MEDIAN HYÖKKÄYS SUOMALAISUUDEN SÄILYMISTÄ VASTAAN ITSENÄISYYSPÄIVÄN ALLA

"Kuka tahansa voi suomalainen", mutta
japanilainen voi olla vain etninen japanilainen.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä kaksi johtavaa valtamediaa, Helsingin Sanomat ja Yleisradio, ovat julkaisseet runsaasti mielipideuutisia, jotka puolustavat petoksellisen pseudoeliitin näkemystä vesitetystä suomalaisuudesta, jossa koko kansakunnan idea on hukattu. Viestinä on, että Suomea ei ainoastaan voida vaan ennen kaikkea pitää täyttää Euroopan ulkopuolisilla muukalaisilla. Pienen suomea puhuvan itämerensuomalaisen väestön matalan intensiteetin kansanmurhaa perustellaan globaalikapitalismia palvelevan monikullttuurisuuden "välttämättömyydellä" ja sillä, että oikeastaan kuka tahansa voi halutessaan olla suomalainen.

Ylen uutisessa Suomi selviäisi 100 000 turvapaikanhakijasta, miljoona olisi jo liikaa – Raportti selvitti kolme skenaariota esitetyt mielettömät minimiluvutkin saadaan näyttämään "järkeviltä" kun ne rinnastetaan reaalimaailman ulottumattomissa oleviin miljooniin. Kun turvapaikkaturistien maksimimäärä nostetaan absurdeihin lukuihin, alkaa 100 000 näyttää kohtuulliselta, vaikka sekään ei sitä todellisuudessa ole.

Sisäministeriön tilaama tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, johon vastasi sisäministeriön hallinnonalan virkamiehiä ja sidosryhmien asiantuntijoita. Vastaajat olivat demarivetoisen julkishallinnon ammattilaisia, jotka käytännössä vastaavat maahanmuuttopolitiikan toteutuksesta. Kysely paljasti, kuinka he jo lähtökohtaisesti hyväksyvät muukalaisinvaasion eivätkä siksi pyri estämään sitä mitenkään, päinvastoin.

Talouselämän, virkamiesten ja politiikkojen suusta kuulee jatkuvasti puheenvuoroja, joissa toistetaan kuinka Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttajia (lue: afrikkalaisia), koska ärjyvä työvoimapula on ollut viimeisen 30 vuoden ajan jo aivan nurkan takana. Lisäksi uudet tulijat olisivat innovatiivinen voimavara. Tällä perusteella Suomella menisi sitä paremmin, mitä enemmän maahan tulisi ulkomaalaisia. Jostain syystä kyselyyn vastanneet virkamiehet eivät iloitsekaan miljoonasta kultamunasta, vaan näkevät sen ongelmana:

Suurimpina ongelmina miljoonan turvapaikanhakijan skenaariossa nähtiin kustannusten nousu, turvallisuusresurssien vähyys, rajaturvallisuuden heikkeneminen, kuntien haluttomuus ottaa vastaa tai kotouttaa tulijoita, sekä kansainvälisten palautussopimusten riittämättömyys ja epämääräisyys.

Kyselyn tendessimäisyys näkyy jo kysymyksenasettelussa, kun virkamiehiltä kysyttiin kehitysehdotuksia, jotta Suomi selviäisi mahdollisesta miljoonan turvapaikanhakijan tulosta. Kysymyksen mielekkyys on samaa luokkaa, jos sisäministeriön virkamiehiltä olisi vuonna 1944 kysytty, että miten suomalaiset aikovat selviytyä sen jälkeen kun maa on miehitetty ja suuri osa kansasta siirretty Siperiaan. Tai henkilökohtaisemmin: mitä ajattelit tehdä sen jälkeen kun sinua on ammuttu päähän?

Käsien nostaminen pystyyn muukalaisinvaasion edessä näkyy vastauksissa, joissa ainoaksi ratkaisuksi nähdään kantaväestön aivopesu ja pakkosopeuttaminen itse aiheutettuun ongelmaan. Virkamiehet eivät tietenkään puhu indoktrinaatiosta, vaan käyttävät siitä kiertoilmausta "yhteiskunnallinen vuoropuhelu". 

Koko mieletön ruljanssi voitaisiin haluttaessa välttää, jos valtio noudattaisi sen ensimmäistä perusperiaatetta eli omien kansalaisten etujen ajamista, joka tässä skenaariossa tarkoittaa rajojen sulkemista ulkopuolisilta vapaamatkustajilta.

Suositukset keskittyivät hallinnolliseen ja lakien kehittämiseen, mutta niissä toistui myös esimerkiksi yhteiskunnallisen vuoropuhelun vahvistaminen sekä kouluissa, siviilipalveluksessa ja armeijassa annettava opetus laajamittaiseen maahantuloon liittyen.

Yhdessäkään ehdotetussa vastauksessa ei mainittu rajojen sulkemista, vaan ainoana oletuksena on, että jotenkin ne miljoona maahanpyrkijää on majoitettava ja elätettävä. Kansalaisten tulevaisuudenturvan kannalta olisi välttämätöntä tietää, onko näillä virkamiehillä ylipäätään mielessä joku luku, jolloin rajat voidaan sulkea. Pahoin pelkään, että jos sitä lukua ei ole edes miljoonan kohdalla, sitä ei löydy silloin 50 miljoonan tai muunkaan määrän kohdalla. Nämä virkamiesluopiot ovat antautuneet jo etukäteen.

                                                               

                                                         ************************

Samoilla itseavustetun etnisen kansanmurhan lähteillä ollaan Helsingin Sanomien gallup-jutussa Lähes puolet suomalaisista ottaisi Suomeen lisää maahan­muuttajia – ”Ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet, ettei se ole maahanmuuttaja, joka tulee ja vie työt". Kyselyn otosta ei selvitetä jutussa mitenkään tarkemmin, luultavasti siksi, että tuloksista päätellen pääosa haastatteluista tehtiin Helsingin humanistisen tiedekunnan kampusalueella. 

Vastaavasti tulosten tulkinnassa asiantuntijavalinta oli jälleen kerran ehtaa Hesaria, sillä sosiologi (sic) Lena Näre tunnetaan Stop deportations -aktiivina, ja jonka tendenssitutkimukset keskittyvät sukupuolen ja intersektionaalisuuden tutkimukseen sekä etnisiin suhteisiin ja rotukysymykseen. Helsingin Sanomien gallupin tulosten selittäjäksi oli siis valittu henkilö, jolla on puolueellinen intressi maahanmuuttokysymyksessä. Vähän kuin pukki kaalimaan vartijana.

Myös kysymysten harkitulla asettelulla haluttiin saada toivottuja vastauksia. Siksi gallupissa ei tehty minkäänlaista eroa maahanmuuttajien välillä. Se tosiasia, että suomalaisilla ei ole mitään sitä vastaan, että saksalainen laivainsinööri Jürgen tulee tänne töihin, ei tarkoita sitä, että vastaajat toivottaisivat tervetulleeksi myös lapsisotilaana uran tehneen kognitivisesti haasteellisen N'mgomon, vaikka hänkin on "maahanmuuttaja". 

Jutun alussa haastatellun Biju Krishnan esittämä vertaus ”Sokeri ei vain sulaudu maitoon vaan myös parantaa maidon makua” on herättänyt laajalle levinnyttä hilpeyttä. Vanhojen viisauksien hyväksikäyttö monikultturismia puolustavissa lausunnoissa alkaa olla jo tuttua kauraa median kiiltokuvajutuissa. Ne ovat myös helposti kumottavissa vastakkaisilla itsestäänselvyyksillä ja kansanviisauksilla. Esimerkiksi hippunen vierasta ainetta voi olla tuhoisaa pääsubstanssille kuten kahvikupillinen öljyä kaivon vedelle. Paras vastaviisaus Krishnan lainaukselle on hunajatynnyri ja siihen lisätty nokare ihmisulostetta. Kynnenpään kokoinen kikkare kun pilaa koko hunajan, aivan kuten yksi mätä omena tuhoaa koko korin.

                                                         ************************

        

Valkoisiin rasistisesti kohdistuva rasismijankutus on yksi tapa luoda keinotekoista syyllisyyttä ja murentaa eurooppalaisperäisten ihmisten identiteettiä. Amerikkalaisten "rasismista" kertovien yksipuolisten uutisjuttujen tarkoitus on luoda kollektiviista synnintuntoa myös suomalaisiin, koska mekin olemme valkoisia.  

