YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

VASEMMISTOLIBERAALIN VALTAELIITIN LUOMAT HYÖDYLLISET VIHOLLISKUVAT

Poliittisista syistä tuomitulla Mikko Vehviläisellä oli luvat
ampuma-aseisiin.

Mitä tukalammaksi yleisesti vieroksutun vasemmistoliberaalin valtaeliitin tilanne käy, sitä törkeämmiksi tulevat sen valheet ja poliittiset sortotoimet. Vaikka länsimaissa usko demokratian Potemkinin kulisseihin on vielä joten kuten pystyssä, aletaan jo muulla kuten Etelä-Amerikassa epäillä demokraattisen julkisivun uskottavuutta (Yle: Latinalainen Amerikka epäilee demokratiaa – alle puolet kertoo kannattavansa kansanvaltaa). 

Valtaapitävät ovat jo pitkään huomanneet, että keinotekoisesti luoduilla uhkakuvilla ja niiden räväkällä torjumisella Järjestelmä voi näyttäytyä kansan puolustajana ja suojelijana. Avukseen se tarvitsee tässä tiedotusvälineitä, jotka ovat kiinteä osa hallitsevaa nomenklatuuraa. Tuore esimerkki tästä löytyy Saksasta. Kansainväliset uutistoimistot ja valtamediat kuten Bonnierin omistama Iltalehti kertovat, että "200 eliittisotilaan joukko aikoi tappaa poliitikkoja ja turvapaikanhakijoita - Salainen uusnatsiryhmä toimi Saksan armeijan erikoisjoukoissa". 

Koska globalistinen liberaalieliitti toimii tällä hetkellä suoranaisen vainoharhan vallassa, sen medialle syöttämät tarinat "uusnatsilaisesta eliitiarmeijasta" on otettava lähinnä valheena ja yleisen hysterian lietsomisena. Sekä Iltalehden artikkelissä että kansainvälisen median uutisissa ei anneta mitään todellista näyttöä "200 natsisotilaan huippuyksiköstä", joka olisi vakavasti edes pohtinut vasemmistoliberaalin, anglosionistisen eliitin eliminoimista. Koko kohu-uutinen onkin rakennettu huhupuheiden ja muutaman olutsiepon baarijuttujen varaan. 

Jos joku yksittäinen pubirinki olisikin ollut olemassa, sen poliittisesta ideologista ei voi sanoa mitään varmaan. Se, että liberaalin eliitin kuvittelema tai sepittämä terrori-isku olisi kohdistunut heihin itseensä ei vielä todista mitään uusnatsismista, vaan ainoastaan sitä, että globalistit pitävät kaikkia heidän vastustajiaan "fasisteina" ja "rasisteina". 

Näyttää siltä, että uutisissa mainittu "uusnatsiarmeija" ilmaantui poliitisesti turhan sopivasti tilanteessa, jossa EU kansallisine lakeijoineen on pohjustamassa uudenlaista ilmiantokulttuuria ja vaatimassa entistä kovempaa sensuuria globaaleilta palveluntuottajilta kuten Facebookilta ja YouTubelta.

Globalisteille palveluksia tekevät viranomaiset ja media pitävät mielellään natsit tapetilla, sen verran sopivasti räätälöidystä "sisäisestä vihollisesta" on kyse. Jatkuvalla holohöpötyksellä pehmitettyjen massojen mielikuvitusta ruokkii jo valmiiksi demoniset kuunatsit, joten myös maan kamaralla viihtyvät "uusnatsit" ovat mitä mainioin uhkakuva eliitin "demokraattiisia arvoja" vastaan. Viimeksi tänään Yle uutiset kertoi, että Suomalaismies tuomittiin Britanniassa 8 vuodeksi vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista – toimi National Action -järjestössä. 

Suomalaistaustaisen miehen uustalinistinen näytösoikeudenkäyti oli mahdollista vain siksi, että juutalaisjärjestöjen ja sionististen parlamentaarikkojen painostuksesta Iso-Britanniaan luotiin pari vuotta sitten ankarat terrorismilait, jotka kohdistuvat käytännössä niihin kansalaisiin, jotka vastustavat monikultturismia ja juutalaista ylivaltaa. Ensimmäisenä kiellettiin National Action -niminen järjestö, jolla oli kontakteja myöhemmin Suomessa kiellettyyn (kuinkas sattuikaan!) Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. 

National Action ja sen jäsenet eivät ole koskaan syyllistyneet terroritekoihin, mutta uusi orwellilainen mielivalta tulkitsee sellaiseksi rotutietoisten tarrojen liimailun ja poliittisesti epäkorrektit keskustelut suljetuilla foorumeilla Internetissä. Nyt kahdeksaksi vuodeksi (!) vankilaan tuomitun suomalais-brittiläisen Mikko Vehviläisen, 34, "rikokset" ovatkin vakavuudeltaan samanlaisia kuin Neuvostoliiton toisinajattelijoilla aikoinaan. 

Pahimpina rikoksina olivat syyttäjän mukaan kiellettyyn järjestöön kuuluminen, Breivikin manifestin omistaminen sekä kyynelkaasun ja teräaseiden hallussapito. Tällä arsenaalilla ei vielä rotusotaa sytytetä, mutta syyttäjä halusi tehdä Vehviläisestä ja hänen tovereistaan varoittavan esimerkin. Tuomiolla halutaan julistaa, että valkoisen alkuperäisväestön intressin puolustaminen on rikos ja kaikki jotka sitä yrittävät, tullaan rankaisemaan ankarasti. Yle Watch kommentoi jo viime vuoden syksynä Vehviläisen farssimaisesti alkanutta "oikeudenkäyntiä":

National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

                                                           ************************

Yle Radio Suomi, tiistaina 13.11.2018 klo 10.33, Radio Suomen: Päivä Eero Paloheimon "Kiinalainen juttu" on uskomaton tarina ekokaupunkihankkeesta

Eero Paloheimon yhdestoista teos ”Kiinalainen juttu” on miltei jännityskertomuksen tavoin etenevä dokumentti toistakymmentä vuotta kestäneestä ekokaupunkihankkeesta. Paloheimo kuvaa siinä kiinalaista yhteiskuntaa ja mentaliteettia, jotka poikkeavat odottamattoman paljon siitä, mihin lännessä on totuttu. Ekokaupunkiprojektin tilinteon ohella kirja sisältää paljon mielenkiintoista ja absurdiakin kuvausta niin suomalaisesta kuin kiinalaisesta byrokratiasta, liike-elämästä, arjesta, politiikasta, kaupunki- ja maaseutuelämästä. Paloheimo kertoo, miten arvovaltakiistat helposti pilaavat jalotkin tarkoitusperät. Jari Mäkäräinen tapasi Paloheimon, joka edelleen uskoo maailman tarvitsevan tämän kaltaisia hankkeita.

