YLE KAIVANUT JOPA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN ESIIN, JOTTA PERUSTUSLAILLINEN PARTIOINTIOIKEUS VOITAISIIN KIELTÄÄ

Määräilijän elkeet. Matti Nissinen ei ole kansansa palvelija.

Yle yrittää väkisin takoa herrapelkoisen kansan päähän asenteita, jotka tukevat elitiin suomalaisvihamielistä politiikkaa. Tässä välineenä toimivat erilaiset auktoriteetit, joiden arvovallalla kansaa yritetään ajaa kiltisti karsinaan, jossa se voidaan alistaa kansanvaihto-operaatiolle ilman vastarintaa. 

Tällä kertaa Yle markkinoi agendaansa antamalla vapaan puheenvuoron valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle uutisjutussa Valtakunnansyyttäjä: Katupartiot eivät kuulu Suomeen. Luonnollisesti valtakunnansyyttäjän lausuntoja ei pohdita tai kritisoida jutussa mitenkään, vaan hänen vaatimuksensa päästetään läpi sellaisenaan ikään kuin ne olisivat arvo-arvostelmien sijaan puhtaita a priori totuuslausekkeita:

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen arvostelee suorasanaisesti Suomeen ilmestyneitä katupartioita. – Minusta toiminta näyttää kovasti arveluttavalta. Se ei kuulu mielestäni yhteiskuntaan, jossa on järjestäytynyt poliisi ja poliisilla tietty toimivalta. En pidä tätä hyvänä asiana ollenkaan, Nissinen sanoo.

On totta, että normaalisti Suomeen ei ole kuuluneet katupartiot, mutta samaan hengenvetoon voimme kysyä elämmekö enää normaalissa Suomessa, jonka tunsimme sotien jälkeen aina 2000-luvulle asti. Silloin kun tuhansittain ilman perusteita maahan päästetyt turvapaikkamaahanmuuttajat syyllistyvät päivittäin raiskauksiin ja väkivaltaan sekä harjoittavat seksuaalista joukkohäirintää alá Egyptin Taharrush Gamae, kyseessä ei ole enää normaalitilassa oleva Suomi.

Kun poliisin resurssit eivät poikkeustilassa riitä, ainoa normaali ratkaisu on katupartiot. Ne jotka haluavat niiden poistuvan täytyy pureutua alkusyyn ratkaisemiseen.  Katupartiot poistuvat samalla hetkellä, kun ongelman aiheuttajat poistuvat. Tämäkään ei vielä riitä, sillä ongelmalliset muukalaiset eivät olisi täällä ilman ongelmallista poliittista johtoa. Vasta sitten kun nuo petturit on eliminoitu  poliittiselta pelikentältä voi Suomessa ja Eurooppassa elää turvallista arkea.

Nissinen on osa hallitsevaa nomenklatuuraa, eivätkä hänen paniikista kielivät lausuntonsa kerro muusta kuin eliitin mielikuvituksettomuudesta. Nimittäin vaatimustensa vakuudeksi Nissinen yrittää tarjota ääneen lausumatonta Hitler-korttia sanoessaan, että "minua arveluttaa se, kun historiaa muistelee, niin tällaisista tunnuksellisista katupartioista ei ole koskaan seurannut missään mitään hyvää." Tässä valtakunnansyyttäjä kääntää häpeilemättä syy- ja seuraussuhteet päälaelleen. Historian oppitunneista puheen ollen Nissiseltä voisi kysyä, mitä hyvää on seurannut siitä, että barbaarit on päästetty maahan ilman vastarintaa. 

--------------------------

Yle TV1, 14.1.2016 klo 22:00 Ulkolinja: Rajojen Eurooppa  

Pakolaiskriisi mullistaa poliittista ilmastoa Euroopassa. EU on toimintakyvytön, Saksassa huippusuosittu Angela Merkel on vaikeuksissa ja äärioikeiston suosio kasvaa ympäri maanosaa. O. Marko Lönnqvist Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

MIELIPITEISTÄ VANKILAAN VAATIVA VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ EPÄILTYNÄ RIKOKSESTA

Valtakunnansyyttäjä Nissiselle Oikeustalo tulee pian tutuksi
ihan omakohtaisestikin.

Suomalaisvihamielisenä kulttuurimarxistina tunnettu valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on Ylen uutisen Keskusrikospoliisi aloittaa tutkinnan valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen epäillystä esteellisyydestä – Nissinen on hakenut virkavapautta mukaan epäiltynä korruptioon rinnastettavasta rikoksesta. Poliisi tuskin aloittaisi näin korkean virkamiehen toimista rikostutkintaa ellei siihen olisi erittäin vahvoja näyttöjä.

Poliisitutkinta kertoo karua kieltä siitä, kuinka suomalaisvihamielisyys korreloi melko hyvin henkilön korruptoituneen luonteen ja toimien kanssa. Lahjomattomille isänmaanystäville Demla-taustainen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen tuli tutuksi viimeistään viime tammikuussa, jolloin hän vaati Ylen verkkosivujen jutussa sananvapauden rajoittamista ja erimielisille vankilatuomioita. 

Asiaa ruoti tuoreeltaan Yle Watch raportissaan Yle tukee valtakunnansyyttäjän vaatimusta panna toisinajattelijat vankilaan. On suurta ironiaa, että maamme korkein syyttäjäviranomainen haluaa mielivaltaisella laintulkinnalla sulkea dissidentit telkien taakse samalla kun on itse epäiltynä konkreettisesta konnuudesta, virkamiehen aseman väärinkäytöstä. Vaikka tuomion jälkeen tulemme tuskin näkemään Nissistä enää johtavassa virassa, kansalaisilla ei ole silti syytä levätä laakereillaan. Voi olla, että uudeksi valtakunnansyyttäjäksi valitaan Nissistäkin fanaattisempi politirukki, nimittäin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

                                                     ****************************


Yle uutisoi tänään näyttävästi tv-uutisissaan ja verkkosivuillaan sen saamasta Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) langettavasta päätöksestä, joka koskee mediakonsernin uutisointia Terrafame-tapauksessa. Uutisjutussa JSN:n langettava päätös Ylen Terrafame-uutisoinnista "tuomiosta" kerrotaan mm. seuraavasti:

Käsittelyynottopäätöksessään JSN määritteli yhdessä käsiteltävien kanteluiden kohteeksi sen, onko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeita ja erityisesti niiden kohtia 1, 2 ja 3 käsitellessään pääministeri Juha Sipilän mahdollista jääviyttä Terrafame-päätöksissä sekä sen, onko Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja tai muu ylin johto rajoittanut toimittajien sananvapautta aiheen käsittelyssä.

Huvittavaa päätöksessä on nostaa esille toimittajien sananvapaus, sillä todellisuudessa heidän ilmaisuaan rajoittaa eniten itsesensuuri, poliittinen ideologia ja korrektius. Täysin irrelevantin tapauksen julkisella moitteella halutaan vain harhauttaa kansaa ja luoda mielikuva, että valtamedian toimittajat olisivat muka itsenäisiä sananvapauden ritareita, vaikka he tiedon portinvartijoina rajoittavat sananvapautta enemmän kuin kukaan muu.

Tavalliselle kansalaiselle on tuskin valjennut se, mikä on JSN:n asema mediakentässä. Kyse ei ole siis mistään tuomioistuimesta, vaan valtamedian itsesäätelyelimestä, joka jakelee virallisen kuuloisia moiteitta lähinnä siitä, että media ei ole noudattanut poliittisista korrektiutta. 

