POLITISOITUNEIDEN TUTKIJOIDEN HARJOITTAMAN PROJISOINNIN ANATOMIAA

"Poliisi!....täällä maalitetaan", tiuskaisi Teemu Tammikko 
os. Sinkkonen luettuaan Yle Watchin jutun.

Tutkijan arvovaltaa tarvitaan lähinnä fysiikan kaltaisissa luonnotieteissä selittämään maallikoille universumin ilmiöitä. Sen sijaan yhteiskunnassa totuudet ovat pitkälti hallitsevan järjestelemän määrittämiä ja ne muuttuvat aina kun järjestelmä vaihtuu. Näin kävi esimerkiksi sosialismin kohdalla. Vielä 1970-luvulla sosialistimaat uskoivat totuuksiensa järkähtämättömyyteen, mutta niihin luotettiin myös hämmästyttävän paljon länsimaissa, eikä ainoastaan sosialistien keskuudessa. Vasta kun reaalimaailma löi suoraan kasvoille, alkoivat muotiaatteita seuraavat massat kaikota sosialistien joukoista. Niin sanotut puhuvat päät eli mediassa näkyvät yhteiskuntatieteilijät eivät perinteisesti ole kumouksista juuri hätkähtäneet, vaan ovat muina miehinä kääntäneet takkia ja alkaneet saarnata vaikkapa uskoa länsimaisen liberaalidemokratian erehtymättömyydestä.

Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen liberaalidemokratia on joutunut aiheuttamiensa ongelmien vuoksi puolustuskannalle. Järjestelmästä hyöytyvät ja sitä puolustavat tahot eivät tietenkään halua tunnustaa virheitään, vaan he projisoivat ne muualle. Järjestelmäkriisin tihentyessä demokratian irvikuvaksi muuuttunut liberaalidemokratia on tarvinnut lisää uskonsotureita, jotka puolustavat hallitsevaa nomenklatuuraa viimeiseen palkkapussiin asti. Nykyhegemonian intressien äänitorvena työskentelevä turkulainen Ylen toimittaja Merja Niilolan pitkä agendauutinen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään? käyttää punaisessa yliopistossa marinoituneita asiantuntijoita, joiden vastaukset voisi napata suoraan NPC-pelirobotin meemeistä.

Ei ole sattumaa, että vasemmistolaisuudestaan tunnettu toimittaja Niilola käyttää juttunsa pääinformanttina Ulkopoliittisen Insituutin (UPI) vanhempi tutkija Teemu Tammikkoa. Vaikka nimi ei heti soittanut kelloja, kommenttien tyyli vaikutti jotenkin tutulta. Pieni salapoliisityön Yle Watchin arkistoon paljasti, että Tammikko onkin entiseltä sukunimeltään Sinkkonen. Nimenvaihdokseen on voinut vaikuttaa homoavioliiton kaltainen sivilisäädyn (sic) vaihtuminen, mutta todennäköisempi syy on Sinkkosen joutuminen naurunalaiseksi asiantuntijalausunnostaan, jonka Yle julkaisi jutussaan Totta vai ei: onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? syyskuussa 2015.

Samaan aikaan hän kirjoitti Ulkopoliittisen Instituutin sivuille reteästi, että ISIS-järjestön väittäminen uhaksi on  vihaviesti, jota levittää vain paranodi äärioikeisto. Kun islamistijärjestön vähättely kävi mahdottomaksi, Tammikko os. Sinkkonen poisti vaihvihkaa tekstin UPI:n nettisivulta. Internet ei kuitenkaan unohda, joten lainaamme hävitetyksi uskotun tekstin erästä mehevää kohtaa vanhasta Yle Watchin kirjoituksesta:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Huvittavaa Tammikon os. Sinkkonen venkoilussa on se, että aluksi hän väitti ettei terroristeja ole tulossa Eurooppaan, mutta nimenvaihtamisen myötä hänestä tulikin käden käänteessä terrorismin torjunnan asiantuntija! 

Tammikolle terroristisesta väkivallasta ei vieläkään tule mieleen islamistit, vaan Niilolan kirjoituksen alussa hän tekee selväksi, että väkivallan mahdollisuus syntyy kabaalin äärioikeiston sanomisista:

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sanoo, että päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.  

– Väkivalta on löytänyt uusia foorumeita sosiaalisen median kautta. Some tekee mahdolliseksi poliittiseen väkivaltaan kuuluvan viholliskuvan rakentamisen ja sen helpon levittämisen.

Tammikon näkemys on silkkaa harhauttamista, koska hallitsevaa luokkaa edustava valtamedia rakentaa itse viholliskuvaa niistä muista, demonisoiduista äärioikeistolaisista. Tämä jos mikä jakaa kansaa, joka lienee median lietsoman vastakkainasettelun tarkoituskin. Vastaavasti poliitikot ovat takoneet kiilaa kansalaisten väliin tuottamalla maahan elintasosiirtolaisia, joita enemmistö suomalaisista vastustaa.

Terrorismin tutkijoissa näyttää vilisevän kummallisen paljon järjestelmää nuoleskelevia konformisteja  ja opportunisteja, jotka ovat päässeet pitkälle omaksumalla maan virallisen liturgian. Tutkija Leena Malkin näkemykset ovat rinnastettavissa Tammikon arvioihin, jotka perustuvat poliittisen johdon kannattamaan ideologiaan ja silkkaan mutu-pohjaiseen päättelyyn:

Myös terrorismin tutkija Leena Malkki sanoi hiljattain Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että Suomessa on kehittymässä väkivallan mahdollistava ilmapiiri. Haastattelu on julkaistu mm. Kouvolan Sanomissa ja tästä pääset maksulliseen juttuun. Malkki sanoo, että ihmisten jaottelu eriarvoisesti "meihin ja muihin" on puhetta, jonka takana on halu oikeuttaa poliittinen väkivalta.

