MITEN DRESDEN 13.2.1945 NÄKYY YLESSÄ?

Kun Auschwitzin vapauttaumisesta tuli 27.1.2015 kuluneeksi 70 vuotta, Yle lähetti muistotilaisuuden suorana lähetyksenä netissä, kertoi siitä näyttävästi kaikissa tv-uutisissaan ja julkaisi lukuisia artikkeleita aiheesta verkkosivuillaan kuten jutun Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta, jonka lopussa on "lue myös" linkit:

Live: Keskitysleirin vangit palaavat Auschwitziin 27.1.
Näkökulma: Elämä on ihanaa 27.1.
Puolassa tuotu esiin uusi arvio Auschwitz-Birkenaussa työskennelleiden määrästä 23.1. 
Auschwitzin pahamaineisen SS-komentajan pojanpoika aikoo osallistua keskitysleirin vapauttamisen 70-vuotisjuhliin 21.1.
Putin ei osallistu Auschwitzin muistotilaisuuteen 13.1.
Auschwitzin muistokaan ei yhdistä – Putin ei osallistu seremoniaan 27.1.

Tänä vuonna, juuri tänään, tulee kuluneeksi myös 70 vuotta Dresdenin pommituksista. Virallisten, poliittisesti korrektien tilastojen mukaan pommituksissa kuoli 25 000 kaupunkilaista. Luku on todellisuudessa tätä suurempi, vähintään 40 000, sillä moni uhri paloi tomuksi valtavissa liekeissä. Saksan perverssissä julkisessa keskustelussa ja lainsäädännössä on surkuhupaisaa, kuinka Dresdenin uhrilukujen vähättelystä on tullut kansalaishyve ja todellisten määrien esittämistä pidetään "rikollisena uusnatsismina" ja "revisionismina". Sanomattakin on selvää, että tämä näyttää kuvottavalta tekopyhyydelta kun rinnalle otetaan holokaustin pyhä luku, josta poikkeaminen alakanttiin (suuremman määrän esittäminen ei ole rikos) ei ole vain rikos vaan uuden ajan uskonkultin pyhäinhäväistystä.  

Holokausti eli polttouhraus todella tapahtui, mutta ei Itä-Euroopassa vaan keskellä Eurooppaa. Eräs Dresdenin pommituksiin perehtynyt kansalaisaktivisti kirjoittaa fb-sivullaan:

Tasavuodet brutaalista joukkomurhasta. "Firestorm"-taktiikka kehiteltiin USA:ssa polttamalla saksalaiseen tapaan rakennettujen puukaupunkien malleja. Ensin rikottin kattoja ja rakenteita räjähdyspommeilla, sitten siroteltiin palopommeja, ja viimeisteltiin aikasytyttimillä varustetuilla miinapommeilla, joilla oli tarkoitus estää pelastustyöt. Tavoitteena oli laaja-alainen tulipalo, jonka termiikki aiheuttaisi voimakkaan ilmavirtauksen kohti palon keskustaa. Siitä nimitys "tulimyrsky".

Tulipalo saattoi nostaa lämpötilan jopa yli 1000 asteen, jolloin pommituksen uhrit katosivat kokonaan. Happi loppui myös pommisuojissa, joissa kuoltiin viimeistään kuumuuteen. Firestorm-metodia saatettiin käyttää ainoastaan tiheäänrakennetuilla asuinalueilla, teollisuuskohteissa ei ollut tarpeeksi palokuormaa tulimyrskyyn. Tunnettuja "Bomben-Holocaust"-kohteita olivat Dresden ja Hampuri, mutta myös pienempiäkin kaupunkeja poltettiin, asukkaineen.

Joukkomurha-pommitusten arkkitehteja olivat ilmamarsalkka Arthur Harris ja amerikkalainen kenraali Curtis LeMay. Heidän rikoksiaan ei ole käsitelty sodan jälkeen.

Miten sitten Yle reagoi Dresdenin 70-vuotispäivään? Vaikenee täysin. Tai ei sentään aivan kokonaan, ainakaan epäsuorasti. Ylen TV 1:n Stradassa haastatellaan Tapio Tammista, jossa hän mainostaa ilmaiseksi Ruotsin ja osin Suomen "äärioikeistoa" (jolla hän tarkoittaa tosiasiassa kansallissosialisteja) käsittelevää kirjaansa Kansankodin pimeämpi puoli (Atena, 2014).

