TOSIASIOITA VENYTETÄÄN KUN YLE TOIMII LIBERALISTISEN LÄNSI-IDEOLOGIAN ETUVARTIONA

Yle uutisoi vuoden alussa tutkimustalo IROResearchin tekemästä nettikyselystä, jossa arvioitiin suomalaisten luottamusta eri uutismedioihin. Ylpeydestä pakahtuvassa jutussaan Suomalaisten luottamus Ylen uutisiin on kasvanut entisestään Yleisradion toimittaja Miia Gustafsson kirjoittaa:

Tuoreen tutkimuksen mukaan Ylen uutiset ovat Suomen luotettavin uutismedia. Peräti 85 prosenttia suomalaisista luottaa Ylen uutisiin.

Edelliseen, vuonna 2021 tehtyyn tutkimukseen verrattuna nousua on parin prosenttiyksikön verran. Etenkin 30–44 -vuotiaiden keskuudessa luottamus Ylen uutisointiin on kasvanut.

Nettikyselyn pitäminen relevanttina mielipidetutkimuksena on kysymys sinänsä, mutta tästä huolimatta on luultavaa, että kyselyn tulos vastaa suurin piirtein nykyistä asenneilmastoa riippumatta kysymysten johdattelevuudesta ja ikäryhmien painotuksista. Joka tapauksessa tulos on hätkähdyttävä, sillä meillä median ideologisoituminen, uutisten tarkoitushakuinen valikoivuus ja kansalaisten indoktrinaatio eivät poikkea juuri mitenkään muista länsimaista, joissa luottamus tiedotusvälineisiin on jo pitkään ollut jyrkässä laskusuunnassa. 

Suomalaisten suhtautuminen poikkeuksellisen luottavaisesti kaikkiin virallisiin auktoriteetteihin ja instituutioihin kuten Yleen on vain korostunut parina viime kriisivuotena. Kun maailma alkaa käydä tuuliseksi valtakeskusten shakkipelissä, suuri osa kansalaisista luopuu epävarmuutta ylläpitävästä kriittisyydestään ja heittäytyy mieluummin lapsenomaisella luottavaisuudella valtiovallan ja sen mielipidetehtaiden helmaan. 

Luottamuksessa voi silti olla kyse osittaisesta optisesta harhasta, sillä valtaosa Ylen seuraajista kuuluu suuriin ikäluokkiin, jotka kuvittelevat valtiollisen uutismedian olevan edelleen pelkkä uutisfaktojen kertoja, jota se oli vielä 1980-luvulla. Toki silloinkin kansa ymmärsi Ylen oleva jossain määrin puolueellinen ja asenteellinen, mutta eri näkökulmille, "narraatioille", annettiin silti aivan eri tavalla tilaa kuin nykyään. Ei tarvitse kuin kuunnella Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä- keskusteluraatiin valittujen pelkkien punaliberaalien yksimielisyyttä tai katsoa A-Studiota, jossa näennäisen erimieliset keskustelijat pysyvät tiukasti tietyn kehystetyn narraation sisällä. Suurten ikäluokkien sijaan Yle ja valtiovalta kokee ongelmalliseksi nuoret, joita ei ole kyetty houkuttelemaan "arvovaltaisten" tiedotusvälineiden taikapiiriin. Siksi Ylen luottamusbarometri-uutisen loppupuolella  todetaan vähemmän yllättävästi, että "mediataloissa ollaan hyvin huolissaan nuorista ja heidän median käytöstään". Isosiskovaltio haluaa selvästi takaisin laumastaan karanneet potentiaaliset ajatusrikolliset.

Nuorten pienempi luottamus Yleen ja valtamediaan johtuu todennäköisesti siitä, että he seuraavat muitakin tietolähteitä kuin kriittisyydessään laiskistuneet demarieläkeläiset. Materialistisessa apaattisuudessaan elävät suuret massat eivät enää erota faktoja narraatioista, joita he pitävät totena vain siksi että valtiollinen media esittää ne. Siksi Yle voi kaikessa rauhassa kertoa eteenpäin mitä räikeimpiä kansainvälisten uutistoimistojen suoltamia valheellisia agendauutisia. 

Viime aikojen törkein esimerkki Ylen lähdekritiikittömästä ulkomaan uutisoinnista on juttu Texasin ampujan käyttäytyminen viittaa äärioikeistolaiseen motiiviin, jossa viranomaisiin vedoten uskotaan Dallasissa ostoskeskuksessa kahdeksan ihmistä tappaneen miehen olleen valkoisen ylivallan kannattaja. Jos toimittaja Sari Taussi olisi tehnyt pienen nettihaun, hänelle olisi paljastunut pian, ettei tekijä ollut valkoinen, vaan meksikolainen maahanmuuttaja Mauricio Garcia. Olennaisen tiedon poisjättämisessä on silti tuskin kyse toimittajan laiskuudesta, vaan siitä, että hän todella haluaa Amerikan isojen uutismedialähteiden tapaan uskoa, että tällaisissa tapauksissa asehullun täytyy olla valkoinen. Tämä taas siksi, että se sopii kuin nakutettu läntisen median pitkään jatkuneeseen valkovihamieliseen agendaan. 

Texasissa tapahtui samoihin aikoihin toinen joukkoväkivallan teko, josta kertoo Yle uutisessaan Useita ihmisiä kuoli, kun autoilija ajoi bussipysäkille Texasissa. Tässäkin tapauksessa toimittaja ei julkaise tekijän nimeä ja valokuvaa, sillä ne olisivat paljastaneet New Yorkin Timesin "maahanmuuttovastaiseksi" leimaaman tekijän olleen 34-vuotias meksikolainen maahanmuuttaja George Alvarez. Tapaukset ovat jatkoa Amerikan valtamedian vuonna 2013 alkaneelle kampanjalle, jossa mustan jengirikollisen Trayvon Martinin itsepuolustukseksi surmannut hispaano George Zimmerman kuvattiin järjestelmällisesti ja poikkeuksetta valkoiseksi. Jo tuolloin Yleisradio oli globaalimedioiden kanssa mukana samassa valkopesuprojektissa, jonka Yle Watch paljasti moneen otteeseen.

Suomalaiset mediajätit Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät viime kädessä seuraa minkäänlaista kansallista tai objektiivista uutispolitiikkaa, vaan ne on synkronisoitu täsmälleen Amerikan esikuvien vetämän linjan mukaisiksi. Kun Amerikan juutalaisten kiistattomasti hallitsemat suuret mediatalot väärentävät rikollisten etnisyyden ja syyttävät projisoiden tekijöitä vielä "uusnatseiksi", tämä narraatio kerrotaan maamme mediajättien toimesta täsmälleen samanlaisena. Näin uutisrintamallakin Suomessa halutaan olla osa lännen yhtenäistä Vastuullista mediaa.

Valtamedian ilmiselvä propaganda ja valheet on suunnattu pääasiassa passiiviselle vaalikarjalle, alamaisille, jotka kerran neljän vuodessa antavat legitimiteetin yhä merkityksettömäksi käyneelle näkyvälle vallalle. Uutistoimituksissa kyllä tiedetään, että heidän läpinäkyvät puliveivauksensa eivät mene läpi pienelle vähemmistölle, mutta tämä ei huolestuta valtamediaa, koska kiusallisia valheenpaljastajia ei päästetä julkisuudessa ääneen paitsi ellei kyse ole karikikatyyrimaisista olkiukkohahmoista.

