UUSMARXILAINEN KANSANVIHOLLINEN RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA KANSANTUOMIOISTUIMEN ETEEN

Yhdysvaltojen itärannikon vasemmistoliberaaleissa yliopistoissa 1980-luvulla kehitelty orwellilainen käsitehirviö vihapuhe jatkaa voittokulkuaan myös Suomessa, vaikka maamme lainsäädäntö ei tunne sen enempää viharikosta kuin vihapuhettakaan. Ideologisuudestaan huolimatta virallisuutta tavoitteleva käsite on sen verran venyvä ja epämääräinen, jotta "eliitti" voi käyttää sitä häpeilemättömästi omiin, stalinistis-totalitaristisiin tarpeisiinsa. Siitä onkin tullut kallisarvoinen väline korruptoituneille poliittisille ja laillisille vallankäyttäjille, jotka pyrkivät hiljentämään kaiken itseensä kohdistuvan kiusallisen kritiikin. Tosiasiassa vihapuhe onkin vain totuuspuhetta, josta valtaapitävät eivät satu pitämään.

Viimeisin todiste "vihapuheen" käyttökelpoisuudesta suomalaisvihamielisille voimille nähdään hallituksen ja korkeimman syyttäjäviranomaisen toimissa. Punavihreän hallituksen suunnitelma kriminalisoida kansalaiskritiikki poliitikkoja ja ylempiä viranomaisia kohtaan perustuu pitkälti epämääräiselle ja yksipuoliselle keskustelulle "vihapuheesta". 

Eduskuntapuolueista ainoastaan Perussuomalaiset ovat vastustaneet systemaattisesti sananvapauden kavennusta verukkeilla, joihin kuuluu keskeisesti puhe vihapuheesta. Jopa Yle uutiset tarttui asiaan tänään uutisessaan Sananvapauden tila huolestutti kyselytunnilla – "Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun?". Uutisessa kerrotaan kuinka sananvapauden tilasta huolestunut Perussuomalaisten Jani Mäkelä ryöpytti muuta eduskuntaa puhujapöntöstä käsin:

– Mielipide, joka ei tee kenellekäään pahaa, voi tuoda kohtuuttoman tuomion oikeussalissa. On kestämätöntä, etteivät ihmiset tiedä milloin he kenties rikkovat lakia.

– Esitämme että rangaistavaksi jäisi vain rikoksella uhkaaminen tai rikokseen yllyttäminen. Mielipiteen jakaminen ei voisi enää olla rikos. Ministeri voitteko te tukea tällaista lakialoitetta?  

– Aiotteko te nyt kieltää valtaapitävien arvostelun? Aiotteko kaventaa suomalaisten sananvapautta, Mäkelä kysyi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.)

Farisealaista pikkuporvarillisuutta edustavan Henrikssonin antama vastaus oli jälleen kerran sidottu umpikieroihin "kansainvälisiin sopimuksiin", joiden sopijoille kansalaiset eivät ole koskaan antaneet todellista mandaattia. 

– Lähden siitä, että olette myös tutkineet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, kun olette sitä miettineet. Meidän on Suomessa pidettävä kiinni siitä, että noudatamme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia, Henriksson painotti. Henriksson muistutti, että hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia siitä, miten maalittamista saataisiin vähennettyä Suomesta. 

– Se on myös niin, että rikoslain kiihottamisrikos säätää rangaistavaksi rasistisen puheen sekä loukkaavat ilmaisut seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ja tästä on pidettävä kiinni.

Tietämättään uusmarxilaisten hyödyllisenä idioottina toimiva Henriksson on kuitenkin sen verran fiksu, että vetoaa tässä kohtaa "rasistiseen puheeseen" ja "seksuaalista suuntatumista loukkaaviin puheisiin", eikä helposti alas ammuttavaan vihapuheeseen. Tosiasia kuitenkin on, että Henriksson punavihreine tovereineen haluaa rangaista myös puhetta, joka ei ole rasistista tai suoranaisesti poikkevia "loukkaavaa". Tällöin ei puhutakaan enää täsmällisistä rikoslain rikkomuksista vaan orwellilaisesta vihapuheesta.

Eduskunnan kyselytunnilla kävi selväksi, että hallituspuolueet ja epäkansallinen Kokoomus eivät ole kiinnostuneita sananvapaudesta, vaan ne haluavat kaventaa sitä entisestään kieltämällä valtaapitääviin kohdistuvan "maalittamisen". Vallastaan humaltuneet hallituspuolueet toistivat toinen toistaan tukien, kuinka huolissaan ne ovat kansalaiskritiikistä, jossa arvostellaan valtamediaa ja sille propagandaa tekeviä toimittajia. 

Ainoastaan Perussuomalaiset toivat esiin sen, että hallituspuolueet eivät ole juuri lainkaan kiinnostuneita kansalaisten sananvapaudesta, vaan ainoastaan heitä myötäilevistä toimittajista. Nykyisessä tilanteessa juuri kansalaiset saavat jatkuvasti mielivaltaisia syytteitä käyttäessään laillista oikeuttaan sananvapauteen. Eräs syy tähän orastavaan totalitarismiin on oikeuslaitos, jonka korkeimpia virkoja vasemmistodemarit ja muut kulttuurimarxilaiset tuholaiset ovat ottaneet järjestelmällisesti haltuunsa. Pahin heistä lienee tuore valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on sananvapauden kannalta vieläkin pahempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä, hyväveli-korruption vuoksi potkut saanut Matti Nissinen.

Uutta valtakunnansyyttäjää voikin pitää pesunkestävänä kansanvihollisena, sillä hän haluaa riistää kaikilta etnisiltä suomalaisilta oikeuden puolustaa identiteettiään edes sanallisesti kuten käy ilmi Ylen mielipideuutisesta Suomen ylin syyttäjä: Ei kukaan tee vahingossa rikosta, kun lausuu kärjekkään mielipiteen – Tätä et saa sanoa ja 5 muuta pointtia sanan käytöstä. Toisessa uutisessa, Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät?, Toiviainen pitää selvänä, että "rasistisella vihapuheella" on suora yhteys terrorismiin – eikä hän tarkoita tällä todellakaan islamisteja tai mustia panttereita. Valtakunnansyyttäjän omavaltaiset, poliittisesti totalitaristiset purkaukset tuovat eittämättä mieleen kommunistisen kansankomissaarin, jolla on tarpeeksi röyhkeyttä perustella ukaasinsa yleisesti "hyvinä" (siitä voidaan keskustella) pidetyillä asioilla. Ei ole mikään yllätys, että Yle Watch on kommentoinut tämän bolsuttaren suomalaisvihamielisiä ulostuloja aiemminkin. 

Tällä viikolla Toiviainen pääsi otsikoihin, kun hän jyräsi alleen poliisiin päätöksen olla syyttämättä kansanedustaja Päivi Räsästä 15 vuotta vanhasta kirjoituksesta, jossa tämä siteerasi Raamattua tavalla, joka ei näytä miellyttävän Seta-mafiaa suojelevia "liberaaleja". Toiviaisen sateenkaari-syytekynnys ilmeisesti ylittyi tämän Räsäsen lauseen vuoksi: ”Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana”. Tällaisesta "rikoksesta" valtakunnansyyttäjä haluaa järjestää stalinistisen näytösoikeudenkäynnin muille opiksi, ojennukseksi ja ennen kaikkea varoitukseksi.

Pari päivää sitten Yle kertoi valtakunnansyyttäjän mielievallasta ymmärtävään sävyyn uutisessaan Päivi Räsäsen kirjoituksesta aloitetaan esitutkinta – Epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Yle kertoo syytteen olevan kansanryhmää vastaan kiihottaminen, vaikka kyseinen ajatusrikos lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. Tämä olisi valtakunnansyyttäjältä taannehtivaa ex post facto -lain soveltamista, minkä keskeinen laillisuusperiaate kieltää, mutta tähän(kin) Demlan pilkunviilaajat ovat löytäneet porsaanreiän, jota toveri Toiviainen käyttää surutta:

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen vahvistaa Ylelle, että kyse on puhtaasti vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta: tapaukseen ei liity mitään myöhempiä tekoja, kuten uudelleen julkaisemista.   

Toiviaisen mukaan epäilty rikos ei myöskään ole vanhentunut, vaikka alkuperäinen julkaisu on tehty jo 15 vuotta sitten.   