Vaikenemisesta ei voi syyttää vain Yleä, sillä Ilta-Sanomia lukuunottamatta kaikki suuret mediatalot jättivät kertomatta muistopäivästä. Tämä on sikäli outoa, koska muualla Euroopassa Dresdenistä on uutisoitu jonkun verran. Vielä hämmästyttävämmäksi asian tekee se, että Suomi on yksi Euroopan saksalaisystävällismistä maista. Tämä puolestaan kertoo median ja kansalaisten yhä suuremmaksi käyneestä ristiriidasta ja intressien eroista.

Vain isänmaan petturit voivat vaieta niistä rikoksista, joihin Suomeakin vastaan sotineet liittoutuneet syyllistyivät. Huippuna tästä vieraskoreasta nöyristelystä on presidentti Tarja Halonen, joka osallistui viimeisellä kaudellaan liittoutuneiden voitonparaatiin ikään kuin Suomi olisi ollut yhdessä rintamassa sotimassa bolshevikkimurhaajien ja maanryöstäjien kanssa omaa maataan vastaan! Natseista saa olla mitä mieltä lystää, mutta kiistämätön tosiasia on, että Saksan korvaamaton ruoka-apu ja lento-osasto Kuhlmey kesällä 1944 pelastivat Suomen lopulliselta perikadolta. Ilman tätä tukea suomalaiset, Tarja Halosen suku mukaan lukien, olisivat joutuneet kuopan reunalle tai Siperiaan karkotettaviksi. 

Yle "kunnioittaa" Dresdenin muistopäivänä kymmeniä tuhansia siviiliuhreja kääntämällä huomion muualle kertomalla Tapio Tammisen suulla, että maahanmuuton vastustaminen on fasismia ja pohjoismaiden suurin uhka ovat pienet natsijärjestöt. Voiko olla enää häpeällisempää 2000-luvun kulttuuribolshevismia veronmaksajien rahoilla.  

TV1, 13.2.2015, klo 21,30, Strada

Rock-kriitikoiden suosikki Jukka Nousianen äänittää biisiä studiollaan. Äärioikeisto Suomessa ja Ruotsissa. Suomalaisen elokuvan mestarikuvaaja Peter Flinckenberg. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Kulttuuriantropologi Tapio Tammisen haastattelu ja juttu Ruotsin ja Suomen äärioikeistosta näytetään heti alussa. Ylen mulattikiintiöllä toimittajaksi palkattu Joonatan Pitkänen lukee aluksi vanhaa tieteellisestä julkaisua, jossa sanotaan, että "ihmisroduilla ei ole vain tiettyjä ruumiillisia erityispiirteitä, vaan eroavaisuuksia on olemassa myös henkisessä suhteessa jopa tuntuaviakin". Pitkänen toteaa ylimielisesti hämmästystä teeskennellen, että "vaikka nämä kuulostavatkin joltain natsi-Saksan aikaisilta teorioilta, niin tällaista samanlaista tekstiä sai lukea Suomessakin oppikirjoissa vielä 60-luvulla". Liberaali kulttuuriväki todennäköisesti nyökytteli päätään tyytyväisenä. Silti ne, jotka tuntevat psykometrisiä mittauksia mm. ihmisen temperamentista, itsehillinnästä, altruismista, tunteiden säätelystä ja yleisälykkyyden alalta tietävät sen egalitiarismin kumoavan kylmän tosiasian, että ihmispopuulaatiot eli geneettiset klusterit (rodut), poikkeavat huomattavasti toisistaan. Fysioglogiset erot ovat ilmeiset kasvojen piirteissä, hiuksissa, ruumiin rakenteessa ja pituudessa kuin myös ulkoa päin näkymättömässä aineenvaihdunnassa, ominaistuoksussa, ihmisäänessä, testostreronitasossa ja maksan toiminnassa.  Ihonväri on ehkä näkyvin populaatioita erottava tekijä, mutta silti eräs merkityksettömimmistä, jonka vuoksi rotuerojen redusoiminen pelkkään ihonväriin on tarkoituksellista harhaanjohtamista, valehtelua, retorista kikkailua toisiasioiden edessä.

