YLEN PISTÄVÄ KÄRY HOMO- JA HERMARFRODIITTIPAKOTUKSESSA

Transsukupuolisuutta vai mielen identieettihäiriö?

Globaalin enemmistön muodostamissa värillisissä maissa media ja valtiovalta ovat samalla taajuudella kansan syvien rivien kanssa niiden korostaessa terveen perheenmuodostuksen tärkeyttä kansakunnan jatkuvuudelle ja elinvoimalle. Ero on valtava kun tätä tuhansia sukupolvia evolutiivisesti testattua tervejärkisyyttä vertaa läntisen maailman julkista puhetta hallitsevien näsäviisastelijoiden sofistisiin houreisiin sukupuolten "moninaisuudesta" ja sodomian moraalisesta yhdenvertaisuudesta. 

Näin keskikesällä lisääntymisasiat ovat pohjoisella pallonpuolistkolla nyrjähtäneet jälleen kerran ulosteenkäryisen homopakotuksen ja muun geneettisen umpikujan puolelle. Valtamedia ja sen  liepeillä pyörivät opportunistiset mediatyrkyt kaatavat pahaa aavistamattomien kansalaisten kurkusta alas väkisin Pride-viikkoa ja siihen kytkeytyvää uusvasemmistolaista mädännäisyyttä. Ylen verkkouutiset ja kolumnit ovatkin viime päivinä täyttyneet erilaisten luonnonoikkujen ulinoista, koska maksumiehenä toimiva yhteiskunta ei levitäkään aivan joka hetki punaista mattoa heidän eteensä. 

Yksi surrealistisimmista viime aikoina ilmestyneistä Yle-kolumneista on transpoikkeavan Susi Nousiaisen (sic) tajunnanvirta Toin tietämättäni sukupuoleni kauppakorkeakouluun, jossa ylisensitiivisen valtamedian ja yhteiskunnan paapoma lumihiutale paisuttelee näennäisongelmiaan absurdeihin mittoihin. Tekstiä voi pitää jo nyt eräänalaisena suomalaisen uusvasemmistolaisen järjettömyyden virstaanpylväänä, johon tulevat – toivottavasti järkiintyneet – sukupolvet viittaavat varoittavana esimerkkinä. Samalla Nousiaisen ainekirjoituksen saivarteleva sukupuoliskolastiikka kertoo korutonta kieltä korkeakoulujen muuttumisesta uusmarxilaisiksi kansanopistoiksi, joissa tieteen lähtökohdaksi otetaan epäolennainen ja suorastaan haitallinen identiteettipolitiikka. 

Tavallisesti hermafrodiittisten korkeakoulukummajaisten sanamaagisesta sössölogiasta löytyy joku punainen (mikäpä muu) lanka, jota pitkin pyritään ajamaan jotain uutta yhteiskunnallista älyttömyyttä. Nousiaisen valitusvirsi on kuitenkin poikkeuksellinen kompositio, koska siinä ei ole mitään muuta tolkkua kuin se, että kirjoittajalla on selvästi epämiellyttävä olo, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mimosan herkkänä prinsessamiehenä hyväkäs valittelee lähinnä "kovaa kohtaloaan" kuvitteellisen syrjinnän kohteena:

Heti opintojen alussa löysin lasiseinän, jota muilla ei ollut. Käytin 80 työtuntia siihen että sain vaihdettua transprosessia edeltävän nimeni etukirjaimet pois yliopiston IT-käyttäjätunnuksestani, ja tuhlasin 14 työpäivää tämän takia työkyvyttömänä olemiseen. Tämä tarkoittaa muille tohtoriopiskelijoille 24 työpäivän etumatkaa suhteessa minuun yksinomaan sukupuolen perusteella. Opin inklusiivisuudessa tärkeää olevan sen tunnistamisen, ettei kyse ole kivasta markkinointikikasta, vaan siitä että osalle ihmisiä organisaatio tuottaa työkyvyttömyyttä yksittäisen ominaisuuden perusteella.

Ylipitkässä sepustuksessaan kirjoittaja pääsee halkomaan hiuksia tosissaan, mikä synnyttää lähinnä laiskaa joukko-opillista predikaattilogikkaa, jossa looginen päättely jää väkisinkin hämäräksi: 

Inklusiivisuustyössä ei tulisi sanoa “kaikki”, sillä silloin suuri osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Tulisi luetella ääneen ne kaikki, joita oikeasti tarkoitetaan.