Venäjän ja Naton väliseksi konfilktiksi kehkeytynyt Ukrainan sota on vain kiihdyttänyt läntisten mediatalojen agendajournalismia, sillä vihollisuuksien tunnustaminen on ikään kuin oikeuttanut kansalaisten silmissä propagandan, demonisoinnin, hyödylliset valheet ja yksipuoliset narraatiot. Länttä hallitsevalle manageriaaliselle luokalle sota onkin ollut onnen potku, sillä se on saaneet puolelleen sille aiemmin vihamieliset yhteiskuntakriitikot ja aktvistit. 

Tällä hetkellä huomattava osa globalismin vastustajista hyväksyy kansojensa intressit jo ajat sitten pettäneen liberaalileliitin hegemonian välttämättömänä pahana, koska he toivovat Venäjä nitistämisen ratkaisevan ainakin lännen akuutit ongelmat. Ajatuksena on, että kun ensin on hoidettu median eksistentiaalisena uhkana rummuttama Venäjä, voitaisiin sen jälkeen muina miehinä jatkaa transhomotuksen ja kansanvaihdon vastaista taistelua, ymmärtämättä, että mahdollisen "totaalisen voiton" myötä ylikansallisten eliittien johtamasta lännestä on tullut niin vahva, etteivät mitkään kansalliset liikkeet voi sitä enää uhmata saati kukistaa.  

Yksiniittisen valtmedian lietsoma sotahysteria on saanut monen vilpittömät nationalistitkin pauloihinsa, sillä kukapa voisi hyväksyä Venäjän loukkauksen kansallista itsemäärämisoikeutta vastaan, siitäkin huolimatta, että Ukraina ei ole itsenäistymisensä jälkeen ja varsinkaan 2000-luvulla ollut millään mittarilla suvereeni valtio. Länsimaiden  establishmentille median vihanlietsonta sopii, sillä näin siihen kohdistuvaa oikeutettua protestiaaltoa voidaan kanavoida Putinin Venäjään. Nyt kansa seisoo ainakin sodan ajan lähes yhtenä rintamana petoksellisen eliittinsä takana. 

Suomessa luottamuksesta järjestelmän tiedotukseen kertoo Ylen vankistunut asema, vaikka vielä muutama vuosi sitten maastamme löytyi huomattava joukko kansalaisia, jotka sättivät sen läpinäkyvää propagandaa. Tänään Ylen manipulaatiota ja yksipuolisia narraatiota ei koeta ongelmaksi varsinkin silloin kun ne koskevat Naton ja Venäjän välistä epävirallista sotaa. 

Yle ei tietenkaan ole ainoa eikä edes pahin sotapropagandan levittäjä, sillä etenkin iltapäivälehdet julistavat päivittäin lööpeissään mitä uskomattominta spekulointia ja demonisointia Venäjän predidentti Vladimir Putinista. Herrasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on jokseenkin sairaalloista, kuinka monomaanisesti Mediapoolin sertifioimat iltapäivälehdet ennustavat Putinin ja Venäjän romahtamista päivittäin. Kyse ei ole muusta kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjan kahden minuutin vihasta, joka suunnataan helpoimpaan mahdolliseen kohteeseen. Esimerkiksi Iltalehdessä Putin on päälööppinä joka päivä paitsi lauantaisin, jolloin etusivun täyttää nuori blondi. Toimituksessa on todennäköisesti ajateltu perheenisiä, jotka tekevät viikonloppuostoksensa suurissa tavarataloissa. 

 

Suomen mediatilanne on pitkälti sama kuin Ruotsissa. Siellä sotahysterian keskellä päänsä kylmänä pitänyt kansallismielinen portaali Nordfront kertoo psykologisesta sodankäynnistä, jolla maan iltapäivälehdet pehmittävät tavallista svenssonia.  Nordfrontin selonteossa paljastui, että 303:n päivän tutkimusjaksona Venäjän presidentti Vladimir Putin mainittiin lööpeissä Expressenissä yhteensä 297 kertaa ja Aftonbladetissa 281 kertaa. Nordfrontin mukaan Putinin lapsellisen yksipuolinen demonisointi ei eroa mitenkään Donald Trumpin vastaisesta yksiäänisestä mediakampanjasta. Kontrolloidun median tilanne on aivan sama kuin Suomessa, sillä myös Ruotsissa valtiovalta on estänyt väestöä pääsemästä venäläisille uutissivustoille voidakseen itse päättää, miten Venäjä suhtautuu sotaan. 

Valtavirran tiedotusvälineitä puolustelevat ns. tolkun ihmiset väittävät, että ne ovat infromaatiolähteinä luotettavampia kuin niihin kriittisesti suhtautuvat vaihtoehtomediat. Heidän silmissään vaihtoehtoiset kanavat ovat jo kategorisesti aina väärässä, jonka vuoksi kaikki vallitsevaa narraatiota horjuttava fakta-aines leimataan joko putinistiseksi propagandaksi tai salaliittoteorioksi, joita kannattavat vain itsestään liikoja luulevat "itsenäiset ajattelijat". Näin omahyväinen asenne on sikäli vaarallista, koska siinä sinänsä kannatettava maalaisjärkisyys korruptoituu ennen pitkää hallitsevan yhden totuuden kritiittömäksi kannattamiseksi.  

Ylelle yhden totuuden ylläpitämisestä on tullut niin tärkeää, ettei sen Facebook sivuille pääsee enää kommentoimaan uutisia ja ohjelmia. Kun tällä viikolla teki mieli kommentoida A-studiota ja A-talkia, se olikin tehty mahdottomaksi, koska kommentointimahdollisuus on näköjään kaikessa hiljaisuudessa poistettu. Suurelle yleisölle Yle ei ole tietenkään kertonut muutoksesta mitään. Luultavasti kommenttiosion poistaminen on tapahtunut korona-hypen ollessa kuumimmillaan. Jotta ohjelmakritiikit eivät jäisi vain kirjoittajan korvien väliin, julkaistaan ne nyt tämän kirjoituksen yhteydessä:

Yle TV 1, keskiviikko 3.5.2023 klo 21.05 A-studio 

Ukrainan presidentti Zelenskyi teki yllätysvierailun Suomeen. Mikä oli vierailun anti? Studiossa vieraileva tutkija Ilmari Käihkö Aleksanteri-instituutista ja puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.). Mitä uusista tiedoista Nord Stream -kaasuputkien räjäyttäjätahosta pitäisi ajatella? Vieraana hybridiosaamiskeskuksen johtaja Jukka Savolainen. Miltä Zelenskyin vierailu Nato-Suomeen näyttää Venäjän vinkkelistä? Studiossa johtaja Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista ja vanhempi tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista. Juontajana Petri Raivio. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 40 min. Linkki ohjelmaan. 

Amerikan ja Naton ulokkeena Suomessa toimivan hybridiosaamiskeskuksen rehvakkaan oloinen johtaja selitti propangandistin varmuudella, kuinka kaasuputkien räjäyttämisen takana eivät voi olla ketkään muut kuin venäläiset. Hybridiosaamiskeskuksen johtaja Jukka Savolaisesta näkee heti päältä, että hän ei ole eri seikat huomioon ottava tietoteoreettinen fundeeraja vaan poliittinen agitaattori. 

