Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismikohu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismikohu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. lokakuuta 2021

MASENTAVAN PELLEMAAILMAN UUTISIA


Aikamme sairaalloisesta yliherkkyydestä kertovat ulostulot ovat viime aikoina täyttäneet maamme uutistarjontaa. Nämä poliittista korrektiutta, valkoista syyllisyyttä ja woke-tietoisuutta lietsovat uutiset kertovat osaltaan millaiseen pellemaailmaan olemme soljahtaneet sitä itsekään huomaamatta. 

Median omassa kuplassa vinkulelujen närkästymiset on otettu kuolemanvakavina kysymyksinä, mutta vähänkään objektiivisesti tarkasteltuna tuo kaikki loiskiehunta näyttää epäolennaiselta korviketoiminnalta, jota ei voi ottaa missään suhteessa vakavasti. Sosiaalisen median pienet mutta aktiiviset painostusryhmät ovat kuitenkin saaneet nostettua näennäisongelmia pintaan, koska nykyinen valtamedian toimittajakunta on usein näiden "aktivistien" kavereita ja ajatusmaailmaltaan samoilla linjoilla. Ikävä kyllä suuri yleisö ei osoita juuri mitään vastareaktiota tälle läntistä kulttuuria itseruoskivalle poliittiselle korrektiudelle, jonka vuoksi pienten äärivasemmistolaisten opiskelijaklikkien houreista on tullut kultuurissamme valtavirtaa. 

Yle Watch esittelee seuraavaksi muutamia tuoreita "uutisia", jotka ovat oireita taudista, joka on kalvamassa koko läntisen sivilisaation itsekunnioituksen kuiviin. Tuorein tapaus on Iltalehden kertoma mukakohu Afrikan tähti -pelillä larpanneista opiskelijoista. Uutisessa Rasismikohu Helsingin yliopistossa – riistoleikkejä ja Afrikan tähti -vitsailua: ”Olen sanaton” kerrotaan Saksasta tulleen mustan vaihto-opiskelijan pitäneen Afrikan tähteä "rasistisena", jonka seurauksena säikähtäneet maantiedon opiskelijat tuomitsivat pelin kokonaan. Sillä ei ollut merkitystä opiskelijoille, että mustan naisen Instagramissa esittämät väitteet olivat perusteettomia. 

Samaisessa uutisessa eräs Helsingin yliopiston professori kommentoi, "ettei peli kerro kolonialismista, timantteja ei oteta mukaan eivätkä pelin häviäjät päädy orjiksi", mutta näillä huomioilla ei ollut merkitystä kun vastassa oli mustan naisen sana. Intersektionaalisen feminismin naisittamissa opiskelijärjestöissä mustan naisen syyttäminen valehtelusta on jo ajatuksenakin mahdoton, koska se olisi jollakin tapaa osoitus rasismista. Tapaus osoittaa, etteivät yliopistot ole enää vapaan ajattelun turvasatamia, vaan uusmarxilaisia koulutuskeskuksia ja pelleopistoja, joissa on vallalla Kiinan kulttuurivallankumouksen metodit. 

Läpikotaisin punamädätetty yliopisto marssii tunnetusti länsimaisen hulluuden kärkijoukossa, josta hyvänä esimerkkinä on Ylen uutinen Osa opiskelijoista halusi yliopiston vessoista sukupuolineutraaleja, mutta toiset vastustivat: nyt vessoja on neljänlaisia, ja tutkijasta määrä on hyväTähän ei ole mitään kommentoivaa, sillä jo itse otsikko tiivistää kaiken mitä yliopistoissa on nykyään meneillään. Sen verran tähän voi lisätä, että kun lännessä operoidaan suurella intensiteetillä itse luotujen epäolennaisten ongelmien parissa, todelliset viholliset niin sisällä kuin ulkona voivat tehdä rauhassa tuhotöitään. 

Toinen Ylen juttu raportoi perinteisen tiernapoika-tradition muutoksesta, jota on ajanut ajan hermolla oleva Tiernasäätiö. Uutisessa Tiernapoikien kasvojen mustaaminen kiellettiin, jotta perinne voi jatkua – osa kritisoi muutosta, asiantuntijasta esitykseen olisi pitänyt puuttua aiemmin mustien aisankannattajaksi ryhtynyt säätiö vaatii, "ettei Murjaanien kuninkaan kasvoja saa maalata enää mustaksi, sillä se on liitetty rasistiseen blackface-toimintaan". Blackface tarkoittaa sitä, kun valkoinen maalaa kasvonsa tummaksi ja esittää mustaa. Kuvaavaa on, että Tiernasäätiön päätöksen taustalla on mateleva mielistely ulkomaalaisten närkästyjien edessä:

– Esimerkiksi Oulussa asuvat britit ja hollantilaiset ovat ihmetelleet, miten kasvojen maalaaminen mustaksi voi olla täällä ok, vaikka Suomi muuten on edistyksellinen.

Itseään edistykselliseksi kutsuvaa väkeä ei kuitenkaan häiritse yhtään se, että mustat voivat elokuvissa näytellä historiallisia valkoisia hahmoja. Eurooppalaisen kulttuurin ja identiteetin vääristelyä ei nähdäkään näissä piireissä tuomittavana, vaan päinvastoin kannattettavana projektina, koska sillä voidaan progandisesti oikeuttaa nykyinen maahanmuttoivaasio ja monikulttuuri.  

Rotu- ja kulttuurikysymyksen haltuunoton ohella liberaaleiksi naamoituneiden kulttuurimarxilaisten toinen rintamalinja löytyy niin ikään valkoisen populaation säilymiseen vaikuttavasta asiasta. Homoseksuaalisuuden ja häiriintyneen transsukupuolisuuden valtavirtaistaminen on ollut uusvasemmiston tavoite jo pitkään, mutta vasta kun suurkapitalistit ovat astuneet samaan kelkkaan, tuhoisaa propagandaa on voitu alkaa toteuttaa isolla volyymilla. Tästä epäpyhästä allianssista kertoo Ylen uutinen  Uusi Superman on biseksuaali – "Taas yksi valkoinen heterosankari olisi ollut hukattu tilaisuus".

DC Universe kertoo saaneensa pääosin myönteistä palautetta.  

