VALTAMEDIAT KUTEN YLE VAIKENEE ETELÄ-AFRIKAN VALKOISTEN KANSANMURHASTA JA MAANRYÖSTÖSTÄ

Valkoisten maanviljelijöiden yksi monista BlackMonday
-mielenosoituksista lokakuussa 2017 Etelä-Afrikan
Pretoriassa. Valkoisten intressiin vihamielisesti suhtautuvat
länsimaiden valtamediat eivät edes tunnusta
mustan rasismiongelman olemassaoloa.

Kun Etelä-Afrikka pakotettiin luopumaan apartheidista, lännen liberaalit uskoivat maanpäällisen paratiisin olevan vain ajan kysymys. Varsinkin toimittajat rakensivat Nelson Mandelan hallinnon ensimmäisistä vuosista valheellista kuvaa, jossa vallitsi rotujen yhteiselon harmonia. Tosiasiassa jo tuolloin maan räjähtänyt rikosaalto ja mustien jengien väkivaltaepidemia tappoi moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin koko apartheid-hallinto historiansa aikana. Pelkkänä tilastotietona kerrottakoon, että länsimaiden ylistämän sateenkaarihallinnon perustamisen jälkeen mustat ovat tappaneet yli 70 000 valkoista. Jostain syystä näiden uhrien kokemat kauhut eivät täytä tv-ruutuamme ja Ylen tv-uutisia. Vertailun vuoksi mediassa paljon kauhistellun apartheid-hallinnon aikana mustia surmattiin laskentatavasta riippuen 7000 - 21 000. Tästä uhrimäärästä suurin osa menetti henkensä toisen mustan käden kautta. 

Tilanne Etelä-Afrikassa on viime vuosina alkanut muistuttaa Zimbabwen syöksykierrettä. Mitä tiukemmin etnosentriset mustat ovat päässeet kiinni Etelä-Afrikan hallintoon, sitä enemmän maa on alkanut muistuttaa mustan vallan linnaketta, jossa talouden selkärankana olevat valkoiset on ajattu ahtaalle. Mugabelaiseen poliitiikkaan on rohkaissut osaltaan se, että Mandelan kuolemasta on kulunut entistä kauemmin aikaa. Nyt mustat voivat harjoittaa omaa apartheidia, joka on käytännössä käänteistä Midaan kosketusta.  

Viimeksi Etelä-Afrikan johto on ampunut itseään jalkaan kun maan musta parlamentti tuoreen presidentti Cyril Ramaphosan johdolla äänesti voimaan lain, jossa maaomistukset pantiin uusjakoon Robert Mugaben Zimbabwen tapaan. Toisin sanoen musta parlamentti pakkolunastaa eli ryöstää valkoisten viljelysmaat ja antaa ne mustille eteläafrikkalaisille. Tämä lienee se varmin keino, jolla maa kurjistuu, vieläpä täysin omaehtoisesti. Koska työmoraalilitaan heikot ja ammattitaidottomat mustat maanviljelijät muuttivat muutamassa vuodessa Afrikan vilja-aittana tunnetun Zimbabwen ruoka-avusta riippuvaksi maaksi, on todennäköistä, että sama tapahtuu myös Etelä-Afrikassa.

Mielenkiintoista näissä tapahtumissa on lännen liberaalimedioiden reaktiot. Ne ovat nimittäin varmuuden vuoksi vaienneet niistä kokonaan. Suomessakin ollaan oltu kuin yhteisestä sopimuksesta asiasta täysin hiljaa. Ainoastaan Verkkouutiset kertoi viime lauantaina lyhyessä uutisessaan mahdollisesta tulevasta laista. Jos vastaava rasistinen maanryöstö kohdistuisi samassa mitassa johonkin muuhun kuin valkoiseen väestönosaan, se olisi länsimaisten tiedotusvälineiden ykkösuutinen ja lukemattomien tuomitsevien kolumnien lähde. 