Rasvanahkaisena vanhana kapiaisena Savolainen toisteli Venäjän syyllisyyttä kuin ärtynyt krapulainen, vaikka tarkkaavainen katsoja huomasi välittömästi, että hän sulki muitta mutkitta kaikki ilmeiset vastaevidenssit, josta mm. Yle Watch on kirjoittanut eri lähteisiin perustuen. Hän esimerkiksi vaikeni sopivasti Pulitzer-palkitun tutkiva toimittaja Seymour Hershin väitteestä, että USA oli todennäköisimmin kaasuputki-iskujen takana. Todellinen sarvikuono olohuoneessa koko "keskustelussa" oli se, että Venäjä on vaatinut YK:lta puolueetonta kansainvälistä tutkimusryhmää selvittämään räjähdysten alkuperän ja syylliset. Kummallista kyllä länsimaat eivät ole tähän suostuneet ja mediassa tästä täysin perustellusta vaatimuksesta on vaiettu samaan tapaan kuin vuonna 1943, jolloin Saksa perusti puolueettoman tutkimusryhmän venäläisten tekemistä puolalaisupseerien murhista Katynissä 1940. 

Koko ohjelma oli yhtä propagandistista yhden totuuden riemujuhlaa, kun lännen asiamiehet- ja naiset Hybridiosaamiskeskuksesta ja Ulkopoliittisesta instituutista pääsivät taputtelemaan toisiaan olkapäille.

Yle TV1. torstai 4.5.2023 klo 21.05 A-Talk 

Ukrainan presidentti Zelenskyi kiertää Eurooppaa. Saako Ukraina tarvitsemansa tuen ja miltä sodan tilanne näyttää? A-Talkissa asiantuntijat Tampereen yliopiston professori Pami Aalto, entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg, Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu ja Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari. Juontajana Sakari Sirkkanen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 39 min. Linkki ohjelmaan.

A-talk ylitti jopa eilisen A-Studion kuorolaulun mitä tulee mielipiteiden ja "totuuksien" yksiäänisyyteen. Sotamoodiin ohjelmoiduille suomalaiskatsojille syttyi tuskin lamppu päässä edes silloin kun ex-suurlähettiläs, länsimielisten Venäjälle aikoinaan lähettämä USA:n asiamies, René Nyberg, sätti suu vaahdossa Venäjän tv:n keskusteluohjelmia, joissa kuulemma toistetaan omaa narratiivia sokeasti. Hetki oli pysähdyttävyydessään huvittava, sillä juuri samaan Nyberg syyllistyi pää punaisena itse. 

Nybergin itsereflektion puute tuo mieleen Yle Areenan podcast-sarjan Näin minua manipuloidaan, jonka seitsemäs jakso Kuinka suojautua propagandalta? käsitteli valtiollista mielipidevaikuttamista. Koska elämme Suomessa, järkevänä lähtöoletuksena on, että kriittinen näkökulma sotapropagandaan liittyisi valtiovaltamme ja valtamedian harjoittamaan manipulaatioon. Toive oli turha, sillä ohjelma käsittelee pelkästään Venäjän propagandaa, jonka vaikutus suomalaisiin on olematonta. Ylipäätään keskustelu ohitti maamme establishmentin propagandan kokonaan ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tätä samaa hurskastelevaa linjaa edusti Nyberg koko A-talkin (kamala anglismi muuten!) ajan.

Puhtaasti ideologisin vaikuttimin toimivan Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari ei kyennyt samanmielisten keskustelussa juuri muuhun kuin Nybergin komppaamiseen. Konformistisena kympin tyttönä tunnetulla Saarella ei ollut mitään omaan sanottavaa ja hän toisteli lähinnä Yhdysvaltain neokonservatiivien sotaisaa ideologiaa. 

Presidentti Volodymyr Zelenskyin Suomen vierailu oli hyvin näyteltyä sirkusta alusta loppuun. Kun läpikorruptoituneen maan johtava vaeltava juutalainen tulee klovnin elkein kylään, niin senhän tietää, että pummausreissulla ollaan taas. Onhan verorahoistamme lapattu jo lähes miljardi euroa Ukrainan rahanpesukoneistolle eikä loppua näy, "koska meillä on varaa". Eikä neljänkymmenen tuhannen ukranaispakolaisen elättäminen sekään ilmaista ole.

Tällaisen taloudellisen ja sotilaallisen painolastin Suomeen saapumisen luulisi normaalissa maailmassa synnyttävän lukuisia kriittiisiä kysymyksiä. Pellemaailmassa on kuitenkin turha olettaa, että toimittajat ja A-talkin asiantuntijat esittäisivät yhtäkään kriittistä kysymystä Zelenskyistä. Syy on aika selvä: atlanttisen Mediapoolin kaitsema valtamedia on monoliittisempi yhden totuuden Pravda kuin milloinkaan maamme historiassa. Jopa pahimpana suomettumisen aikoina lehdistö oli moniäänisempi. Silti toimittajat ja mediaan sinisilmäisesti luottava tuulipukukansa pilkkaavat perusteettomassa ylimielisyydessään 1970-luvun  tiedotusvälineitä ikään kuin nyt elettäisiin jotain aivan fantastisen upeaa vapaan tiedottamisen ja moniäänisyyden aikaa. 

Yle Teema, tiistai 9.5.2023 klo 21.00 Historia: Yhdysvallat ja holokausti (12) 

3/6. 1938 - 1940. Saksa hyökkää Puolaan, jossa asuu yli 3 miljoonaa juutalaista. Yhdysvallat pitää vielä kiinni tiukoista pakolaiskiintiöistä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki jaksoon ja sarjaan. 

Amerikasta ja Englannista natsimania kopioitiin 1990-luvun alussa Suomeen, koska vasemmistoliberaalin hegemonian hallitsema Yle halusi olla osa "läntistä arvoyhteisöä". Katsojan kannalta sarja ei tarjoa historiatiedollisesti mitään uutta, kuluneet natsit ja holohöpötys liitetään vain amerikkalaiseen kontekstiin. Tällä kertaa peräti kuuden ohjelman ajaksi.

Yle TV1, maantai 8.5.2023 klo 19.00, Tom Jones (12) 1/4. 

Löytölapsi. Palatessaan kotiin pitkältä matkalta hyväsydäminen herra löytää vuoteestaan poikavauvan. Kenen se on ja mitä vauvalle tapahtuu. Poika jääkin taloon ja saa nimekseen Tom Jones - tarina voi alkaa. HD 53 min. Ohjelman sivulle.

Varsinkin BBC:n politisoiduissa tv-sarjoissa juonikuvioita kaivetaan pussin perältä siten, että niihin voidaan ainakin historialliseen spekulaatioon nojaten liittää musta roolihahmo. Näkökulmaa vielä paisutetaan luomalla kuvitteellisesta mustasta sarjan keskeinen roolihenkilö. 