– Ihmiset kertovat ensi kertaa nähneensä itsensä Supermanina, mikä on sellaista, mitä he eivät aiemmin pitäneet mahdollisena, Taylor kertoo.  

– Toivon, ettei tällainen muutaman vuoden päästä enää nousisi otsikoihin. Toivon, ettei tämä trendaisi Twitterissä, Taylor pohtii.  Jon Kent seuraa supersankarina aikaansa. 

Uudessa albumissa hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista.

Pellemaailmassa noloa hyvesignalointia on vaikea edes parodisoida, jonka vuoksi Pahkasikakin lopetti ilmestymisensä jo vuonna 2000. Se, että sodomiittinen Teräsmies on uudessa albumissaan "huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista", on jo niin kliseistä muotiaatteiden seuraamista, että vanhassa maailmassa se näyttäisi liberaalihyväkkäiden parodisoinnilta. 

Tällä haavaa ei ole näköpiirissä mitään vakavasti otettavaa vastavoimaa, joka näyttäisi suurelle yleisöllä tämän ilveilyn oikeanlaisessa valossa. Sitä vastoin kulttuurin lapsellistumista suosivalla punaliberaalilla hegemonialla ei ole aikomustakaan itsekritiikkiin ainakaan näissä olosuhteissa. Vasta siten kun talousukupla puhkeaa ja vääjämätön taistelu elämisen perusedellytyksistä on  arkipäivää, kulttuurin parasiitti-ilmiöt ja niitä edistäneet ihmiset poistuvat kartalta kuin itsestään.

tiistai 11. toukokuuta 2021

YLEN TOIMITTAJAT PILKKIMÄSSÄ JÄLLEEN RASISMIA, TÄLLÄ KERTAA KAUHISTELLAAN POLIISIN PUHEITA


Mediakriittisille kansalaisille on jo pitkään ollut selvää, että rasismin jatkuvalla esillä pitämisellä julkisuudessa halutaan edistää suomalaisvihamielistä agendaa. Jos rasismista pitäisi puhua objektiivisesti, siitä melskaaminen valtamediassa olisi paljon vähäisempää, koska silloin puheeksi olisi otettava rotumuukalaisten valkoisia moninkertaisesti yleisempi vihanlietsonta ja rodullisesti profiloitunut väkivalta raiskauksineen. Valtavirran rasismidiskurssi ei kuitenkaan noudata journalistista puoluettomuutta, vaan julkisuudessa jo sanalla rasismi tarkoitetaan automaattisesti tilannetta, jossa sitä harjoittaa vain valkoinen. Paradoksaalisesti tälläinen tapa käsitellä rasismia on itsessään rasistinen, koska se tuomitsee valikoivasti vain yhden ihmisryhmän ja vieläpä perusteetta.

Ylessä tutkiva journalismi iskee harvoin kyntensä todellisiin ongelmiin ja tabuihin. Kun puhe tulee rasismista, tarkastelun kohteeksi ei oteta vierasrotuisten vihanlietsontaa ja rotuväkivaltaa, vaan syyllisiä etsitään ainoastaan kiltteinä maksumiehinä toimivista suomalaisista. Koska maastamme ei löydy Hollywoodin fantasioimia aitorasistisia valkoisten lynkkauspartioita, rasismi täytyy keksiä. Siksi jo pelkät arkiset puheet inhmillisissä vuorovaikutustilanteissa halutaan nähdä anteeksiantamattoman rasismin ilmauksina. Karrikoiden ilmaistuna valkoisen raiskanneen mustan nimittely on toimittajalle kuohuttavampi "teko" kuin varsinainen rotuprofiloitunut raiskaus. 

Tällaisia ajatuksia syntyy väkisinkin Ylen toimittajien viimeisimmistä rasismipilkinnästä, josta uutisoitiin myös tv:n päälähetyksessä pari päivää sitten. Ylen juttu poliisien tuhmista puheista perustuu sen verkkosivuilla julkaistuun laajaan "kohureportaasiin" Poliisi selviää rasistisista puheista yleensä varoituksella – poikkeuksellinen nauha paljastaa, miten joukko poliiseja alisti maahanmuuttajaa. Jo otsikosta käy implisiittisesti selväksi, että jutun tehneet Kaisu Jansson ja Riku Roslund haluaisivat kovempia rangaistuksia moisista ajatusrikoksista.

Haukottuvan pitkässä agendauutisessa saivarrellan lähes kahdeksan vuotta (!) sitten tehdystä äänityksestä, jossa turhautuneet poliisit laukovat muutamia totuuden sanoja kuulustellessaan väkivaltatilanteeseen osallistunutta ulkomaalaista. Normaalia kuulustelijoiden töykeyttä retostellaan kuin kyse olisi jotenkin poikkeuksellista suunsoitosta, koska kyseessä on ulkomaalainen. Sinänsä harmittomasta "rasistisesta" yksittäistapauksesta toimittajat maalaavat isolla penselillä kuvaa poliisin rasismista, joka pitäisi saada jollakin tapaa kuriin. Jutun tarkoitus onkin palauttaa rivipoliisit ruotuun vääristä ajatuksista:

Eniten rasistista puhetta kuulee haastateltujen poliisien mukaan kahvihuoneissa. Puheisiin puuttuminen on haastateltujen mukaan vaikeaa. Tiiviissä poliisiyhteisössä esiintyy haastateltujen mukaan puheiden hiljaista hyväksyntää.  Lähteiden Ylelle kertomat, rasistista kieltä käyttäneet ja asenteelliset poliisit työskentelivät eri puolilla Suomea ja heitä oli sekä johtotehtävissä että kentällä.

Euroopan Unionin ohjailema poliisijohto on toimittajien kanssa samoilla linjoilla ja haluaa nollatoleranssia rivipoliisien ulkomaalaisten arvostelulle. Joitakin poliiseja on jopa irtisanottu vapaa-aikanaan esittämiensä mielipiteiden vuoksi:

Toisessa potkuihin johtaneessa tapauksessa oli kyse Pohjanmaalla poliisina työskennelleen naisen ulostuloista perinteisessä mediassa.  