Tuleeko tutkija Malkille mieleen, miksi kansallisvaltiot ja rajat ovat ylipäätään olemassa? Mitä muuta kansallisvaltio on kuin erottautuminen muista, liitto, jonka tarkoitus on edistää oman ainutlaatuisen yhteisön hyvinvointia. Rajojen ylläpitäminen on an sich väkivaltaa, mutta niin on myös rajojen luvaton ylittäminen! Paljon hehkutettu monikulttuurikin voi toimia vain tältä perustalta. Jos taas uskotaan sosialistisesti kaikkien olevan meitä, miljardit siipeilijät voisivat tulla vapaasti saalistamaan kansakuntien sukupolvien ajan rakentamaa hyvinvointia. Vapaiden rajojen päätepisteenä on kantokyvyn romahtaminen ja kehittyneiden maiden muuttuminen yhdeksi suureksi Afrikaksi.

Vihan ja väkivallan suhdetta Suomessa tukinut Teemu Tammikko os. Sinkkonen taas näkee kuin tyhjästä syntyneen vihan olevan ilkeämielisten tahojen eli nationalistien keino vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen:

– Se on poliittista väkivaltaa, vaikkei fyysistä väkivaltaa käytetäkään. Niin sanotuissa maalituskampanjoissa useampi ihminen hyökkää vihaisilla tai uhkaavilla kommenteilla. Halutaan viestiä samalla muille: jos kommentoitte samalla tavalla, myös te joudutte kohteeksi.

Toki vihapuhetta on ollut aina eri muodoissa, Tammikko jatkaa. Mutta nyt voidaan sosiaalisen median kautta rakentaa aiempaa helpommin laajalle leviäviä viholliskuvia. Viholliskuvat ovat tärkeitä poliittisessa väkivallassa, tutkija muistuttaa.

Edelleen: Tammikko kaataa vain itselleen. Kyse ei ole mistään whataboutismista kun vertaa millä volyymilla valtiovalta vaikkapa Ylen avulla voi luoda geopoliittisia ja sisäpoliittisia viholliskuvia oman agendansa ajamiseen ja katsoa samalla, mikä mahdollisuus tavallisella kansalaisella on vaikuttaa Internetissä. Tarpeen tullen juuri korruptoituneella valtiovallalla on suurimmat resurssit käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita vastaan (mm. sananvapauden ja kokoontumisvapauden kieltäminen), verrattuna netin kriitikoihin, jotka sattuvat arvostelemaan virallisen väkivaltakoneiston lakeijoita.

Pitkään Yle-vuodatukseen oli valittu vielä kolmaskin "asiantuntija", luultavaksi antamaan lisäuskottavuutta selvästi idelogisesti värittyneelle tendenssijournalismille. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari vinkuu maalittamisesta, lausumattomana toiveena saada totaalinen nettikielto tietyille ihmisille:

Viestivyöryn maalitauluksi voi nykyään joutua kuka tahansa. Kohteena voi olla kokonaisia ammattiryhmiä. Suut halutaan suppuun esimerkiksi poliisilta, syyttäjiltä, tutkijoilta, toimittajilta, vanginvartijoilta tai vaikkapa Kelan virkailijoilta.

Some-tuhot ovat toisinaan myös silkkoja vahinkoja. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että syy maaliksi joutumiseen voi olla sekin, että ihminen on vain väärässä paikassa väärään aikaan.

Vallankäyttö näyttää muutoinkin kiinnostavan haasteltuja. Tutkija Teemu Tammikko pitää somea vaarallisena, koska karvalakkikansa voi vielä toistaiseksi laukoa mielipiteitään muitten luettavaksi kuten toimittajat suurilevikkisissä lehdissään:

Tutkija Teemu Tammikkoa on kiinnostanut sosiaalinen media nimenomaan harkitun vallankäytön aseena. Toiminta, jossa ohjatulla hyökkäyksellä nakerretaan yhteiskunnan peruspilareita, instituutioita ja valtioita.

– Hyökkäykset kohdistuvat varsinkin mediaan. Nähdään, että media on vallankäytön väline. Väitetään myös, että oikeus, syyttäjälaitos ja poliisi ovat politisoituneet.

Näin sanoo systeemin mies, joka pitää itsestään selvänä lähtöoletuksena median hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä, tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Vain valtamedialla pitäisi olla oikeus ohjata tiedotuskampanjoillaan väärin ajattelevaa kansaa. Siksi mediaa, syyttäjälaitosta ja poliisia arvosteleva kansalainen ei voi olla muuta kuin pahantahtoinen rasisti, Venjäjän trolli tai muutoin vainoharhainen, joka ei ymmärrä omaa etuaan.

Tutkija Teemu Tammikko kertoo kärjistyneen populismin keinovalikoimasta. Siihen kuuluu huolen nostattaminen siitä, että yhteiskunta on mätä, myös politiikka on mätää ja valta on ainoastaan eliitillä.

Eikö näin sitten ole? Vai onko valta sittenkin Saarijärven Paavolla ja Pihtiputaan mummolla? On jotenkin surullista, että järjestelmään hirttäytynyt mies ei kykene muuhun kuin näin alkeellisesti väsättyihin olkiukkoihin.

Aggressiivisen verkkovaikuttamisen yleistyminen viittaa tutkija Teemu Tammikon mukaan myös järjestäytyneeseen vihaviestien tehtailuun. Hän arvioi monien valtioiden olevan tässä tehtailussa mukana. Propagandaa pusketaan ainakin Venäjältä. 