Moralismin tausta on helppo jäljittää järjestön vahvaan vasemmistolaiseen historiaan. JSN perustettiin Europaan hulluna uuspunaisena vuotena 1968 ja se on koko ajan pitänyt henkisen sisarjärestönsä Demla ry:n esimerkin mukaisesti kulttuurimarxilaisen linjansa. Yle Watch arvioi marraskuussa 2015 jutussaan Ylessä tyytyväisi JSN:n uudesta puheenjohtasta järjestön ideologian ja sen punavihreän johtajan  Elina Grundströmin:

JSN on Demlaan verrattavissa oleva vaikuttaja, joka omalta osaltaan yrittää sanella poliittisen korrektiuden ehtoja medialle ja toimittajille. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. vastuullista tiedottamista eli itsesensuuria tietyissä kriittisissä kysymyksistä kuten maahanmuuton ongelmista uutisoitaessa. JNS tunnetaan myös pikkusieluisesta tiukkapipoisuudesta, sillä se on antanut langettavia päätöksiä mm. mainostajille, joiden kuvastoa se on pitänyt liian "seksistisenä". Kunnon orwellilaiseen tapaan JSN sanoo olevansa "tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta."

Jopa Yle Watchia etabloituneemmat mediat kuten Suomen Kuvalehti on kritisoinut JSN:n toimintaa. Wikipedian järjestöä koskevassa artikkelissa kerrotaan, että

JSN:n toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille, koska JSN ei ole viranomainen. Suomen Kuvalehti julkaisi lokakuussa 2016 viiden sivun jutun, jossa käsiteltiin JSN:n ongelmia. Artikkelissa kritisoitiin muun muassa puheenjohtajan valtaa karsia kanteluita ennen käsittelyjä. Puheenjohtaja voi esimerkiksi karsia kantelun silloin, kun siinä esitetty virhe on hänen mielestään "epäolennainen tai vähäinen". Näin ollen neuvosto ei koskaan ottanut käsittelyyn esimerkiksi sanomalehden virheellistä väitettä, että makkara olisi Maailman terveysjärjestön mukaan syöpäriskiltään yhtä vaarallinen kuin tupakka, todetaan jutussa sarkastisesti.

Meillä Suomessa on nyt sananvapauden puolustaja, jonka mukaan suurin uhka sananvapaudelle on vaihtoehtomediat, jotka paljastavat valtamedian valheita ja pimityksiä:

                                                          **************************


Puoli seitsemän Yle TV1 Torstai 23.3. klo 18:30

Vieraana vapaa kirjoittaja Rosa Meriläinen. Selvitämme millaista kansalaisaktivismia voi tehdä ristipistoilla ja pitääkö oletus raskausaivoista paikkansa? Juontajina Susanna Laine ja Totti Toivonen. #puoli7 HD

Vanha kunnon femikomu Rosa Meriläinen pääsi jälleen kerran valtamediaan levittämään harhaista maailmankuvaansa ilman reality checkiä. Tällä kertaa saimme kuulla mm. siitä, kuinka Meriläinen oli vihreän puolueen bussilla osallistunut sylivauvansa kanssa Latvian Riikassa homoparaatiin, jota oli kuulemma vastustanut "tuhat humalaista natsia, jotka heittelivät oluttölkkejä". Taas saatiin maailma jaettua kivasti pahiksiin ja Meriläisen kaltaisiin hyviksiin, jotka signaloivat moraalisuuttaan viihtymällä sodomiittien seurassa.


Dok: Totuus pelissä Yle Fem Torstai 23.3. klo 22:00 

(All Governments Lie, Kanada 2016) Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat, että valeuutiset ovat tulleet jäädäkseen. Tässä maailmassa vain riippumattomat toimijat voivat yhä heiluttaa sananvapauden lippua. HD K12 (väkivalta, ahdistus).

Valehteleva valtamedia tekee dokumentin, jossa se kiillottaa omaa kilpeään ja projisoi poliittisesti korrektit valheensa punaliberalismin vastustajiin. 

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO LUOMASSA SUOMEEN 2000-LUVUN GULAGIA?

Vallan makuun päässyt väliaikainen valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen näyttää nauttivan erimielisten suoma-
laisten syyttämisestä.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan nostettu syyte virkamiehen esteellisyyden ja jääviyden rikkomisesta liikahti tänään eteenpäin, kun korkeimmassa oikeudessa aloitettiin valmisteleva oikeudenkäynti. Ylen uutinen Valtakunnansyyttäjälle vaaditaan sakkoja virkavelvollisuuden rikkomisesta – myöntää syyllisyytensä, mutta ei tahallisuutta kertoo pääpiirteissään sen mistä jutussa on kyse. Poikkeuksellisen korkean tason syytteen ansiosta suomalainen oikeusjärjestelmä todistaa olevansa vielä jossain määrin luottamuksen arvoinen, vaikka apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen ei vaadikaan Nissisen viraltapanoa.

Kansallismielisille ja muille poliittisesti epäkorrekteille toisinajattelijoille vankilatuomioita vaatineen Matti Nissisen puolustus lähtee liikkeelle pokerinaamaisesta valehtelusta:

Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen syksyn 2012 ja kevään 2015 välisenä aikana. Hän kuitenkin katsoo, että teko ei ole tahallinen.

Kun  syyttäjälaitos ja valtakunnansyyttäjänvirasto ostivat Deep Lead -yhtiöltä koulutusta yli 74 000 eurolla, hankinta-asioiden käsittelystä vastasi Matti Nissinen. Deep Lead -yhtiötä johtaa Nissisen veli, joten täytyy olla aika härski uskotellakseen muille, ettei diilin antamisessa lähisukulaiselle ole kyse tahallisuudesta.

Valtakunnansyyttäjänviraston sekoilut eivät ole mitenkään vähentyneet sen jälkeen kun Nissinen siirrettiin virasta väliaikaisesti pois. Valtakunnansyyttäjän virkaa määräaikaisena hoitava Raija Toiviainen yrittää olla paavillisempi kuin Nissinen Ylen viime lauantain haastattelujutussa Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät? Toiviaisen vaatimukset sananvapauden supistamisesta ovat tyyliltään silkkaa stalinismia, jossa julistettiin kaikkien yhtäläisiä oikeuksia samalla kun ne riistettiin "luokkavihollisilta" pienen puolueliitin hyväksi.

Toiviainen sanoo kuitenkin jämäkästi, että sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa.

Vasemmalle kallellaan olevat Demlan juristit teroittavat mielellään YK:n muotoilemia universalistisia sosiaalisia konstruktioita, mutta Toiviaisen valikoiva muisti ei halua rekisteröidä ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 19 (1948), jossa sanotaan, että "Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla." Ei ole sattumaa, että sosialistimaiden painostuksesta artiklaan lisättiin myöhemmin kolmas kohta "erityisistä velvollisuuksia ja vastuuista", joka on ollut viime vuosina erityisen suosittu vasemmiston keskuudessa, koska sen varjolla voidaan sensuroida sille epämieluisia näkemyksiä. Sitä vastoin läntisessä liberalistisessa ajattelussa sananvapaus tarkoittaa perinteisesti sitä, että se koskee nimenomaan epämiellyttävää ja "loukkaavaa" materiaalia, koska yleisesti hyväksyttyjen näkemysten ilmaisemiselle artiklan suoja on tarpeeton. 

Ovelana juristina Toiviainen haluaa sekoittaa tahallaan sanavapauteen kuulumattoman viharikos-klausuulin jo nyt laissa määritettyyn kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen:

– Mutta jos joku sitten uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa, niin se ei ole hyväksyttävää, hän korostaa.

