UUSI TRANSLAKI ON MERKKI KIIHTYVÄSTÄ AIKALAISHULLUUDESTA

Poliittista valtaa käyttävä todellinen eliitti erotuksena rivipoliitikoista pyrkii tahtonsa mukaisesti ajamaan läpi oman visionsa yhteiskunnassa. Se uskoo tietävänsä kansaa paremmin mikä on sille parasta, vaikka naamioikin valtapyyteensä "kansan tahdoksi demokraattisissa vaaleissa". Koska pilvilinnoissaan elävät päättäjät katsovat todellisuutta ideoidensa ja utopioidensa lävitse, he ovat valmiita toteuttamaan mitä sekopäisempiä yhteiskuntakokeiluja vain siksi, että he pystyvät siihen. Eliitti uskoo vakaasti tietävänsä kansaa paremmin miten tulevaisuus pitää järjestää, vaikka arkijärki ja luonnon reaaliteetit sotisivat sitä vastaan. Eräs silmiinpistävimmistä päättäjien edistämistä aikalaishullutuksista on transsukupuolisuus. Päivystävän vasemmiston kaappaaman Wikipedian mukaan:

Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa ettei henkilön sukupuoli-identiteetti vastaa hänen biologista sukupuoltaan. Tämä ristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta. Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sosiaaliset roolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi, ja saattavat toivoa näiden fyysisten piirteiden muuttamista omaa sukupuoli-identiteettiään vastaaviksi sukupuolenkorjausprosessin avulla.

Tällaisessa kokemusmaailmassa eläviä ihmisiä on toki olemassa, mutta oireyhtymää esiintyy väestössä "virallisen arvion mukaan" vain promillen verran, joka on todennäköisesti yläkanttiin hilattu arvio. Vuoden 2010 jälkeen ilmiön on sanottu moninkertaistuneen länsimaissa, mikä tuskin johtuu biologisen poikkeman yhtäkkisestä kasvusta, vaan asian näkyvyyden lisääntymisestä. Se taas on synnyttänyt vuorostaan nuorison keskuudessa kummallisen muotivirtauksen. Ilmeisesti Ilmiön taustalla on kulttuuristamme johtuva individualistinen erikoisuudentavoittelun ja mielenterveysongelmien kasvu, jotka ovat löytäneet väylänsä harhaisen sukupuoli-identiteetin omaksumisessa. Kuvitteellisesta sukupuolidysforiasta kärsivät nuoret ja varhaisnuoret ovat siis ensisijassa mielenterveyskuntoutujia, aikamme hulluuden ja median muodikkaaksi tekemän trans-ideologian uhreja. 

Mikäli rivikansalainen todella uskoo tieteelliseen tietoon, hän ei hyppäisi päätä pahkaa sosiaalisen vahvistamisen muotiaatteisiin, jota transsukupuolisuuskin edustaa. Jos  biologiset tosiasiat kiistetään, muuttuu ihmisen määrittely mahdottomaksi, vaikka sitä kuinka yritettäisiin jakaa biologisesta "juridiseen". Ihmisen biologiassa ja evoluutioteoriassa sukupuolia on tunnetusti kaksi, hermafrodiittisia poikkeamia lukuunottamatta. Lisääntymiskykyisiä sukusoluja löytyy vain naiselta (XX) ja mieheltä (XY) eikä mitään kolmatta sukupuolta edustavaa "Z-kromosomia" ole olemassa. Vastaavasti ajatus siitä, synnynnäinen biologinen sukupuoli olisi joku vamma, joka pitäisi operoida pois tai vaihtaa "korjausleikkauksella" on järjen ääntä vastaan. Se, että ihminen kokee olevansa sukupuolisesti toista mitä biologia sanoo, ei ole ole osoitus fysiologisesta poikkeamasta, vaan vika on mielessä, jota pitäisi ensisijaisesti yrittää parantaa. Jos ongelma haluttaisiin ratkaista juuriaan myöten, pitäisi koko länsimaiselle sivilisaatiolle tehdä kirurginen operaatio.