Jostain syystä lännen tiedotusävälineiden narraatiion ei kuulu se, että valkoiset sekä yksilöinä että ryhmänä voivat olla muiden rotujen uhreja. Syynä tähän lienee se, että totuudenmukainen kerronta voisi herättää valkoiset puolustamaan itseään ja identiteettiään, ja ennen kaikkea näkemään kuinka muut ovat valmiita kohtelemaan meitä huonosti heti kun siihen aukeaa tilaisuus. Tilaisuuksia aukeaa kokoa ajan, siitä pitää huolen globaalit valtamediat, jotka vaikenevat valkoisten kansanmurhista ja Euroopan kroonisista kaupunkisodista, joissa valkoiset ovat vapaata riistaa. Koska näitä rikoksia ei nosteta tapetille, ne saavat jatkua edelleen rauhassa, mikä lienee median tiedotuslinjan tarkoitus.

Kansalaisvaikuttajana tunnettu Mika Virtanen panee hiljattain ilmestyneessä Facebook-päivityksessään pakettiin toimittajien vehkeilyn mitä tulee Etelä-Afrikan viime aikaisiin tapahtumiin:

Liberaali media vaikenee siitä, että Etelä-Afrikan musta parlamentti on äänestänyt voimaan lain, jonka turvin se voi ryöstää valkoisilta omaisuuden ja maaomaisuuden ilman minkäänlaista korvausta. Yleensä Afrikassa tämän tyyppiseen ryöstämiseen liittyy murhia suuressa mittakaavassa. Jos media olisi oikeamielinen ja rehellinen, tämä olisi ykkösuutinen. Vallan luovuttaminen mustille on ollut täydellinen epäonnistuminen ja katastrofi. Etelä-Afrikka on varoittava esimerkki siitä mitä valkoisille tapahtuu, jos he jäävät toiseuden vallan alle.

Se, mitä media ei kerro, ei ole tavalliselle ihmiselle, äänestäjälle, olemassa. Koska Zimbabwen ja Etelä-Afrikan valkoisiin kohdistuvasta kansanmurhasta ei kerrota, sitä ei ole silloin suuren yleisön silmissä tapahtunut. Toisaalta jotkut mitättömät asiat voidaan tarvittaessa nostaa ykkösuutiseksi kuten on tehty viime syksystä lähtien miesvihamielisen Me too -kampajan kohdalla. 

Mustien rasismi ei kuulu läntisen median yleiseen narraation toisin kuin huomattavasti vähäisempi valkoisten etnosentrismi. Pienikin valkoisten rasistinen yskähdys huomioidaan ja nostetaan median megafonin avulla kaikkien kuultavaksi. Yksi esimerkki tällaisestä uutisesta on Ylen verkkosivujen juttu ADL: Antisemitististen rikosten määrässä raju nousu viime vuonna Yhdysvalloissa. Jo uutisen lähdekritiikki on retuperällä, kun se luottaa pelkästään pahamaineisena rotupoliittisena painostusjärjestönä tunnetun ADL:n sanaan ja "tilastoihin". Yle antaa ADL:n toimitusjohtaja Jonathan Greenblattin levittää silkkaa mielipidevalhetta ilman että hänen lausuntojaan tarkistettaisiin mitenkään:

Greenblatt pitää presidentti Donald Trumpia osasyyllisenä kehitykseen, koska Trump ei ole tuominnut sen kaltaisia rikoksia, kuten valkoisen ylivallan kannattajien mielenosoitus Virginian Charlottesvillessä kesällä 2017.  

– Presidentin lausunnot siitä, että molemmilla puolilla oli hyviä ihmisiä, oli riman alitus, Greenblatt kommentoi viitaten Trumpin lausuntoihin elokuisista Charlottesvillen tapahtumista.