Pakkomielteisen egalitarismin nimissä aikamme brittisarjoissa syydetään häpeilemättä valkovihamielistä uudelleen kirjoitettua historiantulkintaa. Metodi on kuin suoraan vanhojen bolsevikkien pelikirjasta, mutta 2000-luvulle päivitettynä. Pahantahtoisen kieroa manipulaatiota, joka taitaa vielä upota osaan kansaan.

Yle TV1, maanantai 1.5.2023 klo 18.00, Yle Uutiset

Linkki ohjelmaan.

Totuudellisimpina aikona uutistenlukija Arvi Lind edusti vakautta ja yhteiskuntaan luottavaa totuutta. Valheen aikana hänen paikkansa on ottanut Matti Rönkä ja Pia Pasanen. Koska demarieläkeläiset eivät ole vieläkään heränneet vakaalta 1980-luvun unestaan, he haluavat uskoa ilmiselviin nykyvalheisiin, koska herääminen olisi epämiellyttävää. 

Samalla he ovat masokisteja, jotka tykkäävät siitä kun totinen Yle Domina Pasanen kurittaa ja kertoo, mihin tämän hetken ilmiöön olisi nyt varauksettomasti uskottava ("I believe in the Current Thing" -mentaliteetti). Pasanen onkin jonkinlainen "tiedostavan" NPC-zombin arkkityyppi ja esimerkki kaikille lammaslauman konformisteille.

Yle Domina on vallantietoisuudessaan myös ylimielisen itsevarma. Tästä tarjoaa oivan esimerkin vapunpäivänä klo 18 tulleet tv-uutiset. Siinä oli uutisjuttuna kristinuskon vastainen liberaali puolalainen vaatetaiteilija Katarzyna Konieczka, joka haastattelun lopussa tölvi maansa nykyhallintoa ja kysyi vielä retorisesti, että eihän missään muussa maassa satujen kertominen kävisi päinsä julkisuudessa. Heti tämän jälkeen kuvaan tuli omahyväinen Pia Pasanen, joka kertoi pelkällä virnistyksellään, että "siinäs näette katsojat, meillä täällä Ylessä puhutaan aina 100-prosenttisesti totta toisin kuin inhassa konservatiivisessa Puolassa, joten parempi luottaa vain meihin, sillä ettehän te kai mitään nazzeja halua olla".

YLE PEESAA VASEMMISTOLAISESTI LÄPIPOLITISOITUNUTTA KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTOA

Tämän vuotinen kirjallisuuden Finlandia-palkinto jaettiin eilen tekijälle, joka ei ole edes etninen suomalainen. Ylen uutisessa Kirjallisuuden Finlandiat Pajtim Statovcille, metsiin perehtyneille journalisteille ja psykologin kirjoittamalle dystopialle – katso video palkintojenjaosta ylistetään kursailematta homopornografista "rakkaustarinaa" Balkanin sodan aikana. Kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin toisessa jutussa Kaikkien aikojen nuorin kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittaja Pajtim Statovci Ylen haastattelussa: "Kirjoittamalla yritän tehdä selkoa, millaisesta paikasta olen kotoisin" taas märehditään kultuuripiireille nykyään niin tyypillistä toiseus-tematiikkaa, kosmopoliittista nomadismia ja identiteettiä. 

Serbialta ryöstetystä Kosovosta kotoisin oleva albaanimuslimi Pajtim Statovci vahvistaa tuoreilla haastattelulausunnoillaan ikävällä tavalla käsitystä ylimielisestä ja arrogantista albaanista. Tämä käy selväksi esimerkiksi Iltalehden jutusta Pajtim Statovci otti puheessaan kantaa: kritisoi maahanmuuttajilta odotettua automaattista kiitollisuutta. Jo väsyneeksi käyneen rasismikitinän lisäksi Statovci tulee rivien välistä sanoneeksi, että vain suomalaisten pitäisi tuntea kiitollisuutta, koska he saavat maahansa etelästä tulevia hyysättäviä "kultamunia". 

Kyseenalaisesta Finlandia-palkintovoitosta huolimatta albaanien julkisuuskuva ei ainakaan tässä maassa tällä hirveästi parannu. Äkkipikaisesta arvaamattomuudestaan tunnettuja albaaneja pidetään esimerkiksi Balkanilla edelleen häikäilemättöminä vuoristorosvoina, "Balkanin mustalaisina". Tämä käsitys tuskin perustuu pelkille ennakkoluuloille. Suomessa tätä ennakkokuvaa eivät ole parantaneet Espoon Sellon Prisma-tavaratalossa vuonna 2010 tehdyt viiden (neljä kuoli Sellossa) suomalaisen kylmäveriset murhat, joihin syyllistyi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli. Viime vuosista muistetaan myös kansainvälisten albanialaisten huumeliigojen pyrky Suomen huumemarkkinoille.

Miia Gustafssonin haastattelussa pyöritellään voittajaromaanin Bolla homoteemaa ja toiseutta, jotka tuntuvat olevan länsimaisessa "nykykirjallisuudessa" Michel Houellebecqin kirjoja lukuunottamatta lähes pakollisia aiheita. Ilman niiden käsittelyä kirjallisuuspiirejä hallitsevat degeneroituneet punaliberaalit eivät halua antaa teokselle juuri mitään julkisuutta. Vain itseään räpläävä sukupuolinarsistinen feminismi voisi lyödä laudalta nämä teemat:

Bolla on kertomus kahden miehen, albaanin ja serbin, rakkaudesta. Kirjassa eletään vuotta 1995 ja huumaavaa ihastumista varjostaa sodan uhka. Jugoslavian hajoamiseen liittyvä Kosovon sota on alkamassa. 

Bollassa kuvataan toiseutta monella tapaa. Kosovossa rakastuneet miehet joutuvat peittelemään suhdettaan. Toisen paettua sotaa vieraaseen maahan alkaa jälleen uusi sopeutuminen. Miten sulautua yhteiskuntaan, missä huomio herää jo erilaisella ulkonäöllä. Vierauden tunne on kirjan henkilöille arkea.  

– Minutkin on nähty vieraana ihmisenä ja nämä aiheet ovat olleet vahvasti läsnä omassa elämässäni.

Finlandia-palkinnon voittamiseksi Statovcilla oli kaikki valttikorttikortit käsissään. Mikä olisi voinut mennä pieleen kun albaania suosivat sisäsiittoisten kirjallisuuspiirien hypetys, kirjoittajan outo kansallisuus ja suomalaiskaunaisuus sekä homous. Ratkaisevinta oli kuitenkin palkinnon valitsija, joka oli tänä vuonna Ylen tuore toimitusjohtaja, fil. yo. Merja Ylä-Anttila.

