KUN KORONA HELLITTÄÄ UUTISTARJONNASSA, PUNAMÄDÄTTÄJÄT ASTUVAT ESIIN VANHOINE TASA-ARVOVALHEINEEN

Viimeisen puolentoistavuoden aikana läntisen maailman tietoisuutta hallinnut koronahysteria on jättänyt pinnan alle sivilisaatiomme alla kuplivat muut patologiset ongelmat. Valtamedian päivittäisessä viruspelottelukampanjassa ei ole yksinkertaisesti jäänyt juurikaan tilaa tavanomaiselle arvomädätykselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättiläisen harteilla seisovat kansanviholliset ja heidän hyödylliset idioottinsa olisivat tänä aikana pyöritelleet toimettomina peukaloitaan. 

Päinvastoin, kulttuurillle tuhoisia ideoita on radikalisoitu entisestään ja niitä on levitetty kaikessa hiljaisuudessa syvämmälle yhteiskuntaan aina yrityselämään ja maanapuolustukseen asti. Jatkuvasti pompotetun koronatilanteen hieman hellittäessä tiedotusvälineet ja solutetut insitituutiot ovat nostaneet takaisin julkisuuteen aiemmat mädätysteemansa. Juuri kun länsimaisen hulluuden riemumarssin on luultu saavuttaneen huippunsa, woke-tiedostajat lyövät hölmistyneitä kansalaisia ällikkällä röyhkeillä vaatimuksillaan ja keskustelunavauksillaan. 

Silmiinpistävintä tässä viimeisimmässä moralistisessa ryöpsähdyksessä on suuryritysten näkyvä osuus. Aggressiiivinen intersektionaalisuus yritysmaailman huipulla on suurille ikäluokille kuitenkin jo niin paksua, ettei pääasiassa demarieläkeläisiä palveleva Yle ole tohtinut kertoa hissijätti Kone Oy:n pääomistajien viimeisimmästä uusmarxilaisesta ulostulosta. Kokoomuslainen Verkkolehti sen sijaan otti asian esille uutisjutussaan Herlinien suvun päättäjä TE:lle: Intersektionaalisuus ja feminismi nyt keskeisiä. 

Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvioida, onko Kone Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlinin, 36, yksitotiset ideologiset vuodatukset pelkkää kyynistä muotiaatteiden aallonharjalla ratsastamista vai aitoa sukupolvikokemusidiotismia. Joka tapauksessa on selvää, ettei identiteettipoliittinen ilveily pidemmän päälle ole yritykselle tuottavaa bisenestä, vaan pelkkä menoerä, joka on pois yrityksen ydintoiminnasta. Hissien valmistajana Kone Oy:llä ei tosin ole välitöntä pelkoa konservatiivisten asiakkaidensa menettämisestä ainakaan länsimaissa, mutta idän kasvumarkkinoilla hallusinaatiovasemmiston perhevastainen junttaus voi olla jo mainehaitta.

Arkisten bulkkituotteiden valmistajille woke-aktivismin peräänkuuluttaminen on jo suora taloudellinen riski. Tuorein esimerkki omaan jalkaan ampumisesta löytyy virvoitusjuomabisneksestä. Kun yhtiöiden markkinoinnista ja tiedotuksesta pääsevät vastaamaan ideologisesti konformistiset kympin tytöt, saadaan MTV3:n uutinen Uusissa Karhu-oluttölkeissä vahva kannanotto: "Puolustamme transoikeuksia, koska sen tekeminen on yksinkertaisesti oikein". 

Uudessa Karhu-mainoksessa karvoineen päivineen nieltyä trans-ideologiaa kehdataan vielä puolustaa moraalisella ehdottomuudella, vaikka oikeudenmukaisessa rationaalisessa maailmassa identiteettiharhoissa elävien sukupuolielinten silvonta on yksinkertaisesti väärin. Punaliberaalissa kuplassa elävien trendiperseiden todellisuuden kieltämisestä kertoo jutusta välittyvä aito hämmästys kampanjan saamasta vastareaktiosta. Kun yritysmaailmaan levittäytyneen woke-ringin propagandamainoskampanjassa hierotaan äärivasemmiston viimeisintä mielettömyyttä, yrityksissä oletetaan kuluttajien ottavan moisen vihamielisyyden tyytyväisenä vastaan. 

Ilmeisesti  Sinebrychoffin talouspäällikköt on lähetetty jo toukokuussa lomille, jolloin toimittaja-vaikuttaja (sic) Mona Blingin kaltaiset moraaliposeeraavat hyväkkää ovat päässeet vapaasti mellastamaan markkinointipuolella. Jo nyt on selvää, että Karhu-oluen degeneraatteja mielistelevä kampajana tekee suurta hallaa kokonaismyynnille. On nimittäin huonoa liiketaloutta suututtaa yli puolet asiakkaista ideologisen päiväperhon takia. Kampanjan läpivieminen onkin osoitus kulttuurimarxilaisuuden saamasta asemasta yritysmaailmassa, jossa sen katsotaan edistävän valtioon vahvasti kytköksissä olevaan monopolikapitalismia. Kulttuurin tuhorintamalla bisnesoikeisto ja kulttuurivasemmisto ovat vaarallisella tavalla löytäneet toisensa.

Kulttuurimarxilaisten pitkä marssi läpi instituutoiden on yleensä ollut voimakkainta valtiokoneistossa. Viimeisimpinä yhteiskuntaa ylläpitävinä insitituutioina poliisi ja armeija ovat kuitenkin käyneet sitkeää viivytystaistelua vihamielistä kulttuuri-invaasiota vastaan. Ikävä kyllä poliisi on EU:n kaukohallinnon myötä siirtynyt jo joitain vuosia sitten suomalaisvihamielisten voimien käsiin. Nyt puolusvoimille on käymässä samoin, tosin mädättävänä elementtinä on tällä kertaa länsimaisia arvoja puolustava Nato. Atlantin puolustusliitolle "läntinen arvopohja" tarkoittaa lähinnä homo- ja monikulttuurin ylivallan varjelua väkivaltaisin keinoin. 

Suomessa Natokiimaiset hybridihomottajat eivät enää pahemmin kainostele puheenvuoroissaan agendaansa. Ei tarvitse kuin lukea Puolustuvoimien sivuilta kenraalimajuri Vesa Virtasen julkilausuma, niin tietää millaisella vieraalla maaperällä armeijan johto tällä hetkellä liikkuu. Pervopamflettissaan Virtanen uskoo idelogisessa naiviudessaan suomalaisten puolustavan ensiijaisesti hengellään "demokratiaa" ja "moniarvoisuutta" eikä kotia, uskontoa ja isänmaata:

Aseellisissa konflikteissa yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat usein ensimmäisiä arvoja, joita loukataan. Näin näyttää tapahtuvan maissa, joissa demokratia ja kansalaisoikeudet väistyvät voimapolitiikan tieltä. Tätä taustaa vasten on entistä tärkeämpää, että Puolustusvoimat on sitoutunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen yhteiskunnassa, joka pyrkii turvaamaan kaikkien kansalaisten mahdollisimman hyvän elämän. Demokratian, sananvapauden ja monimuotoisuuden puolustaminen on tärkeää. Voimme olla aidosti ylpeitä siitä, että Suomi on rakennettu erilaisille ihmisille vapaaksi ja turvalliseksi maaksi. Nytkin käynnissä oleva Pride-viikko on osoitus siitä, että voimme rakentaa Suomea yhdessä tasavertaisina kaikkien kanssa. Puolustusvoimien tehtävä on varmistaa turvallinen maa kaikille myös tulevaisuudessa.

On vaikea kuvitella, että juuri kukaan keskivertosuomalainen olisi valmis uhrautumaan Naton edistämien  homoarvojen puolesta. Ainoastaan armeijaan pesiytyneet omituiset hiipparit saattavat allekirjoittaa varauksetta Puolustusvoimien homo- ja transagendan. Tunnetuimpana tapauksena surullisen kuuluista merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen, joka on aikaisempina vuosina osallistunut näyttävästi Pride-marsseihin ja ottanut vahvasti kantaa seksuaalista häirintää vastaan. Lieventääkseen etukäteen mediatappiota Pylväläinen tunnusti hiljattain itse syyllistyneensä toistuvasti seksuaaliseen häirintään. 

Luonnollisesti Yle on ollut tapauksesta visusti hiljaa, sillä mediajätti on julkaissut aiemmin ylistäviä juttuja "rohkeasta" Pylvänäisestä. Hurskastelevan äärivasemmiston piirissä ylikersantin porsastelu ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä seksuaaliseen ahdisteluun ovat syyllistyneet mm. Elokapinaan ja  Feministiseen puolueeseen kuuluva homo Paju Vepsäläinen, vasemmistonuoria saalistanut sarjaraiskaaja-toimittaja Ari Lahdenmäki, romanipedofiili Veijo Baltzar, liberaalin Avoimen Puolueen saalistaja Petrus Pennanen, Lapin vihreiden pedofiilijohtohahmo Outi Kumpuniemi, pedofiilia suojellut äärivasemmistolainen valtamediatoimittaja Maria Pettersson, Suomessa asunut espanjalainen antifasisti Mauricio Cubero Riera sekä vasemmiston pedofiilipormestariehdokas Sasu Haapanen. Kaikista näistä tapauksista Yle ja Helsingin Sanomat ovat vaienneet systemaattisesti.