Linkki Yle Areenaan.

On yllättävää, että Yle ylipäätään huomioi, vieläpä positiivisesti, syväekologi Eero Paloheimon uusimman kirjan. Varsinkin, kun kirjan on kustantanut Helsingin kirjamessuilta poliittisista syistä pois potkittu Kiuas Kustannus. Toimittaja Jari Mäkäräisen haastattelu kertoo, että koko kulttuurikenttä ei vielä täysin punavihreä kuplan alla.

VALTAMEDIAN LIETSOMA UHKAKUVA ÄÄRIOIKEISTOSTA ON OLKIUKKOARGUMENTTI

TV1, maanantai 15.10.2018 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Pakotie (K12)  

Uusnatsien radikaalit aatteet vangitsivat ohjaaja Karen Wintherin maailmaan, josta oli vaikea paeta. Mikä saa ihmisen lopulta irtautumaan ääriliikkeistä? O: Karen Winther T: Sant og Usant HD Äänitekstitys: suomi. K12 (Päihteet) 

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Dokumenttiprojektin jälkimarxilaiset ohjelmanhankkijat eivät lipsu linjastaan. Heille eurooppalaisten etninen itsepuolustus on vihollinen, jota pitää demonisoida aina tilaisuuden tullen valikoitujen "dokumenttien" muodossa. Tämän maanantain ohjelmaksi oli hankkittu norjalais-ruotsalais-saksalainen tekele Pakotie (Exit - Leaving extremism behind, 2018), joka kuuluu äärioikeistosta varoittelevien opetusfilmien sarjaan, vaikka pääteema on näön vuoksi naamioitu koskettamaan myös muuta "ekstremismiä". 

Kympin tyttönä tunnettu kuuluttaja Maria Junger sanoi ennen lähetystä, että "ohjelma toivoo lähtemään ääriliikkeestä ilman pelkoa leimautumisesta". Dokumentti on nimeään myöten alkujaan äärivasemmistolaisen Exit-projektin puhtaaksi viljelelmä propagandaelokuva. Suomessa tätä ideologiaa edustaa surullisen kuuluisan Henrik Holapan tunnetuksi tekemä Exit Radinet, joka on osa Euroopan komission ylläpitämää Radicalisation Awareness Network -verkoston Exit-työryhmää. Sekä Exit-projektin että Pakotie-elokuvan perimmäisenä motiivina ei ole enempää eikä vähempää kuin toisinajattelijoiden ohjaaminen pois hallitsevan liberaalidemokratian kavahtamista kilpailevista ideologioista.

Alkuperäinen elokuva on 83 minuuttia pitkä, mutta Ylen versiossa se on kutistettu vain 55 minuuttiin. Ohjelmatiedoissa ei mainita asiasta mitään eikä tietenkään sitä, että poistetussa osuudessa kerrotaan tarina anarkisti Søren Lerchenistä, joka jätti äärivasemmistolaisen antifasistiliikkeen. 

Miksi typistetty versio? Ylellä näyttää olevan oikeus dokumentin muokkaamiseen, koska propaganda-elokuvan lopussa kerrotaan, että suomalaisten verovaroin ylläpitämä mediajätti on ollut yksi filmin rahoittajista ja tukijoista. Toinen, arkisempi syy, lienee se, että Dokumenttiprojektin oma jälkipolvi pyörii vanhempien hyväksyvien silmien alla järjestelmän helllimissä antifa-porukoissa. Ylen ja Dokumenttiprojektin koostaman dokumentin ajatuksena on selvästi sivuuttaa äärivasemmiston kiusallinen "parempi väkivalta" ja keskittyä samaistamaan äärioikeisto jihadismiin. Kieltämättä kiero temppu, mutta vasemmistolaisten ohjelmatuottajien vedätykset eivät jää juuri koskaan huomioimatta Yle Watchin tarkkasilmäisiltä lähteiden tarkastajilta.

Filmin kehyksenä on ohjaajan taustoiltaan hämäräksi jäävä nuoruuden tarina, jossa "kasvetaan" pois poliittisesta radikalismista. Todellisuudessa rainan tarkoituksena on jälleen kerran pelotella ekonomis-sosiaalisissa turvakuplissaan eläviä keskiluokkaisia liberaalinynnyjä ja muutospelkoisia demarieläkeläisiä paholaismaisesta äärioikeistosta, joka ilmestyy aina selittämättä jostain maan pinnalle. Tässä metafyysisessä narraatiossa ei tunnusteta yhteiskunnallisia kausaliteetteja ja liberaalidemokratian omia virheitä, vaan toiseutta edustava "järjetön äärioikeistolaisuus" selitetään pelkästään nuorten pään sisällä vaikuttavana "pahuutena". Jossain määrin tässä propagandassa onnistutaan, mutta lopulta filmin osoittelevuus ja mustavalkoisuus tuodaan niin räikeästi esiin, että vain luupäisin anarkomarko ja omasta hyvyydestään pakahtuva itkuhumanisti voi niellä sen sellaisenaan.

Progandaelokuvan lähtöpisteenä on norjalaisen ohjaaja Karen Wintherin nuoruus skinhead-porukassa Oslo Boot Boys. Hän ehti olla vuonna 1995 hädin tuskin vuoden tuossa yhteisössä, mutta silti hän puhuu omakohtaisesta äärioikeistolaisuudesta syvällä rintaäänellä kuin suurikin aikalaistodistaja. Dokumentissa ohjaaja kauhistelee lyhyttä tähtirooliaan natsityttönä ja tulee samalla paljastaneeksi, että 15-16-vuotiaana hän oli vain rikkinäisen kodin ongelmanuori, jolla ei ollut ideologista tietoisuutta oikeastaan mistään. Tässä mielessä hän muistuttaa Henrik Holappaa, jonka syy mennä kansallissosialistiseen liikkeeseen ei ollut aatteen palo, vaan oman pään sisäiset demonit. Tosin Winther ymmärsi jo paljon ennen Holappaa, että jos poliittisena motiivina on vain pelkkä viha, niin silloin sitä  voi purkaa ihan laillisesti vihreissä ja muissa vasemmistopuolueissa.