Ylen verkkosivuilla julkaistu Jani Parkkarin kirjoitus Lähiönuori Freddie kuoli väkivaltaisen poliisin otteisiin – USA:n piilorasismi tappaa mustia nuoria miehiä, ja se myös nosti Trumpin valtaan voisi olla suoraan Voima-lehdessä, sillä sen verran yksipuolisesti se kuvaa Amerikan rotutilannetta. Jutun yliolkaiset heitot on helposti kumottavissa ja sen tekeekin Tuukka Kuru facebook sivullaan:

"Nykyisin enemmistö valkoisista amerikkalaisista uskoo, että mustien köyhyys johtuu muusta kuin syrjinnästä. Avoin rasismi on vähentynyt, mutta piilorasismi on juurtunut syvälle."  

Onko rasistista olettaa että väestöryhmän omalla käyttäytymisellä voi olla sen asemaa parantavia tai heikentäviä vaikutuksia?  

"Mustat ovat edelleen köyhempiä, kipeämpiä ja huonommin koulutettuja kuin valkoiset amerikkalaiset. Näin on siitä huolimatta, että rasismin määrä Yhdysvalloissa on romahtanut viimeisen 50 vuoden aikana."  

Ehkäpä mustien heikompi yhteiskunnallinen asema johtuukin jostain muusta kun "rasismin määrästä". Korkea riski väkivaltarikoksiin, alhainen koulumenestys ja yh-äiteys ovat kyseisen väestöryhmän sisäsyntyisiä ominaisuuksia, eikä valkoisilla ole niihin osaa eikä arpaa.  

"Amerikkalaisten suosima selitys mustien heikkoon asemaan on institutionalisoitunut piilorasismi."  

Amerikkalaisten vai (((amerikkalaisten)))?  

"Tunnetuin esimerkki tällaisesta rasismista on crackista ja kokaiinista annettavat erilaiset rangaistukset."  

Eri huumeiden käyttäjät saavat toisistaan poikkeavia rangaistuksia siksi, koska niiden käyttäjillä on toisistaan poikkeavat rikosrekisterit. Valkoinen kokaiinin käyttäjä, joka ei ole syyllistynyt muihin rikoksiin, saa pienemmän tuomion kuin crackia käyttävä musta, joka on jo aiemmin tuomittu neljästä pahoinpitelystä.  

"Tutkijoiden mukaan monet instituutioiden omaksumat käytännöt paljastuvatkin lähemmässä tarkastelussa mustia syrjiviksi. Kovat vankeusrangaistukset esimerkiksi kohdistuvat rikostyyppeihin, joihin syyllistyy useimmiten musta kuin valkoinen tekijä."  

Jostain kumman syystä törkeästä pahoinpitelystä, henkirikoksesta ja aseellisesta ryöstöstä saa kovempia tuomioita mitä rattijuopumuksesta.  

"Kun autovakuutuksen hinta määritellään asuinalueen postinumeron perusteella, monet mustat kuljettajat ovat joutuneet maksamaan automaattisesti korkeimman riskiluokan maksun."  

Mikäli autolla on suurempi riski tuhoutua levottomilla asuinalueilla, miksi vakuutusyhtiö EI perisi korkeampaa hintaa?  

"Sama yleistämisen logiikka pätee esimerkiksi mainoksiin. Tutkimusten mukaan mustille amerikkalaisille suunnataan enemmän roskaruokamainoksia kuin valkoisille. Tällaisessa kohdentamisessa ei ole itsessään mitään väärää, sillä markkinatutkimukset kertovat, että mustat syövät enemmän pikaruokaa kuin valkoiset."  

Miten tämä liittyy syrjintään tai valkoisiin?  

"Fiksu yrittäjä tietää tämän ja perustaa salaattibaarinsa valkoiselle asuinalueelle. Avoin kysymys on, voiko häntä syyttää rasismista."  

Rasismi ei kannata salaatin teossa, totesi ylekin aikoinaan.  

"Koulujen ja opettajien entistä kovempi kilpailuttaminen on johtanut siihen, että koulut ovat nyt rodullisesti enemmän eriytyneitä kuin 1960-luvulla. Lähes täysin mustien peruskoulujen määrä on Yhdysvalloissa kaksinkertaistunut sitten 2000-luvun alun."  

Samaan aikaan yksityiskoulujen opiskelijoista selvä yliedustus on valkoisia. Valkoiset opiskelijat siirtyivät julkisista kouluista yksityisiin tasan siinä vaiheessa, kun keskushallinto alkoi kyydittämään mustia oppilaita valkoisiin kouluihin.  

"Vuonna 2013 tehdyssä laajassa asennetutkimuksessa 83 prosenttia valkoisista arvioi, että mustien huonompi yhteiskunnallinen asema johtuu "jostain muusta kuin syrjinnästä"."  

83% valkoisista näyttäisi olevan ihan fiksua porukkaa.  

"Vääryydelle allerginen kansanluonne selittyy Yhdysvaltojen monimuotoisuudella. Kun ihmisiä ei yhdistä mikään muu kuin ideologia, yhteisistä opinkappaleista halutaan pitää tiukasti kiinni."  

Oho, eikös pelkkä "ihmisyys" toimikaan tarpeeksi vahvana liimana ryhmähengen synnyttämiseksi?

                                                         ************************

Tuleva itsenäisyyspäivä on saanut myös työtä vieroksuvan äärivasemmiston aktivoitumaan. Yle uutiset kertoo tänään, että Lastentapahtuma alpakoineen joutuu siirtymään äärioikeiston mielenilmauksen tieltä Helsingissä. 612.fi yhdistys oli varannut tilaisuuden Töölön torille itsenäisyyspäiväksi jo viime vuonna, kun taas Suomen 100-vee synttärit -niminen lastentapahtuma ilmoitti tulevansa samaiselle torille vasta viime viikolla. 

Sinänsä totuudenmukaisen jutun totuusarvoa laskee otsikossa mainittu "äärioikeisto", koska tilaisuus on kaikille avoin poliittisesta kannasta riippumatta. Tietysti valtamedian punavihreille toimittajille mikä tahansa kansallismielisyys on "äärioikeistolaisuutta", joten tässä suhteessä Yle pysyi tyylilleen uskollisena. Otsikon toinen tahallinen virhe on puhua mielenilmauksesta, sillä kyseessä ei ole poliittinen tilaisuus, toisin kuin klo 16.00 Narinkkatorilla alkava Kohti vapautta! -marssi.

On selvää, että ensin varanneella ja monta kertaa aiemmin samana ajankohtana järjestetyllä 612-tapahtumalla on etuajo-oikeus. Ylen uutisessa tapahtumien päällekkäinen buukkaus selitetään viranomaisten informaatiokatkoksella, mutta syynä saattaa olla myös se, että poliisin sisällä on korruptoituneita voimia, joilla on halu sabotoida soihtukulkueen läpiviemistä. 

Mitä tulee niin sanottuun lastentilaisuuteen, siinä haiskahtaa selvä radikaalivasemmistolainen kieroilu. Kuinka sattuikaan, että kuin tyhjästä tulee "lasten 100-vee synttäritilaisuus", joka haluaa järjestää juhlan samassa paikassa ja samaan aikaan kuin 612-yhdistys. Ei tarvitse kummoistakaan päättelyä tietääkseen, että lastentilaisuuden todellinen tarkoitus oli estää soihtukulkue ja loukata näin kansalaisten poliittisia toimintavapauksia. 

Koko kuviossa alhaisinta on se, että anarkokommunistit ovat valmiita laittamaan jopa lapset kulttuurimarxilaisen mädätyssotansa etulinjaan. Vahvistamattomat lähteet kertovat, että ainakin Systeemin syöttiläänä tunnetulla porvarianarkisti Suvi Auvisella olisi jotain osuutta asiaan. Myös suomalaisen työväenluokan petturina tunnetulla Dan Koivulaaksolla on sanottu olevan näppinsä pelissä tässä sangen nilkkimäisessä manööverissä. Se tiedetään nyt jo varmuudella, että "lastentapahtuman" yksi järjestäjistä on Aleksi Pahkala, joka on järjestänyt Helsingissä aiemmin kaksi suurta suomalaisvihamielistä tapahtumaa, Meillä on unelma -konsertin heinäkuussa 2015 ja Peli poikki! -mielenosoituksen syyskuussa 2016. 

Uuden ajan punakaartilaisten häiriköinnissä mentiin viime yönä astetta kovempiin keinoihin, kun itsenäisyyspäivän rockkonsertin ravintolan omistajan kolme autoa tuhopoltettiin viime yönä. Asiasta kertoo verkkolehti Kansalainen jutussaan Suomi 100 -keikkaillan ravintoloitsijan autot paloivat. Vielä toistaiseksi Yle ei ole kertonut tästä vasemmistoterrorista mitään, vaikka jopa Helsingin Sanomat uutisoi asiasta.

