Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiernapojat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiernapojat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. lokakuuta 2021

MASENTAVAN PELLEMAAILMAN UUTISIA


Aikamme sairaalloisesta yliherkkyydestä kertovat ulostulot ovat viime aikoina täyttäneet maamme uutistarjontaa. Nämä poliittista korrektiutta, valkoista syyllisyyttä ja woke-tietoisuutta lietsovat uutiset kertovat osaltaan millaiseen pellemaailmaan olemme soljahtaneet sitä itsekään huomaamatta. 

Median omassa kuplassa vinkulelujen närkästymiset on otettu kuolemanvakavina kysymyksinä, mutta vähänkään objektiivisesti tarkasteltuna tuo kaikki loiskiehunta näyttää epäolennaiselta korviketoiminnalta, jota ei voi ottaa missään suhteessa vakavasti. Sosiaalisen median pienet mutta aktiiviset painostusryhmät ovat kuitenkin saaneet nostettua näennäisongelmia pintaan, koska nykyinen valtamedian toimittajakunta on usein näiden "aktivistien" kavereita ja ajatusmaailmaltaan samoilla linjoilla. Ikävä kyllä suuri yleisö ei osoita juuri mitään vastareaktiota tälle läntistä kulttuuria itseruoskivalle poliittiselle korrektiudelle, jonka vuoksi pienten äärivasemmistolaisten opiskelijaklikkien houreista on tullut kultuurissamme valtavirtaa. 

Yle Watch esittelee seuraavaksi muutamia tuoreita "uutisia", jotka ovat oireita taudista, joka on kalvamassa koko läntisen sivilisaation itsekunnioituksen kuiviin. Tuorein tapaus on Iltalehden kertoma mukakohu Afrikan tähti -pelillä larpanneista opiskelijoista. Uutisessa Rasismikohu Helsingin yliopistossa – riistoleikkejä ja Afrikan tähti -vitsailua: ”Olen sanaton” kerrotaan Saksasta tulleen mustan vaihto-opiskelijan pitäneen Afrikan tähteä "rasistisena", jonka seurauksena säikähtäneet maantiedon opiskelijat tuomitsivat pelin kokonaan. Sillä ei ollut merkitystä opiskelijoille, että mustan naisen Instagramissa esittämät väitteet olivat perusteettomia. 

Samaisessa uutisessa eräs Helsingin yliopiston professori kommentoi, "ettei peli kerro kolonialismista, timantteja ei oteta mukaan eivätkä pelin häviäjät päädy orjiksi", mutta näillä huomioilla ei ollut merkitystä kun vastassa oli mustan naisen sana. Intersektionaalisen feminismin naisittamissa opiskelijärjestöissä mustan naisen syyttäminen valehtelusta on jo ajatuksenakin mahdoton, koska se olisi jollakin tapaa osoitus rasismista. Tapaus osoittaa, etteivät yliopistot ole enää vapaan ajattelun turvasatamia, vaan uusmarxilaisia koulutuskeskuksia ja pelleopistoja, joissa on vallalla Kiinan kulttuurivallankumouksen metodit. 

Läpikotaisin punamädätetty yliopisto marssii tunnetusti länsimaisen hulluuden kärkijoukossa, josta hyvänä esimerkkinä on Ylen uutinen Osa opiskelijoista halusi yliopiston vessoista sukupuolineutraaleja, mutta toiset vastustivat: nyt vessoja on neljänlaisia, ja tutkijasta määrä on hyväTähän ei ole mitään kommentoivaa, sillä jo itse otsikko tiivistää kaiken mitä yliopistoissa on nykyään meneillään. Sen verran tähän voi lisätä, että kun lännessä operoidaan suurella intensiteetillä itse luotujen epäolennaisten ongelmien parissa, todelliset viholliset niin sisällä kuin ulkona voivat tehdä rauhassa tuhotöitään. 

Toinen Ylen juttu raportoi perinteisen tiernapoika-tradition muutoksesta, jota on ajanut ajan hermolla oleva Tiernasäätiö. Uutisessa Tiernapoikien kasvojen mustaaminen kiellettiin, jotta perinne voi jatkua – osa kritisoi muutosta, asiantuntijasta esitykseen olisi pitänyt puuttua aiemmin mustien aisankannattajaksi ryhtynyt säätiö vaatii, "ettei Murjaanien kuninkaan kasvoja saa maalata enää mustaksi, sillä se on liitetty rasistiseen blackface-toimintaan". Blackface tarkoittaa sitä, kun valkoinen maalaa kasvonsa tummaksi ja esittää mustaa. Kuvaavaa on, että Tiernasäätiön päätöksen taustalla on mateleva mielistely ulkomaalaisten närkästyjien edessä:

– Esimerkiksi Oulussa asuvat britit ja hollantilaiset ovat ihmetelleet, miten kasvojen maalaaminen mustaksi voi olla täällä ok, vaikka Suomi muuten on edistyksellinen.