– Jos joukkotiedotusvälineiden avulla julkaistussa viestissä epäillään olevan kansanryhmää vastaan kiihottamisen kaltaisia asioita, rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä, Toiviainen sanoo.

Koska valtakunnansyyttäjän syyte perustuu Raamatun viittaukseen pitäisi saman koskea kaikkia Internetissä olevia Ison kirjan tekstejä, joita pseudoliberaalit loukkaantumisautomaatit eivät voi sietää. Puhumattakaan siitä mitä perusislamilaiset sanovat homoista. Nimittäin Matti Nissinen ja Raija Toiviainen olisivat voineet jo nykylain turvin syyttää imaami Abbas Bahmanpouria "kansaryhmän" (homot eivät voi edes olla kansa, koska he eivät uusiudu omaehtoisesti) vastaisesta kiihotuksesta, koska hän vaati Ylen Islam-illassa vuonna 2013 homoille Sharia-lakia eli kuolemantuomiota. Jostain syystä kuolemalla uhkailua katsotaan valtakunnansyyttäjän pallilla läpi sormien, mikäli viestintuoja tulee muualta kuin kristillisestä Euroopasta.

Jos valtakunnansyyttäjä kuvitteli ajatusrikossyytteensä olevan läpihuutojuttu, hän erehtyi pahasti. Jo se, että syytteen myötä taannehtivaa lakia ei ole käytetty sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien, nostaa Toiviaisen väistämättä tikun nokkaan. Jo nyt merkittävät kansalaisvaikuttajat kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ja Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ovat kummeksuneet ja moittineet ankarasti valtakunnansyyttäjän oikeusvaltioperiaatetta loukkaavaa syyttämispäätöstä.

Syytä, miksi Toivainen päätti lopulta nostaa syytteen, voidaan vain arvailla. Eräs todennäköinen syy saattaa kuitenkin olla siinä, että koko ylin oikeuslaitos on marxilaisten Demlajuristien vallassa, jolloin siellä on päässyt syntymään eräänlainen kaikkivoipaisuuden ilmapiiri. Alamaiset ovat ulkopuolisia ja heitä voi hallita mielivaltaisesti, mikäli he eivät noudata Edistyksellisen etujoukon (he itse) kulttuurimarxilaisia pakkomielteitä. 

Valtakunnansyyttäjän kaltaisia suomalaisvihamielisiä politrukkeja ei voi pitää muina kuin pelkkinä kansanvihollisina. On selvää, että aikanaan nämä oikeuden irivikuvat marssitetaan kansantuomioistuimeen vastaamaan rikoksistaan suomalaisia vastaan.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO LUOMASSA SUOMEEN 2000-LUVUN GULAGIA?

Vallan makuun päässyt väliaikainen valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen näyttää nauttivan erimielisten suoma-
laisten syyttämisestä.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan nostettu syyte virkamiehen esteellisyyden ja jääviyden rikkomisesta liikahti tänään eteenpäin, kun korkeimmassa oikeudessa aloitettiin valmisteleva oikeudenkäynti. Ylen uutinen Valtakunnansyyttäjälle vaaditaan sakkoja virkavelvollisuuden rikkomisesta – myöntää syyllisyytensä, mutta ei tahallisuutta kertoo pääpiirteissään sen mistä jutussa on kyse. Poikkeuksellisen korkean tason syytteen ansiosta suomalainen oikeusjärjestelmä todistaa olevansa vielä jossain määrin luottamuksen arvoinen, vaikka apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen ei vaadikaan Nissisen viraltapanoa.

Kansallismielisille ja muille poliittisesti epäkorrekteille toisinajattelijoille vankilatuomioita vaatineen Matti Nissisen puolustus lähtee liikkeelle pokerinaamaisesta valehtelusta:

Nissinen myöntää syyllistyneensä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen syksyn 2012 ja kevään 2015 välisenä aikana. Hän kuitenkin katsoo, että teko ei ole tahallinen.

Kun  syyttäjälaitos ja valtakunnansyyttäjänvirasto ostivat Deep Lead -yhtiöltä koulutusta yli 74 000 eurolla, hankinta-asioiden käsittelystä vastasi Matti Nissinen. Deep Lead -yhtiötä johtaa Nissisen veli, joten täytyy olla aika härski uskotellakseen muille, ettei diilin antamisessa lähisukulaiselle ole kyse tahallisuudesta.

Valtakunnansyyttäjänviraston sekoilut eivät ole mitenkään vähentyneet sen jälkeen kun Nissinen siirrettiin virasta väliaikaisesti pois. Valtakunnansyyttäjän virkaa määräaikaisena hoitava Raija Toiviainen yrittää olla paavillisempi kuin Nissinen Ylen viime lauantain haastattelujutussa Valtakunnansyyttäjä huolissaan Suomen tilanteesta: Ymmärtävätkö rasistisen vihapuheen levittäjät, mitä he tekevät? Toiviaisen vaatimukset sananvapauden supistamisesta ovat tyyliltään silkkaa stalinismia, jossa julistettiin kaikkien yhtäläisiä oikeuksia samalla kun ne riistettiin "luokkavihollisilta" pienen puolueliitin hyväksi.

Toiviainen sanoo kuitenkin jämäkästi, että sananvapaudellakin on rajansa. Ihmisarvoa loukkaava vihapuhe ei nauti sananvapauden suojaa.

Vasemmalle kallellaan olevat Demlan juristit teroittavat mielellään YK:n muotoilemia universalistisia sosiaalisia konstruktioita, mutta Toiviaisen valikoiva muisti ei halua rekisteröidä ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa 19 (1948), jossa sanotaan, että "Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla." Ei ole sattumaa, että sosialistimaiden painostuksesta artiklaan lisättiin myöhemmin kolmas kohta "erityisistä velvollisuuksia ja vastuuista", joka on ollut viime vuosina erityisen suosittu vasemmiston keskuudessa, koska sen varjolla voidaan sensuroida sille epämieluisia näkemyksiä. Sitä vastoin läntisessä liberalistisessa ajattelussa sananvapaus tarkoittaa perinteisesti sitä, että se koskee nimenomaan epämiellyttävää ja "loukkaavaa" materiaalia, koska yleisesti hyväksyttyjen näkemysten ilmaisemiselle artiklan suoja on tarpeeton. 

Ovelana juristina Toiviainen haluaa sekoittaa tahallaan sanavapauteen kuulumattoman viharikos-klausuulin jo nyt laissa määritettyyn kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen:

– Mutta jos joku sitten uhkaa, panettelee tai solvaa tiettyä kansanryhmää ja tällä tavoin loukkaa toisen ihmisarvoa, niin se ei ole hyväksyttävää, hän korostaa.

Toiviainen ei määrittele spesifisti mikä on kansanryhmän vastaista uhkaamista, panettelua ja solvaamista. Jos välikaikainen valtakunnansyyttäjä saisi itse päättää millainen informaatio olisi "ihmisarvoa loukkaavaa", hän laskisi siihen varmaan myös kaikki julkisesti levitetyt rikostilastot, koska ne ovat epäedullista luettavaa Suomessa ilmaiseksi oleskelevalle globaalille enemmistölle. Jos jätämme valtakunnansyyttäjän omat toiveet huomioimatta, kysymys uhkaamisesta, panettelusta ja solvaamista on määritelty kansanryhmän vastaisessa kiihotuspykälässä, mutta siinäkin ne on kerrottu niin laveasti, että ilkeämielinen syyttäjä voi asettaa syytteen melko heppoisin perustein kuten Jussi Halla-ahon tapauksessa. 

Suomen lainsäädäntö ei tunne toistaiseksi "rasismirikosta" tai muutakaan vastaavaa ajatusrikosta, mutta tästä huolimatta Raija Toiviainen käyttää ilmaisua kuin se olisi jo painettu lakikirjaan. Hän linkittää myös verkossa käytävän "liian vapaan" keskustelun kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, jonka vuoksi poliittisen poliisin ja Demlan mädättämän oikeuslaitoksen pitäisi puuttua siihen vaikka sosialistimaista tutulla ennakkosensuurilla:

Raija Toiviaisen mielestä kaikkein vastenmielisimpiä verkossa tehtäviä rasismirikoksia ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen. 

– Kiihottamisrikosten taustalla on aina rasistinen, toisten ihmisarvoa mollaava motiivi. Ei ole yli-ihmisiä ja ali-ihmisiä, on vain tasavertaisia ihmisiä.