Ennen uusnatseihin liittymistä Winther pyöri Oslon anarkopunkkarien kanssa, kunnes vaihtelun vuoksi loikkasi natseihin ja lopulta takaisin järjestelmän hellimien anarkokommunistien ja etnisten nurkanvaltaajien pariin. Koko dokumentti vaikuttaakin ohjaajan yhdeltä suurelta egotripiltä, jossa hän muistelee huomionkipeästi "rankkaa" nuoruuttaan. Katsojan kannalta on vaivaannuttavaa seurata, kuinka Winther märehtii vuosikymmenien jälkeen vajaan vuoden kestänyttä elämänjaksoa "uusnatsina" ikään kuin se olisi hänelle edelleen todellisuutta, johon ei tunnu auttavan mikään, voi kyynel sentään.

Koska muisteltavaa ei ole pääkertojan lyhyestä natsiurasta johtuen paljon, WInther on kutsunut haastateltaviksi pahamaineiset saksalaiset takinkääntäjät Manuel "Pistol" Bauerin ja Ingo Hasselbachin, joiden suurin petos ei suinkaan ollut natsiliikkeen jättäminen kuten elokuva väittää, vaan poliisin ilmiantajaksi ryhtyminen, joka jätetään sattumoisin dokumentissa mainitsematta. Muita haastateltavia ovat viidakkokuumetta nykyisin poteva entinen amerikkalainen skinityttö Angela King ja Ranskassa asuva islamistiterroristi David Vallat. Kuten edellä tuli mainittua, anarkopunkkari Søren Lerchen tarinaa ei suomalaisversiossa näytetä ollenkaan. 

Elokuvan tunnetuin hahmo on itäberliiniläinen entinen uusnatsi ja poliisin ilmiantaja Ingo Hasselbach, joka tuli tunnetuksi kirjastaan ja siitä tehdystä samannimisestä elokuvasta Führer Ex sekä Saksan Exit-projektin yhtenä perustajana. Hasselbachin muisteluista on tehty aiemminkin dokumentteja, eikä tämä elokuva tarjoa niihin esitettyihin  puheenvuoroihin mitään uutta. 

Tälläkin kertaan kuultiin samat "vakuuttavat" puheet äärioikeiston muka poikkeuksellisesta ideologisesta ristiriitaisuudesta ikään kuin kaikki muut katsomukset ja etenkin postmoderni uusvasemmistolainen tilkkutäkki käsittäisi koherentin maailmankatsomuksen. Kyse ei ole muusta kuin perusvasemmistolaisesta projektiosta, ja sen järjestelmän palkitsema luopio Hasselbach kyllä taitaa. Samaa sarjaa edustaa hänen nykyargumenttinsa juutalaista. Ensin dokumentissa näytettiin 1990-luvun alun uusnatsiajan haastattelua, jossa toimittaja omasta mielestään kyseenalaistaa nerokkaasti Hasselbachin juutalaiskritiikin, koska tämä ei tuntenut tuolloin henkilökohtaisesti kunnolla yhtäkään juutalaista. Kääntäen verrannollisesti väite on yhtä vakuuttava kuin jos valkoinen sanoisi tuntevansa paljon mukavia mustia, jonka vuoksi hänellä ei ole mitään syytä pelätä liikkua yöaikaan New Yorkin Bronxissa. Elämässään monta petosta tehnyt nykypäivän Hasselbach väitti sen kummemmin perustelematta, että väitteet juutalaisten valtaintressistä ovat pelkkää vainoharhaista houretta.

Samaan aikaan kuin tv1 lähetti natsidokkarin, Neloselta
tuli Arman ja viimeinen ristiretki: Hasidit. (klikkaa kuvaa).

Toinen saksalaisvasikka Manuel "Pistol" Bauer vaikutti selvästi ressukalta, joka olisi voinut valita poliittisen puolensa samalla logiikalla kun miehet valitsevat ulkomaisen jalkapalloseuran. Bauerin suostuminen ohjelmaan oli tekijöille lottovoitto, sillä hänen inhorealistiset väkivaltakuvaukset kauhistuttavat varmasti vatsanpohjia myöten kunnon kansalaista leikkivää punaporvaria.

Jihadistiterrorismista tuomitun David Vallatin tarina tuskin herätti samanlaisia tuntemuksia eurooppalaisissa katsojissa kuin Manuel "Pistol" Bauer, vaikka hänen toimintansa jäljiltä tuli oikeasti ruumiita. Islamilaisten etninen ja kulttuurinen vieraus on luultavasti eurooppalaisista sen verran etäistä, ettei heidän moninkerroin vakavampi väkivaltansa kouraise samalla tavalla kuin "omien poikien" teot. Vaikka Vallatin osuus oli melko pitkä, se jäi silti irralliseksi ajan täytteeksi, sillä ainakin filmin suomalaisversiossa tunteisiin vetoava päähuomio kiinnittyy väistämättä äärioikeistoon ja uusnatseihin.

Amerikkalaisen entisen skinitytön Angela Kingin kertomukset sikäläisesta äärioikeistosta ja naisvankilaelämästä olivat kuin etukäteen sisäänkirjoitettuina tarinaan. Manuel "Pistol" Bauerin tapaan hän löysi "todellisia ystäviä ja pelastajia" vankilan värillisistä, joka noin tilastollisesti tarkasteltuna on äärimmäisen harvinaista, mutta yleistä fiktioelokuvissa kuten American History X. Angela King kuvaa amerikkalaisen äärioikeiston poliittista reagoimistapaa paranoidiseksi, mikä on hieman huvittava alleviivaus dokumentin tekijöiltä, jotka tekevät suuren rahan häväistyselokuvan siirtolaisinvaasiota vastustavista pienistä aktivistiryhmistä. Mustan lesbouden löytänyt Angela King toimii tätä nykyä Life After Hate -järjestössä, joka ympäripyöreästä nimestään huolimatta keskittyy toiminnassaan ainoastaan valkoisiin arkajalkoihin, jotka ovat hylänneet omaa etnisyyttään puolustavat liikkeet.