Itseään edistykselliseksi kutsuvaa väkeä ei kuitenkaan häiritse yhtään se, että mustat voivat elokuvissa näytellä historiallisia valkoisia hahmoja. Eurooppalaisen kulttuurin ja identiteetin vääristelyä ei nähdäkään näissä piireissä tuomittavana, vaan päinvastoin kannattettavana projektina, koska sillä voidaan progandisesti oikeuttaa nykyinen maahanmuttoivaasio ja monikulttuuri.  

Rotu- ja kulttuurikysymyksen haltuunoton ohella liberaaleiksi naamoituneiden kulttuurimarxilaisten toinen rintamalinja löytyy niin ikään valkoisen populaation säilymiseen vaikuttavasta asiasta. Homoseksuaalisuuden ja häiriintyneen transsukupuolisuuden valtavirtaistaminen on ollut uusvasemmiston tavoite jo pitkään, mutta vasta kun suurkapitalistit ovat astuneet samaan kelkkaan, tuhoisaa propagandaa on voitu alkaa toteuttaa isolla volyymilla. Tästä epäpyhästä allianssista kertoo Ylen uutinen  Uusi Superman on biseksuaali – "Taas yksi valkoinen heterosankari olisi ollut hukattu tilaisuus".

DC Universe kertoo saaneensa pääosin myönteistä palautetta.  

– Ihmiset kertovat ensi kertaa nähneensä itsensä Supermanina, mikä on sellaista, mitä he eivät aiemmin pitäneet mahdollisena, Taylor kertoo.  

– Toivon, ettei tällainen muutaman vuoden päästä enää nousisi otsikoihin. Toivon, ettei tämä trendaisi Twitterissä, Taylor pohtii.  Jon Kent seuraa supersankarina aikaansa. 

Uudessa albumissa hän on huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista.

Pellemaailmassa noloa hyvesignalointia on vaikea edes parodisoida, jonka vuoksi Pahkasikakin lopetti ilmestymisensä jo vuonna 2000. Se, että sodomiittinen Teräsmies on uudessa albumissaan "huolissaan ilmastonmuutoksesta ja pakolaisista", on jo niin kliseistä muotiaatteiden seuraamista, että vanhassa maailmassa se näyttäisi liberaalihyväkkäiden parodisoinnilta. 

Tällä haavaa ei ole näköpiirissä mitään vakavasti otettavaa vastavoimaa, joka näyttäisi suurelle yleisöllä tämän ilveilyn oikeanlaisessa valossa. Sitä vastoin kulttuurin lapsellistumista suosivalla punaliberaalilla hegemonialla ei ole aikomustakaan itsekritiikkiin ainakaan näissä olosuhteissa. Vasta siten kun talousukupla puhkeaa ja vääjämätön taistelu elämisen perusedellytyksistä on  arkipäivää, kulttuurin parasiitti-ilmiöt ja niitä edistäneet ihmiset poistuvat kartalta kuin itsestään.

torstai 28. joulukuuta 2017

STOCKMANNIN TIERNAPOJATGATEN TAKANA YLEN MIELIPIDEUUTINEN

Tässä tiernapoikien ryhmässä ei tarvittu blackface-
hahmoa, koska aito löytyi omasta takaa.


Yle julkaisi jouluan alla 19.12.2017 toimittaja Päivi Puukan kirjoittaman jutun Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä. Asenteellisessa mielipideuutisessaan Puukka oli käyttänyt "asiantuntijoina" suomalaiskaunastaan tunnettua femisosialisti Maryan Abdulkarimia, punaisen yliopiston politrukki Minja Koskelaa ja vasemmistolaisen Guardian -lehden värillistä toimittaja Siji Jabbaria. Vasta-argumentteja heidän mielipiteilleen ei jutussa esitetä. Uutisjutun prologissa kerrotaan, että
Hollannissa kipuillaan paikalliseen jouluperinteeseen kuuluvan Musta Pekka- eli Zwarte Piet -tradition kanssa. Suomessa murjaanista ei vielä edes keskustella.
Ylen uutistoimituksessa hykerreltiin todennäköisesti jo jutun ilmestyessä, sillä he tiesivät, että tyrkyttämällä tällaista keskustelunavausta joku toimeton hyväkäs tarttuu siihen varmasti. Näin saadaan valtakunnan otsikoihin punavihreiden toimittajien rakkain aihe, loputon jankutus rasismista, joka koskee rasistisesti vain valkoisia. Jo tapaninpäivänä Ylessä voitiin läimäytellä yläfemmoja kun Verkkouutiset julkaisi uutisen Mustatut kasvot liikaa – Stockmann veti pois tiernapoika-videon, pyytää anteeksi.