Sen enempää kiinnittämättä huomioita Toiviaisen kannattamaan sosiaaliseen konstruktioon, joka on objektiivisen todellisuuden vastaista  toiveajattelua, sisältää lainaus kansanryhmän vastaisen kiihottamisen osalta yksipuolisen näkemyksen. 

Monesti kansanryhmän vastainen kiihotus, tai laajasti ymmärrettynä "vihapuhe", on reaktiota ensimmäisen kiven heittäjän vihaan. Suomessakin on liuta vaikutusvaltaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka haluavat ideologisessa vihassaan täyttää suomalaisten kiusaksi maan afrikkalaisilla. Tästä populaatiosta erityisesti somalit ovat monesti osoittaneet todistetusti vihamielisyytensä suomalaista lainsäädäntöä ja kulttuuria kohtaan. Kulttuurimarxilaisten luoman vihapuheen sijaan pitäisi puhua vihaa takaisin -puheesta, koska se vastaa paljon paremmin todellisuutta. On moraalisesti täysin oikein vihata sellaista, joka itse aloittaa hyökkäävän vihan sinua ja kansaasi vastaan. 

Jokainen voi itse päätellä, onko väliaikainen valtakunnansyyttäjä syyllistynyt eri ulostuloillaan suomalaisten vastaiseen kiihotukseen vai ei. Joka tapauksessa monomaaniseksi vasemmistolaiseksi Toiviaisen tekee se, että hän näkee valheellisen rasistisesti rasismin koskevan vain valkoisia. Samalla hän pyrkii selittämään luvatta maahantulleiden muukalaisten uskonnollis-ideologisen murhaamisen kantaväestön "rasistisilla" asenteilla. Hän pitää selvästikin Afrikan partapoikia oikeustoimikelvottomina, joilla ei ole omaa tahtoa ja vastuuta teoistaan. Toisin sanoen Toiviainen ei pidä heitä eurooppalaisin standardein katsottuna itsenäisiin päätöksiin kykenevinä subjekteina, vaan rinnastaa heidät lapsiin ja vammaisiin:

– Rasismin kohteet ajetaan nurkkaan, ja siellä nurkassa on helppo katkeroitua. Syntyy kasvualusta järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jopa terrorismille. Vihapuheella vainotut ihmiset ovat väkivaltaisten ryhmittymien uusiutuva voimanlähde.

Näin haparoivalle päättelylle ei löydy mitään näyttöä, ja jo pelkkä arkijärkikin kyseenalaistaa sen helposti. Etnisesti loukkaaviksi koettuja viestejä ei näy julkisuudessa, joten potentiaalisen islamistisen puukkojunkkarin täytyisi etsiä niitä aktiivisesti verkon syövereistä. Arkisista valtavirtafoorumeista ne on jo sensuroitu ja niitä löytääkseen pitäisi lyöttäytyä jonkun perussuomalaisten varavaltuutetun Facebook-kaveriksi. Ja mikähän mahtaa olla todennäköisyys tälle? On vaikea uskoa, kuinka lähinnä intrerracial-pornosta ja länsimaisen kulttuurin solvaamisesta kiinostuneet nuoret ulkomaalaismiehet viitsisivät varta vasten hakeutua valkoisten rasistien sivuille tai fb-kavereiksi. Vai pitäisikö tästäkin jo syyttää valkoisia ja "kaikkialla vapaana riehuvaa vihapuhetta"? Vihapuheella vainotut ihmiset...Raija Toivonen, please!

Eräät poliittiset kommentaattorit kuten tutkija Arto Luukkanen ovat väittäneet, että Raija Toiviaisen viimeisimmän ulostulon taustalla olisi ylin poliittinen johto. Syynä olisi kuulemma Sipilän hallituksen tarpeesta löytää yhteisiä vihollisia, johon sopivat hyvin maan 700 000 rasistista väärinajattelijaa. Vaikka Luukkasen spekulointi hallituksen motiiveista olisikin totta, se ei selittäisi tyhjentävästi Toiviaisen gulagin tuoksuista avautumista. Asia kun sattuu olemaan niin, että Toiviaista ei tarvitse pahemmin kehotella kansan vastaisiin pogromeihin, vaan hän vanhana Demla-aktiivina on innokas antamaan väärämieliselle kansalle ruoskaa ihan omasta takaa.

VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU

Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka. 

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.

Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".

POLIITTINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ KÄRSI TAPPION, MUTTA TOISINAJATTELIJOIDEN VAINO JATKUU EDELLEEN

Pettynyt!

Jo vuoden verran vatvottu kansanedustaja Juha Mäenpään vieraslajipuheiden syytesuojan purkamisesta sai vihdoin tänään päätöksensä eduskunnassa. Ylen uutisesta Eduskunta ei antanut lupaa syyttää perussuomalaisten Mäenpäätä – Halla-ahon mukaan asian käsittely "häpeällinen farssi", näin kansanedustajat äänestivät voi käydä tarkistamassa kuinka oma suosikkipoliitikko äänesti. Koska äänestys oli niin sanottu omantunnon valita, ryhmäpaineella ei ollut merkitysta, vaan valinta oli täysin henkilökohtainen. Ylen äänestyslistan perusteella eduskunnasta löytyy peräti 121 kansanedustajaa, jotka kannattavat totalitarismiin kiinteästi kuuluvaa sanavapauden rajoittamista.

Mielivaltaisen stalinistisilla syytteillään kansanviholliseksi julistautunut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen harmitteli odotettua äänestystulosta Ylen uutisessa Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pettyi eduskunnan ratkaisuun Mäenpäästä – "Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin?". 

Perustuslaillisen sananvapauden vihollinen toimi itse rikollisesti yrittäessään kriminalisoida eduskunnassa vapaan puheen. Silti hänellä on otsaa mennä suomalaisvihamielisesti tulkitun lain taakse ja hakea tukea punaisen yliopiston korruptoituneilta "lakiasiantuntijoilta":

– Kansanedustajien enemmistö, kuten myös perustuslakivaliokunnan enemmistö ja perustuslakivaliokunnassa kuulleet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että syytesuoja olisi pitänyt murtaa. He katsoivat kuten minäkin, että kyse oli rasistisesta ihmisarvoa loukkaavasta vihapuheesta, Toiviainen sanoo.

Ylen jutussa Toiviainen viittaa ahkerasti Amerikan itärannikön vasemmistoliberaalien kehittämään orwellilaiseen termiin "vihapuhe", jota Suomen koko lainsäädäntö ei edes tunne:

– Tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin.

Kuulostaa huolestuttavalta, että Toiviainen oli jo etukäteen varma ajatusrikostuomioin läpimenemisestä alemmissa oikeusasteissa. Kertooko tämä siitä, että Suomen oikeuslaitos on korruptoitunut aina raastuvanoikeudesta korkeimpaan oikeuteen?

Röyhkeyden huippuna voidaan pitää Toivaisen horinoita "laittomin keinoin tehdystä politiikasta". Mäenpään löysässä heitossa ei löydy tippaakaan rikollista mieltä toisin kuin vaikkapa Maria Ohisalon (vihr.) ja Tytti Tuppuraisen (sd.) poliittisista päätöksissä, joilla helpotetaan laitonta maahanmuuttoa ja taataan kansalta kysymättä Etelä-Euroopan miljardivelkoja. Mäenpään tapauksessa kyse oli vain harmittomista sanoista, joille ei tuotettu de facto kenellekään mitään harmia, piste. Valtakunnansyyttäjän ylimitoitettu syyteintoilu tuo mieleen Stalinin poliittiset oikeudenkäynnit, joissa kansalaisia ei syytetty konkreettisista teoista, vaan vääristä poliittisista ajatuksista, joiden syytettyjen kuviteltiin esittäneen:

– Onko oikein, että polittiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta.

Tappiostaan huolimatta Toiviaisella ei aikomustakaan luopua  stalinistisesta ristiretkestään sananvapautta ja suomalaista nationalismia vastaan. Tästä kertoo ikävällä tavalla juhannuksena ilmestynyt Ylen uutinen Perussuomalaisten Nuorten vaalitwiitti toi syytteet kolmelle – Syyttäjä: "Heitä syytetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan":

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nostanut syytteet Perussuomalaisten Nuorten twiitistä, jonka he jakoivat ennen EU-vaaleja keväällä 2019.

PS-nuoret jakoi Twitter-tilillään kuvan tummaihoisesta pariskunnasta, joka pitelee sylissään vauvaa. Kuva oli peräisin Euroopan parlamentin sivuilta. Järjestön kirjoittamassa saatetekstissä sanottiin, että "äänestä perussuomalaisia, jos et halua että Suomen tulevaisuus näyttää tältä".