Toiviainen ei määrittele spesifisti mikä on kansanryhmän vastaista uhkaamista, panettelua ja solvaamista. Jos välikaikainen valtakunnansyyttäjä saisi itse päättää millainen informaatio olisi "ihmisarvoa loukkaavaa", hän laskisi siihen varmaan myös kaikki julkisesti levitetyt rikostilastot, koska ne ovat epäedullista luettavaa Suomessa ilmaiseksi oleskelevalle globaalille enemmistölle. Jos jätämme valtakunnansyyttäjän omat toiveet huomioimatta, kysymys uhkaamisesta, panettelusta ja solvaamista on määritelty kansanryhmän vastaisessa kiihotuspykälässä, mutta siinäkin ne on kerrottu niin laveasti, että ilkeämielinen syyttäjä voi asettaa syytteen melko heppoisin perustein kuten Jussi Halla-ahon tapauksessa. 

Suomen lainsäädäntö ei tunne toistaiseksi "rasismirikosta" tai muutakaan vastaavaa ajatusrikosta, mutta tästä huolimatta Raija Toiviainen käyttää ilmaisua kuin se olisi jo painettu lakikirjaan. Hän linkittää myös verkossa käytävän "liian vapaan" keskustelun kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, jonka vuoksi poliittisen poliisin ja Demlan mädättämän oikeuslaitoksen pitäisi puuttua siihen vaikka sosialistimaista tutulla ennakkosensuurilla:

Raija Toiviaisen mielestä kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. 

– Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.

Sen enempää kiinnittämättä huomioita Toiviaisen kannattamaan sosiaaliseen konstruktioon, joka on objektiivisen todellisuuden vastaista  toiveajattelua, sisältää lainaus kansanryhmän vastaisen kiihottamisen osalta yksipuolisen näkemyksen. 

Monesti kansanryhmän vastainen kiihotus, tai laajasti ymmärrettynä "vihapuhe", on reaktiota ensimmäisen kiven heittäjän vihaan. Suomessakin on liuta vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka haluavat ideologisessa vihassaan täyttää suomalaisten kiusaksi maan afrikkalaisilla. Tästä populaatiosta erityisesti somalit ovat monesti osoittaneet todistetusti vihamielisyytensä suomalaista lainsäädäntöä ja kulttuuria kohtaan. Kulttuurimarxilaisten luoman vihapuheen sijaan pitäisi puhua vihaa takaisin -puheesta, koska se vastaa paljon paremmin todellisuutta. On moraalisesti täysin oikein vihata sellaista, joka itse aloittaa hyökkäävän vihan sinua ja kansaasi vastaan. 

Jokainen voi itse päätellä, onko väliaikainen valtakunnansyyttäjä syyllistynyt eri ulostuloillaan suomalaisten vastaiseen kiihotukseen vai ei. Joka tapauksessa monomaaniseksi vasemmistolaiseksi Toiviaisen tekee se, että hän näkee valheellisen rasistisesti rasismin koskevan vain valkoisia. Samalla hän pyrkii selittämään luvatta maahantulleiden muukalaisten uskonnollis-ideologisen murhaamisen kantaväestön "rasistisilla" asenteilla. Hän pitää selvästikin Afrikan partapoikia oikeustoimikelvottomina, joilla ei ole omaa tahtoa ja vastuuta teoistaan. Toisin sanoen Toiviainen ei pidä heitä eurooppalaisin standardein katsottuna itsenäisiin päätöksiin kykenevinä subjekteina, vaan rinnastaa heidät lapsiin ja vammaisiin:

– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille. Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.

Näin haparoivalle päättelylle ei löydy mitään näyttöä, ja jo pelkkä arkijärkikin kyseenalaistaa sen helposti. Etnisesti loukkaaviksi koettuja viestejä ei näy julkisuudessa, joten potentiaalisen islamistisen puukkojunkkarin täytyisi etsiä niitä aktiivisesti verkon syövereistä. Arkisista valtavirtafoorumeista ne on jo sensuroitu ja niitä löytääkseen pitäisi lyöttäytyä jonkun perussuomalaisten varavaltuutetun Facebook-kaveriksi. Ja mikähän mahtaa olla todennäköisyys tälle? On vaikea uskoa, kuinka lähinnä intrerracial-pornosta ja länsimaisen kulttuurin solvaamisesta kiinostuneet nuoret ulkomaalaismiehet viitsisivät varta vasten hakeutua valkoisten rasistien sivuille tai fb-kavereiksi. Vai pitäisikö tästäkin jo syyttää valkoisia ja "kaikkialla vapaana riehuvaa vihapuhetta"? Vihapuheella vainotut ihmiset...Raija Toivonen, please!

Eräät poliittiset kommentaattorit kuten tutkija Arto Luukkanen ovat väittäneet, että Raija Toiviaisen viimeisimmän ulostulon taustalla olisi ylin poliittinen johto. Syynä olisi kuulemma Sipilän hallituksen tarpeesta löytää yhteisiä vihollisia, johon sopivat hyvin maan 700 000 rasistista väärinajattelijaa. Vaikka Luukkasen spekulointi hallituksen motiiveista olisikin totta, se ei selittäisi tyhjentävästi Toiviaisen gulagin tuoksuista avautumista. Asia kun sattuu olemaan niin, että Toiviaista ei tarvitse pahemmin kehotella kansan vastaisiin pogromeihin, vaan hän vanhana Demla-aktiivina on innokas antamaan väärämieliselle kansalle ruoskaa ihan omasta takaa.

YLE TUKEE VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN VAATIMUSTA PANNA TOISINAJATTELIJAT VANKILAAN

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisellä on syytä ylimieliseen
virneeseen: hän on julistanut sodan suomalaisuutta
puolustavia suomalaisia vastaan.

Ensi viikon torstaina 2.2.2017 Yle TV 1 järjestää suorana lähetyksenä vihapuhe-illan. Jo tänään Yleisradion verkkosivuilla hehkutettiin tulevaa ohjelmaa jutussa nimeltä Valtakunnansyyttäjä haluaa jatkossa jopa vankeutta vihapuheesta, jonka kirjoittanut Ami Assulin näyttää rivien välistä yhtyvän tähän sadistiseen ja tyrannimaiseen vaatimukseen.

Jutun koukkuna on taitavasti tunteita herättävä nyyhkytarina "ihmisoikeustaistelijanakin tunnetun" suomalaisen Hanna Ruaxin kuolemasta laittomassa hip hop yökerhon tulipalossa Yhdysvaltojen Oaklandissa viime joulukuussa. Syy, miksi Ruax näyttää olevan erityisesti mediaväen lempilapsi johtunee siitä, että hän oli MTV3:n uutisten mukaan viime syyskuussa perustamassa kynttiläalttaria Helsingin Elielinaukiolle Jimi Karttusen muistoksi. Kuolemantapaus tunnetaan siitä, että huumeiden käyttäjäksi tiedetty Karttunen provosoi sylkäisyllään Suomen Vastarintaliikkeen jäsentä sillä seurauksella, että joutui sairaalaan ja sieltä karattuaan jatkoi huumeiden käyttöä kunnes menehtyi aivovammaan. Luultavasti Hanna Ruaxin maine ihmisoikeustaistelijana (sic) perustuu pääasiassa Karttusen palvontakultin perustamisesta.

Ylen teemaillassa tulee puhumaan Ruaxin isä Yrjö Timonen, joka mitä ilmeisemmin haluaa kostaa tyttärensä ja tämän neekerikihlatun Alex Ghassanin kuoleman  laittomassa varastohallipahtumassa syyttämällä kaikesta suomalaisia vihapuhujia:

Yrjö Timosella on tavoite: saada vihapuhe, keskustelupalstat ja sosiaalisen median alustojen ylläpitäjät kuriin lainsäädännöllä. Hän haluaa, että jokaisella sivustolla olisi tunnistettava palvelujen tarjoaja, omistaja tai vastaava päätoimittaja.

