YLE PUOLUSTAA TEKNOTYRANNIEN POLIITTISTA SENSUURIA DEMOKRATIALLA

Ilman kansalaisten mandaattia toimivat lännen globalistiset teknotyrannit Facebook, Google, Apple, Twitter, Amazon, Mozilla ja YouTube ovat jo vuosikausia harjoittaneet poliittisesti vinoutunutta sensuuriaan, mutta vasta viime päivinä yhtiöt ovat näyttäneet millaiseen vallankäyttöön ne ovat valmiita, kun Twitter ja Facebook sulkivat kansanvaltaisesti valitun Yhdysvaltain presidentin tilin. 

Tilien sulkemisen perusteena käytettiin stalinistisen epämääräistä ja epäuskottavaa "väkivallan uhkaa", vaikka todellisuudessa paniikkiratkaisun syynä oli pelko, että Donald Trump pääsee laukomaan ikäviä totuuksia, joita hallitseva media ei halua suuren yleisön kuulevan. Ohjelmistoja tekevä Mozilla menee julkilausumassaan niin pitkälle, että se vaatii Trumpin kannattajien ja arvokonservatiivien alustoilta poistamisen lisäksi heidän karkottamistaan koko Internetistä. 

Vapaasti mellastavien yritysjättien viimeisin operaatio kertoo lähinnä siitä, että teknologiayhtiöt ovat sitoutuneet tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmään, jossa Yhdysvaltoja tulisi haallitsemaan diktatorisesti woke-sosialistinen Demokraattipuolue. Tekopyhyyden harjoitelmina tunnetut demokraattijohtajien juhlapuheet kansan yhdistämisestä voidaan unohtaa viimeistään nyt, sillä syvän valtion globalistis-totalitaristiset aikeet vain lisäävät kansan kahtiajakoa ja sisällisodan mahdollisuutta.

Rehellisessä ja oikeudenmukaisessa maailmassa vallan vahtikoirana esiintyvän perinteisen median pitäisi tuomita teknojättien omavaltaisesti tekemät törkeät sananvapauden loukkaukset. Sen sijaan kaikki johtavat läntiset valtamediat, kotimainen Yle mukaan lukien, ovatkin olleet riemuissaan siitä, että kansalaisten kontrollin ulottumattomissa olevat tekno-oligarkit päättävät heidän puolestaan mitä poliitikot saavat sanoa ja mitä eivät. Koska Yle yrittää tyypilliseen tapaansa esiintyä taas puolueettomana "laatumediana", se ei julista toimittajien suilla sensuurin ihanuutta, vaan delegoi ilosanomansa punaisen yliopiston poliittisesti korruptoituneille tendenssitutkijoille uutisjutussaan Tutkijat: Twitterin kurinpalautus Trumpille on oikea veto, vaikka tulikin kovin myöhään – "Nyt käydään selkeästi viestinnän valtataistelua". 

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, toistavat samaa mantraa mitä muu punaliberaali nomenklatuura on vaatinut somelta jo vuosikausia: vieläkin kovempaa sensuuria poliittisesti epäkorrektisti ajatteleville. Kansalaisten kannalta olennaisin kysymys eli Facebookin ja Twitterin massiivinen poliittinen sensuuri on Ylen retorisessa pelissä siivutettu täysin ja käänetty suorastaan ylösalaisin. 

Vastuullisten asiantuntijoiden pitäisi vaatia omavaltaisesti kovennetun some-sensuurin lopettamista ja oikeustoimia teknoyhtiöiden harjoittamaa perusoikeuksen rikkomista vastaan. Tällaista suoraselkäisyyttä on kuitenkin turha odottaa järjestelmän lakeijoina toimivilta Pyrhöseltä  ja Uskalilta, jotka ovat jopa valmiita valehtelemaan sometyrannien viattomuuden puolesta. He valittelevat yhtiöiden toimineen "vastuullisuudessaan" eli sensuurissaan liian myöhään, vaikka somejätit aloittivat todistetusti totaalisen sodan kaikkia eurooppalaisperäisten ihmisten etua ajavia kansalaisia ja järjestöjä vastaan jo keväällä 2017. Pyrhönen ja Uskali tietävät tämän, mutta kehtaavat silti valehdella tutkijan auktoriteetillaan päin lukijoiden naamaa:

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, pitävät Twitterin puuttumista Trumpin tviittailuun oikeana päätöksenä, joka olisi tosin voitu tehdä jo aiemmin.