– Euroopassa on tahoja, jotka koettavat nakertaa Euroopan järjestelmää itsessään. Venäjän tiedustelupalvelu on ylläpitänyt erilaisia keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. On esimerkiksi valetilejä, joilla pyritään luomaan mielikuvaa, että jotakin asiaa tukee laaja joukko.

Tulihan se Venäjä sieltä pienen alkulämmittelyn jälkeen! Tammikon asiantuntijuus tässä asiassa on samaa luokkaa kuin Venäjää kaikesta maailman pahuudesta syyttävällä "Yle-asiantuntija" Janne "Rysky" Riiheläisellä. Nato-innokkuudesta tunnetun Ulkopoliittisen Instituutin äänitorvi ei kai voisi muuta väittääkään. Jos uskoisimme UPI:in, hybridivaikuttamisen monopoli olisi vain Venäjällä. Sitä vastoin liberaalidemokraattista hyvyyttä puolustava Yhdysvallat on tunnettu nimenomaan siitä, ettei se hyväntahtoisuudessaan halua vaikuttaa mitenkään muiden maiden asioihin. Siis mikäli uskomme Ylen lailla UPI:in asiantuntijaan.

UPI:n vanhemman tutkijan puheista jää päällimmäisenä mieleen vankkumaton usko nykyisen valtiovallan demokraattisuudesta, avoimuudesta ja nöyrästä halusta palvella kansalaisten tahtoa. Tämän kritisointi ja puhe hallitsevasta eliitiistä on pelkkää äärilikkeiden (lue: äärioikeiston) ilkeää pyrkimystä häiritä hyvin toimivaa yhteiskuntaa:

Samaa metodia käyttävät monet ääriliikkeet. Päämäärä on luoda epävarmuutta yhteiskuntaan ja epäluottamusta “hallitsevaa eliittiä” kohtaan.

Väliotsikon "Sananvapaus ei anna oikeutta sylkeä toisen päälle" alla päästään vihdoin perusteluihin, joilla sananvapaus ja epämiellyttävä totuus voidaan kieltää lakiteknisesti. Vipuvartena käytetään koodisanoja maalittaminen ja rasismi: 

Hyökkääjät vetoavat sananvapauteen ja oikeuteen esittää poliittista kritiikkiä. Mutta keinovalikoimaan kuuluvat myös valheet, huhujen levittäminen ja vääristely. 

Edellinen väite on väärä yleistys, jossa puheena on muutaman satunnaisen nettitrollin häirintä. Nämä toimivat kuitenkin oivallisina tekosyinä tulenaran poliittisen kritiikin kieltämiselle. 

Tammikon ironisesti mainitsema poliittinen elitti on juuri se taho, joka käyttää suojakilpenään Euroopan ihmisoikeusistuinta ikään kuin sen sana olisi jumalallinen auktoriteetti. Tosiasiassa Euroopan ihmisoikeusistuin on pelkkä liberalismin tasa-arvototalitarismin käsikassara:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, ettei esimerkiksi rasistisilla ilmauksilla ei ole sananvapauden suojaa. Professori Päivi Korpisaari sanoo, että sanavapauteen vetoamalla ei voi talloa toisen ihmisen perusoikeuksia.

Suomessa amerikkalaistyyppistä  juristivaltiota ajava Lakimiesliitto on innokkaimmin ajamassa sosialistimaista tuttua lainsäädäntöä, jossa virkamiesten väärinkäytöksiä ja yhteiskunnan ylemmän kerroksen (nomenkaltuuran) tabuina pitämien järjettömyyksien kritiikki halutaan kriminalisoida. Itä-Euroopassa ja Suomessa 1970-luvulla puhuttiin neuvostovastaisuudesta, nyt orwellialaisen uuskielen sanastoon on juurrutettu termi "maalittaminen", jonka ovat lanseeranneet julkiseen käyttöön vasemmistojournalistien riveistä nousseet faktantarkastajat. Siksi ei ole yllättävää, että juuri toimittajakunta otti termin nopeasti arkikäyttöön:

Muun muassa Lakimiesliitto on kiirehtinyt tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan maalittamisen kriminalisointia. Nyt laki ei sano maalittamisesta yhtään mitään.  

– Kun joku nostaa ihmisen tikunnokkaan tarkoituksenaan, että muut ihmiset alkavat lähettää tälle viestejä, eivät lähetetyt viestit yksittäisinä ole useinkaan rangaistavia. Häirikköviestiryöppyjen alkuunpanijaa ei saada syytteeseen ja tuomittavaksi.

Toimittaja Anniina Walliuksen tapaan Merja Niilola ottaa esimerkiksi maalittamisesta punavihreän ylikomisario Jari Taposen tapauksen. Se käy ainakin Niilolalle todisteena systemaattisesta ja hirvittävästä maalittamisesta:

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) tviitistä, jossa Turtiainen luonnehtii ylikomisarion kuuluvan "munattomaan nillittäjäryhmään". Kansanedustaja puolusti tviittiään sillä, että sananvapaus tarkoittaa "...vapautta sanoa mitä tahansa".

Niilola ei tietenkään paljasta tapauksen taustasyitä ja sen yleistä absurditeettia, jota tapaa lähinnä huumorintajuttomissa totalitaristisissa valtioissa. Emeritus professori Timo Vihavaiselta Taposen tekemän rikosilmoituksen pikkusieluinen politikointi ei sen sijaan jäänyt huomaamatta:

Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan e-r-i-t-t-ä-i-n huolestuneita – tai ollaan olevinaan. 

Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.

(...) Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.   

(...) Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle. 

Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista. 

Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi? Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä. 

Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…

Artikkeli some-raivosta on sikäli hauska, että se paljastaa toimittajan ja haastateltujen oman raivon niitä kohtaan, joista he eivät satu pitämään polittisesti:

Somen myrkylliset ääripuheet pyörivät pääasiassa maahanmuuton, rasismiin liittyvien teemojen ja terrorismin ympärillä.

Toimittaja Niilolan havainto on puhdas subjektiivisesti syntynyt optinen harha. Hän on omasta asemastaan nähden kykenemätön tunnistamaan äärivasemmiston väkivaltaista vihanlietontaa kansallismielisiä vastaan. Yhtä lailla Niilolan kaltaisen keskiverto vasemmistolaistoimittajan on vaikea nähdä sateenkaarilasiensa takaa punavihreän lukeneiston ylimielisen halveksuvaa puhetta "junttisuomalaisista".

Ylen artikkellissa termiä ääriryhmä käytetään synonyymina "äärioikeistolle", joka käy selväksi Niilolan ottamista esimerkeistä. Äärivasemmiston ja muslimien vihamielinen puheenparsi eri lailla ajattelevista on punavihressä kuplassa eläville vallankäyttäjille täysin oikeutettua viestintää, jonka vuoksi heidän on mahdotonta nähdä siinä mitään kyseenalaistettavaa. Kun sitten tuulipukukansaan kuuluvat veronmaksajat vinoilevat vastavuoroisesti "paremmille ihmisille", ottavat nirppanokkaiset cityvihreät kritiikin vastaan kuin milleniaali-sukupolven lumihiutaleet. Toisaalta on ymmärrettävää, että cafe lattea litkivien besserwisserien keskuudessa paksun iho kasvattaminen on vaikeaa, varsinkin kun urbaaneja turvatiloja on tarjolla runsaasti.

Jutun kirjoittaneelle toimittajalle tuottaa selvästi ahdistusta tiettyjen sanojen käyttö omasta viiteryhmästään. Itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneet vihervasemmistolaiset voisivat joskus yrittää rekisteröidä omaa puhettaan ja sitä, kuinka usein he päästävät suustaan sanan natsi tarkoittaen sillä lähes jokaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. 

Sosiaalisen median kova retoriikka ja sanasto on soluttautunut ääriryhmien some-kielestä osin jopa vallan kammareihin ja joskus myös median käyttöön. Alunperin esimerkiksi "suvakki" ja termi "vihervasemmisto’"olivat äärioikeiston käyttämiä haukkumasanoja. Nyt esimerkiksi vihervasemmisto-termi kelpaa mediallekin. Jotkut kansanedustajat ovat kutsuneet maahanmuuttajia "matuiksi" eli äärioikeistoa lainaten maahantunkeutujiksi.

Uutisartikkelin loppupuolella uudella Tammikko-sukunimellä esiintyvä tutkija näkee tavallisten ihmisten pelot vainoharhaisina äärioikeiston houreina. Tutkijalle varsinkin kansallismielisten puheet ovat jo sinällään tekoja, koska ne hänen mielestään mahdollistavat lähes väistämättä väkivallan. Sama logiikka ei kuitenkaan näyttäisi tutkijan mielestä pätevän äärivasemmiston ja muslimien retoriikkaan, koska niistä hän ei mainitse mitään. Yhteiskunnallinen uhka tulee vain ja ainoastaan liberaalien syntipukiksi valitsemasta "äärioikeistosta":

Teemu Tammikko sanoo, että aina on olemassa myös riski siitä, että uhkaavista sanoista joku siirtyy tekoihin.

– Ei tarvitse kovin kauas historiaan sukeltaa, kun näkee jostakin ryhmästä rakennettavan uhkakuvia. Silloin on olemassa vaara, että jotkut uskovat, etteivät pelkät sanat riitä, vaan reagoivat myös fyysisin teoin.

Ylessä on jo pitkään ollut mahdotonta tehdä juttua "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" ilman että se liittyisi jollain lailla presidentti Donald Trumpiin. Kuinka ennalta-arvattavan ennakkoluuloisia Tammikon löysät, perustelemattomat heitot väkivallan ja Trumpin kannattamisen välillä ovatkaan:

Tammikon mukaan esimerkiksi silloin kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin on katsottu puheissaan lietsoneen vihaa, ovat väkivallanteot lisääntyneet. Suomessa vallanpitäjien poliittisen kielenkäytön koventumisen, retoriikan ja sanaston muutoksen voi havainnollistaa kahden eturivin poliitikon twitter-riitaan.

On totta, että Yhdysvalloissa on viime vuosina esiintynyt tavallista enemmän poliittista väkivaltaa, mutta toisin kuin Tammikko uskottelee, väkivallan tekijät tulevat enimmäkseen vesikauhuisen äärivasemmiston riveistä. Tosiasia, josta kertoo mm. arvovaltaisen Chronicles Magazinen kirjoitus Who is really responsible for political violence?

Koska juttu some-raivosta rajoittuu tarkoituksellisesti vain "äärioikeistoon" ja perussuomalaisiin, myös kirjoituksen lopussa käsitelty poliitikkojen keskinäinen nokittelu  Twitterissä henkilöidään persujen puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon. Aivan samanlaista, tosin paljon tosikkomaisempaa öyhötystä, löytyy vasemmistoliiton raivofemininisti Veronika Honkasalon ulostuloista, mutta sen esille ottaminen ei palvelisi artikkelin agedaa:

Onko keskustelukulttuuri lopullisesti muuttunut? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari lausuu muutaman lohdun sanan. Some-raivoonkin voi vastata nykykeinoin. 

– Kyllä nykylaki antaa paljon työkaluja. Ongelmana kuitenkin on se, että aivan liian usein poliisi keskeyttää tutkinnan kalliina tai siksi, että katsoo rikoksen vähäiseksi. 

