KUN KUULET SANAN 'TUTKIJA', ON AIKA POISTAA VARMISTIN

Valkoisia vihaava juutalainen Koko Hubara 

            yhdessä tutkija Karin Creutzin kanssa.

Yle uutisten Brysselin iskuja taustoittavassa jutussa Tutkija varoittaa suomalaispoliitikkoja: "Vihapuhetta viljelemällä pelaa äärijärjestön pussiin" annetaan ääni asiantuntijalle, jolla on tietty arvomaailma ja agenda, mikä näkyy myös hänen sosiologian tutkimuksissaan. Miksi Yle käyttää juuri Helsingin yliopiston tutkija Karin Creutzia asiantuntijana, vaikka terrorismi-aiheesta voisi aivan hyvin esittää toisenlaisia, mutta tieteellisesti paljon uskottavampia argumenttaja? Aivan, sellaiset asiantuntijat eivät sovi Ylen ajamaan poliittiseen ohjelmaan. 

Karin Creutzin tutkijan status kertoo myös paljon yliopiston rappiosta, sen politisoitumisesta Frankfurtin koulun länsimaisuuden vastaisille opeille. Jo yli vuosi sitten Yle käytti Creutzia auktoriteettinaan uutisjutussa Tutkijat: Muslimien tuntema epäoikeudenmukaisuus altistaa radikalisoitumiselle, jossa hän toistaa samat teesit kuin tänään: suomalaiset ja eurooppalaiset ovat syypäitä sille, etteivät Lähi-idän pulmuset ole kotoutuneet, jonka vuoksi he ajautuvat väistämättömästi terroristeiksi. Creutzin viesti on, että yksikin tuima katse tai varomaton sana johtaa deterministisellä varmuudella herkät arkipäivän jihadistit terrorismin tielle. Jostain syystä sama kaava ei päde suomalaislasten kohtaamaan väkivaltaiseen ja rankkaan koulukiusaamiseen, sillä kouluampujia on ollut vain muutama. Tuonen Joutsen -blogissa kerrotaankin, että mimosan herkkä reagointitapa arjessa ei ole normaalia kellekään:

Kuitenkin joka ikinen ”maltillinen muslimi” on aikapommi: yksikin rasistinen sana saattaa kääntää naapurin falafel-kojun pitäjän naulapommia viritteleväksi joukkomurhaajaksi. Jos niin todella on, ei perimmäinen vika ole rasisteissa, vaan muslimissa. Ei ole normaalia olla niin herkästi väkivaltaan taipuvainen. Normaalilla ihmisellä on sietokykyä elämän vastoinkäymisille vähän enemmän, eikä normaalin ihmisen vastine kiusaamiseen ole tappaminen.

Islamisteja loputtomasti ymmärtävän Creutzin kääntöpuolena on rasismi ja suvaitsemattomuus suomalaisten intressiä kohtaan, sillä hän on sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole mitään syytä laskeskella maahanmuuton kustannuksia eikä siten myöskään oikeutta vastustaa turvapaikkaturistien invaasiota. Jopa yliopiston sisällä on kyllästytty Creuzin kulttuurimarxilaiseen politikointiin, josta kertoo Professorin ajatuksia -blogissa ilmestynyt kirjoitus viime helmikuulta. Sieltä eräs lainaus:

Syyksi huutelun lisääntymiseen tutkija Creutz arvelee Perussuomalaisten nousua. Luin tekstin toiseenkin kertaan ja jäin miettimään väitettä. Siis onko tämä tutkijanainen ihan oikeasti vakavissaan väittäessään, että Perussuomalaisten kannatuksen nousu jytkyvaaleissa tapahtui jostain mystisestä syystä ja sen jälkeen kansa ryhtyi nimittelemään maahanmuuttajia rasistisesti.   

Jos näin on, niin kehotan arvon tutkijaa selvittämään päänsä ja miettimään asiaa toisenkin kerran. Ottaen huomioon, että jytkyvaaleissa yksi suurimmista ääniharavoista oli maahanmuuttokriittisellä kirjoittelulla tunnetuksi tullut ääniharava Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset ottivat muutenkin vaalikampanjassaan esille maahanmuuttopoliittiset ongelmamme, on kaikille muille paitsi Creutzille selvää, että puolueen kannatuksen nousu johtui nimenomaisesti maahanmuutosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Eikä siis Creutzin väitteen mukaisesti päinvastoin. 

Tällaisesta peruslogiikan sääntöjä rikkovasta päättelystä huolimatta Yle käyttää edelleen Creuzia asiantuntijana. Hän ei ole suinkaan hörhö- ja arvaustieteiden osaston ainoa, jota valtion mediajätti käyttää omiin tiedotustarpeisiinsa. Ulkopolitiikassa rappiolilberaalia länsikiimaa edustaa Ulkopoliittinen Instituutti (UPI), jonka tutkija-auktoriteetteja Ylessä käytetään lähes päivittäin. Huvittavin näistä Nato-mielisistä sionisteista lienee Teemu Sinkkonen, jota Yle haastatelli eilen jutussaan Asiantuntija: Brysselin iskuissa on tyypilliset globaalin jihadismin piirteet. Vielä viime syyskuussa Sinkkonen kirjoitti Ulkopoliittisen Insitituutin sivulla rinta rottingilla, että ISIS ei ole mikään todellinen uhka ja että sellaista vihaviestiä levittää vain paranoidi äärioikeisto, jonka jutut ovat verrattavissa Punahilkka-satuun:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Pari kuukautta myöhemmin Pariisissa tehtiin tuhoisat terrori-iskut, jolloin todelliseksi satusedäksi paljastuikin hallitukselle tendenssitutkimuksia tekevä Teemu Sinkkonen. Mitä virkaa on jollain UPI:n asiantuntijoilla, kun heidän arvionsa ovat yhtä todennäköisiä kuin Esson baarin kantapöydän asiakkailla? Joissain spesifissä tieteen alassa kuten fysiikassa ja lääketieteessä meillä on hyvät perusteet uskoa asiantuntijaan, mutta yhteiskunnallisissa ja taloustieteellisissä kysymyksissä monet esillä olevat puhuvat päät ovat yhtä päteviä kuin säätä ennustavat sammakkotohtorit. Heidän näkemyksenä ovat enemmän toiveajattelua ja tietyn maailmankatsomuksen normatiivista seuraamista kuin tieteellisesti verifioitavien todennäköisyyksien arvioimista. Syy, miksi Yle ja HS käyttävät yhteiskunnallisia moralisteja asiantuntijoina, johtuu pitkälti vallitsevista yhteiskunnallisista muotiaatteista ja siitä, kuinka hyvin päivystävien dosenttien tendenssitutkimukset palvelevat hegemonista agendaa kuten monikultturismia.

Yksi suurimmista länsimaisen demokratian ongelmista on juuri asiantuntijavalta ja julkisen vallan taustalla vaikuttavien harmaiden virkamiesten päätökset. Eri alojen yhteiskunnalliset asiantuntijat ja virkamiehet eivät ole kansan valitsemia edusmiehiä, vaan henkilöitä, jotka asiantuntijuudellaan vaikuttavat poliitikkojen päätöksiin ja julkiseen keskusteluun. Heillä ei siis ole suoraa yhteyttä kansaan, eikä heillä ole kansalaisten antamaa mandaattia, vaikka heidän käyttämänsä yhteiskunnallinen valta on merkittävä, joskus jopa suurempi kuin poliitikoilla. Monesti poliittisiin päätöksiin vaikuttaa asiantuntijaryhmän lausunnot ja poliitikot toimivat vain napin painajina. 

Myös julkinen keskustelu on asiantuntijavetoista. Ongelma ei ole asiantuntijoissa sinänsä, vaan siinä ketkä valitaan asiantuntijoiksi ja mistä näkökulmasta. Esimerkiksi maahanmuuttokysymyksessä "asiantuntijoiksi" valitaan vain maahanmuuttoa puolustavat tahot ja "kansalaismielipidettä" edustavat pelkästään valtion rahoittamat järjestöt, jotka kannattavat aktiivisesti maahanmuuton lisäämistä.