Tämä poliittinen syyte tulee kertoneeksi, että valtakunnansyyttäjän mielestä etnisesti suomalaisen Suomen puolustaminen on rikos. Vain päinvastainen eli maan bastardoiminen Brasilian kaltaiseksi rotujen sekamelskaksi saa olla sallittua. Kun maahan saadaan vielä todellinen oikeus, Toiviaisen kaltaisia matalan intensiteetin kansamurhan (kansalta kysymätön kansanvaihto siirtolaisilla) edistäjiä odottaa pitkät syytekirjelmät.

LAKITIETEEN AMMATTILAISILLA SUOMALAISVIHAMIELISYYS ON JO AMMATTITAUTI

Juha Mäenpää vs. Raija Toiviainen

Ranskan vallankumouksessa tarjottu moderni demokratia oli porvarisluokan houkuttimena käyttämä hunajapurkki, jolla saatiin suuret alaluokat yhteiseen rintamaan aristokraatteja ja rojalisteja vastaan. Noista ajoista demokratian avioliitto markkinaliberalismin kanssa on vain vahvistunut. Nykyään demokratia on pelkkä fasadimainen "oikeutus" ylikansallisille markkinavoimille toimia mielensä mukaan. Tällaisessa demokratiassa kansan enemmistön tahdolla on entistä vähemmän vaikutusvaltaa asioiden kulkuun, vaikka järjestelmän palveluksessa oleva valtamedia toitottaakin "yksilöllä" olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämäänsä kuin koskaan historiansa aikana. Tuskin mikään on valheellisempaa kuin tuollainen "demokratian" humpuukimaakarien myyntipuhe.

Jos kansalaisten ääni alkaa kuulua liian hyvin parlamentaarisessa teatterilaitoksessa, nomenklatuuran lakikirjan pilkunviilaajat saavat minkä tahansa puheen näyttämään rikolliselta, mikäli se uhkaa vallitsevaa status quota ja kansalta puolisalassa ajettua globalistista hämäräagendaa. Viimeksi näin kävi kansanedustaja Juha Mäenpäälle (ps), jonka suomalaisuutta puolustavat puheet täysistunnossa halutaan asettaa syytteen alaiseksi, vaikka juuri eduskuntasalissa sananvapauden pitäisi olla tässä maassa kaikkein vahvinta.

Kampanja Mäenpäätä vastaan ei lähtenyt kansanedustajilta, vaan oikeuslaitoksen huipulta ja rikosoikeuden auktoriteeteilta. Nämä globaalin järjestelmän vahtikoirat ovat lähes poikkeuksetta jonkin sortin sosialisteja tai sosialistisen ihmisoikeusdiskurssin omaksuneita punaporvareita. Yhteistä näille yhteiskunnan termiiteille on Demla-menneisyys. Suomessa tämän lajin näkyvimpiä "bobrikoffeja" ovat valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, joiden globaalisosialistiset näkemykset saavat paljon kritiikitöntä tilaa Ylessä.

Mäenpään syyttämisen päälle päsmärinä on toiminut tuttuun tapaansa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, tuo suomalaisvihamielinen vanha vainolainen. Poliisin esitutkinnassa ei löytynyt aihetta rikossyytteen nostamiseksi, mutta valtakunnansyyttäjä halusi ideologisista syistä jääräpäisesti syyttää Mäenpäätä "kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta". Siitä huolimatta, että Mäenpää ei maininnut puheessaan mitään erityistä kansanryhmää eikä väitetyn ajatusrikoksen kohteelle löydy edes oikeussubjektia. 

Sosialistivetoinen (SDP) perustuslakivaliokunta päätti kuitenkin eilen taipua poikkeuksellisesti valtakunnansyyttäjän linjoille. Päätös ei ollut yksimielinen kuten käy ilmi Ylen uutisessa Perustuslakivaliokunta: perussuomalaisten kansanedustajan Juha Mäenpään syytesuoja olisi poistettava – Halla-aho syyttää politisoitumisesta. Yhä enemmän orwellilaista Oikeaoppisen ajattelun ministeriötä muistuttava perustuslakivaliokunta perustelee ratkaisuaan ilman kansallista legitimiteettiä toimivien ylikansallisten organisaatioiden kuten YK:n julkilausumien perusteella:

Valiokunnan enemmistön kannan mukaan parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole valiokunnan mukaan tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin.

Jos tässä on jotain rikollista tapahtunut, niin se on Mäenpää totuuspuheen syyttäminen rikolliseksi toiminnaksi. Mikä röyhkeys!

Jo ennen perustuslakivaliokunnan päätöstä tunnettu vasemmistolainen rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio hekumoi uustalinististisen metodien käyttöönotosta väärinajattelijoita vastaan. Ylen uutisessa Professori Kimmo Nuotio: Nyt murtui kansanedustajan puheiden täydellinen koskemattomuus – saa Mäenpää syytteen tai ei  punaisen yliopiston politrukki julistaa pidäkkeettä 2000-luvun kommunismia, joka tunnetaan paremmin ihmisoikeuspuheen nimellä:

– Toisaalta taas ihmisoikeusvelvoitteita ja ihmisarvoa loukkaava puhe ei voi saada poliittista oikeutusta.

Sananvapauden vihollisena Nuotio herkuttelee ajatuksella, että tietyt poliittiset näkemykset eivät pääse eduskunnassa edes keskustelun asteelle, koska ne voidaan sosialistisella mielivallalla nimetä "rikollisiksi":

Professori Nuotio sanoo, että perustuslakivaliokunnan päätös mursi kansanedustajan puheiden absoluuttisen suojan. Sillä tullee olemaan eduskuntapuheita siistivä vaikutus.  

– Käy tässä asiassa lopulta miten tahansa, on aivan selvää, että perustuslakivaliokunnan kannanotto vahvistaa periaatteen, ettei kansanedustajalla ole ehdotonta koskemattomuutta, vaan hänen syytesuojansa voidaan poistaa. On myös enemmistön kanta, että vakavissa tapauksissa näin tulisi myös tehdä.

Vapaan stalinistisesti tulkittavissa oleva pykälä "kiihottamisesta kansanryhmää" vastaan on jo itsessään kyseenalainen ajatusrikoslaki, jollaisella ei pitäisi olla sijaa oikeusvaltiossa. Nuotion kaltaiset suomalaisvihamieliset toimijat pitävät sitä kuitenkin jonain kiveen hakattuna kosmisena lakina, josta koko valtion olemassaolo pitää johtaa, vaikka historialliset tosiasiat puhuvat toista. Kyse ei ole kuitenkaan muusta kuin kansan tahdon vastaisesti luodun monikulttuurisen valtion pakkokeinosta kantaväestöä vastaan. Jo pelkkä maininta vihapuheesta, jota ei edes löydy Suomen lakikirjasta, kertoo millaisesta kulttuurimarxilaisesta puliveivauksesta koko prosessissa on kysymys:

– Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, jossa oletusarvona on, että hyökätään yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa vastaan. Perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että tämä rikos on sen luonteinen, että eduskunnan tulisi antaa suostumus viedä asia normaaliin tapaan oikeuteen. Kansanedustajan nauttima parlamentaarinen turva ei anna vihapuheen esittämiselle suojaa, Nuotio sanoo.

On huolestuttavaa, kuinka yhdenmukaisen totalitaristisesti lakiammattilaisten eliitti suhtautuu Mäenpään tapaukseen. Kriittisiä, eriäviä näkemyksiä ei ole kuultu ja vaikka jollain niitä olisikin, niin ainakaan Yle ei anna niille mediatilaa. Ylen haastattelussa professori Nuotio on lakikollega Raija Toiviaisen linjoilla vaatiessaan ajatusrikossyytettä kansanedustaja Mäenpäälle:

– Nyt on kyse siitä, että pyynnön syytteeseen asettamisesta esittää nimenomaan valtakunnansyyttäjä, joka on hyvin merkittävä toimija. Tässä käydään läpi sitä, missä kulkevat sananvapauden rajat. Ja mikäli nyt annettaisiin lupa syytteeseen asettamiseen, saisimme tuomioistuimen arvion vihapuheesta. Eli jos asia menisi tuomioistuimeen, niin vasta siellä käsitellään koko tämä juttu.