Trump sanoi ääneen vain sen, jonka kaikki huomasivat Charlottesvillen tapahtumista: paikalle oli kokoontunut poliisin suojeluksessa äärivasemmistolaisia väkivalta-aktivisteja, jotka halusivat estää nationalistien kokoontumisen. Tällaisesta ADL ja valtamedia eivät halua kuulla sanaakaan, sillä äärivasemmiston ja äärioikeiston välisessä rähinöinnissä vain vasemmisto voi olla "hyvien" puolella riippumatta siitä mitä he tekevät ja mitä päämääriä ajavat.

Tyypillistä Ylen uutisessa oli se, ettei antisemitismin kasvua avattu mitenkään, vaan heitettiin tuttuja ennakkoluuloisia syytteitä valkoisia nationalisteja vastaan. Euroopassa antisemitistisistä iskuista vastaavat nykyään pääasiassa Lähi-idän radikaalit muslimisiirtolaiset, vaikka rikokset pannaankin mediassa usein kantaväestön piikkiin. Ainoa kohta, jossa Yle puhui muslimeista koski heihin kohdistetuneista "viharikoksista":

ADL ei ole ainoa viharikosten kasvusta raportoinut taho. Myös Yhdysvaltain suurin islamilainen ihmisoikeusjärjestö CAIR (Council on American-Islamic Relations) raportoi muslimeihin kohdistuvien viharikosten jyrkästä kasvusta vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla.

Tässä lainauksessa Yle kääntää koko ongelman päälaelleen. Kun sen olisi pitänyt kertoa muslimien olevan todellinen syy juutalaisvastaisten tekojen kasvulle, uutinen kertookin että myös muslimeihin kohdistetaan viharikoksia. Mielikuvaksi jää, että tekijät ovat samoja eli valkoisia kuten juutalaisvastaisissa iskuissa. Kiero manipulaatio saattaa toimia jo valmiiksi ehdollistettuun Yle-uskovaan, mutta yhä suurempi osa kansalaisista osaa medialukutaitoa sen verran hyvin, etteivät tällaiset temput enää uppoa.

GOOGLEN PC-POTKUT UUTISISSA – KUKA PROPAGOI ENITEN: 1) YLE 2) IL 3) MM?

Vapaan informaation portinvartijoina julkisuudessa toimivat valtamediat julistavat alinomaan, kuinka vain ne kykenevät ammattitaidollaan takaamaan rehellisen tiedonvälityksen ja objektiivisen näkökulman maailman asioista. Väite on osoitettu viimeistään 2000-luvulla täysin perusteettomaksi jo siksi, että internetin aikakaudella valtamediat ovat jääneet jatkuvasti kiinni merkittävien uutistapahtumien vaikenemisesta. Vaikka asioista kertomatta jättäminen eri tekosyillä ei ole teknisesti katsottuna suoraa valehtelua, on se sitä kuitenkin käytännössä.

Kun jotain asiaa kuten Etelä-Afrikan valkoisiin maanviljelijöihin kohdistuvasta hyvin dokumentoidusta rasistisesta kansanmurhasta ei kerrota valtamediassa, sitä ei ole silloin tapahtunut tavallisen matti meikäläisen tietoisuudessa. Suuret mediat tietävät totisesti millaista epideemistä väkivaltaa mustat harjoittavat Etelä-Afrikan, Amerikan ja Euroopan suurkaupungeissa, mutta koska niistä raportointi ei sovi viralliseen vain valkoisia syyllistävään antirasistiseen narraatioon, tapahtumista vaietaan systemaattisesti. 