                                                         ************************



Yle Areena, tiistai 22.6.2021 klo 21.00, Historia: Orjakaupan synkkä menneisyys

4/4 Orjakaupan loppu. Vähitellen asenteet muuttuvat ja orjakauppa kielletään. Näyttelijä Samuel L. Jackson johdattelee läpi orjakaupan 400 vuotta kestäneen synkän historian. Yli 12 miljoonaa afrikkalaista kuljetettiin epäinhimillisissä oloissa Atlantin yli Amerikkaan ja jo matkalla kuoli arviolta noin 2 miljoonaa ihmistä. Ohjelmassa sukelletaan uponneiden orjalaivojen hylkyihin, perehdytään orjakaupan taloudellisiin hyötyihin ja kuullaan henkilökohtaisia tarinoita orjakaupan uhreista. Tuotanto: Associated Producers/Cornelia Street Productions, Kanada. HD 59 minOhjelman sivulle

TV1, perjantai 18.6.2021 klo 21.05, Kerro kuka olen (16)

5/9. Berliinin pimeä puoli. Amelian tie vie Saksaan, jossa hän tapaa yllättäen tuttuja menneisyydestä. Amelian rohkea toiminta kansallissosialisteja vastaan huomataan Lontoossa asti ja hän päätyy jälleen vakoojaksi. HD 44 min

Yle Teema, torstai 17.6.2021 klo 24.00, Mussolinin unelmatehdas

Cinecittà oli suuri elokuvastudio Roomassa Tiber-joen rannalla. Siellä tuotettiin Mussolinin fasismihallinnon aikana yli 300 elokuvaa. Mitä valkokankaan suuret diivat tekivät, miten propaganda ja taide yhdistyivät? Millaisia kohtaloita, millaisia moraalisia valintoja? Dokumenttielokuvan ohjasi Marco Spagnoli. Suomen-ensi-ilta. (Cinecittà Babilonia, Italia 2017) (U) HD 1 h 14 min

TV 1, keskiviikko 16.6.2021 klo 21.00, Merkkien salat

UUSI KAUSI Kausi 2, 1/8 Hakaristi. Jakso paljastaa hakaristin historiallisen matkan Graalin maljasta natsien käyttämäksi pahan symboliksi. Merkkien saloja jäljittävät toimittaja Ella Kanninen ja symbolitutkija Liisa Väisänen. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Miten puhdistaa hakaristin maine? No tietenkin helpoiten antamalla tasapuolinen kuva kansallissosialismista. Kun natsien maine puhdistetaan liittoutunedien propagandavalheista ja nähdään, ettei se edustakaan yksiselitteistä "absoluuttusta pahuutta", hakaristikin normalisoituu.

Ohjelmassa nokkelana mainosmaakarina esiintyvän Eka Ruolan mielestä YK:n  pitäisi ottaa  hakaristi käyttöön, koska se edustaa automaattisesti "hyvää". Meiltä siis löytyy kokonainen sukupolvi Tarja Halosen opetuslapsia, jotka silmääkään räpäyttämättä pitävät YK:n kaltaista  antidemokraattista maailmanvaltioideaa jonain hyvyyden ruumiillistumana.

Yle Teema, lauantai 12.6.20210 klo 20.55 Small Axe (12) 

2/5. Lovers Rock - rakkautta reggaen tahdissa. 1980-luvulla afrokaribialaiset eivät olleet tervetulleita klubeille. Voidakseen nauttia nuoruuden vapauksista, musiikista ja löytää uusia ystäviä, bileet piti järjestää yksityiskodeissa. HD 1 h 10 min

Yle TV1, perjantai 11.6.2021 klo 18.50, Foylen sota (12)

Kausi 1, 2/4. Valkoinen höyhen. Foyle tutkii fasistisen liikkeen jäsenen surmaa ja on pian vakuuttunut siitä, että väärä mies joutui tulilinjalle. Kuka olikaan oikea uhri, ja miksi hänet haluttiin hengiltä? (U) SD 1 h 39 min

Yle Teema, torstai 10.6.2021 klo 22.50 Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

2/2. 1945 - 2020 Amerikka palaa. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min

TAIKAUSKO TASA-ARVOTOTEEMIIN LASKEE INSTITUUTIOIDEN KUTEN YLIOPISTON JA ARMEIJAN TASOA

Länsimaisen kulttuurin ennennäkemättömän nopeaa alasajoa todistaa kenties parhaiten kyseenalaistamattoman tasa-arvokultin tunkeutuminen lähes kaikkiin yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin. Harmittomimmillaan tasa-arvoilveily tuottaa viihdyttävää tahatonta komiikkaa kuten oksymoroni naispappeus. Pahimmillaan se uhkaa kansakunnan keskeisten instituutioiden toimintakykyä. 

Esimerkiksi naisten vapaaehtoinen osallistuminen armeijaan on keventänyt taistelukoulutusta. Tämä voi olla kohtalokasta tosipaikan tullessa. Lukuisten tutkimusten perusteella on tiedetty jo pitkään, että naisten kuolemisella rintamalla on demoralisoiva vaikutus miessotilaisiin. Siksi monet rationaalisesti toimivat maat eivät suostukaan päästämään naisia armeijoihinsa. 

Naisten läsnäolo heikentää myös taisteluryhmien koheesiota, synnyttää ylimääräistä sukupuolista jännitettä ja mustasukkaisuutta. Vaikka tämä kaikki tiedetään, monessä länsimaissa armeijan ydintehtävää tärkeämmäksi on nostettu sukupuolten "yhdenvertaisuus". Toisin sanoen järjetön tasa-arvoideologia ylittää armeijan perimmäisen tarkoituksen eli olla mahdollisimman tehokas taistelutilanteessa, jotta kansankunnan olemassaoloa uhkaava vihollinen lyötäisiin.

Vallitseva tasa-arvoteatteri vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös kansakuntien menestykseen. Voi vain kysyä, miksi eurooppalaisten yliopistojen taso on laskenut kansainvälisessä vertailussa. Eräs vastaus löytyy Ylen jutusta Pätevyys ratkaisee, mutta sukupuolellakin on väliä – suurin osa Suomen yliopistoista harjoittaa positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa. Uutisjutun johdannossa punavihreä toimittajapoika Eero Mäntymaa tuskin edes ymmärtää kirjoittavansa palturia:

Jos tarjolla on kaksi tasavahvaa hakijaa, yliopistot voivat suosia vähemmistöryhmään kuuluvaa. Usein se on nainen.

Väestötilastojen mukaan jokaista naista kohti Suomessa on 0,97 miestä. Toimittaja ja punaiset yliopistot kuitenkin viittaavat kintaalla tälle tosiasialle luokittelemalla naiset vähemmistöryhmäksi. Nurinkurinen vähemmistöajattelu on erityisen räikeää yliopistossa, joiden opiskelijoista on naisia normaaliin sukupuolijakaumaan verrattuna huomattavasti enemmän kuin miehiä.

Suomalaisten ja muiden eurooppalaisten yliopistojen positiivisessa syrjinnässä olennaista ei ole eri sukupuolten kyvyt sinänsä, vaan se, että virkaan ei valita välttämättä pätevintä. Aalto-yliopistossa toimitaan sentään klassisen meritokratian mukaan ja virkaan valitaan vain paras:

Myöskään Aalto-yliopisto Helsingissä ei ota valintatilanteessa sukupuolta huomioon. 

– Olemme käyneet keskustelua siitä. Lähdemme kuitenkin siitä, että palkkaamme parhaat, sanoo Aalto-yilopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen.

Yliopistojen pätevyysvaatimuksissa on joustettu lähinnä humanistisilla aloilla, joten kansakunnan tulevaisuuden kannalta tilanne ei ehkä olekaan niin paha kuin se Ylen jutun perusteella näyttää. Ongelmaksi se muuttuu vasta sitten, kun miesvaltaisissa matemaattissa aineissa ja insinööritieteissä aletaan virkoihin nimittää naisia vain sukupuolensa vuoksi. Vaara on todellinen, sillä vauhtiin päästessään tasa-arvohulluus voi levitä kaikkialle.

Yhdysvalloista lähtöisin oleva Affirmative Action (positiivinen syrjintä) koskee lähinnä yliopistoihin pyrkiviä mustia opiskelijoita. Kyvykkäämpien syrjinnän vuoksi syntynyt haitta näkyy opiskelija-aineksessa. Tosin rapakon takana haitta on jäänyt pahimpia kauhuskenaarioita pienemmäksi, koska mustat eivät ymmärrettävistä syistä juuri hakeudu ratkaiseville matemaattis-luonnontietellisille aloille. Sen ovat vallanneet itäaasialaiset, jotka ovatkin tuoneet Yhdysvalloille tervetullutta aivovoimaa sen yliopistoihin. Onneksi Suomen yliopistoissa rotu-ongelma puuttuu toistaiseksi kokonaan, jonka vuoksi tänne kopioitu "positiivinen syrjintä" (syrjityksi tullut tuskin pitää asiaa positiivisena) koskee vain sukupuolta.

