EU:N LAITON TUKIPAKETTI SALAKULJETTAA UNIONIIN LIITTOVALTIOPOLITIIKAN

Euroopan Unionin sosialistisille federalisteille koronaviruksen taloudellisten vaikutusten hoito on ollut oivallinen tekosyy edistää liittovaltiokehitystä kyökin kautta. Neljä päivää kestäneissä EU:n elvytyspakettineuvotteluissa päädyttin lopulta käsikirjoituksen mukaiseen lopputulokseen, joka on Suomen kaltaisille nettomaksajavaltiolle sekä taloudellinen että poliittinen katastrofi. 

Yle sitä vastoin pitää neuvotteluja Suomen voittona uutisessaan EU-johtajat pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen. Jutusta käy heti selväksi, että Suomen kaltaisten pienten valtioiden teatraaliset "vaatimukset" korona-apupaketin puolittamisesta epäonnistuivat suurten maiden saatua läpi alkuperäisen budjetin, jolla tuetaan pääasiassa etelän holtittomia maita. Tuloksen surkeus saa kysymään, sabotoivatko nämä pehmoiset demaritylleröt Suomen edun tahallaan:

Neuvottelujen kohteena on ollut runsaan 1 800 miljardin euron rahasumma, johon sisältyy 750 miljardin euron suuruinen korona-apupaketti. Korona-apuna jäsenmaille jaetaan 390 miljardia euroa avustuksina ja 360 miljardia lainoina. Vuosien 2021–2027 budjetti on noin 1 074 miljardia euroa.

Ylen agendaan luottaville demarieläkeläisille loihdittiin huippukokouksesta näytelmä, jossa demaritaustaiset neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen, taistelivat muka tiikeriemon lailla Suomen etujen puolesta. Kotimaan valtamediassa Suomen katsottiin olevan "nuukan nelikon" (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska) viides jäsen, vaikka neuvottelujen lopputuloksena maamme ei lopulta saanut jäsenmaksuhyvityksiä toisin kuin muut pienet nettomaksajamaat.

Se, ettei Suomi tosiasiassa edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä, kertoo millä motiivilla sosialistihallituksemme petokselliset neuvottelijat olivat liikkeellä: he haluavat edistää EU:n kansallisvaltioiden vastaista uussosialistista liittovaltiokehitystä. Kertaluontoisiksi väitetyillä tulonsiirroilla etelän jäsenmaille huulipunahallitus pyrkii ainoastaan sitomaan Suomen entistä tiukemmin Euroopan Unionin liittovaltiohimmeliin. Kun Suomi sidotaan vastikkeettomiin velkoihin vuosikymmeniksi, tehdään Unionista eroaminen lähes mahdottomaksi rauhanomaisin keinoin. 

Varsinkin Suomen toisen pääneuvottelijan Tytti Tuppuraisen koko poliittinen ura on ollut sosialismin syövyttämää internationalismia, jossa Neuvostoliiton paikan on korvannut Euroopan Unioni. Leimallista hänen politiikalleen on ollut tietoinen halu vesittää suomalaista kansanvaltaa epädemokraattisten globaalien hallintokoneistojen hyväksi. Hän ei edes peittele suomalaisvihamielistä kosmopolitismiaan todettuaan muutama viikko sitten Uuden Suomen haastattelussa, että ”oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista”.

Tytti Tuppuraisen poliittista linjaa ja asennetta ei ole kritisoitu Ylessä juuri milloinkaan eikä sitä tehdä myöskään tämän päiväisissä EU.huippukokousuutisissa. Edellä viitatussa Yle-uutisessa kehutaankin vuolaasti Suomen neuvottelutulosta, vaikka maksuvelvollisuutemme synnyttävät maallemme lähivuosina valtavan taakan. Tämän vastikkeeksi pääministeri Sanna Marin kertoo Suomen saavan "poliittista pääomaa" olemalla yhteistyöhalukas EU:n kanssa. On selvää, että Marinin vakuuttelut ovat pelkkiä korupuheita, sillä  EU:n näkökulmasta yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa ei tarkoita muuta kuin vallan riistämistä demokraattisilta hallinnoilta Brysselin hämärille käytäville. 

Neuvottelukaksikon voittoisat juhlapuheet ovat pelkkää hämäystä kun ne asetetaan kylmiä lukuja vasten. Tukiessaan Etelä-Euroopan maita sekä Ranskan ja Saksan pankkeja Suomi joutuu maksamaan seitsenvuotiseen budjettiin 16,7 miljardia euroa, josta palautuu takaisin 11,1 miljardia euroa. Vastaavasti maamme maksaa elpymispakettiin 6,6 miljardia euroa, jossa raha kierrätetään takaisin Suomeen 3,2 miljardin euron verran. Kun tulot ja menot räknätään yhteen joutuu Suomi maksamaan pelkästä maksamisen ilosta 9 miljardia euroa Etelä- ja Itä-Euroopan vapaamatkustajavaltioille! Ja tämä tilanteessa, jossa sosialistinen sateenkaarihallituksemme on jo ottanut korona-viruksen verukkeella lähes 20 miljardia euroa (!) lainaa "elvytykseen". 

