HYVÄÄ YÖTÄ, KEPUN TALIKKOKOMMUNISTIT!

Annika Saarikko: "Rakkaat talikkokommunistit! Viimeinen
sammuttaa valot!

Kokoomuksen ja Keskustan viikonlopun puoluekokousten  puheenjohtajavaalit kertovat, kuinka etäälle tavallinen äänestäjäkunta ja puolueklienteelit ovat erkaantuneet toisistaan. Kahta perinteistä oikeistopuoluetta ei tunnistakaan enää entisikseen, sen verran vasemmalle ne ovat siirtyneet oikeista juuristaan. 

Esimerkiksi Kokoomuksen perinteinen kolminaisuus, koti-uskonto-isänmaa, on kuulunut jo vuosikymmeniä puolueen menneisyyteen. Tänään puolueen kotina ovat Brysselin käytävät, uskontona globalismi ja isänmaana raha. Kokoomuksella ei ole enää edes nimeksi oikeistokonservatiivista arvopohjaa, ja paljon puhutuissa liberaaleissakin arvoissa on viime vuosina nähty raju punasiirtymä. 

Ikävästi sanottuna Kokoomuksesta on tullut "arvojen" suhteen vasemmiston aisankannattaja, jolla se yrittää miellyttää hegemonisen vasemmistonomenklatuuran näkemyksia. Äänestäjistä ei välitetä, vaan puolueessa seurataan lyhytnäköisesti punaisen yliopiston harhaisia muotiaatteita ja "tiedostavien" toimittajien moralistista ihmisoikeuspaasausta kantaväestöä vastaan. Täytyy vain toivoa, että äänestäjät muistavat seuraavissa kunnallisvaaleissa olla äänestämättä näin isänmaatonta puoluetta.

Keskustan tilanne on viimeisimmän puoluekokouksen jälkeen vielä surkeampi kuin Kokoomuksen. Pilkkanimi talikkokommunistit sai lisävahvistusta, kun puolueen kenttäväki valitsi puheenjohtajakseen arkkityyppisen punavihreän feministimädättäjä Annika Saarikon. Joku foliohattu voisi väittää Saarikon valinnan taustalla olleen punavihreiden pitkäaikainen projekti, jossa torpedoksi koulutettu Saarikko tuhoaisi Keskustapuolueen sisältä käsin. Ikävä kyllä syy Saarikon pääsyyn puoluejohtajaksi on arkisempi.  Valinta kun kertoo vain poliittisesta pyrkyryydestä, muotiaatteiden harjalla surffailusta  ja ilmaiseksi saadusta medianosteesta. Ja kenttäväkeä vietiin kun pässiä narusta.

Joka tapauksessa Ylen toimituksessa valintaa fantsuteltiin useassa uutisessa kuten voittotuloksen julistaneessa jutussa Annika Saarikko keskustan johtoon selvin lukemin – "Saatte minusta sitoutuneen puheenjohtajan ja naisen, jolla on jalat arjen kuralätäköissä". Totta kai Ylen toimittajat riemuitsevat punavihreän syövän leviämisestä vanhassa valtapuolueessa, mutta Kepulle kyse oli lähinnä omaan jalkaan ampumisesta.

Jo Katri Kulmunin puheenjohtajavalinta vuosi sitten henki Kepun epätoivoista trendihakuisuutta. Identiteettikriisiin joutunut puolue halusi kokemattoman nuoren naisen valinnalla viestiä valtamedialle kaupunkilaisuuttaan (sic), dynaamisuuttaan, ja ajan hermolla olemista. Tämä ei ole kuitenkaan sovitettavissa kansansuosion kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä Keskustalla näyttää olevan kadoksissa yksinkertainen vaalimatematiikka, joka pohjautuu potentiaalisiin äänestiin. Voi olla, että nykypuolueille maistuvat parhaiten koulutettujen kaupunkilaisnuorten äänet, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että suurin osa Keskustapuolueen äänestäjäkunnasta koostuu edelleen maalla asuvista miehistä. 

Punavihreän kestohymyilijä Annika Saarikon valinta sementoi lopullisesti Kepun vajoamisen 4-7 kannatusprosentin pienpuolueeksi. Yritys saalistaa erittäin kilpailluilla punavihreiden kaupunkilaisten äänestäjämarkkinoilla oli Kepulta tyhmä strateginen veto, sillä tuolla vaalikarjalla on tarjolla jo nyt ideologisesti puhdasoppisia vaihtoehtoja.  Loppujen lopuksi nuoret kaupunkilaiset vierastavat luonnostaan epäluotettavina tunnettuja kepulaisia talikkokommunisteja, koska he näkevät muotiaateita seuraavassa puolueessa pelkän vallantavoittelijoitten joukon.

Perussuomalaisille viikonlopun vaalitulokset olivat varmasti mannaa. Kokoomuksen epäisänmaallis-globalistinen linja jatkuu vankkana kun maamme EU-federalismin takuumiehenä tunnettu Petteri Orpo sai puheenjohtajavaaleissa jatkokauden. Varapuheenjohtajiksi valitut bilderbergiläiset globalistit Elina Lepomäki, Antti Häkkänen ja Anna-Kaisa Ikonen takaavat puolestaan sen, ettei Kokoomuksella ole aikomustakaan siirtyä Suomen kansan etua ajavalle kansalliselle linjalle. Näin isänmaallinen äänestäkunta ja muut nykypolitiikkaan tyytymättömät voivat huoletta äänestää Perussuomalaisia. 