Kaikki dokumentissa nähdyt mielipiteet oli leikattu siten, että valkoisten itsepuolustus saadaan näyttämään psykopatologialta. Näkemykset, jotka ovat värillisille täysin luontaisia ja hyväksyttäviä, näyttävät valkoisten suusta sanottuna poikkeavilta, kun ne taustoitetaan raflaavalla filmimateriaalilla. Valkoisten etnistä intressiä psykopatologisoivaa kulttuurimarxismin martriisia käytetään myös valtavirran maahanmuuttokeskustelussa, mutta tässä ohjelmassa strategia näkyi täysin paljaana. Tekijöiden viestinä oli, että kunhan "ääriliikkeiden" kannattajat vain luopuvat "vihasta" (eli hyväksyvät lampaina kehitysmaalaisten satojen miljoonien invaasion länteen), niin asiat sujuvat hyvin, maailma pelastuu ja kaikki laulavat käsi kädessä Kumbayaa aamun koittoon.

Dokumentin perusteella ohjaaja Karen Winther on vannoutunut savijaloillaan seisovan järjestelmän puolustaja. Ohjelman lopussa hän muisteli vuoden 1995 Saksan matkaansa, jolloin hän havahtui yli 1000 skinheadia vetäneessä konsertissa: "Mitä jos nämä ihmiset pääsisivät valtaan?". Normaali ihminen pitäisi tätä ylireagointina, mutta Winther teki sekavasta konserttikokemuksestaan koko elämän kestävän ristiretken liberaalidemokratian puolesta etnistä itsepuolustusta vastaan.

Kun pissat menivät tytöllä melko nopeasti pöksyihin, hän teki ison numeron liikkeen jättämisestä ja ohjasi vuonna 2011 teemasta elokuvan The Betrayal ja palasi siihen uudestaan tämän elokuvan puitteissa. Mikäli Pakotie kuvaa kansansa hylänneen kulttuuriväen ja poliittisen eliitin todellisia asenteita ja tuntoja, niin hyvä. Silloin dokumentin kauhisteleva asenne on osoitus siitä, että globalistien pakottama järjestelmä on käymässä yhä epätoivoisemmaksi eikä sen papisto kestä ilman paniikkikohtauksia yhtäkään siihen kohdistuvaa kritiikkiä. Liberalismin fasadina toimiva valedemokratia on entistä suvaitsemattomampi toisenlaisille poliittisille vaihtoehdoille, jonka vuoksi se ei voi tehdä muuta kuin leimata tosinajattelijat mielisairaiksi kuten Neuvostoliitto viimeisinä vuosikymmeninään. Historia tulee jossain muodossa toistamaan itseään.

YLEN MULTIKULTI-UUTISET OVAT VÄÄRISTYNEITÄ TODELLISUUDEN PEILIKUVIA

Uutena vuotena kehitysmaamuslimit keppostelivat kaikkialla länsimaissa, mutta Yle ei nähnyt asiakseen kertoa näistä yksittäistapauksista kansalaisille mitään. Mediajätti toteuttaa tässä vanhaa hyväksi havaittua strategiaa, jossa se mikä on poissa silmistä, on myös poissa ihmisten mielistä. Tämä ei silti tarkoita, etteivätkö jotkut muut olisi nähneet ja kertoneet asioista myös suomalaisille. Ylen ja muiden gloabalistiseen järjestelmään sitoutuneiden valemedioiden harmiksi riippumattomat uutistalot ja verkkouutissivut ovat informoineet viime päivinä runsaasti vierasperäisten koneinsinöörien edesottamuksista.

Ylelle ei riittänyt se, että se jätti kertomatta muslimimuukalaisten uuden vuoden ilkitöistä Ranskassa ja Ruotsissa, vaan se projisoi näiden katuterrorin yksittäisiin valkoisiin ekstremisteihin. Sen on vaivalla seurannut suurten (((globalistimedioiden))) uutisvirtaa ja poiminut sieltä sen agendaa palvelevia pikku-uutisia ja kiiltokuvatarinoita. Niistä viimeisin on Ylen verkkosivujen ulkomaan "uutinen" Uusnatsi tuhri moskeijaa hakaristein – muslimit maksoivat sakot. Näyttävällä uutisoinilla halutaan viestiä, että tällainen laupaudentyö väärauskoisia kohtaan olisi kovin yleistä muslimien kohdalla:

Nassri toteaa, että jos joku tekee jotain pahaa ja pyytää anteeksi, hänelle tulisi antaa anteeksi. Tuomittu sanoo, että hänen hartioiltaan nostettiin raskas taakka. 

– Enkä ansaitse sitä, mutta tämä jalomielinen teko, se on, vau, hän sanoo The New York Timesille.

Tällaisellä äärimmäisen harvinaisella yksittäistapauksella halutaan tietenkin lietsoa valheellista, positiivista ennakkoluuloa muslimeista. Varsinkin, kun tiedetään, että juutalaisaktivistien tapaan myös muslimit vandalisoivat ja polttavat omia rukoushuoneitaan yleisen sympatian saamiseksi. Kun kaikki muslimit kuvataan totuuden vastaisesti hyväntahtoisina filantrooppeina, tällaiseen ennakkoluuloon uskominen voi maksaa monen länsimaalaisen hengen, varsinkin naisten kohdalla. 

Mitä tulee sitten ylipäätään laupaudentekoihin, niitä harjoittavat ylivoimaisesti eniten naivin hyväntahtoiset länsimaalaiset, jotka kääntävät jatkuvasti kaikki neljä poskeaan islamisteille ja selittävät heidän pahantahtoisen väkivaltansa parhain päin. Usein tämä johtaa Tukholma-syndrooman kaltaiseen mielenhäiriöön, jossa pahantekijää aletaan pitää joko vapauttajana tai uhrina. Suomessa tästä syndroomasta olemme saanet lukea viimeksi eilen Ilta-Sanomista, jossa kerrottiin, että Turun puukkoiskun uhriksi joutunut nainen haluaa puolustaa edelleen turvapaikanhakijoita.

Välillä näiden moraaliposeeraajien totuudenkieltäminen on valheellisuudessaan niin mieletöntä, että se saa jo tragikoomisia piirteitä. Ylen verkkosivuilla ilmestyi eilen  uutinen Savonia-kirjallisuuspalkinto Asko Sahlbergille: "Meidän täytyy uskaltaa katsoa pimeyttä silmiin, jotta voimme kulkea valoa kohti", joka olisi palkintoperusteluiden pohalta voitu antaa yhtä hyvin annefrankkinsa juuri lukeneelle 15-vuotiaalle runotytölle. Savonia-kirjallisuuspalkinto osoittaakin mielenkiintoisella tavalla, kuinka kulttuuriväki palkitsee omat syöttöporsaansa, kunhan he vain noudattavat punavihreän kuplan sisällä vallitsevaa ideologista matriisia.