Poliisi kirjoitti lehden yleisönosastokirjoituksessa ja esiintyi televisio-ohjelmassa väittäen muun muassa, että poliisien sisäisen Facebook-ryhmän kirjoituksissa ei ollut näytetty olleen rasistisia sävyjä. Valtakunnansyyttäjänvirasto oli kuitenkin aiemmin todennut, että kirjoitukset saattoivat täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Yksittäisten poliisien täysin legitiimi kansallismielisyys tai "ääriokeistolaisuus" nähdään jutussa vakavana uhkana, joka pitäisi ilmeisesti kitkeä pois irtisanomisilla. Yhdellä tarkoituksenhakuisesti esitetyllä yksittäistapauksella nimetön punavihertävä poliisi luo paranoidisti mielikuvan "äärioikeiston salaliitosta":
Osa tähän juttuun haastatelluista poliiseista kertoi tietävänsä kollegoja, joilla epäiltiin olevan kytköksiä ääriliikkeisiin. Yle kertoi aiemmin, miten äärioikeistoon liitetyt poliisit viestittelivät keskenään tappamisesta ja virkatietojen hyväksikäytöstä. 

– Äärioikeiston uhka on aito ja sen lonkerot ulottuvat poliisiin saakka, yksi haastatelluista poliiseista sanoi.

Nimettömän poliisin kommentti on selvä projektio punavihreiden pitkästä marssista läpi poliisi-instituution. Strategia on sama kuin taistolaisten sisäisessä ohjeistuksessa, jossa nuoria kommunisteja kehotettiin värväytymään armeijaan. Näkyvimpinä esimerkkeinä poliisiin soluttauneista politikoivista punavihreistä ovat ylikomisario Jani Taponen ja netti- ja nuorisopoliisina tunnettu Marko "Fobba" Forss. On sanomattakin selvää, ettei jutussa edes mainita poliisin uskottavuuden todellisesta uhasta ts. ideologisen vaikuttamisen halusta värväytyneistä totalitaristisista punavihreistä. Poliisihallinnon johtohan on jo tunnetusti miehitetty Suomen edun sivuuttavilla EU:n asiamiehillä, heistä pahamaineisimpana poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen.

EU:lle ensijaisesti uskollinen maan poliittinen johto ja sitä peesaava valtamedia haluavat poliisista puhtaasti globalistis-multikulturaalisen ideologian puolustajan. Siksi poliisista halutaan savustaa ulos kaikki kansallismieliset ja suomalaisten huolia ymmärtävät virkamiehet. Sisäisen puhdistuksen välineenä käytetään rasismikorttia, jonka esittelemisessä valtamedia antaa sille ilmaisen näkyvyyden. Media luo jatkuvasti painetta puhdistuksiin, josta todistavat toistuvat "rasismia" kauhistelevat uutisnarraatiot, viimeksi tämä:  Helsingin poliisi piti vuosia kirjaa romanien liikkeistä – apulaispoliisipäällikkö kiistää etnisen profiloinnin mutta myöntää tehdyt virheet.

On totta, että valtion keskeisissä instituutiossa tarvitaan puhdistuksia, mutta ne pitäisi tehdä poliittisen korruption vastustamiseksi eikä sen puolustamiseksi. 


                                                      ********************************


Länsimaisten yhteiskunnan johtavalle nomenkaltuuralle Holokaustin™ avulla tehtävä nationalismin demonisointi on jo pitkään ollut sen propagandistisia ykkösprioriteetteja. Tästä on hyvänä esimerkkinä Ylen Historiadokumentit, jotka ovat lähes täysin takertuneet yhteen historiallisesti kyseenalaiseen yksityiskohtaan. 

Yle ei edes osaa hävetä historiallista puolueellisuuttaan ja monomaanisuuttaan kun se lähetti jälleen kerran kahtena peräkkäisenä keskiviikkona holokaustimuistelun. Poliittinen ja kulttuurinen pseudoeliitti toistaa ohjelmaesitysten yhteydessä holokaustiuskonnon liturgista pääasanomaa, sitä, "ettemme saa unohtaa". Me täällä Yle Watchissa taas sanomme, että mekään emme unohda – nimittäin olla kirjaamatta jälkipolville muistiin millaista yksisilmästä ja ideologisesti tarkoitushakuista propagandaa veronmaksajien rahoittama Yle pyrkikään holohöpötys-ohjelmillaan edistämään. 


Yle TV1, keskiviikko 5.5.2021 klo 19.00 Historia: Keskitysleirin lapset 

Theresienstadtin keskitysleiri tuli tunnetuksi kulttuurielämästään. Leirin lapsille pidettiin mm. piirustustunteja ja vanki Hans Krása kirjoitti lastenoopperan Brundibár, jota esitettiin vierailijoille. Ela Weissberger oli yksi eloonjääneistä ja dokumentissa hän kertoo leirin karusta todellisuudesta. T: Artisans du film/France Télévisions, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min Ohjelman sivulle

Yle TV1, keskiviikko 28.4. klo 19.00 Historia: Anne Frankin muisto (12) 

Eva Geiringer syntyi vuonna 1929, samana vuonna kuin Anne Frank, ja pakeni sodan aikana perheensä kanssa Amsterdamiin, missä myös Frankin perhe piileskeli. Eva Geiringer selviytyi äitinsä kanssa keskitysleiriltä kuten myös Anne Frankin isä. Ohjelmassa käydään läpi molempien perheiden kohtalot, jotka kietoutuivat toisiinsa. T: ORF, Itävalta HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

perjantai 27. marraskuuta 2020

VALKOISET PUNALIBERAALIT EDISTÄVÄT ENEMMISTÖNÄ OLEVIEN ETNOVÄHEMMISTÖJEN MORALISTISTA DIKTATUURIA


Valkoisia on maailman koko väestöstä tällä hetkellä vaivaiset 6 prosenttia. Luku pienenee värillisten väestöräjähdyksen, suunnitelmallisen väestönvaihdoksen ja indoktrinoidun itseinhon seurauksena jatkuvasti. Silti vihamielisen "eliitin" agendaa ajava valtamedia kutsuu värillisen globaalin enemmistön ihmisiä vähemmistön edustajiksi, vaikka väestötilastot kertovat päinvastaista. Toisaalta yleiseksi sylkykupiksi alennetut valkoiset leimataan surutta "etuoikeutetuksi" vähemmistöksi, vaikka rasistinen rasismilainsäädäntö riistää heiltä puolueellisesti oikeuden etniseen itsesäilytykseen ja ylpeyden historiallisesti ansaittuihin saavutuksiin. Valkoisille suodaan vain syyllisyys ja loputon elatusvelvollisuus miljardeille vapaamatkustajille. 