              

                                                          *************************

Valtamediat toistavat Brysselin iskujen uutisoinnissaa pitkälti samaa selkäytimestä opittua kaavaa kuin viime marraskuun Pariisin hyökkäysten kohdalla. Helsingin Sanomissa 15.11.2015 julkaistu analyysi Isisin julma hyökkäys aloitti uuden aikakauden Euroopassa voisi olla tältä päivältä, mistä tahansa suuresta mediasta:

Sen sijaan vastenmielinen reaktio on ollut se tapa, jolla rasistit – myös Suomessa – ovat käyttäneet Pariisin tragediaa levittääkseen vihaansa islamia, maahanmuuttajia ja toisin ajattelevia maanmiehiään kohtaan. Toimillaan rasistit lietsovat pelkoa eli tekevät juuri sen, mitä terroristit toivovat.

Monikulttuurin näyttäessä sen rumimmat kasvonsa, yhdenkään ison mediatalon toimittaja ei tee sen suhteen uudelleen arviointia, vaan keksii ainoastaan lisää ad hoc -selityksiä, jotta voitaisiin jatkaa epäonnistunutta monikulttuurista yhteiskuntakokeilua. Ilman sen kummempia perusteluja toimittajat ja kolumnistit laulavat kuorossa, että "jos suljemme rajat, Isis on voittanut", vaikka asia on täsmälleen päinvastoin, sillä kun rajat suljetaan myös Isis pysyy ulkopuolella. Ainoastaan paatunut valehtelija voi uskotella suurelle yleisölle, että rajojen avaaminen miljoonille laittomille muslimeille vaikeuttaisi Isisin toimintaa. Päinvastoin, se tekisi sen entistä helpommaksi!

Toinen median mantra on se, että "äärioikeisto" on riemuissaan terroriteoista, koska se saa siitä poliittista hyötyä. Tämän logiikan mukaan "äärioikeiston" olisi pitänyt hamuta 1950-luvulta lähtien muslimisiirtolaisia Eurooppaan, koska niiden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ja terrorismi lisäisivät aikanaan sen kannatusta. Miten kansallismieliset, jotka ovat alusta lähtien vastustaneet kehitysmaalaisten invaasiota ja sen aiheuttamia ongelmia kuten terrorismia, olisivatkin nyt iloisia terrorismista? Eivät mitenkään, paitsi norsunluutorneissa olevien kolumnistien ja "asiantuntijoiden" harhaisissa mielissä. 

Syy, miksi kansallismieliset liikkeet kasvattavat suosiotaan, ei johdu populistisesta vihanlietsonnasta, vaan siitä, että ne kuuntelevat kansalaisia ja antavat konkreettisia ratkaisuvaihtoehtoja nykyeliitien aiheuttamille ongelmille. Se, että kansallismieliset pureutuvat islam-terrorismin juuriin niin Euroopassa kuin Lähi-idässä, ei tarkoita, että ne haluaisivat terrorismia, vaan päinvastoin etsivät keinoja, joilla se kitketään kokonaan. Siksi on erilaisten aasinsiltojen kautta älyllisesti epärehellistä sössöttää, että kansallismieliset ja Isis-terroristit ovat toisensa ehtoja. Tosiasiassa väkivaltainen jihadismi Euroopassa on suoraan riippuvainen liberaalista maahanmuuttopolitiikasta, jota lobbaa mm. valtamedia. Kun toimittajat etsivät syytä, miksi muslimi-terrorismi on mahdollista Euroopassa nyt eikä 1970-luvulla, he löytävät vastauksen katsomalla omaan peiliin.

Islamin terrorismia vastaan voidaan taistella menestyksekkäästi ainoastaan juurimalla sen alkusyy, ulkomaalaistaustaisten muhamettilaisten läsnäolo Euroopassa. Rajojen sulkeminen on hyvä alku, mutta se ei vielä riitä, sillä arjen monikulttuurista väkivaltaa (jossa kuolee monta kertaa enemmän kuin terrori-iskuissa) ja terrorismia harjoittavat pitkälti "kotoutuneet" toisen polven maahantunkeutujat. Siksi ainoa todellinen ratkaisu ongelmaan olisi lähettää kaikki jo täällä olevat etniset vieraspopulaatiot takaisin kotimaihinsa. 

Näitä kansan äänen vaatimia ratkaisuja poliitikot ja toimittajat eivät kuuntele, vaan itseriittoisina autisteina he ovat valmiita heittämään lisää bensaa liekkeihin ja pitävät sitä vielä ongelman ratkaisuna vaatimalla lisää monikulttuuria eli maahanmuuttoa. Tällainen todellisuudesta vieraantunut mielipuolisuus ei ole yllättävää kun tietää, että valtamedia käyttää asiantuntijoina sellaisia tahoja kuin Karin Creutz ja professori Jaakko Hämeen-Anttilaa, joka Aamulehden haastattelussa ehdottaa terrorismi-ongelman ratkaisuksi panostamista "maltilliseen" islamin. 

Maamme islamin pääasiantuntija taitaa olla se viimeinen ihminen, joka ei käsitä, että sellaista totalitaristista ja ehdotonta asennetta jota islam edustaa, ei voiteta lepyttämisellä ja lahjonnalla, vaan samoilla keinolla joihin se itse uskoo: voimalla ja väkivallalla. Tekeekö se meistä itsekin julmia? Vain sen hetken kun se on välttämätöntä. Muistissa on toinen maailmansota ja kuinka sen jälkeen maanosamme ajautui jo 1960-luvulla maailmoja syleilevään hippiulkoiluun. Meistä ei tule hirviöitä, jos karkotamme hirviön ja sen kannattajat. 

                                                   ************************

Loppukevennys:

Yle Watchin eilinen juttu Brysselin terrori-iskut - "toivottavasti tämä ei lisää rasismia" pani monikultturistien kuten Seura-lehden toimittaja Jussi Korhosen ahtaan huumorintajun koetukselle. Ensin hän deletoi Seuran verkkosivulta muka-ironisen juttunsa Suomalaiset riemastuivat Brysselin terrori-iskuista ja selittelee nyt sen poistamista parhain päin uudessa jutussaan Nauroin rasisteille – se oli väärin. Tavallisen leppoisaa perheenisää esittävä puna-Korhonen viittaa tuoreessa purkauksessaan Yle Watchin kirjoitukseen mainitsematta kuitenkaan blogin nimeä:

Toisinaan minusta kirjoitellaan eri nettikeskusteluissa ja roskajulkaisuissa. Eräs niistä, ei kuitenkaan se tunnetuin, kommentoi esimerkiksi eilistä kirjoitustani nimitellen minua demarieläkeläisiä mädättäväksi äärivasemmistolaiseksi ekstremistiksi.

Maireasti hymyilevä perheenisä ei tyytynyt vain tähän, vaan hän lainaa pitkän pätkän YW:n kirjoitusta fb-seinällään, tälläkin kertaa ilman mainintaa mistä blogista on kyse. Yle Watchissa ei ole ollut näin hauskaa sen jälkeen, kun blogimme julkaisi lokakuussa 2013 artikkelin Hyödyllinen idiootti haluaa pakottaa lapset suomalaisvihamieliselle indoktrinaatiolle. Jutun lopussa on Facebookin suomalaisvastaisessa ryhmässä Paljastettu 3:ssa esitetyt kommentit:

Taru Elkama: Melko sick
Jorma Härkönen: Järkyttävä kirjoitus. Kuka sen takana on?

POLITISOITUNEIDEN TUTKIJOIDEN HARJOITTAMAN PROJISOINNIN ANATOMIAA

"Poliisi!....täällä maalitetaan", tiuskaisi Teemu Tammikko 
os. Sinkkonen luettuaan Yle Watchin jutun.