Myös Teemu Tammikko uskoo, että verkkoviha on yhä suitsittavissa. 

– Tietysti on syytä huoleen. Mutta uhka ei ole vielä voittamaton. Kyllä somea valvotaan ja jatkossa valvotaan yhä tehokkaammin.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ovat enimmäkseen laskelmoivia pelkureita, jotka eivät uskalla väitellä avoimesti poliittisten haastajiensa kanssa. Kun joku kyseenlaistaa heidän hullunkuriset teesinsä, he eivät terävöitä vasta-argumenttejaan (vaikeaa se tosin olisikin) vaan huutavat avuksi virkavaltaa ja lainsäätäjiä, jotka vastaisivat heidän puolestaan. Heille erimielisten näkemykset ovat vain hygieninen ongelma, joka pitää ratkaista voimalla. Siksi he tarjoavat "ratkaisuksi" sensuuria eli totuuden julkitulon estämistä, koska totuus saattaisi estää heitä toteuttamasta kansantahdon vastaisia itsekkäitä projektejaan. 

Kansanvallan kannalta järjestelmän syöttiläiden ajamat retoriset keinot kaventaa sananvapatta ovat aina kestämättömiä, koska sananvapauden perimmäinen tarkoitus on suojella kansalaisia hallinnolta, ei estää kansalaisia moittimasta kelvotonta hallintoa.

ÄÄRIMMILLEEN VIETY LIBERAALIDEMOKRATIA TARVITSEE VIHOLLISKUVAN "ÄÄRILIIKKEISTÄ"

Äänekäs rummutus "ääriliikkeistä" on kansalaisissa epäluottamusta herättävän järjestelmän keino siirtää huomio pois todellisista ongelmista. Ihannetapauksessa liberaalidemokratian nomenklatuura pääsee syyttämään "ääriliikkeitä" monista itse aiheuttamistaan ongelmista. Jos poliittinen legitimiteetti on uhattuna, järjestelmä ei pyri korjaamaan valuvikojaan, vaan projisoi äärimmäisten yhteiskuntakokeilujensa epäonnistumiset "ääriliikkeisiin". Poliittisen konsensuksen hajottua Suomessa 1990-luvulla syntipukiksi on valittu kerta toisensa jälkeen kaikkialla vaaniva "kabaali äärioikeisto". 

Valtaapitävien käsikassarana toimivat valtavirran tiedotusvälineet kertovat mielellään "äärioikeiston" täysin mitättömistä edesottamuksista, jotta poliittisesti hyödyllistä uhkakuvaa  voidaan pitää tapetilla. Jos tästä hetkestä ei irtoa skuuppia edes "vihapuheesta", media voi aina vinguttaa vanhaa natsihistorialevyä. 

Sitä vastoin äärivasemmiston tuhotyöt, väkivalta ja vandalismi eivät saa läheskään samaa huomioita kuin lähes terroriksi julistettu epäkorrekti nettikirjoittelu.  Joskus median on kuitenkin tapauksen törkeyden vuoksi nostettava esiin äärivasemmiston poliittinen terrori kuten Ylen uutisessa Yhdelle sakot väkivaltaisesta mellakasta: Vastusti Soldiers of Odin -kulkuetta Tampereella. 

Uutinen puhuu selvästi sen puolesta, että äärivasemmiston väkivaltaiset elämäntapaprovokaattorit ovat valtiovallan kuten oikeuslaitoksen erityisessä suojeluksessa. Demla-juristien mädättämä oikeuslaitos kohtelee silkkihansikkain omia suosikkejaan, varsinkin jos nämä ovat yltyneet suunnitelmalliseen terroriin "äärioikeistoa" vastaan: Pirkanmaan käräjäoikeus vapautti kolmesta syytetystä miehestä kaksi ja langetti kolmannelle elämäntapa-anarkistille vaivaiset 300 euron sakot. 

Vasemmistohäiriköt Teemu Kukka ja Jeremias Lahtinen

Kahden päätekijän vapauttuminen ja kolmannelle annettu pieni sakko tuntuu omituiselta ratkaisulta, kun tietää mistä heitä syytettiin selvien näyttöjen perusteella. Syytettyinä olleet Teemu Elias Kukka, Jeremias Aleksanteri Laurinpoika Lahtinen sekä Dimitri Juhana Ollikainen olivat syyttäjän todisteaineiston mukaan yhdessä suunnitteleet provokaation ja hyökkäyksen rauhanomaisesti marssinutta Soldier of Odin -katupartiokulkuetta vastaan.

Kolmas syytetty, vasemmistoräähkä Juhana Ollikainen,
häiritsemässä PVL:n mielenilmaisua Turussa 18.8.2018.

Kommunistitroikka oli osa Tampereen anarkistiliiton kampanjaa, jossa avoimilla ilmoituksilla värvättiin nettipunakaartilaisia laillisen mielenilmauksen häirintään. Kiinnijäänyt kolmikko osallistui "iskuun", jossa he heittelivät mm. kiukaan kiviä marssijoita kohti. Tästä seurasi välittömästi fyysinen konflkti, jossa uuskommunistit kurmootettiin lapualaistyyliin muiden juostessa pakosalle. Poliisi otti kiinni ainoastaan rähinän aloittaneet kulttuuribolsevikit.