Saamastaan ikävästä kansalaispalautteesta Timosen pitäisi tehdä kunnianloukkausjuttuja eikä politisoida niitä koko kansaa koskevaksi kaunaksi. Sen sijaan, että Timonen on käärmeissään negatiivisesta palautteesta, hänen pitäisi ehkä olla enemmän kiukkuinen itselleen ja tyttärelleen, joka Amerikan reisulla hengaili epämääräisissä mustien miesten laittomissa musiikkitapahtumissa. Vaikka joidenkin suomalaisten reaktiot Yrjö Timosta ja hänen edesmennyttä tytärtään kohtaan ovat olleet vähintään mauttomia, ovat ne toisaalta silti ymmärrettäviä kun ajatellaan, että Hanna Ruax oli valmis lahjoittamaan kymmensien tuhansien vuosien yhteisen uniikin geneettisen perinnön kuin ilmaiseksi saatuna jollekin täysin vieraalle. Todennäköisesti kielteistä palautetta on annettu juuri siksi, että Timosen tytär osoitti toiminnallaan ja sosiaalisilla valinnoillaan tiettyä ylenkatseista suomalaisuuden halveksuntaa.

Sanotaan, että pahaksi yltynyt viidakkokuume on
kuolemaksi.

Seuraavaksi jutussa yritetään määritellä vihapuhe, termi, jota ei edes löydy Suomen rikoslaista, mutta jota ovelat valtakunnansyyttäjät käyttävät toistuvasti ikään kuin se olisi jo kirjattu sinne. Jutun kirjoittaja vetoaa Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukseen, jonka mukaan "vihapuhetta ovat ilmaisumuodot jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen". 

Se olennaisin, joka uutisessa jätetään kertomatta on, mitä tarkoitusta varten blanko-termi vihapuhe on alkuaan luotu ja ketkä sen ovat kehittäneet. Vihapuhe-sanan historia on helposti jäljitettävissä Yhdysvaltojen itärannikon kuuteen Ivy League -yliopistoon ja niistä erityisesti New Yorkin Columbian yliopistoon, joka on jatkanut 1930-luvulla Amerikkaan siirtyneen Frankfurtin Sosiaalisen instituutin kulttuurimarxilaista linjaa. Marxilaisliberaalit juutalaisälyköt ovat vuosikymmenien ajan kehitelleet vasemmistototalitarismille suopeaa orwellilaista uuspuhetta, joka on 1990-luvun alkupuolelta asti tunnettu yleisesti nimellä poliittinen korrektius. Juuri tähän on kytkeytynyt varta vasten luotu täsmätermi 'vihapuhe', joka on eräs keskeisimmistä työkaluista repressiiviselle toleranssille eli tukahduttavalle suvaitsevaisuudelle, joka on kultuurimarxilainen kiertoilmaus konservatiivien ja radikaalien traditionalistien vaientamiselle ja mustamaalaamiselle. Tämä taktiikka näkyy erityisen selvästi jutussa haastatellun valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen lausunnoissa: 

– Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan halutaan jatkossa tuntuvia sakkorangaistuksia, ääritapauksissa vankeuttakin. Tässä ei saa käydä niin, että esimerkiksi 20 päiväsakosta tulee uusi normaali. Tilaa ylöspäin on, sakoissa voidaan mennä 120 päiväsakkoon asti, Nissinen sanoo.

– Tällainen ihmisarvon loukkaaminen sietää tulla vakavammin rangaistuksi. Ihmisarvo on loukkaamaton ja jos sitä loukkaa, niin pitää varautua tuntuvaan sakkoon. Lisäksi rikoslaissa yksi yleinen rangaistusten koventamisperuste on rasistinen vaikutin ja sellaisestahan kiihottamisessa kansanryhmää vastaan on yleensä kysymys.

Käyttämällä ihmisoikeuksista johdettua avainsanaa "ihmisarvo" Nissinen uskoo hiljentävänsä kaikki vasta-argumentit, sillä lännessä liberaali retoriikka on luonut mielikuvan, jossa ihmisoikeudet on kyseenalaistamaton aksiooma, jonka vuoksi vaatimus sen perusteiden kriittisestä tarkastelusta on jo itsessään ihmisarvoa loukkaavaa julkeutta. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että tuokin universalistinen käsite on vain yksi länsimaalaisen ihmisen luomista sosiaalisista konstruktioista, jonka taustalta löytyy runsaasti ideologisia pimeitä puolia, joita on kuvannut ja analysoinut valaisevasti ranskalaisfilosofi Alain de Benoist kirjassaan Beyond Human Rights - Defending freedoms.

Nissisen runonlausunta ihmisarvosta ja vihapuheesta on vain pelkkä savuverho sille, että virkamieskuntaan pesiytyneet kansanviholliset voivat moraalisesti laittoman lain voimalla rangaista niitä, jotka arvostelevat vallitsevia rappioarvoja ja politiikkaa. Tällaisen kritiikin kriminalisoiminen on erityisen sietämätöntä siksi, että ihmisoikeusretoriikan varjolla ollaan näinä aikoina synnyttämässä kansanmurhaan rinnastettava kansanvaihdos. Jopa YK:n kansanmurhan määrittelyssä tunnustetaan, että ehdot täyttyvät, mikäli tahallisesti huononnetaan ryhmän elinehtoja (esim. vieraspopulaation tunkeutumisella kuten Tiibetissä, Länsirannalla ja Euroopassa on tapahtunut), tarkoituksena aikaansaada sen fyysinen häviäminen osittain tai kokonaan. Nissisen ulostulon perusteella onkin syytä olettaa, että hän kannattaa ainakin epäsuorasti suomalaisten etnistä alasajoa, koska pitää kansan geneettistä itsesuojelua rikollisena samalla kun pyrkii vapauttamaan globaalin enemmistön maahantunketumisen ja rikollisuuden kaikesta kritiikistä vetoamalla tunkeutujien "ihmisarvoon".

Kaiken tämän vihapuhe-diskurssiin kääriytyneen toisinajattelijoiden vainon taustalla on sosiaalinen realismi, jossa monikultuurisen yhteiskunnan kulisseja ei voida pitää pystyssä muutoin kuin tukahduttavien lakien ja lopulta valtioterrorin avulla. Vaatimus alistaa maahanmuuttokritiikin raamit globaalin enemmiston ihmisoikeudelle vyöryä vapaasti länteen kertoo järkyttävällä tavalla siitä, ettei valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen vanno enää uskollisuutta Suomen kansalle, vaan ties mille kosmopoliitti-looshille ja ylikansallisen hämärätahon intressille. Toki Nissinen voi olla myös naiivin ideologiansa sokaisema, vaikka todennäköisempää onkin, että hän haluaa noudattaa tsaristisen virkamieshallinnon sadistista perinnettä, jossa alamaisten halveksunta ja kyykyttäminen on normi samalla kun ylempien nuoleskelu on sisäistetty velvollisuus. Nissisen vaatimuksissa ei ole silti mitään uutta, sillä nopeasti lisääntyneiden mielipiteen vapautta koskevien oikeudenkäyntien syytteistä pääasiassa vastannut tuore apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vaati viime sunnuntain Ylen haastattelujutussa Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta – "Sakkorangaistusten taso mietityttää kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta annettujen tuomioiden ankaroittamista. Näyttää siltä on että koko yleinen syyttäjälaitos on miehitetty ja naisitettu kulttuurimaxilaisen Demla ry:n kytköksissä olevilla henkilöillä.