– Ainoa mistä somejättejä voi ja ehkä pitääkin kritisoida on, että ne ovat toimineet liian myöhään, Pyrhönen arvioi.

Pyrhönen on Helsingin yliopistossa työskentelevä sosiologi, joka on tutkinut muun muassa vastamediaa. Samoilla linjoilla on Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskali. Hän muistuttaa, että Twitter alkoi vasta viime vuonna huomautella Trumpin tviiteistä ja poistaa niitä. 

– Voi kysyä, tuliko se liian myöhään, vai olisiko pitänyt reagoida jo neljä vuotta sitten, Uskali sanoo.

Nämä systeemin lauluja laulavat tutkijapölvästit eivät taida muiden näennäisliberaalien tapaan ymmärtää, että polittisen vihollisen toimivapauksien riistäminen on riemukasta vain siihen asti kunnes joutuu itse aatteelliseen oppositioon. Tosin sanoen poliitisten konjunktuurien muuttuessa heidän tukemaansa käytäntöä saatetaan soveltaa myös heihin. Ylipäätään on kummallista, että tutkijat eivät näe teknoyhtiöiden vallankäyttöä vaarallisena, varsinkin kun se iskee kovimmin tavallisiin kansalaisiin, joiden oikeuksia he väittävät puolustavansa. 

Jos demokratian tilasta oltaisiin aidosti huolissaan, internetjättien yksinvaltaista vallankäyttöä arvosteltaisiin ankarasti julkisuudessa. Vallankäytön kritiikin pitäisi olla vanhan maailman lehti-, radio- ja tv-median vastuulla ja se olisi jopa niiden edun mukaista kun tietää niiden menettäneen  korvaamattoman osan liiketoiminnastaan internetissä vaikuttaville kansainvälisille teknojäteille. Tästä huolimatta ne puolustavat yksiäänisen kritiikittä uusmedian nousukkaiden monopoliasemaa tiedonvälityksessä. Eikä perinteinen media ole noussut edes vaatimaan vapaata kilpailua tukahduttavien teknoyritysten pilkkomista kuten satakunta vuotta sitten, jolloin monopoliasemaan Yhdysvalloissa päässyt öljy-yhtiö Standard Oil paloiteltiin osiin. Mikä selittää tämän taloudellisesti epärationaaliselta näyttävän käyttäytymisen?

Oikeusfilosofi Carl Schmitt (1888-1985) ennusti jo viime vuosisadan alussa, ettei lisääntyvä taloudellinen valta suinkaan tee politiikkaa tarpeettomaksi, vaan talous itsessään muuttuu poliittiseksi. Ensimmäistä kertaa läntisessä modernissa taloushistoriassa globaalien suuryritysten voitontavoittelun rinnalle on noussut julkea poliittisen vallan hamuaminen, joka tosin on naamioitu hyviksi julistettujen arvojen puolustamiseksi. Erityisen selvästi politisoituminen näkyy mediakentällä ja verkossa vaikuttavissa uusissa teknologiayhtiössä. Eikä kyse ole mistä tahansa politisoitumisesta, vaan suuryhtiöiden massiivisessa, lähes monoliittisesta punasiirtymästä. 