Oikeuskäsittelyssä huvittavinta oli kolmikon aatteellisen jalustan mureneminen kun syytetyt yrittivät pelastaa vain omaa nahkaansa. Luonnollisesti Yle ei kerro uutisessaan mitään näistä yksityiskohdista, vaikka on selvää, että suurta yleisöä kiinnostavat juuri ne. Vaihtoehtomediassa tapausta on sentään valotettu isommalla aukolla. Esimerkiksi kansalaisaktivisti Tiina Wiikin oikeudenkäyntiraportin mukaan Teemu Kukan puolustus kutsui Dimitri Ollikaista ”kylähulluksi”, jolla ei ollut mitään tekemistä ”vain piknikille” saapuneen (ja kivireppua kantaneen) Kukan kanssa. ”Kaikki syyttävät vieruskaveria”, Wiik tiivisti.

Vaikka vasemmistorikollisten pääseminen koira veräjästä onkin harmillista, on asian saamaa julkisuutta silti pidettävä hyvänä asiana. Ehkä valtamedian ylen antia nauttivat demarieläkeläiset saattavat tapauksen johdosta havahtua siihen, että demokraattisia perusoikeuksia kuten kokoontumisvapautta ei uhkaa mystinen "äärioikeisto", vaan moralistista raivoaan purkavat äärivasemmiston "hyvät ihmiset".


                                                     
                                                       **************************

Luultavasti punavihertävässä Ylessä havahduttiin lemmikkiensä tekemästä kuprusta "hyvisten" julkisuusprofiilille, jonka vuoksi uutistoimituksen piti keksiä ns. tasapainoittava juttu. Verorohmun verkkosivuilla julkaistiinkin samana päivänä (14.2.) uutinen Kahnaukset mielenosoituksissa selittävät ison osan ääriliikkeiden väkivallasta – Poliisi: "Provosoivat toisiaan huutelemalla ja kuvaamalla". Siinä ääneen pääsee "munattomana nillittäjänä" tunnettu Vihreän puolueen jäsen, Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen:

Suomessa on puhuttu paljon jännitteiden kasvamisesta eri aatteellisten ryhmien välillä. Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taposen mielestä suuntaus ei ole kuitenkaan näkynyt lisääntyneenä väkivaltana.

– Suunnitelmallista poliittista väkivaltaa ei ole ollut minun mielestä yhdessäkään. Kyse on yleensä tilanteista, joissa osapuolet provosoivat toisiaan kuvaamalla tai huutelemalla, ja joillakin yksilöillä pinna niin sanotusti pettää. 

Erityisesti poliisin äärivasemmistolaisena pitämä väkivalta liittyi suureksi osaksi mielenosoituksiin.

Jokseenkin erikoinen lausunto, vaikka samassa jutussa linkataan uutiseen, jossa Tampereen anarkistit olivat suunnitellusti hyökänneet Soldier of Odin -järjestön laillista kulkuetta vastaan.

Vasemmiston ja ympäristöaktivistien valkopesu jutussa ei tule lukijalle yllätyksenä, jonka vuoksi onkin positiivisesti hämentävää, että siinä mainintaan ulkoeurooppalaisten muukalaisten poliittinen väkivalta vasemmistokytköksellä. Julksuudessa kurdien brutaalista väkivallasta ollaan vaiettu lähes täysin, mutta kuin ohimennen Taponen ottaa sen esille:

Yhtenä esimerkkinä Taponen nostaa Turkin-vastaiset mielenosoitukset, joista kirjattiin useita rikosilmoituksia. Hänen mukaansa epäiltyinä on sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia, joilla on yhteyksiä äärivasemmistoon.

Uutisjutun pääpaino on tietenkin äärioikeistossa, jonka syntilistaa paisutetaan niinkin naurettavalla "rikoksella" kuin perustuslaillisen sananvapauden käyttämisellä:

Oikeiston puolella nimikkeinä olivat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja vainoaminen; vasemmiston puolella nimikkeet liittyivät virkamiesten tai järjestyksenvalvojien vastustamiseen. Uskonnolla perusteltuja tapauksia oli kaksi: laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Tuttuun tapaan äärivasemmiston väki- ja ilkivaltaa vähätellään. Luultavasti niissä porukoissa on mukana liuta senioritoimittajien ja sisäministeriön virkamiesten omaa jälkikasvua:

Äärivasemmistolainen liikehdintä on ollut Suomessa sisäministeriön mukaan pienempää ja löyhemmin organisoitua. Ministeriön mukaan radikaaleja anarkisteja ja antifasisteja on Suomessa "muutamia kymmeniä".

Puhe muutamasta kymmenestä radikaalista anarkistista ja antifasistista on paskapuhetta kun tietää kuinka paljon heitä pörrää valtavirtavasemmiston puoluetoimistoissa ja yliopistojen käytävillä. Suoria tukijoita taas löytyy valtamediasta kuten Ylestä ylen määrin.

Jutun kirjoittaneen toimittaja Veli-Pekka Hämäläisen ja haastatellun sisäministeriön kehittämispäällikkö Tarja Mankkisen selitykset ihmisten ajautumisesta vakivaltaiseen ääriliikeeseen jäävät tarkoituksella pelkän yksilöpsykologian tasolle: 

Perhe ja sosiaaliset suhteet vaikuttavat ihmisen riskiin ajautua mukaan väkivaltaiseen ääriliikkeeseen. Mankkisen mielestä erityisesti hyvä koulujärjestelmä on suojannut suomalaisia verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin. Riskejä ovat näköalattomuus ja tunne siitä, että asioihin ei pysty vaikuttamaan.

Keittiöpsykologisointi on vain keino sivuuttaa sosiaaliset syyt, jotka luovat epävakautta yhteiskuntaan. Esimerkiksi Ruotsissa syy kantaväestön "ekstermismiin" on tuskin huono koulujärjestelmä, vaan miljoonaan kohonnut maahanmuuttoinvaasio kehitysmaista.