Tutkijan arvovaltaa tarvitaan lähinnä fysiikan kaltaisissa luonnotieteissä selittämään maallikoille universumin ilmiöitä. Sen sijaan yhteiskunnassa totuudet ovat pitkälti hallitsevan järjestelemän määrittämiä ja ne muuttuvat aina kun järjestelmä vaihtuu. Näin kävi esimerkiksi sosialismin kohdalla. Vielä 1970-luvulla sosialistimaat uskoivat totuuksiensa järkähtämättömyyteen, mutta niihin luotettiin myös hämmästyttävän paljon länsimaissa, eikä ainoastaan sosialistien keskuudessa. Vasta kun reaalimaailma löi suoraan kasvoille, alkoivat muotiaatteita seuraavat massat kaikota sosialistien joukoista. Niin sanotut puhuvat päät eli mediassa näkyvät yhteiskuntatieteilijät eivät perinteisesti ole kumouksista juuri hätkähtäneet, vaan ovat muina miehinä kääntäneet takkia ja alkaneet saarnata vaikkapa uskoa länsimaisen liberaalidemokratian erehtymättömyydestä.

Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen liberaalidemokratia on joutunut aiheuttamiensa ongelmien vuoksi puolustuskannalle. Järjestelmästä hyöytyvät ja sitä puolustavat tahot eivät tietenkään halua tunnustaa virheitään, vaan he projisoivat ne muualle. Järjestelmäkriisin tihentyessä demokratian irvikuvaksi muuuttunut liberaalidemokratia on tarvinnut lisää uskonsotureita, jotka puolustavat hallitsevaa nomenklatuuraa viimeiseen palkkapussiin asti. Nykyhegemonian intressien äänitorvena työskentelevä turkulainen Ylen toimittaja Merja Niilolan pitkä agendauutinen Tutkija: Some-raivo on uusi väkivallan muoto – Milloin ihmiset unohtivat, miten toisia kohtaan käyttäydytään? käyttää punaisessa yliopistossa marinoituneita asiantuntijoita, joiden vastaukset voisi napata suoraan NPC-pelirobotin meemeistä.

Ei ole sattumaa, että vasemmistolaisuudestaan tunnettu toimittaja Niilola käyttää juttunsa pääinformanttina Ulkopoliittisen Insituutin (UPI) vanhempi tutkija Teemu Tammikkoa. Vaikka nimi ei heti soittanut kelloja, kommenttien tyyli vaikutti jotenkin tutulta. Pieni salapoliisityön Yle Watchin arkistoon paljasti, että Tammikko onkin entiseltä sukunimeltään Sinkkonen. Nimenvaihdokseen on voinut vaikuttaa homoavioliiton kaltainen sivilisäädyn (sic) vaihtuminen, mutta todennäköisempi syy on Sinkkosen joutuminen naurunalaiseksi asiantuntijalausunnostaan, jonka Yle julkaisi jutussaan Totta vai ei: onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? syyskuussa 2015.

Samaan aikaan hän kirjoitti Ulkopoliittisen Instituutin sivuille reteästi, että ISIS-järjestön väittäminen uhaksi on  vihaviesti, jota levittää vain paranodi äärioikeisto. Kun islamistijärjestön vähättely kävi mahdottomaksi, Tammikko os. Sinkkonen poisti vaihvihkaa tekstin UPI:n nettisivulta. Internet ei kuitenkaan unohda, joten lainaamme hävitetyksi uskotun tekstin erästä mehevää kohtaa vanhasta Yle Watchin kirjoituksesta:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Huvittavaa Tammikon os. Sinkkonen venkoilussa on se, että aluksi hän väitti ettei terroristeja ole tulossa Eurooppaan, mutta nimenvaihtamisen myötä hänestä tulikin käden käänteessä terrorismin torjunnan asiantuntija! 

Tammikolle terroristisesta väkivallasta ei vieläkään tule mieleen islamistit, vaan Niilolan kirjoituksen alussa hän tekee selväksi, että väkivallan mahdollisuus syntyy kabaalin äärioikeiston sanomisista:

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Teemu Tammikko sanoo, että päivä päivältä kärjekkäämmäksi käyvä puhe on yksi väkivallan muoto.  

– Väkivalta on löytänyt uusia foorumeita sosiaalisen median kautta. Some tekee mahdolliseksi poliittiseen väkivaltaan kuuluvan viholliskuvan rakentamisen ja sen helpon levittämisen.

Tammikon näkemys on silkkaa harhauttamista, koska hallitsevaa luokkaa edustava valtamedia rakentaa itse viholliskuvaa niistä muista, demonisoiduista äärioikeistolaisista. Tämä jos mikä jakaa kansaa, joka lienee median lietsoman vastakkainasettelun tarkoituskin. Vastaavasti poliitikot ovat takoneet kiilaa kansalaisten väliin tuottamalla maahan elintasosiirtolaisia, joita enemmistö suomalaisista vastustaa.

Terrorismin tutkijoissa näyttää vilisevän kummallisen paljon järjestelmää nuoleskelevia konformisteja  ja opportunisteja, jotka ovat päässeet pitkälle omaksumalla maan virallisen liturgian. Tutkija Leena Malkin näkemykset ovat rinnastettavissa Tammikon arvioihin, jotka perustuvat poliittisen johdon kannattamaan ideologiaan ja silkkaan mutu-pohjaiseen päättelyyn:

Myös terrorismin tutkija Leena Malkki sanoi hiljattain Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että Suomessa on kehittymässä väkivallan mahdollistava ilmapiiri. Haastattelu on julkaistu mm. Kouvolan Sanomissa ja tästä pääset maksulliseen juttuun. Malkki sanoo, että ihmisten jaottelu eriarvoisesti "meihin ja muihin" on puhetta, jonka takana on halu oikeuttaa poliittinen väkivalta.

Tuleeko tutkija Malkille mieleen, miksi kansallisvaltiot ja rajat ovat ylipäätään olemassa? Mitä muuta kansallisvaltio on kuin erottautuminen muista, liitto, jonka tarkoitus on edistää oman ainutlaatuisen yhteisön hyvinvointia. Rajojen ylläpitäminen on an sich väkivaltaa, mutta niin on myös rajojen luvaton ylittäminen! Paljon hehkutettu monikulttuurikin voi toimia vain tältä perustalta. Jos taas uskotaan sosialistisesti kaikkien olevan meitä, miljardit siipeilijät voisivat tulla vapaasti saalistamaan kansakuntien sukupolvien ajan rakentamaa hyvinvointia. Vapaiden rajojen päätepisteenä on kantokyvyn romahtaminen ja kehittyneiden maiden muuttuminen yhdeksi suureksi Afrikaksi.

Vihan ja väkivallan suhdetta Suomessa tukinut Teemu Tammikko os. Sinkkonen taas näkee kuin tyhjästä syntyneen vihan olevan ilkeämielisten tahojen eli nationalistien keino vaikuttaa ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen:

– Se on poliittista väkivaltaa, vaikkei fyysistä väkivaltaa käytetäkään. Niin sanotuissa maalituskampanjoissa useampi ihminen hyökkää vihaisilla tai uhkaavilla kommenteilla. Halutaan viestiä samalla muille: jos kommentoitte samalla tavalla, myös te joudutte kohteeksi.

Toki vihapuhetta on ollut aina eri muodoissa, Tammikko jatkaa. Mutta nyt voidaan sosiaalisen median kautta rakentaa aiempaa helpommin laajalle leviäviä viholliskuvia. Viholliskuvat ovat tärkeitä poliittisessa väkivallassa, tutkija muistuttaa.

Edelleen: Tammikko kaataa vain itselleen. Kyse ei ole mistään whataboutismista kun vertaa millä volyymilla valtiovalta vaikkapa Ylen avulla voi luoda geopoliittisia ja sisäpoliittisia viholliskuvia oman agendansa ajamiseen ja katsoa samalla, mikä mahdollisuus tavallisella kansalaisella on vaikuttaa Internetissä. Tarpeen tullen juuri korruptoituneella valtiovallalla on suurimmat resurssit käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita vastaan (mm. sananvapauden ja kokoontumisvapauden kieltäminen), verrattuna netin kriitikoihin, jotka sattuvat arvostelemaan virallisen väkivaltakoneiston lakeijoita.