Pahamaineisena suomalaisvihamielisenä toimijana tunnettu Ylä-Anttila hankki kannuksensa jo MTV3:ssa, mutta varsinaiseen tuhotyöhön hän pääsi vasta tultuaan valituksi Ylen johtoon. Monikulttuurisesta mädätystyöstään Ylä-Anttila rehvasteli jo heti valintansa jälkeen viime vuonna. Tämän vuoden toukokuussa Ylä-Anttila kertoi perustavansa erillisen rahaston EU- ja monikulttuuripropagandaa syytäville toimittajille, jotka kokevat tulleensa uhatuksi kansalaisilta saamansa kritiikin vuoksi. Uutisessa Ylen toimitusjohtaja: Nettivihan kohteeksi joutuneiden toimittajien avuksi perustetaan "vainorahasto" Ylä-Anttila pyytää rahalahjoituksia "vihapuhetta" kokeneille toimittajille. Tämä on röyhkeää aikana, jolloin julkista keskustelua kaitsevat päällepäsmärit eivät tee elettäkään ulkomaalaisten vihatekojen kohteeksi joutuneille kantasuomalaisille:

– Rahastoon voivat lähteä mukaan ja sitä voivat tukea kaikki halukkaat, niin yritykset, säätiöt, liitot kuin yksityishenkilötkin, pienellä summalla tai suurella, sanoo Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho lauantaina aamupäivällä julkaistussa tiedotteessa. Rahasto voi auttaa uhkailun, vainon ja muiden uusien häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja, myös freelancer-toimittajia.

Ylä-Anttilan ideologisesta taustasta voitiin jo etukäteen päätellä Finlandia-voittaja, joka ei tulisi olemaan ehdokaskirjoista paras vaan poliittisesti tarkoituksenmukaisin. Kiusaus olla valitsematta albaanin tekelettä voittajaksi oli liian suuri. Kirja on juuri sellainen, jolla tietämättään kulttuurimarxilainen kulttuuritäti voi ilmaista omaa tiedostavuuttaan ja suomalaisen heteronormatiivisuuden halveksuntaa. Vaikkei mitään kirjallisuudesta ymmärtäisikään, pääasia, että tietää mikä on kuuminta hottia henkisesti kuolleessa punavihreässä kuplassa.

                                                         **************************

Ne, jotka eivät kumarra globalistien – noiden Globo-homojen – läntistä uskontokulttia, saavat valtamediassa poikkeuksetta rapaa niskaansa. Umpivasemmistolaiseen Guardian-lenteen jatkuvasti turvautuva Yle on uutisessaan "Vetäytyminen homolaivueesta tekee hyvää mielenterveydelle" – Guardian: Unkari jää pois Euroviisuista, ja syynä on kilpailun homomyönteisyys selvästi närkästynyt Euroviisujen epävirallisen homo- ja lgbt-agendan kyseenalaistamisesta. Että kokonainen maa boikotoi tapahtumaa – mikä suvaitsematon julkeus!

Yllättävää kyllä jutussa siteerataan melko vaapasti unkarilaispoliitikkojen lausuntoja. Niiden tarkoitus on tietenkin saada arvoliberaalit lukijat haukkomaan henkeään ja kiihottumaan totaaliseen suvaitsemattomuuteen lgbt-kriitikkoja kohtaan. Rappion airueet ovat tunnetusti kyvyttömiä reflektoimaan kulttuurisesti itsetuhoisia houreitaan, joten lukiessaan Ylen Unkari-uutista he todennäköisesti ajattelevat näin: "Kuinka kukaan voi ajatella tuolla tavalla vielä vuonna 2019!". Aivan hyvin se näyttää onnistuvan lumihiutaleiden hyperventiloinnista huolimatta:

Unkarin hallitsevaa Fidesz-puoluetta lähellä oleva tv-juontaja András Bencsik on jo ehtinyt julkisesti iloita siitä, että maa vetäytyy "homolaivueesta". Bencsikin mielestä tekee hyvää unkarilaisten mielenterveydelle jäädä pois Euroviisuista, joissa hänen näkemyksensä mukaan esiintyy "kirkuvia transvestiitteja ja parrakkaita naisia". 

Unkariilaiset eivät halunneetkaan Globo-homojen bileitä.

                                                         ************************** 

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ

Torstai 25.1.2018 oli kotimaan politiikassa tavallista suurempi uutispäivä. Päivän ykköstäkyjä oli monta, joista Yle Watch valitsee ensimmäiseksi Yle uutisten verkkosivujen jutun Toimitusjohtaja Lauri Kivinen jättää Ylen – tahtoo siirtyä uralla eteenpäin: "Tämä lähtee ajoituksesta". 

Yleveroa maksavan kansalaisen näkökulmasta Lauri Kivinen on vain syventänyt Ylen ohjelmapolitiikassa monikulttuuri ja lgbt-agendaa, mutta tätä näkökulmaa ei luonnollisestikaan tuoda esiin kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin jutussa. Ilman tätä tärkeää huomiota Kivisen kausi on silti miinusmerkkinen, joka käy selväksi ko. uutisesta:

Hänen kaudellaan Ylessä on tapahtunut paljon muutoksia. Rahoitusmalli muuttui tv-lupamaksusta veropohjaiseksi, kun Yle-vero otettiin käyttöön vuonna 2013. Lisäksi Ylessä on tehty paljon satsauksia verkon kehittämiseksi. Kivisen kaudella Ylessä on käyty myös useat yt-neuvottelut. Viimeksi Yle ja Kivinen joutuivat myrskyn silmään viime vuonna uutisten päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen liittyvän kohun myötä.

Vaikka Kivinen väittää uutsisen lyhyessä haastattelussa lähtevänsä Ylestä pois uusien urasuunnittelmien vuoksi, lienee todellinen syy kuitenkin toinen. Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmssonin niukkasanainen lausunto, "ettei lähtöön liity dramatiikkaa" kertoo enemmän kuin antaa ymmärtää. Tottakai Kivisen lähtöön ei liity dramatiikkaa, koska hänet oli alun perin palkattu likaisen työn muutosjohtajaksi. Kun pehtoori sai työnsä tehtyä, pehtoori saa mennä.

                                                          **********************

Kansallismielisten ja muiden korruptoitunutta poliittista nomenklaturaa vastustavien toisinajattelijoiden vanha vainolainen, Matti Nissinen, sai sitten tänään odotetut viralliset lähtöpassit virastaan. Asiasta kertoo Ylen uutinen Hallitus antoi potkut valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle.

Valtioneuvosto oli käytännössä pakkoraon edessä, sillä jos se olisi antanut Nissisen jatkaa virassaan, se olisi saattanut lopullisesti romuttaa sekä hallituksen että oikeuslaitoksen uskottavuuden. Siksi Nissisen entisen kalakaverin, oikeusministeri Antti Häkkäsen, oli pakko antaa potkut ja perustella se luottamuspulalla:

– Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta. Valtakunnansyyttäjän nauttima luottamus ja uskottavuus ovat keskeinen osa hänen toimintakykyään, toteaa oikeusministeri Antti Häkkänen.

Kansalaisillä ei ole silti syytä huohahtaa helpotuksesta, koska Nissisen viran saattaa periä apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on vähintään yhtä innokas ellei jopa innokkaampi kansallismielisten toisinajattelijoiden vainoaja. Oikeuslaitoksen kafkamainen laintulkinta sananvapauskysymyksessä saattaa suurella todennäköisyydellä saada jatkoa, vaikka Järjestelmän olikin uskottavuutensa vuoksi pakko siivota omaa pesäänsä liian omavaltaiseksi käyneen Nissisen tapauksessa.

                                                          **********************

Kansaa kammoksuva hallitus piti tänään klo 13.15. tiedotustilaisuuden  eduskunnan käsittelyyn tulleista siviili- ja sotilastiedustelulaiesta. Tilaisuus näytettiin suorana verkossa, ja myöhemmin osa puheenvuoroista on esitetty Ylen tv-uutisissa. 