                                                       ***************************

TV1, sunnuntai 16.2.2020 klo 18.45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina näyttelijä Seela Sella, naisten arkea tutkinut kansatieteilijä Maria Vanha-Similä ja 18-vuotias maailmanluokan koripallolupaus Awak Kuier. 45 min

Linkki Yle Areenaan.

Hitleriä märehditään myös Ylen verkkosivujen kuvajutussa Juutalainen Seela Sella halusi eläytyä Hitlerin rooliin.

Kun ohjaaja Michael Baran kolmisen vuotta sitten kysyi näyttelijä Seela Sellalta, onko tällä mielessä joku rooli, jonka hän haluaisi vielä näytellä, vastaus tuli empimättä. Nyt Sella muuttuu Tampereen Työväen Teatterin lavalla Hitleriksi. 

Seela Sella kääntyi juutalaiseksi vuonna 1969. Hänen edesmennyt puolisonsa oli suomenjuutalainen näyttelijä ja laulaja Elis Sella. 

Myös näytelmän käsikirjoittaja, ohjaaja Michael Baran on juutalainen. Näytelmästä tuli ajankohtaisempi kuin tekijät osasivat odottaa 

Minä olen varautunut kaikkeen, henkilökohtaiseen inhottavuuteenkin. Minulla on tunne, että ennen kuin kuolen, täytyy osoittaa, että elämälläni on ollut joku tarkoitus. Haluan tehdä sellaista, josta voin olla ylpeä. 

Näistä asioista täytyy muistuttaa. On surullista, että on syntynyt nuoriso, joka ei välttämättä välitä tai tiedä. Se tuntuu julmalta. Yleinen tietämättömyys voi johtaa mihin vaan, se on niin vaarallista.

YLE RUOKKI TOTUUS-DENIALISMIA.

"Knock-out game on rasistien luoma valhe"

Ylen verkkouutiset harhaanjohtaa tietoisesti kansaa jutussaan Poliisi: Helsingissä ei ole katujengiä, eikä rikosaallon taustalla ole yksittäinen jengi.

– Mediassa on ollut puhetta siitä, että olisi kyse katujengistä tai yhdestä jengistä, joka tekee rikoksia Helsingissä. Se ei pidä paikkaansa. Helsingissä tai Suomessa ei ole katujengejä, komisario Jari Taponen Helsingin poliisista sanoi Ylen aamu-tv:ssä perjantaiaamuna.

Tämä mielipide yhdessä poliisijohdon ja valtamedia-toimittajien aikaisempien lausuntojen kanssa täyttää järjestelmällisen valehtelun kriteerit. Tarkoituksena ei ole mitään muuta kuin hälventää kansalaisten mielikuvaa väkivaltaisten katujengien olemassaolosta ja niiden etnisestä koostumuksesta.

Ilmiö ei rajoitu vain Helsinkiin, vaan vastaavia jengejä löytyy myös Turusta ja viimeksi Tampereelta, josta kertoo Tamperelaisen uutinen Jenginuoret kiristävät keskustassa kännyköitä ohikulkijoilta. Tyypillisen valtamedian tapaan myös Tamperelainen pyrkii vähättelemään jengin jäsenten ulkomaalaistaustoja korostamalla, että onhan siellä suomalaisiakin (todennäköisesti mustalaisia, neekerinpatjoja ja wiggereitä). 

Han-suomalaisten osuutta korostaa etenkin Ylen aamu-tv:ssä haastateltu hiphop-wiggeri Seppo Lampela, joka käytti kuuluisan "hakkaavathan ja raiskaavathan suomalaisetkin" -kortin ikään kuin se poistaisi perussyyn eli sen, että ei-eurooppalaisista lorvailijoista koostuvat ulkomaalaisjengit hakkaavat ja raiskaavat yksinäisiä suomalaisteinejä:

– Hei, kasikytluvulla jo potkittiin mummoja! Ei tässä ole kerta kaikkiaan yhtään mitään uutta. Tämä on täysin normaalia. Tämä on nyt vaan joku hysteriapiikki. Jos ihmiset oikeasti yllättyvät jostain tällaisesta, niin suosittelen avaamaan sälekaihtimia ja katselemaan pihalle, Seppo Lampela toteaa.

Lampelalta jää huomaamatta se fakta, että koko ongelmaa ei olisi, mikäli tietyiltä alueilta tulevien ulkomaalaisten maahanpääsy olisi alunperin estetty. Enkä tarkoita tässä saksalaisia insinöörejä tai tanskalaisia vaatesuunnittelijoita.

Aamu-tv:n keskustelussa todellisen pohjanoteerauksen vetää kuitenkin Helsingin poliisin komisario Jari Taponen, joka nostaa koko asialle kädet ylös:

– En usko, että on kovin hedelmällistä keskustella maahanmuutosta tässä yhteydessä. He ovat kaikki suomalaisia, Suomessa syntyneitä. Pitäisi määritellä, mitä maahanmuuttaja sitten tarkoittaa.

Taponen siis katsoo, että koska paskat on jo housuissa, housuja ei kannata enää pestä vaan olla välittämättä koko paskasta tai jopa paskantaa vielä lisää housuihin.

Suomen kansalaisuus passissa on täysin eri asia kuin suomalaisuus. Kyllähän näille lakeuksille olisi tulossa lihaisten patojen ääreen vaikka miljardi etelän "kultamunaa", jotka ottaisivat mielellään paperinpalan, joka todistaisi heidän olevan suomalaisia. Meillä on täällä myös yli 400 vuotta oleskellut porukka, jotka ovat muodollisesti suomalaisia, mutta käyttäytyvät täysin eri sääntöjen mukaan kuin suomalaiset. Kokonaan huomioimatta on jäänyt sekin seikka, että suuremmassa etnisessä nollasummapelissä maahantunkeutujien jälkeläiset käyvät ääneen lausumatonta rotusotaa, jossa pyritään ottamaan vieraan maan resursseja haltuun.