Vielä 25-30 vuotta vuotta sitten suuryritykset esiintyivät julkisuudessa poliittisesti lähes neutraaleina toimijoina. Toki jo silloin ne joutuivat tekemään myönnytyksiä tiettyjen globalistien ohjaamille "kansalaisjärjestöille", jotka vaativat ekologisesti kestävää tuotantoa. Ekologisuusvaatimukset olivat sinänsä oikeutettuja, mutta lapsi meni pesuveden mukana silloin kun alettiin salakuljettaa sosialistisia vaatimuksia "eettisyyden" valekaavussa. Sittemmin sekä kapitalistien että punavihreiden intressit ovat käyneet yhteen niin sanotun vihreän talouden lanseeramisessa, joka on osa nykyistä kapitalismin globalistista resetointa. 

Nyt tiedetään, että sosialistit eivät suinkaan luopuneet aatteestaan reaalisosialismin romahdettua vuonna 1991, vaan universaaleja unelmia alettiin toteuttaa arvoneutraalin markkinatalouden sisällä. Siellä kulttuurvasemmistolaisuudeksi mutatoitunut sosialismi teki tuhojaan uusina viruksina, joita ovat monikultturismi, lgtb-ideologia, feminismi, "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" (woke) ja valkoisten vastainen rasistinen identiteettipolitiikka. Etenkin sukupuoliradikalismi selittää huomattavan osan pörssiyhtiöiden punasiirtymästä, sillä miesten perustamien yhtiöiden johtokuntiin on juntattu väkisin naiskiintiöt.  Naisia on värvätty huomattavan paljon myös teknoyhtiöiden tiedottajiksi ja "eettisiksi neuvonantajiksi", josta tunnetuimpana esimerkkinä on mediajätti Facebookin perustaja Mark Zuckerbergin siskon Donna Zuckerbergin vahva rooli yhtiön poliittisen sensuurin ideoijana. 

Koska naiset ovat keskimääräisesti miehiä konformistisempia, he myös toteuttavat innokkaammin yhteiskunnassa hegemoniseen asemaan päässeitä kulttuurivasemmistolaisia muotiaatteita ja humanitäärisiä arvoja. Suomessa tämä yritysmaailman naisten "eettisyys" on näkynyt mm. Elovenan ja Eskimon logojen vaihtamisena.

Ostovoimaiselle valkoiselle väestölle pyllistäminen samalla kun palvotaan identiteettipoliittisia marginaalikummajaisia ei välttämättä ole taloudellisesti kannattava siirto, mutta teknologiayhtiöt ottavat tämän riskin ideologisista syistä. Siksi esimerkiksi Twitter oli valmis karkottamaan presidentti Trumpin, vaikka se menetti seuraajakadon vuoksi 5 prosenttia arvostaan, mikä merkitsi välittömästi 5 miljardin dollarin tappiota. 

Capitol-kukkulan pari tuntia kestänyt demokratia-aktivismi on antanut teknojäteille tekosyyn laajentaa voimankäyttöään muihinkin kun kansan valitsemaan presidenttiin, hänen seuraajiinsa ja mielivaltaisesti määriteltyyn "äärioikeistoon". Tällä hetkellä suuret teknologiayhtöt haluavat asettaa poliittisesti korrektiin ruotuun Twitterin kilpailijana toimivan sensuurivapaan Parlerin. Esimerkiksi kirjojen myyntiä verkossa monopolisoiva Amazon uhkaa karkottaa Parlerin verkkoalustaltaan, mikäli se ei poista tai moderoi niiden käyttäjien viestejä, jotka eivät täytä punaliberaalin ideologian vaatimuksia. Amazonin kanssa samaan rintamaan ovat asettuneet Google Play ja teknojätti Apple, joka on poistanut Parlerin latausmahdollisuuden puhelimistaan ja App Store -kaupastaan.

Somejätit ja muut teknotyrannit menettävät syrjivillä toimillaan huomattavan siivun asiakkaistaan, jotka siirtyvät käyttämään kansalaisoikeuksia kunnioittavia pienempiä alustoja. Suuryhtiöt ovat kuitenkin valmiita maksamaan tämän hinnan, koska niiden pitkän tähtäimen määränpäänä häämöttää globaali korporaatiodiktatuuri ilman bisnestä haittaavia itsenäisiä kansallisvaltioita. 