Varsinainen äänestäjien tulva persuille tulee punafeminismiin virallisesti vajonneesta Keskustapuolueesta. Valtion velan ja kutsumattomien elintasosiirtolaisen määrän kasvaessa sietämättömäksi sinisilmäisimmänkin kansalaisen on tunnustettava, että tämän mielettömyyden puolella ovat kaikki valtapuolueet vasemmistosta oikeistoon lukuunottamatta Perussuomalaisia. Nyt jos koskaan persuilla on iskun paikka. 



                                                          ************************

                                          

Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 22.52 Docventures: Talk Show Black Lives Matter. 

Riku ja Tunna pohtivat suorassa lähetyksessä tasa-arvon nykytilaa, menneisyyttä ja tulevaisuutta. Vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Lisää aiheesta: yle.fi/docventures 59 min.

Tunnin verran etnomasokistista kohkaamista ja pelkästään valkoisiiin kodistuvaa rasistista moralismia. Nykyään sille ei ole juuri mitään perustetta varsinkin jos sitä verrataan muunrotuisten harjoittamaan rasismiin omissa maissaan. Täysin oma lukunsa on kiittämättömien värillisten maahantunkeutujien systemaattinen kleptoparasitismi ja rotuväkivalta valkoista kantaväestöä vastaan. Jo keskustelijoiden nimet paljastavat, että näistä liberaaleista tabuista vaietaan "ohjelman vapaassa keskustelussa" visusti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 21.00 Docventures: teemana Black Lives Matter

Suomen suurimman leffakerhon kauden avauksessa pureudutaan Black Lives Matter -teemaan. Rikun ja Tunnan vieraina ohjaaja Sonya Lindfors, toimittaja Renaz Ebrahimi ja kirjailija Anu Partanen. Osallistu keskusteluun: yle.fi/docventures 15 min. Linkki ohjelmaan.

Ohjelma sisältää häikäilemätöntä rotuvihan lietsontaa valkoisia vastaan. Tämä kaikki sinun verorahoillasi.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 22.00, The Handmaid's Tale - Orjattaresi (16)

Kausi 3, 13/13. Tahtojen taistelu. Kauden huikeassa päätöksessä nähdään saako paha, Gileadin pakkovalta, ansionsa mukaan, vai onko loppu käsillä ihan kaikille, jotka vielä jaksavat taistella vastaan. HD 1 h 4 min. Linkki ohjelmaan. 

Sarjaa on mainostettu naista alistavana uskonnollisena dystopiana, joka kuulemma kuvaa Trumpin aikakautta. Kuulostaa ilmiselvältä projektiolta, sillä tälle tv-fantasialle löytyy ihan oikea vertailukohta tästä päivästä ja tästä maailmasta. Ei tarvitse kuin katsoa tiettyihin arabimaihin. Jostain syystä ((HBO-sarjan tekijät))) eivät halua nähdä tosiasiaa, varmaan siksi, koska todelliset alistajat ovat muita kuin valkoisia miehiä.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 21.00, Stonewallin perintö

Kesällä 1969 New Yorkin Stonewall Inn ravintolan edessä puhkesi mellakat, joissa vaadittiin homojen ja lesbojen vainoamisen lopettamista. Tämä oli alkusysäys, joka käynnisti seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Vuotta myöhemmin järjestettiin New Yorkissa ensimmäinen Gay Pride kulkue mellakoiden vuosipäivän kunniaksi. T: Zadig Productions/France Télévisions, Ranska. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Ihmiset, jotka voivat jatkuvasti valittaa uhriudestaan eivät ole enää uhreja, vaan vallankäyttäjiä enemmistöön nähden. Tässäkin dokumentissa historia kirjoitetaan poliittisista syistä uudelleen. Ohjelmassa New Yorkin paheelliset sodomiitit kuvataan "ihmiskunnan" sankarillisina esitaistelijoina, vaikka tosiasiassa ravintola Stonewall Inn on huumeluola, jossa rikottiin lukuisia lakeja.

Kyseisen "dokumentin" lähettäminen juuri nyt liittyy todennäköisesti käynnissä olevaan homoviikkoon, jota valtamediat mainostavat innokaasti.


Yle TV2, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Verta, hikeä ja T-paitoja 

3/8. Puuvillan värjäys. Puuvillaa pyöritellään monenlaisissa liemissä, ja ne saavat silmät valumaan. Veikko bongaa reissun nuorimman työntekijän. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Jo nuorille "opetetaan" eli aivopestään valkoista syyllisyyttä, johon ei ole perustetta.


Yle Teema, tiistai 8.9.2020 klo 10.30, Eivät kaikki miehet (12)

Nuori nainen kohtaa unelmiensa miehen. Pian käy kuitenkin ilmi, että mies on kuin pahimmasta painajaisesta. Hän kontrolloi, pahoinpitelee ja nöyryyttää naista. "Eivät kaikki miehet" on lavastettu dokumentti, joka näyttää, minkälaista on joutua tuhoavaan suhteeseen, ja kuinka vaikeaa siitä on päästä irti. Tuotanto: Zero - Full Zero, 2020. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan. 