Terveen itsekunnioituksen puute ja sen ohjelmallinen rapauttaminen ovat keskeisiä syitä sille, miksi valkoiset eivät enää kollektiivisesti välitä kohtalostaan. He ovatkin luovuttamassa resurssinsa näennäisen vapaaehtoisesti populaatioille, joille se ei kuulu ja joilta puuttuu sitä paitsi kyky vaalia sitä. 

Yhtenä näkyvimpänä oireena tästä etnomasokismista on globaalia enemmistöä edustavien rotumuukalaisten julkeus käydä haavoitetun titaanin päälle. He ovat haistaneet veren, mutta eivät uskaltaisi silti käydä päälle ilman valkoisten maiden viidettä kolonnaa, joka hegemoniallaan määrittää nykyeurooppalaisten itsetuhoiset arvot. Kun kansallismasokismista tehdään jo lastentarhoissa normi, ei ole ihme, että etuoikeuksia haalivat "vähemmistöt" aloittavat röyhkeän kitinänsä olemattomasta sorrosta nykyaikana. Taikasanana he käyttävät rasismia, josta on tullut pelkkä koodisana valkoisten vastaiselle rasismille. 

Tyyppiesimerkki kaunaisten värillisten pullistelevasta identiteettipolitiikasta on vaatimus tuotemerkkien nimien vaihtamisesta, koska ne jotenkin loukkaavat heidän etnisyyttään so. rotuylpeyttään. Harmittomat ja jopa hyväntahtoiset tuotenimet tulkitaan kieroutuneella logiikalla rasismiksi. Toisin sanoen etniset ammattiloukkaantujat vaativat, miten valkoisten luomien yritysten pitäisi käyttää kieltä kotimaissaan.

Vastaavasti tiedotusvälineissä vainoharhainen rasismin kyyläys ei herätä minkäänlaisia kriittiisiä puheenvuoroja, mikä kertoo jo omalta osaltaan pelin hengen. Samalla mediaa
 ei tunnu kiinnostavan tippaakaan miten valkoiset kuvataan värillisen maailman tuotteissa. Ehkä valkoisilta odotetaan parempaa itseironista huumorintajua, koska he eivät ole tunnetusti sellaisia etnosentrisiä tosikkoja kuin heikoista itsetunnosta kärsivät kehitysmaalaiset?

Viimeisin uutinen valkoisten antaumisesta rotumuukalaisten ruikutukselle löytyy tapauksesta Eskimo-jäätelö. Ennalta arvattavasti Eskimo-jäätelöä valmistava 
Froneri Finland julisti tuoreessa tiedotteessaan muuttavansa tuotteensa nimeksi Pingviini Puikko, koska värilliset rotuaktivistit ja heidän suomalaiset aisankannattajansa olivat vaatineet nimen vaihtamista. 

Asiaa helpotti yhtiön markkinointijohtaja Minna Brunberg, joka on ulostuloillaan jo aiemmin paljastunut vasemmistoliberaaleja muotiaatteita seuraavaksi konformistiksi. Froneri Finlandin päätöksestä kertoi näyttävästi Yle uutisessaan Tutun jäätelön rasistiseksi koettu nimi muutetaan – Suomessa asuva inuiittiaktivisti: "On vuosi 2020, oli jo aikakin":

– Vaikka suomen kielessä Eskimo-sana ei ole sävyltään pahantahtoinen, on tässä syvimmiltään kyse olemassa olevasta ihmisryhmästä, jolla on oikeus määritellä itse, mitä termejä on sopivaa käyttää, markkinointijohtaja Minna Brunberg kertoo yhtiön tiedotteessa.

Grönlantilainen aktivisti ja muusikko Aqqalu Berthelsen on yhtä mieltä: hänen mielestään oli jo aikakin ottaa askel kohti tulevaisuutta.

On jokseenkin hirtehistä, että Suomessa läntisen kulttuurin hedelmistä nauttiva city-eskimo Aqqalu Berthelsen on närkästynyt eurooppalaisten verkkaisesta edistyksestä epäkorrektien sanojen suhteen. Hän sanoo, ettei enää vuonna 2020 voida toimia näin, vaikka juuri hänen etnokulttuurissaan on eletty tuhansia vuosia ilman suurtakaan merkkiä sosiaalisten tapojen muutoksesta puhumattakaan teknologisesta kehityksestä: 

Sana on Berthelsenin mukaan paitsi rasistinen, myös halveksuva. Sen käyttöön liittyy useita ongelmia, eivätkä he itse koe sitä lainkaan omakseen. Muun muassa inuiitti-termi tai kotivaltion nimen käyttäminen koetaan sopivammaksi.

– On vuosi 2020. Tuotteita ei pitäisi nimetä loukkaavilla sanoilla. On todella hyvä asia, että tämä päätös tehtiin, Berthelsen toteaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

TRUMPIN TVIITTIKOHUN JOHTOPÄÄTÖKSET: KAIKKI OVAT RASISTEJA TAI SITTEN EI KUKAAN


Amerikan itärannikon punaliberaalia valtamediaa seuraamalla 
Yle on parin viime päivän aikana revitellyt presidentti Donald Trumpin tviittiä, jossa hän kehotti valkoista Amerikkaa vihaavia Demokraattien kongressiedustajia Alexandria Ocasio-Cortezia, Ayanna Pressleytä, Rashida Tlaibia ja Ilhan Omaria palaamaan takaisin etnisiin kotimaihinsa. Selkäydinreaktiolla toimivat punaliberaalit Demokraatit ja mediat kuten kaukaisen Suomen Yle alkoivat tietenkin huutaa rasismia kun eivät muutakaan keksineet. 