Sellaista leikkausta ei ole vielä näköpiirissä. Päinvastoin, biokulttuurisen syövän annetaan vain kasvaa ja tehdä tuhojaan koko yhteiskuntaruumiissa: Yle Uutiset kertoi viime viikolla (1.2.2023) odotetusti, että  Uusi translaki hyväksyttiin – Lapin kansanedustajista kolme vastusti, kolme kannatti, yksi oli poissa. Uutisessa lain sisältöä kuvataan näin:

Uudistetun translain mukaan juridinen ja lääketieteen mukainen sukupuoli erotetaan toisistaan. Sukupuolen vahvistamiseen riittää kirjallinen hakemus. Aiemmin sukupuolen muuttamiseen vaadittiin psykiatrinen arvio ja pitkä lääketieteellinen prosessi.

Punavihreässä hallituksessa valmisteltu translaiki meni läpi selkein äänin 113–69, mikä on osoitus siitä, että edustuksellisessa demokratiassa voidaan missä tahansa asiassa ohittaa kansan enemmistön tahto. Ilman todellista valtaa olevat massat voivat seurata vain typertyneenä kuinka yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme kantavia perusoletuksia puretaan, "dekonstruktoidaan", pala palalta.  Demokratian nimissä tietenkin. Normikansalaisten vastaus tähän on äänestää entistä kovemmin ja antaa samalla tukensa liberaalidemokratialle, joka on pettänyt heidät kerta toisensa jälkeen.  

Ennen translakiesitystä ei tietystikään tehty mielipidekyselyjä, kuinka kansalaiset suhtautuisivat lakiin, jossa täysikäiset voisivat oman halunsa mukaan valita juridisen sukupuolensa. Päätöstä ohjaavia mielipidekyselyjä ei tehty siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskuntainsinöörimme tiesivät etukäteen kansan asenteen vaikutusvaltaisen vähemmistön lietsomasta aikalaishulluudesta. Eduskuntaan kytköksissä oleva virkamieskunta ja yritysmaailman johto on koko ajan ollut tietoinen, ettei maalaisjärkistä nuivuutta ole kyetty kitkemään kansan syvistä riveistä. Esimerkiki Yle on jo vuosia kulkenyt Voima-lehden viittoittamaa tietä ja tehnyt kaikkensa edistääkseen kritiikittömästi trans-ideologiaa kanavillaan, mutta kansan enemmistön päätä se ei ole silti kyennyt kääntämään.

Suurelle yleisölle todellinen silmiä avaava seikka eduskunnan äänestyksessä oli Kokoomuksen kansanedustajien lähes yksimielinen kannatus ihmisen biologis-fysiologisten tosiasoiden vastaisuudelle. Puolueessa ei ole perinteisistä arvoista jäljellä enää mitään, vaan se on valmis alistumaan mille tahansa kulttuurihegemoniaa ylläpitävän liberaalivasemmiston hullutukselle. Tässä mielessä kokoomuslaisten kutsuminen kukservatiiveiksi, vasemmiston arvoja kannattaviksi "oikeistolaisiksi" aisankannattajiksi, ei ole liioittelua, vaan tosiasia ja ikävä osoitus puolueen selkärangattomuudesta.

Vasemmisto on ilkkunut perustellusti konservativisten asiantuntijoiden lietsomalle moraalipaniikille, koska sillä ei muuteta lännessä vallitsevan "kehityksen" suuntaa mitenkään. Niin hulluja kuin punavihreät ovatkin, he tietävät, että Ranskan vallankumouksen jälkeen sivilisaatioomme syväkoodattu pyhä kolminaisuus vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta on niin tukevasti raiteellaan, että sitä on mahdoton kammeta pois ainakaan edustuksellisessa lberaalidemokratiassa. Kummallista kyllä, vallitsevan politiikan taustalla olevia liberaaleja arvoja ei saa ottaa päätöksenteon asialistalle, vaikka nekin ovat ihmisten luomia ja syntyneet tietyistä intresseistä. Mikäli nomenklatuuran kyseenalaistamattomiksi ihmisoikeuksiksi julistettuja arvoja vastaan syntyisi valtava ulkoparlamentaarinen kansanliike kuten Romaniassa ja DDR:ssä vuonna 1989, poliittinen eliittimme tuskin taipuisi, vaan julistaisi sen demokratian viholliseksi ja yrittäisi nujertaa kansanliikkeen hallitsemallaan väkivaltakoneistolla. Tukalassa tilanteessa päättäjät voisivat turvautua jopa ulkomaiden Nato-apuun. Eliitti onkin valmis mihin tahansa demokratian irvikuvaan, kunhan se vain saa itse ajaa edistyksen junansa päin seinää.