Pitkään Yle-vuodatukseen oli valittu vielä kolmaskin "asiantuntija", luultavaksi antamaan lisäuskottavuutta selvästi idelogisesti värittyneelle tendenssijournalismille. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari vinkuu maalittamisesta, lausumattomana toiveena saada totaalinen nettikielto tietyille ihmisille:

Viestivyöryn maalitauluksi voi nykyään joutua kuka tahansa. Kohteena voi olla kokonaisia ammattiryhmiä. Suut halutaan suppuun esimerkiksi poliisilta, syyttäjiltä, tutkijoilta, toimittajilta, vanginvartijoilta tai vaikkapa Kelan virkailijoilta.

Some-tuhot ovat toisinaan myös silkkoja vahinkoja. Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari sanoo, että syy maaliksi joutumiseen voi olla sekin, että ihminen on vain väärässä paikassa väärään aikaan.

Vallankäyttö näyttää muutoinkin kiinnostavan haasteltuja. Tutkija Teemu Tammikko pitää somea vaarallisena, koska karvalakkikansa voi vielä toistaiseksi laukoa mielipiteitään muitten luettavaksi kuten toimittajat suurilevikkisissä lehdissään:

Tutkija Teemu Tammikkoa on kiinnostanut sosiaalinen media nimenomaan harkitun vallankäytön aseena. Toiminta, jossa ohjatulla hyökkäyksellä nakerretaan yhteiskunnan peruspilareita, instituutioita ja valtioita.

– Hyökkäykset kohdistuvat varsinkin mediaan. Nähdään, että media on vallankäytön väline. Väitetään myös, että oikeus, syyttäjälaitos ja poliisi ovat politisoituneet.

Näin sanoo systeemin mies, joka pitää itsestään selvänä lähtöoletuksena median hyväntahtoisuutta, rehellisyyttä, tasapuolisuutta ja objektiivisuutta. Vain valtamedialla pitäisi olla oikeus ohjata tiedotuskampanjoillaan väärin ajattelevaa kansaa. Siksi mediaa, syyttäjälaitosta ja poliisia arvosteleva kansalainen ei voi olla muuta kuin pahantahtoinen rasisti, Venjäjän trolli tai muutoin vainoharhainen, joka ei ymmärrä omaa etuaan.

Tutkija Teemu Tammikko kertoo kärjistyneen populismin keinovalikoimasta. Siihen kuuluu huolen nostattaminen siitä, että yhteiskunta on mätä, myös politiikka on mätää ja valta on ainoastaan eliitillä.

Eikö näin sitten ole? Vai onko valta sittenkin Saarijärven Paavolla ja Pihtiputaan mummolla? On jotenkin surullista, että järjestelmään hirttäytynyt mies ei kykene muuhun kuin näin alkeellisesti väsättyihin olkiukkoihin.

Aggressiivisen verkkovaikuttamisen yleistyminen viittaa tutkija Teemu Tammikon mukaan myös järjestäytyneeseen vihaviestien tehtailuun. Hän arvioi monien valtioiden olevan tässä tehtailussa mukana. Propagandaa pusketaan ainakin Venäjältä. 

– Euroopassa on tahoja, jotka koettavat nakertaa Euroopan järjestelmää itsessään. Venäjän tiedustelupalvelu on ylläpitänyt erilaisia keinoja, joilla pyritään vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa. On esimerkiksi valetilejä, joilla pyritään luomaan mielikuvaa, että jotakin asiaa tukee laaja joukko.

Tulihan se Venäjä sieltä pienen alkulämmittelyn jälkeen! Tammikon asiantuntijuus tässä asiassa on samaa luokkaa kuin Venäjää kaikesta maailman pahuudesta syyttävällä "Yle-asiantuntija" Janne "Rysky" Riiheläisellä. Nato-innokkuudesta tunnetun Ulkopoliittisen Instituutin äänitorvi ei kai voisi muuta väittääkään. Jos uskoisimme UPI:in, hybridivaikuttamisen monopoli olisi vain Venäjällä. Sitä vastoin liberaalidemokraattista hyvyyttä puolustava Yhdysvallat on tunnettu nimenomaan siitä, ettei se hyväntahtoisuudessaan halua vaikuttaa mitenkään muiden maiden asioihin. Siis mikäli uskomme Ylen lailla UPI:in asiantuntijaan.

UPI:n vanhemman tutkijan puheista jää päällimmäisenä mieleen vankkumaton usko nykyisen valtiovallan demokraattisuudesta, avoimuudesta ja nöyrästä halusta palvella kansalaisten tahtoa. Tämän kritisointi ja puhe hallitsevasta eliitiistä on pelkkää äärilikkeiden (lue: äärioikeiston) ilkeää pyrkimystä häiritä hyvin toimivaa yhteiskuntaa:

Samaa metodia käyttävät monet ääriliikkeet. Päämäärä on luoda epävarmuutta yhteiskuntaan ja epäluottamusta “hallitsevaa eliittiä” kohtaan.

Väliotsikon "Sananvapaus ei anna oikeutta sylkeä toisen päälle" alla päästään vihdoin perusteluihin, joilla sananvapaus ja epämiellyttävä totuus voidaan kieltää lakiteknisesti. Vipuvartena käytetään koodisanoja maalittaminen ja rasismi: 

Hyökkääjät vetoavat sananvapauteen ja oikeuteen esittää poliittista kritiikkiä. Mutta keinovalikoimaan kuuluvat myös valheet, huhujen levittäminen ja vääristely. 

Edellinen väite on väärä yleistys, jossa puheena on muutaman satunnaisen nettitrollin häirintä. Nämä toimivat kuitenkin oivallisina tekosyinä tulenaran poliittisen kritiikin kieltämiselle. 

Tammikon ironisesti mainitsema poliittinen elitti on juuri se taho, joka käyttää suojakilpenään Euroopan ihmisoikeusistuinta ikään kuin sen sana olisi jumalallinen auktoriteetti. Tosiasiassa Euroopan ihmisoikeusistuin on pelkkä liberalismin tasa-arvototalitarismin käsikassara:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, ettei esimerkiksi rasistisilla ilmauksilla ei ole sananvapauden suojaa. Professori Päivi Korpisaari sanoo, että sanavapauteen vetoamalla ei voi talloa toisen ihmisen perusoikeuksia.

Suomessa amerikkalaistyyppistä  juristivaltiota ajava Lakimiesliitto on innokkaimmin ajamassa sosialistimaista tuttua lainsäädäntöä, jossa virkamiesten väärinkäytöksiä ja yhteiskunnan ylemmän kerroksen (nomenkaltuuran) tabuina pitämien järjettömyyksien kritiikki halutaan kriminalisoida. Itä-Euroopassa ja Suomessa 1970-luvulla puhuttiin neuvostovastaisuudesta, nyt orwellialaisen uuskielen sanastoon on juurrutettu termi "maalittaminen", jonka ovat lanseeranneet julkiseen käyttöön vasemmistojournalistien riveistä nousseet faktantarkastajat. Siksi ei ole yllättävää, että juuri toimittajakunta otti termin nopeasti arkikäyttöön:

Muun muassa Lakimiesliitto on kiirehtinyt tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan maalittamisen kriminalisointia. Nyt laki ei sano maalittamisesta yhtään mitään.  

– Kun joku nostaa ihmisen tikunnokkaan tarkoituksenaan, että muut ihmiset alkavat lähettää tälle viestejä, eivät lähetetyt viestit yksittäisinä ole useinkaan rangaistavia. Häirikköviestiryöppyjen alkuunpanijaa ei saada syytteeseen ja tuomittavaksi.