Yllättävää kyllä, Yleisradio uutisoi myös Trumpin vastineesta, jossa hän sivuuttaa koko väitetyn rasismin ja keskittyy itse asiaan, muukalaistaustaisten kongressiedustajien Amerikka-vihaan.  Uutisessa Trump vastasi rasistisiksi tuomittujen tviittiensä nostattamaan arvosteluun: He vihaavat maatamme ja rakastavat vihollisiamme presidentti perustelee tviittiään tarkemmin:
– Nämä ihmiset vihaavat maatamme. He vihaavat sitä mielestäni intohimoisesti. He rakastavat Yhdysvaltain vihollisia, kuten al-Qaidaa, Trump väitti Made in America -tilaisuudessa Valkoisessa talossa.  
– Jos et ole onnellinen täällä, voit lähteä, Trump toisti kohua herättäneessä tviitissä esittämänsä kehotuksen. 
Tviiteissään Trump kehotti demokraattien naiskongressiedustajia palaamaan "niihin korruptoituneisiin maihin, joista he ovat tulleetkin".
Vasemmistoliberaali valtamedia katsoo globaalin värillisen enemmistön olevan lähes kaikessa kritiikin ulkopuolella, koska ikävien totuuksien ääneen sanominen voisi traumatisoida näiden miljardimassojen etujen ajajia länsimaissa. Loukkaantumisen kynnys on vain madaltanut, sillä kolmannen maailman valittaville elintasosaalistajille annettu kehoitus poistua maasta nähdään vasemmistoliberaalien kuplassa merkkinä paholaismaisesta rasismista. 

Tuoreessa Yle-uutisessa Edustajainhuone: Trumpin tviitit rasistisia – demokraattiedustaja käynnisti virkasyytemenettelyn presidenttiä vastaan kerrotaan kuinka demokraattien musta kongressiedustaja Al Green käynnisti virkasyytemenettelyn Trumpia kohtaan tämän tviittien takia. Greenin tuki kehitysmaataustaisille naiskongressiedustajille ei tullut yllätyksenä, sillä hän on aiemmin Houstonin NAACP:in johtajana tehnyt yhteistyötä hispaanojen kanssa valkoisten intressiä vastaan. Oman ja muiden värillisten rotujen häikäilemätön etujen ajaminen ei ole tälle mustalle etnosentristille rasismia paitsi silloin kun etnisessä nollasummapelissä edun saajina ovat  valkoiset:
– Yhdysvaltain presidentin ei pitäisi osoittaa tuollaista suvaitsemattomuutta. Hänen kommenttinsa ovat selvästi rasistisia. Kysymys onkin: mitä me teemme asialle? Green sanoi Washington Postille.  
– Suvaitsemattomuuden – tässä tapauksessa rasismin – sietäminen vain pitää sellaista yllä. Meidän ei pidä hyväksyä tällaista käytöstä presidentiltä, ja jos emme tee mitään, hän jatkaa.
Median vähemmistöinä esittämät värilliset ymmärtävät varsin hyvin, että syyllisyydentunteeseen ehdollistettujen länsimaalaisten suojaus pettää heti kun heitä aletaan syyttää rasismista. Siksi kaikki värillisten kannalta epäedullinen kritiikki ja politiikka kannattaa leimata rasismiksi, jolloin syyttävä argumentti voidaan kääntää päälaelleen. Kehitysmaalaisten etujen mukaista on, että kleptoparasitismiin perustuva vapaa ja rajaton "maahanmuutto" valkoisiin maihin nähdään perusoikeutena, johon puuttuminen on suurta syntiä eli rasismia. Siksi muukalaisista ja heidän etujen ajajistaan on lähes jumalanpilkkaa vaatia tulijoita palaamaan takaisin kotimaihinsa. Jos kerran maahanmuuttokysymyksessä on pakko nähdä jotain sortavaa, se löytyy pääasiassa ulkomaalaisinvaasiosta, joka rodullisena maahantunkeutumisena on rasismia kantaväestöä kohtaan.

Trumpin puhe korruptoituneista maista tulevista valittavista ulkomaalaisista osuu monellakin tapaa liberaalin kipupisteeseen. Heidän on vaikea tunnustaa se tosiasia, että kehitysmaiden laittomat ja lailliset onnenonkijat tulevat länteen vain siksi, etteivät he pysty omissa maissaan ylläpitämään hyvinvointia luovaa modernia teknokulttuuria. Sitä paitsi huomattava osa tulijoista elää kantaväestöltä saaduilla tulonsiirroila, josta kiitoksena monet heistä raiskaavat ja ryöstävät varallisuutta luovia hyväntekijöitään eli veronmaksajia. Oma lukunsa on näiden etnisten ryhmien poliittiset edustajat, jotka Trumpin mukaan eivät tee muuta kuin lietsovat vihaa uutta kotimaataan kohtaan. 

Suomessa tätä ihmistyyppiä edustaa ehkä näkyvimmin Ylen medialemmikki Maryan Abdulkarimin, jonka ydinosaamista on syyttää suomalaisia (joita ei hänen mukaansa ole olemassakaan) rasismista kuten hänen kirjoittaa ties monennettako kertaa viimeisimmässä kolumnissaan Somali. Häntäkin voisi Trumpin innoittamana kehottaa ystävällisesti palaamaan etniseen kotimaahansa, pois täältä kurjien rasistien eli valkoisten keskuudesta. Somaliassa hän voisi sitten luoda samanlaista taloudellista lisäarvoa kuin täälläkin ts. kirjoittamalla valitusvirsiä Suomesta ja antamalla niistä haastattelulausuntoja sikäläiselle medialle.

Ulkomaalaisten palauttamisvaatimusta ei koeta mediassa ja vasemmistoliberaalien keskuudessa tietenkään pöyristyttävänä silloin kun värilliset karkottavat keskuudestaan toisia värillisiä. Tästä tarjoaa kuvaavan esimerkin tänään ilmestynyt Ylen uutinen Intia aikoo karkottaa maasta kaikki luvattomat siirtolaiset – kampanja koskee miljoonia ihmisiäjossa ei mainita sanallaan rasismia tai muukalaisvihaa. Silti uutinen ilmentää hyvin sitä tosiasiaa, että eri kultuurien ja etnisten ryhmien eriytyminen eli "rasismi" on universaali ilmiö. 