Raija Toiviaisella on takanaan pitkä synkkä menneisyys
kulttuurimarxilaisuuden edistämisessä.

Kulttuurimarxilaisen karvansa valtakunnansyyttäjä paljastaa jutun lopussa, kun hän esittelee keinoja "vihapuheen" suitsimiselle:

Valtakunnansyyttäjän mielestä vihapuhetta voidaan vähentää lisäämällä sivistystä ja lisäämällä valvontaa ja moderointia keskustelualustoilla. Hän arvelee, että vihapuheen taustalla on usein erilaisuuden pelkoa.

Nissisen aiempien lausuntojen perusteella on helppo päätellä, että "sivistyksen lisäämisellä" hän tarkoittaa monikultturistisen indoktrinaation tehostamista kouluissa ja mediassa. Repressiivisen toleranssin keinovalikoimiin kuuluu puolestaan tutut orwellilaiset pakkokeinot kuten valvonnan lisääminen ja moderointi eli sensuuri. Mitä taas tulee ideologista psykopuhetta uusintavaan "erilaisuuden pelkoon", Nissiselle voisi suositella pientä iltakävelyä New Yorkin Bronxissa - mikäli hän kieltäytyy, on se todiste erilaisuuden pelosta. Sivistynyt arvaus on, että jo kävely Helsingin rautatieaseman läpi viikonloppuna saisi Nissisessä pintaan erilaisuuden pelon mikäli hän ymmärtää pitää lompakostaan ja kännykästään huolta.

                                                         **************************

Yle TV1, keskiviikko 25.1.2015 klo 23:05, Ulkolinja: Donald Trump, voittaja

Kuka on Yhdysvaltojen uusi presidentti Donald Trump? Hän kasvoi koviin arvoihin kiinteistösijoittajan perheessä, loi jättiomaisuuden ja uran tosi-tv:ssä. Miten Trump sopeutuu uuteen rooliinsa maailmanmahdin johtajana?

Trump on  hiertävä kivi Ylen balettitossussa ja tuska vain pahenee.

YLE TUNNUSTAA: KORRUPTIO JA MUU RIKOLLISUUS LEVINNYT HÄLYTTÄVÄSTI JOHTAVAAN VIRKAMIESKUNTAAN

"Entinen poliisipäällikkö Mikko Paatero ja virasta
pidätetty valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen."

Yle Watch kertoi eilen Tampereella alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa Poliisihallitus on nostanut kanteen rekisteröimättömän Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston toiminnan kieltämiseksi. Eilisessä kirjoituksessa kiinnitettiin huomio siihen, kuinka poliisi on viime vuosina alkanut ulottaa toimivaltaansa perinteisen toimeenpanovaltansa ulkopuolelle. Tällainen vallanhimo on osa yleisempää yhteiskunnallista korruptiota, jossa byrokratian paisumisen seurauksena instituutiot alkavat pitää itseään itseriittoisina toimijoina, joilla ei ole velvollisuutta palvella kansaa, vaan ainoastaan hallita sitä. 

Vallanahneesta omavaltaisuudesta syntynyt korruptio ilmenee paljastavasti poliisissa, jota ovat viime aikoina riepotelleet erilaiset lahjus- ja rikosskandaalit. Viimeksi tänään Yle kertoi tv-uutissa ja verkkosivujensa jutussa Useita korkea-arvoisia poliiseja epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta Helsingin tietolähdejupakassa, kuinka johtavat poliisiviranomaiset ovat laiminlyöneet tietolähteinä toimineiden henkilöiden (l. "vasikoiden") asianmukaisen rekisteröinnin valvonnan poliisin ylläpitämään henkilörekisteriin. Asia tuli ilmi koviin vankilatuomiohin tuomitun Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion rikosten esitutkinassa:

Esitutkinnan perusteella useampaa entistä ja nykyistä korkea-arvoista poliisia epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Heidän joukossaan ovat Poliisihallituksen entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Helsingin poliisilaitoksen entinen komentaja Jukka Riikonen sekä entinen apulaispoliisipäällikkö, nykyinen komentaja Lasse Aapio.

Kuin parahiksi toinen uunituore Ylen uutinen, Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pidätetty toistaiseksi virasta, kertoo oikeusministeriön toistaiseksi pidättäneen valtakunnansyyttäjän virastaan. Yle Watch on kertonut Matti Nissisen poliittisista vaatimuksista ja esitutkinnan eri vaiheista useaan otteeseen, viimeksi tämän vuoden heinäkuussa. Erityisen törkeäksi Nissisen korruptioepäilyn tekee sen, että hän on samaan aikaan vaatinut mediassa kovaäänisesti kansallismielisille vankilatuomioita mielipiteistään. Tässä on siis mies, joka on poliittisin syin valmis vainoamaan omia kansalaisiaan kuin NKVD:n politrukki, mutta junailee samalla virkansa avulla veljensä yritykselle rahakkaan tilauksen. 

Tätä ahneuden ja korruption sirkusta seuratessa ei ole ihme, että jopa valtion tiedotus- ja propagandakanavana toimiva Yle on herännyt virkamieskunnan omavaltaisuuteen. Ylen rikostoimittaja Päivi Happonen hämmästelee tänään täysin aiheellisesti analyysissään Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuka luottaa enää poliisiin ja syyttäjään? Me vastaamme: Ei kukaan.

Niin kauan kuin poliisi ja oikeuslaitos ovat vieraan eliitin ja intressien kuten EU:n kuristusotteessa, mitään toivoa kansalaisia palvelevista instituutioista ei ole. Jokaiselle valveutuneelle suomalaiselle on käynyt jo pidemmän aikaa selväksi, että kahden johtavan instituutiomme korruptio ilmenee kahdella tavalla: vallan- ja rahanahneena korruptiona järjestelmän sisällä ja toisaalla monikulttuurikriittisiin kansalaisiin kohdistuvana mielivaltana. 

Mikäli hyvin käy, poliisin ja oikeuslaitoksen mädännäisyyden paljastuminen voi synnyttää kansalaisissa tyytymättömyyttä, joka luo poliittista painetta puhdistaa virkamieskunta suomalaisvihamielisistä mädättäjistä. Toki sitä ennen täytyy tapahtua paljon muuta, mutta näinä turbulentteina aikoina muutokset ovat niin nopeita, että mädännäisyyttä edustavat voimat voivat hyvinkin nopeasti tulla kipautuiksi historian roskakoppaan.


                                                        ********************************



Yle TV1, keskiviikko 30.8.2017 klo 21:05, A-studio 

Poliisin vasikat - haastateltavana toimittaja Päivi Happonen. Toimiiko kotouttaminen? Miten Suomesta tuli Suomi. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan. Lukuisat katsojat ärsyyntyivät sosiaalisessa mediassa ohjelman viimeisestä osuudesta, jossa sadan vuoden takaista maamme historiaa justeerattiin punakapinaan ryhtyneille sosialisteille mieluisaksi ("sosialistiset sankarimiliisit") samalla kun valkoiset leimattiin yksipuolisesti kutsumalla heitä mm. tunteettomiksi "porvaririkollisiksi". Parhaan analyysin herättii kuitenkin keskimmäinen juttu kehitysmaalaisten kotouttamisesta. Kommentti eräällä suomalaisystävällisellä Facebook-sivulla:

A-Studiossa tänään joku kotoutusasiantuntija [Työ- ja elinkeinoministeriön maahamuuttojohtaja Sonja Hämäläinen, toim. huom.] väitti, että somalien, afgaanien ja irakilaisten heikko työllistyminen tilastoissa johtuu siitä harhasta, että jatkuvasti tulee lisää uusia tulijoita. Tämän "asiantuntijan" mukaan em. ryhmien työllistyminen kyllä ajan kuluessa on lähellä suomalaisten työllistymistä. Heillä vain kestää 5-8 vuotta henkilöstä riippuen alun kielivaikeuksien ja alhaisen koulutuksen vuoksi työllistyä. Työllistymistilastot taisivat kuitekin olla tilastoitu äidinkielen, eikä kansalaisuuden mukaan? Silloin uusien tulijoiden vaikutus ei voisi olla merkittävä, koska esim. somaleja on tullut jo yli 25 vuoden ajan Suomeen, joten uudet tulijat ovat tästä joukosta aina todella pieni osuus. 