Ennalta arvattavasti Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturit olivat triggeröityneet Ylen jutusta, koska siinä mainittiin heissä ehdollisen refleksin synnyttävä sana rasismi. Seuraavaksi moralistiselle raivoamiselle piti etsiä sopiva vihan kohde, jollaiseksi löytyikin lopulta tavaratalo Stockmannin tiernapojatvideo.

Toimittaja Puukan mielipidekirjoituksessa tiedetään sentään kertoa, että "sen [Tiernapoikien] juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä ja kuvaelman keskiössä on kolmen tietäjän käynti Jeesus-lapsen luona". Kuvaelmaan kuuluu olennaisesti Afrikasta peräisin oleva hahmo, murjaanien kuningas. Jotta näytelmä olisi uskottava, on murjaanien kuningasta esittävän valkoisen mustattava kasvonsa, koska Saharan eteläpuoliset asukkaat ovat kiistämättä iholtaan lähes mustia. Tässä ei siis ole lähtökohtaisesti mitään rasistista vaan etnisen homogeenisyyden synnyttämästä käytännöstä. Nyt kun Suomeen on jo tunkeutunut huomattava määrä mustia afrikkalaisia, tarvetta blackface-käytännölle ei ole, vaan Tiernapojissa voitaisiin käyttää aitoja "murjaaneja". Jostain syystä afrikkalaisperäiset nuoret eivät ole olleet kovin kiinnostuneita kuvaelmasta, joten turha tässä on siksi suomalaisia syyttää.

Mitä taas tulee Minna Koskelan mainitsemaan kulttuuriseen omimiseen (Cultural appropriation)
, käsitteen ideologisesti latautunutta taustaa ei avata jutussa mitenkään, mikä ei ole sinänsä yllätys. Se paljastaminen kun kertoisi paljon lukijalle, millaisilla motiiveilla ja ideologialla asiasta vouhkataan. Kyseessä on siis yhteiskunnallisten hörhötieteiden kuten valkoisiin vihamielisesti suhtautuvassa Critical White Studies piirissä kehitelty kulttuurimarxilainen termi, joka on viime vuosina levinnyt punavihreiden toimittajien rummutuksen ansiosta myös julkiseen keskusteluun.

Objektiivisesti arvioituna kulttuurinen omiminen ei kestä vettä, koska siinä kritiikin kohteena on epäreilusti ainoastaan valkoiset. Tosiasiassa kritiikin pitäisi olla täsmälleen päinvastaista, sillä värilliset ovat omineet itselleen kaiken valkoisen miehen luoman sivistyksen, teknologian ja kulttuurin. On vaikea kuvitella törkeämpää kulttuurista omimista kuin se, että mustat räppärit ajavat saksalaisvalmisteisella BMW-autolla, kuuntelevat digisteroistaan huippustudioissa tuotettua mölyään ja ottavat kännykkäkameralla kuvia tosistaan. Vaadimme anteeksipyyntöä!