                                                        ****************************


Yle TV2, keskiviikko 8.7.2017 klo 21:00. Kätilö (K16)

Helena, Vikasilmäksi haukuttu, rakastuu SS-mieheen Lapin sodan kynnyksellä. Antti J. Jokisen elokuva Katja Ketun romaanista. N: Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Tommi Korpela. Suomi 2015. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 53 min 

Yle Watch arvioi tämän uusintana näytettävän elokuvan 11.12.2017. Sieltä arvio kokonaisuudessaan:

Jostain syystä toisen maailmansodan natsit ovat viime vuosina kuumottaneet maamme feministisiä ja vasemmistolaisia naiskirjailijoita. Luultavasti syynä tähän on helppo moralismi, vaikka romaanien sekavalla monikerroksellisuudella sitä yritetäänkin peittää. 

Pohjoisen feministiraivottarena tunnetun Katja Ketun romaanista tehty natsieksploitaatio Kätilö on juuri sellainen fantasia kuin elokuvaviihteen hyväkkäiltä saattaa näinä aikoina odottaa. Sekä Ketun romaani että elokuva sisältää häikäilemätöntä historian uudelleen tulkintaa, jossa totuudesta ei juurikaan välitetä. Tiedostava punaliberaali saattaa olla perillä elokuvan historiallisista erivapauksista, mutta hyväksyy tunnetasolla silti mitä tahansa, sillä ovathan kyseessä sentään arkkidemoneiksi nostetut natsit. Tällöin mikä tahansa voi olla periaatteessa mahdollista. Paitsi että ei ole. 

Elokuvassa kuvataan saksalaisten Lapissa pitämiä sotavankileirejä, joissa tehtiin mengelemäisiä ihmiskokeita. Virallinen historia ei tällaista tietenkään tunne, mutta hollywoodilaisella mindfuck-metodilla tällaista ajatetaan kursailematta katsojan tajuntaan. Kuullaanpa elokuvassa tuttua vetistelevää mustalaisviuluakin, joka johdattaa ehdollistetun katsojan kuviin, joita on viljelty holokaustidokumenteissa runsaasti. 

Oma lukunsa rainassa on Helenan ja SS-mies Johanneksen suhde. Oikeastaan juuri se paljastaa mikä tasa-arvon nimeen vannovissa feministeissä natseissa kiehtoo. Siinä alkavat kummasti korkeaposkisen maatiaistytön polvet heikottamaan, kun he ajattelevat komeaa SS-herrasmiestä, tuota brutaalin ylivertaista valloittajatyyppiä. Ehkä Katja Ketun romaanin Kätilö taustalla ei olekaan poliittinen vaan tukahdettu seksuaalinen motiivi.

YLEISÄLYKKYYS TABUNA SÄILYY: YLE SELITTÄÄ MAAHANMUUTTAJIEN HEIKOT PISA-TULOKSET RASISMILLA

"Yhteiskunta koostuu ihmisistä"

Filosofian alaan kuuluvassa epistemologiassa eli tietoteoriassa tarkastellaan mm. argumenttien johdonmukaisuutta (ristiriidattomuutta so. logiikkaa) ja tosiasiaväitteiden pätevyyttä. Niin ikään tietoteorian alkeissa opetetaan, kuinka yhden premissin (perusteen) virheellisyys voi kumota koko argumentin pätevyyden. Tätäkin ratkaisevampaa argumentin kumoutuvuudelle on aksiomaattisen, kyseenalaistamattomana pidetyn ensimmäisen premissin, epätotuus. 

Kun nämä taustatiedot pidetään mielessä, on helppo ymmärtää, miksi moderni länsimainen "demokratia" on kaatumassa omaan mahdottomuutensa. Se nojaa lähes kaikessa virheelliseen lähtöpremissiin, jonka mukana kaatuvat kaikki siitä johdetut tosiasiaväitteet ja niiden varaan rakennetut yhteiskuntapoliittiset ohjelmat. Valistunut lukija saattaa jo arvata mistä epätotuudesta, kaikkien valheiden äidistä, tässä on kyse. Aivan, tasa-arvosta.

Vähänkin elämää nähnyt ymmärtää sanomattakin, että ihmisissä löytyy valtavia henkisiä kykyeroja ja että ne voidaan ulottaa eri populaatiohin. Ikävä kyllä tämä empiirisiin havaintoihin ja eri populaatioiden yleisälykkyyden (iq) mittauksiin perustava tutkimustieto ei ole vallitseva totuus. Tämä johtuu hegemonisen julkisen keskustelun vallanneesta ylikoulutetusta keskiluokasta ja "edistysmielisestä" punaporvaristosta, jotka erottuaakseen rahvaasta kannattavat tosiasioille vieraita utopioita. Nämä egalitarismitartunnan saaneet "hyvät ihmiset" kykenvät älyllisellä itsepetoksellaan ylläpitämään näennäisen uskottavaa valhetta ihmisten lähtökohtaisesta samanlaisuudesta riippumatta rodusta ja sukupuolesta. 

Se, mihin he eivät kykene, on tästä valheesta seuraavan väistämättömän lopputuloksen estäminen. Tosin silloinkaan he eivät myönnä aksiomaattisen lähtöoletuksensa virheellisyyttä, vaan käyttävät kaikkia mahdollisia argumentatiivisia jongleeraustaitoja selittääkseen epämiellyttävän lopputuloksen pois. Tavanomaisin ad hoc -poisselitys heille on rasismi. 

Juuri tästä on kyse kun puhutaan maahanmuuttajien (lue: afrikkalaisten) heikosta koulumenestyksestä Suomessa. Sitähän ei voida kiistää tilastollisesti, jonka vuoksi egalitaristit hyppäävät havaitun ilmiön syyhyn, joka selitetään milläpä muulla kuin rasismilla. Ylen verkkosivuille on ilmestynyt parikin uutista aiheesta, joista ensimmäinen, "En olisi odottanut tätä sinulta", sanoi opettaja – Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppivat huonommin kuin muut, tutkijan mukaan syrjintä rehottaa, antaa puolueellisen puolustuspuheenvuoron asianomaisille rotumuukalaisille. 

Tarkkaavainen lukija huomaa nälkävuoden pituisesta puolustuskirjelmästä välittömästi, ettei valittajien kuorossa ole suomalaisista rodullisesti poikkeavia itäaasialaisia, vaikka he voisivat ulkonäkönsä puolesta uhriutua rasismista. Itäaasialaisetkin ovat niin sanotusti maahanmuuttajataustaisia, mutta heillä ei ole syytä itkeä heikoista oppimistuloksista, koska heidän korkealle mitatun yleisälykkyytensä vuoksi he eivät saa koulussa juuri koskaan huonoja numeroita toisin kuin somalit ja Saharan eteläpuolelta tulleet mustat afrikkalaiset. 

On erittäin todennäköistä, että koko uutista ei olisi edes olemassa mikäli "maahanmuuttajien" tausta olisi toisenlainen. Jos maahanmuuttajaperheet olisivat taustaltaan kantasaksalaisia, kantaruotsalaisia tai japanilaisia, keskustelua Suomen Pisa-tulosten heikkenemisestä ja maahanmuuttajien heikosta matematiikantaidoista ei edes käytäisi. Vallitsevassa tilanteessa toimittaja Reeta Niemonen ei voikaan muuta kuin teeskenellä hämmästystä, vaikka tietää todennäköisesti todelliset syyt:

Suomi ei olekaan koulutuksen mallimaa – ainakaan kaikille. Raportissa vertaillaan lukutaidon tuloksia kantaväestön sekä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien välillä. OECD-maiden suurin piste-ero löytyy Suomesta. Se ei selity maahanmuuttajaperheiden matalammalla tulo- tai koulutustasolla 

Itse asiassa myös vuosien 2015 ja 2012 PISA-tulokset viittaavat siihen, että Suomessa maahanmuuttajatausta vaikuttaa oppimistuloksiin enemmän kuin useimmissa muissa maissa.  

(...) Miten voi olla niin? Alan tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmiö on monen asian summa. Taustalta löytyy sekoitus vanhentuneita rakenteita ja rasistisia asenteita

Evoluutiobiologiasta piittamattomien yhteiskuntatieteilijöiden etuna on ainakin se, että he kykenevät melko korkean älynsä vuoksi valehtelemaan Pisa-tulosten erojen johtuvan rasismista eikä tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kantasuomalaisista poikkeavasta älykkyysosamäärästä. Heille afrikkalaistaustaisten huonon koulumenestyksen selittäjäksi kelpaavat lähes kaikki selitykset maan ja taivaan välitä, mutta ei se ilmeisin eli mitattava yleisälykkyys, joka ennustaa paremmin kuin mikään muu mitattavan koulumenestyksen. Ylen agendauutisessa haastatellut kiertävätkin äo-kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa eikä koko asiaa uskalleta edes mainita.

Ylen toisessa agendauutisessa Maahanmuuttajataustaisten lasten heikko koulumenestys harmittaa poliitikkoja – suomen opetus viedään ministerille, opettajien käytöstä pahoitellaan vallan huipulle päässeet konformistinaiset kauhistelevat suomalaiskoulujen rasismia, jonka he näkevät yksiselitteisenä syynä afrikkalaistaustaisten heikolle koulumenestykselle.