Yle TV1:n  kello kuuden iltauutisissa EU-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen luetteli mitä tavoitteita Suomi muka sai läpi ja kuinka paljon rahaa (sitä uudelleen Brysselistä kierrätettyä) saadaan maatalouden tukemiseen. Hän jätti kuitenkin kertomatta olennaisen eli minkä suuruisen nettomaksun Suomi joutuu lopulta maksamaan elvytyspakettiin ja budjettiin.  Puoli yhdeksän tv-uutisissa kirjeenvaihtaja Turunen veti puolestaan keskustelun EU-varojen käytön oikeusvaltionperiaatteeseen eikä puhunut taaskaan siitä millaisen miljardien maksutaakan alle Suomi joutuukaan "onnistuneiden neuvottelujen" tuloksena.

Tukipakettineuvotteluilla ei ollut Suomen osalta edes laillista pohjaa, koska hallituksen ohjeistajana toimiva suuri valiokunta ei noudattanut perustuslakivaliokunnan päätöstä pitää elpymisrahastoa laittomana. Perustuslakivaliokunta katsoi, että mikäli kriisirahasto hyväksyttäisiin, se muuttaisi omista varoista päättämistä ja EU:n luonnetta sellaisella tavalla, että päätöksen hyväksyminen edellyttäisi eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöä. Neuvottelut siis rikkoivat Suomen perustuslakia kuin myös Euroopan Unionin omia perussopimuksia. Sopimusratkaisu olikin kertakaikkisen härski vedätys erityisesti demokratiasta ja oikeusvaltiosta jankuttavilta keskustavasemmistolaisilta poliitikoilta.

Julkisuudessa neuvottelujen perustuslaillisuus sivuutettiin melko nopeasti ja ääneen päästettin ne, jotka perustelivat Suomen osallistumisen elvytyspakettiin viennin turvaamisella. Tätä näkemystä toi esiin erityisesti Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen A-studiossa. Tosiasioiden valossa Tupparaisen väite oli tietoista harhauttamista, joka on helppo kumota. Taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenin mukaan (Verkkouutiset) elvytyspaketilla ei ole juuri mitään tekemistä viennin tai koronan kanssa, vaan kyse on pikemminkin tulonsiirrosta Etelä- ja Itä-Euroopan maille.

– Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %, hän sanoo blogikirjoituksessaan Uudessa Suomessa.

Todennäköisin selitys kriisipaketille on lahjoa Italia ja muut kriisimaat pysymään eurossa. Italiassa eurokriittisyys on lisännyt valtavasti suosiotaan eikä sieltä löydy kannatusta Euroopan vakausmekanismin (EVM) käytölle, koska sen tarjoamien avustuslainojen ehtona ovat talousuudistukset. Siksi ainoa tapa lepytellä italialaisia on luvata heille ilmaista rahaa EU:sta. Tätä näkemystä edustaa toinen kriittinen taloustutkija, taloustieteen dosentti Tuomas Malinen, kirjoituksessaan EU:n rahasto ei pelasta vientiämme (16.7.2020). Siinä hän näkee elvytyspaketin olevan vain keino salakuljettaa liittovaltiokehitys osaksi EU:n virallista politiikkaa:

Jos EU:n ehdottama pelastuspaketti hyväksytään, kykymme rajoittaa EU:n velkaantumista, takauksellamme, olisikin erittäin vaikea estää. EU:n velkaantumisoikeus yhdistettynä sen jakamiin tulonsiirtoihin myös johtaisivat välittömästi keskusteluun EU:n verotusoikeudesta, ja se tarkoittaisi liittovaltiota. Elpymisväline onkin Troijan hevonen liittovaltiokehitykseen.

Suomalaispolitiikkojen osallistuminen tällaiseen puliveivaukseen on ilmiselvä valtiopetos, mutta veronmaksajien kustantama Yle ei halua tunnustaa tätä tosiasiaa, vaan päinvastoin ylistää sateenkaarihallituksen maallemme langettamia miljardikustannuksia. Hölmöimpiä ovat tietenkin ne Ylen uskolliset, jotka hyväksyvät neuvottelut ja niiden lopputuloksen poliittisena voittona tai ainakin välttämättömyytenä. Saapa nähdä ovatko he yhtä tyytyväisiä silloin kun EU:n asettamat taloudelliset sitoumukset alkavat vaikuttaa heidän arkielämässään.

                                                     ****************************



TV1. 21.7.2020 klo 20.00, Laulu sisällissodasta (12)

Osa 1/3. Alku: Karri "Paleface" Miettinen lähtee tutkimaan Suomen sisällissodan syitä. Millainen laulu sodasta pitäisi tänä päivänä laulaa? Karri aloittaa biisin teon. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 27 min. Linkki ohjelmaan.

Viralliselle Suomelle se oli pitkään punakapina ja vapaussota. Sittemmin vasemmistolaisen kulttuurihegemonian myötä vuoden 1918 sodasta onkin tullut "neutraali" sisällissota, joka ei tarkoita muuta kuin loputonta ymmärtämystä punaisten aloittamalle kapinalle.