Oudointa tässä mamujengin uutisoinnissa on silti ollut poliisin käytös. Toisaalta se kiistää, että kyseessä olisi järjestäytyneestä, maahanmuuttajataustaisesta katujengistä, mutta samalla se pyytää kansalaisilta tietoja jengin tekemistä ryöstöistä ja väkivallasta. On selvää, että tässä vyyhdissä poliisi valehtelee tietoisesti ja määräys siihen on saatu aina ministeritasolta. Maamme valtaapitävien suomalaisvihamieliseen politiikkaan kun kuuluu EU-lähtöisten monikultuuristen sensitiivisyyssääntöjen noudattaminen pilkulleen. 



******************   ***********************   *********************


YLE TV 1, 10.10.2014,  klo 21.00, A-Studio

Miksi nuorisoporukka hakkaa ja ryöstää? Muutamia kymmeniä nuoria epäillään useista pahoinpitelyistä pääkaupunkiseudulla. Poliisin mukaan kyse ei ole jengistä vaan muutamista erillisistä ryhmistä. Mistä pahoinpitelyaalto johtuu ja miten asiasta pitäisi puhua?  Vieraina kansanedustaja Tom Packalén (ps), koomikko Miika Pettersson ja nuorisotyöntekijä Omar Abdi. Ohjelman juontaa Jaakko Loikkanen #yleastudio 


On kaksi kysymystä, joissa Yle ei koskaan noudata tasapuolisuutta, nimittäin maahanmuutto-ongelmat ja homojen vaatimukset. Jälkimmäisessä kysymyksessä homouden eettisen yhdenvertaisuuden kieltäjät yksinkertaisesti sivuutetaan koko keskustelusta, mutta maahanmuutto-ongelmista studioon pääsevät keskustelemaan joskus myös sen kriitikot.

Silloin kun joku maahanmuuton autuutta epäilevä pääsee studioon, on keskusteluasetelma tälle poikkeuksetta epäedullinen, sillä maahanmuuttomyönteinen toimittaja sälyttää vain tämän väitteille todistustaakan. Tyypillistä on myös eri mieltä olevien lukumäärä kuten tänään A-studioissa, jossa maahanmuuttokriittinen kansanedustaja Tom Packalén sai yksin väitellä kahta multikulturistista vierasta ja yhtä multikulturistista toimittajaa vastaan. Se jolla on silmät nähkööt:

Ohjelmalinkki tämän illan A-studioon.

Paras hetki nähtiin keskustelun alussa, kun entinen poliisi Packalén todisti nykypoliisin korruptiivisen valheellisuuden maahanmuuttajajengin tiedotuksessa. Packalén sanoi lähdesuojaan vedoten, että monissa väkivaltatapauksissa ulkomaalaisten motiivina on ollut rasistinen viha suomalaisia kohtaan, mikä on tullut ilmi kuulustelupöytäkirjoissa. Maamme virallinen poliisijohto on kieltänyt tämän kategorisesti, mikä on täysin ymmärrettävää, sillä onhan se kiistänyt alusta lähtien myös ensimmäisen premissin eli sen että tekijät ovat lähes poikkeuksetta muita kuin etnisiä suomalaisia.

Kuten aina ennen tämäkin tapaus on noudattanut tiettyä media-kaavaa. Eräs kansalaisvaikuttaja kiteytti proseduurin jäänneksettömästi somessa näin:

Näin se menee kuten se muuallakin on mennyt. HS-YLE-toimintaohje: 1) Salaa "nuorisoporukan" etninen tausta, 2) kun kaikki kuitenkin kuulevat muista medioista asian oikean laidan, esitä että tekijöiden ja uhrien etnisyydet ovat sattuma, ja jos/kun se ei auta, 3) kiinnitä huomio uutisen "rasistiseen" vastaanottoon ja lopulta 4) kun muut kortit on pelattu, selitä koko ilmiö rikoksen tekijöiden aiemmin kohtaamalla rasismilla.

TV 1, 10.10.2014, Pressiklubi

Mitä ihmettä, jääkiekkoa pelaavia homojako muka? Vieraana Mikkä Väisänen Setasta, kommentaattoreina Kaarina Hazard ja Jouni Tervo. Juontajana Ruben Stiller.


Tätä on yhteiskunnallinen keskustelu valtamedioissa 2014: studiossa samanmieliset keskustelevat tietystä asiasta poliittisesti korrektin agendan mukaisesti. Esimerkiksi homoudesta keskusteltaessa on olemassa tietyt parametrit joista ei voi poikeita ja ne jotka niistä poikkeavat, suljetaan keskustelun ulkopuolelle.

Nämä reunaehdot tarkoittavat sitä, että homoudessa itsessään ei voi olla mitään poikkeavaa ja vastenmielistä, ja ne jotka tämän ilmeisen valheen kiistävät, leimataan "julkisessa" - so. tarkasti valikoitujen ihmisten - keskustelussa poikkeaviksi (sic). Siksi tämänkin illan ohjelmaan kaiken säädyllisen rääpijä Ruben Stiller oli valinnut sopivat hengenheimolaiset kuten Setan Mikko Väisäsen, suomalaisvihamielisen femakkotantta Kaarina Hazardin ja kompromissipoika Jouni Tervon. Kyseessä on sen verran hapokasta tavaraa, että sitä on lupa katsoa vain omalla vastuulla:

Pressiklubi 10.10.2014

********** ************* ************* ********** ************* *************

Loppukevennys: Monikulttuurisuus etenee Turussa:

Uutinen: Joukkotappelu jalkapallokentällä - ottelu keskeytettiin



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1