Koska etnis-kulttuurista itsesuojelua harjoittavat kaikki, on jokseenkin typerää puhua rasismista ikään kuin se olisi poikkeuksillista ja vain eräiden ryhmien harjoittamaa. Valitettavasti vihamielisen "kalergi-eliitin" ideoita noudattava hegemoninen valtarakenne on iskostanut länsimaalaisiin olettamuksen rasisteista lähtökohtaisesti vain valkoisina. Tämä indoktrinaatio on niin syvällä, ettei uutisissa tarvitse mainita erikseen valkoinen rasisti, koska rasisti on tullut merkitsemään implisiittisesti pelkästään valkoista henkilöä. Tämä jos mikä on rasistinen mielikuva valkoisista, semminkin kun tilastotiedot kertovat valkoisten olevan tosiasiallisesta vähiten "rasisteja" koko maailmassa.

Moraalisella omahyväisyydellään itsensä tärvelleen länsimaisen lukeneiston olisi jo syytä astua luolastaan ja nähdä rasismi positiivisena, universaalina, luonnollisena ja inhimillisenä piirteenä, joka on taannut ihmiskunnan geneettisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden. Rasismista moraalisena absoluuttisena pahana pitäisi luopua kokonaan, sillä sellaisena "poikkeuksena" sitä ei ole olemassa. Toimittaja Riitta Kylänpään Tieto-Finlandialla palkitussa Pentti Linkola -elämänkerrassa Ihminen ja legenda maahanmuuttovastaisen syväekologin mukaan rasismia ei ole olemassa. ”On aina ollut päivänselvää, että vierasta vierastetaan. Muuten meillä ei olisi kansakuntia, kieliä ja murteita.”


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

YLESSÄ RASISMI SITÄ, ÄÄRIOIKEISTO TÄTÄ, ÄLÄ KOSKAAN VALKOISTA SYYLLISTÄMÄTTÄ JÄTÄ!

Tätä kuvaa ei näytetä valtamediassa, koska siinä syyllis-
tetään muslimeja. Valkoinen mies ei voi olla uhri, kysykää
vaikka punaisen yliopiston päivystäviltä desanteilta.

Kansainvälisyyttä korostavat valtamediat kertovat mielellään maailman tapahtumista, mutta tiettyjen ilmiöiden kuten rasismin kohdalla se keskittyy pääasiassa Amerikkaan ja Eurooppaan, ja niissäkin vain valkoiseen populaatioon. Tilastotietojen mukaan valkoiset maat ovat niihin kohdistuneesta vihamielisestä muukalaisinvaasiosta huolimatta maailman vähiten rasistisia, kun taas 25:n rasistisimman maan joukossa on vain yksi valkoinen monietninen maa, Venäjä, sijalla 20. Kyproksen sijan 22 selittää kreikkalaisten ja turkkilaisten välinen kärhämöinti. 

Rasismi eli yhteisön geneettinen itsesuojelu on täysin normaali käytäntö värillisissä maissa, ainoastaan lännessä se on vääristynyt itseensä kohdistuvaksi etnomasokistiseksi moralismiksi. Tämä selittää pitkälti sen, miksi media jankuttaa jatkuvasti vähiten rasististen valkoisten roturealismista. Viimeisin esimerkki tulee Yle uutisista, joka levittää verkkosivullaan  kansainvälisten uutistoimistojen herkkupalaa Maailman tunnetuinta YouTube-tähteä syytetään jälleen rasismista:
Kun sana oli lipsahtanut PewDiePien huulilta, hän yritti korjata tilannetta sanomalla, ettei tarkoittanut mitään pahaa. Tubettajan seuraajat olivat kuitenkin tarkkana.  
(...) Tapauksen seurauksena Felix Kjellberg menetti yhteistyösopimuksen Disneyn kanssa. Lisäksi YouTube perui uuden sarjansa Kjellbergin kanssa. Nyt kuullun rasistisen ilmaisun vuoksi Campo Santo studio ilmoitti pyrkivänsä kieltämään kuululta tubettajalta yhtiön pelien pelaamisen YouTubessa.
Kansainvälisiä "yhteisiä" arvoja vaaliva kyyninen bisnesmaailma toimii selkeästi eri kriteereillä silloin kun roturealistisen puheen esittäjänä on valkoinen. Yhdysvalloissa musta räppäri voi laukoa mitä tahansa valkoisista, mutta häntä ei siitä rangaista, vaan päinvastoin kiitellään "rohkeasta ulostulosta". Mitä taas tulee kiinalaisten ja arfikkalaisten julkkisten rasistisiin heittoihin, läntinen media ei ole niistä kiinnostunut, eivätkä suuryrityksetkään ole heitä boikotoimassa. 

Ylipäätään ulkoeurooppalaisten kuten muslimien viha valkoisia ja kristittyjä kohtaan on sokea piste kaikkialla läntisissä medioissa, myös Suomessa. Vielä Turun tapahtumien jälkeen media, poliitikot ja poliisi ovat olleet eniten huolissaan suomalaisten vihatotuuspuheesta ja vaativat lisää resursseja sen suitsimiselle. Sen sijaan resurssien panostaminen muslimifundamentalistien vihanlietsonnan seuraamiseen on täysin retuperällä, josta kertoo Suomen Uutisten uutisartikkeli Vihapuhepoliisi ei osaa arabiaa tai somalia – saavatko radikaalitahot vapaasti mekastaa Suomessa?

Koska Suomessa kovin kriitisenä esiintyvät valtamedian toimittajat eivät halua nostaa tätä kaksinaismoralismia keskustelun aiheeksi, kenenkään ei ole syytä ihmetellä, miksi kansalaisten luottamus johtaviin tiedotusvälineisiin on laskenut vuosi vuodelta.


                                                          ************************


Eilen Yle Watch kertoi suomalais-englantilaisesta miehestä, jota syytetään Britannian lakien perusteella "terrorismista" vain siksi, että hän kuuluu National Action -nimiseen järjestöön, joka kiellettiin viime vuonna, vaikka järjestö ei ole syyllistynyt mihinkään terrorismiin viittaavaan. Ylen Lontoon kirjeenvaihtaja Pasi Myöhänen yrittää tämänpäiväisessä analyysissään Kansanedustaja Jo Coxin murha herätti Britannian äärioikeistolaisen terrorin pelkoon kyhätä poliittisen poliisin ja viranomaislähteiden perusteella National Actionista terroristijärjestöä ja epäillystä Mikko Vehviläisestä terroristia. Ainoa peruste "terrrorismille" oli epäillyn muutama yhteishenkeä nostattava internet-kommentti samanmielisten foorumilla. 