Palkittu kirja näyttää arvioiden perusteella olevan tönkön asetelmallinen moraalisatu vailla todellisuuspohjaa. Lapsellisen osoittelevassa ja mustavalkoisessa fantasiassa Amandan maailmat Cuck-mies Asko Sahlberg (s. 1964) sepittää tarinan, jossa vammaisen päähenkilön ovat aiemmin raiskanneet rasistit (lue: suomalaiset) ja jossa pelastavaksi enkeliksi tulee "maahanmuuttajanuorukainen".

Miten tällainen satu sitten tangeeraa todellisuuden kanssa? No siten, että se on täydelllinen peilikuva monikulttuurisesta arjesta, jossa vuonna 1986 syntynyt turvapaikanhakija Al-Tamimi Layth Shakir Khashan raiskasi 2015 Porissa kehitysvammaisen 18-vuotiaan naisen. Voi olla, että Sahlberg sai idean kirjaansa tästä "yksittäistapauksesta" ja vaihtoi tekijät härskisti omaan ideologiaan sopivaksi. Monikulttuurifantasia taitaa olla jo nyt kasvava kirjallisuustrendi etenkin profeministimiesten ja telaketjufeministien keskuudessa, semminkin, kun genrelle alkaa tippua kirjallisuuspalkintoja punavihreitä muotiaatteita seuraavilta säätiöiltä. 

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

YLEN SATUSETIEN JA -TÄTIEN ILTASADUT

Yle leipoo ulkomaalaisista sankareita. Iskussa, jossa
ulkomaalainen murhasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa.

Eilisessä Yle Watchin päivityksessä ehdittin jo mainita, että ainakin punavihreät poliitikot ovat hehkuttaneet puukotettuja naisia auttamaan tulleita ulkomaalaisia. Heidän tarkoituksenaan on tietenkin kiinnittää huomio muualle samalla kun he yrittävät ulkomaalaisten sanakaritarinoilla pestä puhtaaksi monikulttuurista johtuvaa murhenäytelmää.

Nyt tähän samaan kuoroon on yhtynyt Yle, joka haastatteli tänään tv:n puoli yhdeksän pääuutislähetyksessä kahta turvapaikan hakijaa, jotka yrittivät häiritä hyökkääjää. Tosiasiassa auttajista ja murhaajan jahtaajista ainakin puolet oli suomalaisia, mutta tätä ei mainita yhdessäkään Ylen uutisessa, koska valtion tiedotusmonopoli haluaa luoda mielikuvan, että ulkomaalaiset pelastivat valkoiset naiset sillä aikaa kuin suomalaiset räpläsivät kännyköitään. Ääneen ei ole sanottu sitäkään, että Helsingin tapaan Turun keskustan ovat vallanneet tavallisia veronmaksajia suunnattomasti ärsyttävät ei-eurooppalaiset joutomiehet, joten ei ollut mikään yllätys, että heitä pörräsi tapahtuma-aikana runsaasti Kauppatorilla. MTV 3 oli sentään haastatellut suomalaista Jani Ketolaa jutussaan Turkulainen Jani yritti estää veriteot: "Mies juoksi ja puukotti samalla ihmisiä, me juoksimme perässä". Jutussa käy ilmi, että puolet terroristin jahtaajista oli suomalaisia:

Ketola lähti noin kymmenen miehen porukassa ajamaan takaa puukottajaa. Hänen mukaansa takaa-ajajien joukossa oli viisi ulkomaalaista ja viisi suomalaista. Tavoitteena estää verenvuodatus. Miehen perässä juostiin Brahenkadulle, mutta hän ehti puukottaa ainakin kolmea ihmistä.

Jostain syystä tämä narraatio ei ole tarttunut Ylen uutisointiin eikä vihreiden Ville Niinistön twiitteihin. Turkulaismies kumoaa myös valtamedian luoman myytin siitä, että suomalaiset olisivat ottaneet vain kännykkäkuvia sillä aikaa kun terroristi heilui leipäveitsensä kanssa: "Ketola sanoo, että kännykkäkamerat alkoivat laulaa, kun tilanne oli ohi".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Jani Ketola on erityisen harmissaan siitä, että juuri ulkomaalaiset on nostettu auttajina näkyvästi esille. Yle Watchin tapaan hänkin näkee tässä poliittisen motiivin:

Ketola haluaa myös korostaa, että ei ole millään tavalla olennaista, ketkä tai minkä maan kansalaiset ovat juosseet puukottajan perässä ja auttaneet uhreja. Hän sanoo huomanneensa vastemielisyyteen saakka, että jotkut aktiivisesti ja näkyvästi politiikassa mukana olevat ovat ottaneet tämän lyömäaseekseen. – Menee poliittiseksi peliksi ennen kuin veriä on lakaistu kadulta. Kyse on kuitenkin terrorismista, joka ei katso ihonväriä. Se on nähty maailmalla. Se on meidän kaikkien yhteinen asia taistella sitä vastaan.

Vasta sen jälkeen kun kansalaisten ensityrmistys on alkanut laantua, Yle on ryhtynyt propagandistiseen vastahyökkäykseen monikultturismin puolesta. Sen verkkosivuilta löytyy ainakin kolme ulkomaalaisen "pelastajan" sankaritarina, mutta ei yhtäkään Jani Ketolan kaltaista juttua, jonka teki MTV3. Ylen verkkosivujen yksi härskeimmistä kultapojutarinoista on eteläafrikkalaisen mustan miehen haastattelu jutussa Video: Pauli Sitoi auttoi yhtä Turun puukotuksen uhreista: "Hain grilliltä paperia ja pidin kättä haavan päällä". Haastattelussa suomalaisten syyllistämistä ja halveksuntaa ei todellakaan pidetä vakan alla:

Etelä-Afrikasta kymmenisen vuotta sitten Suomeen muuttanut Sitoi ei halua lähiaikoina liikkua tapahtumapaikalla oman turvallisuutensa tähden. Hän pelkää, että tekijän ulkomaalaistausta leimaa muutkin maahanmuuttajat.