Ihmettelen myös, että miten 5-8 vuotta työttömänä ollut somali, afgaani tai irakilainen työllistysi muka ihan normisti, kun tuon verran pitkäaikaistyöttömänä olleelle suomalaisellekin työllistyminen on todella hankalaa. Ilmeisesti "asiantuntija" tarkoitti, että nämä tukityöllistyvät johonkin valtion tai kunnan varoilla lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa - yhä siis resursseja syöden, kuten työttöminäkin. 

Hauskinta oli, kun tämä "asiantuntija" yritti lopuksi vielä lievittää em. ryhmistä syntynyttä heikon integroitumisen kuvaa sillä, että kehui, kuinka esim. somalit osallistuvat hyvin aktiivisesti yhteiskuntaan kuitenkin järjestötoiminnan kautta :D Siis mehän olemme lukeneet millaisia rahanlypsyautomaatteja nämä somaleiden järjestöt ovat. Sitäkin kehui, kuinka somalien äänestysaktiivisuus on korkea. Kuinka ihanaa, että saamme yhä enemmän somalialaisia päättämään suomalaisten asioista!

Yle TV1, keskiviikko 30.8.2017 klo 23:00, Ulkolinja: Jihadistien internet 

Jihadisteille sosiaalinen media ja videot ovat yhtä tärkeitä kuin terrori-iskut. Nykyään taitavasti toteutetut teloitusvideot ovat ammattilaisten käsialaa, ja niillä houkutellaan länsimaisia nuoria mukaan järjestöön. HD Äänitekstitys: suomi.

UUSMARXILAINEN KANSANVIHOLLINEN RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA KANSANTUOMIOISTUIMEN ETEEN

Yhdysvaltojen itärannikon vasemmistoliberaaleissa yliopistoissa 1980-luvulla kehitelty orwellilainen käsitehirviö vihapuhe jatkaa voittokulkuaan myös Suomessa, vaikka maamme lainsäädäntö ei tunne sen enempää viharikosta kuin vihapuhettakaan. Ideologisuudestaan huolimatta virallisuutta tavoitteleva käsite on sen verran venyvä ja epämääräinen, jotta "eliitti" voi käyttää sitä häpeilemättömästi omiin, stalinistis-totalitaristisiin tarpeisiinsa. Siitä onkin tullut kallisarvoinen väline korruptoituneille poliittisille ja laillisille vallankäyttäjille, jotka pyrkivät hiljentämään kaiken itseensä kohdistuvan kiusallisen kritiikin. Tosiasiassa vihapuhe onkin vain totuuspuhetta, josta valtaapitävät eivät satu pitämään.

Viimeisin todiste "vihapuheen" käyttökelpoisuudesta suomalaisvihamielisille voimille nähdään hallituksen ja korkeimman syyttäjäviranomaisen toimissa. Punavihreän hallituksen suunnitelma kriminalisoida kansalaiskritiikki poliitikkoja ja ylempiä viranomaisia kohtaan perustuu pitkälti epämääräiselle ja yksipuoliselle keskustelulle "vihapuheesta". 

Eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaiset ovat vastustaneet systemaattisesti sananvapauden kavennusta verukkeilla, joihin kuuluu keskeisesti puhe vihapuheesta. Jopa Yle uutiset tarttui asiaan tänään uutisessaan Sananvapauden tila huolestutti kyselytunnilla – "Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun?". Uutisessa kerrotaan kuinka sananvapauden tilasta huolestunut Perussuomalaisten Jani Mäkelä ryöpytti muuta eduskuntaa puhujapöntöstä käsin:

– Mielipide, joka ei tee kenellekäään pahaa, voi tuoda kohtuuttoman tuomion oikeussalissa. On kestämätöntä, etteivät ihmiset tiedä milloin he kenties rikkovat lakia.

– Esitämme että rangaistavaksi jäisi vain rikoksella uhkaaminen tai rikokseen yllyttäminen. Mielipiteen jakaminen ei voisi enää olla rikos. Ministeri voitteko te tukea tällaista lakialoitetta?  

– Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun? Aiotteko kaventaa suomalaisten sananvapautta, Mäkelä kysyi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.)

Farisealaista pikkuporvarillisuutta edustavan Henrikssonin antama vastaus oli jälleen kerran sidottu umpikieroihin "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden sopijoille kansalaiset eivät ole koskaan antaneet todellista mandaattia. 

– Lähden siitä, että olette myös tutkineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, kun olette sitä miettineet. Meidän on Suomessa pidettävä kiinni siitä, että noudatamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Henriksson painotti. Henriksson muistutti, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia siitä, miten maalittamista saataisiin vähennettyä Suomesta. 

– Se on myös niin, että rikoslain kiihottamisrikos säätää rangaistavaksi rasistisen puheen sekä loukkaavat ilmaisut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja tästä on pidettävä kiinni.

Tietämättään uusmarxilaisten hyödyllisenä idioottina toimiva Henriksson on kuitenkin sen verran fiksu, että vetoaa tässä kohtaa "rasistiseen puheeseen" ja "seksuaalista suuntatumista loukkaaviin puheisiin", eikä helposti alas ammuttavaan vihapuheeseen. Tosiasia kuitenkin on, että Henriksson punavihreine tovereineen haluaa rangaista myös puhetta, joka ei ole rasistista tai suoranaisesti poikkevia "loukkaavaa". Tällöin ei puhutakaan enää täsmällisistä rikoslain rikkomuksista vaan orwellilaisesta vihapuheesta.

Eduskunnan kyselytunnilla kävi selväksi, että hallituspuolueet ja epäkansallinen Kokoomus eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta, vaan ne haluavat kaventaa sitä entisestään kieltämällä valtaapitääviin kohdistuvan "maalittamisen". Vallastaan humaltuneet hallituspuolueet toistivat toinen toistaan tukien, kuinka huolissaan ne ovat kansalaiskritiikistä, jossa arvostellaan valtamediaa ja sille propagandaa tekeviä toimittajia. 

Ainoastaan Perussuomalaiset toivat esiin sen, että hallituspuolueet eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita kansalaisten sananvapaudesta, vaan ainoastaan heitä myötäilevistä toimittajista. Nykyisessä tilanteessa juuri kansalaiset saavat jatkuvasti mielivaltaisia syytteitä käyttäessään laillista oikeuttaan sananvapauteen. Eräs syy tähän orastavaan totalitarismiin on oikeuslaitos, jonka korkeimpia virkoja vasemmistodemarit ja muut kulttuurimarxilaiset tuholaiset ovat ottaneet järjestelmällisesti haltuunsa. Pahin heistä lienee tuore valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on sananvapauden kannalta vieläkin pahempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä, hyväveli-korruption vuoksi potkut saanut Matti Nissinen.