Kansanedustaja ja sosiaalidemokraattien kympin tyttö Eeva-Johanna Eloranta elää unelmamaailmassa, jossa kannettu vesi pysyy kaivossa ts. koulutuksen lisäämisellä kuvitellaan parannettavan kognitiivisesti haasteellisten maahanmuuttajaoppilaiden oppimistuloksia:

Eduskunnan sivistysvaliokunnan varapuheenjohtajaa, kansanedustaja Eeva-Johanna Elorantaa (sd.) luvut harmittavat. 

– Suoraan sanottuna ottaa päähän. Nämä erot ovat todella ikävää luettavaa. Eloranta toivoo hallituksen suunnitteleman oppivelvollisuuden pidentämisen tuovan apua siihen, että myös maahanmuuttajataustaiset nuoret onnistuisivat paremmin toteuttamaan täyden potentiaalinsa. Lakimuutos voisi tulla voimaan jo 2021.

Elorannan vuodatuksessa taas ottaa päähän jo hänen lähtöoletuksensa, jossa suomalaisille on kuin taivaasta sälytetty velvollisuus ruokkia, kasvattaa ja kouluttaa kehitysmaiden kutsumattomia kiertolaisia. Suomalaiset eivät saa käenpoikien paapomisesta edes kiitosta, vaan vaivanpalkaksi viidennen kolonnan poliitikot kaatavat heidän niskaansa rasismisyytökset. 

Tasa-arvomaniaansa juuttunut Eloranta uskoo kai ihan vakavissaan oppimiserojen johtuvan syrjinnästä, vaikka syy kehitysmaalaisten menestymättömyyteen on sama kuin tulijoiden lähtömaan kulttuuri, jonka tietynlaiset ihmiset ovat luoneet. Jos afrikkalaiset menestyisivät koulussa yhtä hyvin kuin suomalaiset, heidän vanhemmillaan ei olisi alunperinkään ollut syytä muuttaa kotimaastaan, koska suomalaisia vastaavilla kognitiivisilla kyvyillään he olisivat luoneet itse luottamuksellisen hyvinvointiyhteiskunnan Afrikkaan. 

Koska kehitysmaalaiset eivät kotimaissaan kykene todistetusti luomaan vaurasta hyvinvointivaltiota, he suuntaavat pohjoisiin maihin, joiden alkuperäispopulaatiot ovat kyvyllään jo rakentaneet valmiin menestyvän valtion. Mikään määrä koulutusta ei kuitenkaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kykene tekemään heistä samanlaisia menestyjiä keskivertosuomalaisten kanssa. Eikä pidäkään, sillä heidän paikkansa ei ole täällä. Heidän läsnäolonsa vuoksi suomalaisetkaan eivät voi säilyä, kukoistaa ja kasvaa täyteen potentiaalinsa, jos meidän on jaettava heidän kanssaan perimämme, koulumme, teknologiamme, kulttuurimme, urheilumme  ja maantieellinen alueemme.

Ylikoulutetut pinkot, erityisesti naiset, uskovat hyvinvointimme tulleen ilmaiseksi tai peräti muiden riistosta, joten sen voi siksi jakaa ulkopuolisille ilmaiseksi. Tällaista ajattelua edustaa Elonrannan lisäksi haastateltu  kokoomuslainen Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen.  Hänkään ei uhraa ajatustakaan sille, miksi Suomi ylipäätään pitää täyttää täysin vierailla vapaamatkustajamuukalaisilla. Pakarinen onkin tyyppiesimerkki reaalitodellisuudesta irtaantuneesta hyväosaisesta, joka näpertelee mieluiten näennäisongelmien parissa:

Erityisen harmissaan apulaispormestari Pia Pakarinen on maahanmuuttajataustaisten nuorten tarinoista siitä, kuinka opettajat ovat lannistaneet heitä.  

– Se (lannistamisen lopettaminen) lähtee ihan omien asenteiden oikaisemisesta. Monet ikävät reaktiot perustuvat sille, ettei ole tietoa. Ei välttämättä tarkoiteta pahaa, muttei vain ole tullut ajatelleeksi, Pakarinen sanoo. 

– Tämänkaltainen ajatteluvirhe tulee tietysti korjata koulutuksella.

Pakarisen usko maagiseen tasa-arvoon on vankkumaton, varsinkin kun hän uskoo löytäneensä syyn afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajien heikkoon koulumenestykseen. Turhaan Pakarinen silti pyristelee, sillä ihmisryhmät eivät ole kyvyiltään samanlaisia so. tässä suhteessa samanarvoisia, eikä tätä totuutta pysty kumoamaan mikään "vihapuheesta" melskaava tuomioistuin kuten ei pystynyt kumoamaan Galileo Galileinkaan (1564-1642) puolustamaa totuutta maailmasta osana heliosentristä planeettajärjestelmää. Silti valheen hedelmät maistuvat apulaispormestarista makealta:

– Emmehän me voi ikinä pärjätä ja saada kaikille nuorille tasa-arvoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia, jos suhtaudumme heistä joihinkin näin.  

Hän pitää Helsingin järjestämää rasisminvastaista koulutusta hienona askeleena, ja toivoisi, että sama otettaisiin entistä paremmin huomioon myös lastentarha- ja luokanopettajakoulutuksessa.

Rasisminvastainen koulutus....valkoisten vastainen koulutus. Tasa-arvo saavutetaan vain kommunistijohtaja Pol Potin menetelmillä, jossa ylemmät karsitaan, jotta kaikki olisivat yhtä alhaisella tasolla. Savimajakulttuuri on Suomessakin mahdollista, mikäli "rasisminvastainen" väestövaihto etenee yhtä nopeasti kuin apulaispormestari Pakarisen Helsingissä.

25 VUOTTA SITTEN YLESSÄ ESITETTY TATU VANHASEN HAASTATTELU ÄO-EROISTA ON TÄNÄÄN VIELÄ SUUREMPI TABU KUIN SILLOIN

Vuoden 1994 suurin tieteellinen kohu nousi yhteiskuntatieteilijä Charles Murrayn ja psykologi Richard J. Herrnsteinin kirjoittamasta kirjasta The Bell Curve (Kellokäyrä), jossa käsitellään älykkyyserojen yhteiskunnallista vaikutusta. Suurin osa kirjassa esitetyistä väitteistä perustuu aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen, mutta vasta niiden kokoaminen samojen kansien väliin herätti median ja suuren yleisön mielenkiinnon. 

Kirjan keskeisin väite on, että älykkyystesteillä mitattavissa oleva älykkyys ennustaa paremmin yksilöiden koulu-, ammatti- ja taloudellista menestystä kuin vanhempien koulutus- ja tulotason kaltaiset vallitsevat sosiologiset selitystekijät. Jo pelkästään tämän ääneen sanominen olisi saanut aikaan kohun, koska se kyseenalaistaa perinpohjaisesti yhteiskunnan hegemonisen tasa-arvoideologian, jossa ihmisten henkisten kykyerojen kuvitellaan johtuvan pääasiassa ympäristötekijöistä. 

Varsinaisen poliittisen pommin yli 800-sivuinen teos synnytti käsittelessään kahdessa luvussaan rotujen älykkyyseroja. Niissä mainitut yleisälykkyystutkimukset puhuvat kiistatta sen puolesta, että Yhdysvaltain valkoisiin sekoittunut musta väestö saa 100:n äo-pisteen keskiarvosta 15 pistettä (yhden keskihajonnan verran) vähemmän kuin valkoiset. Vertailun vuoksi  Saharan eteläpuoliset sekoittumattomat mustat väestöt ovat saaneet älyykkystuloksia, joiden etäisyys sadan pisteen keskiarvosta on kahden keskihajonnan luokkaa. 

Tasa-arvofundamentalistien raivoisista vastalauseista huolimatta tiedeyhteisö ei vielä tuolloin hylännyt tutkijoita, jotka esittivät vallitsevaa ideologiaa kyseenalaistavia tuloksia. Esimerkiksi kirjan ilmestymisvuonna The The Wall Street Journalissa julkaistiin 52 älykkyystutkijan kannanotto, jossa kirjan väitteitä luonnehdittiin älykkyystutkimuksen vallitsevien näkemysten mukaisiksi. Kirjan julkaisun jälkeen myös Yhdysvaltain psykologiyhdistys APA tarttui aiheeseen ja julkaisi asiantuntijaraportin älykkyystutkimuksesta, jossa allekirjoitetaan lähes kaikki The Bell Curven esittämät tulokset.

Kirjan herättämä kohu maailmalla huomioitiin myös Suomessa. Suurelle yleisölle se tuli tunnetuksi vuonna 1995, jolloin Ylen K.Tervo-ohjelmassa haastateltiin silloista valtio-opin dosentti Tatu Vanhasta (1929-2015), joka tunnetaan parhaiten keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen isänä. Nelisen vuotta sitten tämä arvokas dokumentti julkaistiin YouTubessa, mutta vasta vuosi sitten se alkoi saada enemmän katsojia. 