– Luulen, että keskustassa tulee nyt vain paha olo. En pelkää terroristeja, mutta mietin miten suomalaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin. Miten voimme jatkaa tavallista elämää, mennä baariin ja niin edelleen. Toivottavasti ei tule huonoa ilmapiiriä.

Toisin sanoen marokkolaisen turvapaikahakijan tekemän terrori-iskun jälkeen afrikkalaismiehellä on otsaa väittää, että eniten pelättävää on suomalaisissa. Ehkäpä Pauli Sitoin kannattaisi muuttaa rasistien vainoamasta maasta takaisin sinne turvalliseen Etelä-Afrikkaan. 

Kahdessa muussa tarinassa Yle haluaa korostaa tekijöiden suomalaisiin vetoavaa nöyryyttä. Jutussa Turussa puukotettua auttanut Hasan Alazawii: "En voinut kuvitella, että tapahtuma oli totta" haastateltavana ollut maahanmuuttajataustainen mies puhuu "meistä suomalaisista" ja korostaa ettei pidä lähteä "syyttämään kaikkia marokkolaisia tai turvapaikanhakijoita".

Turun puukotuksen uhria auttaneessa kolmannessa kiiltokuvajutussa Hassan Zubier – "En ole sankari, olen lähimmäinen, joka ei kääntänyt päätään pois" vedotaan puolestaan kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kehitysmaataustaisen ruotsalaisturistin tarinointi sopii ideologisesti täydellisesti juurettomia yksilöatomeja ylistävään liberaalimedian agendaan, sillä hän halusi alleviivata

että tällaisen teon perusteella ei voi leimata koko kansanryhmää. – Tässä on kyse yksilöistä. Yksilö teki tämän, pohtii Zubier liikuttuneena.

Tämä lienee myös Ylen mielipide, sillä näihin sanoihin päättyy toimittaja Minna Rosvallin juttu. Koko viikonlopun ajan Ylen Turku-uutisoinnissa on pidetty huolta siitä, ettei terrori-iskua voida kytkeä vuonna 2015 alkaneeseen ulkomaalaisinvaasioon, vaikka tekijän islamisti-kytkentöjä onkin muutamissa jutuissa pohdittu. Siihen aktiiviseen kansanosaan, joka näkee tämän yhteyden, on kaikissa uutisjutuissa suhtauduttu tuomitsevan puolueellisesti.

Tämä näkyy hyvin lauantain Yle-uutisessa Poliisi eristää antirasistien ja Suomi ensin-ryhmän mielenosoittajia toisistaan Turun torilla, jossa sympatiat ovat hyväosaisten kulttuurimarxilaisten humanistiopiskeilijoiden puolella. Amerikkalaisen liberaalimedian lailla Yle kutsuu vastamielenosoittajia antirasisteiksi, vaikka he ovat ensisijassa äärivasemmistolaista huligaaneja, kulttuurikommunisteja ja anarkofeministejä. Tällä kertaa omahyväisiä lumihiutaleita oli Turun kauppatorille houkutellut kansallismielisen järjestön avoin ja luvallinen tilaisuus. Räyhävasemmistolle on tyypillistä, että se tarttuu heti tilaisuuteen, jossa on mahdollisuus ottaa moraalisen tuomitsijan ylin rooli. 

Kaikkea he eivät narsistisessa perfomanssissaan olleet silti ajatelleet loppuun. On jokseenkin huvittavaa, että moraaliposeeraukseen osallistujista noin 70% näytti olevan nuoria naisia eli sitä samaa ryhmää, johon marokkolainen islamisti kohdisti väkivaltaisen murhaavan vihansa. Vastustaessaan islamisterrorismia vastustavaa Suomi Ensin -ryhmää, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit tulivat puolustaneeksi naisvihamielistä ja rasistista (kaikki uhrit olivat valkoisia) murhaajaa.

Punavihreä toimittaja Tulikukka de Fresnes ei malttanut olla paljastamatta puolueellisuuttaan ja uutisen yhdessä kohdassa hän syyllistyy suoranaiseen valheeseen:

Pian torille kokoontui vastamielenosoittajia, jotka osoittavat mieltään äänettömästi, ja vastustavat kylttien mukaan rasismia ja fasismia.

Vastamielenosoittajia on alle sata. Suomi ensin -mielenosoittajista käytiin toistuvasti huutelemassa vastamielenosoittajille. Tämän jälkeen poliisi siirsi antirasistit kauemmaksi torin keskeltä sekä ajoi kahden mielenosoittajaryhmän välille useita poliisiautoja erottamaan ryhmiä toisistaan.

Äänettömäksi Varis-verkoston yliopistoanarkistien luvatonta mielenilmausta ei voi kutsua, sillä he pyrkivät jatkuvalla kovaäänisellä möykkäämisellään peittämään Suomi ensin -tilaisuuden puhujien puheenvuorot. Tapahtumasta tehdystä videosta näkyy, että anarkomarkojen joukosta valuu Suomi ensin -mielenosoittajien keskuuteen kuvaajia ja provokaattoreita, joihin osa SE-porukasta reagoi ja käy huutelemassa vastamielenosoittajille takaisin. Ainoa todellinen rähinä tapahtuu tilaisuuden lopussa, kun häiriköivä anarkisti yritti puhkoa poliisiauton renkaan, mutta tätähän Yle ei tietenkään kertonut. Videolla näkyvässä pidätyksessä vieressä seisseet naiset eivät kyenneen muuhun kuin hysteeriseen falsettiin nousseeseen kimitykseen kun punatoveria pantiin rautoihin.

                                                   

                                                            **********************

Ylen kuvaukset ulkomaan tapahtumista eivät nekään onnistu ilman pimitystä, kieroilua ja valheita. Uutistoimittajana toimiva satusetä Matti Rönkä kertoi puoli yhdeksän tv-uutisissa, että  Rudolf Hessin muiston kunniaksi järjestetetyssä uusnatsien marssissa pidätettiin 35 äärioikeistolaista samalla kun näytetiin kuvaa noin 30 hengen lyhyttukkaisten nuorten miesten porukasta. Katsojalla jäi mielikuva, että osallistujia oli vain tuon verran ja että niistä kaikki pidätettiin. Jostain kumman syystä Ylen verkkosivuilla, joita demarieläkeläiset eivät seuraa yhtä aktiivisesti kuin televisiota, kerrottiin, että osallistujia oli 500, joka on huomattavasti lähempänä oikeaa lukua 800 kuin satusetä Röngän mainitsema 35. 