Ohjelmassa pankinjohtajan poikana tunnettu punaporvari Karri "Paleface" Miettinen vetää lavealla pensselillä vaasemmistolaista tulkintaa ja oikeutusta sosialistiselle vallankaappaukselle. Ylen punaisuudesta kertoo paljon se, että tämä jeesustelija pääsee tv:ssä jatkuvasti propagoimaan kulttuurimarxilaisella identiteettipolitiikalla terästettyä uussosialismiaan.


Yle Teema, 20.7.2020 klo 19.55, Suuret tunteet (7) 

1/5. Toimittaja Njål Engesæth tapaa Norjan vihaisimpiin kuuluvia ihmisiä: naisen joka on tappanut isänsä, vihaisen muslimin - sekä lavakoomikko Sigrid Bonde Tusvikin. Miksi vihan tukahduttaminen voi sairastuttaa? Norjalainen dokumenttisarja tunteista. HD 35 min. Linkki ohjelmaan.

Siis hetkinen...eikös viha ole patologinen tunne, josta pitäisi ehdottamasti päästä nyky-yhteiskunnassa eroon? Ovathan yhteiskuntainsinöörit määritelleet esimerkiksi tietynlaisen erimielisyyden vihaksi, joka on eräissä rikoksissa raskauttava "motiivi". Miksi sitten Ylen esittämässä norjalaisessa dokumenttisarjassa ylistetään vihaa, ja väitetään, että sen tukahduttamienn voi sairastuttaa?

Aivan, kyse onkin ns. paremmasta vihasta (hyväkkäiden oma ilmoitus), jota heikot, kaunaiset ja muut vasemmistolaiset harjoittavat. Kyse on samasta kaunasta, jota Nietzsche kutsui ressentimentiksi, huonompien vihasta parempiaan kohtaan. Punavihreän uussosialismin läpitunkema valtavirtamedia suorastaan kiihottaa sellaiseen, varsinkin jos viha suuntautuu valkoiseen heteromieheen. Sellainen viha esitetään sankarillisen voimaannuttavana, joka on vieläpä oikeutettua, koska se palvelee Hyvää asiaa™, tulevaisuuden planetaarista kommunismia.

YLEN KOLUMNISTI KOSMOLOGI KARI ENQVIST: KANSANSA PETTÄJÄ ON TOSIMIES JA NATIONALISTI LUUSERI

Tuliko kosmologista vanhoilla päivillään uuskommunisti?

Eläkepäivillään kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist on voinut entistä vapaammin julistaa poliittista ideologiaansa etenkin kun Yleisradio on tarjonnut siihen säännöllisen näkyvän ja kuuluvan mahdollisuuden. On selvää, ettei Enqvistille olisi annettu kolumnistin vapaata megafonia, elleivät hänen näkemyksensä pysyisi Ylen asettamien vasemmistoliberaalien reunaehtojen sisällä. 

Tämä puolueellinen asenne selittää osaltaan sen, miksi valtiollisessa radioyhtiössämme arvokonservatiiviset asiantuntijat eivät saa omaa mikrofonia ajatustensa esittämiselle. Pätevistä asiantuntjoista ja keskustelun herättäjistä ei tässä ole maassa pulaa, mutta poliittista syistä Yle ei anna (radio)kolumnistin paikkaa vaikkapa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaiselle tai Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenille. He joutuvat turvautumaan omiin blogeihinsa, joiden näkyvyys on vain murtaosa siitä, mitä veronmaksajien rahoittama Yle kykenee tarjoamaan.

Enqvistin viimeisimmän kolumnin Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut hakusanaksi on merkitty Äärioikeisto, joten lukija tietää heti mitä odottaa, sillä Ylessä äärioikeisto on sataprosenttisesti pejoratiivinen termi, jota käyttämällä ei haluta sanoa kohteesta mitään hyvää. Tällä kertaa kolumnisti käytti poliittisesti motivoitunutta termiä äärioikeisto leimaamaan kansallisvaltion perusteiden puolustajia. Valtiorajojen puolustajat ovat Enqvistin mukaan luusereita, varsinkin jos vielä sattuvat olemaan miehiä.

Ovelasti rakennettu kirjoitus alkaa yllättävästi perinteisen miehen aseman tunnustavilla historiallisilla huomioilla. Kosmologi lipsuu alussa jopa vasemmistoliberaalin yliminän tuomitseman heteronormatiivisuuden väärälle puolelle kirjoittaessaan, että

Miesselittäminen on tuon ajan perintöä. Miehen piti näet tietää kaikki kaikesta. Kaikkitietävyyttä ei osoitettu pelkästään naisille vaan myös toisille miehille. Se ei ole naisten vähättelemiseksi vasiten kehitetty salaliitto. Se on olemisen muoto, joka on sysätty miesten harteille.