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on saada videolle lisää katsojia, sillä sen helposti omaksuttava viesti ei ole menettänyt vuosien saatossa tippaakaan arvostaan. Päinvastoin, viime vuosikymmenen aikana Suomeen päästetyt kehitysmaalaiset erityisesti Saharan eteläpuolta alleviivaavat väestön keskimääräisen yleisälykkyyden kehitystä, joka riippuu pitkälti videossa mainittujen väestöryhmien osuudesta populaatiossa. 

Yhteiskunnalliselle sopeutumiselle älykkyys ei ole yksin ratkaisevaa, mutta kun mustasta väestöstä saatu tutkimustieto kertoo, että heillä on myös aasialaisia ja valkoisia pienempi impulssikontrolli, herkempi taipumus väkivaltaan ja suurempi seksivietti, ollaan suurten siirtolaismäärien kohdalla tilanteessa, joka uhkaa jo koko järjestelmän herkkää sosiaalista tasapainoa.

Haastattelussa Tatu Vanhanen toteaa vauraiden länsimaiden korkeaan teknologiaan perustavan yhteiskunnan vaativan väestöltään tietyn älyllisen kynnystason. Sittemmin hän perehtyi älyykkyyserojen vaikutukseen kansakuntien varallisuuteen. Professoriksi edettyään Vanhanen kirjoitti Ulsterin yliopiston psykologian professori Richard Lynnin kanssa maailmalla paljon huomioita herättäneen teoksen IQ and the Wealth of Nations ja siihen kohdistettuun kritiikkiin vastanneen kirjan IQ and Global Inequality (2006). 

Ajankuvana ohjelma on sikäli muuttumaton, että toimittaja Kari Tervo on tietämättömässä itsevarmuudessaan juuri niin ylimielinen kuin hänen punavihreät toimittajakollegansa tänään. Lisäksi Tervon ennakkoluulot älykkyystutkimuksesta ja rotueroista eivät juuri helpota asiaa. Ohjelmassa toimittaja on selvästi loukkaantunut siitä, että haastateltava väittää tieteellisiin tutkimuksiin viittaamalla ihmisten ja vieläpä ihmispopulaatioiden eroavan kognitiivisilta kyvyiltään toisistaan. Tervo ei edes pyri peittämään aseenteellisuuttaan ja töksähtelevää argumentaatiotaan, koska pitää ylipäätään puhetta populaatioiden älyykkyyseroista "eettisesti epäilyttävänä" ja "poliittisena". Ainoa ero nykypäivän toimittajiin on siinä, että Tervo rohkeni tarttua näin tulenarkaan aiheeseen.

Tosin tänään koko aiheen esille ottaminen olisi Ylessä ja miksei muuallakin mahdotonta, sillä sen verran hysteeriseksi valtamedian suhde rotujen henkisiin eroihin on viime vuosina mennyt. Siitäkin huolimatta, että viimeaikainen tieteellinen tutkimus geneettisen diversiteetin saralla on vain vahvistanut sekä Herrnstein & Murrayn että Lynn & Vanhasen esittämiä tutkimustuloksia. Saattaa olla, että juuri nykytutkimusten antama epämiellyttävä totuus on synnyttänyt populaaritieteen portinvartijoina toimivissa toimittajissa puolustusreaktion, jossa sivuutetaan kiukulla tasa-arvo-agendan kumoava informaatio.

Kun nyt katsoo tuota neljännesvuosisadan takaista VHS-kasetilta digitalisoitua kuvallisesti heikkolaatuista videota, ei voi kuin kunniottaa edesmennyttä Tatu Vanhasta, joka ei hermostu kertaakaan toimittajan asiattomuuksista ja provokaatiosta. Koko ohjelman ajan Vanhanen tuo asiansa esille kärsivällisesti ja vääntää rautalangasta evoluutioteorian perusteita niin, että jopa Tervonkin ne pitäisi ymmärtää. 

Videon suurin arvo on kuitenkin se, että siinä otettiin puheeksi Afrikan mahdollinen kehitys ja kehittymättömyys. Näin jälkeen päin voi vain todeta, ettei tilanne Afrikassa ole edes 25 vuoden jälkeen muuttunut paremmaksi, vaan väestöräjähdyksen myötä mantereen epävakaus on vain lisääntynyt. Täysin oma lukunsa on ekologisesti kestämättömän mustan Afrikan ylijäämäväestön purkautuminen hellämielisiin länsimaihin. Vaikka Afrikan takamatka Aasian menestykseen on vain kasvanut sitten Vanhasen haastattelun päivien, länsimaiden johtajat uskottelevat edelleen meille, että maanosaamme vyöryvät afrikkalaiset ovat kultamunia, joista ennen pitkää kuoriutuu kaipaamiamme huippuosaajia.

Ohjelman esittämisen syynä ollut kirja The Bell Curve on tällä hetkellä sikäli ajankohtainen, että teoksen toinen kirjoittaja Charles Murray julkaisi juuri tämän vuoden tammikuussa uuden kirjan Human Diversity - The biology of Gender, Race, and Class. Sitä on pidetty päivitettynä ja laajennettuna laitoksena vuoden 1994 kohuteoksesta. Suomessa siitä ei ole vielä kohistu, mutta rapakon takana se on jo synnyttänyt odotettua pöhinää. Kirjassaan Murray kertoo keskeisimmän syyn, miksi Suomessakin ns. edistyksellinen kansanosa haluaa sivuuttaa tiedot rotueroista ja niiden laiminlyönnistä seuraavista ikävistä yhteiskunnallista vaikutuksista:

Konservatiiveille suurin haaste on sovittaa heidän historiallinen vapauden ja rajoitetun hallituksen puolustamisensa geneettisiin arpajaisiin, jotka määrittvät ihmisen menestymisen. Liberaalien haasteena on tunnustaa ihmisluonnon rajoitukset tavalla, jota he ovat historiallisesti vastustaneet.

Monet liberaalit, joilla on korkea äo, ovat todella pahoillaan ihmisistä, joilla on alhainen äo. Jos ympäristö on syyllinen, niin epäonnistuneita voidaan auttaa ja auttajille tulee hyvä olo. Jos geenit ovat syyllisiä, auttajille tulee paha olo. 

Ihmiset pitävät hyvää oloa parempana kuin huonoa, joten he turvautuvat vahvistusharhaan, kun eteen tulevat todisteet ihmisen erilaisuuden syistä.

TASA-ARVO JA FYSIIKAN HUIPPUTUTKIMUS EIVÄT SOVI YHTEEN

Usko aikamme puujumala tasa-arvoon sai uskovissa tänään vahvistuksen, kun Ylen verkkosivujen uutiset kertoivat: Fysiikan Nobel-palkinto naiselle ensimmäisen kerran 55 vuoteen – kolme laserfysiikan tutkijaa jakaa palkinnon. Koska nainen sai näin pitkän tauon jälkeen fysiikan Nobel-palkinnon, täytyy aikaisempi palkitsemattomuus johtua feministejä suosivan median mielestä patriarkaalisista rakenteista ja kateellisista tutkijamiehistä.

Valkoisten naisten joukossa tosiaan löytyy se pieni osa, joka pärjää äärimmäisen vaikeassa ja poikkeuksellisia kykyjä vaativassa fysiikan huippututkimuksessa. Tämä naishuippujen joukko on silti edelleen pieni verrattuna mieshuippuihin. Perimmäinen syy kykyeroihin löytyy miesten yleisälykkyyden suuremmasta keskihajonnasta, jossa korostuvat sekä äärimmäiset huiput että äärimmäiset häviäjät (vangit, asunnottamat, rappioalkoholistit jne.). Toki saavutusten erolla on osuutensa myös sillä, että miehet ovat seksuaalivalinnan keskinäisestä kilpailuista johtuen kunnianhimoisempia ja status-hakuisempia kuin naiset. Lisäksi miesten yleisempi autismi synnyttää pakonomaista paneutumista tiettyyn alaan, joka älykkyyden lisäksi mahdollistaa huippusaavutukset. Feministejä kiinnostaa tietenkin vain (luonnon) "epäreiluus" huipuissa, jonka vuoksi ainoa keino "korjata" tilanne olisi antaa fysiikan Nobel-palkinto kiintöperustaisesti puolet naisille.

Tasa-arvon vaatimus on synnyttänyt miesten ja naisten välillä poikkeuksellisen kilpailuasetelman, joka on kaikkea maalaisjärkeä vastaan. Sukupuolten erilaisuus on kautta historian hyödyttänyt ihmisyhteisöjä. Silti tätä sukupuolten toisia täydentävää työnjakoa on haluttu murtaa länsimaisen tasa-arvon nimissä. Tästä seurannutta sukupuolten välistä vastakkainasettelua ovat puolestaan lietsoneet feministit. Vaikka feministit kuten sukupuolentutkijat haluavat puheissaan tuoda enemmän esiin naiseutta yhteiskunnassa, heidän todellisena motiivinaan on saada miehistä arvostusta miehisillä aloilla. Ainutlaatuisten naisellisten ominaisuuksien ylistämisen kanssa tällä ei ole tietenkään mitään tekemistä, vaan feministit pyrkivät olemaan kuin miehet mutta ilman penistä. Joku voisi puhua tässä yhteydessä feministien heikosta itsetunnosta ja itse tuotetusta alemmuuden tunteesta, jota kompensoidaan miehisellä pätemisellä.