Olisiko nykyaikana vastaava lavastettu dokumentti mahdollista tehdä niin, että moraalisesti kelvottomat ihmiset kuvattaisiin naisina? Jepjep, tyhmä kysymys, I'll take my coat...

VALTAMEDIAN JA POLIITTISEN ELIITIN YHTEISEN SUHMUROINNIN PERUSTEET: TEKOPYHYYS, JEESUSTELU JA KORRUPTIO

Historiasta on vaikeaa kaivaa yhtä räikeää esimerkkiä tekopyhästä kulttuuri-ilmastosta kuin se mikä löytyy nykypäivän lännestä. Nykytilanteen irvokkuutta korostaa se, että kulttuuria ja moraalia määrittelevä 1968-sukupolvi ja sen lammasmaiset perilliset toitottavat puheissaan, kuinka tekopyhä porvarillinen kulttuuri on. "Edistyksellisille" punaporvareille on turha selittää, että he itse ovat monin verroin tekopyhempiä kuin heidän omahyväisesti pilkkaama mennyt maailma. 

Me elämme maailmassa, jossa poptähdet kuten Miley Curys ja Lady Gaga opettavat voimaannuttavasti esipuberteettisille tytöille prostituution alkeet samalla kuin (alemman tason) miesten viaton flirtti tuomitaan sormi pystyssä anteeksiantamattomana sortona, johon pitää olla nollatoleranssi. Tähän omituiseen kaksinaismoralismiin ovat kiinnittäneet huomioinsa monet länsimaailman tarkkailjat, viimeksi emeritusprofessori Timo Vihavainen:

Uusi normaali näyttää sisältävän epänormaalin yhtälön, jossa maksimaalinen seksuaalisuuden esilläpito yhdistyy maksimaaliseen puritanismiin ja näiden kahden välistä jännitettä yritetään hallita ”edistyksellisellä” mielivallalla.

Suomessa tämä hurskastelun antikliimaksi koettiin 12.12.2017, kun eduskunnan täysi-istunnossa "keskusteltiin" ääni väristen asiasta, jossa vakavoituminen oli sitä luokkaa kuin venäläiset tankit olisivat hetki sitten vyöryneet maahamme. Tämä moralistis-puritaaninen teatteriesitys nostettiin Ylessä päivän ykkösaiheeksi, jota kuvaa hyvin sen verkkosivujen uutinen Eduskunta kävi vakavan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – "Laaja rakenteellinen ja vastenmielinen ongelma".  

Analyyttiselle uutisten seuraajalle eduskunnan ja Ylen jeesustelu on vastenmielistä seurattavaa, koska todellisuudessa kyse on ns. ensimmäisen maailman ö-luokan ongelmasta, jota ei voida oikeasti ratkaista poliittisesti ellei sitten sellaiseksi katsota valkoisten heteromiesten eristämistä, kuohitsemista ja lobotomiaa. Hieman tuon suuntaista on ehditty ehdottaakin, sillä Yle kertoi uutisessaan Ministerit järkyttyivät ahdistelusta hoitoalalla: Huutelua, kopelointia ja ulkonäön arvostelua, että perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ehdottaa suukapulaa miehille, joiden puhe sattuu tuntumaan epämiellyttävältä jostain naisoletetusta x.

Kukaan säädyllinen kansalainen ei hyväksy seksuaalista häirintää, mutta asian saama suhteettoman suuri julkisuus panee ajattelemaan, miksi globaalien liberaalimedioiden hypettämä Me too -kampanja nousee länsimaissa yhdeksi poliittisen keskustelun ykkösaiheeksi. Ehkäpä siksi, että poliitikolle aiheesta toohottaminen tuo lisäpisteistä, sillä näin hän näyttäytyy moraalisena, varsinkin jos hänellä on otsaa esittää kovempia vaatimuksia nipistelijöille kuin muut. Näin äänestäjille syntyy mielikuva, että poliitikot tekevät edes jotain tärkeäksi nostetulle asialle. Toisin kuin työttömyydelle, laittomalle maahanmuutolle ja tiettyjen ulkomaalaisten epideemiselle raiskausaallolle.

Kuin joululahjana hurskastelijoille, perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen mokaili tuttuun tyyliinsä puolueen pikkujoulujuhlien jälkimainingeissa. Uutisessa Perussuomalaisten Hakkaraisen käytös puhuttaa kansanedustajia – "On anteeksiantamatonta, että eduskunnan arvovaltaa murennetaan näin" poliitikot ovat niin järkyttyneen pöyristyneitä, että puuttuu vain se, ettei kukaan ole vielä ehdottanut Perussuomalaiset-puolueen kieltämistä. Verenhimossaan jotain tällaista tosin vihjaa SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä, joka "olisi odottanut perussuomalaisten eduskuntaryhmältä järeämpiä toimia".