Utooppisen ihmiskunnan veljeyden sijaan manageriaalinen yläluokka keskittyy vapauteen ja tasa-arvoon, koska niitä voidaan helpommin soveltaa yhteiskunnan sisällä toimiviin pelinappuloihin. Yhteiskunnallisen organisoinnin ytimessä on liberalistinen ideologia, joka etenee täysin loogisesti taistellessaan yksilön vapauksien puolesta kaikkia rajoituksia vastaan ovatpa ne sitten yhteiskunnallisia tai biologisia. Hallitseva liberalismi on uskontunnustus, jossa kaikenlaiset rajat ja rajoitukset ovat yksilölle pahasta. Sen vuoksi se suosii kaikessa kiinteän ja pysyvän ylittävää fluidisuutta, jatkuvaa muutostilaa, jota kuvaa latinan sanasta trāns (tuolla puolen) johdettu englanninkielinen termi trans. Juuri "ihmistä rajoittavasta" essentialismin vihasta kumpuaa jokaisen liberalistisen sukupolven halu itsetarkoitukselliseen muutokseen ja radikaaleissa muodoissa kumoukseen. 

Transsukupuolisuuden ja transhumanismin kaltaiset kulttuurisesti itsetuhoiset kultit eivät siis ole nousseet tyhjästä, vaan niillä on vankka traditio aatehistoriassa. Syy, miksi näitä loogisesti eteneviä mielettömyyksiä vastaan ei ole kyetty nousemaan lännessä kuin ajoittain, johtuu valtavirtaisen konservatismin sisäisestä taisteluhaluttomuudesta. Hävitessään jokaisessa merkittävässä arvokysymyksessä dynaamisen yksisilmäisille vasemmistoliberaaleille, konservatiivit alkavatkin vaalia vallitsevaksi tullutta haitallista asiantilaa, kunnes radikaalit vaativat jälleen uusia oikeuksia, jotka konservatiivit joutuvat ennen pitkää taas hyväksymään. Näin tulee varmuudella käymään myös translain jatkolle, sillä Yle tietää kertoa uutisjutussaan Aktivisti Kasper Kivistölle tuli itku, kun translaki meni läpi: ”Aika hurja fiilis, kuin olisi olympiakultaa saanut:

– Translapset ja -nuoret tulevat tulevaisuudessa tarvitsemaan sukupuolen juridisen vahvistamisen. Sitä lähdemme seuraavaksi työstämään. Nyt kun on velvoite seurata heidän hyvinvointiaan, on tärkeää ettei heitä unohdeta, Kivistö muistuttaa.

Piskuista mutta taitavasti verkostoitunutta transaktivistien joukkoa ei voi syyttää sitkeyden puutteesta, sillä se on levittäytynyt merkittäviin insitiuutiohin, joiden kautta se kyennyt levittämään poikkeavuudesta syntynyttä kaunaa enemmistönä olevaa normaalia väestöä vastaan. Yhteiskunnallisesti suhteettoman vaikutusvaltaisen Setan transagitaattorit ovat jo jonkin aikaan saaneet sivustatukea esimerkiksi politisoituneilta yhteiskuntatieteiltä. On sinänsä yhdentekevää, onko valtamedia mukana transsukupuolisten projektissa tietoisesti vai hyväuskoisena hyödyllisenä idioottina, varmaa on joka tapauksessa se, että julkisuudessa transkysymyksessä eivät pääse juuri lainkaan ääneen biologit, geneetikot ja kliinisen lääketieteen edustajat. Heidän sijaan lausuntoja antavat ahkeraan asiantuntijat, joiden yliopistollinen tausta löytyy yhteiskuntatieteistä. Transkysymyksessä ideologisesti suodattunutta tietoa ovat julkisuudessa jakaneet THL:n ja Väestöliiton asiantuntijat, joiden näkemyksistä voi lukea Ylen uutisesta Translakiin liittyvillä uhkakuvilla ei ole juuri pohjaa, sanovat asiantuntijat – kävimme läpi, kuinka laki muuttuu.