Tästä taas seuraa naurua kolmannella eli inklusiivisia sanahirviöitä tyyliin LGGBDTTQQIAAAAPP2SNBGVGNC+. Periaatteessa lista voi jatkua loputtomiin, kunhan vain muistetaan karsia yhteiskuntailveilyn lompakkona toimiva päävihollinen, valkoinen heteromies.

Jos nyt oikein tarkalla täikammalla syynää hermafrodiitin tunteenpurkausta sieltä löytyy jonkin verran perinteistä Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuria ja sen myötä yksi implisiittinen vaatimus, joka noudattaa perinteistä vasemmistolaista mulla on oikeus -kitinää:

Tieteelliset, neutraaliksi tarkoitetut tekstit eivät kerro, että minä olen se tutkija, jonka kuuluu lukea näitä. Eivätkä varsinkaan että minä olen se johtaja, joka käyttää tätä tutkittua tietoa työssään. Lukiessani minä olen sisällä, mutta samaan aikaan minä en ole sisällä, vaan olen näiden lukemieni tekstien ulkopuolella, anomassa polvillani sisäänpääsyä.

Kommentillaan Nousiainen tulee sanoneeksi, että "transsukupuolisille" pitää kirjoittaa omat tieteelliset kirjatkin! Tämä on sikäli johdomukaista, sillä kun yhteiskunnan heikoille ja viallisille jaetaan huolettomasti loputtomia oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia koska se olisi sortoa), he niskan päälle päästessään alkavat vaatia itselleen etuoikeuksia. Klassinen marxilainen vaatimus proletariaatin diktatuurista ei katsokaan aikaa, koska sama kaunaisuus näkyy nykyään jalustalle nostetussa Pride-vouhotuksessa. Miehinen työväenluokka on vain vaihdettu intersekstionaalisuutta noudattaen etuoikeutettuihin vähemmistöihin ja globaalin massainvaasion elintasoparasiitteihin. 

PS. Imperialistinen lännen liberalismi tekee jo tuhojaan Suomenkin perinteisissä vähemmistöissä. Saamelaiset ovat toistaiseksi saaneet harrastaa rauhassa rodullista separatismiaan (I. poissulkevaa "rasismia") ja konservatiivisia arvojaan, mutta nyt senkin ylle on laskeutunut synkkiä pilviä. 

Etelä-Suomen transmaniasta ovat saaneet nimittäin tartunnan Lapin saamelaiset, luultavasti Helsingin city-"saamelaisten" levityksellä. Tästä tragikomediasta kertoo irvokkaalla tavalla Ylen uutinen Saamenpukujen tiukka sukupuolijako sulkee muunsukupuoliset ulkopuolelle: Kukaan ei ole halunnut ommella saamenpukua Anne Risten Saralle. Uutisjuttu sisältää tuttua punaliberaalia marinaa konservatiivien "suvaitsemattomuudesta", mutta lukijalle huomionarvoisinta on kirjoituksen liberalistinen kulttuuri-imperialismi, jota ei ymmärretä hävetä yhtään. Tästä voidaan päätellä että lgbt-homoarvot voittivat etnisen toiseuden palvonnan 1-0.

                                                             ************************

Yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä "transsukupuolisuus" on pääasiassa haitallinen siitä kärsiville identiteettiongelmaisille ja aivopestyille varhaisnuorille. Katastrofiksi se alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun valtiovalta kiistää lain voimalla biologisen sukupuolen ja kansalainen saa päättää itse mielivaltaisesti sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan pukuhuoneissa ja vessoissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Kysymys tulee ajankohtaiseksi viikolla 51, jolloin Sanna Marinin hallitus on tuomassa esityksen translain uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Turun Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala kirjoittaa:

Uusi translaki sisältäisi itseidentifikaation, jolloin juridisen sukupuolensa voisi kuka tahansa muuttaa omalla ilmoituksella, ilman tähän asti vaadittuja tutkimuksia, diagnoosia tai “tosielämän koetta” vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, kuinka päätä pahkaa ideologista pakkomiellettään noudattava hallitus ei ole ajatellut käytännössä lainkaan lakiehdotuksensa tuhoisia seurauksia. Pääasia on hyvesignaloida uusmarxilaisten muotiaatteiden tahtiin ja saada aikaan kansakuntaa hajoittava tuhoisa yhteiskuntakokeilu:

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän. 

Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

                                                             ************************

Yle Teema, tiistai 29.6.2021 klo 21.00, Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

1/2. Ensimmäiset mustat autoilijat. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. Tuotanto: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. HD 51 min Ohjelman sivulle.

Mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen sen kuin jatkuu Ylessä. Narrativiin kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos tekevät, vastuu on valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.

  

KOKOOMUS JA PÄÄOSA HALLITUSPUOLUEISTA KANNATTAA TIETEEN VASTAISESTI MONIA SUKUPUOLIA

Punavihreän hallituksen yritys muuttaa henkilötunnus sukupuolineutraaliksi kariutui aikaisemmin tänä vuonna, koska miljardihanke ei saanut Keskustapuolueen kannatusta keväällä tiukan taloustilanteen vuoksi. Sittemmin velkahanat on avattu ja rahaa kaadetaan nyt myös tällaisille pähkähulluille ideologisille päähänpinttymille. 

Tuore Helsingin Sanomat kertoo valtiovarainministerion käynnistäneen uuden hankkeen henkilötunnuksen uudistamiseksi ja valtion takaaman identiteetin kehittämiseksi. Tällä kertaa veruke laikiuudistukselle löytyi psykoterapiakeskus Vastaamon lokakuussa paljastuneesta tietomurrosta.

Tolkuttomilla kustannuksilla ei ole merkitystä kun Vihreät, Vasemmistoliitto, SDP, RKP ja Kokoomus haluavat henkilötunnusuudistuksessa salakuljettaa biologisen todellisuuden kumoavan ideologiansa. Tämä tuli selväksi Marja Sannikka -ohjelman kyselyssä, jossa otettiin kantaa sukupuolten määrään. Ylen verkkosivujen uutisjutussa Eduskuntapuolueet erimielisiä sukupuolten määrästä – yli puolet ryhmien puheenjohtajista kirjaisi lakiin kolmannen tai useamman sukupuolen lainataan eduskuntaryhmien puheenjohtajia, joista suurin osa asettui mentaalista identiteettihäiriötä tukevan trans-ideologian puolelle. 

Nämä kansanedustajat ja puolueet voisi nimetä todellisuuden kieltäjiksi, sillä heidän reikäiset perustelunsa kyseenalaistavat kaiken sen mitä tieteellinen tieto kertoo ihmisestä ja sukupuolesta. On hämmästyttävää, että eduskunnasta löytyy valtava joukko kansanedustajia, jotka ovat pelkän hyvesignaloivan muotiaatteen vuoksi valmiita kiistämään biologis-tieteelliset tosiasiat. Asian tekee vielä ällistyttävämmäksi se, että nämä todellisuusdenialistit ovat juuri niitä, jotka tunnetaan pöyhkeilevän tieteellisestä maailmankuvastaan.

Ylen uutisjutun alussa pääsee sentään esiin järkipuhe, kun lääkärikoulutuksen saanut Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen perustelee kielteisen kantansa biologisen sukupuolen mitätöivästä henkilötunnusuudistuksesta:

– Sukupuolia on kaksi, se on biologinen ja lääketieteellinen tosiasia. Intersukupuolisuus ei ole “kolmas sukupuoli” vaan sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain.

Räsänen toteaa, että sukupuoli-identiteettejä sen sijaan voi olla useita, mutta ne eivät ole kuitenkaan yhtä kuin sukupuolia vaan kokemuksia sukupuolesta.

Räsänen on sen verran hienotunteinen, että puhuu biologian kieltävästä todellisuusharhasta pelkkänä identiteettikysymyksenä.  Ihminen voi toki harhaisessa mielessään kuvitella itsestään vaikka mitä, mutta on turha odottaa että muu maailma hyväksyisi sen. Varsinkaan, jos se ei vastaa objektiivista todellisuutta. Siksi onkin hirvittävää, että Seta ja muut poikkeavien lobbausjärjestöt edistävät epävarmojen nuorten halua sukupuolen "korjausleikkaukseen", vaikka vastuullisen toimijan pitäisi auttaa näitä ihmisparkoja saamaan ensin korvien väli kuntoon.