Silloin kun valtamediat sattuvat uutisoimaan jostain arasta asiasta, ne painottavat vain yhtä tarinaa ja jättävät röyhkeästi muut näkökulmat ja faktat kertomatta, koska ne rikkoisivat ennalta ylläpidettyä poliittisesti korrektia kerrontakaavaa. Tänään Ylen verkkosivuilla ilmestyi kouluesimerkki uutisesta, jonka koko totuuden voi helposti tarkistaa muista, jopa "virallisista" läheistä kuten Iltalehdestä. Ylen Italian kirjeenvaihtajana tunnettu Petri Burtsov kirjoittaa työnantajansa verkkosivujen jutussa Harvardin tohtori lähetti naisia halventavan viestin – Google antoi potkut hyvin valikoivan kuvauksen irtisanomisen syistä ja taustoista. Tälläkin hetkellä Suomessa on valtava joukko vain Yleä seuraavia demarieläkeläisiä, jotka uskovat Burtsovin puolivillaiseen tarinaan, jossa kauhistellaan pyhää tasa-arvoa loukkaavaa julkeutta, jonka vuoksi tohtori sai lähteä ihan perustellusti kävelemään:

Teknologiayritys Google on erottanut työntekijän, joka väitti biologisten eroavaisuuksien selittävän naisten miehiä vähäisempää määrää teknologia-alalla.

Potkut saanut James Damore väitteli Harvardissa systeemibiologiasta tohtoriksi. Damore ei saanut potkuja tilastollisiin tosiasioihin perustuvien tosiasioiden sanomisesta, vaan siitä, että hän rikkoi Googlen poliittisesti korrektia kulttuuria, jossa on "sukupuolistereotyyppistä" esittää tosiasioita, jotka ovat epäedullisia naisille (miehistä epäedullisen tiedon levittämiseen puolestaan kannustetaan).

Uutisjutun lopussa tosin kerrotaan, että Damoren mielestä Googlen "vasemmistolainen ennakkoasenne on luonut poliittisesti korrektin monokulttuurin, joka estää rehellisen keskustelun tasa-arvokysymyksistä". Tämä tieto käy selville vasta lukemalla koko juttu viimeistä riviä myöten. Varsinaisia valheita Burtsov ei jutussaan levitä, mutta uutinen on otsikkoa myöten kirjoitettu sellaisella filtterillä, että se synnyttää väkisinkin mielikuvan, jossa tilastollisten tosiasioiden sanominen olisi "naisia halventavaa" ja potkut sen vuoksi aivan perustellut.

Sen sijaan samaa aihetta käsitelleessä Iltalehden uutisessa lähtökohta on täysin eri. Tapaus oli Iltalehden (IL) narraatiossa uutisoimisen arvoinen siksi, että Googlessa rajoitetaan työntekijöiden ilmaisuvapautta ja siten keskustelun moninaisuutta:

Erotettu insinööri James Damore kritisoi muistiossaan myös Googlen "poliittisesti korrektia monokulttuuria". Bloombergin mukaan Damore syytti Googlea konservatiivisten mielipiteiden vaientamisesta. 

(...) Damore kirjoitti, että keskittyminen sukupuolueen ja etniseen taustaan, johtaa siihen, että Google sivuuttaa ideoiden moninaisuuden.

Uutissivusto Nykysuomi teki jokin aika sitten jutun, kuinka totuuden rajamailla kulkeva propaganda voidaan tunnistaa. Esimerkkitapauksena käytettiin Ylen uutista Etelämantereelta irronneesta jäävuoresta. Jutussaan Näkökulma: Miten propagandaa tehdään? verkkolehti paljastaa lukijoille retorisia temppuja, joita valtamediat kuten Yle käyttävät harhauttaakseen ja jopa aivopestääkseen lukijoita. Alussa mainitun Ylen Google-uutisen otsikointi pätee hyvin Nykysuomen analyysiin, vaikka siinä käsitelläänkin ilmastonmuutosta:

Aniharva niistä jotka näkevät tuon otsikon avaavat artikkelin. Otsikon näkijät vahvistavat näkemänsä avulla ennakkokäsitystään piakkoin lähestyvästä ilmastonmuutoskatastrofin maailmanlopusta. Se murto-osa lukijoista, jotka lukevat koko artikkelin havaitsevat, ettei ilmiössä ole kysymys mistään poikkeavasta vaan normaalista luonnonilmiöstä. Artikkelin kirjoittaja ei edes pyri kiistämään asiaa.

