellista näyttöä liberaalin valtamedian graalin maljana pitämästä Trumpin Venäjä-kytköksestä. Trump-maanikkoina tunnetut Ylen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajat Mika Hentunen ja Paula Vilén eivät edelleenkään saaneet aitoa suupalaa purtavaksi:

Cohen sanoi myös uskovansa, että Venäjä sekaantui vaalikampanjaan, vaikka hänellä ei ole esittää asiasta todisteita. Hän epäilee, että Trump tiesi etukäteen poikansa Donald Trump Juniorin ja venäläisten tapaamisesta Trump Towerissa New Yorkissa ennen vaaleja.

Jos kerran Trumpin lähipiiriin kuuluneella Cohenilla ei ole todisteita Venäjän sekaantumisesta vaalikampanjaan, niin tuskin niitä on kellään. Puhumattakaan, että Trump olisi ollut yhdessä venäläisten kanssa manipuloimassa vaalitulosta. Ikävä kyllä juuri Suomessa Vilénin ja Hentusen kaltaiset toimittajat ylläpitävät innokkaimmin tätä vasemmiston Lunatic fringen hellimää salaliittoteoriaa.

Jos presidentinvaaleissa on jotain salaliiton kaltaista tapahtunut, niin se oli valtamedian ja Syvän valtion yhdessä käymä massiivinen lokakampajana Trumpia vastaan. Jostain syytä julkisuudessa tätä ei ole pidetty sekaantumisena vaalikampanjaan, vaan se nähtiin täysin hyväksyttävänä vanhan vallan käytäntönä, jolla (((liberaalia))) järjestelmää uhkaavan henkilön tie presidentiksi estetään.

Koska Amerikan vakiintuneen eliitin kannalta pahin pääsi tapahtumaan loppusyksystä 2016, yrittää se nyt paikata tilannetta totuuden irvikuviksi muodostuneilla oikeudenkäynneillä, joiden avulla Trump voitaisiin saada savustettua ulos. Jo nyt Syvä valtio on voinut lamauttaa ne Trumpin päätökset, joita se inhoaa ideologisista syistä kuten maahanmuuton kiristämistä. Toisaalta ulkopoliiitkassa Trumpia kiitellään, koska se on lähes viimeistä piirtoa myöten toteuttanut Itärannikon vaikutusvaltaisen juutalaislobbyn toiveet Lähi-idässä. 

Arvoitukseksi jää, miksi Trump tukeutuu politiikassaan edelleen ilmeisen vasemmistoliberaalin juutalaisteliittiin, vaikka se tekee kaikkensa sabotoidakseeen presidentin tavoitteet. Voi olla, että juutalaiset ovat miehittäneet niin raskaasti Yhdysvaltojen juristikulttuurin, talouselämän ja politiikan, että radikaaleja uudistuksia tekevän poliitikon on mahdotonta edetä ennen kuin tuo vailla kansan antamaa valtakirjaa oleva porukka on raivattu tieltä.  Joka tapauksessa Cohenin takinkäännön perusteella Trumpin luulisi viimeistään nyt ymmärtävän, että tuohon väkeen ei ole kertakaikkisesti luottamista. Oman ja kollektiivisen etunsa nimissä he ovat aina tarpeen tullen valmiita kääntämään aseensa johtajaansa vastaan.

BRITANNIAN DEMOKRATIAILVEILY NIMELTÄ UUSI BREXIT-ÄÄNESTYS

Vanha sanonta kuuluu, että jos demokratia oltaisiin keksitty nyt, valtaapitävät kieltäisivät sen välittömästi. Sama sanalasku päivitettynä voisi mennä näin: jos äänestystulos on valtaapitäville väärä, äänestetään niin kauan kunnes saadaan sopiva tulos. Tällaiselta mielikuvalta ei voi välttyä Ylen tämän päivän Brexit-uutisjutusta Uusi kansanäänestys Britannian EU-erosta? Näin britit voisivat päätyä äänestämään uudelleen, jossa EU-mielinen toimittaja Petri Raivio hekumoi ja spekuloi federalistista talouseliittiä miellyttävällä uudella vaalituloksella.

Syynä Raivion toiveikkuuteen on hänen haastattelema työväenpuoleen europarlamentaarikko Richard Corbett, jonka mukaan uuden kansanäänestyksen todennäköisyys on noussut selvästi. Syynä tähän on työväenpuolueen maanantainen päätös, jossa puolue ilmoitti kannattavansa uutta Brexit-äänestystä. 

Ylen haastattelussa  Corbett kertoo, että kaikki tärkeimmät oppositiopuolueet, labour, liberaalidemokraatit, vihreät, Skotlannin ja Walesin nationalistit, tukevat nyt toista kansanäänestystä. Tältä pohjalta hän pohtii ääneen, miten uuteen äänestykseen voitaisiin päätyä. Hän on kuitenkin haastattelussa visusti hiljaa siitä, kuinka demokratian vastaista on äänestyttää kansaa niin monta kertaa, että poliittista nomenklatuuraa miellyttävä "oikea" lopputulos saavutetaan. Sosialistipuoleen ainoa motiivi uuteen kansanäänestykseen on selvästi siinä, ettei puolueen johto pitänyt kansalaisten antamasta äänestystuloksesta. 

Työväenpuolueen innokkuutta uuteen kansanäänestykseen ei tarvitse kaukaa Euroopasta etsiä. Sosialisteina puolue on aina ollut kaikenlaisten ylikansallisten internationaalien kannattaja ja nationalismin vastustaja. Kuten muutkin sosialistit myös Britannian työväenpuolue on aina toivonut EU:sta uutta federalistista Eurostoliittoa tai viidettä internationaalia. Tällaisilla vaatimuksilla työväenpuolue julistautuu väistämättä perinteisen työväenluokan viholliseksi, koska tällöin se marssii samassa rintamassa suurkapitalististen globalistien kanssa. Näin työväenpuolueen johtajat eivät ole ainoastaan luokkansa pettureita, vaan myös ilmiselviä kansanvihollisia. 

Läntiset valtamediat eivät turhaan peittele iloaan työväenpuolueen maanantaisesta päätöksestä. Ovathan ne kaikkialla Euroopassa juntanneet eurokansalaisten kurkusta alas viestiä, kuinka väärä Brexit-äänestyksen tulos olikaan. Nyt tämä massiivinen propaganda alkaa tuottaa tulosta Britanniassa:

– Kummin päin vaan, mielipidemittaukset osoittavat, että kansalaiset äänestäisivät EU:hun jäämisen puolesta jos uusi kansanäänestys järjestettäisiin nyt, Corbett sanoo.

Länsimainen demokratia on jälleen todistanut millaisten kulissien takaa sitä todellisuudessa johdetaan. Jo se, että poliittiseen eliittiin kytköksissä oleva valtamedia ohjaa yksipuolisesti julkista keskustelua ja julkaisee tarkoitushakuisia gallupeja, tekee aidosta demokratiasta kyseenalaisen. 

Manipuloidun vaalikarjan antaman tuloksen pohjalta järjestelmä saa muodollisen legitimiteetin, jolla se voi tehdä lopulta kansan edun vastaisia päätöksiä. Siksi koko nykydemokratia pitäisi arvioida uudelleen ja panna kokonaan remonttiin, jotta kansalaisten ääni pääsisi kuuluviin.