Tässä kirjoittaja vastoin vallitsevaa agendaa hyväksyy tietyt maskuliiniset hyveet. Kolumnin edetessä tarkkaavainen lukija huomaa, että tällainen epäortodoksia on vain perinteistä maskuliinista kunniallisuutta tunnustaville (kansallismielisille) miehille rakennettu ansa, jossa vastuullisuuden nimissä toivotaan miehen karttavan loppuun asti luuseriksi leimautumista. Ansan juju on siinä, että Enqvist määrittelee luuserin kriteerit täysin uudelleen.

Kaikki eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, alkoholismiin, katkeruuteen. Heistä tuli luusereita. 

Jos mies ei ollut perillä asioista, hän oli luuseri. Jos hän tuijotti vain omaa napaansa eikä huolehtinut toisista, hän oli luuseri. Jos hän ei jaksanut, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole mies! 

(...) Luuserien luokkaa määrittävät yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät. Se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.

Vaikka kirjoittaja tunnustaa miehen vastuunkannon taakan olevan poliittisesti epämuodikas sukupuolittunut ajatus, hän on siitä kuitenkin ilmeisen hyvillään, koska voi sen kautta leimata tietyt inhoamansa miehet luusereiksi. Tästä feministitkään ovat tuskin pahoillaan, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi kieltämään samanvertaisen kohtelun. Muussa tapauksessa heidän pitäisi hyväksyä muuttujat muutettuina Enqvistin sitaatit myös naisoletettujen kohdalla. Näin tekee eräs Enqvistin kolumnia Jiri Kerosen fb-seinällä kommentoinut kirjoittaja:

Nainen oli se, jolla oli asiat hanskassa. Hän oli vastuussa kodin- ja lastenhoidosta. Kaikki eivät naisena olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, ylipainoon, feminismiin, masennukseen, muunsukupuolisuuteen. Heistä tuli luusereita. Jos nainen syytti patriarkaattia, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole nainen!

Draaman kaari saa kolumnissa huippunsa kohdassa, jossa Enqvist toistelee uskottavuutensa menettäneen valtamedian levittämää karikatyyria pahasta valkoisesta heteromiehestä, joka on herkkäusoisuuttaan vajonnut kabaalin äärioikeiston ohjailtavaksi:

Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita.

Ainoastaan valtion kukkarolla käyvillä sosialisteilla ja elämän ehtoopuolella Westendissä viihtyvillä hyväosaisilla riittää moraalista julkeutta puhua globaalista yhteisvastuusta, vaikka ensi sijassa jokainen yksilö on vastuussa vain itsestään ja lähimmäisistään. Eettisesti korkeimmalla tasolla ovat sitten ne kansalaiset, jotka ovat velvollisuudentuntoisia kansaansa kohtaan. Sitä vastoin Enqvistille vain kansanpetturi on tosimies, koska kansakunnan säilymisestä huolehtiva ei voi olla muu kuin nynnyilevä luuseri.

Mitä sitten tulee maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen, Enqvist kuuluu niihin, jotka menevät globalismissaan perse edellä puuhun. Tunnettu ympäristöaktivisti ja biologi Garrett Hardin sanoo artikkelissaan Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa ettei itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ole suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan monesti sen yksi keskeisistä aiheuttajista. Hänen mukaansa ongelmia ei kannata koskaan globalisoida, jos se voidaan ratkaista paikallisesti. 

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä.

Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Pienen hiilijalanjäljen kehitysmaiden ylijäämäväestön päästäminen korkean kulutuksen pohjoiseen jos mikä on ekologisesti vastuutonta toimintaa. Sitä paitsi Enqvistin puhe "pakolaisleirien orvoista" (potentiaalisista ISIS-terroristeista) on pelkkää tunteisiin vetoavaa kyynistä retoriikkaa, jonka todellinen tarkoitus on näyttää vihreää valoa Lähi-idän ja Afrikan elintasopakolaisille. 

Vastuusta voidaan toki puhua, mutta silloin sitä pitäisi vaatia ensimmäisenä elintasopakolaisilta, jotka jättävät lähimmäisensä ja kotimaansa oman onnensa nojaan vain siksi, että pääsevät itse nauttimaan Pohjoismaiden tarjoamasta hyvinvoinnista. He eivät rakenna kotimaitaan, vaan astuvat kutsumattomina vieraina valmiiseen pöytään ja kiitokseksi lisäävät kohdemaidensa rikollisuutta. Kolumnistin kieroutuneessa logiikassa taas ne, jotka eivät halua elättää verovaroilla elintasosurffaajia ovatkin vastuuta pakoilevia "haittaoikeistolaisia" (sattumoisin äärivasemmiston käyttämä termi) luusereita:

En vihjaile tai virnuile. Mutta mielessäni käy kyllä marginaalinen haittaoikeisto, jonka käsityskyvylle maailma on käynyt liian monimutkaiseksi.  

On totta, että ennen oli paljon helpompaa. Muukalainen tarkoitti naapurikylän renkipoikaa ja tieto eteni samaa vauhtia kuin hyvä hevonen. Nyt kaikki on niin vaikeaa. Kukapa ei joskus haluaisi antaa periksi. Valahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle ja sulkea silmät realiteeteilta.  