Valtion subventoimien vasemmistoelättien terroria ehti mehustella heti tuoreeltaan järjestelmälle työtä tekevä apurahakapinallinen Suvi Auvinen twiitissään.

Duunariporukan kanssa näillä auvisilla ja koivulaaksolla ei ole mitää tekemistä. Ties mistä pumpatuilla rahoilla tehdään ekologisesti kestämättömiä lentomatkoja Kauko-Aasiaan lomailemaan.

Viimeksi Auvinen nähtiin 1000 euron sisänpääsyrannekkeella kasvuyritys- ja teknologia-alan tapahtumassa Slush. Sorretun työväenluokan sankari vai Systeemille huoraava punaporvari?

Päivitys 5.12.2017: Voiman maksullisen versiossa Nyt-liitteessä Cuck-poju Pekka Torvinen harmistuu jutussaan Öyhöttäjät arvelivat alpakoiden olleen salaliitto natseja vastaan, mutta natseja vastaan on olemassa vain liitto, ja sen nimi on yhteiskunta Ylen uutisesta, koska siinä kysyttiin aiheellisesti, oliko lasten alpakka-tapahtuman paikka ja aika valittu tarkoituksella estämään epäpoliittinen 612-soihtukulkue. Kysymys on relevantti, sillä onhan Ylen jutussa haastateltu "lasten tapahtuman" järjestäjä Aleksi Pahkala tunnettu suomalaisvihamielinen agitaattori, joka on järjestänyt parikin vihamarssia, joissa on vastustettu Suomen oikeutta päättää omista rajoistaan.

Siinä missä Yle kutsuu soihtukulkuetta "äärioikeistolaiseksi" Torvinen ei omassa jutussaan pahemmin kursaile, vaan nimittelee tapahtumaa valhellisesti natsistiseksi moneen kertaan. Politrukiksi ryhtyneen toimittajan provokaatio on sen verran törkeä, että järjestäjien kannattaisi vaatia julkista anteeksipyyntöä, oikaisua ja vastineen julkaisua. 

Torvisen juttu itsessään noudattaa tuttua äärivasemmistolaista retoriikkaa ja valheellisten mielikuvien luomista. Nilkkimäisen omahyväisesti toimittaja kutsuu lastentapahtumien vilpittömyyden epäilijöitä "öyhättäjiksi". Näiltä itsensä hyviksi ihmisiksi korrottaneilta lumihiutaleilta leimaaminen ja demonisointi sujuu helposti, kunhan kohteet vain edustavat näkemystä, joista eivät itse satu pitämään. 

Toinen tuttu retorinen keino on pitää kaikkea vasemmistoliberaalien temppujen perusteltua epäilemistä vainoharhaisena "salaliittopuheena". Huvittavaa, että juuri punavihreät horisevat kuvittellisen "äärioikeiston" salaliittofiksaatiosta, vaikka heidän oma maailmankuvansa muodostuu vainoharhaisesta selityksestä, jossa maailmaa hallitsee rautaisella otteellaan "patriarkaatti" ja "valkoiset rasistiset heteromiehet". Näitä "vaiettuja totuuksia" he voivat julistaa täysin vapaasti maan suurimman sanomalehden sivuilla.

Joko Torvinen on nukkunut aatehistorian oppitunneilla tai sitten punaisen yliopiston dosentit ovat kertoneet hänelle luennoillaan siistityn version Antifan historiallisesta taustasta. Toimittaja nimittäin väittää, että antifasistit eli käytännössä Antifa ei edustaisi äärimmäistä ajattelua kun se suhteutetaan hegemonisena määrittelijänä nykyään toimivaan järjestelmään (joka sekin on äärimmäistä historiallista katsannossa, mutta se on eri keskustelun aihe):

Natsit ovat ääripää, jota vastaan ei voi asettua toista ääripäätä. Edes väkivaltaiset antifasistit eivät ole tuo toinen ääripää, sillä natsismi oli ja on totalitaristinen ideologia.

Yksinkertaisen lapsellisessa maailmanselityksessä (kuu)natsit edustavat torivisille jonkinlaista Tähtien sota -uusmoralismia, jossa hyvä ja paha erottuvat selkeästi. Tästä taas seuraa, että omien puolella ei voi olla pahoja. Totuus kuitenkin on, että Antifa edustaa 1900-luvun ensimmäistä ja tuhoisinta totalitaristista ideologiaa kommunismia. Tästä löytyy vaivatta paljon lähteitä kuten verkkoartikkeli The Communist Origins of the Antifa Extremist Group ja The Federalistin juttu Antifa Is Not Fighting For Freedom, But For Communist Revolution. Myös Antifaa sympatisoivat valtalehdet kuten Washington Post ja New Yorker myöntävät liikkeen suoran yhteyden äärivasemmiston totalitaristisiin ideologioihin ja tavoitteisiin. Jostain syystä tämä näyttää olevan tuntematonta toimittaja Torviselle. Todennäköisempää on, että hän yksinkertaisesti vain valehtelee.

Helsingin Sanomien tilauskanta on vuosi vuodelta romahtanut, koska se ei edusta enää sen alkuperäistä suurta lukijakuntaa, keskiluokkaisia oikeistoliberaaleja. Lehden omistajat ovat täyttäneet varsinkin Nyt-litteen kaiken karvaisilla punaisen yliopiston hipsteröivillä kaupunkilaisfriikeillä. Tässä suhteessa humanistista hömppää opiskellut punavirhreä Torvinen on rasittavuudessaan aika tyypillinen Nyt-liitteen moralisti-hysteerikko.

                                                         ************************

Yle TV1 Maanantai 4.12. klo 21:00, A-studio 

Suomi 100 - Kuinka tästä eteenpäin? HD

Linkki Yle Areenaan.

Hienoa Yle, että teiltä löytyy itsenäisyyden juhlavuonna röyhkeyttä näyttää päivästä toiseen keskisormea suomalaisille. Kun puhutaan maamme tulevaisuudesta, keskivertosuomalainen luulisi, että siitä olisi puhumassa suomalaisia perheellisiä heteroita, mutta eihän tällainen käy Ylelle. 

Siksi Suomen tulevaisuudesta piti olla sönköttämässä etnisen suomalaisuuden hiipumista toivova uusmarxilainen somali Maryan Abdulkarim – ties kuinka monennetta kertaa! Toisena "asiantuntijana" oli digitalisaation ja muutosjohtamisen asiantuntija Lassi Kurkijärvi, joka totesi heti alussa, että haluaisi antaa kaikille suomalaisille lahjaksi Finlaysonin Tomi of Finland -lakanapaketin, koska se edustaa "hienoa perinnettä" ja "me suomalaiset osataan tehdä hommat eri tavalla". Hiljaiseksi vetää.

A-STUDION SOSIOLOGIN JA POLIISIN MUKAAN VIKA EI OLE ULKOMAALAISISSA VAAN KANTAVÄESTÖSSÄ

Yle TV1 Keskiviikko 22.2. klo 21:05, A-studio 

Poikansa menettänyt äiti taistelee väkivaltaa vastaan - A-studion raportti ruotsin ongelmalähiöistä. Kuinka huippu-urheilija kestää paineiden keskellä? Vieraana entinen huippuhiihtäjä Pirjo Muranen ja kisapappi Leena Huovinen. Youtube-videot levittävät villiä Suomi-kuvaa. Toimittajana Markus Liimatainen.

Linkki Yle Areenaan.

Presidentti Donald Trumpin mediassa vääristelty Ruotsi-lausunto ja vuorokausi sen jälkeen ironisesti sattuneet Tuhholman Rinkebyn etnomellakat ovat aiheuttaneet Ylessä niin paljon peppukipuilua, että ummetuksesta kärsivä mediajätti joutui levittämään ikäviä tosiasioita lievittävää salvaa illan A-studiossa, josta se haisevana valheena roiskaistiin televisiota katsovan kansan silmille.

Stailatulta hipsteriltä näyttävä "vastuullisen journalismin" ammattilainen,  toimittaja Markus Liimatainen, oli kutsunut studioon kaksi "asinatuntijaa", joilta saatiin lypsettyä juuri ne poliittisesti korrektit vastaukset, joilla tosielämän ikävät faktat käännettiin ylösalaisin.