Toimittaja Anniina Walliuksen tapaan Merja Niilola ottaa esimerkiksi maalittamisesta punavihreän ylikomisario Jari Taposen tapauksen. Se käy ainakin Niilolalle todisteena systemaattisesta ja hirvittävästä maalittamisesta:

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen on tehnyt rikosilmoituksen kansanedustaja Ano Turtiaisen (ps.) tviitistä, jossa Turtiainen luonnehtii ylikomisarion kuuluvan "munattomaan nillittäjäryhmään". Kansanedustaja puolusti tviittiään sillä, että sananvapaus tarkoittaa "...vapautta sanoa mitä tahansa".

Niilola ei tietenkään paljasta tapauksen taustasyitä ja sen yleistä absurditeettia, jota tapaa lähinnä huumorintajuttomissa totalitaristisissa valtioissa. Emeritus professori Timo Vihavaiselta Taposen tekemän rikosilmoituksen pikkusieluinen politikointi ei sen sijaan jäänyt huomaamatta:

Mutta tässähän puhutaan jo enemmän asioista kuin sanoista. Sanat ovat kuitenkin nyt politiikassa se suuri juttu, josta riittää puhetta valtakunnan ylintä tasoa myöten. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, että niistä ollaan e-r-i-t-t-ä-i-n huolestuneita – tai ollaan olevinaan. 

Aarno ”Loka” Laitinen puhui aikoinaan nipistelytieteestä viitatessaan niihin, lähinnä postmoderneihin tutkimusaloihin, joiden mielenkiinto kohdistui lähinnä erilaisiin loukkaantumisiin ja ainakin väitettyihin mielensä pahoittamisiin. Todettakoon, etteivät tutkimuksen keskiössä olleet höperöityvät eläkevaarit.

(...) Uusimmasta Suomen Kuvalehdestä huomaan, että siellä kolumnisti kirjoittaa otsikolla Solvaaminen on painostusta. Tämän yllättävän johtopäätöksen näyttävää oikeuttavan muutama letkautus, eritoten erään kansanedustajan eräästä aikuisesta poliisikomisariosta twitterissä käyttämä nimitys munaton nillittäjä.   

(...) Tuossa Suomen Kuvalehden jutussa huomiota herättää, että kirjoittajalla näyttää olevan suuri halu kieltää mehevien, kansanomaisten ilmausten käyttö ja peräti leimata se painostukseksi ja vaaraksi demokratialle. 

Tämä on jo sen tason käsitekikkailua, ettei se jää missään tupaillassakaan huomaamatta. Kyllä politiikasta kirjoittavilta täytyy edellyttää yleisönsä kunnioittamista. 

Mitä muuten tarkoittaa, jos jotakuta sanotaan munattomaksi nillittäjäksi? Itse törmäsin tuohon munaton-sanaan ensimmäisen kerran lukiessani D.H. Lawrencen romaania Lady Chjatterleyn rakastajaa vuoden 1961 käännöksenä. Siinä tosin puhuttiin munista monikossa. Englannissahan tuo ilmaus to have balls on normaalikieltä. 

Itse asiassa vasta 2000-luvulla näyttäisi tulleen tavalliseksi sanoa, että jollakin on munaa. Aivan erityisesti tyttöyhtyeillä sitä kuuluu nykyään olevan…

Artikkeli some-raivosta on sikäli hauska, että se paljastaa toimittajan ja haastateltujen oman raivon niitä kohtaan, joista he eivät satu pitämään polittisesti:

Somen myrkylliset ääripuheet pyörivät pääasiassa maahanmuuton, rasismiin liittyvien teemojen ja terrorismin ympärillä.

Toimittaja Niilolan havainto on puhdas subjektiivisesti syntynyt optinen harha. Hän on omasta asemastaan nähden kykenemätön tunnistamaan äärivasemmiston väkivaltaista vihanlietontaa kansallismielisiä vastaan. Yhtä lailla Niilolan kaltaisen keskiverto vasemmistolaistoimittajan on vaikea nähdä sateenkaarilasiensa takaa punavihreän lukeneiston ylimielisen halveksuvaa puhetta "junttisuomalaisista".

Ylen artikkellissa termiä ääriryhmä käytetään synonyymina "äärioikeistolle", joka käy selväksi Niilolan ottamista esimerkeistä. Äärivasemmiston ja muslimien vihamielinen puheenparsi eri lailla ajattelevista on punavihressä kuplassa eläville vallankäyttäjille täysin oikeutettua viestintää, jonka vuoksi heidän on mahdotonta nähdä siinä mitään kyseenalaistettavaa. Kun sitten tuulipukukansaan kuuluvat veronmaksajat vinoilevat vastavuoroisesti "paremmille ihmisille", ottavat nirppanokkaiset cityvihreät kritiikin vastaan kuin milleniaali-sukupolven lumihiutaleet. Toisaalta on ymmärrettävää, että cafe lattea litkivien besserwisserien keskuudessa paksun iho kasvattaminen on vaikeaa, varsinkin kun urbaaneja turvatiloja on tarjolla runsaasti.

Jutun kirjoittaneelle toimittajalle tuottaa selvästi ahdistusta tiettyjen sanojen käyttö omasta viiteryhmästään. Itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneet vihervasemmistolaiset voisivat joskus yrittää rekisteröidä omaa puhettaan ja sitä, kuinka usein he päästävät suustaan sanan natsi tarkoittaen sillä lähes jokaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. 

Sosiaalisen median kova retoriikka ja sanasto on soluttautunut ääriryhmien some-kielestä osin jopa vallan kammareihin ja joskus myös median käyttöön. Alunperin esimerkiksi "suvakki" ja termi "vihervasemmisto’"olivat äärioikeiston käyttämiä haukkumasanoja. Nyt esimerkiksi vihervasemmisto-termi kelpaa mediallekin. Jotkut kansanedustajat ovat kutsuneet maahanmuuttajia "matuiksi" eli äärioikeistoa lainaten maahantunkeutujiksi.

Uutisartikkelin loppupuolella uudella Tammikko-sukunimellä esiintyvä tutkija näkee tavallisten ihmisten pelot vainoharhaisina äärioikeiston houreina. Tutkijalle varsinkin kansallismielisten puheet ovat jo sinällään tekoja, koska ne hänen mielestään mahdollistavat lähes väistämättä väkivallan. Sama logiikka ei kuitenkaan näyttäisi tutkijan mielestä pätevän äärivasemmiston ja muslimien retoriikkaan, koska niistä hän ei mainitse mitään. Yhteiskunnallinen uhka tulee vain ja ainoastaan liberaalien syntipukiksi valitsemasta "äärioikeistosta":

Teemu Tammikko sanoo, että aina on olemassa myös riski siitä, että uhkaavista sanoista joku siirtyy tekoihin.

– Ei tarvitse kovin kauas historiaan sukeltaa, kun näkee jostakin ryhmästä rakennettavan uhkakuvia. Silloin on olemassa vaara, että jotkut uskovat, etteivät pelkät sanat riitä, vaan reagoivat myös fyysisin teoin.

Ylessä on jo pitkään ollut mahdotonta tehdä juttua "vihapuheesta" ja "maalittamisesta" ilman että se liittyisi jollain lailla presidentti Donald Trumpiin. Kuinka ennalta-arvattavan ennakkoluuloisia Tammikon löysät, perustelemattomat heitot väkivallan ja Trumpin kannattamisen välillä ovatkaan:

Tammikon mukaan esimerkiksi silloin kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin on katsottu puheissaan lietsoneen vihaa, ovat väkivallanteot lisääntyneet. Suomessa vallanpitäjien poliittisen kielenkäytön koventumisen, retoriikan ja sanaston muutoksen voi havainnollistaa kahden eturivin poliitikon twitter-riitaan.