Erityisesti sosiologia ja sosiaalipsykologia ovat saaneet määrittää yhteiskunnallisten muutosten tiedeperustaisen suunnan silloinkin kuin toimintaehdotukset ovat biologisia ja sosiobiologisia faktoja vastaan. Asiantila ei ole syntynyt tyhjästä. Maalaisjärkisen vastavoiman puuttuessa yliopisto on voinut kaikessa rauhassa radikalisoitua vasemmalle tuottaen jokaisella vuosikymmenellä aina vain radikaalimpaa vapaus- ja oikeusteologiaa; voitetut kannat ovat kumuloituneet ja vaativat painovoimallaan aina vain äärimmäisempiä vapautusvaatimuksia. Johtavien yhteiskuntatieteiden edistysmielinen eetos on sopinut myös poliittis-taloudellisen eliitin tavoitteeseen, sillä yksilön "vapautuminen" orgaanisista sidoksista kuten perheestä ja kansakunnasta on vain vahvistanut ihmisen kuluttamiseen sitoutunutta identiteettiä. 

Liberalistisen ideologian ja politisoituneen yliopiston lisäksi trans-ideologiaa on edistetty skolastisella ihmisoikeusetiikalla. Sentimentaalis-moralistisen kiristyksen välineenä sitä on käytetty menestyksekkäästi jo toistakymmentä vuotta lähes kaikissa kysymyksissä, joissa läntistä sivilisaatiota on pyritty ajamaan ohjelmallisesti alas. Kuvaava näyttö tällaisestä kiristyksestä on Ylen uutinen vuodelta 2011: Tasa-arvovaltuutettu: Transsukupuolisten ihmisoikeudet eivät toteudu. Yle Watch otti  ihmisoikeusretoriikan esille heinäkuussa 2017 jutussaan Onko sateenkaaren palvonnasta muodostumassa uususkonnollinen sodoman kultti? Kirjoituksessa asian ydin kiteytetään näin:

(...) homolobbyt kuten Seta ovat muuttaneet suvaitsevaisuusretoriikkansa ihmisoikeuskysymykseksi. Koska puhetta ihmisoikeuksista pidetään vetoamisena länsimaisen nykykulttuurin ylimpään auktoriteettin, sen torjuminen olisi Jumalan pilkkaan verrattavissa oleva teko. Sillä ei ole merkitystä, onko Setan vaatimus seksuaalisesti poikkeavien kritiikkivapaasta erityisasemasta ihmisoikeuskysymys vai ei, koska jo pelkän kysymyksen esille ottaminen näyttää riittäneen viranomaisten taivuttamiseksi. Vastaavasti Setan kannalta tuon taikasanan käyttö on taktisesti hyödyllistä, sillä sen piirissä ollaan varmasti tietoisia siitä, että ihmisoikeuskontekstissa seksuaalinen kiinnostus ja kokemus transsukupuolisuudesta eivät ole osa "luovuttamattomia oikeuksia", joiden perusta löytyy luonnonoikeudesta. Luonnollisesti myös ihmisoikeudet ja luonnonoikeudet ovat kyseenalaisia sosiaalisia konstruktioita ja siten helposti kritisoitavissa, mutta ei niistä nyt sen enempää.

Vaikka transideologialla on liberalistisen ideologian valossa tietty sisäinen logiikkansa, sen normalisointi peittää ihmisen tahdosta riippumattomat  biologiset tosiasiat  aiheuttaen vakavaa yhteiskunnallista haittaa jo lähitulevaisuudessa. Valitettavasti liberalismin monopolistinen vapausteologia on niin hallitseva, että julkisuudessa kukaan ei uskalla sanoa ääneen transsukupuolisten kärsivän pääasiassa mielisairaudesta nimeltä identiteettihäiriö. Vaikeneminen haittaa sekä kärsiviä nuoria että koko yhteiskuntaa, koska valheen varaan ei voida rakentaa mitään kestävää. 

Uudessa translaissa valtiovalta kyseenlaistaa lain voimalla biologisen sukupuolen, jolloin kansalainen saa päättää itse millä tahansa perustein sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan intiimitiloissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala ennakoi tulevia ongelmia jo kesällä 2021: 

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän.  Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

Kulttuuriliberalistien 1960-luvulla istuttamat puut alkavat tuottaa entistä mädäntyneempiä omenoita. Punamädättäjien vihaamaa länsi on lahoamassa, mutta nämä termiitit eivät ole tuomassa mitään rakentavaa sen tilalle, vaan ainoastaan pelkkää sadistista nautintoa itselleen sen alasajosta. 