Oikeudenmukaisessa maailmassa kansanvihollisuutensa osoittanut Toiviainen pantaisiin kansantuomioistuimen eteen ja Nuotio pohtimaan oikeusfilosofiaa lapion varteen. Tosin tähän voi mennä vielä jokunen tovi, semminkin kun toimittajissa löytyy pilvin pimein korruptoituneen oikeusjärjestelmän puolustajia. 

Eräs heistä on Ylen toimittaja Jyrki Hara, jonka Yle Watch on osoittanut olevan palkattu ammattivalehtelija jo vuoden 2013 kirjoituksessaan Yle tv-uutiset käyttää ruotsalaisten tuhoa toivovaa aasialaista rasistia puolueettomana asiantuntijana. Poliittisesti vainoharhaisena vasemmistolaisena Hara kääntää professori Kimmo Nuotion argumentin päälaelleen Ylen verkkosivujen jutussa Analyysi: Jos perussuomalaisten periaate pitää, eduskunnan istuntosalista voi tulla paikka, jossa voi sanoa aivan mitä tahansa. Kirjoituksen ingressi paljastaa häpeilemättä mitä nykypäivän inkvisiittorit pitävät rikoksena:

On erikoista, jos puhumalla tehdyistä rikoksista ei voi joutua vastuuseen yhteiskunnan arvovaltaisimmalla keskustelun näyttämöllä, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

"Puhumalla tehty rikos" on kuin suora lainaus George Orwellin tunnetusta dystopiaromaanista Vuonna 1984. Tarkasti ottaen kunnianloukkaus voisi toki olla "puhumalla tehty rikos", löytyyhän sellaisesta monesti teon tarkka kohde, jolle solvauksesta on konkreettista vahinkoa. Sen sijaan määrittelemättömän ryhmän pitämistä rikoksen kohteena ilman konkreettista haittaa on mielettömyyttä. Ei riitä, että paikalliset puolestaloukkaantujat kuvittelevat, että ikävän asian sanominen niinkin epämääräisestä ryhmästä kuin ulkomaalaiset loukkaa henkilökohtaisesti kaikkia maassa olevia ulkomaalaisia. Ikävää totuuspuhetta kun kuulee joka päivä mistä tahansa ryhmästä kuten valkoisista heteromiehistä tai perinteisen avioliiton kannattajista. 

Tietysti aina voi olla niin, että lakitieteen ammattilaiset haluavat oman taloudellisen etunsa vuoksi yhteiskuntaan lisää oikeudellista kärhämöintiä kuten Yhdysvalloissa. Puolivillaisten syytteiden vaatiminen pelkästä leukaluiden loksauttamisesta on eräs oire universaalin amerikkalaisuuden leviämisestä myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ RAIJA TOIVIAINEN ON SAATAVA TUOMITTAVAKSI KORKEIMPAAN OIKEUTEEN!

Hai sie, mitä Balzarin Veijolle kuuluu? Joko istuu Sörkas?

Suomen kansan edustajaa näyttelevän vihreiden Pirkka-Pekka Peteliuksen viikolla nostama anteeksipyyntökohu nousi viikonlopun aikana uusille kierroksille. Yle uutisten verkkosivut julkaisi perjantaina uutisen Helsingin poliisille tehty useita tutkintapyyntöjä vanhoista tv-sarjoista – pyydetään tutkimaan kiihottamista kansanryhmää vastaan, jossa kerrotaan poliisin käynnistäneen esitutkintalain mukaisen esiselvityksen.

Uutisen julkaiseminen jälkeen Yle toi esiin oman mielipiteensä vähemmistöjen erityisasemasta uutisjutussaan  Kolme kokemusta siitä, miten Pirkka-Pekka Peteliuksen sketsit vaikeuttivat elämää: Pilkkalauluja päin naamaa, selittelyä, varovaisuutta baarissa. Siinä hyväosaiset city-saamelaiset ja romanit uhriutuvat paisuttelemalla "syrjintäkokemuksiaan", jotka johtuvat enimmäkseen heidän pikkusieluisesta huumorintajuttomuudestaan. 

Agendauutisen taustalla on nykyliberaalien vallalla oleva ajatus, että vain vallassaolijoista saisi tehdä pilaa, koska heikommassa asemassa (usein omasta syystään) olevat eivät muka osaisi puolustautua eikä heillä olisi vahvoja tukijoita. Todellisuudessa juuri "heikommassa" asemassa olevat "vähemmistöt" (globaalisti värilliset ovat murskaava enemmistö) ovat kantaväestövihamielisen globalistieliitin erityisessä suojeluksessa. Kun "vähemmistöjen" suoja-asemaa lisätään entisestään, heistä tulee eräänlainen uusi koskematon "eliitti", jonka arvostelu ja pilkkaaminen kriminalisoidaan jopa taannehtivasti kuten Neuvostoliitossa. Juuri näin on käymässä, mikäli vanhoista tv-sarjoista tehdyt tutkintapyynnöt johtavat syytteisiin.

Tutkintapyyntöjen tekijöistä ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että kantelupukit ovat ns. tiedostavaa väkeä tai muutoin vähemmistöjen kanssa puuhailevia närkästyneitä suomalaisia. He ovat sitä väkeä, jonka mielestä esimerkiksi romaneista levitetään vääränlaisia stereotypioita vain siksi, että 95% heistä on pilannut koko porukan maineen kuten viimeisin yksittäistapaus, Yle uutinen Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar vangittu epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta, kertoo. Tosin sekin mahdollisuus on olemassa, että tutkintapyyntöjen takana on joukko vääräleukia, jotka haluavat katsoa millaiseen totalitaristiseen ilveilyyn maamme nykyinen oikeuslaitos on valmis vääntymään.

Jos tämä totalitaristinen tendenssi pitää johonkin henkilöidä, syyllinen löytyy valtakunnansyyttäjänvirastosta. Sen nykyinen johtaja, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, avasi Stalinismin portit kumoamalla hiljattain Helsingin poliisin päätöksen jättää syyttämättä erityistä sananvapaudensuojaa nauttivan kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) vuonna 2004 julkaistusta homokriittisestä kirjoituksesta. Toiviaisen käsittämätön päätös rikkoo jo heti ensilmäyksellä länsimaista oikeuskäytäntöä turvautumalla neuvostohenkiseen eli rikolliseen käytäntöön tuomita ihminen takautuvasti teosta, joka ei ollut rikos tekohetkenä. Toisen huomion esittää Mikko Ellilä, joka kirjoittaa sosiaalisessa mediassa Räsäsen tapauksestä näin:

Kaikki eivät ole tajunneet, että Päivi Räsänen on joutumassa ajatusrikossyytteeseen kahdesta eri asiasta: a) Raamatun siteeraamisesta ja b) erillisestä pamfletista, jossa hän sanoo, että homoseksuaalisuus ei ole hänen omasta mielestään normaali seksuaalisuuden muoto.  

Stalinistit haluavat rangaista Räsästä näistä molemmista. Monet ilmeisesti eivät ole huomanneet jälkimmäistä tapausta. Tämä stalinistinen linja johtaa siihen, että kaikki, joiden mielestä homoseksuaalisuus ei ole yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus, joutuvat syytetyiksi ajatusrikoksesta. Tämä mielipidevaino ei siis mitenkään kohdistu pelkästään kristittyihin, jotka perustelevat mielipiteitään Raamatulla, vaan yhtä hyvin vaikka ateisteihin, jos nämä eivät ole valtakunnansyyttäjän eli pääinkvisiittorin mielestä suhtautuneet homoseksuaalisuuteen riittävän positiivisesti.

Esimerkiksi feministi Tiina Tuppurainen on sanonut pitävänsä evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan tutkimuksia homoseksuaalisuudesta rasismiin verrattavana vihapuheena. 

Erityisen huomionarvoista nyt käydyssä julkisessa keskustelussa Räsäsestä ja Peteliuksesta on se, että siinä sivuutetaan kokonaan valtakunnansyyttäjän vastuullisuus. On ylipäätään absurdia, että vuosikymmenten takaisista kirjoituksista ja tv-sarjoista on edes teknisesti mahdollista tehdä rikostutkinta. Räsäsen tapauksen kohdalla tutkintaa johtanut Helsingin poliisin rikoskomisario Markku Silén päätyikin ainoaan oikeaan ratkaisuun jo lopetti tutkinnan. Näin tässä ajatusrikospelleilyssä lyötiin heti peli poikki, mutta valitettavasti valtakunnansyyttäjän päätös avata tutkinta uudelleen on avannut kiusantekomahdollisuuden tärkeileville puolestaloukkaantujille. Tutkintapyyntöjä on tulossa varmasti lisää ja niitä tulee saamaan myös Pirkka-Petelius ja Pedro Hietanen mm. tästä ikivanhasta huumoripalasta.