Helsingin poliisin ylikomisario Kari Taponen naureskeli ojelman alussa muiden mukana Trumpin "valheelle", mutta päästyään itse ääneen hänestä kuoriutui Uuden uljaan virkavallan kivapuhuja, jolle kiusalliset tosisasiat ovat rasismia, ja jonka vuoksi faktat pitää ilmaista sisäministeriön ideologian ohjeistuksen mukaisesti. Ylikomisario rauhotteli kansalaisia sanomalla, että tilanne esimerkiksi Helsingissä ei ole yhtä paha kuin Tukholmassa, koska täällä lähiöt ovat sekoittuneita, jonka vuoksi pääkaupunkiimme ei ole päässyt syntymään "erilaisia todellisuuksia", jolla hän tarkoitti etnisesti yhteinäisiä ghettoja, joissa kulttuurin ytimessä on rikollisuus ja sosiaaliavun varassa eläminen. 

Kummallista kyllä, Suomessa on valtavat määrät sekoittumattomia asuinalueita, joissa asuu pelkästään yhtä etnistä ryhmää, suomalaisia, mutta niissä ei silti ilmene autojen ja korttelien polttamista eikä kroonista rikollisuutta. Kiistämättömät empiiriset ja tilastolliset tosiasiat osoittavat, että kun ei-valkoiset elävät keskenään, asuinalueista tulee samanlaisia kuin asukkaiden lähtömaista kuten Kongossa ja Pakistanissa. Sosialistiset yhteiskuntainsinöörit, teknokraatit, yrittävät ratkaista ongelman sekoittamalla kehitysmaalaisia valtaväestön sekaan, jotta primitiivisen väestönosan synnyttämät ongelmat voitaisiin kätkeä suuremman valtaväestön joukkoon. Etnisten ryhmien sekoittaminen valtaväestöön toimii vain tiettyyn rajaan saakka, sillä kun oudosti käyttäytyvien muukalaisten määrä ylittää asuinalueella yli 5% asukkaista, valkoiset muuttavat pois ja lopputuloksena on väistämättä Rinkeby ja Varissuo. Valtakunnallisesti katsottuna itse ongelma ei katoa minnekään, vaan päinvastoin mitä suuremmaksi vierapopulaatio kasvaa, sitä enemmän lisääntyvät sosiaaliset ongelmat.

Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näreen mukaan Ruotsin lähiöiden ongelmat eivät johdu maahanmuuttajista, vaan syrjäytymisestä. Tällaiselle väitteelle ei koko ohjelman aikana esitetty mitään konkreettista perustetta. Kysymystä voidaan demonstroida yleisellä havainnollla, jonka mukaan Ruotsissa on paljon köyhiä ruotsalaisia, mutta he eivät synnytä samanlaisia ongelmia kuin ulkomaalaiset, joille huumakauppa, autojen polttaminen ja poliisien kivittäminen on arkipäivää. Vasemmistoliittoa kannattava sosiologi Näre ei tällaista vertailua muutettavat muutettuina halunnut tehdä, vaan hänen mielestään ruotsalaisten lähiöiden ongelmat ovat puhtaasti sosiaalisia eivätkä väestön koostumuksesta johtuvia. Siksi hänen ratkaisuehdotuksensa olivat täysin hedelmättömiä, sillä hän suositteli sitä samaa mitä on tehty vuosikausia tuloksetta eli lisäämällä siirtolaisille työvoimapoliittisia satsauksia ja kasvattamalla positiivista syrjintää. Tähän mennessä niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta lyhytjännitteisten ja impulsiivisten etelän miesten asenteisiin, koska heiltä puuttuu alun alkaenkin halu ja kenties myös kognitiivinen kyky opiskella ja tehdä työtä. Heidän kannaltaan työhön ei ole tarvetta, sillä esimerkiksi somalien synnytystehtaat (työttömyysaste n. 90%) ovat taloudellisesti niin kannattavia, ettei miehenkään kannata tehdä mitään lisäarvoa tuottavaa. 

Alun selitystuokion jälkeen nähtiin Ylen Ruotsin kirjeenvaihtaja Anne Moilasen raporttti ulkomaalaisjengien väkivallasta. Jutun pääteemana oli tapaus, jossa päihteillä itsensä sierettyneen oloiseksi tehneen suomalaistaustaisen Carolina Sinisalon 15-vuotias värillinen poika ammuttiin jengiläisten keskinäisessä gangsta-kahinassa Tukholmassa. Raportissa ihmeteltiin myös Rinkebyn "yllättäviä" viime päivien tapahtumia. Nuori suomalainen Rinkebyn hiphoppari selitti, että välit sinivuokkoihin olisivat paremmat, jos poliisi ei olisi niin väkivaltainen ymmärtämättä sitä, mistä pehmojen ruotsalaispoliisien "väkivaltaisuus" johtuu. 

Maahanmuuttajalähiöiden ongelmista puhuttaessa raportissa ei voitu välttää Malmön Rosengårdia, jossa värilliset etnojengit ampuvat toisiaan. Viimeisen vuoden aikana Malmön kahakoissa on tehty 13 murhaa. Kyse on Lähi-Idän ja Afrikan heimosodista keskellä Ruotsia, jotka tapahtuvat vain siksi, että tekijät ovat Lähi-Idästä ja Afrikasta. Jutun toimittaja ja haastateltu poliisi eivät uskaltaneet sanoa sitä ilmeisintä, että eihän tästä monikulttuuripelleilystä tule pidemmän päälle yhtään mitään.

Raportin jälkeen sosiologi Lena Näre puhui luottamuksen rapautumisesta Nuorison™ ja poliisin välillä. Näreen oletuksena on, että muukalaisnuorisoa elättävät ruotsalaiset ovat "pettäneet luottamuksen" ja se pitäisi jotenkin palauttaa. Hän oli myös vakuuttunut siitä, että ongelmat eivät ratkea Ruotsissa sillä, että jenginuorilta takavarikoidaan aseet! Raiskaavissa ja hulinoivissa siirtolaisnuorissa ei luonnollisestikaan voi olla mitään vikaa, vaikka nämä kiittämättömät lurjukset ovat käytöksellään pettäneet nimenomaan ruotsalaisten luottamuksen. Ruotsalaisille alkaa käydä kivuliaasti selväksi, että poliittinen eliitti on valehdellut heille värillisistä kehitysmaalaisista, joiden on toitotettu olevan kyvyiltään ja käytökseltään avain samanlaisia kuin alkuperäisasukkaat. Nyt Ruotsi maksaa tämän tasa-arvovalheen ja "maailmanparannuksen" kovaa hintaa!

Ylikomisario Kari Taponen komppasi Närettä ja toisti polittisesti korrektia virkamiehen mantraa, että ulkomaalaiset ovat syyttömiä; he ovat vain turhautuneita ja turhautuneisuuden syynä on Ruotsi ja ruotsalaiset, jotka kohtelevat heitä epäoikeudenmukaisesti. Kun katsoo länsinaapurin sosiaalimenoja ja palavia lähiöitä, se on epäoikeudenmukaista tämän sotkun kustantaneita ja suvanneita ruotsalaisia kohtaan. Taponen ei voinut muuta kuin sosiaalitanttamaisella lässytyksellä selittää Ruotsin umpikujan parhain päin ja uskotella katsojille, että länsinaapurin tilannetta voidaan parantaa poliisin jalkautumisella ja keskustelemalla rikollisten uusruotsalaisten kanssa. Kyllä se siitä – Ruotsin malliin keskustelua, päänsilittelyä ja yökorista aseita kantavien rikollisten kanssa!

Se, että Suomessa ei ole varsinaista järjestäytynyttä maahanmuuttajarikollisuutta kuten Ruotsissa, selittyy Taposen mukaan sillä, että täällä ulkomaalaisten määrä on pienempi. No shit, Sherlock! Koska ulkomaalaisrikollisuuden syy on suoraan verrannollinen maahanmuuttajien määrään, niin eikö silloin ainoa ratkaisu ongelmaa olisi rajoittaa muukalaisten määrää? Tästä ei kuitenkaan keskusteltu sen enempää, vaikka ylikomisario juurisyyn sanoikin.