Pellemaailman harvoja iloja on tahaton komiikka, jota se väistämättä synnyttää. Ja tietenkin se, kuinka sammakon keittämisenä toimiva matalan intensiteetin vallankumous syö lopulta myös omat lapsensa. 

            

                                                 ***************************************

Yle TV 1, keskiviikko 25.1.2023 klo 19, Historia: Amerikan Führer 

Fritz Julius Kuhn oli Saksassa syntynyt amerikkalainen antisemitisti, joka kannatti Hitleriä ja oli aktiivinen toimija Yhdysvaltojen kansallissosialistisessa liikkeessä. Miten FBI ja Hitler suhtautuivat Kuhniin ja miten liike lopulta tuli tiensä päähän? HD ohjelmatekstitys (suomi) 45 min. Linkki ohjelmaan.

Ylen leivissä lymyävät natsidokumenttien suoltajat jäävät vakiolukija Juhani Rajalinia lukuunottamatta tuntemattomiksi taustavaikuttajiksi. Todennäköisesti heillä on samanlainen poliittis-moralistinen intohimo märehtiä natseista kuin Rajalinilla, sillä hehän päättävät Historia-dokumenttien valinnoista. Ilman heitä emme näkisi viikosta ja vuodesta toiseen natsien historiallisesti väritettyjä edesottamuksia televisiosta.

Historiallinen suhteellisuudentaju ei häiritse tätäkään asenteellista dokumenttia, sillä tarkastelun kohteeksi on otettu 1930-luvulla vaikuttaneen Amerikan saksalaisten pieni ja merkityksetön natsipuolue. Rainan päähuomion vie puolueen johtaja Fritz Julius Kuhn, jonka poliittisia näkemyksiä ja yksityiselämää revitellään paheksuvan estottomasti. Voi vain kuvitella mikä motiivi dokumentin tekijöillä ja Ylellä on keskittyä näin marginaalisen hahmon poliittiseen puuhasteluun. Pääasiana lienee halu päästä kauhistelemaan jälleen kerran nazzeja, tällä kertaa Amerikan maaperällä.  

VALTAMEDIA MYHÄILEE TYYTYVÄISENÄ OLYMPIALAISTEN MUUTUTTUA VASEMMISTOLIBERAALIKSI MORAALIPOSEERAUKSEKSI

Modernien olympalaisten alkuperäinen  idea ja luonne muuttuivat lopullisesti 1980-luvulla jolloin ammattilaisurheilijoita alettiin päästää kisoihin mukaan. Tuolloin olympialaisissa alkoi myös nuorison erilaisten tredinlajien vyöry samalla kuin klassisia mutta vähän seurattuja tai "tylsiä" lajeja tiputettiin virallisesta ohjelmasta pois. Esimerkiksi juuri päättyneissä Tokion olympialaisissa kilpailtiin viimeistä kertaa perinteinen miesten 50 kilometrin kävely. Olympiakomitean bisnesmaakarit tiputivat tämä inhimillisen suorituskyvyn äärirajoillla käytävän täynnä dramatiikkaa olevan lajin pois, koska se ei ole heidän mielestään ilmeisesti tarpeeksi näyttävää. He kai kuivttelevat, että kaikki katsojat ovat lyhytjännitteisiä teinejä, joille kelpaavat vain skeittauksen kaltaiset lökäpöksylajit.

Ylipäätään nykyiset olympialaiset ovat menettäneet muun urheilutarjonnan vuoksi juhlavan statuksensa, eikä se erotu juuri mitenkään muusta 24/7 urheiluvirrasta. Lisäksi olympialaiset ovat itsessään muuttuuneet inflatoriseksi sillisalaatiksi. Lajeja on yksikertaisesti liikaa, jonka vuoksi katsoja ei voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Joskus kuitenkin joku aitoa urheiluhenkeä sisältävä uusi laji ansaitsee paikkansa olympialaisissa. Tällä vuosituhannella se on ollut koskimelonta, joka on upeaa kamppailua luonnonvoimia eikä ihmistä vastaan.