Sukupuolijakauman pohtiminen fysiikan Nobel-palkinnoissa on loppujen lopuksi täysin keinotekoista toisin kuin populaatioita erottava rotujako. Näin siksi, koska yksikään musta  fyysikko ei ole saanut vielä kertaakaan fysiikan Nobel-palkintoa ja tuskin tulee koskaan saamaankaan. Jo tämä yksityiskohta korostaa eurooppalaisperäisten saavutusten eroa afrikkalaisiin ja se on paljon olennaisempaa kuin sukupuoli.

Feministien riidankylvämisestä huolimatta eurooppalaisten miesten ja naisten on kyettävä elämään samassa kulttuurissa sukupolvesta toiseen, mutta sama ei ole välttämätöntä kognitiivisesti haasteellisten afrikkalaispopulaatioiden suhteen. Me tulemme toimeen kaikessa ilman kongoideja, mutta ilman sukupuolten välistä sopua ja työnjakoa olemme tuhon omia ja helppoja saaliita afrikkalaisille aluevaltaajille.

Ikävä kyllä myös luonnontieteiden tiedeyhteisöllä on taipumus edistää valkoisten keskinäistä sukupuolikaunaa, koska eräät tutkija-kellokkaat ovat omaksuneet humanististen "tieteiden" puolelta poliittisen korrektiuden. Sattumoisin samana päivänä kun Yle julkaisi fysiikan Nobel-uutisen, Helsingin Sanomat kertoi tapauksesta, jossa hiukkausfysiikan tutkija Alessandro Strumia hyllytettiin maanantaina tutkimuslaitos Cernistä hänen todettuaan, että "fysiikka suosii naisia, vaikka miehet ovat parempia tutkijoita". 

Cernissä hiukkasfysiikkaa ja sukupuolta käsittelevässä työpajassa puhunut Sturmia sanoi HS:n jutun mukaan muun muassa, että ”miehet keksivät ja kehittivät fysiikan”. Uutisartikkelin kirjoittanut tunnettu vasemmistolaistoimittaja Ville Similä ei kuitenkaan ottanut kertaakaan kantaa siihen, onko väite valhetta vai totta. Ilmeisesti hän halusi vaikenemisellaan pitää väitettä niin pöyristyttävänä, että jokainen edistyksellinen ymmärtää sen olevan valhetta. Jos tässä pitäisi sanoa jotain poliittisesti korrektia ääneen, se olisi jotain sen suuntaista, että koska naiset synnyttivät luonnontietelijät, siitä seuraa, että naiset synnyttivät myös luonnontieteet.

Sen sijaan, että Cern, tutkijat ja valtamedia olisivat tutkineet Sturmian esittämien väitteiden todenperäisyyden, nämä kaikki pahoittivatkin mielensä, joka levisi lopulta someraivoksi. Jäljelle ei jäänyt näennäisesti muuta vaihtoehtoa kun potkujen antaminen. Paradoksaalisesti Sturmia tuli saamillaan potkuilla todistaneeksi, että fysiikan tutkimuksessa ja valtamediassa todella suositaan naisia, koska jos nainen olisi väittänyt, että tiedeyhteisö on seksistinen naisia kohtaan häntä ei olisi erotettu, vaan valtameidia olisi ylistänyt hänen rohkeuttaan. "Odottamaton" lopputulema, vaikka Cern, tutkijat ja valtamediat sanovat olevansa tasa-arvon ja tasavertaisen kohtelun puolella...

GOOGLEN PC-POTKUT UUTISISSA – KUKA PROPAGOI ENITEN: 1) YLE 2) IL 3) MM?

Vapaan informaation portinvartijoina julkisuudessa toimivat valtamediat julistavat alinomaan, kuinka vain ne kykenevät ammattitaidollaan takaamaan rehellisen tiedonvälityksen ja objektiivisen näkökulman maailman asioista. Väite on osoitettu viimeistään 2000-luvulla täysin perusteettomaksi jo siksi, että internetin aikakaudella valtamediat ovat jääneet jatkuvasti kiinni merkittävien uutistapahtumien vaikenemisesta. Vaikka asioista kertomatta jättäminen eri tekosyillä ei ole teknisesti katsottuna suoraa valehtelua, on se sitä kuitenkin käytännössä.

Kun jotain asiaa kuten Etelä-Afrikan valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvasta hyvin dokumentoidusta rasistisesta kansanmurhasta ei kerrota valtamediassa, sitä ei ole silloin tapahtunut tavallisen matti meikäläisen tietoisuudessa. Suuret mediat tietävät totisesti millaista epideemistä väkivaltaa mustat harjoittavat Etelä-Afrikan, Amerikan ja Euroopan suurkaupungeissa, mutta koska niistä raportointi ei sovi viralliseen vain valkoisia syyllistävään antirasistiseen narraatioon, tapahtumista vaietaan systemaattisesti. 

Silloin kun valtamediat sattuvat uutisoimaan jostain arasta asiasta, ne painottavat vain yhtä tarinaa ja jättävät röyhkeästi muut näkökulmat ja faktat kertomatta, koska ne rikkoisivat ennalta ylläpidettyä poliittisesti korrektia kerrontakaavaa. Tänään Ylen verkkosivuilla ilmestyi kouluesimerkki uutisesta, jonka koko totuuden voi helposti tarkistaa muista, jopa "virallisista" läheistä kuten Iltalehdestä. Ylen Italian kirjeenvaihtajana tunnettu Petri Burtsov kirjoittaa työnantajansa verkkosivujen jutussa Harvardin tohtori lähetti naisia halventavan viestin – Google antoi potkut hyvin valikoivan kuvauksen irtisanomisen syistä ja taustoista. Tälläkin hetkellä Suomessa on valtava joukko vain Yleä seuraavia demarieläkeläisiä, jotka uskovat Burtsovin puolivillaiseen tarinaan, jossa kauhistellaan pyhää tasa-arvoa loukkaavaa julkeutta, jonka vuoksi tohtori sai lähteä ihan perustellusti kävelemään:

Teknologiayritys Google on erottanut työntekijän, joka väitti biologisten eroavaisuuksien selittävän naisten miehiä vähäisempää määrää teknologia-alalla.

Potkut saanut James Damore väitteli Harvardissa systeemibiologiasta tohtoriksi. Damore ei saanut potkuja tilastollisiin tosiasioihin perustuvien tosiasioiden sanomisesta, vaan siitä, että hän rikkoi Googlen poliittisesti korrektia kulttuuria, jossa on "sukupuolistereotyyppistä" esittää tosiasioita, jotka ovat epäedullisia naisille (miehistä epäedullisen tiedon levittämiseen puolestaan kannustetaan).

Uutisjutun lopussa tosin kerrotaan, että Damoren mielestä Googlen "vasemmistolainen ennakkoasenne on luonut poliittisesti korrektin monokulttuurin, joka estää rehellisen keskustelun tasa-arvokysymyksistä". Tämä tieto käy selville vasta lukemalla koko juttu viimeistä riviä myöten. Varsinaisia valheita Burtsov ei jutussaan levitä, mutta uutinen on otsikkoa myöten kirjoitettu sellaisella filtterillä, että se synnyttää väkisinkin mielikuvan, jossa tilastollisten tosiasioiden sanominen olisi "naisia halventavaa" ja potkut sen vuoksi aivan perustellut.

Sen sijaan samaa aihetta käsitelleessä Iltalehden uutisessa lähtökohta on täysin eri. Tapaus oli Iltalehden (IL) narraatiossa uutisoimisen arvoinen siksi, että Googlessa rajoitetaan työntekijöiden ilmaisuvapautta ja siten keskustelun moninaisuutta:

Erotettu insinööri James Damore kritisoi muistiossaan myös Googlen "poliittisesti korrektia monokulttuuria". Bloombergin mukaan Damore syytti Googlea konservatiivisten mielipiteiden vaientamisesta. 

(...) Damore kirjoitti, että keskittyminen sukupuolueen ja etniseen taustaan, johtaa siihen, että Google sivuuttaa ideoiden moninaisuuden.

Uutissivusto Nykysuomi teki jokin aika sitten jutun, kuinka totuuden rajamailla kulkeva propaganda voidaan tunnistaa. Esimerkkitapauksena käytettiin Ylen uutista Etelämantereelta irronneesta jäävuoresta. Jutussaan Näkökulma: Miten propagandaa tehdään? verkkolehti paljastaa lukijoille retorisia temppuja, joita valtamediat kuten Yle käyttävät harhauttaakseen ja jopa aivopestääkseen lukijoita. Alussa mainitun Ylen Google-uutisen otsikointi pätee hyvin Nykysuomen analyysiin, vaikka siinä käsitelläänkin ilmastonmuutosta:

Aniharva niistä jotka näkevät tuon otsikon avaavat artikkelin. Otsikon näkijät vahvistavat näkemänsä avulla ennakkokäsitystään piakkoin lähestyvästä ilmastonmuutoskatastrofin maailmanlopusta. Se murto-osa lukijoista, jotka lukevat koko artikkelin havaitsevat, ettei ilmiössä ole kysymys mistään poikkeavasta vaan normaalista luonnonilmiöstä. Artikkelin kirjoittaja ei edes pyri kiistämään asiaa.