Toinen uutinen Amerikasta kertoo, kuinka vasemmisto ja omaa etuaan ajavat värilliset ryhmät haluavat estää ilmaisuvapauden poliittisilta ja rodullisilta vastustajiltaan. Tämä totalitaristen pyrkimys oli kuitenkin käännetty jo Ylen jutun otsikossa Bostonissa tuhannet marssivat vihapuhetta vastaan – kymmeniä pidätetty nurinkurin käytämällä kulttuurimarxilaisten luomaa orwellilaista sanahirviötä vihapuhe. 

Tv-uutisten puolella Matti Rönkä kertoi marssin vastustavan "valkoisen ylivallan kannattajia", vaikka verkkosivujen jutussa kerrottiin puolestaan, että libertaristisen sananvapausjärjestö Free Speechin järjestämä tilaisuus sanoutuu irti uusnatseista ja valkoisen ylivallan kannattajista. Ylipäätään nationalistisissa järjestöissä ei kannateta juuri koskaan valkoista ylivaltaa, mutta liberaalit ja media pitävät oman kotimaan ja etnisen ryhmän itsesäilytystä aina "valkoisena ylivaltana". Kun mustat ja aasialaiset tekevät täysin samaa ja paljon näkyvämmin, heitä ei tuomita "mustan ylivallan" ja "keltaisen ylivallan" kannattamisesta. 

Valkoiset liberaalit saavat täysin vapaasti irtisanoutua valkoisesta identiteetistä, tuhota perimänsä sekaantumalla mustiin ja alistumalla juutalaisten orjiksi pyytämällä heiltä maailman tappiin asti anteeksi. Niin kauan kuin he tekevät näin itselleen ketään ei kiinnosta, mutta siinä vaiheessa kun he alkavat vaatia samaa niiltä valkoisilta, jotka haluavat pitää kiinni identiteetistään, ollaan poliittisen vainon ja kansanmurhan äärellä. Kyse on pahuudesta, jossa halutaan tuhota ne, jotka eivät suostu Jim Jones -lahkon kaltaiseen pakotettuun joukkoitsemurhaan. Bostonin mielenosoitus oli siinä mielessä mielipuolinen ja vaarallinen, koska siinä valkoiset etnomasokistit yhdessä mustien rasistien kanssa vaativat valkoisen identiteetin puolustajia osallistumaan samanlaiseen itsetuhoon kuin valkoiset liberaalit.

KESKUSTELU "UUSNATSEISTA" – YLEN VANHA KEINO SUUNNATA HUOMIO MUUALLE

Saksalaisnuoret vastustavat kansansa kansanmurhaa.

TV 1, 11.5.2016, klo 21:05,  A-studio 

Miksi äärioikeisto houkuttaa? Juontajana Susanne Päivärinta. #yleastudio HD

Ylen propaganda on nykyään hyvin ketterää, koordinoitua ja oikein ajoitettua. Kesän pian koittaessa EU:n miehitysjoukot eli kehitysmaiden maahantunkeutujamiehet alkavat kevätkiimoissaan mitä todennäköisimmin harjoittaa sitä ainoaa tointaan jonka he osaavat. Mediapimennosta huolimatta se aiheuttaa väistämättä ikävää julkisuutta, jota pitää "tasapainottaa" jollain todella tai kuvitellulla ikävällä, josta voidaan syyllistää kaikkia suomalaisia ja eurooppalaisia. Tähän tarkoitukseen valtamediat kuten Yle ovat käyttäneet jo pitkään nykypäivän yleisintä syntipukkia, ns. uusnatseja, joihin on voitu dumpata kaikki epämieluisa.

Sosiaalisesti vasemmalla kallellaan olevilla kansallissosialisteilla, konservatiivisilla oikeistolaisilla ja uusliberalismia kannattavilla kauppakamarinulikoilla ei ole keskenään juuri mitään yhteistä, mutta Ylen punavihreille toimittajille ne kaikki ovat "äärioikeistoa" eri konteksteissa ja siten oiva sylkykuppi oman ylimielisyyden harjoittamiselle. Illan A-studiossa käsitellään ties monennettako kertaa sitä, miksi "äärioikeistolaisuus" kiehtoo nuoria ja miten heidät saataisiin takaisin kunnollisiksi kuluttaja-zombi kansalaisiksi.

A-studion tämän iltainen keskustelu paljastaa sen, mitä nykysysteemin klienteeli pelkää eniten ja ketkä ovat todellisia kapinallisia nykyaikana. Jos punaviini- ja ganjahuuruisen vallankumousromantiikan täyttämät äärivasemmistolaiset vandaalit olisivat potentiaalinen uhka globalismin kaapanneelle Suomelle, heistä tehtäisiin samanlaisia psykologisoivia taivasteluohjelmia kuin minimaalisesta äärioikeistosta tänään.

Viimeisen 25 vuoden aikana juuri "väkivaltainen äärioikeisto" on ollut Ylen poliittisen toimitukselle lähes pakkomielle. Asian voi tarkistaa helposti: kuka muistaa nähneensä keskusteluohjelman tai tv-dokumentin, jossa pohditaan keinoja, miten nuoret saataisiin vieroitettua pois äärivasemmiston toiminnasta? Mitä turhaan, sillä äärivasemmiston kansallismasokistiset arvot ovat täsmälleen samoja, joita polittinen ja kultturillinen eliitti kannattaa! Aärivasemmiston hengenmaiseman ainoa ero viralliseen poliittisesti korrektiin Suomeen on se, että se on hulluudessaan johdonmukaisempi ja fanaattisempi.

TV 1, 11.5.2016, klo 21:30, NSU - Saksan uusnatsimurhat (K16)

Uusi sarja (NSU - German History X) 1/3. Syylliset: Tänään se alkaa. Tosipohjainen minisarja Saksaa järkyttäneestä tapauksesta, jossa Saksojen yhdistymisen myötä alkanut nuorten radikalisoituminen johti väkivaltaan. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (ahdistus).

A-studio käsittelee aihepiiriä NSU – Saksan uusnatsimurhat -sarjan aloituspäivänä keskiviikkona 11.5 klo 21.05. Aamu-tv jatkaa aiheesta torstaina 12.5. klo 6.42.