                                                             ************************


Hieman samantapaisesta suurta yleisöä varten masinoidusta poliittisesta opertetista  kuin Me Too -kampanjasta, on kyse Helsingin Sanomien "tietovuodosta". Ylen uutisessa Hallitus ja presidentti saavat selvityksen kohutusta tietovuodosta – Sipilä: "Tämä on vakava asia" kerrotaan, että tietovuoto uhkaa Suomen sisäistä- ja ulkoista turvallisuutta, vaikka on alusta asti ollut selvää, että vuodetut tiedot ovat olleet idän jä lännen turvallisuuspalveluille tiedossa jo vuosien ajan. "Salaiset tiedot" ovat olleet myös vuosia esillä Wikipediassa ja HS on kertonut samoista asioista vuonna 2012. Mistä tässä teatterissa on siis kyse? Ylen uutisessa haastateltu sisäministeri paljastaa suoraan kupletin juonen:

Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan tapauksella taas voi olla vaikutusta tiedustelulakeihin.

– Tämä on nyt kaiken kaikkiaan arvioitava. Nythän on siinä mielessä hyvä tilanne, että meillä on vielä laki auki ja aina voi eduskunnassakin vielä tehdä muutoksia, hän sanoi maanantaina.

Ei tarvitse olla mikään salapoliisi selittääkseen mikä tämän "kohu-uutisen" kuvion taustalla on. Kuinka ollakaan vaalitentissä maanpetosyytteitä (EU:n liittyminen kahden kolmasosan määräenemmistöllä perustuslain muutoksen vaatiman 5/6 enemmistön vastaisesti) niskaansa saanut presidentti Sauli Niinistö toivoo vuotokohun vauhdittavan tiedustelulain etenemistä. Mitä sananvapautensa perään huutava kansa tietää uuden tiedustelulakiehdotuksen sisällöstä? Eipä juuri mitään, sillä jos se tietäisi, se olisi vähemmän tohkeissaan tästä poliittisen eliitin ohjaamasta operetista. Uuteen Suomeen kirjoittava Tuula Komsi paljastaa lyhykäisyydessään operetin tanssiaskeleet:

Suomeen halutaan tiedustelulaki, jossa tiedustelua tekevä taho saisi mittavat oikeudet valvoa kansalaisia. Tulossa on myös presidentinvaalit, jotka poliittinen eliitti mieluummin sivuuttaisi, koska istuva presidentti on osoittautunut käyttökelpoiseksi.  

Harmi kyllä, istuvalle presidentille on putkahtanut haastaja tai haastajia, vaikka oli tavallaan jo taputeltu juttu, että entisellä mennään.  

Mutta kuten aiemminkin, maan johtava päivälehti ottaa näytelmässä ison roolin. Se tekee näyttävän jutun ajankohtaiseen tiedustelulakiin liittyen, jossa se ensin lyhyesti muistuttaa, että entisistä kansalaisvapauksista joudutaan uuden lain myötä reippaastikin tinkimään. Samaan juttuun yhdistetään kumminkin shokeeraava elementti, nimittäin salaiset paperit liittyen pelottavaan itänaapuriin ja sen toimien tarkkailuun, ja dokumenttien salassapitovelvollisuutta ja sen rikkomista oikein korostamalla korostetaan. Ja kerrotaan jännärityyliin, että meillä on tätä lajia enemmänkin!  

Tiedot itsessään ovat vanhoja ja ei-merkityksellisiä ja kaikkien naapurivaltojen tiedossa jo muutenkin. Mutta oleellista on, että kansalaiset saadaan reagoimaan nimenomaan maanpetoksellisuuteen ja liialliseen avoimuuteen ja sananvapauden väärinkäyttöön. Kansalaiset täytyy saada itse haluamaan, että sananvapautta rajoitetaan ja kontrollia tiukennetaan - ja kukapa ei haluaisi tukkia sellaisten journalistien suita, jotka ajattelivat lörpötellä koko maailmalle tulenarkoja tietoja Suomen puolustukseen liittyen!

                                                             ************************



Tekopyhyyden ja juonittelun lisäksi valtionhallinnon korkeimmilla palleilla hyväksytään myös korruptio. Tästä on esimerkkinä valtakunnasyyttäjä Matti Nissisen tänään saama tuomio. Vaikka Yle uutisissa KKO tuomitsi veljensä yritykseltä koulutusta ostaneen valtakunnansyyttäjän – palaa huomenna töihin ja Asiantuntijat: Nissisen tuomio on ankara, muttei yllättävä – "Häneltä tätä olisi viimeiseksi odottanut" korostetaan, että rangaistus on kova, niin se ei ollut silti niin kova etteikö Nissinen voisi jatkaa tehtävissään jo huomenna! 

Tämä Yle Watchin "vanha tuttu" tunnetaan mm. siitä, että hän on vaatinut vankilatuomioita nationalisteille ja monikultturismia kritisoiville toisiajattelijoille. Kun hän itse syyllistyy lain korkeimmassa mahdollisessa viranhoidossa korruptioon, hän saa "kovan tuomion", joka käsittää 40 päiväsakkoa. Tuomiosta huolimatta hän saa jatkaa viranhoitoaan välittömästi. Tämän luulisi jo kertovan, etttä valtiollinen mädännäisyys alkaa olla syvällä hallinnon rakenteissa.