Aivan samalla tavalla uutisotsikko Googlen potkuista vahvistaa tasa-arvofundamentalistien käsitystä, että kamalaa epätasa-arvoistavaa diskurssia esiintyy vieläkin, mutta onneksi kehitys kehittyy ja pahat ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Tärkeintä on tietyn asenteen ylläpitäminen, mutta niin ettei suoranaisiin valheisiin syyllistytä. Nykysuomi:

Paras propaganda toimii juuri näin, että se antaa ymmärtää, vahvistaa lähes koko kohdeyleisön ennakkoasenteita, muttei anna kriitikoille tartuntapintaa siltä osin, että voisi sanoa artikkelin olevan valheellinen. Sen sijaan artikkeli vain vihjailee, antaa ymmärtää, vahvistaa ennakko-oletuksia samalla kun se asiatasolla ei oikeastaan sano asiasta yhtään mitään.

Tavallisen informaationkuluttajan kannalta on nurinkurista, että niin sanottujen arkojen aiheiden kohdalla julkisuudessa parjatut vaihtoehtomediat tuovat esiin rehellisinta tietoa ja kertovat lisäksi oleellisista seikoista, joita valtamediat eivät suostu uutisissaan mainitsemaan. Magneettimedia (MM) käsittelee Google-potkuja jutussaan Työpaikkojen kulttuurimarxistinen mielipidevaino kiristyy – nyt asialla Google tavalla, jossa sen informaatioarvo on Yleen ja Iltalehteen verrattuna huomattavasti korkeampi. Sitä paitsi MM ei peittele omaa poliittista kantaansa, mutta ei myöskään pyri vääristämään sen vuoksi potkuihin liittyneitä tosiasioita:

Damore ihmetteli, miksi yhtiö yrittää kiistää ihmisten väliset biologiset erot. Hänen mukaansa työntekijät tulisi palkata näiden osaamisen eikä korruptoituneiden vähemmistökiintiöiden perusteella. Vaikka Damoresta on alettu maalata raivoavan naisvihaajan karikatyyriä, todellisuudessa hän vaati vain työmarkkinoille meritokratiaa sekä poliittista sananvapautta.

Valtamedia on keskittynyt lähinnä muistion naisia käsittelevään osuuteen, mutta Damore kritisoi myös rodullista ”positiivista syrjintää” eli epäpätevien värillisten suosimista pätevien valkoisten ammattilaisten kustannuksella. Toisin sanoen hänen mukaansa ammattitaidon tulisi painaa työnantajien vaakakupissa enemmän kuin kulttuurimarxistinen viha valkoisia miehiä kohtaan. 

Mikä häkellyttävintä, Damore sai potkut, vaikka hän ei kritisoinutkaan työnantajaa julkisuudessa. Sen sijaan sanktio määrättiin hänen laatimansa sisäisen muistion vuoksi. Enää ei riitä, että työntekijät ovat julkisuudessa edustavia – heillä on oltava myös ”poliittisesti korrektit” mielipiteet yksityiselämässä.

Ylen versio tapahtuneesta tarttui lillukan varsiin, kun sen sijaan MM palveli lukijaansa tuomalla päivänvaloon potkujen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja paljastamalla todellisen epätasa-arvon meritokratiaa teeskentelevässä länsimaisessa yhteiskunnassa.

KOULUJEN TASA-ARVO-OPAS – UUSMARXILAISEN ALAKULTTUURIN TIE INSTITUUTIOIHIN

Samalla tavalla kuin lännessä keskitytään nyt islamistien
vyöryn alla pyörittelemään eri sukupuolten määrää,
Konstantinopoli vallattiin v. 1453 hetkellä, jolloin papit
keskustelivat mitä sukupuolta enkelit ovat.

Vasemmistolaisilla ja liberaalioikeistolaisilla on tapana vähätellä kulttuurimarxilaisuutta ja selittää se pelkäksi äärioikeiston salaliittoteoriaksi. Leimakirvesten heittelyä on pidettävä puolustusreaktiona, joka kertoo vasemmistoliberaalien haluttomuudesta keskustella asiasta vakavasti. Ennen kaikkea he ovat kykenemättömiä esittämään vasta-argumentteja, koska syvempi kultuurimarxilaisuuden penkominen paljastaisi auttamattomasti, että länsimaissa on 1960-luvun lopulta lähtien ollut menossa kestävien arvojen tietoinen tuhoaminen "edistyksen" ja "tasa-arvon" nimissä. Havaitut yhteiskunnalliset ilmiöt ovat faktoja, joten on yhdentekevää millä nimellä tätä uusvasemmiston kulttuurihegemoniaa kutsutaan. 

Viime vuosina kansan syvät rivit ovat heränneet Hyvien asioiden kaapuun naamioituun kulttuurimädätykseen, jonka vuoksi hegemoninen vastapuoli on käynyt entistä aggressiivisempaan hyökkäykseen ja alkanut vaatia mitä mielettömämpiä "uudistuksia". Viimeisimmästä järjettömyydestä kertoo Yle uutisten juttu Koulujen tasa-arvo-opas raivostutti vanhemmat – Opetushallitus: Kouluissa saa edelleen puhua tytöistä ja pojista, jossa yritetään rauhoitella kansalaisia samalla kun vihjataan, että kysymyksessä on vain konservatiivisten vanhempien hysteerisestä ylireagoinnista:

– Huoltajilta tullutta palautetta on jo sähköposti täynnä. Kyllä tästä aikamoinen kohu on noussut. Ei tässä ole mistään uudesta asiasta kyse, vaan tämä on opettajille apuvälineeksi tarkoitettu opas, jotta he voivat pohtia, miten tasa-arvoa voi paremmin toteuttaa. Tämä on opas, apuväline opetukseen, ei mikään määräys, Kauppinen sanoo.

Uskoo ken haluaa, mutta on paljon todennäköisempää, että Opetushallituksen tasa-arvo-opas on tehty ihan vakavissa tarkoituksissa ensin tärpiksi, joka halutaan lähitulevaisuudessa muuttaa koulujen todellisuudeksi. On tunnettua, että kulttuuriseen vaikuttamiseen suuntautuneet piilomarxilaiset ovat aina edenneet tavoitteisiinsa asteittain hivuttamalla ja kun päämäärä on saavutettu, esitetään uusi vieläkin älyttömämpi "vapautta ja tasa-arvoa" lisäävä tavoite. Kaiken tämä taustalla on uusvasemmiston harjoittama tasa-arvokultti, jolla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään tekemistä reiluuden tai puhumattakaan rationaalisuuden kanssa; matemaattinen tasa-arvo on taikauskon asemaan nostettu fetissi, jota vasemmisto palvoo uskonnollisella sokeudella.

Ylen uutiset viittaa uutisessaan myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttuun, jossa toimittaja Jutta Sarhimaa arvio Opetushallituksen tasa-arvo-opasta ihastelevin ja kritiikittömin sanakääntein. Sarhimaan jutussa kerrotaan hyödyllisen idiootin mainoslausetta käyttäen, että "muutos on osa kansainvälistä kehitystä" ikään kuin kansainvälisyys olisi itsessään aina positiivinen selittävä tekijä. Kun tällaisesta tyhjän puhumisesta kuoritaan pois vanha sosialistisen internationaalin retoriikka, kyseisessä "kehityksessä" ei olekaan kyse muusta kuin kulttuurimarxilaisten pitkästä marssista läpi instituutioiden. Kansan kielellä ilmiö tunnetaan nimellä punamädätys. 

Kansakunnan tulevaisuuden kannalta on paljon tärkeämpää arvioda sitä, kuinka paljon jatkuva sukupuoliasioiden pyörittely aiheuttaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua kuin päivitellä biologian kieltävien tasa-arvofundamentalistien sosiaalisia konstruktioita. Sukupuoliasoiden tunteita nostattava julkinen keskustelu jakaa varmuudella kansaa ja juuri se voi olla tällaisten ulostulojen tarkoituskin. Voidaan perustellusti väittää, että mitä vähemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta suomalaiset kokevat, sitä helpompaa on EU:n ja globaalieliitin edistää kansainvaellusta ja myydä maa velkaorjuuteen, koska kansa ei asetu yhdessä sitä vastaan, vaan kinastelee tunteita nostattavien arvokysymysten parissa.