Sen saavuttamiseksi se tukee näyttävästi vasemmistoliberaalien ideologista pakettia, johon kuuluu marginaalien syövyttävä identiteettipolitiikka, hedonistisen itsekäs konsumerismi, avioliittoinsitituution romuttaminen ja rajavalvonnan lopettaminen. Kun kansakuntaa koossapitävät instituutiot on saatu purettua, voivat korporaatiososialistit tuoda astettain tilalle oman valtansa.  Valtavan tietomassan ja sanavapauden rajoittamisen avulla niiden onkin helppo hallita juuretonta ja hengetöntä ihmiskarjaa. Tuota laumaa kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kutsuu somepäivityksessään harhaanjohdetuksi "ja yksilöinä pelokkaaseen ja arkaan, mutta laumana polleaan ja ajattelultaan musta-valkoiseen enemmistöön".

Kehittyykö läntinen yhteiskunta sellaiseen suuntaan mihin korporaatiososialistit ym. globalistit yrittävät sitä ajaa, jää vielä avoimeksi. Varmaa on vain se, että elleivät kansalaiset nouse vastustamaan näkyvästi tätä kansanvallan anastusta, teknotyrannit tulevat pitämään päänsä ja toteuttavat niille edullisen mutta maapallon ihmisille tuhoisan visionsa. Tuosta tulevaisuuden dystopiasta on jo antanut kylmääviä viitteitä Maailman talousfoorumin perustaja Klaus Schwab vaatimassaan kapitalismin resetoinnissa.

                                                         *************************

STOP PRESS 12.1.2021! 1960-luvun hippiradikalismin henkiselle arvoperustalle syntyneitä piilakson teknologiayhtiöitä on viime päivinä alkanut arvostella jo establishmenttikin. Tavallisesti suuryhtöiden vallalle myötämielinen Alexander Stubb on moittinut somejättien yksinvaltaista sensuuria, HS harjoittaa kerrankin mediakritiikkiä  ja myös Ylen A-studiossa (11.1.2021) aihe otetiin hetkeksi esille. Pakittava reaktio on ymmärrettävää, sillä pelätty poliittinen kahtiajako vain kärjistyy vasemmistoliberaalien teknotyrannien poliittisen mielivallan seurauksena. Se taas voi johtaa sisällissotaan, jonka syttymiseen uskoo tuoreen kyselyn mukaan jo yli puolet yhdysvaltalaisista. Se jos mikä olisi huonoa bisnestä. 

Valtamedian analyyttisemmasta asenteesta viestii Tekniikka & Talous -lehden Tuomas Kangasniemen kirjoitus Piilaakso alkoi sensuroida sosiaalista mediaa operaattoritasolla – Tie on hyvin vaarallinen, vaikka sitä ei ole ihan helppo vastustaa Washingtonin mellakan jälkeen, joka on yksi tasapainoisimmista viime päivien tilannekuvausista Yhdysvaltain teknojättien toimista. Jutussa tuodaan hienosti esiin kuinka räikeästi Internetin teknologia- ja mediayhtiöt ovat vasemmalle kallellaan:

Vastakohtana jyrkälle ja avoimelle konfliktille Trumpin kanssa Big Techillä on nimittäin varsin läheiset välit Joe Bidenin hallintoon, lukuun ottamatta pientä kitkaa Facebookin ja Bidenin välillä. Yhtiöt myös lobbaavat kulissien takana saadakseen hallinnossa vaikutusvaltaa. 

Lisäksi Washington Examiner -lehden mukaan Piilaakson työntekijät lahjoittivat syksyn vaalien alla rahaa lähes ainoastaan Bidenin kampanjalle, ei Trumpille. Esimerkiksi Twitterin työntekijöiden parissa prosentit olivat Bidenin hyväksi 99–1. 

(((TEKNOTYRANNIT)))