Seuraavassa Markus Myllyojan raportissa vähäteltiin EU:n ulkopuolelta tulevien kehitysmaalaisten turvapaikanhakijoiden tuomaa rikollisuutta viimeisempien tilastojen valossa. Sekä toimittaja Liimatainen että raportin tekijä Myllyoja halusivat näyttää jutullaan maahanmuuton vastustajille pitkää nenää, koska "äärioikeistolaiset" muka vastustivat turvapaikka-aaltoa perusteettomasti puhumalla rikollisuuden kasvusta, vaikka kyse on ollut pelkästään  Schengen-sopimusta rikkovien turvapaikkaturistien invaasiosta, jossa suurin huoli ei ole rikollisuus, vaan sen pitempiaikaiset vaikutukset pienelle suomalaiselle väestöpohjalle. Siksi on lopulta yhdentekevää mitä kutsumaton muukalaispopulaatio täällä puuhailee, sillä suurin uhka on se, että  vieraväestö miehittää valtaväestön reviiriä ja imee sen resursseja. 

Studiossa toimittaja otti puheeksi raportissa esitetyt ulkomaalaisten osuudet kaikista rikosepäilystä vuosina 2012-2016. Vähennystä on ollut vuodesta riippuen kokonaista 0.5-0.8 prosenttia. Sen sijaan ulkomaalaisten osuus kaikista seksuaalirikosepäillyistä on kasvanut huomattavasti, kun tarkastellaan vuoden 2014 lukua 15,4 %, joka on noussut vuonna 2016 28,8%:iin. On selvää, että juuri turvapaikanhakijoiden piikki 2015-2016 on kasvattanut raiskausten määrää silmin nähden runsaasti. Tilastoja kommentoinut ylikomisario totesi silti, että turvapaikanhakijoiden rikokset absoluuttisina lukuina (noin 2700 poliisin tietoon tulluta rikosepäilyä) ovat pienet koko väestöön suhteutettuna, vaikka mainitsematta jää, että muihun kuin turvapaikanhakijoihin luetaan myös ulkomaalaiset, jotka tehtailevat rikoksia Suomen passin tai jo saadun turvapaikkastatuksen turvin. 

Toimittaja intti, että keväällä 2016 poliisin ja äärioikeiston maalailemat uhkakuvat eivät esimerkiksi raiskausten osalta ole toteutuneet (mikä ei pidä paikkaansa), joten nyt vastuullisten kansalaisten pitäisi huohahtaa helpotuksesta ja kiittää itseään, vaikka muhiva ongelma on edelleen läsnä. Ylikomisario säesti tässä toimittajaa ja väitti, ettei mitään rikosaaltoa ole, jonka vuoksi mitään syytä huoleen ei ole, koska "turvapaikan hakijat ovatkin ihan tavallisia ihmisiä" ja "mitään vakavaahan ei ole onneksi tapahtunut" 

Raiskauksista puhuessaan sosiologi Näre puolusti erityisen innokkaasti ulkomaalaismiehiä. Toivekkaaseen mutuun perustuen Näre väitti, että ulkomaalaisista tehdään (rasistisesti) enemmän ilmoituksia kuin suomalaisista, joten se vääristää tilastoja. Ylikonstaapeli tuki Näreen ennakkoluuloa korostamalla, että tuttujen kesken tapahtuneista raiskauksista tehdään huomattavasti vähemmän ilmoituksia tosin kuin raiskaajista, jotka ovat tuntemattomia. Tutuilla hän viittasi epäsuorasti tietenkin suomalaisiin, vaikka onhan ulkomaalaisillakin yhä lailla tuttuja. Suomalaisten tapaan heidänkään keskuudessa sattuneista raiskauksista ei saada tietoa, mikä on ulkomaalaisten etu, sillä esimerkiksi arabi- ja neekerimuslimeilla seksuaalinen väkivalta on avioliitossa ja parisuhteessa todennäköisesti huomattavasti yleisempää kuin suomalaismiehillä.

Lopuksi Näre pääsi puhumaan lempiteemastaan kun keskustelu siirtyi rasismiin, jolla A-studiossa tarkoitetaan tietenkin vain suomalaisten rasismia. Toimittaja oli huolestunut siitä, että kaikkialla vaaniva ääri-äärioikeisto tekee iskuja turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksia vastaan. Poliisi vastasi tähän, että hän on enemmän huolestunut suomalaisesta ilmapiiristä kuin varsinaisesta äärioikeistosta, sillä vihan ilmapiirii synnyttää vihapuhetta ja väistämättä "viharikoksia".

Ohjelma meni siis käsikirjoituksen mukaan, mutta se tuskin sai kovin suuria suosionosoituksia niiltä, jotka haluavat nähdä tv-kanavilta objektiivista ja tasapuolista poliittista keskustelua yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Luottamus valtamediaa ja etenkin Yleä kohtaan horjuu, mikä kertoo yleismaailmallisesta ilmiöstä, jossa kansalaiset ovat kyllästyneet poliittisesti motivoituneeseen tiedottamiseen.

Ylen Saksan freelancer-kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö kirjoittaa tuoreessa fb-päivityksessään Saksan tilanteesta, joka tuskin poikkeaa hirveästi Suomesta:

Mediaa ei pidetä Saksassa monissa tärkeissä asioissa kovinkaan luotettavana: Allensbach- instituutin tekemän kyselyn mukaan enemmistö saksalaisista ei luota medioihin, kun ne raportoivat mm pakolaisten rikollisuudesta (73% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Saksaan tulevien pakolaisten todellisesta määrästä (67% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Venäjän presidentistä Putinista (59% epäilee juttujen todenperäisyyttä), terrorivaarasta Saksassa (57% epäilee juttujen todenperäisyyttä), sosiaalisista eroista Saksassa (55% epäilee juttujen todenperäisyyttä), euroalueen taloudellisesta tilanteesta (53% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Syyrian tilanteesta (51% epäilee juttujen todenperäisyyttä). 39% ei usko Trumpista tehtyjen juttujen ja ohjelmien todenperäisyyteen. 45% ei usko myöskään siihen, mitä media kertoo AfD:stä. Vähiten epäluottamusta tunnetaan alueellisiin juttuihin (19% epäilee) ja Saksan taloudesta tehtyihin juttuihin (35% epäilee).Tutkimuksesta kirjoittaa FAZ-lehti.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI!

 

YLE WATCH -> HS WATCH: NYT-LIITE EPÄTIETEELLISESTI RODUN KIELTÄMISEN ASIALLA

Rotu on sosiaalinen konstruktio ja kuu on juustoa.

Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat nykyään kuin paita ja perse mitä tulee lännen itsetuhoisten rappioarvojen kannattamiseen. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, sillä vielä 1970-luvulla kun Yle paasasi ikuiseksi luultua YYA-sopimuksen autuutta, Helsingin Sanomista saattoi löytää avointa Neuvostokritiikkiä, tosin vain liberalistisesta näkökulmasta mutta kumminkin.

Kommunismin romahtamisen jälkeen Helsingin Sanomat muuttui Hyysäriksi, lehdeksi, jossa alkoi puhaltaa kulttuurimarxilaiset identiteettipolitiikan tuulet. Toimittajiksi valittiin enimmäkseen vasemmistolaisissa aviiseissa vaikuttaneita opiskelijatyttöjä, jotka toivat mukanaan nationalismin "dekonstruktion", surusilmäisen pakolaisempatian ja seksuaalisesti poikkeavien militantin identiteettipolitiikan. Viimeistään 2000-luvun puolella Helsingin Sanomista tuli Ylen paperiversio ja Voima-lehden kansanpainos.

Lehden ideologinen arvovalinta on silti outo, sillä sen seurauksena se on menettänyt lähes puolet huippuvuosiensa lukijoista. Valinnan voi selittää vain sillä, että HS yhtenä maamme mielipidejohtajana pitää tärkeämpänä propagoida sille läheisen liberaalin globaalieliitin arvoja kuin tehdä taloudellista voittoa.

Aivan viime aikoina Helsingin Sanomat samoin kuin Suomen Kuvalehti (josta alempana enemmän) ovat alkaneet jälleen toistaa hokemaa rotujen eli geneettisten klusterien olemattomuudesta. Taikauskoiselle tasa-arvo-ideologialle on yritetty antaa tieteellistä uskottavuutta turvatumalla tarkoin valikoituihin punalaidan tutkijoihin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutun Miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja? Tutkija selittää, rotudenialismin ylipapittareksi oli valittu Helsingin yliopiston sosiologian (sic) apulaisprofessori Lena Näre. 