Tasa-arvofundamentalismin hullunkurisimpiin vaatimuksiin ei yhteiskuntarauhan nimissä kannata silti alistua, vaan osoittaa vastapuolelle kärsivällisesti heidän ajatusvirheensä ja toivoa että he oppisivat niistä jotain. Kansallismielisen aktivismin eturintamaan viime vuosina astunut Tuukka Kuru kommentoi Facebookissa napakoilla lyhyillä huomatuksillaan Opetushallituksen pahamaineisen tasa-arvo-oppaan teesejä:

"Sukupuolittuneisuuden lieventäminen on välttämätöntä jo esiopetuksessa ja peruskoulussa, koska lasten asenteet sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasaarvoon vakiintuvat pitkälti esi- ja peruskouluiässä"
Lasten asenteet sukupuoleen syntyvät pian syntymänsä jälkeen, jolloin hänen biologiset ominaisuudet ohjaavat hänen terveeseen ja luonnonmukaiseen sukupuoli-identiteettiin. Miten ihmeessä "sukupuolittuneen seksuaalisuuden" purkaminen kuuluu eskariin tai peruskouluun?
"Miten pojat voisivat olla sekä hyväksyttyjä poikaporukassa että ahkeria ja menestyviä oppilaita?"
Olemalla hyvä tyyppi?
"Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty."
Toivottavasti opetushallituskin olettaisi samoin.
"Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä."
Siinä tapauksessa minä olen genderfluid mursu ja trans-hyökkäyshelikopteri.
"Muiden tulee kunnioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija."
Miksi? Jos minä sanon olevani mursu, tulisiko kaikkien muiden esittää uskovansa että minä todella olen mursu?
"Kapeista käsityksistä aiheutuu vakavia ongelmia kuten kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, yksinäisyyttä, koulutuksen keskeyttämistä, syrjäytymistä ja itsetuhoisuutta, jopa itsemurhia."
Kyseiset ominaisuudet kuvaavat hyvin transsukupuolista elämäntapaa. Trans-ihmisten itsemurhariski on yli 20-kertainen valtaväestöön verrattuna, eikä korjausleikkaukset pienennä tätä riskiä.
"Opettajan tulee arvioida käyttämiään lauluja, loruja ja satuja tasa-arvon näkökulmasta – kannustavatko ne erilaisiin rooleihin tai ovatko niissä esiintyvät ammatit useimmiten sukupuolen suhteen stereotyyppisiä. Näitä on hyvä käsitellä yhdessä lasten kanssa keskustellen. "
Jutella esikouluikäisten lasten kanssa siitä, miten merihädässä oleva Mikki voisi tasa-arvoisessa maassa olla myös Minni?
USKONTO:"Uskonnon opetuksessa on luontevaa keskustella oppilaidenkanssa sukupuolen ja perheiden moninaisuudesta."
?
YMPÄRISTÖOPPI:"Ympäristöopin oppisisältöihin kuuluva ihmistä, tunnetaitoja ja perhettä koskeva opiskelu antaa hyvän mahdollisuuden käsitellä sukupuoleen liittyviä asioita. Oppiaine mahdollistaa sukupuolistereotypioiden tutkimisen yhteiskunnassamme lasten kokemusmaailman kautta: keskustelua harrastuksista, leluista tai musiikista, ja siitä miten stereotypioiden purkaminen voisi hyödyttää ihan kaikkia. "
Luulin että ympäristöopissa opiskeltaisiin ympäristöön ja luontoon liittyviä aiheita. Olin selvästi väärässä.
MATEMATIIKKA:"Koska tyttöjen luottamus omaan matematiikan osaamiseensa tutkitusti heikkenee peruskouluaikana, on tärkeää kannustaa heitä kokeilemaan rohkeasti omia ideoitaan ja kehittämään omia ratkaisutapoja matematiikan pulmiin"
Luulin että matematiikan opetuksessa pyrittäisiin matemaattisten taitojen parantamiseen. Mitähän tyttöjen "rohkeat omat ratkaisutavat" mahtavat pitää sisällään?
KUVATAIDE:"Opetuksessa voidaan tutkia lelujen sukupuolittuneisuuttaesimerkiksi muotoilun, värien ja mainonnan osalta. Nykyiset ulkonäkönormit voidaan rinnastaa myös sukupuolten kuvaamistapoihin eri aikojen ja eri kulttuurien kuvissa."
Lapset tulevat varmasti rakastamaan kuvaamataitoa tästä eteenpäin.
"Rikastetaan oppilaiden käsityksiä ammateista kuvitteellisten henkilöhahmojen ja median avulla. Kiinnitetään huomiota siihen, että tarinoiden hoitajat ja opettajat voivat olla myös miehiä kuten Said Sairaanhoitaja ja Onni Opettaja. Teknisten alojen edustajat voivat olla naisia kuten Peppi Putkiasentaja ja Irina Insinööri"
Miksi näitä hahmoja pitää keksiä, jos heitä ei löydy oikeasta elämästä? Said Sairaanhoitaja sai aikaiseksi melkoisen hymyn :D
"Käytetään monipuolisesti tietokoneita oppimisen tukena ja vahvistetaan erityisesti tyttöjen itseluottamusta tietotekniikan osaajina. Opetellaan koodaamista."
Viime vuonna maahan saapui jo 32 000 koodaria.
HISTORIA"Sukupuolten tasa-arvon kehitys ja nykytila soveltuvat hyvin opetuksessa tarkasteltavaksi kokonaisuudeksi. Miten sukupuoli on määrittänyt historiallisten toimijoiden liikkumatilaa eri aikoina? Mikrohistoriallisen tarkastelun kautta voidaan esittää myös naiset historian aktiivisina osapuolina ja haastaa perinteistä ”suurmieshistoriaa”. Naisten ja lasten elämää eri aikoina voidaan tarkastella kerronnan, roolileikkien, draaman ja kuvataiteen keinoin ja täten kehittää historiallista empatiakykyä."
Historiallinen empatiakyky? Mitä helvettiä?
YHTEISKUNTAOPPI"Yhteiskuntaopin opetussuunnitelman perusteet määrittelevät yhteiskuntaopin tavoitteeksi ohjata oppilaita toimimaan moninaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan"
"Yhteiskuntaopin oppiaineessa voidaan käsitellä sukupuolinormeja sekä homo- ja transfobiaa. Miksi sukupuolivähemmistöjä pelätään, miksi pelko muuttuu joskus kiusaamiseksi, häirinnäksi tai jopa väkivallaksi?"
BONUS!!!"Yksi kuudesta keskeisestä sisältöalueesta on ihminen. Viimeistään tässä vaiheessa biologian opetuksessa on tärkeää tutustua intersukupuolisuuteen ja transihmisyyteen. Maantiedon opetuksen tavoitteena on ymmärtää erilaisia kulttuureja, oppia arvostamaan kulttuurien moninaisuutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa."

                                                          *********************

Yle TV1, 18.10. 2916, klo 21:00, A-studio

Linkki A-studion ohjelmiin Yle Areenassa.

Euroopan pakolaistilanne. Juontajana Kirsi Heikel #YleAstudio HD.

Yle Teema Tiistai 18.10. klo 20:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet 

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Teemalla taas satutunti.

Yle Teema, 18.10.2016 klo 21:00, Historia: Afroamerikkalaiset 2/6. Orjuuden aika (1800 - 1860). Mustien elämä muuttui dramaattisesti Amerikan vallankumouksen jälkimainingeissa.

Tämä on niitä sarjoja, joissa 1) syyllistetään kaikkia valkoisia 500 vuotta sitten sattuneista tapahtumista ja 2) mustat afrikkalaiset esitetään upeana luovana väestönä, jota ilman länsi ei voisi tulla toimeen.

Mitä tulee orjuuteen, nykyafrikkalaisen Amerikassa pitää kiittää orjakauppiaina toimineita arabeja, juutalaisia ja eurooppalaisia sekä vierasheimojen orjanmetsästäjä-neekereitä, koska heidän ansiostaan afroamerikkalaisten esivanhemmat rahdattiin uudella mantereelle sivistyksen ja hyvinvoinnin pariin. Esivanhempien jääminen Afrikkaan tarkoittaisi tänään tyytymistä afrikkalaiseen elintasoon, joka on äärimmäisen alhainen verattuna valkoisten mustille kustantamaan sosiaalihuoltoon. Asiasta kirjoittaa Gregory Hood rodullisia tabuja valaisevassa artikkelissaan Globaali favela:

Me pakenemme, he seuraavat meitä, ja sitten he valittavat että me sorramme heitä. Kun kysymme, miksi heillä on niin kiire liittyä meidän rasistien seuraan, niin kommunistiset kulttijohtajat kuin epämuodostuneet näyttelijättäret antavat aina saman vastauksen: on Meidän Vikamme, että heidän yhteiskuntansa ovat siinä tilassa kuin ne ovat. Päivän selvä tosiasia on, että emme tarvitse afrikkalaisia, mutta he tarvitsevat meitä. 

Tosiasia on, että kehitysmaiden yhteiskunnat eivät toimi, koska niissä asuu kehitysmaalaisia ihmisiä. Jos riittävän moni heistä tulee tänne, meidän yhteiskunnistamme tulee tismalleen samanlaisia. Jopa silloin kun heillä on aluksi rakenteellinen tai ympäristöllinen etulyöntiasema, lopputulos on aina sama. 

He tarvitsevat meitä. Me emme tarvitse heitä. Emme ole koskaan tarvinneetkaan.

Aina kun valkoiset eurooppalaiset ovat yrittäneet integroida ei-valkoisia yhteiskuntajärjestelmiinsä, joko yhdenvertaisina kansalaisina, orjatyövoimana tai jotain siltä väliltä, olemme saaneet maksaa siitä kollektiivisesti. Mitä tahansa hyötyä orjuudesta tai siirtomaista olikaan, se ei lopulta ole mitään verrattuna väistämättömien sotien ja kapinoiden taloudellisiin ja inhimillisiin kustannuksiin.