Internetin punaviherkaartin moraalinen närkästyminen milloin mistäkin asiasta on valtamedian antamasta näkyvyydestä huolimatta pienen piirin harrastus, joka ei kansan enemmistöä liikuta. Tämän ovat ilmaisseet myös eräät tunnetut poliitikot kuten Kokoomuksen Wille Rydman, joka on tuominnut Stockmannin paniikkireaktion, koska siinä alistuttiin muutamien ammattivalittajien kitinöille. Facebookissa hän kirjoittaa:
Vastustan jyrkästi sellaista ajattelua, että julkinen itseilmaisu pitäisi mitoittaa herkkähipiäisimpien mukaan. Nyt joku elämäntapaloukkaantuja alkoi vinkua tiernapojista ja Stockmann hätäpäissään rupesi hyppimään vinkumisen tahtiin. Noloa Stockmannilta. Erityisesti moniarvoisessa yhteiskunnassa kannattaa katsoa lähinnä peiliin, jos tämän tästä löytää herneenpalkoja nenästään.  
Parasta tiernapojissa on sen historian kuluessa saavuttama aivan surrealistinen muoto. Se on periaatteessa joulukuvaelma, mutta ainoa Raamatusta tuttu henkilö siinä on Herodes. Styränki Herootes alistaa mustan "murjaanien kuninkaan", ja lopussa ylistetään Venäjän keisari Aleksanteria, joka puolestaan kukistaa styrängin. Ja tämä sitten jotenkin liitetään Kristuksen syntymään. Aivan absurdia tarinankerrontaa, mutta sitäkin hilpeämpää.
Rydman ei ole huomioineen yksin, sillä Stockmann on saanut jo nyt valtavan määrän vastaprotesteja, jotka ovat painoarvoltaan huomattavasti tärkeämpiä kuin äärivasemmistolaisten ammattiloukkaantujien, koska niissä on kyse maksavista asiakkaista. Eräs sosiaalisessa mediassa näytillä ollut valitus pukee sanoiksi monen tavaratalossa käyvän vakioasiakkaan tunteet:
Olette näköjään menneet nöyristelemään poliittisen painostuksen edessä. Tiedoksi, että tuolla prosentilla suomalaisia, jotka käyvät jatkuvaa poliittista kampanjaa sairaiden ääriaatteidensa edistämiseen, ei ole ostovoimaa. He saavat sossusta pari euroa ja juovat ne baarissa.  
Me 99 prosenttia ostovoimaisista kanta-asiakkaista emme halua katsella tuollaista nöyristelyä ja oman arvomaailmamme halveksuntaa. Ette ilmeisesti ymmärrä, että mekin voimme viedä rahamme jonnekin muualle, kun me emme ole poliittisesti aktiivisia emmekä kampanjoi julkisella mielensäpahoittamisella tai lähettämällä teille palautetta.  
No nyt siihen tulee muutos. En aio ostaa teiltä mitään ennen kuin lopetatte tuon nöyristelyn pienten äärivasemmistolaisten sosiaalipummiporukoiden edessä. Samaa ehdotan ystävilleni sosiaalisessa mediassa.  
Tämä on ikävää mutta ainoa keino kun vastapuoli on aloittanut tällaisen mainekampanjoinnin. Ainoa tapa neutralisoida se on käydä vastakampanjaa jotta yritykset ymmärtävät että mainehaittoja voi kärsiä yhtä lailla hiljaisen epäpoliittisen enemmistön kuin äänekkään poliittisen vähemmistön menetettyä arvostuksen yhtiötä tai sen brändejä kohtaan.  
Ystävällisin terveisin ostovoimainen kanta-asiakas
Äärivasemmisto ei pysty tätä nykyä muuhun kuin reaktiiviseen toimintaan ja sabotaasiin, josta kertovat viimeaikaiset Alpakkagate, Husugate ja Tiernapojatgate. Lisäksi tähän listaan on noussut joulunpyhinä huomiota herättänyt Turun kaupunginkirjaston rouhimisgate, kun kirjaston työntekijä Ville Sirkiä kertoi Facebookissa poistaneensa omavaltaisesti epämielyttävää totuutta edustaneen Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta.

Tapauksen "periaatteellisuus" on nostanut monissa kansalaisissa niskavillat pystyyn, vaikka valtamediassa vastaava toiminta on volyymiltaan miljoona kertaa yleisempää. Hallitsevan hegemonian agendaa perustellusti kyseenalaistavia puheenvuoroja ei yksinkertaisesti haluta julkisuuteen. 

Tätä samaa halusi kirjastovirkailija Ville Sirkiä, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Laasasen kirja naisten seksuaalisesta vallasta on itsestäänselvyydessään melko lattea, sillä kaikki jotka eivät ole viettäneet elämäänsä maakuopassa tietävät siinä esitetyt faktat ja montaa kertaa vahvistetetut teoriat. Yhteiskunnallisen keskustelun "hienotunteisuuden" eli itsesensuurin vuoksi niitä ei vain ole sallittua sanoa ääneen. 

Syy, miksi "salatun tiedon" hävittämiseen syyllistyi profeministimies ei ole yllätys. Suurelle osaa naisia Laasasen kirjan esille ottaminen julkisuudessa ei haittaisi, sillä se ei muuttaisi heidän asemaansa tippaakaan epäedulliseksi, koska mikään "paljastaminen" ei vaikuta biologisten sukupuolten määrättyihin preferensseihin ja käyttäytymiseen parisuhdemarkkinoilla. Ainoa ketä Laasasen kirja häiritsee on mekkoeinarit kuten Ville Sirkiä, koska siinä osoitetaan hänen kaltaisten Cuck-miesten tekopyhyys, koomisuus, ja halpamaiset (usein seksuaaliset) motiviit omaa sukupuolta häpäisevälle "ritarillisuudelle".


Klikkaa kuvaa suuremmaksi.