Toimittaja kysyi kulttuuriantropologi Tammiselta mihin Ruotsin [Uppsalan yliopiston] rotubiologisen insituutin mittauksilla pyrittiin. Tammisen mielestä kyse oli ennen kaikkea politiikasta, jolle tuon ajan rotututkimus pyrki antamaan legitimiteetin, jotta epäsosiaaliset ryhmät tunnistettaisiin ulkoisin perustein. Tosiasiassa Tammisen mainitsema "tattarirotu" ei ollut edes rotubiologien mukaan mikään rotu, vaan pikemminkin sosiologinen käsite hyvin heterogeeniselle joukolle, jonka Tamminenkin tunnustaa. Tyypillistä tässä moralistisessa jälkiviisasetelussa on se, että kulttuuriantropologit kuten Tamminen sekä monet sosiologit, sukupuolentutkijat, sosiaaliantropologit ja sosiaalipsykologit (mm. juutalainen Karmela Liebkind) tekevät itse tendenssitutkimusta, joiden tarkoitus on edistää hegemonista poliittista ideologiaa, egalitarismia. Samat "suvaitsevaiset" tahot ovat hyökännnet myös vahvasti - jopa fyysisesti - sosiobiologian, evoluutiopsykologian ja älykkyyden tutkijoita vastaan, koska näiden tutkimustulokset ovat sotineet kulltuurimarxismin saastuttamien "tieteiden" ideologista perustaa vastaan.

Kun mulattitaustainen toimittaja kysyi Tammiselta miten hänelle, suomalaisen äidin ja eteläfrikkalainen zulu-isän jälkeläisenä, olisi käynyt sodan jälkeisessä Ruotsissa, tutkija spekuloi, että koska sterilisaatiopolitiikka kohdistui erityisesti tattareihin hänen "taustaansa olisi voitu katsoa erityisen tarkasti". 

Puoliverinen ei tietenkään itse voi mitään taustalleen, mutta sen sijaan hänen suomalaisella äidillään oli suuri vastuu kun hän antautui neekerille. On itsestään selvää, että terveessä valkoisessa yhteisössä rotuluopiot eristetään. Jos valkoinen nainen tuntee, että valkoiset miehet eivät ole hänelle tarpeeksi hyviä rodullis-seksuaalisesti, niin silloin eivät myöskään hän ja hänen mulattilapsensa ole riittävän hyviä valkoiselle yhteisölle. Liittyköön silloin mustaan yhteisöön vaikka sinne Etelä-Afrikkaan. Asiahan on niin, että jos nainen hylkää valkoisen miehen, miksi valkoisen yhteisön miesten pitäisi hyväksyä hänet sen jälkeen yhdenvertaisena valkoisena? Tuollainen nainen on interrasistinen chauvinisti, joka ajattelee olevansa parempi, koska hänellä on "rodullisesti ylivertainen" musta mies ja mulattilapsi. Hylätessään valkoisen miehen, valkoisen miehen pitäisi hylätä hänet. Valkoiset, jotka hyväksyvät sosiaalisesti naisen, joka hylkää valkoisen miehen on sama asia kuin juutalaistemppeli, joka hyväksyy jäsenekseen juutalaisen, joka on hylännyt uskonsa ja kääntynyt kristityksi tai muslimiksi. Jos juutalainen haluaa jättää temppelin, silloin hänen pitäisi liittyä moskeijaan tai kirkkoon. Hän ei nimittäin voi odottaa, että temppeli hyväksyy hänet edelleen, vaikka hän hylkäsi uskonsa. Jos viidakkokuumeinen roturutsaaja kuvittelee, että hän on liian hyvä valkoiselle miehelle ja hylkää näin oman rodullisen yhteisönsä, niin silloin valkoisen yhteisön pitäisi kertoa hänellä, että hänen olisi parasta muuttaa mustaan yhteisöön. Mutta kuten asiaan kuuluu, nämä rotuluopiot haluavat syödä ja säästää kakun; vaikka he hylkäävät valkoisen miehen mustan miehen vuoksi, he haluavat silti kuulua valkoiseen yhteisöön, joka tarjoaa hänelle kaikki edut ja mukavuudet toisin kuin Afrikan savimajat.