Virheelliseen argumentaation perustuva Guilt by Association -strategia ei ole vierasta suomalaisille viranomaisille ja medialle, sillä heti Turun terrori-iskun jälkeen Yle julkaisi uutisen Turun isku ryöpsäytti vihapuheen valloilleen – pelkkä somessa tykkääminen ja jakaminen voi olla rikos. Tosin assosiaatiolla syyllistämistä halutaan soveltaa vain suomalaisiin, koska Suojelupoliisin mukaan silloin kun muslimi ihannoi avoimesti terroristeja, kyse ei olekaan rikoksesta. MTV 3:n uutisessa Supo MTV:lle: Turun puukottajasta vastaanottokeskuksesta saatu vihje tutkittiin – "Terrorijärjestön ihannoiminen ei ole rikos" Supon vastatiedustelupäällikkö Seppo Ruotsalainen asettaa suomalaisille ja muslimeille eri standartit:
Ruotsalaisen mukaan viranomaisille on viimeisten parin vuoden aikana tullut yli tuhat vihjettä, jotka liittyvät ääriajatteluun, radikalisoitumiseen tai jonkin yksittäisen järjestön sympatisointiin tai jäsenyyteen. Ruotsalainen muistuttaa, että radikalisoituminen tai terrorijärjestön sympatisoiminen ei ole rikos.   
– Pelkästään siitä, että henkilö olisi radikalisoitunut, ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että henkilö tulee syyllistymään terrori-iskuun. Ei, vaikka hän olisikin syyllistynyt aikaisemmin pieniin rikoksiin, Ruotsalainen sanoo yleisesti tutkintoihin viitaten.
National Actionin tapauksessa media leipoo epäillystä suomalaistaustaisesta Mikko Vehviläisestä surutta terroristia pelkkien mielipiteiden ja kavereilleen lähettämien nettiviestien perusteella. Lähinnä yhteiskunnallisesti aktiiviseen kansalaistottelemattomuuteen syyllistyneen Vehviläinen oikeudenkäynti näyttää kauhistelevista otsikoista huolimatta olevan merkitykseltään mitätön tapaus. Suomessa syyteprosessia pidetään kuitenkin ahkerasti tapetilla, koska halutaan luoda mielikuva "suomalaisesta äärioikeistolaisterrorismista" vastapainona maahan tuotetulle oikealle islamistiterrorismille.

Oman lusikkansa tähän soppaan on tuonut surullisen kuuluisa Järjestelmän mieshuoraksi ryhtynyt Esa Henrik Holappa, joka on ilmiantanut tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomien jutussa Vehviläisen takavuosien aktivismin Vastarintaliikkeen Turun ryhmässä. Holapalle ei riittänyt halpamainen työskentely poliisin vasikkana, vaan hän yrittää tyypillisenä huomiohuorana saada tärkeilevästi näkyvyyttä runoilemalla valtamedialle sitä mitä se haluaa kuulla.

Holapan ryömiminen julkisuuteen on hyvin ajoitettu, koska Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toimintaedellytyksiä vastaan käydään juuri tällä hetkellä oikeutta. On selvää, että syyttäjä tulee käyttämään Vehviläisen Vastarintaliike-kytkentää perusteena järjestön kieltämiselle. Tässä kohtaa on syytä yhä teroittaa, että suomalaistaustainen brittimies ei ole faktisesti syyllistynyt mihinkään terrorismiin, mutta Iso-Britannian sionistihallinnon ja median rummutuksen avulla nettikirjoittelijasta saadaan rakennettua mielikuva terroristista. Toivottavasti sananvapauden päälle ymmärtävät tuomiostuimen lautamiehet ovat sen verran fiksuja, etteivät osta tällaista mielikuvaretoriikkaa.


                                                     *****************************


Yle TV1, keskiviikko 13.9.2017 klo 21:05, A-studio 

Pelätäänkö islamia turhaan? Vastaamassa imaamit Anas Hajjar ja Abbas Bahmanpour. A-studiossa vieraana myös pääministeri Juha Sipilä. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio

Linkki Yle Areenaan.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

YLELTÄ JA VÄHÄN MUILTAKIN NORMI INDOKTRINAATIOPÄIVÄ



YLE TV 1, 31.10.2012 klo 19.00 Historiaa: Fredrik II Suuri


Valistunut itsevaltias ja soturikuningas Fredrik II Suuri (1712-1786) nosti Preussin yhdeksi Euroopan suurvalloista. Hän oli legenda jo elinaikanaan ja myös natsit ottivat hänet omaksi idolikseen. T:BBC. 

Linkki ohjelman Historiaa: Fredrik II Suuri (Frederik The Great & the Enigma of Prussia, BBC) esittelyyn tässä.
 

Vielä 1980-luvulla Fredik II Suuresta tehdyssä dokumentissa olisi käsitelly tiukasti asiassa pysyen sankarikuningasta eikä siitä olisi tullut jälleen kerran yhtä monista tekosyistä päästä jankuttamaan natseista ja Hitleristä. Mitä  surkeammassa etnis-kulttuurisessa  tilassa Englanti on, mitä nopeammin sen petturillinen valtiojohto on tekemässä kansalta lupaa kysymättä briteistä vähemmistöä omassa maassaan, sitä vimmaisemmin ja sitä useammin BBC vaahtoaa natseista missä tahansa mahdollisessa yhteydessä. Tämä ohjelma on surullinen esimerkki "historiadokumentista", jolla tehdään nykypäivän politiikkaa. Yle puolestaan on täysin kritiikittömästi levittämässä tätä kostonhimoista brittikaunaa myös suomalaisille.



YLE TV 1, 31.10.2012, klo 20.55. Urheiluruutu 


Median itsensä rakentamaa lumetodellisuutta on hupaisa seurata, kun se alkaa puhua jostain "uutisesta" kohuna ikään kuin se olisi jossain objektiivisessa todellisuudessa tapahtuva merkittävä asia. Tosiasiassa media tuottaa kansalta salatun poliittisen agendan mukaisesti itse sensaatio-otsikoita ja kutsuu niitä sen jälkeen kohuiksi kuin olisi muka tapahtunut oikeasti jotain mieltä kuohuttavaa.

Tympein esimerkki näistä median tarkoin räätälöimistä "kohuista" on rasismikohu. Urheiluruutu seurasi kansainvälisten mediaisoveljien uutisointia ja kertoi kuinka potkupalloseura Chelsea on tehnyt valituksen erotuomari Martin Clattenburgin väitetyistä rasistisista kommenteista kahdelle joukkueen pelaajalle. Lisäksi Urheiluruudun toimittaja informoi, että "Englannissa rasismikohu paisuu" ja että "poliisi (sic!) tutkii asiaa".

Tarkkaavaisen katsojan korvaan otti uutistenlukijan tapa kertoa rasismista, sillä hän ei maininnut ollenkaan minkä rotuinen mahdollinen rotusyrjintään syyllistynyt pahantekijä oli ja vastaavasti minkä rotuisia olivat ne viattomat karitsat, jotka olivat tämän paholaismaisen rikoksen uhreja. Syy on yksinkertainen, sillä lähes kaikki valkoiset kaikkialla maailmassa on ehdollistettu rasismi-sanalle siten, että kuullessaan sen he automaattisesti olettavat, että rasisti on lähtökohtaisesti aina valkoinen ja uhri aina joku muu kuin valkoinen - yleensä musta tai juutalainen. Virallinen uutistiedotus noudattaa uutisoinnissaan täsmälleen tätä taustaoletusta, eikä se siksi puhu koskaan mustien valkoisiin kohdistamista rikoksista - silloin kuin se sattuu niistä ylipäätään uutisoimaan - rasismina. Uutismaailman "kuvaama" reaalitodellisuus on tietenkin toisenlainen, jos sattuu
esimerkiksi uskaltautumaan valkoisena  "maahanmuuttajien" miehittämälle vyöhykkeelle. 

On paljastavaa nähdä, että myös Ylessä seurataan tarkasti suuren maailman mediataloja aina urheilutoimituksia myöten, koska Urheiluruudun toimittajat ovat alkaneet ottaa puheessaan huomioon kansainväliseltä medialta tutun  kielimanipulaation.



YLE TV 2, 31.10.2012, klo 22.10 Silminnäkijä: "Apina ei saa sivistyä"

Miksi mustaihoinen mies ei saanut valmistua lääkäriksi? Oliko hän niin huono, vai onko sivistyneen pintakuoren alla yliopistotason rasismia ja kovaa valtapeliä? Toimittaja Juha Granath.  


Taistolaistaustaisen  toimittaja Juha Granathin (tunnetaan 1970-luvulla Tiedonantajan vapputervehdyksistä) tutkivan journalismin Silminnäkijä-ohjelma on hirtehistä katsottavaa. Vaikka paljastusohjelman tarkoitus on lähinnä syyttää Tampereen yliopistoa ja sen lääketieteellistä tiedekuntaa - hui! - rasismista, niin kellekään tervejärkiselle katsojalle ei jää epäselväksi, että lääketieteen kandi Emmanuel Enehiltä ei evätty lääkärin papereita rasismin vuoksi, vaan siksi, että 1) miehen opintosuoritukset olivat yli 20 vuodessa (!) vanhentuneet ja 2) hän ei ole suorittanut kahta ratkaisevaa tenttiä, joista ensimmäistä hän yritti kolmekymmentäneljä (34) kertaa ja toista seitsemäntoista (17) kertaa. Jussi Halla-aho kirjoitti Enehin rasismikohusta viime vuoden joulukuussa täällä.

Jokainen voi arvioida Halla-ahon väitteiden todenperäisyyden katsomalla Juha Granthin puna-Yle dokumentin täältä.


Osataan sitä kaupallisellakin puolella natsitteleva indoktrinaatio:
 


MTV 3, 31.10.2012. 20.05 45 minuuttia

Nukkuvien äänestäjien jäljillä. Eduskunta-avustajat kampanjaorjina. Karhu mehiläistarhan riesana. Painovärien terveysriskit. Rovion uusi peli Bad Piggies. Ajankohtainen Kolmas valtakunta.


Kun vanhoilla kulttuuritädeillä ja monikultturismin hapattamilla esikoiskirjailijoilla ei ole mitään räväkkää ja omaperäistä kirjan/leffan aihetta, niin silloin on parasta turvautua kikka Kolmas valtakuntaan! Idean loppuunkuluneisuudesta huolimatta se on medianäkyvyyden ja siten talouden kannalta suorastaan nerokas, sillä viihdeteollisuudessa on kaksi ylitse muiden menevää aihetta, jotka myyvät aina, nimittäin natsit ja seksi. Ja ne kun vielä yhdistää kuten Katja Kettu romaanissaan Kätilö, niin suosion mittarina toimivat naistenlehdet ja iltapäivälehden ovat myytyjä. Halpahintaisen viihteen puliveivaamisen keskittyvä MTV 3 ei myöskään voinut olla tarttumatta syöttiin, kun on kyse natseista ja natseista kirjoittavista suomalaiskirjailijoista.

Linkki ohjelman esittelyyn ja itse ohjelmaan tässä.

45 Minuuttia -ohjelman toimittaja
Ripsa Koskinen-Papunen (kyllä, luitte oikein) ei petä tälläkään kertaa, kun hän pääsee toteuttamaan itseään eli ilmaisemaan moralistisen maailmantuskansa sille, että koska Hitler ja koska pahuus jne. Tutun natsiteeman vuoksi silmin nähden vakavoitunut toimittaja otti kasvoilleen huolestuneen kotiäiti-ilmeen ja totesi: "Toivotan että synkän historian uudet tulkinnat toimivat varoituksena sille, ettei vastaavanlaisia hirmutekoja tarvitsi enää koskaan todistaa." Ilman Ripsan harrasta mutta ankaraa toivetta huonosti informoidut katsojat saattaisivat tuuletella oikean käden kainaloitaan koko loppuillan ja siitähän on vain lyhyt matka - ties minne. 

Toisin kuin Ylellä, jossa kyyniset ja paatuneet multikultismin asianajajat ottavat todennäköisesti harjoitellun huolestuneisuuden ilmeen kasvoilleen puhuessaan Kolmannesta valtakunnasta, tulee MTV 3:n Ripsan "luin juuri Anne Frankin päiväkirjat" -ilme suoraan sydämmestä.