Aivan samalla tavalla uutisotsikko Googlen potkuista vahvistaa tasa-arvofundamentalistien käsitystä, että kamalaa epätasa-arvoistavaa diskurssia esiintyy vieläkin, mutta onneksi kehitys kehittyy ja pahat ihmiset saavat mitä ansaitsevat. Tärkeintä on tietyn asenteen ylläpitäminen, mutta niin ettei suoranaisiin valheisiin syyllistytä. Nykysuomi:

Paras propaganda toimii juuri näin, että se antaa ymmärtää, vahvistaa lähes koko kohdeyleisön ennakkoasenteita, muttei anna kriitikoille tartuntapintaa siltä osin, että voisi sanoa artikkelin olevan valheellinen. Sen sijaan artikkeli vain vihjailee, antaa ymmärtää, vahvistaa ennakko-oletuksia samalla kun se asiatasolla ei oikeastaan sano asiasta yhtään mitään.

Tavallisen informaationkuluttajan kannalta on nurinkurista, että niin sanottujen arkojen aiheiden kohdalla julkisuudessa parjatut vaihtoehtomediat tuovat esiin rehellisinta tietoa ja kertovat lisäksi oleellisista seikoista, joita valtamediat eivät suostu uutisissaan mainitsemaan. Magneettimedia (MM) käsittelee Google-potkuja jutussaan Työpaikkojen kulttuurimarxistinen mielipidevaino kiristyy – nyt asialla Google tavalla, jossa sen informaatioarvo on Yleen ja Iltalehteen verrattuna huomattavasti korkeampi. Sitä paitsi MM ei peittele omaa poliittista kantaansa, mutta ei myöskään pyri vääristämään sen vuoksi potkuihin liittyneitä tosiasioita:

Damore ihmetteli, miksi yhtiö yrittää kiistää ihmisten väliset biologiset erot. Hänen mukaansa työntekijät tulisi palkata näiden osaamisen eikä korruptoituneiden vähemmistökiintiöiden perusteella. Vaikka Damoresta on alettu maalata raivoavan naisvihaajan karikatyyriä, todellisuudessa hän vaati vain työmarkkinoille meritokratiaa sekä poliittista sananvapautta.

Valtamedia on keskittynyt lähinnä muistion naisia käsittelevään osuuteen, mutta Damore kritisoi myös rodullista ”positiivista syrjintää” eli epäpätevien värillisten suosimista pätevien valkoisten ammattilaisten kustannuksella. Toisin sanoen hänen mukaansa ammattitaidon tulisi painaa työnantajien vaakakupissa enemmän kuin kulttuurimarxistinen viha valkoisia miehiä kohtaan. 

Mikä häkellyttävintä, Damore sai potkut, vaikka hän ei kritisoinutkaan työnantajaa julkisuudessa. Sen sijaan sanktio määrättiin hänen laatimansa sisäisen muistion vuoksi. Enää ei riitä, että työntekijät ovat julkisuudessa edustavia – heillä on oltava myös ”poliittisesti korrektit” mielipiteet yksityiselämässä.

Ylen versio tapahtuneesta tarttui lillukan varsiin, kun sen sijaan MM palveli lukijaansa tuomalla päivänvaloon potkujen laajemman yhteiskunnallisen kontekstin ja paljastamalla todellisen epätasa-arvon meritokratiaa teeskentelevässä länsimaisessa yhteiskunnassa.

DRESDENIN KANSANMURHAPOMMITUSTEN MUISTOPÄIVÄ. MITÄ TEKEE YLE? LÄHETTÄÄ "DOKUMENTIN" EICHMANNISTA...