On totta, että Yhdysvalloissa on viime vuosina esiintynyt tavallista enemmän poliittista väkivaltaa, mutta toisin kuin Tammikko uskottelee, väkivallan tekijät tulevat enimmäkseen vesikauhuisen äärivasemmiston riveistä. Tosiasia, josta kertoo mm. arvovaltaisen Chronicles Magazinen kirjoitus Who is really responsible for political violence?

Koska juttu some-raivosta rajoittuu tarkoituksellisesti vain "äärioikeistoon" ja perussuomalaisiin, myös kirjoituksen lopussa käsitelty poliitikkojen keskinäinen nokittelu  Twitterissä henkilöidään persujen puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon. Aivan samanlaista, tosin paljon tosikkomaisempaa öyhötystä, löytyy vasemmistoliiton raivofemininisti Veronika Honkasalon ulostuloista, mutta sen esille ottaminen ei palvelisi artikkelin agedaa:

Onko keskustelukulttuuri lopullisesti muuttunut? Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari lausuu muutaman lohdun sanan. Some-raivoonkin voi vastata nykykeinoin. 

– Kyllä nykylaki antaa paljon työkaluja. Ongelmana kuitenkin on se, että aivan liian usein poliisi keskeyttää tutkinnan kalliina tai siksi, että katsoo rikoksen vähäiseksi. 

Myös Teemu Tammikko uskoo, että verkkoviha on yhä suitsittavissa. 

– Tietysti on syytä huoleen. Mutta uhka ei ole vielä voittamaton. Kyllä somea valvotaan ja jatkossa valvotaan yhä tehokkaammin.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ovat enimmäkseen laskelmoivia pelkureita, jotka eivät uskalla väitellä avoimesti poliittisten haastajiensa kanssa. Kun joku kyseenlaistaa heidän hullunkuriset teesinsä, he eivät terävöitä vasta-argumenttejaan (vaikeaa se tosin olisikin) vaan huutavat avuksi virkavaltaa ja lainsäätäjiä, jotka vastaisivat heidän puolestaan. Heille erimielisten näkemykset ovat vain hygieninen ongelma, joka pitää ratkaista voimalla. Siksi he tarjoavat "ratkaisuksi" sensuuria eli totuuden julkitulon estämistä, koska totuus saattaisi estää heitä toteuttamasta kansantahdon vastaisia itsekkäitä projektejaan. 

Kansanvallan kannalta järjestelmän syöttiläiden ajamat retoriset keinot kaventaa sananvapatta ovat aina kestämättömiä, koska sananvapauden perimmäinen tarkoitus on suojella kansalaisia hallinnolta, ei estää kansalaisia moittimasta kelvotonta hallintoa.

YLESSÄ ONGELMA ON TOISAALLA, EI SILMIEN ALLA

Väkivaltaisia rasisteja joita muun rotuiset saavat pelätä.

Yle Puhe, 19.2.2015, klo 11.03,  Puheen Päivä - Mitä terroristit haluavat Euroopasta?

Linkki ohjelmaan.

Kuinka asenteet ja mielialat islamia ja islamilaista terrorismia kohtaan ovat muuttuneet Euroopassa - Pariisin ja Kööpenhaminan iskujen seurauksena? Minkälainen järjestö on saksalaissyntyinen Pegida, joka vastustaa lännen islamisoitumista? Pegida toimii myös Suomessa. Entä kuinka hyvin meillä kotimaassa on varauduttu terrori-iskuihin? Millainen isku Suomea voisi uhata? Sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriöstä ja vanhempi tutkija Teemu Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista ovat Sakari Sirkkasen haastateltavina. Taustapeilin Pyöreä pöytä. Ote ohjelmasta. 

Ylen Puheen radiossa keskusteltiin eilen Suomen turvallisuusuhista ja siitä kuinka maahanmuuton tuomiin ilmiöihin varaudutaan. Virallista totuutta papattavat asiantuntijat projisoivat melko kömpelösti henkilökohtaiset ideologiset pelot muka koko kansaa koskeviksi uhiksi. Tarja Mankkinen sisäministeriöstä ja Teemu Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista esittivät, että julkaistun tuoreen turvallisuusraportin mukaan maamme turvallisuusuhka numero 1 on "skiniryhmien yksittäiset väkivallanteot" silloin kun kyse on yksittäisiin ihmisiin arjessa kohdistuvista uhista. Uhkana numeroa kaksi pidettiin ääri-islamin potentiaalista kasvua ja kolmantena yksittäisten ihmisten hyökkäyksiä kuten koulusurmia.

Siis millä vuosikymmenellä nämä tutkijat oikein elävät? Etelän suurista kaupungeista ideologiseen nationalismiin orientoituneet skinheadit ovat kadonneet katukuvasta lähes täysin vuosituhannen taitteen jälkeen. Uutta sukupolveakin löytýy, mutta se koostuu lähinnä vanhalla maineella ratsastavista vaatefetisisteistä, Oi!- ja Ska-musiikki-filatelisteista ja näyttöpäätteiden äärellä viihtyvistä kynäniskoista, jotka elävät "kovaa katuelämää" vain verkossa. Supokin tietää, että niin sanottuja roturealistisia, katutaisteluihin taipuvaisia skinheadeja löytyy nykyään vain pienistä kaupungeista ja taajamista, joissa maahantunkeutujien tiheys on huomattavasti pienempää kuin suurissa kaupungeissa.

Tilastojen mukaan satakunta hyökkäystä oli "skinien" tekemiä, mikä on aika vähän kun ajattelee kuinka paljon väkivallantekoja tapahtuu vuodessa 5,5 miljoonan asukkaan maassa. Jo pelkästään Helsingissä yksi maahanmuuttajengi teki viime syksynä satakunta rasistista hyökkäystä ja ryöstöä valkoisia kantasuomalaisia vastaan.

Tutkijaetiikan kannalta on jotenkin surkeaa, että asiantuntijat ovat nielleet sellaisenaan monikulttuuritätien sadut "arjen uhista", kun todellisuudessa vaarat kohdistuvat kantaväestöön! Jo nyt maassamme alkaa olla No-go -alueita, joissa kantasuomalaisten on uhkarohkeaa liikkua samalla kun voitonriemuisesti virnistelevät röyhkeät ja riitaa haastavat mustat nuoret miehet ovat vallaneet kaikki julkiset tilat kirjastoja (tuskin ovat siellä lukemassa) myöten. Eräs tuttuni ja hänen poikansa lopettivat jo ajat sitten metrojen ja paikallisjunien käytön Helsingissä, koska niissä ulkomaalaisporukat hakkaavat ja ryöstävät jatkuvasti yksittäisiä suomalaisia. Asemilla ja muissa julkisissa tiloissa notkuu toimettomia tummapintaisia nuoria miehiä, joiden tarjoama väkivallan uhka konkretisoituu jo pelkästään heidän läsnäolollaan.  Tuskin yksikään värillinen välttelee liikkumista tietyissa paikoissa tai muuttaa elämäntyyliään "skinien" vuoksi, mutta kantasuomalaiset joutuvat tekemään näin jatkuvasti, koska muukalaiset ovat aidosti arjen uhka.

Studiossa olleet asiantuntijat teeskentelivät kai tyhmää, kun he esittivät mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen koulutuksen olevan syy sille, miksi Suomessa asiat ovat paremmin kuin Ruotsissa ja Tanskassa.   Kummallekaan ei tullut edes mieleen, että selitys voisi olla niinkin yksinkertainen kuin että täällä ongelmakulttuureista saapuneiden vieraiden määrä on suhteellisesti pienempi kuin Skandinaviassa.