                                                             ************************

Kenellekään ei tule yllätyksenä se, että Ylessä kommunisteja ja kansallisosialisteja kohdellaan eri tavalla. Uusin kaksinaamaisuuden muoto on väittää, että kommunistit olisivat äärimmäisen kaltoinkohdeltuja ja demonisoituja mediassa, jonka vuoksi aatteen puhdasoppisille kannattajille pitää antaa vapaa puheenvuoro puolustaa näkemyksiään.

Näin tehdään Ylen jutussa Kommari on kummajainen nyky-Suomessa: "Hymähtelyä, ylimielisyyttä ja halveksuntaa, mutta myös ihailua". Jutussa ei ole mitään yllättävää (paitsi otsikon sana kommari) tai uutta, sillä onhan haastateltu ammatiltaan näyttelijä; Teatterikoulu tunnettiin vielä 1990-luvulla puhdasoppisen kommunismin viimeisenä kulttuurisena linnakkeena. Jäljet näkyvät vielä tänään, aina kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa myöten.

Eniten silmään pisti jutussa väite, että "kommunismi on tänä päivänä marginaalistakin marginaalisemmassa asemassa Suomessa." On totta, että keskusjohtoinen ja ortodoksiaa noudattava marxismi-leninismi on tätä nykyä maassamme lähes olematonta, mutta sen virulentiksi muodoksi muuntunut kulttuurimarxilaisuus on sitäkin suositumpaa, varsinkin maamme valtapuolueissa.

Koska Ylessä ei julkaista juttua, jossa natsi tai edes fascisti esitetään sympaattisen herttaisessa valossa, muutamme Ylen haastatteleman näyttelijä Ritva Sorvalin lausuntoa mutatis mutandis sulkeiden kohdalla:

Aika moni suomalainen olisi jokseenkin samaa mieltä (Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin) linjausten kanssa, jos vain ihmiset eivät sen tietäisi olevan (Vastarintaliikkeen) manifesti.  

- Jollain kummallisella tavalla Suomessa on onnistuttu ylläpitämään pelkoa ja peikkoa, että (kansallissosialismi) on jotain kauheaa.

                                                             ************************

JÄLKIMARXILAISTA NAISTENPÄIVÄÄ, TOIVOTTAA YLE

Mustat naiset - matemaattisesti lahjakas voimavara vai
pokakonttorin kuningattaria?

Sillä aikaa kun länsimaista sivilisaatiota murennetaan stalinistisilla väestönsiirroilla ja harmaata finnanssimaailmaa hyödyttävällä velkataloudella, median sisällöstä vastaavat jälkivasemmistolaiset nostavat kansalaisten keskustelunaiheiksi rasismijankutuksen ja sukupuolien rajattoman määrän. Punavihreän kuplan ryhmähenkeä nostattavissa jutuissa puolestaloukkaannutaan milloin mistäkin, mikä onkin helppoa, sillä loputtomasti oikeuksia vaativat yksilö-pyksilöt kokevat tulevansa "syrjityiksi" tai "loukatuiksi" lähes kaikista ihmiselämään kuuluvista itsestäänselvyyksistä.

Silti näillä muka rationalismia ja tiedettä puolustavilla toimittelijoilla on otsaa närkästyä "totuuden jälkeisestä ajasta", vaikka heidän oma suhde todellisuuteen on pelkkää hermoherkkää subjektivismia. Heidän toistuvalle moraaliselle närkästykselle ei ole juuri koskaan objektiivisia perusteita, joten sormella osoittelu kielii enemmän toimittajien prinsessamaisesta asenteesta, jossa aina uudestaan löydetyille "sorretuille" pitää levittää eteen punainen matto, jottei maailman likaiset "vääryydet" koskettaisi heitä. 

Tällaisten "epäoikeudenmukaisuuksien" esille tuominen on varmasti palkitsevaa vihervasemmistolaistille toimittajille, jonka vuoksi uutinen voidaan tehdä heppoisesta aiheesta kuten käy ilmi Ylen Santtu Natrin jutusta Äitiyspakkauksen nimi vaihtoon syrjivyyden takia? Tuleva perheministeri kannattaa muutosta. Jutussa käy ikävällä tavalla selväksi myös se, että poliittisen korrektiuden taustalla oleva sanamagia, dekonstruktio, ei ole vain punavihreiden kulttuurimarxilaisten monopoli, koska ehdotusta äitiyspakkauksen nimen vaihtamisesta on vaatinut Keskustapuolueen kansanedustaja Annika Saarikko. Todellisia ongelmia kuten rasistisen muukalaisinvaasion vaikutusta väestön lopulliseen koostumukseen poliitikot ja media eivät nosta julkiseen keskusteluun, vaan skolastiikan hengessä he saivartelevat korrekteista käsitteistä, jotta kansalaiset unohtaisivat olennaisen. 