Hoitakoot muut valtionvelat, juna-aikataulut, huolehtikoot muut joukoittain ihmisiä tuhoavista ydinlaitteista. Menkööt pakolaiset muualle ja ilmasto kiertäköön Suomenniemen.

Kyky katsoa realiteetteja on karannut kosmologi Enqvistiltä ulkoavaruuteen, jonka vuoksi hän ei näe sitä, mikä on tavallisten kuolevaisten näköpiirissä. Korkeissa sfääreissä leijaillessa kun tulee harvoin nähtyä millä motiiveilla väkisin Eurooppaan tunkeutuvat partalapset ovat liikkeellä. Niin ikään turvallisen kaukana ruohonjuuritasolta monikulttuurikokeilu näyttää kovin ruusuiselta, varsinkin jos sitä tarkastelee muualta kuin Itäkeskuksen ja Varissuon vuokrakasarmeista. Enqvistin kaltaisten "vastuullisten ihmisten" huolestuneisuus valtiovelastakin on silkkaa farisealaisuutta niin kauan kuin he pitävät portteja auki Euroopan ulkopuolisille vapaamatkustajille. 

On sinänsä mielenkiintoista pohtia, tekeekö terävänä tunnettu mies älyllisiä kuperkeikkoja humanitäärisyyden™ palveluksessa vain siksi, että niistä tulee hyvä olo. Voihan kyse olla laskelmoivasta hegemonisen vallan puolelle asettumisesta tai sitten ihan silkasta konformismista kumpuavasta pelkuruudestakin. Niin tai näin, Enqvist kuuluu siihen kansanosaan, jonka ei enää edes ikänsä puolesta tarvitse tehdä juuri mitään uhrauksia tulevien sukupolvien puolesta. Vastuun kantaminen maailmasta jää joka tapauksessa muille, joten tässä mielessä kolumnisti lukeutuu itse moittimiinsa luusereihin.



                                                          **************************

TV1, torstai 5.3.2020 klo 21.05. A-Talk

Mitä EU voi tehdä Turkin ja turvapaikanhakijoiden suhteen? Entä kuinka pahasti korona voi rokottaa Euroopan taloutta? A-Talkissa vieraina europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Silvia Modig (vas). Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

TV1, torstai 5.3.22.00. Ulkolinja: Aasian poikamiespommi

Aasiassa on 150 miljoonan naisen ja vaimon vaje. Miesvaltaisuus selittyy tiukalla perhesuunnittelulla, joka takia on jo kauan suosittu poikasikiöitä ja abortoitu tyttöjä. Perhesuunnittelun Aasiaan juurruttivat YK:n väestörahasto ja yksityiset, länsimaiset säätiöt. Sen seurauksena naisista on nyt tullut kauppatavaraa ja rikoksen uhreja. Linkki ohjelmaan.

Kestämättömän väestönkasvun jälkeen seuraavaksi eniten demografista sekasortoa maailmalla aiheuttaa väestön vääristynyt sukupuolijaukama. Kun naisettomia nuoria miehiä on liikaa, he synnyttävät väistämättä sosiaalista kuohuntaa ja pahimmassa tapauksessa he rynnistävät maansa rajojen ulkopuolelle ottamaan itselleen sen "mikä heille kuuluu". Tämä on näkynyt erityisesti arabimaissa, joissa naisettomuus johtuu pitkälti varakkaiden miesten harjoittamasta moniavioisuudesta. 

Sen sijaan Ulkolinjan käsittelemässä Aasian poikamiespommissa syynä miesten naisettomuuteen on ollut alun perin hyvä tarkoitus rajoittaa väestönkasvua. Seurauksiltaan se on silti lähes yhtä tuhoisia kuin arabimaiden vapaiden naisten vähyys. Toistaiseksi Aasian maiden varallisuus ja hyvä työllisyystilanne ovat taanneet sen, että vaimovajaus synnyttää "vain" yksilöllisiä tragedioita. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua ja silloin saatamme nähdä aggressiivisen Eurooppaan suuntautuvan miesvyöryn, jota organisoi Tsingis Khanin kaltainen johtaja. 

HALLITUSOHJELMA SUOMEN TULEVALLE KONKURSSILLE JULKAISTU

Punavihreä painajaishallitus sai tänään kuukauden kestäneiden lehmänkauppojen jälkeen puserrettua uussosialistisen hallitusohjelman, joka tekee todennäköisesti Suomen taloudesta neljässä vuodessa Euroopan Venezuelan. Tästä kaikesta saamme kiittää viime kädessä vaalit hävinneen Keskustapuolueen talikkokommunisteja, joita ilman SDP:n olisi ollut mahdotonta muodostaa punavihreää enemmistöhallitusta. Avainasemansa vuoksi Kepulla oli hallitusneuvotteluissa ainutlaatuinen mahdollisuus kiristää muita. 