Jopa Yle tunnustaa uutisessaan Tiedustelulait eduskuntaan – Poliisin tutkintavaltuuksia lisätään terrorismin varjolla, että presidentti Sauli Niinistön ja Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus ovat halunneet kiirehtiä uusien lakien läpiviemistä, koska terrorismin pelko on antanut siihen oivan tekosyyn. Yleensä Ylessä ei olla juuri kritikoitu poliittisen eliitin halua valvoa kansalaisten "vihapuhetta", mutta nyt on eri ääni kellossa, koska uuden tiedustelulain nojalla voitaisiin valvoa muitakin kuin eliitin vihaamia nationalisteja: 

Tiedustelulakien valmistelua seuranneessa laajassa keskustelussa on noussut esille huoli tavallisten suomalaisten sähköpostien ja muiden viestien urkinnasta. Massavalvontaa voisi toteuttaa tietoliikennetiedustelun kautta.

"Asiantuntijoiden" ja Ylen huoli on kuitenkin turhaa, sillä Euroopan Unionin ytimestä masinoidun lakiesityksen ensisijaisena tähtäimenä on muslimiterroristien ohella EU-kriittiset tahot ja monikulttuuria vastustavat kansalaiset. Mitään tutkittua tietoa siitä, että kaavailtu urkintalaki ennalta ehkäisisi terrori-iskuja, ei ole, mutta sitäkin enemmän löytyy poliittista tahtoa saada kaikki "väärinajattelevat" kansalaiset valvonnan piiriin. Mikäli valvontalaki saa eduskunnassa hyväksyntään vaaditun 5/6 kannatuksen, se tulee kohdistumaan jollain tapaa lähes jokaikiseen suomalaiseen. Tästä kertoo koruttomalla tavalla Ylen uutinen Uusilla tiedustelulaeilla voi olla vaikutusta sinunkin elämääsi – Katso tästä lakipaketin pääkohdat.

Turvallisuuden vedoten kansalaiset pelotellaan luopumaan yksityisyydestään ja vapaudestaan esittää mielipiteitä, joissa nykyinen poliittinen järjestelmä kyseenalaistetaan. Suomalaisten olisi viimeistään nyt korkea aika herätä todellisuuteen, jossa poliittinen eliitti ei enää aja kansan etua, vaan vehkeilee peloissaan sitä vastaan uuden tiedustelulain avulla.

                                                          **********************

Holokaustiin liittyvät teemat ovat taas tapetilla kun YK:n propagoimaa Vainojen uhrien muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivä. Käytännössä muistelun kohteena olevat todelliset ja kuvittelut uhrit ovat pelkästään juutalaisia. Yle uutiset on ollut tässä jo ajoissa liikkeellä, sillä esimerkisi viimeksi eilen se kertoi, että Suomalaisten SS-miesten väitetyt sotarikokset selvitetään. 

Yle Watch käsitteli aihetta ensimmäisen kerran 17. tammikuuta, kun se kertoi, että Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff  on vaatinut presidentti Sauli Niinistöä teettämään suomalaisten SS-vapaaehtoisten toimista "virallisen selvityksen" (ilmeisesti lukuisat tutkimukset eivät Zuroffin vaatimusta täytä, koska niistä ei löydy toivottuja "syyllisiä"). Syynä Wiesenthal -keskuksen "pyyntöön" on tendenssitutkija André Swanströmin esittämät henkilökohtaiset oletukset, joilla hän haluaa tehdä historiapolitiikkaa monikulttuuriagendan puolesta.

Asiaa koskeva uusin uutinen tulee kertoneeksi, että juristitaustainen (sic) Sauli Niinistö on näemmä hyväksynyt juutalaisten vaatimuksen. Jews say jump! ja heti on vieraille valloille kuuliainen päämiehemme valmis hyppäämään kaivoon. Se mikä pitäisi ensisijaisesti selvittää, on miksi nimenomaan tällainen selvitys halutaan tehdä ja vielä ulkomaalaisten vaatimuksesta.

Selvitettävää tässä maassa ja koko maailmassa kyllä riittäisi, mutta ne selvitykset koskevat jotain aivan muuta kuin jatkuvasti esillä olevaa virallista mutta rajoittunutta kuvaa holokaustista. Ensinnäkin koko holokausti ns. kaasukammioineen pitäisi perata alusta asti uudestaan, ilman, että tutkimusta rajoitetaan ja jopa kriminalisoidaan sen vuoksi, jos se ei vahvista liittoutuneiden ja Hollywoodin virallista kaanonia.

Selvitettävien asioiden listan käripäässä on juutalaiset etujärjestöjen epämääräinen ja epälojaali toiminta koko läntisessä maailmassa. Globaalien mediatalojen ja viihdejättien omistajien etno-uskonnollinen tausta olisi myös hyvä tuoda kaikkien ihmisten tietoon. Niin ikään syytä olisi selvittää virallisesti juutalaisten osuus bolshevikkikaappauksessa, kommunismin juurruttamisesta Venäjälle ja heidän kollektiivinen vastuunsa Holodomorissa, Ukrainan kansanmurhassa. Pahitteeksi ei olisi myöskään ruotia perinpohjaisesti länsiliittoutuneiden sotarikoksia, joihin kuuluu mm. miljoonan saksalaisvangin murhaaminen. Selvittää pitäisi myös neuvostokommunistien johtamien gulag-orjatyöleirien uhrien määrät ja murhien toteuttajat. 

Unohtaa ei sovi myöskään "maailman vähiten korruptoituneen maan" eli Suomen sisäisiä kupruja, joita ei ole vieläkään tuotu päivän valoon: Koiviston konklaavi, somalien päästäminen Neuvostoliitosta Suomeen 1990-1991, 1990-luvun pankkikriisi ja siitä syyttömästi kärsimään joutuneet suomalaisyrittäjät, EU:n liittyminen vuonna 1995 ilman perustuslainmuutosta vaadittavaa  5/6 enemmistöä, Eurovaluutan käyttöönotto, nykypoliitkkojen kansalta salaamat yhteydet EU:n ja Naton ajamiin strategiohin ja agendoihin, jne. jne.

Sitten kun nämä maailmalle ja Suomelle ensijaisen tärkeät asiat on selvitetty, voidaan palata kysymykseen suomalaisten SS-miesten väitetyistä teoista, jotka perustavat yhden henkilön kirjeessä ohimennen mainitsemaan lyhyeen mielipiteeseen.  

YLEN UUDELLE YLEISÖASIAMIEHEN VIRALLE ON TARVETTA, MUTTA ERI SYYSTÄ KUIN MEILLE KERROTAAN

Yleisradio on saanut Yhdysvaltojen valtalehtien ja Ruotsin TV4:n tapaan oman yleisöasiamiehen. Tehtävää alkaa hoitaa marraskuun alussa Ylen sosiaalisen median toimittaja Sami Koivisto, joka on tuttu myös Yleisradion puuhia seuravaalle Yle Watch -blogille. Näyttävästi uutisoidusta virasta kertoi Ylen tv-uutiset sekä yhtiön verkkosivut jutussaan Yleisradioon nimitetty ensimmäinen yleisöasiamies: "Suomalaisilla on paljon tunteita ja mielipiteitä Ylestä – kukapa ei omastaan välittäisi?". Syynä viran perustamiseen on ollut mediajätin saama negativiinen palaute, vaikka sitä ei jutussa suoraan sanotakaan:

Viime vuonna Yleisradio tilastoi noin 140 000 yhteydenottoa, jotka tehtiin puhelimella, verkkosivujen kautta tai sähköpostilla. Sen lisäksi palautetta tulee merkittäviä määriä sosiaalisen median kautta ja suoraan toimittajille ja muille ohjelmantekijöille. Palautteen määrä on koko ajan kasvussa.