Sosialistisesta perinteestä kumpuavasta naistenpäivästä on ainakin Suomessa tehty toimittajien ansiosta päivä, jolloin ei juurikaan korosteta naisten arvoa elämän antajana, vaan se nähdään tilaisuutena lisätä uhristatusta kuten Ylen jutussa Vuoden tieteentekijä naistenpäivästä: "Shut up and be pretty" käy ilmi. Yleensä päivä muistetaan siitä, kuinka suomalaiset miehet pahoinpitelevät naisiaan kyllästymättä 24/7. Voisi kuvitella, että miestenpäivänä (19.11.) tuotaisiin esiin vastavuoroisesti naisten lapsentapot ja muut ikävät ilmiöt. Mitä vielä, mekkoeinari-ritarit piiskaavat itseään ja monesti miestenpäivän jutut kertovat siitä, kuinka entiset vaimonhakkaajat ovat kyenneet vähentämään väkivaltaa erilaisten vihanhallintakurssien avulla. Niin, sinä suomalainen mies siellä, vieläkö hakkaat vaimoasi?

Yle Fem, keskiviikko 8.3.2017 klo 22:30, Elämä käännekohdassa 

7/8. Lotta oli menestynyt ja itsevarma kolmen lapsen äiti, joka eli väkivaltaisessa parisuhteessa. Vuosia kestäneen kaltoinkohtelun jälkeen hän jätti miehensä. Nyt hän johtaa väkivaltaa kokeneiden naisten klinikkaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.

Yle TV1, keskiviikko 8.3. klo 21:05, A-studio 

Naistenpäivänä kolme valovoimaista naista pohtii A-studiossa mitkä asia kaipaavat vielä kipeästi muutosta tasa-arvossa. Juontajana Annika Damström. #yleastudio HD


Yle TV2, keskiviikko 8.3. klo 22:00, Stacey Dooley: Naisten helvetti

1/2. Tutkiva brittitoimittaja Stacey Dooley matkustaa Filippiineille tutkimaan tyttöjen laajamittaista seksuaalista hyväksikäyttöä. Kontaktointi ja kaupankäynti tapahtuu netissä viranomaisten ulottumattomissa. HD K12 (ahdistus, seksi).

                                                     ****************************

Tiedostavan toimittajan unelmajuttu koostuu todennäköisesti sankaritarinasta, jonka ainesosissa yhdistyy naissukupuoli ja ei-valkoisuus. Näin naistenpäivänä sellainen on ilmestynyt parahiksi jo pari päivää sitten (4.3.2017), kun Ylen verkkosivuilta on saanut lukea totuutta kaunistelevaa tendenssimäistä kertomusta Naiset, joiden laskelmat veivät ensimmäiset astronautit avaruuteen. 

Artikkelin kirjoittanut Aishi Zidan on "sattumalta" itsekin nainen ja värillinen, joten motiivia mustien naisten jalustalle nostamiselle ei tarvitse hirveästi arvailla. Pienellä googlauksella löytyi Kodin Kuvalehden Zidanista tekemä iso henkilökuvajuttu, jonka poliittisissa painotuksissa sen kynäillyt naistoimittaja Hanna Jensén ei pahemmin kainostele omaa kantaansa:

Kuusitoistavuotias Aishi ei ollut tietoinen siitä, että Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio arvosteli Suomea turvapaikkahakemusten hitaasta käsittelystä. Se arvosteli myös Suomen poliisia välinpitämättömyydestä rikosilmoituksia kohtaan, joita maahanmuuttajat olivat tehneet syrjinnästä. Ei, Aishi opetteli markan vaihtumista euroksi ja kertoi kaiken kuudella.

Jutussa toistuu se tuttu tarina, jossa Lähi-idän toivioretkellään tummaan ulkomaalaiseen rakastunut toiseudenpalvoja on tietenkin suomalainen nainen eikä mies, jonka seurauksena piti muuttaa vauraaseen Pohjolaan synnyttämään rotuhybridi. Etelän taatelintallaajavaltioihin verrattuna Aishi Zidan on todennäköisesti ollut kiitollinen siitä, että on saanut asua Suomessa, joskin etninen ulkopuolisuus vieraalla reviirillä on herättänyt alemmuudentunnetta suomalaisuutta ja ylipäätään valkoisuutta kohtaan. Jutun perusteella kaikki toiminta, joka vähentää valkoista valtaa valkoisten kotimaissa, on ollut Aishi Zidanille mieleen, joten ei ole ihme, että hän hakeutui Helsingin Sanomiin levittämään monikultturismia ja päätyi lopulta Amnesty Internationalin tiedottajaksi. 

On surullista huomata, että rehtien suomalaisnaisten kuten marttojen suosima Kodin Kuvalehti, on nykyään täynnä toimittajakoulusta tulleita punavihreitä toimittajia, jotka vakuuttelevat päätoimittajalle muodikkaan ajan hengen vaativan sivuille monikulttuurisuutta. Toimittaja Hanna Jansén on varmasti tyytyväinen kun saa toimittajakavereilleen todistaa olevansa suomalaisuuden epädramatisoija antamalla suunvuoron etnisesti sekoittuneelle multikultisaarnaajalle, jonka mielestä suomalaisuus on pelkkä ilmoitusasia, vaikka se käytännössä tarkoittaa sitä, että avoimien ovien päivinä maamme rajoille tulisi viisi miljardia värillistä, jotka haluaisivat kokea Suomen kodikseen ja imeä aitojen suomalaisten kovalla työllä luoman hyvinvoinnin kuiviin:

"Toivoisin, että yhteiskunnassa ei luokiteltaisi ketään sen perusteella, miltä hän näyttää tai onko hänellä vaikka jokin sairaus. On väärin, että monien pitää ponnistella tullakseen hyväksytyiksi, mutta he eivät sittenkään tule." Ei ole olemassa yhtä suomalaisuuden mallia, Aishi muistuttaa. Hänellä on näkemys siitä, kuka on suomalainen. Se, joka kokee Suomen kodikseen.