Dresden 1945. Anglo-amerikkalaisten sionistien tekemä
kansanmurha.

Yle TV1, tiistai 14.2. klo 21:30, Adolf Eichmannin oikeudenkäynti (K16) 

Adolf Eichmann saatiin oikeuteen vastaamaan sotarikoksistaan vuonna 1961. Tapauksen historiallinen tv-dokumentaatio toi natsien julmuudet koko maailman tietoisuuteen. Ketkä tekivät siitä mahdollista? N: Martin Freeman. HD K16 (ahdistus).

Itä- ja Keski-Eurooppaan tunkeutuneiden kasaarijuutalaisten jiddishin kielessä on ilmaus Chutzpah, joka tarkoittaa häikäilemätöntä röyhkeyttä; käsitettä kuvastaa osuvasti mies, "joka, tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo". 

Jotain samankaltaista tietoista härskiyttä on tämän päiväisessä Ylen ohjelmapolitiikassa. Ne, jotka tietävät toisesta maailmansodasta muutakin kuin Hollywoodin juutalaisten levittämän sentimentaalisen fantasiatulkinnan, muistavat, että 13.-15.2.1945 liittoutuneet tekivät harkitun ja tarpeettoman kansanmurhapommituksen Saksan Dresdeniin. Näitä pommituspäiviä ei ole muistettu Ylessä eikä muissakaan suurissa medioissa mitenkään. Ylen jälkitaistolaiset eivät kuitenkaan ole täksi päiväksi unohtaneet toista maailmansotaa, mutta Dresdenin muistopäivän sijaan punatehdas lähettääkin dramatisoidun "elokuvadokumentin" Israelissa hirtetystä Adolf Eichmannista. 

Ohjelmavalintaa voisi sanoa jo taitavaksi historiapoliittiseksi harhautukseksi, jossa Dresdenin massamurhat lakaistaan Eichmannia koristavan maton alle. Dresdenin siviiliuhrien karrelle palaneet ruumiit eivät hohkaa näinä päivinä televisioruudusta, vaan zionvision täyttyy väitetyn holokaustin loputtomasta jankuttamisesta. Tarkoitus on tietysti laskea kaikkien eurooppalaisten, myös suomalaisten, päälle ikuinen syyllisyys, jotta "sama ei tapahtuisi koskaan". Tämän syyllistävän propagandan päämääränä on luoda tekosyy, jotta valkoinen länsi antautuisi kolmannen maailman miljardi-invaasiolle, sillä olisihan sen vastustaminen "uusi holokausti". Väestövyöryn avulla todellakin tapahtuu kansojen murha, mutta uhreina ovat eurooppalaiset, joidan kaulaa kiristetetään murhaavasti holokaustin "moraalisella taakalla".

Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että Yle ei ole ainoa valtaisa valemedia, jolle filosemiittinen Chutzpah on talon tapa. Tasan vuosi sitten Helsingin Sanomat teki Dresdenin kansanmurhapäivänä iso artikkelin Voiko natsia rakastaa? Natsit ovat meille pakkomielle, sillä ideologia sen takana ei ole kuollut, jotta voitaisiin unohtaa humaanien liberaalien hirmuteot. Anne Frankinsa ilmeisesti jo varhaisteininä silmät punaisina lukenut pinko Sanna Kangasniemi julistaa moralistin varmuudella:

Toisin kuin vaikkapa Stalinin hirmutekoja, ei Hitlerin tekoja voida nimittää keskiaikaisiksi tai barbaarisiksi. Stalinin ideologia haudattiin kommunismin romahtaessa, mutta Hitlerin juttu ei ole kadonnut maailmasta mihinkään: rasismi. Aate, joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan ”rodun” tai etnisen taustan takia.