Siksi haja-asutusalueiden siltarumpupuolue sai kaikki vaatimuksensa läpi kuten edellisen hallituksen sössimän soteuudistuksen. Kepun iltalypsyn tuloksena saamme 18 maakunnan sotehimmelin, jonka seurauksena syntyy kolmas verottajainstanssi valtion ja kunnan rinnalle. Taloustieteen professori Matti Virenin mukaan Kepun maakuntamalli ei lisää sosiaali- ja terveyspuolen kustannustehokkuutta vaan ainoastaan paisuttaa jo entisestään pöhöttynyttä julkisen sektorin kallista byrokratiaa.

Lähihistorian tuhoisimman hallituksen ainoaksi hyväksi puoleksi voi kaiketi laskea sen, että siitä puuttuu äänestäjänsä moneen kertaan pettänyt Kokoomus. Vasemmiston ideologisena aisakannattajana toimiva epäkansallinen Kokoomus kun on valtapuolueena ollut käytännössä suurin syyllinen maamme peruuttamattomalle demografiselle muutokselle. Vihreät olisivat varmasti olleet Kokoomustakin tuhoisampia, mutta ilman merkittävää hallitusvaltaa puolue ei ole voinut toteuttaa dystooppisia houreitaan. Tässä hallituksessa se on siihen kykenevä ja Vihreät tulevatkin näyttämään kyntensä, joilla se repii kansan hauraan yhtenäisyyden lopullisesti kappaleiksi.

Kulttuurin ja poliittisten vapauksien puolella maamme on siirtymässä uuden hallituksen myötä samaan rintamaan Pohjois-Korean kanssa. Tästä kertoo ministeripaikkojen jako uutisessa Yle seurasi hetki hetkeltä: Puolueet valitsevat ministerinsä alkuviikosta – Haavisto todennäköinen ulkoministeri ja Andersson opetusministeri, Sipilä jää ulos hallituksesta:

SDP:llä on 7 salkkua: pääministeri, eurooppaministeri, kunta- ja omistajaohjausministeri, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri, perhe- ja peruspalveluministeri, liikenneministeri sekä työministeri.
Keskustalla 5 salkkua: valtiovarainministeri, tiede- ja kulttuuriministeri, elinkeinoministeri, puolustusministeri ja maa- ja metsätalousministeri.
Vihreillä 3 salkkua: ulkoministeri, ympäristö- ja ilmastoministeri ja sisäasiainministeri.
Vasemmistoliitolla 2 salkkua: opetusministeri ja sosiaali- ja terveysministeri.
RKP:lla 2 salkkua: oikeusministeri ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri.

Kansallisen identiteetin ja poliittisten vapauksien kannalta mielenkiintoismmat ministerivalinnat löytyvät Vihreiltä, Vasemmistoliitolta ja RKP:ltä. Hirvittää ajatella kuinka sisäministerin salkun saanut maamme epäisänmaallisin globalistipuolue aikoo toimia jo ennestään rapautuneen sananvapauden suhteen. On erittäin todennäköistä, että Vihreiden Khmerien "rakkausministeriö" pyrkii "järjestäytyneen rasismin" kriminalisoimiseen, jota se ehti vaatia viime hallituskaudella oppositioista käsin. Tämä ei ole pelkkää ounastelua, sillä hallitusohjelmasta löytyy kohta, jossa sanotaan: "Arvioidaan tarve puuttua vakavimpiin järjestäytyneen rasismin muotoihin lainsäädännön keinoin."

Vasemmistoliiton saama opetusministeriö ei sekään lupaa hyvää: kouluissa monikulttuurisuuden ja sateenkaari-ideologian indoktrinaatiota tullaan suurella varmuudella vain lisäämään entisestään. Vastaavasti RKP:n johtamassa suomalaisvihamielisessä oikeusministeriössä ollaan innokkaita soveltamaan vihreän sisäministeriön orwellilaista lainsäädäntöä, johon tulee kuulumaan kryptiset viharikoslait. Kielipuoleen toisen salkun pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri voisi taas olla kuin suoraan romaanista Vuonna 1984. Jos tuo kirja päivitettäisiin tähän vuoteen siellä olisi varmuudella uudesta hallituksesta löytyvä ilmastoministeri.

Suurelle yleisölle  hallituksen vesimeloniohjelmaa (päältä vihreää, sisältä punaista) myydään sillä, että pieni- ja keskituloiset muka hyötyisivät siitä. Punaliberaali Yle on lähtenyt leikkiin mukaan ja tehnyt aiheesta jutun Antti Rinteen hallitus lupaa jokaiselle jotakin: Ylen hakukone kertoo, mitkä lupaukset koskevat sinua. 

Tyhmä vaalikarja ei taida ymmärtää, että sen saamat "edut" ovat sen itsensä kustantamia tai velaksi ottamia, jotka hallitus vain jakaa sille takaisin. Kyse on samasta hölmöläissadusta, jossa mattoa jatketaan ottamalla sitä toisesta päästä. Jos hyvin käy uudelle hallitukselle voi tulla pää vetävän käteen jo parin vuoden päästä. Mikäli tällainen hallitus saa toteuttaa ohjelmaansa koko vaalikauden, Suomi joutuu neljän vuoden päästä IMF:n holhoamaksi valtioksi.