Mitä tulee Aishi Zidanin Ylelle kirjoittamaan juttuun, hän olisi tuskin ollut tietoinen siitä ilman vasemmistoliberaalissa Hollywoodissa tehtyä tuoretta elokuvaa Hidden figures, joka saa Suomessa ensi-iltansa tänään naistenpäivänä. Kyynisten juutalaismogulien tuottama puolifiktio on melko tyypillinen massoille suunnattu raina, jossa mitätöidään kaikki mikä on eurooppalaisperäistä ja jossa sankareiksi nostetaan värilliset, jotka sorrosta huolimatta todistavat olevansa moraalisesti ja myös älyllisesti ylivertaisia valkoisiin wasp-miehiin verrattuna. Ainoat valkoiset, joita Hollywood suostuu ylistämään on valkoiset rotuluopiot ja tietenkin itsensä ihmiskunnan vapahtajiksi nostaneet juutalaiset. Toisaalta Hollywoodin, Wall Streetin ja Washingtonin vaikutavaltaisia juutalaisia ei oikeasti kiinnosta neekerien kohtalo, paitsi silloin, mikäli heidän nostamisellaan voidaan etnisessä nollasummapelissä vähentää valkoisen asemaa juutalaisten hyväksi. 

Jo pelkkä Hidden figure -elokuvan mainos on melko chutzpah, kun siinä rehvastellaan, että kyseessä on tositarina, jota ei ole kerrottu koskaan aiemmin ("Based on the untold true story"). Elokuva ja Ashi Zidanin kirjoitus tuovat varmaan hyvän mielen niille, jotka haluavat uskoa satuihin, mutta koska Yle Watch -blogissa ollaan tiukasti kiinni tämänpuoleisessa, olemme valmiita pilaamaan hyvän tarinan ikävillä faktoilla. 

Ensinnäkin, elokuvan promokuvat ja Ylen jutun valokuvat tarinan keskeisestä hahmosta Katherine Johnsoninsa ovat keskenään ristiriidassa. Oikeasti tarinan kolme "mustaa" naista ovat hädintuskin negridejä ollenkaan, varsinkin Katherine Johnson näyttää 1/16 osaa mustalta eli hexadecaroonilta tai quarteronnélta, jolla on valkoisen perimän taustalla vain 1/32 osaa neekeriverta. Amerikan perinteisen yksi pisara -säännön mukaan siellä on pidetty viime vuosisadan alkuun asti ei-valkoisena henkilöä, jonka taustasta löytyy vain 1/64 osaa mustan Afrikan perimää. Tästä johtuu, että Yhdysvalloissa presidentti Barack Obamaa ei kutsuttu mediassa puolivalkoiseksi tai mulatiksi, jollainen hän tosiasiallisesti on, vaan pelkästään mustaksi, "afroamerikkalaiseksi".
 

Elokuvan kolmikko esitetään mustina, joskin heillä
on fotogeeniset valkoiset piirteet.

Catherine Johnson, musta afroamerikkalainen?
 Hän on lähes valkoihoinen ja sinisilmäinen "musta".

Hollywood, valheen mestarit.

Jos NASA:n naismatemaatikot todella olisivat olleet silminähden negridejä, se olisi kuulostanut uskomattomalta paljastukselta, mutta koska vaivattoman internet-salapoliisityön ansiosta kaikille on käynyt selväksi, että he olivatkin perimältään pääasiassa valkoisia, tarina ei kuulostakaan enää niin uskomattomalta. Tämä selittyy sillä, että tieteellisesti moneen kertaan vahvistetut älykkyysmittaukset eri populaatioiden välillä todistavat, että Saharan eteläpuolisella negeridiväestöllä on keskimäärin huomattavasti alhaisempi älykkyysosamäärä kuin itäaasialaisilla ja eurooppalaisilla. Koska äo-testeissä mitattava yleisälykkyys eli g-faktori on ratkaiseva abstraktia ajattelua vaativissa aineissa kuten matematiikassa, on erittäin todennäköistä, että Katherine Johnsonin ja Dorothy Vaughan'in keskimääräistä paremmat matemaattiset kyvyt olivat peräisin heidän hallitsevasta valkoisesta perimästään.