Identtiteettipolitiikkaa ja kulttuurinmädätystä harjoittaville vasemmistopuolueille on luontevaa kannattaa yksilön oikkuja ilmentäviä luonnottomuuksia, mutta kun samaan rintamaan yhtyy oikeistopuolueena pidetty Kokoomus, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Silloin kun punaisen yliopiston marginaalinen gender-teoria ja lgbt-ideologia lyövät itsensä läpi Kokoomuksen kaltaisessa puolueessa, voidaan olla varmoja, että poikkeavan vähemmistön ideologia on saanut lähes hegemonisen aseman yhteiskunnassa. 

Toisaalta se kertoo Kokoomuksen vasemmistolaisten epäarvojen aisankannattajuudesta, mutta valitettavasti kyse ei ole vain tästä. Näyttää nimittäin siltä, että Kokoomuksessa uskotaan ihan tosissaan tähän kulttuurimarxilaiseen myrkylliseen valheeseen. Ylen jutussa Kokoomuksen punavihreä Kai Mykkänen toteaa, ettei johonkin sukupuoleen "pakottaminen" ole yhteiskunnan tehtävä:

– On ihmisiä, joille sukupuolella ei ole merkitystä. On ihmisiä, jotka eivät samaistu mieheksi tai naiseksi. Siis on muunsukupuolisia. Eli sukupuolia on enemmän kuin kaksi.

Mykkänen valehtelee tai on jättänyt koulukirjat lukematta, sillä sukupuoli on helposti määritettävissä ihmisen jokaisesta solusta. Sukupuolet muodostavat yhdessä kokonaisuuden ja elämän jatkumisen ehtona on kahden vastakkaisen sukupuolen solut. Jos todella olisi  kolmas, neljäs ja ties kuinka mones sukupuoli, niin tällöin ihmisestä löytyisi sen aiheuttava z-kromosomi. Sanovatpa trans- ja intersukupuoliset mitä tahansa, mutta hekin ovat vain kahden eri sukupuolen sekoitus kuten me kaikki.

Näistä tosiasioista ei piittaa esimerkiksi Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, jonka mielestä sukupuolia on monia, ja yksilön sukupuoli voi olla moninainen. Samalla hän kytkee sosialistisen tasa-arvoideologian biologisen todellisuuden vastaiseen luokkataisteluun horisemalla sortavista rakenteista:

– Yhteiskunnasta olisi syytä purkaa rakenteita, jotka tarpeettomasti määrittävät ihmisiä heidän sukupuolensa kautta.

Vastaavasti Vihreiden Jenni Pitkon jalat pysyvät tukevasti puoli metriä ilmassa hänen kannattaessa ääri-individualistista solipsismia, jossa ulkupuolisella todellisuudella ei ole mitään merkitystä:

– Tärkeintä on olla ihmisinä ja yhteiskuntana avoin sille, että jokainen voi olla sitä, mitä kokee olevansa ja ilmaista itseään haluamallaan tavalla.

Olisi mielenkiintoista pohtia, mitä nämä eduskuntaryhmien johtajat olisivat ajatelleet sukupuolien määrästä vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Luultavasti suurin osa heistä olisi pitänyt kysymystä huvittavana, marginaalisena ja jokseenkin absurdina. 

Mikä sitten saa nämä kansanedustajat nyt puolustamaan sukupuolien moninaisuutta, vaikka perustieto ihmisestä ja sukupuolesta ei ole muuttunut radikaalisti kymmenessä vuodessa? Kyse ei voi olla muusta kuin ideologisesta junttauksesta, gramscilaisesti sanottuna pitkästä marssista läpi instituutioiden. Tosiasioiden sijaan voiton on vienyt muodikkaaksi puskettu kanta. Väheksyä ei sovi myöskään Seta-lobbaajien moraalista kiristystä ja kansanedustajien mahdollisuutta hyvesignalointiin. Poliittisten opportunistien lisäksi löytyy vielä punavihreiden kova ydin, joka uskoo aidosti mielipuolisiin kuvitelmiin monista sukupuolista. Vaaralliseksi asian tekee se, hallituksen peräsimessä on juuri tämä todellisuudesta irrallaan oleva dystopia-kaarti.