VOIHAN YLEN PERJANTAI SENTÄÄN

Yle TV1 Perjantai 15.12.2017 klo 21:05, Perjantai  

Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi? Kansanedustaja Ben Zyskowicz ja kansalaisaktivisti Michaela Moua. Perjantai-dokkari: Nuori, trendikäs - ja äärioikealla. HD

Yle Areena.

Jo ohjelman esittely sisältää ideologisen arvoasetelman, joka on silkkaa valhetta, ellei katsoja sitten edusta itse poliittista eliittiä, jossa halutaan noudattaa kreivi Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergin visioimaa dystopiaa. Eipä ihme, että studioon oli raahattu Kokoomuksen sionistisiipeä edustava Ben Zyskowicz. Suomessa Coudenhove-Kalergin näkemykset sekarotuisen Euroopan suotavuudesta tunnetaan parhaiten Paavo Väyrysen väitöskirjasta, jossa hän analysoi kriittisesti itävaltalais-japanilaisen kreivin Eurooppa-politiikkaa. Tätä Eurooppa-kritiikkiä ei tuotu ohjelmassa tietenkään mitenkään esiin.

Esittelylause "Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi?" sisältää ajatuksen, että etnisesti riitaisa sekamelska yhdistettynä juurettomaan kulutuskeskeiseen maitokahvimassaan olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempaa kuin perinteinen eurooppalaisuus . Ei se ole, vaan painvastoin huonompaa. 

Jos afrikkalaisten ja arabien maahan päästäminen olisi merkki paremmasta, sitä harjoittasivat myös Kiina ja Kauko-Idän taloustiikerit kuten Japani ja Etelä-Korea. Miksi ne eivät sitten tee niin, vaan seuraavat hiljaisen huvittuneena vierestä, kun Euroopan tuhoaa itsensä haalimalla kognitiivisesti haasteellista joutoväkeä. MOT.

Perjantain alussa afrikkalais-suomalainen toimittaja Sean Ricks haastattelee valkoisten intressiin nuivasti suhtautuvaa puoliksi afrikkalaistaustaista "kansalaisaktivisti" Michaela Mouaa. Eurooppalaisesta kulttuurista vieraantuneet mulatit ovat tietenkin syyttömiä olemassoloonsa, mutta olisi naurettavaa väittää, etteikö tähän kaikin puolin surulliseen lopputulokseen löytyisi syyllisiä: geneettisen perimänsä itsekkäästi pettäneet vanhemmat. Viidakkokuumeilusta seuraava syntyminen on tragedia yksilölle, mutta laajassa mitassa katastrofi Euroopalle, jos siitä tulee tarpeeksi laajalle levinnyt huono tapa.  

Lyhyterapiaa nykykään harjoittavan ex-koripalloilija Michaela Mouan haastattelu sisälsi paljon hämmentäviä kohtia. Eräs niistä oli se, kun häneltä kysyttiin,  miksi "rodullistetun" (lol) asiakkaan pitäisi mennä mieluummin Moan hoitoon kuin valkoisen. Kysymys on sikäli järjetön, koska egalitaristien, jota sekä toimittaja että haastatelu edustavat, mielestä mitään rotuja ei ole edes olemassa. Tietysti käyttämällä sanaa "rodullistettu" tätä kysymystä yritetään kiertää, mutta sen ad hoc -tarkoitus on niin ilmiselvää, että sen kieltävät vain tuon termin marginaaliset käyttäjät.

Sean Ricksin asenteen ymmärtää helposti hänen taustansa vuoksi, koska hän ei ole voinut valita ulkopuolisuuttaan etnisesti suomalaisessa yhteisössä. Sen sijaan vasemmiston aisankannattajaksi ryhtyneen toimittaja Pekka Vahvasen näkemykset ovat puhtaasti itse valittua idiotismia. Tämä kävi selväksi Ben Zyskowicz -haastattelussa, jossa hänen asenteensa oli myötähävettävän filosemiitinen. Hän jopa tunnusti ihailevansa juutalaisia kuin mikäkin Johannes Salminen ja kutsui itseään hieman ironisesti wannabe-juutalaiseksi. Hänen suosikkilistaan kuuluvat mm. sellaiset kyyniset harhaanjohtajat kuin Sigmund Freud ja Henry Kissinger. 

Ohjelman puolivälissä nähtiin eläkkeelle siirtyneen toimittaja Jyrki Richtin lyhytdokumentti eurooppalaisesta Generation Identity -liikkeestä. Richtin tekemän dokumentin lisäksi hän on kirjoittanut ilmiöstä myös Ylen verkkosivulle. Artikkelin Hipsterioikeiston pomo: ”Seuraava suuri nuorisoliike Euroopassa on Generation Identity tai jihadismi” lopusta löytyy myös kyseinen dokumentti. Vaikka dokumentti käsitteli kohdettaan melko tasapuolisesti, oli Tampereen studion toimittajat ja vieraat yksimielisesti liikettä vastaan. 