Jälkimarxilaista roskapuhetta. Jokaiselle punavihreästä kuplasta ulos astuneelle on täytynyt käydä selväksi, ettei kommunismin ytimessä oleva taikauskoinen tasa-arvo-oppi ole kadonnut minnekään, varsinkin kun sen sisäisesti "loogisimmat" muodot kuten Kamputsean hirmuhallinto kuuluu 1970-luvun lähihistoriaan. Punainen vaara on alati läsnä, sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien Eurooppaa piinannut tasa-arvomania ottaa jatkuvasti uusia muotoja. Tällä hetkellä tämä todellisuudesta vieraantunut memeettinen tuholaisvirus vaikuttaa elinvoimaisesti globaalitalouden atomistisissa kulutusyhteiskunnissa. Ideologiseen pakkoon perustuva tasa-arvovaatimus on "monikulttuurisissa" valtioissa jopa fanaattisempaa kuin edesmenneissä homogeenisissä sosialistimaissa, mutta valitettavasti kansakunnan kaapin päällä olevien älyköiden on vaikea tunnistaa aikamme sairautta, koska he ovat itse hulluuden ytimessä levittämässä samaisia memeettisiä viruksia.

Natseista jauhamisen sijaan on pidettävä kirkkaana mielessä, että vapaamuurareista paljon vaikutteita saanut Ranskan suuri vallankumous ja sen äpärälapsien kommunismin ja liberalismin egalitarismi tekevät koko ajan suurempaa tuhoa kuin mikään muu ideologia. Maallisen tasa-arvouskonnon tuhoisuutta voi verrata vain samankaltaisiin universaaleihin oppeihin kuten kristinuskoon, juutalaisuuteen ja islaminuskoon. Sen "hyvää tarkoittava" tuhovoima on näkynyt Dresdenissä ja Hiroshimassa, ja se näkyy edelleen Lähi-idässä, jossa USA raunioittaa Israelin hyväksi valtioita, joista nyt vyöryy väkeä Eurooppaan. 

                                                    ******************************



Yle Teema Tiistai 14.2. klo 22:55, Valitut sanat: Tuomioja & Meinander 

Historiaa käytetään usein poliittisten konfliktien lietsontaan. Voisiko historiaa käyttää niiden ehkäisemiseen? Historian käyttö ja väärinkäyttö -kirjasta keskustelevat Antti Blåfield, Erkki Tuomioja ja Henrik Meinander. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Lisää historiapoliittista propagandaa hyväuskoisille hölmöille liberaaleille. Aivan meidän aikanamme Etelä-Afrikan mustat ovat murhanneet rasistisesti 70 000 valkoista, mutta tästä tiedottaminen ei ole ollut hämärien mediatahojen intressinä, sillä se saattaisi nostattaa valkoisissa "väärää tietoisuutta" ah niin ihanaa monikulttuuria ja sateenkaarivaltiota kohtaan. Samoin on laita Holodomorin kansanmurhan kanssa, jossa näännytettiin kuusi miljoonaa ukrainalaista. Sen otsikoihin tuominen luo niin ikään väärää tietoisuutta, semminkin kun kansanmurhaoperaation käytäntöönpanijoista monet olivat juutalaistaustaisia neuvostobolsevikkeja. 

Punamädättäjä Erkki Tuomiojan mielestä pitää märehtiä vain sellaista historiaa, joka syyllistää ja heikentää valkoisten kansakuntien olemassoloa – aito kansanvihollinen kiireestä kantapäähän! Muut keskustelijat eivät olleet sen kriittisempiä nykyagendalle, sillä kaikki olivat yhtä mieltä siitä, kuinka hienoa on, että Saksa suhtautuu menneisyyteensä ankaralla itseruoskinnalla, jonka vuoksi nyky-Saksa on paljon monikulttuurisempi kuin useimmat Euroopan maat. Sanomatta jäi, että Saksa EU:n vaikutusvaltaisimpana maana upottaa etnisellä masokismillaan koko Euroopan afrikkalaiselle kivikaudelle.