Ainoa mahdollisuus estää maatamme luisumasta vasemmisto"liberaaliin" totalitarismiin ja jatkuvasti ohenevaan sananvapauteen on nostaa syyte valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista vastaan! Yle Watch vetoaakin kaikkiin lukijoihimme, jotta sana mahdollisuudesta saattaa Raija Toiviainen pois viralta ja nostaa häntä vastaan syyte korkeimmassa oikeudessa perustuslaillisten oikeuksien rikkomisesta leviäisi mahdollisimman laajalle.



                                                        ***************************

Samaan aikaan kuin punavihreän kuplan Stasi-ilmiantajat masinoivat takautuvia syytteitä ajatusrikoksista, Yle levittää kansalaismielipiteestä piittaamatta mitä härskeintä suomalaisvihamielistä roturutsapropagandaa 12-vuotiaille lapsille. Käykääpä katsomassa Ylen aikuisille suunnatun lastenohjelmien sivua Kehoni on minun (varsinkin jakso "Lapsi ei koskaan ole syyllinen"), jossa mm. musta maahamuuttajapoika esitetään 19-vuotiaan suomalaistyttö Maisan luvattoman sekuaalisen halun kohteena. Artikkelissa vanhempia kehoitetaan yksiselitteisesti näyttämään lapsilleen rodunsekoitusta normalisoivaa indoktrinaatiota:

Animaatiosarja on toteutettu laajassa moniammatillisessa asiantuntijayhteistyössä ja on yleistunnelmaltaan lämminhenkinen. Kehoni on minun –animaatiosarja ja aiheen käsittely on otettu Norjassa osaksi kansallista opetusta päiväkodeissa ja alakouluissa. Sarja on saanut kiitosta lapsilta, huoltajilta ja opettajilta siitä, että se välittää vakavaa aihetta lasten suojelemiseksi selkeällä ja ei-pelottavalla tavalla. Norjan poliisin tietoon on tullut lapsia, jotka ovat kertoneet kokemastaan seksuaaliväkivallasta katsottuaan animaatiot ja lapset ovat saaneet apua. Sarja voitti Cannesin Emmy-kilpailun vuonna 2018.

Jo se, että suomalaislapsille suunnatussa seksuaalikasvatusohjelmasarjassa mustat pojat nostetaan seksuaalisuden keskeisiksi toimijoiksi ikään kuin uutena normaalina, on mitä pahantahtoisin hyökkäys suomalaisuutta vastaan. Kyse ei ole enää edes piilovaikuttamisesta vaan avoimesta propagandahyökkäyksestä, joka kohdistetaan täsmäiskuina puolustukyvyttömiin lapsiin. Suomalaisuutta tuhoavaa roturutsaa edistetään mielikuvalla, jossa suomalaistytöt eivät muka pysyisi housuissaan kohdatessaan (alaikäisen!) värillisen. Asetelma on tietenkin täydellinen projektio todellisuudesta, jossa nimenomaan mustat pojat ja miehet saalistavat valkoista lihaa iästä riippumatta.

Pöyristyttävien videoiden lopussa näkyy, ketkä ovat tehneet ja tuottaneet kyseisen sarjan. Se osaltaan selittää värillisten istuttamisen ja astuttamisen pellavapäiden keskelle. Sarjan tuottamisesta kun vastaa Norjassa vaikuttava juutalaispariskunta Trond Jacobsen ja Ilze Burkovska-Jacobsen, jotka johtavat Bivrost Filmiä. 

Kehoni on minun- animaatiosarja on alun perin tuotettu Norjassa laajassa asiantuntijayhteistyössä Pelastakaa Lapset Norjan, Bivrost Filmin, Norjan valtion Lapsi- nuoriso- ja perheosaston (Bufdir) ja NRK Super -lastenkanavan yhteistyönä 

Animaatiosarja ei korvaa lapsille annettavaa kehotunnetaito- tai seksuaalikasvatusta, vaan on tehty lasten suojelemiseksi. Neljä animaatiota sisältävät tietoa kehosta, oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen ja seksuaaliväkivallasta. Suosittelemme, että lapsi katsoo sarjan kaikki neljä jaksoa. Lapsella tulee olla mahdollisuus pohtia näkemäänsä aikuisen kanssa. 

Pelastakaa Lapset on tuottanut Kehoni on minun -oppaan käytettäväksi Kehoni on minun -animaatioiden rinnalla. Opas auttaa aikuista valmistautumaan lapsen kohtaamiseen ja sisältää esimerkkejä keskustelunavauksista ja kysymyksistä, joita lapsella saattaa olla animaatioita katsottuaan sekä vinkkejä siitä, kuinka vastata näihin kysymyksiin.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ PITÄISI PANNA VIHDOIN JO SYYTTEESEEN

Viimeisten käänteiden perusteella valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen todistaa olevansa jääräpäinen suomalaisvihamielinen fanaatikko, koska hän yrittää vieläkin murtaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan tämän vieraslajipuheiden takia. Asiasta kertoi tänään Yle uutiset verkkosivujensa uutisjutussa Ylen tieto: Valtakunnansyyttäjä on ilmoittanut perustuslakivaliokunnalle haluavansa syyttää perussuomalaisten kansanedustajaa Juha Mäenpäätä. 

Valtakunnansyyttäjän itsepintainen ristiretki kansanedustajien erityistä sananvapausoikeutta vastaan alkoi jo helmikuussa, mutta perustuslakilautakunta palautti asian takaisin valtakunnansyyttäjälle harkittavaksi: 

Syyttämisluvan käsittely perustuslakivaliokunnassa alkoi helmikuussa. Valiokunnan kuultavana käyneen Toiviaisen mukaan hänen oli haettava eduskunnalta syyttämislupa, vaikka syyteharkinta johtaisi syyttämättäjättämispäätökseen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin heitti pallon takaisin valtakunnansyyttäjälle.

Nyt tulleiden Ylen tietojen perusteella Raija Toiviainen ei aio luopua kansanedustajien oikeudellisen immuniteetin repimisestä alas. Hän ilmoitti asiasta lähes välittömästi sen jälkeen kun oli saanut kyselyn perustuslakivaliokunnalta:  

Toiviaisen vastaus saapui perustuslakivaliokuntaan jo maaliskuun alussa. Perustuslakivaliokunnan arviointi syyttämisluvasta on kuitenkin jäänyt koronakriisin jalkoihin. Ylen tietojen mukaan asiaan palataan mahdollisesti ensi viikolla.

Valtakunnansyyttäjän äkkiväärä asenne on kummallinen ikään kyse olisi jostain henkilökohtaisesta pakkomielteestä. Asian voisi jotenkin ymmärtää, mikäli Toiviainen tunnustaisi punavihreää aatetta, mutta hän on tiettävästi kokoomuslainen kuten miehensäkin. Tapaus osoittaa kuitenkin oireellisesti, että nyky-Kokoomuksessa saattaa olla vallalla laajemminkin Toiviaisen edistämä totalitarismi, jossa ylikansallisen EU:n innoittamana absrakteista ihmisoikeuksien "rikkomisesta" halutaan tehdä ylittämätön tabu. 

Toimimalla vasemmistolaisen arvopohjan aisankannattajina kokoomuslaiset tulevat tukeneeksi suoraan kulttuurimarxilaisia tavoitteita. Ikävä kyllä suurin osa Kokoomuksen oikeistolaisista äänestäjistä ovat taivaallisen tietämättömiä tästä puolueen sisäisestä mädätyksestä.

Joka tapauksessa Toiviaisen pyhittämä sananvapauden vastainen ristiretki on tuhoon tuomittu yritys, jonka tietää kertoa myös Yle:

Syytteen nostamisesta päättää valtakunnansyyttäjä. Perustuslain mukaan kansanedustajan saa asettaa syytteeseen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain, jos viisi kuudesosaa eduskunnasta antaa sille suostumuksen.

Perussuomalaiset vastustaa syytesuojan murtamista. Perussuomalaisten äänet riittäisivät torppaamaan valtakunnansyyttäjän pyynnön.