On selvää, etteivät olympialaiset ole edustaneet eettisiä periaatteitaan sitten Moskovan kisojen 1980. Tosin tuolloin kisoja vaivasi 1970-luvulla syntynyt suurvaltojen väliset poliittiset boikotit, mutta itse urheilu oli vielä periaatteessa amatöörivetoista. Moskovan jälkeen olympiakomitean olisi pitänyt ymmärtää katsoa peliin, lopettaa kaupallinen sirkus ja palata alkuperäisiin arvoihin. Toisena moraalisesti kestävänä vaihtoehtona olisi ollut lopettaa nykymuotoiset ammattilaisolympialaiset kokonaan. Kaupallinen ajan henki vei kuitenkin voiton ja nyt olemme tilanteessa, jossa pöhöttyneistä olympialaisista on tullut itsensä irvikuva.

Tokion korona-ajan kisat tulevat jäämään olympiahistorian pohjakosketuksena, jota on vaikea alittaa. Ensinnäkin, ne ovat tähän mennessä kalleimmat kisat koskaan. Viimeistään nyt olympialaisten järjestäminen on mahdollista vain muutamille megakaupungeille, mikä tekee kisoista entistä suuruuden hullumman näytelmän.

Toiseksi, Tokion kisoissa sallittiin ensi kertaa urheilijoiden poliittiset mielenilmaukset. Toki vain heille, jotka noudattavat ajan uusvasemmistolaista woke-henkeä, josta kertoo Ylen uutinen Olympialaisissa on vastustettu rasismia EM-kisoistakin tutulla eleellä – Kansainvälinen olympiakomitea on muuttanut linjauksiaan toistuvasti. Mustien miesten aisankannattajuutta juhlistava alistuva polvistuminen sallitaan nyt virallisesti, eikä black power -nyrkin kohottamisestakaan tulisi enää seuraamuksia toisin kuin Meksikon kisoissa 1968. Kaikkea polittista mielenilmausta ei tietenkään sallittaisi. Voidaan vain kuvitella millaiseen mielipuoliseen moralistiseen hysteriaan valtamedia tempautuisi, mikäli valkoinen urheilja tekisi palkintopallilla roomalaisen voiton tervehdyksen.  

Kolmanneksi, länsimaiden imperalistinen tasa-arvouskonto sai näissä kisoissa tähän mennessä irvokkaimman kruununsa kun transsukupuolisten miesten sallitiin osallistua ensi kertaa naisten lajeihin. Ylen uutisessa Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa naista syrjivää problematiikkaa ei käsitelty lainkaan, vaan sukupuolensa silvonneiden ("korjanneiden") kummajaisten opportunistinen marssi naisten lajeihin nähdään normaalina edistysaskeleena kohti lopullista tasa-arvoparasiitia. 

Sen sijaan yhden totuuden Suomen ulkopuolella "entisten" miesten osallistuminen naisten lajeihin on herättänyt tervejärkismpien feministien keskuudessa julkista vastustusta. Toisaalta naissukupuolen biologiaa puolustavilla feminsteilläkään ei ole mitään syytä närkästyä tilanteesta, sillä he ovat itse ajaneet täysillä pakkomielteistä tasa-arvoilveilyjä, joten nauttikoot nyt sen loogisesta lopputuloksesta.

Viihdeähkyn kyllästämä suuri yleisö jaksoi vahdata puolisimällä dopingilla pumpattujen ammattiurheilijoiden sirkusnäytöstä juuri sen pari viikkoa, jonka jälkeen se siirtyy seuraamaan jotain muuta spektaakkelia. Mitään suurta muistoa Tokion olympialaiset eivät jätä kansakuntien muistiin, vaan kisat ovat vain yksi osa jatkuvaa yhdentekevää viihdevirtaa. 

 

YLEN PISTÄVÄ KÄRY HOMO- JA HERMARFRODIITTIPAKOTUKSESSA

Transsukupuolisuutta vai mielen identieettihäiriö?

Globaalin enemmistön muodostamissa värillisissä maissa media ja valtiovalta ovat samalla taajuudella kansan syvien rivien kanssa niiden korostaessa terveen perheenmuodostuksen tärkeyttä kansakunnan jatkuvuudelle ja elinvoimalle. Ero on valtava kun tätä tuhansia sukupolvia evolutiivisesti testattua tervejärkisyyttä vertaa läntisen maailman julkista puhetta hallitsevien näsäviisastelijoiden sofistisiin houreisiin sukupuolten "moninaisuudesta" ja sodomian moraalisesta yhdenvertaisuudesta. 