Yle TV 2, 19.2.2015, klo 20.00, Silminnäkijä: Kristukselle kaapatut 

Yhdysvalloissa vanhemmat lähettävät tuhansia teini-ikäisiä kristilliseen uudelleenkoulutukseen, esimerkiksi jos eivät hyväksy lapsensa homoseksuaalisuutta. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Uudelleenkoulutuksesta puheen olleen, Mutatis Mutandis eli muuttujat muutettuina, lähes koko länsimaailma on valtiojohtoisten koulujen ja median opastamana indoktrinoitu hyväksymään ja jopa palvomaan homoja. Tätä ei pidetä mitenkään kauhisteltavana, koska asiaa ei haluta tunnistaa aivopesuna, vaan "normaalina kehityksenä". Niinpä niin, koko ihmiskunnan on täytynyt olla tuhansia vuosia "väärässä", mutta homokysymyksen äkkinäinen muutos viimeisen 15 vuoden aikana onkin ollut normaalia kehitystä ja sen vastustaminen idoktrinoivaa uudelleenkoulutusta.

Tasapäistäville tasa-arvofundamentalisteille mikään ei riitä: kaikkien on ylistettävä homoja hinnalla millä hyvänsä. Muuten olet "aivopesty kristitty fundamentalisti". Monikulttuurisessa logiikassa poikkeuksia kuitenkin suodaan muslimeille ja juutalaisille... 

Yle TV 1, 19.2.2015, klo 22.00, Ulkolinja: Euroopan hauraat rajat 

Euroopan rajoille rakennetaan uusia edistyksellisiä valvontajärjestelmiä. Valvonta on suurta bisnestä, mutta mitä samalla tapahtuu ihmisoikeuksille ja yksityisyydelle? Mukana mm. suomalaisia rajavartijoita Välimerellä. HD Äänitekstitys: suomi.

Ohjelman esittely ja linkki ohjelmaan.

Rajat joko ovat tai eivät ole. Ei ole "puolirajoja" kuten ei puolittaista raskauttakaan. Kun kerran laki määrää ja kansalaisten tahto tukee rajanvalvontaa, jossa ulkopuoliset ilman asiallisia papereita pidetään ulkopuolella, niin mikä ihme tässä voi olla ongelmana? Ihmisoikeudet ovat vain kiertoilmaus muukalaisten vapaalle invaasiolle.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

YLE MARKKINOI KANSAN VASTAISEN ELIITIN TARPEISIIN RÄÄTÄLÖITYJÄ "TUTKIMUKSIA"

Julkisuudessa eli portinvartijoina toimivien valtamedioiden läpi päässeessä virallisessa keskustelussa jaksetaan muistuttaa taajaan kuinka vaarallista on, että ns. maahanmuuttokriittiset ym. establishmentin virallista totuutta vastustavat tahot käyttävät tutkimuksia ja tilastoja omien pahojen päämääriensä hyväksi. Sanomatta kuitenkin jää, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta kaikkein vaarallisinta on se, että virallinen tiedotus kuten Yle ja sen kanssa samassa veneessä olevat suuret yksityiset mediajätit käyttävät vääristellen tilastoja ja tutkimuksia oman agendan ajamiseen. Se on vaarallisinta siksi, että niillä on oikeasti valtaa ja niiden tiedotus on yksisuuntaista vallankäyttöä. Sen sijaan virallisen totuuden kyseenalaistajat ovat aina haastajia, marginaalissa. Siksi valtamedioiden kansalaisille esittämä virallinen totuus pitäisi aina olla puoluettomampaa ja totuudellisempaa kuin ilman valtaa olevien haastajien. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jo pidemmän aikaa valtamediat ovat valehdelleet kaikkein eniten ja käyttävät häikäilemättä mitä tahansa tilastoja ja tutkimuksia oman agendansa edistämiseen. Tällä agendalla ei luonnollisestikaan ole kansan enemmistön mandaattia takanaan.

Ohessa pari tuoretta esimerkkiä Ylen käyttämistä raporteista ja "tutkimuksista".

Yle uutisten verkkosivujen jutussa Tyttöjen ja poikien rasistinen käytös nousussa – tyly ohje vanhemmille kerrotaan huolestuneena, että Väestöliiton vainukoirat ovat havainneet suomalaisen nuorison regoineen toisin mitä median propaganda olisi toivonut kun maahamme on hetkessä rynninnyt tuhansia luvattomia Lähi-idän sotilaskarkureita ja Afrikan toimettomia jolppeja. Väestöliiton suurin huoli ei ole auttavaan puhelimeen soittavien suomalaisnuorten aiheellinen pelko aggressiivisista maahantunkeutujista, vaan heidän mahdollinen ajatusrikoksensa eli "rasismi". Se, että lapset soittavat auttavaan puhelimeen avautuakseen kuinka kohtaamisteoria toimii käytännössä, he saavatkin niskaansa täyslaidallisen rasismisyytöksiä. Tätä Yle pitää tietenkin asiallisena tiedottamisena. 

Paljon aidompi tilannekatsaus todellisesta rasismista Suomessa saataisiin, mikäli Yle uutiset uskaltaisi kertoa mm. Instagramissa videoitaan jakavaan World Star Hip Hop-kulttuurin vaikuttajista. Eräs tätä rasistista skeneä jonkin aikaan tarkkaillut kansalaisvaikuttaja kirjoittaa:

World Star Hip Hop-kulttuuri on tullut Suomeen. Tuossa nyt sen verran, että pääasiallisesti nämä wordstarhiphop-jutut ovat rotuväkivaltaa, ja yleensä valkoisia vastaan (Olen itse ollut tietoinen kyseisestä meemin nimissä toteutetusta väkivallasta jo 2009 saakka). Ameriikassa mustat kuvaavat väkivaltatilanteita ja uppivat ne nettiin, jotta saavat netistä kunnioitusta omalle väkivallalleen. Kaikki suomalaiset, eteenkin nuoriso tulee olemaan kohteena. Linkin videot selittää enemmän kuin tuhat sanaa. Pistää kyllä raivoamaan.

Takaisin Ylen juttuun: tehdäänkö Väestöliiton väliaikaraportteja kansalaisten, jopa lapsien, mielenliikkeistä valtiokoneistoa varten, jotta tietojen perusteella voidaan panostaa entistä enemmän propagandaan ja valmistaa tietynlaisia toimia kansalaisia vastaan? 

Yle Uutisten toimittaja Hannele Muilu taas yrittää valkopyykätä Ruotsin epäonnistunutta monikulttuurikokeilua tendenssitutkmuksella, jonka mukaan Ruotsi onkin entistä turvallisempi. Jutussa tutkimuksen metodia ja otosta ei mitenkään eritellä ja selvitetä, joten rikosopin professori Felipe Estrada on voinut päätyä johtopäätöksiinsä ennen kuin tutkimusta on edes aloitettu. Jutun pääviestinä on tyynnytellä monikulttuuria epäileviä ja selittää länsinaapurin tulenarka etninen tilanne parhain päin. Ei-eurooppalaisten ulkomaalaisten rikollisuus ja väkivalta yritetään jälleen kerran selittää tyhjäksi valheellisella vasemmistolais-sosiologian väsyneillä hypoteeseillä kuten "eriarvoisuudella" ja suhteellisella "köyhyydellä". Mitään selittävää tekijää muukalaisten kulttuuri- ja geeniperimästä ei edes uskalleta ajatella.

Yle käyttää myös laitonta massainvaasiota ymmärtäviä ja puolustavia tutkijoita, mutta ei koskaan kansainvaelluksen haitoista kertovia asiantuntijoita.  Viimeisin esimerkki on verkossa ja tv-uutisissakin nähty juttu Onko turvapaikanhakijoiden joukossa Isis-terroristeja? Siinä Systeemin lauluja lauleskeleva Ulkopoliittisen insituutin tutkijapoju Teemu Sinkkonen vetelee hatustaan mutua kuin ennustajaeukko:

– Isis on propagandassaan puhunut tuhansien taistelijoiden lähettämisestä. Sillä ei missään mielessä ole tällaista määrää ihmisiä lähettää Eurooppaan, koska heidät on täysin sidottu taisteluun Syyriassa ja Irakissa. Toisekseen, Eurooppa ei ylipäätään ole Isisin päävihollinen, Sinkkonen listaa.  – Haiskaltaa täydeltä propagandalta.– Isis hyötyy tietysti, että pelon ilmapiiri Euroopassa pysyy. Tahot ["äärioikeisto"], jotka levittävät tätä propagandaa, tekevät palveluksen Isisille itselleen, Sinkkonen painottaa.

Niinpä niin, pahin uhka Suomelle ovatkin Ylen ja Sinkkosen mielestä kansallismieliset tahot, jotka kertovat maahantunkeutujien välittömästä potentiaalisesta vaarasta...

"Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää! Monikulttuuri toimii kuin Unelma! Kaikki on kunnossa, kaikki on järjestyksessä, jatkakaa entiseen malliin, ei ole mitään pelättävää!"

VASTAKKAINASETTELUN AIKA EI OLE OHI - SE ON VASTA ALKAMASSA

Valtamediat kertoivat eilen Suomen kulttuurirahaston ja ajatuspaja E2:n teettämästä tutkimuksesta, jossa kysyttiin yli 6000 kansalaiselta, mistä suomalaiset ovat huolissaan, mikä meitä erottaa ja jakaa. Ylen uutisessa  Maata riivaa riitely ja vastakkainasettelu – kansalaiset katsovat Suomen nykymenoa huolissaan korostettiin tutkimuksen havaintoa, jonka mukaan kolmannes kansalaisista nimesi jakavaksi tekijäksi yhteiskunnallisen keskustelun repivyyden ja arvoristiriidat.

Valtamedian eli hallitsevien tiedotusvälineiden kannalta tutkimustulos on hälyttävä, koska enemmistö suomalaisista pitää tutkijoita puolueellisina ja mediaa rintamalinjojen rakentajana. Kansa saattaa olla tyhmää, mutta ei sentään niin tyhmää etteikö se ymmärtäisi, että järjestelmään vahvasti kytköksissä oleva valtamedia pyrkii valikoiduilla uutisoinnillaan jakamaan kansaa, koska suomalaisvihamielisten voimien on helpompi hallita epäyhtenäistä kansakuntaa:

Yli puolet (57 %) suomalaisista on sitä mieltä, että tiedotusvälineet kärjistävät yhteiskunnan ristiriitoja tahallaan. Yhtä heikko on usko tutkijoihinkin. Sama 57 prosenttia kansalaisista ajattelee, että tutkijat ajavat julkisuudessa omia päämääriään.

Epäusko tutkijoihin ei tosiasiassa kerro suomalaisten heikosta luottamuksesta tieteeseen, vaan ainoastaan politisoituneisiin tutkijoihin, jotka ajavat omaa agendaansa. Tämä näkyy erityisesti politiikan asiantuntijoissa, joiden näkemykset eivät ole verrattavissa luonnontieteiden yksiselitteisiin totuuksiin, vaikka näin meille halutaan uskotella. Useimmiten yhteiskunnan ja politiikan tutkijoiden arviot ovat pelkkiä mielipiteitä, joita ohjaavat tietyt arvot. Siksi esimerkiksi Ylen A-studioon kutsutaan usein samat asiantuntijat, jotka palvelevat hallitsevaa pinkkiliberaalia agendaa. 

Kun puheenaiheina ovat pakolaiset ja ihmisoikeudet voi olla varma, että Ylen asiantuntijana on Martin Scheinin, sensuuria ja viharikoslakeja ovat puolestaan puolustamassa professorit Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen. Markkintaloudesta ja globalismista löydetään asiantuntijoikisi myös vasemmistolaisia kuten Teivo Teivainen ja Heikki Patomäki. Jos taas keskustelun aiheena on Nato ja EU, niin Yle käyttää poikkeuksetta asiantuntijoina Ulkopoliittisen Instituutin (UPI) Mika Aaltolaa, Charly Salonius-Pasternakia tai Teija Tiilikaista. 

Jotkut tutkijat eivät pelkästään manipuloi, vaan suorastaan valehtelevat agendansa puolesta kuten UPI:n Teemu Sinkkonen, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden tuoma terrorismi on "punahilkka satua". Yle käytti Sinkkosen sittemmin UPI:n sivulta poistettua artikkelia "Satu terroristeista" (2016) lähteenä todistaakseen, että ISIS ei ole todellinen uhka ja päinvastaista väittää vain paranoidi äärioikeisto, jonka jutut ovat verrattavissa Punahilkka-satuun. Onneksi Yle Watch tallensi osan tästä sadusta myös jälkipolville:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Toimittajan rooli valheen verkossa on suurempi kuin tutkijan, sillä journalisti on portinvartija, joka päättää keitä asiantuntijoita käytetään kertomaan karvalakkikansalle miten Suomen ja maailman asiat makaavat. Ilman Yleä kukaan ei olisi kuullut esimerkiksi Mika Aaltolan horinoita siitä, että Donald Trumpista ei voi koskaan tulla Yhdysvaltojen presidenttiä. Koska tällaisten päivystävien desanttien lausunnot ovat silkkaa arvaustiedettä, ei ole ihme, että usko tutkijoihin ja heitä valikoivasti käyttäviin toimittajiin on mennyt.

Hyväuskoinen kansalainen voisi pitää toimittaja Harri Palmolahden uutisjuttua osoituksena siitä, että Ylellä on rohkeutta olla itsekriittinen. Tosiasiassa kulttuurirahaston ja ajatuspaja E2:n tutkimuksesta kerrottiin vain se minkä uskotaan sopivan parhaiten Yleä seuraaville uskollisille demarieläkeläisille. Siksi jutussa ei kerrottu lainkaan siitä tutkimuslöydöksestä, jonka mukaan kolmasosa suomalaisista näkee etnisyyden välttämättömänä osana suomalaisuuden määrittelyssä. Todennäköisesti luku on vielä suurempi, sillä vastaajat ovat jopa anonyymeissä kyselyissä arkoja kertomaan todellista mielipidettään, mikäli sitä pidetään julkisuudessa epäkorrektina. Joka tapauksessa ainakin yli 30% vastanneista näkee suomalaisuuden niin, ettei etnisesti vieras voi olla suomalainen vaikka hänellä olisikin Suomen passi. 

Toivoa vain sopii, että noin suurelle joukolle tulisi pian markkinoille oma puolue. Tuolla kannatuksella siitä tulisi Suomen suurin puolue, sillä indoktrinoitu etnomasokistinen enemmistö haajantuu erilaisiin eturyhmäpuolueisiin kuten ennenkin. Edellä mainittu tutkimus paljastaa lupaavasti, että mahdollisuus kansalliseen ylösnousemukseen on vielä olemassa, koska enemmistö suomalaisista ei enää luota hegemoniaa ylläpitävään mediaan ja politisoituneeseen "tiedeyhteisöön".

Puhutaan yhtenäisyydestä, mutta luodaan samalla
eripuraa kansan keskuuteen tuottamalla maahan
etnisesti sopeutumattomia vapaamatkustajia.

                                                        ******************************



TV1, torstai 7.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

1/4. Ensimmäiset sata päivää. Trumpin virkakausi alkoi myrskyisästi, mihin The New Timesin toimitus tiesi varautua. Silti twiittaavan Trumpin toimien arvaamattomuus yllätti. Palkittu ohjaaja Liz Garbus seuraa sisältä kuinka media koki Trumpin toimet. HD Äänitekstitys: suomi.

Tätä ohjelmaa on pakko katsoa ilman ääntä, nimittäin sen verran pahasti brooklynilainen nasaali ottaa korviin, ovathan isonenäiset mediavedättäjät asialla. Jew  York Times oli käytännössä jo konkurssin partaalla vuonna 2009, mutta juutalaisen propagandanyrkin pelasti fanaattinen Israelin ystävä, meksikolainen miljardööri Carlos Slim Helú.

Tosiuskovaa liberaalia dokumentin anti vain vahvistaa, mutta skeptinen realisti näkee lehden Trump-manian kaikkena muuna kuin kriittisenä journalismina. Parhaimmillaan nilkkiliberaalien peppukipuilu on herkullista seurattavaa.