Pahimman  1970-luvun vasemmistolaiskauden ja 1990-luvun puolivälissä alkaneen monikultturismin välisenä aikana Ylellä ei ollut tarvetta kilpensä kiillottamiseen, koska se palveli tasapuolisemmin kansalaisia kuin nyt. Vaivihkaisesti kulttuurimarxilaista agendaa edistävä uusi toimittakunta on viime vuosina politisoinut Yleä niin rankalla kädellä, että varsinkin näin someaikana se on nostanut kansan syvissä riveissä oikeutettuja vastalausemyrskyjä. Uusi yleisöasiamiehen virka on selkeä todiste siitä, että Yleisradio ei ole luopumassa nykyisestä vaivoin peittelemästä suomalaisvastaisesta linjastaan, vaan se haluaa uudella "ukkosenjohdatinmiehellään" ainoastaan puolustella valitsemaansa linjaa sekä tyynnytellä kiukkuisia kansalaisia. 

Syytä ukkosenjohdattimelle onkin niin kauan kuin esimerkiksi radion puolella jatkuu vuodesta toiseen "keskusteluohjelma" Pyöreä pöytä, jossa samanmieliset vasemmistoliberaalit feministit taputtelevat toisiaan selkään. Aitoa dialogia ei ole, sillä viimeisessäkin jaksossa oli keskustemassa sellaiset pahamaineiset kulttuurimarxilaiset propagandistit kuin Kaarina Hazard, Anu Koivunen, Ruben Stiller ja Pauli Aalto-Setälä. Missä ovat konservatiiviset akateemiset opponentit, jotta ohjelmaa voitaisiin vihdoinkin kutsua kriitiseksi keskusteluksi? Vinkki vinkki, Sami Koivisto!

Vastaavasti televisiossa jälkimarxialainen painotus näkyy erityisen hyvin Yle Fem ja Yle Teema kanavalla. Pahin mätäpaise löytyy kuitenkin Ylen uutisista, sillä se maamme mahtavimpana valtamediana ohjaa pitkälti julkista keskustelua ja päättää siitä, mistä ja miten kustakin asiasta keskustellaan. Tämä todistamiseksi kansalaisen ei tarvitsee kuin katsoa Yle uutisten verkkosivujen tarjontaa parilta viime päivältä.

Yle uutisten lempiteemoja ovat suomalaisten rasismista jankuttaminen ja koko ajan vaaniva äärioikeistonazismin uhka. Jos uutisilla ei ole tarjottavana punaisen yliopiston puolivillaisia tendenssitutkimuksia rasismista, sellaiseksi kelpaa vasemmistolaisen teatterilaitoksen nobodyn kuten teatteri-ilmaisun ohjaaja Maria Korkattin performatiivinen rasismitutkimus. Lähinnä Korkattin omia punaliberaaleja ennakkoluuloja vahvistavasta "tutkimuksesta" kerrotaan Ylen verkkosivujen uutisessa Työpajakiertueen vetäjä: Jokaisessa Joensuun yläkoulussa oppilaat kertovat kohdanneensa rasismia. Päivän pakolliset nazismifasismin kauhistelut saadaan uutisesta Itävallan FPÖ-äärioikeistopuolueen työntekijä erotettiin natsi-ihannoinnin takia.

Kulttuurin puolella kerrotaan Göteborgin kansainvälisistä kirjamessuista. Uutisjutun otsikossa Göteborgin kirjamessuilla esillä satavuotias Suomi – äärioikeistolaisen lehden osallistuminen varjostaa tapahtumaa käy jo selväksi, että jutussa ei kerrota juurikaan kirjallisuudesta, vaan päähuomion vie vasemmistototalitaristien sananvapautta halveksuva boikotti messuilla mukana olevaa yhtä (1 kpl) "äärioikeistolaista" Nya tider -lehteä vastaan. Jutussa annetaan suunvuoro Finlandia-palkitulle umpivasemmistolaiselle kirjailijalle Laura Lindstedtille ja Suomen PENin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja Sirpa Kähköselle, mutta toimittaja Miia Gustafsson ei näe tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän ristiriitaista asennettaan sananvapauteen. Taattua Yleä siis.

Amerikkalaisen pornokeisarin Hugh Hefnerin kuolema ei olisi takavuosikymmeninä saanut Yleisradion uutisissa juurikaan näkyvyyttä, mutta nyt tätä kapitalistista yhteiskuntamoraalin mädättäjää pidetään Ylen vasemmistolaistoimittajien ja ylipistotutkijoiden silmissä suorastaan esimerkillisenä esikuvana, ellei jopa sanavapauden ritarina. Tietysti tuo valikoitu sananvapaus koskee vain vasemmistolaisia ja liberaaleja näkemyksiä, sillä Hefneriä ymmärtävät toimittajat ovat pitkälti niitä samoja, jotka "vihapuheen" verukkeella vaativat sensuuria kulttuurimarxilaisuuden kriitikoille. Tämä nähtiin tänään Ylen tv:n uutisissa ja myötäkarvaisen ylistävässä verkkosivujen jutussa Tutkija: Playboyssa jutut olivat tyttökuviakin kuumempia – "Foorumi USA:n politiikan arvostelijoille". Vielä 1970- ja 1980-luvulla Ylen neuvostomieliset toimittajat olisivat halveksuneet tällaista läntisen saastan kauppiasta, mutta heidän toimittajalapsensa ymmärtävät paremmin, että länsimainen yhteiskunta voidaan tuhota perusteellisemmin rappeuttamalla se sisältä päin. Siksi Hefner on heille hyvä tyyppi, josta ei pahaa sanaa sanota.

YLE HEHKUTTAA PRESIDENTTI NIINISTÖN FANITTAMAA AMERIKKALAISTA KULTTUURIKOMMUNISTIA

Kulttuuriväki on tunnetusti punavihreää, niin myös Ylen kulttuuritoimitus. Kun amerikkalaisen uusavasemmiston yksi näkyvimmistä kirjailijoista, juutalaisliberaali Paul Auster, vierailee nyt Suomessa promotoimassa uutta kirjaansa 4,3,2,1, se sai jo ensimmäisen vierailupäivänä viime torstaina Ylen innostumaan. Silloin Austeria haastateltiin Ylen tv:n pääuutislähetyksestä ja samainen toimittaja Miia Gustafsson kirjoitti pitkän jutun Kirjailija Paul Auster odottaa Niinistön haastattelua: Olen iloinen, että teillä on lukeva presidentti Ylen verkkosivuille.