Toimittaja Pitkänen yrittää ulkoaopetellusti kirjaa mukaillen väittää, että ennen "ongelmana" olivat tattarit, mutta nyt mamut ikään kuin miljoonan kutsumattoman muukalaisen vastustamisessa olisi kyse pelkästä "rasismista". Tammisen kirjaan nojautuen Pitkänen kertoo, että "älyttömintä tässä on se että rotuopit elää edelleen". Täysissä täpinöissään hän jatkaa, että maahanmuuttoa vastustavien Ruotsidemokraattien juuret on natsistisessa Valkoisessa Arjalaisesssa Vastarintaliikkeessä (Yle Watch kumosi tämä väitteen täällä). Väite on yhtä relevantti kuin kertoisi päivitellen, että Suomen demarien juuret on väkivaltaista kapinaa yrittäneessä punakaartissa tai että Vasemmistoliiton alku on jäljitettävissä Neuvostoliitosta ohjailtuun Suomen Kommunistiseen Puolueeseen. Tässä kohtaa Tamminen esitti varsin tyypillisen jälkimarxilaisen vainoharhaisen argumentitn, että kosher-konservatiiviset oikeistopopulistiset puolueet kuten Ruotsidemokraatit eivät puhu enää rodusta, vaan "kulttuurisesta puhtaudesta" peitelläkseen "rasisminsa". Tutkija yrittää vihjata, että kivikautisia arvomaailmoja ja tapoja vieroksuvien asenteiden taustalla ei kerta kaikkiaan voi olla muuta kuin rasismi. Hyväkkäiden toiveena lienee täydellinen antautuminen ihanalle toiseudelle, josta kertoo faktapohjaisen neutraalin mamu-kriitikin kategorinen kieltäminen tai kutsuminen sitä anteeksiantamattomaksi rasismiksi.

Seuraavaksi Tamminen alkoi syyllistää suomalaisia rasismista viittaamalla saamelaisille tehtyihin kallonmittauksiin kauan ennen sotia. Tamminen on idelogiastaan niin vakuuttunut, että katsoo näiden tutkimusten tarkoituksena olleen todistaa, että suomalaiset eivät ole mongoleja, vaikka jo pitkään on tiedetty, etteivät edes saamelaiset kuulu keltaiseen päärotuun. Hänelle ei tule mieleen, että tiedonintressinä saattoi olla vilpitön halu tutkia miten suomalaiset ja saamelaiset yhteisistä kielijuuristaan huolimatta poikkeavat toisistaan fyysisesti. Punavihreiden lasien läpi tämänkin fyysisen antropologian perustutkimuksen taustalla halutaan nähdä pahantahtoisia motiiveja.

Sen sijaan aidosti pahantahtoisena eleenä oli ottaa ohjelmaan mukaan jo toistakymmentä vuotta sitten kuollut kansanviihdyttäjä Pekka Siitoin. Jopa Äärioikeisto Suomessa (Into, 2012) kirjan kirjoittajat jättivät Siitoinin pois historiikista, koska eivät pitäneet tätä mitenkään aidosti kansallismielisenä tekijänä, vaan poliittisesti merkityksettömänä pellenä, jota pilkkasivat eniten äärioikeistolaiset. Stradalle Siitoin sen sijaan maistuu hyvin, vaikka herra on so last season jopa äärivasemmiston loanheittostrategioissa.

Lopuksi jutussa ruoditaan viime aikoinakin pajon tapetilla ollutta Pohjoismaiden ja Suomen Vastarintaliikkeen toimintaa. Toimittaja Pitkänen vetää kohtalaisen rajusti mutkia suoriksi samaistamalla Siitoinin pelleilyn Vastarintaliikkeeseen sekä sotien jälkeen kiellettyihin IKL:ään ja Suojeluskuntaliikeeseen (!). Sitten toimittaja esitti kyllästymiseen asti toistetun kysymyksen, eli miten vakavana uhkana Tamminen näkee Suomen nykyisen äärioikeiston. Tietenkin tutkija tunnusti Jyväskaustin virallisen ja valheellisen medianarraation ja näkee sen olevan todiste "äärioikeiston" kasvavasta "fyysisestä uhasta". Tammisen punaporvarillisesta näkökulmasta suurin uhka tulee kuitenkin siitä, kuinka johtavat poliitikot suhtautuvat maahanmuuttajiin ja miten kielteisiä asenteet maahantunkeutujia kohtaan ovat kansan keskuudessa.

Toimittaja esitti vielä sen vasemmiston usein hellimän pikkunokkeluuden, että on ristiriitaista kuinka suomalaiset kansallissosialistit yrittävät esittää kuuluvansa "ylempään rotuun", vaikka he ovat "oikeasti lähempänä minua" (siis mulattia). