YLE PELOTTELEE TAAS NATSEILLA, OVATHAN MAAKUNTAVAALIT JA ITSENÄISYYSPÄIVÄ JO LÄHELLÄ

Ylen ohjelmakarttojen suunnittelijat ja tv-dokumenttien hankkijat ovat haukotuttavan ennalta-arvattavia propagandisteja. Itse he tietenkin uskovat olevansa nokkelia kansanvalistajia tärkeällä asialla, vaikka heidän ohjelmatarjontansa ei kerro muusta kuin hysteerisestä moralismista. Vaalien tai itsenäisyyspäivän lähestymisen tietää viimeistään siitä, että Ylen ruutu täyttyy uus- ja vanhanatseja käsittelevistä kauhisteluohjelmista. Katsotaanpa tämän viikon satoa.

Yle TV1, torstai 28.10 klo 22.01 Ulkolinja: Äärioikeisto nousee Saksassa (12) 

Saksassa äärioikeiston kannatus on noussut, ja samalla väkivalta juutalaisia ja maahanmuuttajia kohtaan on lisääntynyt. Dokumentti paljastaa, että Saksassa äärioikeiston toiminnassa on mukana paljon sekä jo eläköityneitä että aktiivisesti virassa toimivia poliiseja ja sotilaita. HD 54 min. Linkki ohjelmaan.

Säännöllisin väliajoin Ylen Ulkolinja havahtuu kuin ohjelmoitu vieteriukko ja kiljahtaa: Saksan äärioikeisto! Tuoreimmassa tendenssidokumentissa korkeasti koulutettua mutta aina yhtä naiivin hyväuskoista punaporvariäänestäjää pelotellaan ties monennettako kertaa kolmannen valtakunnan uudella tulemisella. Tunnettu tosiasia on, että juuri korkeastikoulutetut ovat kaikkein luottavaisempia järjestelemään ja sen ideologiaa toitottavaan valtamediaan. Etenkin punaisessa yliopistossa indoktrinoidut hyväkkäät uskovat valtavirtamediaan, koska se kertoo asiat siten kuin he toivovat niitä kuultavan.

Ohjelman alussa uskotellaan tuttuun tapaan lähestyvästä vaarasta, äärioikeiston kannatuksen jatkuvasta kasvusta. Jos katsoja uskoisi viimeisen 30 vuoden aikana tulleisiin valtamedian varoituksiin, "kabaalin äärioikeiston" kannatuksen täytyisi olla Saksassa nyt vähintään 188%. 

Raflaavasti rakennetussa "Äärioikeisto nousee Saksassa" -dokumentista syntyy helposti mielikuva käänteisestä todellisuudesta, jossa kadut ovat uusnatsien valtaamia ja torit raikuvat Horst Wessel Liedistä samalla kun armeija on täynnä maastopuvuissa heilaavia äärioikeistolaisia. Nämä fantasiat ovat kaikkea sitä vastaan, mitä nähdään maan miehityshallinnon masinoiman uuden Saksan todellisessa katukuvassa: laumoittain kantaväestöä ahdistelivia ulkomaalaisia, raiskaajia ja huumekauppiaita. Kontrolloiduissa tiedotusvälineissä näitä ilmiöitä ei pidetä juuri vaarana, vaan nomenklatuuran huoli syntyy siitä, että äärioikeisto osoittaa niiden olevan vaara. 

Vasemmistoliberaalin propagandan patologiaan kuuluu projisointi, eikä sitä ilman olla tässäkään ohjelmassa. Dokumentin tekijöiden maaninen vimma osoittaa Saksan armeijan ja poliisin olevan äärioikeiston soluttuma tai jopa hallitsema on pelkkä projektio saksalaisvihamielisten voimien sununnattomasta vallasta maan insituutioissa. Kansalta kysymättä erilaiset punavihreät hämärätahot pyrkivät kaikin keinoin ajamaan järjestelmän sisään omia arvojaan, mutta tämä vallanhimo pyritään peittämään kiinnittämällä massan huomio mitättömän kokoiseen äärioikeistoon. 

Ohjelma on täynnä piirteitä, jotka tekevät siitä epäuskottavan. Esimerkisi siihen valikoidut asiantuntijat ovat kaikki tunnustuksellisia vasemmistolaisia ja syvän valtion amerikkalaisia "äärioikeistotutkijoita". Onpa haastateltavaksi saatu myös juutalaistaustainen poliisijohtaja, joka taas synnyttää ohjelman idean vastaisesti kiusallisen mielikuvan, ketkä Saksan poliisia kenties oikeasti hallitsevat. Lisäksi dokumentin tekee epäilyttäväksi se, että haastateltuina ovat pääaisiassa vain huoliteltua englantia puhuvat "asiantuntijat", mikä on kummallista saksalaisessa ohjelmassa. Ilmiselvästi dokumentissa on kyse anglosionistisen propagandakoneiston ja Saksan miehityshallinnon yhteisestä tiedotusprojektista EU:n alueella. 

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.00, Historia: Vilnan juutalaisten pelastaja (12) 

Wehrmachtin kersantti Anton Schmid onnistui pelastamaan satoja juutalaisia Vilnan getosta ja joutui maksamaan siitä omalla hengellään. Kuka tämä sankari oli ja miten hän toimi? HD ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mitä olisi Ylen viikottainen historiadokumentti ilman säännöllistä muistutusta natseista? Onhan nationalistinen itsenäisyyspäiväkin kohta sopivasti tulossa. Vaikka viime sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta, holokaustiteollisuus se vain lisää tuotantoaan. Tällä kertaa huomion saa kyseenalainen sankaritarina saksalaissotilaasta, joka toimi sotatilanteessa vastoin yhteisiä määräyksiä.  

Tällaisten ohjelmien esittämisessä luottamus toiston voimaan on horjumaton, mutta katsojalukujen perusteella natsidokkarien seuraamisessa näkyy jo laajalle levinnyt tympääntyminen. Toki katsojista löytyy edelleen tietty vakiojoukko, jonka maailmankuva tarvitsee säännöllisen vahvistuksen poliittisen vihollisen "pahuudesta" ja "absoluuttisesta toiseudesta". Jos tätä joukkoa ei lasketa lukuun, katoavan katsojakunnan sympatiat alkavat siirtyä pikku hiljaa solvatun ja demonisoidun vihollisen puolelle. 

Fiksut katsojat ovat tienneet jo pitkään, että Saksan antaumisesta 1945 huolimatta anglosionistit ovat näihin päiviin asti jatkaneet yksipuolisesta sotaansa Saksaa ja valkoista eurooppalaisia vastaan. Euroopan tuhoajat löytyvät valtamedian kameran takaa, eivät sen edestä.

Yle TV1, keskiviikko 27.10.2021 klo 19.55 

Politiikka-Suomi: Miten tässä nyt näin kävi? Uudessa Politiikka-Suomi-sarjassa poliitikot puhuvat suoremmin kuin koskaan. Mukana kaikki näkyvimmät poliitikot. Koko sarja Yle Areenassa. ohjelmatekstitys (suomi) 4 min. Linkki sarjaan.

Uusi kymmenosainen sarja on jatkoa Pekka Laineen ja kumppanien muille sarjoille, joissa on käsitelty mm. maamme popmusiikkia, klassista musiikkia ja urheilua. Tämä sarja on aikaisempiin verrattuna huomattavasti ongelmallisempi, sillä se tuo väkisin esiin tekijöiden ja Ylen poliittis-ideologiset preferenssit. Ohjelmasarjan tasapuolisesta pyrkimyksestä huolimatta katsoja ei voi olla huomaamatta kenen puolella sympatiat ovat ja ketkä taas ovat politiikan pahiksia ideologisista syistä.

Eräät kommentaattorit ovat väittäneet, että sarjallaan Yleisradio on aloittanut kampanjoinnin vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Paljon mahdollista. Joka tapauksessa sarjan rintamalinjat ovat selvät: hyvää moraalista polittiikkaa edustavat punavihreät ja yllättäen Keskustapuolue, kun taas pahaa nuivuutta kannattavat Perussuomalaiset, kristilliset ja jossain määrin Kokoomus. Kykypuolue on sympaattisimmillaan silloin kun ääneen pääsee epäkansallinen EU-blokki Alexander Stubbin johdolla. Voidaan kysyä, pedataanko tässä hallitusta, joka muodostuu vihervasemmistosta, Kepusta ja Kokoomuksen eurokraattisiivestä?

YLEN PUNAKONE TUUTTASI TAAS TUUTISTAAN FASISMIFOBIAA

Eilen (7.6.2010) YLE TV1 lähetti jo kolmannen kerran kaksi vuotta sitten ensiesityksensä saaneen Ulkolinjan ajankohtaisdokumentin (sic!) Fasismi nousee Euroopassa, joka ohjelmatietojen mukaan kertoo äärioikeiston kannatuksen kasvusta Italiassa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa kun ”samalla mm. muukalaisviha saa yhä kärkevämpiä muotoja.”

Ylen ohjelmahankintatiimi oli jälleen kerran onnistunut hankkimaan ohjelmistoonsa poliittisena vihollisena pitämiensä kansallismielisten aktivismia mustamaalaavaa propagandaa, jota näemmä kelpaa lähettää myös uusintoina, jotta viesti menisi kovakalloisemmankin päähän. Tosin ranskalainen dokumentin kunniaksi on sanottava se, ettei se edes yritä olla objektiivinen kuvauksessaan, vaan tarkoituksena on häpeämättä pelotella kohderyhmänsä liberaalin keskiluokan ihmisiä.

Ohjelmassa ei selitetä käytännössä lainkaan sitä, miksi kansallismielisyys nousee Euroopassa, vaikka maahanmuuttajien määrän kasvu ohimennen mainitaankin. Dokumentin tekijät kuvaavat kansallismielisten (”fasistien”) liikkeiden nousun ikään kuin selittämättömänä pahana, jossa pahat ihmiset houkuttelevat muita potentiaalisesti pahoja ihmisiä mukaan toimintaan. Erityisen huvittavaa on Ruotsin minimaalisen ja merkityksettömän natsiliikkeen kuvaaminen yhteiskunnallisena uhkana. Sen harjoittama poliittinen väkivalta on mitätöntä verrattuna maahanmuuttajarikollisten suorittamiin päivittäisiin ryöstöihin, raiskauksiin ja muuhun väkivaltaan, jopa murhiin, jotka kohdistuvat rasistisen valikoivasti kantaruotsalaisiin. Ohjelmantekijät luonnollisesti sivuuttavat nämä tosiasiat ja esittävät uusnatsit helppoina ja hyvinä vihollisina, johon keskivertokansalaisen on hyvä kohdistaa moralistinen raivonsa samalla kuin liikkeen olemassaolon poliittiset syyt jätetään selittämättä.

Sananvapauskysymys ja poliittinen korrektius tuodaan dokumentissa esiin tavalla, joka herättää keskivertokatselijassa ristiriitaisia tunteita. Ohjelmantekijöiden tarkoitus on varmaankin näyttää, että vaikka sananvapaus on tärkeä nykydemokratian arvo, niin ei sitä sentään pidä ”fasisteille” suoda! Esimerkiksi roomalaisen koulun edustalla jaetut fascistien tiedotteet saa toimittajan kauhistelemaan ääneen, miten tällainen voi olla mahdollista nykypäivänä. Ilmeisesti toimittaja pitää sananvapautta vain suhteellisena oikeutena.

Sen sijaan äärivasemmiston ”anti”-fasistien vihanlietsontaa ei nähty ohjelmassa ongelmallisena, eikä edes sitä, että älymystön, median ja poliittisen eliiin suojeluksessa olevat ”aktivistit” yrittivät estää väkivalloin vastapuolen poliittisen argumentoinnin. Näillä poliittisilla vihollisilla on eräissä maissa 15-20% äänestyskannatus, mutta se ei näytä merkitsevän mitään demokratian moraalisiksi ylituomareiksi julistautuneille ”anti”-fasisteille. Toimittaja oli lakonisen tyytäväinen kun fundamentalistisen islamin vastainen mielenosoitus karahti karille ”anti”-fasistien väkivaltaisen uhan vuoksi.

Millaista tarkoitusta tällaiset pelottelua strategianaan käyttävät ”dokumentit” palvelevat? Suomalainen keskivertokatselija ei saa ohjelmasta juuri mitään irti, sillä ideologisten kansallismielisten liikkeiden nousu ei ole sattuneesta syystä ajankohtaista täällä. Huolimatta mustavalkoisesta asetelmasta ja kansallismielisyyden demonisoinnista kuka tahansa normaalijärjellä varustettu tv-katselija ymmärtää, että näiden liikkeiden nousun taustalla on suora yhteys liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan. Toisin sanoen taudin syy ei ole oire kuten äärioikeistolaiset, vaan he ovat seuraus varsinaisesta sairaudesta, joka johtuu kansojensa edusta piittaamattomien poliitikkojen leväperäisestä ulkomaalaispolitiikasta. Ohjelman todellinen tarkoitus lienee ollut monikultturismiin hurahtaneiden ”punaporvarien” uskon vahvistaminen, sillä juuri he tarvitsevat uskolleen vahvan viholliskuvan.