Kirjailija Paul Austerissa tiivistyy oikeastaan kaikki se, mitä länsimaisen kulttuurin alasajoa edistänyt 1960-luvun sukupolvi edustaa: omahyväisyyttä, vastuutonta hedonismia, kyvyttömyyttä ymmärtää politiikan syy- ja seuraussuhteita, kykenemättömyyttä tunnustaa oman sukupolven virheitä, järjen kumoavaa sentimentalismia, kirkkotätien moralismia, biologisten tosiasioiden kieltämistä (mm. USA:n rotukysymys), valheellisen viholliskuvan ylläpitoa jne.

Kirjailijoilta odotetaan yleensä suurempaa elämänymmärrystä yksilötasolla kuin tavallisilta ihmisiltä, mutta silloin kuin he yrittävät selittää abstrakteja, kokonaisiin populaatiohin liittyviä kulttuurin muutoksia, heidän käsityskykynsä surkastuu pienemmäksi kuin Esson baarin kantapeikolla:

Auster ei voi vieläkään ymmärtää, miten on mahdollista, että 63 miljoonaa amerikkalaista äänesti Trumpia. – Ihmettelen millaisessa maailmassa elän. Demokraattien on parasta löytää hyvä ehdokas seuraaviin vaaleihin. Jos maailma on vielä jäljellä. Muuta en voi sanoa.

Itseriittoisuuden hybriksessä viihtyvä Ylen toimittaja ja amerikkalaiskirjailija Auster eivät kykene näkemään, että juuri heidän kaltaiset itsekkäät 60-lukulaiset moraaliposeeraajat ovat antaneet länsimaiselle kulttuurille viimeisen kuoliniskun ja nyt he kehtaavat vielä syyttää näistä jätöksistään muita. Trumpin valinta ei ollut mitään muuta kuin 60-lukulaisten vuoksi paskaliejuun joutuneen valkoisen duunariluokan keskisormen näyttö etuoikeutetuille vasemmistoliberaaleille.

Tänään Yle sai syyn julkaista toisen uutisen Austerista, kun hän vieraili presidentti Niinistön haastateltavana Akateemisessa kirjakaupassa Helsingin keskustassa. Verkkosivujen jutusta Kirjailija Paul Auster presidentti Niinistön haastattelussa: Kertoi uutukaisestaan, kritisoi Donald Trumpia ja pohti tulevaisuutta löytyy myös video koko tapaamisesta. 

Jo Austerin haastattelijaksi ryhtyminen kertoo paljon siitä, millainen cuckservatiivi, vasemmistolaisten rappioarvojen aisankannattaja, presidentti Niinistö on. Yksikään aidosti oikeistolainen arvokonservatiivi ei suostuisi julkisesti fanittamaan kulttuurmarxilaista egalitaristifanaattikkoa, mutta Kokoomus ja sen johtavat poliitikot eivät olekaan enää pitkään aikaan olleet kodin, uskonnon ja isänmaan puolella, vaan kannattavat uusvasemmistolaisten lailla multikulturalismi-feminismiä, joka on marxismi-leninismin 2000-luvun virulentti mutaatio. Jos Niinistö olisi eurooppalaisen sivilisaation puolustaja ja kunnon arvokonservatiivi, hän ylistäisi Paul Austerin serkkua, edesmennyttä Lawrence Austeria, joka oli tunnettu valkoinen rotutietoinen konservatiivi ja poliittinen esseisti. Koska Niinistö ei tätä tee, hänen olisi luultavasti mahdoton haastatella toista kuuluisaa amerikkalaista kirjailijaa Tom Wolfea, koska tämä irvailee romaaneissaan 60-lukulaisten tekopyhyydelle ja poliittiselle korrektiudelle.

Niinistön haastattelussa "rationaalisena tiedeihmisenä" esiintyvä Auster oli niin taikauskoinen, ettei voinut lausua edes Yhdysvaltain nykyisen presidentin nimeä. Haastattelun perusteella hän ei eroa juuri mitenkään muiden vasemmistolaisten laiskasta ajattelusta kun puheeksi tulee Donald Trump. Jo pelkkä presidentin nimen mainitseminen lopettaa vasemmistohyväkkäillä kaiken loogisen päättelyn ja sen tilalle astuu kliseisten taikasanojen kuten "rasisti" ja "natsi" toistelu ikään kuin ne selittäisivät tyhjäksi Trump-ilmiön yhteiskunnalliset taustat. Yllättävää kyllä Yle Radio 1:n puolella tuli eilen Kulttuuri Cocktail -ohjelmassa jakso Me kannatamme Trumpia!, jossa saivat kerrankin suunvuoron maamme kolme tunnettua Trumpin kannattajaa.

Päästyään puhumaan uudesta kirjastaan 4,3,2,1 Auster otti esille Yhdysvaltainen nykyisen kahtiajaon ja rotutilanteen. Höpinöidensa perusteella Austerin on vaikea tunnustaa, että nykyinen Amerikan kansakuntaa repivä kulttuurisota on seurausta vasemmiston 1960-luvulla aloittamasta silmittömästä uusbolshevistisesta hyökkäyksestä perinteistä valkoista Amerikkaa vastaan. Vain typerys voi uskotella itselleen, ettei tuollainen mädättävä kumousyritys herättäisi ennen pitkää oikeutettua vastareaktiota.

Niinistön haastattelussa Auster teeskentelee hämmästynyttä närkästystä sanomalla että Amerikan rotukysymyksessä ei olla edistytty yhtään sitten 1960-luvun. Huolimatta mustien saamista yhtäläisistä vapauksista ja (etu)oikeuksista, heitä suosivasta orwellilaisesta vihrarikoslainsäädännöstä ja rotukiintiöistä, he ovat edelleen köyhempiä, väkivaltaisempia ja useammin vankilassa kuin valkoiset. Itse asiassa holtittomien vapauksien kasvaminen on vain pahentanut mustien asemaa sitten 60-luvun, sillä yhä useampi heistä elää ilman isää, käyttää huumeita ja on vankilassa. Melkoinen hinta siitä, että "vapauden" seurauksena perinteiset mustat yhteisöt hajotettiin kullttuuriseen kaaokseen.

Austerin patenttiselitys tasa-arvo-projektin epäonnistumiselle on tietenkin epämääräiset "rasistiset rakenteet", vaikka Occamin partaveitsellä todellinen syy putoaa paljon kätevämmin rationaaliseen ymmärrykseen. Liberaalien kaikkien valheiden Äiti eli epätieteellinen usko siihen, että ihmiset ja ihmisryhmät ovat kyvyiltään ja olemukseltaan samanlaisia, on syynä siihen, ettei mikään yhteiskuntainsinöörien armeija kykene tekemään kyvyiltään erilaisista "tasa-arvoisia". Mikään kaadettu rahasumma ei tee mustista keskimäärin älykkäämpiä tai hillitse heidän tilastollisesti vahvistettua väkivaltaista, impulsiivista ja seksuaalisesti kontrolloimatonta (vrt. yksinhuoltajaäitien määrä) käytöstä. 

Liberaali valhe on kuvottava, tuhoava, ihmiskunnan historian suurin huijaus, jota Paul Auster propagoi, koska ei halua tunnustaa olevansa väärässä. Hävyttömintä tässä kaikessa on se, että "oikeistolainen" presidenttimme vielä peesaa tätä kulttuurikommunistia.