Ehkäpä filmissä nähty termi islamo-vasemmistolainen synnytti keskustelijoissa liikaa näppylöitä, joiden hieromista ei haluttu näyttää suurelle yleisölle? Avoimempaa ja älyllisesti stimuloivampaa keskustelua olisi saatu aikaan helposti, mikäli studioon olisi tuotu edes yksi "äärioikeistolaisuutta" puolustava asiantunteva henkilö. Nyt "keskustelu" muistutti katolilaista inkivisitiota sosiaalidemokrattisella lässytyksellä.

Yle TV1, perjantai 15.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Tami Tammisen vinkit presidenttiehdokkaille. Uusnatsi valetoimittajana. Juontaja Sanna Ukkola. #pressiklubi HD

Natsit ne vaan pysyvät pakkomielteisesti Pressiklubin ohjelmissa. Ohjelmatiedoista poiketen teemaa ei kuitenkaan käsitelty tässä jaksossa. Silti muutama sana käsittelemättä jääneestä aiheesta.

Mediassa vellovan natsihysterian keskellä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren kirjoitti hiljattain paljon huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan, että "Ongelma vaan on siinä, että näitä uhkakuvia levittävät kaikkien mieluimmin ne, joiden omat tavoitteet eivät kestä päivänvaloa senkään vertaa kuin kuviteltujen uhkaajien". On selvää, ettei tällaista keskustelunavausta päästetä valtamedian julkisuuteen, vaikka sen esittäjänä onkin professorintason mies.

Toimittaja ei ole lääkäriin verrattava ammatti, joka vaatisi luvan. Valetoimittaja on yhtä absurdi termi kuin valejoulupukki, valeurheilija tai valemuusikko. Suomessa on iät ja ajat ollut erilaisia kulttuuri- ja aatelehtiä, joiden tekijät kutsuvat itseään toimittajiksi. Tässä ei ole nähty mitään ongelmaa. Kuitenkin nyt kun ruotsalaisen NTV-nettikanavan toimittaja haastatteli itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoitusta vastustaneita naamioituneita anarkisteja, tämä olikin väärin tehty, vaikka kysymykset olivat täysin perusteltuja. Journalistiliiton ja valtamedian mielestä kysyminen oli ennen kaikkea väärin siksi, että toimittajaksi itsensä esitellyt haastattelija ei edustanut valtamedian sertifioimia poliittisesti korrekteja ideologioita!



Yle Teema Fem, perjantai 15.12.2017 klo 21:00 , Kino: 12 vuotta orjana (K16)

(12 Years a Slave, USA 2013) Kolmella Oscarilla palkittu tositarina tummaihoisesta miehestä, joka siepataan orjaksi Louisianaan. O: Steve McQueen. N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt. HD Äänitekstitys: suomi. K16

Orjuutta on kaikkialla maailmassa, mutta lännen valkoiset kristityt olivat ensimmäisiä, jotka keksivät sen tuomitsemiselle moraalifilosifiset perusteet ja lopulta myös lakkauttivat sen ensimmäisinä. Mitä tästä on kiitoksena? "Liberaali" kuten vasemmistolainen Hollywood tekee vuosi toisensa jälkeen orjuudesta valkoisia syyllistäviä elokuvia, jotka toiset "liberaalit" Oscar-äänestyksissä palkitsevat.

Tämä röyhkeys, chutzpah, on sitäkin härskimpää, kun tietää, että juuri Hollywoodia kiistattomasti hallitsevat raharikkaat juutalaiset olivat keskeisessä roolissa trans-atlanttisessa orjakaupassa. Luonnollisesti nämä historian manipuloitsijat jättävät visusti kertomatta oman osuutensa orjakaupasta ja vierittävät vajaa parisataa vuotta kestäneen orjabisneksen (josta Amerikan nykymustat saavat olla paradoksaalisesti kiitollisia, sillä muuten he asusivat Afrikan savimajoissa) pelkästään valkoisten kristittyjen niskoille.

Trans-atlanttisessa orjakaupassa oli mukana vielä kaksi muuta osapuolta, joista on haluttu vaieta, koska kuvio ei sovi valtamedian poliittisesti korrektiin eli valheelliseen narraatioon. Arabimuslimit olivat suuressa roolissa, sillä he ottivat kiinni mustia ja myivät niitä eurooppalaisille. Valkoisen orjakaupan lisäksi arabit jatkovat orjakauppaa vielä länsimaiden asettaman orjuuden kiellon jälkeen, mutta eivät niin pitkään kuin Saharan eteläpuoliset mustat, jotka harjoittavat sitä edelleen. He myivät 1600-1800 -luvulla toisiaan orjiksi kuten tänään, mutta tämä lienee atlanttisen orjakaupan suurin tabu.

Oscar-palkittu 12 vuotta orjana on elokuva, jossa oikeutetaan mustien valkoisia vastaan kohdistama sadistinen väkivalta. Historiallisuudestaan huolimatta elokuvan perimmäisenä tarkoituksena lienee oikeuttaa nykyinen mustien väkivalta länsimaissa. Tämä etnomasokistinen selitys näyttää uppoavan erityisen hyvin liberaaleihin ja muihin valkoisiin aisankannattajiin.