On hämmästyttävää kuinka hiljaa valtamedia on ollut valtakunnansyyttäjän syytelinjasta sananvapauskysymyksissä. Hinku syyttää Mäenpäätä on vain viimeisin tapaus Toiviaisen pitkässä listassa niitä henkilöitä vastaan, joiden ajatukset eivät sovi hänen ahtaaseen ihmisoikeustaikauskoonsa. Jonkun korkean tason poliitikon tai oikeusoppineen pitäisi vihdoin lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa tuolle harpyijalle suorat sanat.

Itsestään selvänä toimenpiteenä pitäisi tutkia Toiviaisen poliittisesti motivoidut syytteet, joissa vainotaan kansalaisia pelkkien mielipiteiden takia. Hänet pitäisikin panna itse syytettyjen penkille perustuslain turvaaman sananvapauden estämisestä.

Jos hyvin käy valtakunnansyyttäjästä tulee pian toinen korkean tason oikeusoppinut, joka saa lakikirjasta päähänsä. Suomen Uutiset kun kertoi pari päivää sitten uutisessaan Halla-aho muistutti tutkintapyyntöjä tehtailevan Martin Scheininin taustasta kommunistien keskuskomiteassa – Scheinin teki tutkintapyynnön – näin asiassa kävi, kuinka "ihmisoikeusprofessori" hävisi jo juttunsa vireillepanossa nolosti. Helsingin poliisilaitos päätti nimittäin yksimielisesti, ettei esitutkinnan aloittamiselle ole perusteita. Mikäli Toiviainen jatkaa samaa silmitöntä syytelinjaansa, hänelle käy yhtä surkeasti kuin juutalaistaustaiselle "ex"-kommunisti Martin Scheininille.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ TAKAPIRUNA KANSALLISMIELISTEN MIELIPITEITÄ KRIMINALISOIVASSA NEUVOSTOLIITTOLAISESSA OIKEUSLAITOKSESSA

Suomalaisuuden syöjättäret: Valtakunnansyyttäjä
Raija Toiviainen ja pääministeri Sanna Marin.

Radikaalivasemmistolaisesta taustastaan tunnettu Ylen turkulaistoimittaja Merja Niilola kirjoittaa niukkasanaisen tiedotteen tänään Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä Perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen mielipiteenvapausjutusta. Uutisessa Perussuomalaisten entisen nuorisojärjestön kahdelle nuorelle tuomiot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei kerrota lainkaan, mikä taho oli kanteen nostanut ja millä perusteella, vaikka nämä seikat olisivat uutisessa olennaisia. Tuomiot sentään kerrotaan täsmällisesti:

Perussuomalaisten nuorten entinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen tuomittiin torstaina 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Maksettavaa hänelle kertyy 300 euroa. Toinen sakkotuomion saanut on PS-Nuorten Lapin piirin puheenjohtajana eurovaalien 2019 alla toiminut Johannes Sipola. Hän sai 40 päiväsakkoa, joista koituu maksettavaa 240 euroa. Perussuomalaiset nuoret ry:n eurovaalien aikaisen toisen varapuheenjohtajan Auri Saarelaisen (ent. Siika-Aho) syytteet kaatuivat kokonaan. Hylätty syyte liittyi Saarelaisen tekemään Facebook-julkaisuun.

Toisen tuomitun Johannes Sipolan asianajaja Mika Uunimäki totesikin jutun ensimmäisessä käsittelyssä 4. marraskuuta, että syytteen takana on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen. Sananvapauden vihollisena ja toisinajattelijioiden vainoajana tunnetulla valtakunnansyyttäjällä on ollut tämänkin jutun oikeuteen viemisessä selvät poliittiset motiivit, joita toimittaja Niilola ei halua valaista suurelle yleisölle.

Näyttää siltä, että jos rikosilmoitus kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta menee oikeuteen asti, syytetyt saavat lähes poikkeuksetta tuomiot riippumatta siitä kuinka hataralla pohjalla syytteet ovat. Ilmiön taustalla on mielivaltaisen kiihotuspykälän väljyys ja tulkinnanvaraisuus, jonka vuoksi "rikoksen" tulkintaa voidaan venyttää retorisin keinoin lähes loputtomiin. Siksi normaaliin sanavapauteen kuuluvat poliittiset linjaukset voidaan tulkita neuvostoliittolaisesti rikoksiksi, jos ne kertovat hallitsevalle nomenklatuuralle epämieluisia totuuksia tai todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä. 

Pirkamaan käräjäoikeudessa käydyn jutun taustalla oli silloisen Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen 12. toukokuuta 2019 julkaistu tviitti, jossa luki: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä." Tekstin alla oli Euroopan parlamentin julkaisema kuva afrikkalaistaustaisesta perheestä, johon oli syntynyt uusi lapsi. Tähän toinen syytetty Johannes Sipola kommentoi puolestaan sanomalla, että "Ei ole tummaihoisia suomalaisia." 

Aluesyyttäjä Maija Päivisen mukaan tviitti ja kommentit yhdessä loukkasivat tummaihoisten ihmisarvoa ja olivat omiaan aiheuttamaan suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa tummaihoisia kohtaan. Tosiasiassa tviitti oli uhriton "rikos" eli poliittinen mielipide, joka pitäisi olla oikeusvaltiossa sallittua. On nimittäin täysin laillista toivoa Suomen olevan maa, jonne syntyy vain suomalaisia, valkoisia lapsia. Aluesyyttäjän tulkinta on selvästi pahantahtoinen eikä se pysty todistamaan mitenkään, että tviitti lisää suvaitsemattomuutta värillisiä kohtaan.

Ensimmäisessä istunnossa ääneen päässeen Jalosen avustajan, oikeustieteen lisensiaatti Kari Silvennoisen, mukaan tviitti oli poliittinen vastamainos Euroopan parlamentin mainokselle: "Jos tässä nyt jotain solvataan niin Euroopan parlamenttia. Sitä täytyy olla mahdollisuus solvata". Tuomio kertoo ikävällä tavalla, että myös Euroopan Unionin väestönvaihtopolitiikan kritisointi on rikos ainakin Suomessa.  

Joka tapauksessa Jalosen tviittikuva on niin tulkinnanvarainen, ettei sen olisi pitänyt ylittää syytekynnystä. Korruptoitunut oikeuslaitos päätti kuitenkin toisin ja halusi tuomita syytetyt laillisten poliittisten näkemysten vuoksi. Oikeusjuttua somessa puntaroinut tiedetoimittaja Marko Hamilo totesi kiihotuslain olevan neuvostoliittolainen ja se pitäisi siksi korvata länsimaisella versiolla, joka olisi suurin piirtein se, että pudotetaan tavanomainen tekomuoto pois ja säilytetään vain törkeä tekomuoto kriminalisoituna.

Jostain syystä kolmatta syytettyä, eurovaalien 2019 aikaista Perussuomalaiset nuoret ry:n toista varapuheenjohtajaa Auri Saarelaista ei tuomittu Facebook-päivityksestä, jossa oli kuva kahdesta burkhaan pukeutuneesta ihmisestä. Kuvassa oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä." Saarelaisen avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti sanoi oikeudessa, että syyttäjä näkee kuvassa jotakin, mitä siinä ei ole. Uotin mukaan julkaisu ei solvaa ketään, vaan Saarelainen edustaa siinä puolueen maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Saarelaisen tarkoitus oli ajaa kuvalla burkhankäyttökiellon säätämistä. 

Ilmeisesti Saarelaisen tapauksessa syyte oli niin heikolla pohjalla, ettei edes poliittisesti latautunut Pirkanmaan kärjäjäoikeus uskaltanut antaa siitä tuomiota. Kansallismielisten olisikin nyt hyödynnettävä tätä päätöstä poliittisessa viestinnässään, sillä vapauttavan päätöksen perusteella poliisin ei pitäisi ottaa vastaavia kanteluita edes esitutkintaan.

JULKISUUS ON HUOLESTUNUT VAIN "ELIITIN" SANANVAPAUDESTA MUTTA EI SITÄ ELÄTTÄVIEN KANSALAISTEN

Omahyväiselle vasemmistolaisuudelle on löydetty kasvot.