Uutta valtakunnansyyttäjää voikin pitää pesunkestävänä kansanvihollisena, sillä hän haluaa riistää kaikilta etnisiltä suomalaisilta oikeuden puolustaa identiteettiään edes sanallisesti kuten käy ilmi Ylen mielipideuutisesta Suomen ylin syyttäjä: Ei kukaan tee vahingossa rikosta, kun lausuu kärjekkään mielipiteen – Tätä et saa sanoa ja 5 muuta pointtia sanan käytöstä. Toisessa uutisessa, Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?, Toiviainen pitää selvänä, että "rasistisella vihapuheella" on suora yhteys terrorismiin – eikä hän tarkoita tällä todellakaan islamisteja tai mustia panttereita. Valtakunnansyyttäjän omavaltaiset, poliittisesti totalitaristiset purkaukset tuovat eittämättä mieleen kommunistisen kansankomissaarin, jolla on tarpeeksi röyhkeyttä perustella ukaasinsa yleisesti "hyvinä" (siitä voidaan keskustella) pidetyillä asioilla. Ei ole mikään yllätys, että Yle Watch on kommentoinut tämän bolsuttaren suomalaisvihamielisiä ulostuloja aiemminkin. 

Tällä viikolla Toiviainen pääsi otsikoihin, kun hän jyräsi alleen poliisiin päätöksen olla syyttämättä kansanedustaja Päivi Räsästä 15 vuotta vanhasta kirjoituksesta, jossa tämä siteerasi Raamattua tavalla, joka ei näytä miellyttävän Seta-mafiaa suojelevia "liberaaleja". Toiviaisen sateenkaari-syytekynnys ilmeisesti ylittyi tämän Räsäsen lauseen vuoksi: ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana”. Tällaisesta "rikoksesta" valtakunnansyyttäjä haluaa järjestää stalinistisen näytösoikeudenkäynnin muille opiksi, ojennukseksi ja ennen kaikkea varoitukseksi.

Pari päivää sitten Yle kertoi valtakunnansyyttäjän mielievallasta ymmärtävään sävyyn uutisessaan Päivi Räsäsen kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta – Epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yle kertoo syytteen olevan kansanryhmää vastaan kiihottaminen, vaikka kyseinen ajatusrikos lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tämä olisi valtakunnansyyttäjältä taannehtivaa ex post facto -lain soveltamista, minkä keskeinen laillisuusperiaate kieltää, mutta tähän(kin) Demlan pilkunviilaajat ovat löytäneet porsaanreiän, jota toveri Toiviainen käyttää surutta:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.   

Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.   

– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.

Koska valtakunnansyyttäjän syyte perustuu Raamatun viittaukseen pitäisi saman koskea kaikkia Internetissä olevia Ison kirjan tekstejä, joita pseudoliberaalit loukkaantumisautomaatit eivät voi sietää. Puhumattakaan siitä mitä perusislamilaiset sanovat homoista. Nimittäin Matti Nissinen ja Raija Toiviainen olisivat voineet jo nykylain turvin syyttää imaami Abbas Bahmanpouria "kansaryhmän" (homot eivät voi edes olla kansa, koska he eivät uusiudu omaehtoisesti) vastaisesta kiihotuksesta, koska hän vaati Ylen Islam-illassa vuonna 2013 homoille Sharia-lakia eli kuolemantuomiota. Jostain syystä kuolemalla uhkailua katsotaan valtakunnansyyttäjän pallilla läpi sormien, mikäli viestintuoja tulee muualta kuin kristillisestä Euroopasta.

Jos valtakunnansyyttäjä kuvitteli ajatusrikossyytteensä olevan läpihuutojuttu, hän erehtyi pahasti. Jo se, että syytteen myötä taannehtivaa lakia ei ole käytetty sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien, nostaa Toiviaisen väistämättä tikun nokkaan. Jo nyt merkittävät kansalaisvaikuttajat kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ovat kummeksuneet ja moittineet ankarasti valtakunnansyyttäjän oikeusvaltioperiaatetta loukkaavaa syyttämispäätöstä.

Syytä, miksi Toivainen päätti lopulta nostaa syytteen, voidaan vain arvailla. Eräs todennäköinen syy saattaa kuitenkin olla siinä, että koko ylin oikeuslaitos on marxilaisten Demlajuristien vallassa, jolloin siellä on päässyt syntymään eräänlainen kaikkivoipaisuuden ilmapiiri. Alamaiset ovat ulkopuolisia ja heitä voi hallita mielivaltaisesti, mikäli he eivät noudata Edistyksellisen etujoukon (he itse) kulttuurimarxilaisia pakkomielteitä. 

Valtakunnansyyttäjän kaltaisia suomalaisvihamielisiä politrukkeja ei voi pitää muina kuin pelkkinä kansanvihollisina. On selvää, että aikanaan nämä oikeuden irivikuvat marssitetaan kansantuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan suomalaisia vastaan.

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Torstai 25.1.2018 oli kotimaan politiikassa tavallista suurempi uutispäivä. Päivän ykköstäkyjä oli monta, joista Yle Watch valitsee ensimmäiseksi Yle uutisten verkkosivujen jutun Toimitusjohtaja Lauri Kivinen jättää Ylen – tahtoo siirtyä uralla eteenpäin: "Tämä lähtee ajoituksesta". 

Yleveroa maksavan kansalaisen näkökulmasta Lauri Kivinen on vain syventänyt Ylen ohjelmapolitiikassa monikulttuuri ja lgbt-agendaa, mutta tätä näkökulmaa ei luonnollisestikaan tuoda esiin kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin jutussa. Ilman tätä tärkeää huomiota Kivisen kausi on silti miinusmerkkinen, joka käy selväksi ko. uutisesta:

Hänen kaudellaan Ylessä on tapahtunut paljon muutoksia. Rahoitusmalli muuttui tv-lupamaksusta veropohjaiseksi, kun Yle-vero otettiin käyttöön vuonna 2013. Lisäksi Ylessä on tehty paljon satsauksia verkon kehittämiseksi. Kivisen kaudella Ylessä on käyty myös useat yt-neuvottelut. Viimeksi Yle ja Kivinen joutuivat myrskyn silmään viime vuonna uutisten päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen liittyvän kohun myötä.

Vaikka Kivinen väittää uutsisen lyhyessä haastattelussa lähtevänsä Ylestä pois uusien urasuunnittelmien vuoksi, lienee todellinen syy kuitenkin toinen. Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmssonin niukkasanainen lausunto, "ettei lähtöön liity dramatiikkaa" kertoo enemmän kuin antaa ymmärtää. Tottakai Kivisen lähtöön ei liity dramatiikkaa, koska hänet oli alun perin palkattu likaisen työn muutosjohtajaksi. Kun pehtoori sai työnsä tehtyä, pehtoori saa mennä.

                                                          **********************

Kansallismielisten ja muiden korruptoitunutta poliittista nomenklaturaa vastustavien toisinajattelijoiden vanha vainolainen, Matti Nissinen, sai sitten tänään odotetut viralliset lähtöpassit virastaan. Asiasta kertoo Ylen uutinen Hallitus antoi potkut valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle.

Valtioneuvosto oli käytännössä pakkoraon edessä, sillä jos se olisi antanut Nissisen jatkaa virassaan, se olisi saattanut lopullisesti romuttaa sekä hallituksen että oikeuslaitoksen uskottavuuden. Siksi Nissisen entisen kalakaverin, oikeusministeri Antti Häkkäsen, oli pakko antaa potkut ja perustella se luottamuspulalla:

– Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta. Valtakunnansyyttäjän nauttima luottamus ja uskottavuus ovat keskeinen osa hänen toimintakykyään, toteaa oikeusministeri Antti Häkkänen.