Jostain syystä kiihkeimpiä rodun kieltäjiä ovat juuri akateemiset naiset, joille alistuva konformismi, muotiaatteiden seuraaminen ja status quon säilyttäminen näyttää olevan luontaista. He ovat myös kaikkein innokkaimpia käyttämään poliittisesti latautunutta termiä rasisti. Matemaatikko Jukka Aakula puolestaan kertoo, miksi sana on huono ja miksi siitä olisi syytä luopua:

Rasisti -käsitettä ei tulisi hyväksyä keskusteluun. Se ei ole neutraali deskriptiivinen sana, vaan poliittinen haukkamasana. Se on poliittisessa kontekstissa samantyylinen sana kuin k*sipää katukielessä. Neutraali ja sivistynyt deskriptiivinen sana omaa etnistä ryhmäänsä preferoivasta henkilöstä voi olla esim. etnosentrinen.

Palataan itse asiaan eli aletaan purkaa sosialistin sosiologin väitteitä, jotka ovat jutun perusteella poimittu punaisen 1960-luvun oppikirjoista:

Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä rasismi: ihmistä ei nähdä ihmisenä, vaan ryhmänsä edustajana.

Tutkijan käsitys rasismista on poliittisista tarkoitusperistä johtuen hyvin lavea, mutta samalla myös yksioikoinen. Moraalisesti tuomittavana rasismina Näre ei pidä vain käsitteen alkuperäistä merkitystä eli rotusortoa, vaan myös sitä empiiristä tosiasiaa, että rodut ovat klusteroituneita ihmisryhmiä, jotka erottaa toisistaan periytyvä geno- ja fenotyyppi. Tällaisella väitteellään Näre asemoituu ihmiskunnan atomisoitumista ajavaksi ideologiksi, jonka sanoma palvelee pelkästään taloudellista globaalieliittiä. Tuo eliitti haluaa ahtaassa hyötyajattelussaan tehdä ihmisistä pelkkiä juurettomia kuluttajia, joilta on riisuttu kaikki "hyödyttömät" piirteet kuten etnisyys, kansallinen kulttuuri ja traditiot. Ihmisille syötetty individualistinen atomismi kiistää keskeisen sosiaalisen tosiasian, että ihminen on myös osa yhteisöä ja riipuvainen kulttuurisista juuristaan. Liberaalit kuten Näre eivät vain kiistä tätä ulottuvuutta, vaan sen lisäksi he haluavat tietoisesti valehdella ihmiskunnan diversiteetistä, joka on tunnetusti vettä sakeampaa.

Seuraava ongelma on se, että ihmisrotuja tässä mielessä ei ole olemassa.

Tämä on eittämättä yksi tämän vuosisadan suurimmista valheista, jota vihamielinen elittti on tyrkyttänyt kansalle median ja viihteen kautta erityisesti länsimaissa. Kyseessä on pelkkä väsynyt mantra, jonka ahkeralla toistelulla toivotaan, että se muuttuu todeksi. Tutkijan vetoama YK:n julistus rasismista on sekin vain sosiaalinen konstruktio, poliittisiin tarpeisiin luotu ideologinen vaatimus, joka ei ole ankkuroitunut biologiseen todellisuuteen – globaalieliitin julistukset on luotu ainoastaan hyväuskoisia hölmöjä varten, jotka pitävät niitä jumalallisen sanan manifestaationa. Kukaan järkevä ihminen ei ota tuohon paperinpalaan kirjattua ilveilyä tosissaan.

Näre on tosiaan vanhaan ortodoksiaan jämähtänyt 60-lukulainen, sillä jo 1970-luvulla tutkijat kuten professori Arthur Jensen todistivat roduttomuus-aksiooman olevan sekä geneettisesti että antropologisesti kestämättömällä pohjalla. Tänään Näreen kaltaisten puheille on entistä vähemmän tieteellistä pohjaa. Roduttomuus-ideologian alkeellisimmat median hellimät väitteet on kumottu suomeksi mm. verkkolehti Sarastuksen monesti viitatussa käännösartikkelissa Rotudenialismin harha. Vastavasti lukemattomat eri populaatioiden älyykkystestien tulokset todistavat valtavalla evidenssillään rotujen eroja ihmiskunnan henkisissä piirteissä. 

Tällä viitataan siihen, että samalla kun ihminen määritellään rodun jäseneksi, ikään kuin ”luodaan” kyseinen ihmisrotu, jota ei siis oikeasti ole biologisesti olemassa.

Tyypillistä sosiologien semanttista saivartelua, jonka avulla lukijaa johdetaan harhaan ja estetään näkemästä olennaista. Tuon järjettömyyden mukaan esimerkiksi japanilaisia ei ole biologisesti olemassa, jonka vuoksi he ovat pelkkää yksilöiden ihmiskuntaa. Tässä Näre tulee käytännössä väittäneeksi, että satunnaiset japanilaiset ovat sekä feno- että geno-tyypiltään täsmälleen samanlaisia kuin kongolaiset.

Eivät muut ihmiset, olivatpa he sitten roturealisteja tai eivät, ihmistä määritä, vaan lähes poikkeuksetta ihminen ymmärtää itse kuuluvansa tiettyyn geneettiseen klusteriin kuten itäaasialaisiin. Kun kutsumme korealaisia rodullisesti aasialaisiksi, me emme luo heille ihmisrotua, vaan he ovat jo ennen eurooppalaisten katsetta tunnistaneet itsensä erityisiksi, jotka eroavat mm. Australian aborginaaleista.

Jos taas uskoisimme Näreen liberaalihölmöjen harhauttamiseksi tarkoitettua retorista puhetta, mehän voisimme silloin vaatia, että kaikki valkoiset vapautetaan vallalla olevasta neekeriorjuuden ja holokaustin kollektiivisesta syyllistämisestä. Tämä ei tietenkään voisi oikeasti toteutua, sillä vaikka hylkäisimme rodun todellisuuden, niin hyväkkäät sälyttäisivät valkoisen miehen todelliset ja kuvitellut synnit edelleen spesifille rodulle "jota ei ole olemassa". Vastaavasti valkoisen miehen positiiviset saavutukset eivät olisi meidän, vaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Samasta kaksinaismoralistisesta syystä egalitaristit eivät voi poistaa heikkolahjaisten mustien positiivista syrjintää, vaikka he julistavatkin, että rotuja ei ole biologisesti olemassa.

Kulttuurirasisti voi olla esimerkiksi sitä mieltä, että suomalaiseen yhteiskuntaan täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen, mutta turvapaikanhakija, joka tulee hyvin erilaisesta kulttuurista, ei osaa suomea, eikä tunne lainkaan suomalaista kulttuuria, on vähempiarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen.

Mitä on tämä muodikas höpinä kulttuurirasismista, joka suomennettuna tarkottaisi kulttuurirotusortoa? Rodun todellisuudesta näppylöitä saavat käyttävät muitakin samankaltaisia termejä kuten ikärasismi, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ikärotusyrjintä. Hullunkurinen sanaseppoilu johtuu pitkälti siitä, että rotudenialistit pitävät "rasismia" kaikista maailman asioista kaikkein pahimpana, jonka vuoksi he uskovat saavansa mille tahansa syrjintään liittyvälle asialle sanamaagista voimaa, kunhan siihen liitetään taikasana rasismi. Toisena motiivina lienee se, että sanan levittämisellä mitä erilaisimpiin yhteyksiin "rasismi" on mahdollisimman paljon esillä, vaikka se onkin irrotettu kontekstistaan. Pääasia, että (valkoisen) populaation geneettistä itsesuojelua merkitsevä "rasismi" saadaan yhdistettyä poikkeuksetta kaikkeen negatiiviseen.

Sosialismille persoa sosiologi Närettä selvästi kismittää se tosiasia, että kaikki kulttuurit eivät ole esimerkiksi talouden ja yhteiskuntarauhan mittareilla mitattuina yhtä menestyneitä kuin länsimaat. Sen tosiasian toteaminen, että lännessä on oikeusturva eikä täällä kivitetä naisia, nähdään kulttuurirasismina, koska tässä arvotetaan kulttuurit eri tasolle. Näreen kaltaiset kulttuurimarxilaiset egalitaristit pitävät taikauskoisesti kaikkia kulttuureja samanarvoisina, joten ilmeisten erojen toteamisen täytyy olla syrjintää, kulttuurirasismia, rakenteellista rasismia ja imperialismia ym. vasemmistososiologista ad hoc -satuilua.

Sosiologin houreille voidaan näyttää närhet munat tarkastelemalla miten "rikkaammista kulttuureissa" käytännössä toimitaan lännen suhteen. He ovat tulossa sieltä tänne sankoin joukoin, vaikka Näreen oletuksen mukaan heidän pitäisi viihtyä omissa sikoläteissään, sillä ovathan kaikki kulttuurit yhtä hyviä ja arvokkaita. Jostain syystä niin sanottuja rikastajia riittää Eurooppaan jatkuvasti miljoonittain, vieläpä meidän rasistien kiusattaviksi, kuten sanonta kuuluu. Eikö tämä juuri todista sitä, että afrikkalaisten ja arabien kulttuuri on meitä huonompaa, koska he eivät saavuta maissaan samaa elintasoa, vapautta ja oikeutta kuin Lännessä. 