Sarjaa esittelevässä Ylen artikkelissa kerrotaan se ilmeisin eli että sarjan tekemisen ja lähettämisen taustalla on puhtaat poliittiset motiivit demonisoida kaikki valkoisten kansallismielisyys ja oikeuttaa käynnissä oleva Euroopan kansojen kansanmurha vihamielisen eliitin masinoimalla kolmannen maailman invaasiolla:

"Sarjan jokaisessa osassa on sisältöä, jossa on yhtymäkohtia nykyiseen yleiseurooppalaiseen tilanteeseen ja sitä kautta myös tilanteeseemme Suomessa. Sarjan jaksot tarvitsevatkin tuekseen yhteiskunnallista keskustelua, jotta voisimme oppia jotain Saksassa tehdyistä virheistä", sanoo TV1:n ohjelmapäällikkö Pentti Väliahdet."

Tosiaan, toisen maailmansodan jälkeen anglo-sionistisen miehityshallinnon alainen Saksa on tehnyt väestöpoliittisia virheitä. Totta puhuen, kyse ei edes ole virheistä, vaan Saksan vihollisten ja petturien kylmän viileästä toiminnasta, jolla on haluttu syrjäyttää kansa ei-eurooppalaisilla barbaareilla ja bastardisoida saksalaisuus geneettisesti. Voidaan jopa väittää, että miljooniin nouseva "maahanmuutto" on sionistien ja heidän lakeijoidensa suorittama vainoharhainen kosto Saksan kansalle toisen maailmansodan väitettyjen tapahtumien vuoksi.

Kauhisteleva ja moralistinen sarja on tehty vahvistamaan lähinnä liberaalien horjuvaa maailmankuvaa, sillä on vaikea uskoa, että sillä on vaikutusta potentiaalisten kansallisradikaalien uskon lujuuteen. Mikäli sarjan tarkoitus on sittenkin toimia opetusfilminä "äärioikeistolaisille", on ensimmäisen jakson ajoitus äärimmäisen huono, sillä samaan aikaan MTV3:lta tulee Suomen jääkiekko-ottelu Unkaria vastaan.

Yle Watch tulee seuraamaan sarjaa NSU - Saksan uusnatsimurhat myös jatkossa ja kommentoi sitä läpivalaisevalla röngten-katseellaan, jolloin propagandakeitoksen salaisimmit ja likaisimmat pesäkkeet pääsevät päivänvaloon.

YLEN HISTORIADOKUMENTIN VAKIPAIKALLA JÄLLEEN NATSIT

TV 1, 25.9.2013, klo 19.00 Historiaa: Saksa vuonna 1937

Kesällä 1937 amerikkalainen Julien Bryan sai erikoisluvan matkustaa Kolmanteen valtakuntaan ja kuvata siellä näkemäänsä. Filmille tallentui myös materiaalia, jota isännät eivät olisi halunneet muun maailman näkevän. 

Linkki ohjelman esittelyyn. Jo nyt sinne on näköjään ilmestynut pari kiukkuista kommenttia Ylen jatkuvasta natsikiimasta.

Viime viikolla Ylen historiadokumenttina oli - yllätys yllätys - natsit: "Hindenburg ja Hitler".
Jopa eräissä valtamedian lehdissä on huomattu puna-Ylen patologinen fiksaatio natseihin. Elokuva- ja tv-arvostelija Janne Kaakko päivittelee Turun Sanomissa (25.9.2013) tämän iltaista historidokumenttia arvostelussaan, joka on nimetty otsikolla "Taas yksi satsi natseja". Kaakko kirjoittaa mm.:

Vanhojen juoksukisojen natsierheet ja lehtipisteiden natsiliitteet. Natsipapat ja uusnatsit, kuunatsit ja zombinatsit. Natseja siellä, natseja täällä, eikö tämä häpeällisen historian kaivelu jo riitä? Nähtävästi ei ainakaan Ylelle, jonka keskiviikkoisissa historiakatsauksissa on käynnissä todellinen natsiputki.

CHUTZPAH! KUKA LOPUTTOMASTA HOLOHÖPÖTYKSESTÄ HYÖTYY?

YLE TV1, 12.6. 2013, klo19.00 Historiaa: Juutalaislasten pelastajat

Natsit surmasivat 1,5 miljoonaa juutalaislasta ja epätoivoiset vanhemmat koettivat kaikin keinoin piilottaa lapsiaan. Eva Kuper pääsi kolmevuotiaana piiloon nunnaluostariin ja tapaa nyt 62 vuoden päästä pelastajansa.  


Tässä Ylen linkissä pääsee katsomaan ko. ohjelman loputonta höpötystä.

  

Pahoittelut lukijoille, että tämä Ylen levy on todella kulunut ja pätkii ikävästi, mutta tällaisenä se soi taas tämänkin keskiviikon historiadokumentti-sarjassa:

"Tätä tarinaa ei saa koskaan unohtaa.....Tätä tarinaa ei saa koskaan unohtaa ..........kräk....unohtaa....unohtaa....kräk...unohda muut...unohda muut....älä tätä..... kräk ....tätä ....tätä ...kräk ...holo ...holo .... holo...höpöhöpö"

Miksikö jo 70 vuotta rahissut savikiekko pyörii jälleen kerran Ylen propagandakeskuksessa? Kyllähän Helsingin yliopiston kulttuurimarxilaisessa korruptatiivisten pseudotieteiden tiedekunnan sosiaalipsykologian laitoksella se edistyksellinen™ syy tiedetään. Asiasta on kertonut mm. Yle Watchin vanha tuttu, sosiaalipsykologian mindfuckista väitellyt Inari Sakki:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.

***********STOP PRESS! SEITSEMÄS KERTA TODEN SANOO***********

YLE TV 2, 12.6.2013, klo 22.10 Theroux ja uusnatsit  ***UUSINTA***

Louis Theroux matkaa Kaliforniaan tapaamaan Yhdysvaltain pahamaineisinta uusnatsia Tom Metzgeriä ja hänen kannattajiaan. Rasistiset laulut raikuvat ja nahkapäät tivaavat Louisinkin syntyperää. T: BBC.

Njaaaah! Suomalaisilla kanavilla tämä taitaa pyöriä jo seitsemättä tai kahdeksatta kertaa. Ettei vain jäisi kansalaisilta huomaamatta. Etteivät vain kauhistelisi ja täyttäisi päitään oikeasti huolestuttavilla asioilla.