Kansalaisillä ei ole silti syytä huohahtaa helpotuksesta, koska Nissisen viran saattaa periä apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on vähintään yhtä innokas ellei jopa innokkaampi kansallismielisten toisinajattelijoiden vainoaja. Oikeuslaitoksen kafkamainen laintulkinta sananvapauskysymyksessä saattaa suurella todennäköisyydellä saada jatkoa, vaikka Järjestelmän olikin uskottavuutensa vuoksi pakko siivota omaa pesäänsä liian omavaltaiseksi käyneen Nissisen tapauksessa.

                                                          **********************

Kansaa kammoksuva hallitus piti tänään klo 13.15. tiedotustilaisuuden  eduskunnan käsittelyyn tulleista siviili- ja sotilastiedustelulaiesta. Tilaisuus näytettiin suorana verkossa, ja myöhemmin osa puheenvuoroista on esitetty Ylen tv-uutisissa. 

Jopa Yle tunnustaa uutisessaan Tiedustelulait eduskuntaan – Poliisin tutkintavaltuuksia lisätään terrorismin varjolla, että presidentti Sauli Niinistön ja Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus ovat halunneet kiirehtiä uusien lakien läpiviemistä, koska terrorismin pelko on antanut siihen oivan tekosyyn. Yleensä Ylessä ei olla juuri kritikoitu poliittisen eliitin halua valvoa kansalaisten "vihapuhetta", mutta nyt on eri ääni kellossa, koska uuden tiedustelulain nojalla voitaisiin valvoa muitakin kuin eliitin vihaamia nationalisteja: 

Tiedustelulakien valmistelua seuranneessa laajassa keskustelussa on noussut esille huoli tavallisten suomalaisten sähköpostien ja muiden viestien urkinnasta. Massavalvontaa voisi toteuttaa tietoliikennetiedustelun kautta.

"Asiantuntijoiden" ja Ylen huoli on kuitenkin turhaa, sillä Euroopan Unionin ytimestä masinoidun lakiesityksen ensisijaisena tähtäimenä on muslimiterroristien ohella EU-kriittiset tahot ja monikulttuuria vastustavat kansalaiset. Mitään tutkittua tietoa siitä, että kaavailtu urkintalaki ennalta ehkäisisi terrori-iskuja, ei ole, mutta sitäkin enemmän löytyy poliittista tahtoa saada kaikki "väärinajattelevat" kansalaiset valvonnan piiriin. Mikäli valvontalaki saa eduskunnassa hyväksyntään vaaditun 5/6 kannatuksen, se tulee kohdistumaan jollain tapaa lähes jokaikiseen suomalaiseen. Tästä kertoo koruttomalla tavalla Ylen uutinen Uusilla tiedustelulaeilla voi olla vaikutusta sinunkin elämääsi – Katso tästä lakipaketin pääkohdat.

Turvallisuuden vedoten kansalaiset pelotellaan luopumaan yksityisyydestään ja vapaudestaan esittää mielipiteitä, joissa nykyinen poliittinen järjestelmä kyseenalaistetaan. Suomalaisten olisi viimeistään nyt korkea aika herätä todellisuuteen, jossa poliittinen eliitti ei enää aja kansan etua, vaan vehkeilee peloissaan sitä vastaan uuden tiedustelulain avulla.

                                                          **********************

Holokaustiin liittyvät teemat ovat taas tapetilla kun YK:n propagoimaa Vainojen uhrien muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivä. Käytännössä muistelun kohteena olevat todelliset ja kuvittelut uhrit ovat pelkästään juutalaisia. Yle uutiset on ollut tässä jo ajoissa liikkeellä, sillä esimerkisi viimeksi eilen se kertoi, että Suomalaisten SS-miesten väitetyt sotarikokset selvitetään. 

Yle Watch käsitteli aihetta ensimmäisen kerran 17. tammikuuta, kun se kertoi, että Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff  on vaatinut presidentti Sauli Niinistöä teettämään suomalaisten SS-vapaaehtoisten toimista "virallisen selvityksen" (ilmeisesti lukuisat tutkimukset eivät Zuroffin vaatimusta täytä, koska niistä ei löydy toivottuja "syyllisiä"). Syynä Wiesenthal -keskuksen "pyyntöön" on tendenssitutkija André Swanströmin esittämät henkilökohtaiset oletukset, joilla hän haluaa tehdä historiapolitiikkaa monikulttuuriagendan puolesta.

Asiaa koskeva uusin uutinen tulee kertoneeksi, että juristitaustainen (sic) Sauli Niinistö on näemmä hyväksynyt juutalaisten vaatimuksen. Jews say jump! ja heti on vieraille valloille kuuliainen päämiehemme valmis hyppäämään kaivoon. Se mikä pitäisi ensisijaisesti selvittää, on miksi nimenomaan tällainen selvitys halutaan tehdä ja vielä ulkomaalaisten vaatimuksesta.

Selvitettävää tässä maassa ja koko maailmassa kyllä riittäisi, mutta ne selvitykset koskevat jotain aivan muuta kuin jatkuvasti esillä olevaa virallista mutta rajoittunutta kuvaa holokaustista. Ensinnäkin koko holokausti ns. kaasukammioineen pitäisi perata alusta asti uudestaan, ilman, että tutkimusta rajoitetaan ja jopa kriminalisoidaan sen vuoksi, jos se ei vahvista liittoutuneiden ja Hollywoodin virallista kaanonia.

Selvitettävien asioiden listan käripäässä on juutalaiset etujärjestöjen epämääräinen ja epälojaali toiminta koko läntisessä maailmassa. Globaalien mediatalojen ja viihdejättien omistajien etno-uskonnollinen tausta olisi myös hyvä tuoda kaikkien ihmisten tietoon. Niin ikään syytä olisi selvittää virallisesti juutalaisten osuus bolshevikkikaappauksessa, kommunismin juurruttamisesta Venäjälle ja heidän kollektiivinen vastuunsa Holodomorissa, Ukrainan kansanmurhassa. Pahitteeksi ei olisi myöskään ruotia perinpohjaisesti länsiliittoutuneiden sotarikoksia, joihin kuuluu mm. miljoonan saksalaisvangin murhaaminen. Selvittää pitäisi myös neuvostokommunistien johtamien gulag-orjatyöleirien uhrien määrät ja murhien toteuttajat. 

Unohtaa ei sovi myöskään "maailman vähiten korruptoituneen maan" eli Suomen sisäisiä kupruja, joita ei ole vieläkään tuotu päivän valoon: Koiviston konklaavi, somalien päästäminen Neuvostoliitosta Suomeen 1990-1991, 1990-luvun pankkikriisi ja siitä syyttömästi kärsimään joutuneet suomalaisyrittäjät, EU:n liittyminen vuonna 1995 ilman perustuslainmuutosta vaadittavaa  5/6 enemmistöä, Eurovaluutan käyttöönotto, nykypoliitkkojen kansalta salaamat yhteydet EU:n ja Naton ajamiin strategiohin ja agendoihin, jne. jne.

Sitten kun nämä maailmalle ja Suomelle ensijaisen tärkeät asiat on selvitetty, voidaan palata kysymykseen suomalaisten SS-miesten väitetyistä teoista, jotka perustavat yhden henkilön kirjeessä ohimennen mainitsemaan lyhyeen mielipiteeseen.  

VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU

Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka. 

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.

Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".