Loppujen lopuksi olisi hylättävä koko sosiologinen valhe, että kulttuurisia ilmiöitä voidaan selittää vain kulttuurilla. Tosi asiassa populaation laatu ratkaisee sen, millaisen kulttuurin se luo. Se, että pohjoiseurooppalaiset ovat kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, jotka synnyttävät varallisuutta ja sosiaalista vapautta, kertoo omaa kieltään kulttuurin synnyttäneestä populaatiosta. Aivan samoin kuin se, että monissa paikoin Afrikkaa eletään vielä savimajoissa, raiskataan joukolla, laiskotellaan ja turvaudutaan herkästi väkivaltaan, kertoo aika paljon sikäläisistä ihmisistä.

"...täysin integroitunut tummaihoinen on samanarvoinen kuin valkoihoinen suomalainen". Hetkinen, hetkinen! Ei ole olemassa "tummaihoisia suomalaisia", sillä on vain suomalaisia, jotka eivät ole neekereitä eivätkä aasialaisia. Suomen kansalaisuus on siten täysin eri asia kuin suomalaisuus.

Kulttuurieroja käytetään stereotyyppisesti, minkä myötä kulttuuriset erot alkavat muistuttaa ja toimia yhtä fiksattuina kuin muutkin rodullistetut jaot”, Näre selvittää. (..) Kun joku piirre – käytännössä aina negatiivinen ja tuomittava – ajatellaan yleiseksi stereotypiaksi, jonka suuri ihmisjoukko jakaa, se peittää alleen kaiken muun. 

Niin sanotut stereotypiat ovat arkipäivän heuristiikkaa ja osoittautuneet käyttökelpoisiksi, koska ne monesti toimivat. Liberaalien kritiikki stereotypioita kohtaan perustuu olkiukkoargumenttiin, joka ei pidä todellisuudessa paikkaansa. Yksikään roturealisti, ei edes se rasistinen punaniska, ole koskaan väittänyt, että koska tilastollisesti aika moni afrikkalainen mies raiskaa, kaikki afrikkalaiset miehet raiskaavat. Liberaalit vain uskottelevat itselleen, että näin ne rasistit varmaan ajattelevat. Liberaaleille stereotypiat ovat pahasta paitsi silloin, kun kerrotaan positiivisia, usein äärimmäisen harvinaisista tapauksista tehtyjä yleistyksiä "maahanmuuttajista" huippuosaajina ym. sankareina. 

Huvittavinta näissä valikoivaa suvaitsevaisuutta harjoittavissa liberaaleissa on se, että he toimivat itse stereotyyppisesti mm. mustia kohtaan. Vaikka humanisteja ovatkin, hekin ymmärtävät sentään matemaattisia todennäköisyyksiä: vaikka läheskään kaikki mustat miehet eivät käy valkoisten päälle, on silti turha ottaa riskiä ja lähteä yöjalkaan New Yorkin Harlemiin tai jonnekin Pariisin no-go alueelle. Sen jälkeen kun voisi olla se kuuluisa entinen liberaali, mikäli on säilynyt hengissä.

Jos naisiin kohdistuvan väkivallan tekijät ovat suomalaista kantaväestöä, sitä ei kehystetä osaksi suomalaista kulttuuria, vaan siinä on kyse vain yksilöistä. Eli, kun suomalainen mies tekee rikoksen, tekijä on rikollinen yksilö.

Kunpa asia olisikin näin, sillä valtamediassa äänekkäästi esiintyvät feministit tuskin allekirjoittavat tätä, jos olisivat rehellisiä. Maastamme löytyy tuskin yhtäkään ryhmää, joka esittää niin rajuja yleistyksiä suomalaisista miehistä kuin yliopistojen telaketjufeministit. Heille on täysin sallittua toistaa jullkisuudessa valhetta, että "suomalainen mies hakkaa rutiininomaisesti naistaan joka päivä". 

Rasismi tulee ymmärtää aina valtasuhteiden ja vallankäytön kautta.

Kultturimarxilaisilla on sairaalloinen kiinnostus valtaan, koska he haluavat sitä itse kiihkeästi. Puhe rasismin valtasuhteista on siis uusmarxilaisten  projektio omasta vallanhalusta. Lopuksi Näre haluaa vielä tölväistä epäsuorasti suomalaisia ja suomalaisten etnisyyttä:

Yhdysvalloissa suurten siirtolaisvirtojen aikaan selvitettiin oikeutta myöten suomalaisen rodun kysymystä, ovatko suomalaiset valkoisia vai mongolideja.

Tämän vanhan historiallisen yksityiskohdan esiin ottaminen on kieltämättä ovela veto mollata suomalaisia etniteetin puolustajia. Esimerkillä yritetään tietenkin sanoa, että koska suomalaisten rotutausta oli 1800-luvun virheellisellä arviolla "epäilyttävä", heillä ei voi olla tänäänkään mitään yhteistä intressiä muiden valkoisten kanssa, vaan pikemminkin mongolien ja neekerien, joiden maahanmuuttoa Suomeen pitäisi siksi edistää.

Mitä tulee jutun otsikkona olleeseen kysymykseen, miksi rasistit kiistävät olevansa rasisteja, siihen löytyy ilmeinen vastaus, jonka Näre jätti luonnollisesti lausumatta. Kyse on sanan vallasta, ja sitä käyttävästä hegemonisesta nomenklatuurasta, joka ylläpitää ja uusintaa sille sopivaa käsitystä rasismista. Koska rasismille on annettu mitä mielivaltaisempia, poikkeuksetta negatiivisia ja moraalisesti tuomittavia sisältöjä, ei tavallinen kansalainen halua juurikaan julistautua sellaisen julkiseksi puolustajaksi. Siksi näemme julkisuudessa jatkuvasti perääntymisiä ja anteeksipyytelyjä. 

Kerettiläiseksi rasistiksi leimaamisella halutaan polttomerkitä ihmiset, jotka eivät kuulu Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) yhteisöön, jonka jäsenet ovat täysvaltaisia toimijoita yhteiskunnassa. Perääntyminen ja "puhdistautuminen" ei kuitenkaan kannata vapaalle sielulle, sillä kuten tunnettua, alistumalla vihollisen asettamille pelisäännöille ei voi kuin hävitä. Siksi on sanottava ääneen, että "rasisteilla" ei ole muuta menetettävää kuin poliittisesti korrektien punaporvarien asettamat kahleet! Joten pois kaikki matelu ja anteeksipyytely, nikotelkoot ammattiloukkaantujat epäkorrektin totuuden edessä! Hyökkäys on paras puolustus!

Valitettavasti suurelle osalle tämä on jo pelkkänä ajatuksena lähes mahdotonta, koska rasismi-sanalle on tarkoituksella luotu niin demoninen sisältö, että ihmiset pyrkivät karttamaan sitä kuin ruttoa, vaikka termillä tarkoitettaisiin jotain aivan muuta kuin rotusortoa. Esimerkiksi valkoisen identiteetin viholliset ovat halunneet samaistaa muita sortavan rasismin terveeseen geneettiseen itsepuolustukseen ja jälkipolvien elämän jatkuvuuden turvaamiseen. Tämän perusteella niin sanotut anti-rasistit ovatkin rasisteista pahimpia, sillä heidän häiriintyneissä mielissään toivotaan geneettisen ja kulttuurisen erityislaadun tuhoutumista vain omalle rodulle. Sen sijaan rodun olemassaolon hyväksyvät roturealistit toimivat ennaltaehkäisevästi rasismia vastaan vastustaessaan konfliktiherkkien monikulttuuristen yhteiskuntien rakentamista. Tämän tiesi jo Helsingin kaupungin entinen pormestari Raimo Ilaskivi, kun hän totesi viisaasti: "Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat".

                                                ************************************

Pannaanpa samalla toinen rehvakas yritys "jauhottaa rasistit" halki, poikki ja pinoon. Tässä tapauksessa kyse on maaliskuun lopun Suomen Kuvalehdestä, jonka verkostakin löytyvässä artikkelissa Minun rotuni yhtenä kansikuvapoikana on koko kansan inhokki kirjailija Jari Tervo. Suomen Kuvalehden juttu oli pari astetta tieteellisempi kuin Nyt-liitteen sosiologinen sössötys, mutta tarkemmassa analyysissa sekin paljastui pelkäksi tuhoon tuomituksi semanttiseksi yritykseksi kieltää rodun todellisuus.