Näin keskikesällä lisääntymisasiat ovat pohjoisella pallonpuolistkolla nyrjähtäneet jälleen kerran ulosteenkäryisen homopakotuksen ja muun geneettisen umpikujan puolelle. Valtamedia ja sen  liepeillä pyörivät opportunistiset mediatyrkyt kaatavat pahaa aavistamattomien kansalaisten kurkusta alas väkisin Pride-viikkoa ja siihen kytkeytyvää uusvasemmistolaista mädännäisyyttä. Ylen verkkouutiset ja kolumnit ovatkin viime päivinä täyttyneet erilaisten luonnonoikkujen ulinoista, koska maksumiehenä toimiva yhteiskunta ei levitäkään aivan joka hetki punaista mattoa heidän eteensä. 

Yksi surrealistisimmista viime aikoina ilmestyneistä Yle-kolumneista on transpoikkeavan Susi Nousiaisen (sic) tajunnanvirta Toin tietämättäni sukupuoleni kauppakorkeakouluun, jossa ylisensitiivisen valtamedian ja yhteiskunnan paapoma lumihiutale paisuttelee näennäisongelmiaan absurdeihin mittoihin. Tekstiä voi pitää jo nyt eräänalaisena suomalaisen uusvasemmistolaisen järjettömyyden virstaanpylväänä, johon tulevat – toivottavasti järkiintyneet – sukupolvet viittaavat varoittavana esimerkkinä. Samalla Nousiaisen ainekirjoituksen saivarteleva sukupuoliskolastiikka kertoo korutonta kieltä korkeakoulujen muuttumisesta uusmarxilaisiksi kansanopistoiksi, joissa tieteen lähtökohdaksi otetaan epäolennainen ja suorastaan haitallinen identiteettipolitiikka. 

Tavallisesti hermafrodiittisten korkeakoulukummajaisten sanamaagisesta sössölogiasta löytyy joku punainen (mikäpä muu) lanka, jota pitkin pyritään ajamaan jotain uutta yhteiskunnallista älyttömyyttä. Nousiaisen valitusvirsi on kuitenkin poikkeuksellinen kompositio, koska siinä ei ole mitään muuta tolkkua kuin se, että kirjoittajalla on selvästi epämiellyttävä olo, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mimosan herkkänä prinsessamiehenä hyväkäs valittelee lähinnä "kovaa kohtaloaan" kuvitteellisen syrjinnän kohteena:

Heti opintojen alussa löysin lasiseinän, jota muilla ei ollut. Käytin 80 työtuntia siihen että sain vaihdettua transprosessia edeltävän nimeni etukirjaimet pois yliopiston IT-käyttäjätunnuksestani, ja tuhlasin 14 työpäivää tämän takia työkyvyttömänä olemiseen. Tämä tarkoittaa muille tohtoriopiskelijoille 24 työpäivän etumatkaa suhteessa minuun yksinomaan sukupuolen perusteella. Opin inklusiivisuudessa tärkeää olevan sen tunnistamisen, ettei kyse ole kivasta markkinointikikasta, vaan siitä että osalle ihmisiä organisaatio tuottaa työkyvyttömyyttä yksittäisen ominaisuuden perusteella.

Ylipitkässä sepustuksessaan kirjoittaja pääsee halkomaan hiuksia tosissaan, mikä synnyttää lähinnä laiskaa joukko-opillista predikaattilogikkaa, jossa looginen päättely jää väkisinkin hämäräksi: 

Inklusiivisuustyössä ei tulisi sanoa “kaikki”, sillä silloin suuri osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Tulisi luetella ääneen ne kaikki, joita oikeasti tarkoitetaan.

Tästä taas seuraa naurua kolmannella eli inklusiivisia sanahirviöitä tyyliin LGGBDTTQQIAAAAPP2SNBGVGNC+. Periaatteessa lista voi jatkua loputtomiin, kunhan vain muistetaan karsia yhteiskuntailveilyn lompakkona toimiva päävihollinen, valkoinen heteromies.

