ONKO SATEENKAAREN PALVONNASTA MUODOSTUMASSA UUSUSKONNOLLINEN SODOMAN KULTTI?

Saatananpalvonnan ytimessä on ihmisen palvonta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan Raamatussa. Filosofi Friedrich Nietzschen mukaan kristinuskon eräs psykologinen perusta on heikkojen kauna kaikkea sellaista kohtaan, joka uhkuu elämää, terveyttä ja ylpeyttä omasta erinomaisuudesta. Kristinusko on ennen kaikkea tasa-arvon ideologia, joka tekee heikkoudesta hyveen ja voimasta paheen. Siksi on omituista, että kristillisyydestä juontuvaa tasa-arvoa korostava LGBT-yhteisö vetoaa niin voimakkaasti ylpeyteen, tuohon yhteen kristinuskon pitämään perisyntiin. 

Nietzscheläisittäin tulkittuna paradoksi selittyy sillä, että vallantahto on yleisinhimillinen taipumus, johon tuntevat vetoa myös ne jotka uskovat olevansa "sorrettuja ja solvattuja". Jopa enemmän kuin kuin ne, jotka ovat luontaisten ominaisuuksiensa ansiosta vallassa. Jo kauan ennen Leninin ja Stalinin gulagia Nietzsche tiesi, että suurin vallan väärinkäyttäjä on valtaan päässyt paaria, jonka silmittömällä koston- ja vallanhimolla ei ole mitään rajaa – liekö sanonta "homon kosto on kauhea" tästä asenteesta peräisin? 

Kommunismin romahduksen jälkeen tietty länsimaalainen ihmistyyppi on etsinyt uutta väylää kaunalleen traditiota, kunnollisuutta ja ylivertaisuutta kohtaan. Tässä monikultturismi oli ensimmäinen yritys, mutta sen kannatus on ollut kansan keskuudessa marginaalista lukuunottamatta poliittista, taloudellista ja kulttuurista eliittiä. Sen sijaan homoagenda on ollut huomattavasti voittokkaampi, koska se on saavuttanut melko suuret kansankerrokset homoavioliittokysymyksessä. Homoavioliiton epäilyttävän äkkinäisestä hyväksynnästä länsimaisen poliittisen eliitin ja kansalaisten keskuudesta on kirjoittanut Brendan O'Neill vuonna 2013 ilmestyneesä artikkelissaan Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki:

Paremmin tilannetta kuvaa konformismi: hidas mutta varma kriittisen ajattelun ja eriävien mielipiteiden uhraaminen ja toisinajattelun taipuminen yhteiskunnan ylemmillä portailla hyväksytyn idean mukaiseksi. Homoavioliittokampanja tarjoaa tosiaankin malliesimerkin konformismista, tuskallisen näkymän siihen kuinka pehmeää autoritarisuutta ja vertaispainetta käytetään nykyään syrjäyttämään – ja lopulta poistamaan – jokainen näkemys, jota pidetään liian tuomitsevana, vanhanaikaisena, syrjivänä, “foobisena”, tai muuten vain täysin sopimattomana. 

(...) Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”

Nyt tuon laumasieluisen kansanosan sympatiaa hyödyntää heinäkuun ensimmäisellä viikolla maailmanlaajuisesti pidettävät Pride-marssit, joista eilinen Helsingin kulkue keräsi Ylen uutisen Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä mukaan noin 35 000 osallistujaa. 

Tällä kertaa uutuutena oli valtion viranomaisten kuten poliisin osallistuminen yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsumina. Yle Watch kertoi asiasta tuoreeltaan viime kesäkuun päivityksessä Helsinki Pride – jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan. Viranomaisten osallistuminen selittyy pitkälti sillä, että homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka sateenkaarikansan retorinen päälinja onkin muuttunut, on sen diskurssin sisältö silti pysynyt koko ajan samana.  Yleisimpinä olkiukkona on väite, että yhteiskunnassa olisi edelleen tahoja, jotka yrittäisivät kieltää tai estää privaatin homoseksin, vapaan "rakkauden". Tosiasiassa kukaan ei ole vaatimassa homoseksuaalien aktien kieltämistä. Sama ristiriitaisuus näkyy myös vaatimuksessa, että seksuaalisuus on yksityisasia johon kellään ei pitäisi olla mitään sanottavaa, vaikka Pride-marssin osallistujat tuovat itse seksuaalisuuttaan koko kansan iholle. Heidän taipumuksensa ja vieläpä niiden julkituominen takaavat sen, että he eivät voi olla missään objektiivisessa mielessä yhdenvertaisia normaalin enemmistön kanssa, riippumatta siitä mitä lakikirjaan on kirjattu. Verkkokirjoittaja Mika Virtanen kuvaa hyvin sitä tilannetta, johon homokulttuuri on painostanut muuta yhteiskuntaa:

Kommentoin toisaalla seuraavasti: Juuri tuosta sinun sanomastasi on tällä hetkellä homokulttuurissa kysymys. Pyritään olemaan mahdollisimman vastenmielisiä julkisesti; rikotaan "progressiivisesti" toisten ihmisten instituutioita, kulttuuria ja tapoja (kuten esim. homoavioliitto, satuihin verhotun homopropagandan opetus päiväkodeissa ja sukupuolen "valitsemisen" oikeus vessojen käytöstä byrokraattisiin prosesseihin); vaaditaan lisää valtion ja kuntien tukea, etuja ja oikeuksia homojärjestöjen, homoaktivistien, homopropagandan ja yleensä homojen käyttöön; jne. Sitten kun väistämättä kohdataan lisääntyvää vastustusta valitetaan sitä, että "me ei kelvata".  