Jutun lähtökohtana on myynnissä olevat ja lähinnä liberaalien suosimat kyseenalaiset geenitestit, jotka tuottavat optisen harjan, jossa meissä kaikissa nähdään jotain eksoottista, vaikka vieraan perimän määrä on äärimmäisen vähäinen ja ajallisesti kaukainen. Tuo mittasuhdeharha sopii kuitenkin hyvin liberaalien rodunsekoitusideologiaan, koska testien avulla voidaan "todistaa", että esimerkiksi suomalaiset ovatkin "juuriltaan" afrikkalaisia ja vastaavasti afrikkalaiset taas eurooppalaisia jne.:

Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.

Taitavaa harhauttavaa retoriikkaa. Väite ei merkitse sitä, että satunnainen afrikkalainen olisi lähempänä eurooppalaista kuin eurooppalaiset keskenään, kuten tarkkaamaton lukija voisi äkkilukemalta kuvitella.

Ryhmien ja ryhmän sisäisten erojen rinnastaminen toisiinsa on analogiavirhe. On tilastollisesti tunnettua, että yksittäisten miesten keskinäiset pituuserot ovat suurempia kuin miesten ja naisten keskimääräinen pituusero. Tästä olisi silti valheellista tehdä sellainen looginen loikka, että miesten ja naisten pituusero on merkityksen, koska ryhmän sisällä pituuserot ovat suuremmat. Tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset – satunnainen mies on suurella todennäköisyydellä pidempi kuin satunnainen nainen. Ryhmien välisten erojen rinnastaminen ryhmän sisäisiin eroihin on tietoinen analogiavirhe, jolla ei ole rodun/geneettisen klusterin kohdalla muuta motiivia kuin edistää egalitaristista ideologiaa.

Ihmiskunnan yhdenmukaisuutta saarnaava juttu todistaa tahattomasti aasialaisten ja euroopalaisten fundamentaalisen eron Saharan eteläpuolisiin afrikkalaisiin:

Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon. He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.

Mediassa ja YK-oppeja noudattavassa koululaitoksessa korostetaan, kuinka rotu on vain sosiaalinen konstruktio, jolla ei ole biologista vastaavuutta tedellisuuden kanssa. Silti tässä jutussa jopa kyseenalainen geenitesti ja Inssbruckin yliopiston kuuluisa professori todistivat, että fenotyypiltään (ulkoasultaan) tunnistettaviin rotuihin ja etniteetteihin kuuluvat Jari Tervo (valkoinen, eurooppalainen), Alan Salehzadeh (Lähi-itä) ja Abdirahim ”Husu” Hussein (somali) vastaavat näiden populaatioiden edustajia myös geeneiltään, genotyypiltään. Jos rotu olisi vain sosiaalinen konstruktio ja ihmisten erot ainoastaan merkityksettömiä ulkonäkökysymyksiä, 100-prosentin vastaavuus geno- ja feno-tyypin välillä ei voisi olla mahdollista:

Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega. Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää. Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.

Kuvalehden artikkelissa toistuu jatkuvasti sama ajatus, että koska ihmispopulaatioiden väliset geneettiset erot melko pienet, täytyy todellisten, fenotyypissä näkyvien erojen olla myös merkityksettömiä. On esimerkiksi tunnettua, että ihmisten ja simpanssien geeniperimästä noin 98%:ia on samaa, hiivankin kanssa meillä on vielä 50% yhteistä perimää. Olemmeko siis 98%:sti samanlaisia kuin simpanssit? 

Geenien määrän samanlaisuus ei vielä todista lajien samanlaisuutta, sillä yksittäiset geenit vaikuttavat dramaattisesti tiettyihin ominaisuuksiin. Lisäksi geenien sisäinen säätely poikkeaa huomattavasti lajien ja rotujen sisällä, mikä puolestaan tuottaa valtavia eroja fenotyypissä. Pienetkin geneettiset erot tuottavat suuria eroja, mikä on todistettu mm. älykkyystesteissä. Oma lukunsa on vielä epigenetiikalla. Eräs kansalaisvaikuttaja tiivisti sosiaalisessa mediassa Suomen Kuvalehden jutun väitteet ihmiskunnan geneettisen samanlaisuuden merkityksestä näin:

Oikeusgenetiikan tutkija Palo valehtelee poliittisten syiden takia. Rotujen välisiä geenejä verrattaessa havaitaan, että n. 90% geeneistä on satunnaista kohinaa, ja siten merkityksettömiä rotujen olemuksen kannalta. Vaikka kaikki nämä geenit olisivat sattumalta (erittäin pieni todennäköisyys) samanlaisia suomalaisen ja somalialaisen välillä, se ei viittaisi näiden henkilöiden geneettiseen samanlaisuuteen. n. 10% rotujen välisistä geeneistä muodostavat yhdessä systemaattisesti rotujen välillä eri tavalla jakautuneita ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Näiden geenien avulla suomalainen ja somalialainen voidaan erottaa 100% varmuudella toisistaan. Nämä geenit luovat rotujen välille merkittäviä eroja keskimääräiseen älykkyyteen (älykkyysjakauman sijainti) ja älykkyysjakauman muotoon; persoonallisuustekijöihin; fyysisiin ominaisuuksiin; immuunipuolustustekijöihin; rikollisuuden määrään; jne.

Rotu ei ollut alun perin välttämättä polittinen käsite toisin kuin usko rodun olemattomuuteen. Rodun kieltämiselle on varattu valtavasti tutkimusrahaa ja julkista näkyvyyttä, mutta tulokset ovat edelleen luvattoman heikkoja, toisin kuin vastakkainen evidenssi.

Jutussa pyritään tekemään naurettavaksi myös absoluuttinen rotupuhtaus, vaikka sillä ei ole ollut koskaan suurta merkitystä edes rotutietoisissa kulttuureissa. Vielä tänään tärkeää on vain se, että löytyy ihmisiä, jotka tunnustavat olevansa biologisesti lähempänä toisiaan kuin muita. Heidän etunsa geenipoolinsa jatkuvuudelle merkitsee samaa kuin vanhemmalla on intressi jatkaa lastensa kautta omaa verilinjaa. Asian perusteita valaisee hyvin artikkeli Racial Purity, Ethnic Genetic Interests, & the Cobb Case.

Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat. Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on? Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle. ”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti. Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.

Se, että haploryhmistä käytettiin esimerkkinä juuri Hitleriä on liberaalien tarkoituksellista afrikkalaisen ulosteen hieromista päin eurooppalaisten naamaa: "Höhöö, Hitler olikin neekeri, siitäs saitte rasistit!". Vuonna 1889 syntynyt itävaltalainen Adolf Hitler ei ollut neekeri, ja jos hänen esi-isänsä 65 000 vuoden takaa olisivat olleetkin, niin samalla venyttämisellä voidaan myös esittää, että hän olisi yhtä lailla sukua hiivalle ja ameeballe, kunhan vain mennään dna:n aikajassa riittävän kauas. Keskustelu haploryhmistä ja yhteisestä perimästä tässä yhteydessä onkin silkkaa hippien pilviunelmaa, sillä tutkija Jukka Palo tunnustaa asian itsekin:

"Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”

Silti heti tämän kommentin jälkeen jutussa sauhutaan Hitlerin haploryhmästä... Yhtä valikoivaa on esitys evoluutioteorian perustaja Charles Darwinista:

Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.

Populaatioiden sopeutumiset ympäristöön synnyttävät myös lajin sisäiset rodut. Suomessa Darwinin teos Descent of Man on vähän tunnettu populaaritieteessä. Sen perusteella tuo äskeinen lainaus asettuu aivan toisenlaiseen valoon artikkelissa Darwin’s view of the ‘races’ of men.

Suomen Kuvalehden ja Nyt-liitteen jutut eivät kestä edes populaaritieteen kritiikkiä, mutta niitä ei olekaan kirjoitettu asioista tietäville, vaan sopivan pintatiedon varassa eläville multikulturalisteille ja vasemmistohenkisille liberaaleille. Niistä he saavat riittävää uskonvahvistusta harhaiselle utopialleen, joka jo nyt kokeilun alkuvaiheessa on osoittautunut virheeksi. Yksi epäonnistumisen syy on se, että liberaalit kieltävät rodun todellisuuden, ja tämän egalitaristisen virheolettumuksen seuraamisesta seuraavat kaikki muut vastoinkäymiset.