Jos nyt oikein tarkalla täikammalla syynää hermafrodiitin tunteenpurkausta sieltä löytyy jonkin verran perinteistä Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuria ja sen myötä yksi implisiittinen vaatimus, joka noudattaa perinteistä vasemmistolaista mulla on oikeus -kitinää:

Tieteelliset, neutraaliksi tarkoitetut tekstit eivät kerro, että minä olen se tutkija, jonka kuuluu lukea näitä. Eivätkä varsinkaan että minä olen se johtaja, joka käyttää tätä tutkittua tietoa työssään. Lukiessani minä olen sisällä, mutta samaan aikaan minä en ole sisällä, vaan olen näiden lukemieni tekstien ulkopuolella, anomassa polvillani sisäänpääsyä.

Kommentillaan Nousiainen tulee sanoneeksi, että "transsukupuolisille" pitää kirjoittaa omat tieteelliset kirjatkin! Tämä on sikäli johdomukaista, sillä kun yhteiskunnan heikoille ja viallisille jaetaan huolettomasti loputtomia oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia koska se olisi sortoa), he niskan päälle päästessään alkavat vaatia itselleen etuoikeuksia. Klassinen marxilainen vaatimus proletariaatin diktatuurista ei katsokaan aikaa, koska sama kaunaisuus näkyy nykyään jalustalle nostetussa Pride-vouhotuksessa. Miehinen työväenluokka on vain vaihdettu intersekstionaalisuutta noudattaen etuoikeutettuihin vähemmistöihin ja globaalin massainvaasion elintasoparasiitteihin. 

PS. Imperialistinen lännen liberalismi tekee jo tuhojaan Suomenkin perinteisissä vähemmistöissä. Saamelaiset ovat toistaiseksi saaneet harrastaa rauhassa rodullista separatismiaan (I. poissulkevaa "rasismia") ja konservatiivisia arvojaan, mutta nyt senkin ylle on laskeutunut synkkiä pilviä. 

Etelä-Suomen transmaniasta ovat saaneet nimittäin tartunnan Lapin saamelaiset, luultavasti Helsingin city-"saamelaisten" levityksellä. Tästä tragikomediasta kertoo irvokkaalla tavalla Ylen uutinen Saamenpukujen tiukka sukupuolijako sulkee muunsukupuoliset ulkopuolelle: Kukaan ei ole halunnut ommella saamenpukua Anne Risten Saralle. Uutisjuttu sisältää tuttua punaliberaalia marinaa konservatiivien "suvaitsemattomuudesta", mutta lukijalle huomionarvoisinta on kirjoituksen liberalistinen kulttuuri-imperialismi, jota ei ymmärretä hävetä yhtään. Tästä voidaan päätellä että lgbt-homoarvot voittivat etnisen toiseuden palvonnan 1-0.

                                                             ************************

Yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä "transsukupuolisuus" on pääasiassa haitallinen siitä kärsiville identiteettiongelmaisille ja aivopestyille varhaisnuorille. Katastrofiksi se alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun valtiovalta kiistää lain voimalla biologisen sukupuolen ja kansalainen saa päättää itse mielivaltaisesti sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan pukuhuoneissa ja vessoissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Kysymys tulee ajankohtaiseksi viikolla 51, jolloin Sanna Marinin hallitus on tuomassa esityksen translain uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Turun Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala kirjoittaa:

Uusi translaki sisältäisi itseidentifikaation, jolloin juridisen sukupuolensa voisi kuka tahansa muuttaa omalla ilmoituksella, ilman tähän asti vaadittuja tutkimuksia, diagnoosia tai “tosielämän koetta” vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa

Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, kuinka päätä pahkaa ideologista pakkomiellettään noudattava hallitus ei ole ajatellut käytännössä lainkaan lakiehdotuksensa tuhoisia seurauksia. Pääasia on hyvesignaloida uusmarxilaisten muotiaatteiden tahtiin ja saada aikaan kansakuntaa hajoittava tuhoisa yhteiskuntakokeilu:

Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän. 

Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.

                                                             ************************

Yle Teema, tiistai 29.6.2021 klo 21.00, Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

1/2. Ensimmäiset mustat autoilijat. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. Tuotanto: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. HD 51 min Ohjelman sivulle.

Mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen sen kuin jatkuu Ylessä. Narrativiin kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos tekevät, vastuu on valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.