Ihmisen arvon näkeminen vain hänen älyykkysosamääränsa kautta on tietenkin ahdasaivoista fetisismiä, sillä vaikka älykkyydellä on yksilölle ja koko yhteiskunnalle suuri merkitys, se ei ole ihmisen koko mitta, vaan tärkeitä ovat myös muut ominaisuudet kuten rehellisyys, itsehillintä ja pitkäjännitteisyys. Toisaalta eri ympäristöt suosivat paikallisten ihmispopulaatioiden tiettyjä henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, jonka vuoksi ne ovat tehneet mustista menestyjiä villissä ja primitiivisessä Afrikassa. Mutta kun mustien Afrikassa syntyneet menestystekijät yhdistetään heidän heikkoon yleisälykkyyteensä, niistä tulee ilmiselvä haitta valkoisten ja itäaasialaisten kehittelemissä korkean teknologian yhteiskunnissa. Tämä on tiedetty jo pitkään, mutta se ei ole estänyt länsimaissa yhteiskuntakeskustelua määrittäviä liberaaleja ja teknokraatteja rakentamasta monikulttuurista yhteiskuntaa atomistisen tasa-arvouskon varaan. 

Koska sokea usko ihmispopulaatioiden absoluuttiseen samankaltaisuuteen on ristiriidassa todellisuuden kanssa, liberaalit yrittävät peitellä valheitaan ja tyynnytellä valkoista kantaväestöä sillä, että ihmisten erot löytyvät vain ihonväristä, jonka vuoksi mustien menestymättömyys johtuu pelkästään oletetusta "rasismista". Vastaavasti Hidden figure -elokuva lähestyy ympyrän neliöimistä sillä, että se yrittää todistella mustien, vieläpä naisten, olevan kaikista esteistä huolimatta periaatteessä yhtä lahjakkaita kuin sivilisaation matemaattisen perustan luoneet valkoiset miehet. Tällainen manipulaatio saattaisi toimiakin, mikäli propagandassa voitaisiin käyttää historiallisesti vahvistettuja tietoja poikkeuksellisista mustista NASA:n riveissä. Faktat eivät kuitenkaan tue elokuvan esittämää "tositarinaa", vaan henkilöhahmoissa kyse on naisista, jotka luokiteltiin kenties sosiaalisesti värillisiksi, vaikka he olivat geneettisesti ja jopa fenotyypiltään enimmäkseen valkoisia.   

Toiseksi, se matematiikka jota nuo pseudomustat naiset harjoittivat oli enimmäkseen rutiininomaista laskentaa, jonka olisivat voineet tehdä ketkä tahansa keskimääräistä paremmin aritmetiikkaa hallinneet amerikkalaiset. Lainaus ko. Ylen artikkelista:

Naiset tekivät raakaa ja joskus mekaanistakin laskutyötä Langleyn tutkimuskeskuksessa Virginian osavaltiossa. – Laskija saattoi saada lomakkeen, jolle oli merkattu testeissä saadut luvut kohta kohdalta. Osalla naisista oli laskukoneet, joihin he syöttivät numeron kerrallaan, kuvailee Nasan tiedottaja Gail Langevin puhelimitse Langleyn tutkimuskeskuksesta.

Tästä huolimatta Aishi Zidanin jutusta saa mielikuvan ikään kuin ilman mustia naisia vaativa avaruusprojekti ei olisi koskaan toteutunut. Käytännössä NASA:n avaruusprojektien ratkaisevasta suunnittelu- ja insinöörityöstä vastasivat alusta loppuun valkoiset miehet. Heillä oli muutakin tekemistä kuin kuluttaa aikansa mekaanisiin mutta välttämättömiin laskelmiin, joten ne delegoitiin alemman tason ammattilaisille. 

Matematiikassa pitää muistaa myös se, että sitä saattaa oppia melko korkealle tasolle jo pelkän tilastollisen todennäköisyyden perusteella muutama Gaussin kellonkäyrän oikealle puolelle päätynyt musta. Silti heidän geneettiseen klusteriin kuuluvat ihmiset eivät ole koskaan kehittäneet opiskelemaansa matematiikkaa tai ratkaisseet sen vaikeimpia klassisia ongelmia.

NASA:n avaruusprojektien menestykselle mustia naisia äärettömästi tärkeämpiä olivat natsi-insinöörit, mutta sen korostaminen globalistisen massamedian aikana ei taida oikein sopia narraatioon, jossa "yhteinen ihmiskunta" matkaa kohti tähtiä. 

Etenkin saksalainen tohtori ja raketti-insinööri Wernher von Braun oli ratkaisevassa roolissa kun suunniteltiin ja tehtiin kuulentoja. von Braun ei ollut suinkaan ainoa natsi-Saksan raketti-insinööri, joka värvättiin ensin Yhdysvaltain ilmavoimiin ja sittemmin NASA:an. Siksi ei ole liioiteltua sanoa, että ilman natsien aivovoimaa Yhdysvallat olisi hävinnyt avaruuden valloituksen Neuvostoliitolle, joka niin ikään oli värvännyt väkisin saksalaisia insinöörejä ydin- ja avaruusohjelmiinsa. Nämä ovat kuitenkin uuden uljaan maailman julistajien kannalta historiallisia epäolennaisuuksia, sillä Suurelle Unelmalle on tärkeämpää uskoa tasa-arvoa pyhittävään tarinaan mustista matematiikkonaisista, joita ilman valkoinen mies ei olisi käynyt kuussa.