Te olette tehneet kaksi suurta virhettä. Ensimmäinen oli se, että teille ei riittänyt se, että te saitte rauhassa elää omaa elämäänne. Te teitte homoudestanne identiteetin, joka johtaa väistämättä siihen, että sitä käytetään poliittisena käsikassarana muiden vahingoittamiseen. Jos tekee mistä tahansa seksuaalisesta suuntautumisesta kaikenkattavan identiteetin, myös heteroudesta, siitä tulee väistämättä vääristynyt, vahingollinen ja hajottava.  

Toinen virhe oli juuri tuo sinun mainitsemasi motivaatio kaikelle teidän toiminnallenne, huono itsetunto, "me ei kelvata". Te haluatte lisää ja lisää muiden ihmisten hyväksyntää, ettekä te koskaan saa sitä tarpeeksi, koska kyse ei ole hyväksynnästä, vaan teidän itsetunnostanne. Te tungette väkisin joka paikkaan ja hierotte homouttanne vasten ihmisten kasvoja, koska te toivotte hyväksyntää "progressiivisesti" lisääntyvälle moraalittomuudelle ja yhteiskunnan perustan hajottamiselle.

Virtanen hyökkää suoraan homoliikettä vastaan, vaikka laajemmassa katsannossa manian taustalla on muita paljon vaikutusvaltaisempia toimijoita. LGBT-liike ei pystyisi yksinään saavuttamaan mitään ellei sen taustalla olisi myötämielisiä (((globalisteja ja suuria mediayhtiöitä))). Ne ovat pop-tähtiensä, julkkistensa ym. "roolimalliensa" avulla edistäneet homomaniaa, josta on nyt muodostumassa eräänlainen uususkonto tai ideologia, joka on korvaamassa kristinuskon ja perinteisen isänmaallisuuden kasvavan nuorison keskuudessa. Homomaniassa ei ole kyse niinkään seksuaalivähemmistöistä, vaan siitä miten 97-prosentin enemmistönä olevat heterot heihin suhtautuvat. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla kyse on lähes uskonnollisesta hurmoksesta, mikä näkyi eilen Ylen  puoli yhdeksän uutisissa (10.08"), jossa haastateltiin Helsinki Prideen osallistunutta kuutta mitä ilmeisintä heterotyttöä. Tietenkin sateenkaari-ikonografiaan pukeutuminen on ennen kaikkea moraaliposeeraamista ja osa Hyvän ihmisen imagonrakennusta. Erityisesti tytöillä se näyttää olevan osoitus turhamaisesta huomiohuoraamisesta, joka näkyy queer-porukan liepeillä hengaamisena. 

Niin uskomattomalta kuin se saattaa ensi kuulemalta tuntua, kaiken tämän taustalla häilyy kaipaus kokea jotain pyhää, jopa uskonnollista. Tämä selittyy sillä, että nykynuoriso on kasvanut ympäristössä, jossa homo-sateenkaari on subliimilla manipulaatiolla yhdistetty pyhyyteen, hartauteen ja lunastukseen yhdessä hauskanpidon, festivaalien ja rellestämisen kanssa yhdistäen näin Betlehemin ja Sodoman. Tätä irvokkaan traagista asiantilaa on kuvannut hiljattain hauskasti amerikkalainen kuvainraastaja Andrea Ostrov Letania:

Homo is the New Holy or Homoly.  

Millennials now have homomania as their main expression of 'spirituality'. Just like Christians carried crucifixes, displayed Madonna icons, and collected holy icons, Homomaniacs feel an obsessive need to spread the Gayspel, the homo gospel, and fill the world with homo iconography. They are mission-fairies, the missionaries of homomania and tranny-narcissism. They see homo colors as having quasi-spiritual and quasi-medicinal qualities to heal the world and cure humanity.  

Most of these mission-fairies who spread the Gayspel are not homo. They are straight, but they grew up under Jewish supremacist influence in media and academia. Therefore, they worship homos as angels and saints. They also revere and obey homos as the new aristocracy and priestly caste. Without the blessing and benediction of Homos, these straight millennials feel they have no meaning in life.  

So, homo iconography is a daily part of their lives. They were reared to feel that homosexual fecal penetration and tranny genital-mutilation are next to godliness or even higher.  

According to homomania, even churches, temples, and mosques exist to serve, celebrate, and deify homosexuality. Homomania would have us believe jesus died on the cross to bless marriage among men whose idea of 'sex' is fecal penetration.