Poliittiset vallankäyttäjät mukaan lukien toimittajat tuomitsevat sananvapauden rajoittamisen vain silloin kun heidän suoltamansa propaganda ei pääse välittömästi ja jäännöksettömästi miljoonia ihmisiä tavoittavan valtamedian levitykseen. Toisaalta julkista keskustelua yksinoikeudella hallitsevat hegemonisen vallan edustajat eivät ole huolissaan tavallisten kansalaisten hupenevasta sananvapaudesta, vaan päin vastoin he pyrkivät tukahduttamaan sitä entisestään, varsinkin jos arvostelu kohdistuu valtaapitäviin. 

Tätä röyhkeän kaksinaamaista katsomusta edustaa paljaimmillaan punamummonakin tunnettu presidentti Tarja Halonen, joka sanoi tänään Ylen ykkösaamussa olevansa huolissaan "maalittamisesta" ja ulkoministeri Pekka Haaviston "perusteettomasta ajojahdista". Ylen verkkosivujen jutussa Tarja Halonen Ykkösaamussa: Suomen politiikan epävakaus tuo lisää valtaa presidentille – ihmetteli myös Haaviston tapausta ex-presidentti puolustaa jälleen katastrofaalista miinakieltopäätöstään ollessaan ulkoministeri ja samaistaa siitä saadun kritiikin Pekka Haaviston arvosteluun:

– Minun ystävistäni osa on kysellyt, että tälläkö sitä Haaviston seuraavaa presidentinvaalia koetetaan kammeta.

Ilmeisesti Setaveteraani-Halonen kokee, että maan tunnetuinta punavihreää homopoliitkkoa on "maalitettu" täysin perusteetta, vaikka ilmitulleet todisteet puhuvat sen puolesta, että Haavisto on painostanut virkamiestä tuomaan Isis-lapset ja -äidit Suomeen. Halonen on muutenkin mieltynyt uusvasemmiston uuskieliseen (vrt. "Vuonna 1984") ilmaisuun maalittaminen, jolla hän viittaa presidentti Sauli Niinistön lailla kaikkeen kritiikkiin, jota valtaapitävät Suomessa kohtaavat. Luonnollisesti vanha Demla-juristi haluaisi kriminalisoida poliittiseen eliittiin ja sosialistivirkamiehiin kohdistuvan arvostelun kuittaamalla se "vainoksi", jota ns. maalittaminen tarkoittaa. 

Maalittamisesta puhuminen ei aina ole perusteetonta, ainakaan silloin kun kohteena ovat tavalliset kansalaiset. Maamme oikeuslaitos ja poliisi maalittavatkin jatkuvasti suomalaisia, jotka sanovat ääneen totuuksia, joita hallitseva nomenklatuura vihaa. Vastaavasti valtamedia on tarkka siitä, että toimittajien sananvapaus toteutuu, mutta sama vahtikoiran asenne ei näykään mattimeikäläisten kohdalla. 

Esimerkiksi Yle kirjoittaa hyvin alentuvaan sävyyn kansalaisten oikeudesta sananvapauteen verkkosivujensa kirjoituksessa Rikostutkintaan päätyneiden rasististen nettikirjoitusten määrä romahti – viharyhmän alasajo on vaikuttanut, toteaa poliisi. Toisin kuin luulisi, jutussa ei riemuitakaan siitä, että rikosjuttujen määrä "rasistisesta nettikirjoittelusta" on vähentynyt, vaan toimittaja Veli-Pekka Hämäläinen ja haastatellut ovat harmistuneita ettei ajatusrikoskiintiötä ole täytetty aikaisempien vuosien tapaan. Neuvostoliittolaisiin kiintiömääriin hinkuu kukapa muu kuin itsensä kansanviholliseksi julistanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen:

Yksi syy kehitykseen on se, että poliisi ei enää tutki netin vihapuherikoksia yhtä aktiivisesti kuin ennen. Vuonna 2017 poliisi sai korvamerkittyä rahoitusta muun muassa netin vihapuheita tutkivien poliisien palkkaamiseen.  

Sen jälkeen rahoitusta ei ole tullut, ja toimintaa on pienennetty. Viime vuonna Poliisihallitus kertoi poliisin käyttävän vihapuheiden paljastamiseen ja tutkintaan enintään kymmenen ihmisen työpanoksen vuodessa.  

– Näiden asioiden tutkinta vaatii omaa erityisosaamista. Ja jos niiden tutkinta hajautuu sellaisille poliiseille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet, se voi vähentää saapuvien juttujen määrää, sanoo valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.

Samaa asiaa jankutetaan tarkoituksellisesti valittujen esimerkkitapausten avulla Ylen uutisessa Tässäkö menevät sananvapauden rajat? Yle selvitti, miten viranomaiset ovat kohdelleet vihapuheina ilmiannettuja nettikirjoituksia. Esiutkintaan johtaneissa esimerkkitapauksissa asiantuntijoina käytetään pahamaineisia kulttuurimarxilaisia: viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarta, rikosoikeuden professori Matti Tolvasta, julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvosta ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota. Toimittajat Veli-Pekka Hämäläinen ja Taneli Arponen kirjoittavat:

Asiantuntijoiden mukaan valtakunnansyyttäjä ei ole vienyt vihapuhejuttuja käräjille ainakaan mitenkään herkästi. Tästä kertoo myös se, että käräjillä syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on tuonut syytetylle lähes aina tuomion. Neljän viime vuoden aikana käräjäoikeuksissa on käsitelty 78 syytettä, niistä viisi on hylätty.

Vihapuhejuttuja (sic) ei ole viety käräjille kovin paljon luultavasti siitä syystä, että ilmantojen perusteet ovat olleet jo lähtökohtaisesti köykäisiä. Mutta jos käräjille on päästy, tuomio on rapsahtanut lähes poikkeuksetta, mikä kertonee siitä, että tuomioistuimet noudattavat pikkutarkasti syyttäjän tarkoitushakuisesti käyttämää tulkintaa venyvästä lainsäädännöstä.

                                                        ***********************

Mitä enemmän yliopisto on alkanut korostaa puolueettomuuttaan ja objektiivisuuttaan, sitä enemmän se on taantunut poliittisten muotiaatteiden vietäväksi. Jopa umpipolitisoituneella so. vasemmistolaisella 1970-luvulla tiedemaailma oli vähemmän politisoitunut kuin nyt. Otetaanpa esimerkiksi vaikka professoriliitto, joka valitsi juuri vuoden professoriksi maantieteen professori Anssi Paasin Oulun yliopistosta. 

Ylen uutisessa Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: "Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen" jo otsikko kertoo mistä suunnalta yliopistossa taas tuulee. Ottamatta kantaa herran tieteellisiin ja opetuksellisiin meriitteihin, professoriliiton piirissä on nähty tarpeelliseksi nostaa vasemmistotaustainen professori, jolla on vihamielisen oikeaoppiset näkemykset kansallismielisyydestä. Paasi kun on sitä mieltä, että sormeakaan ei saisi nostaa uuskolonistisia maahantunkeutujia vastaan:

Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.

Paasi on selvästi globalistikapitalistien ja sosialistien juoksupoika, joka opportunistisena jees-miehenä toivottaa väestönvaihtoa ja siten Euroopan kultuurin tuhoa. Tällaiset näkemykset ovat muutenkin vallitsevia kulttuurimarxilaisuudella hapatetussa yliopistossa. Siksi onkin ylättävää, että edes kulttuurielämän puolelta löytyy joku, joka on omalla nimellään valmis vastustamaan nykyistä hulluuden riemumarssia. Nimittäin Parnasson numerossa 6-7 / 2019 Tommi Melender haastattelee kirjailija Vesa Haapalaa, joka kulkee rohkeasti kulttuurisen itsetuhon vastavirtaan. Lehdessä kirjoitetaan mm. seuraavasti:

Haapala puhuu 'kansainvaellusten tsunamista' ja kertoo tuntevansa olonsa 'katastrofaaliseksi' ajatellessaan, että eurooppalaiset yhteiskunnat eivät osaa tai halua tehdä tsunamille mitään, vaan jäävät sen alle ja muuttuvat peruuttamattomasti. 

Pahinta hänen mielestään on, että kansainvaelluksia jopa vauhditetaan poliittisesti, vaikka pitäisi keskittyä rakentamaan ekologisesti ja väestöllisesti kestäviä yhteiskuntia, myös ongelma-alueille.

Hieman toisenlainen näkemys muukalaisten vastustamiseen kuin systeemin miehenä toimivalla Anssi Paasilla! Olisiko niin, että viisaat toisinajattelijat tulevat sittenkin kulttuurin ja taiteen puolelta eikä rationaalisuudella pöyhkeilevästä yliopistomaailmasta?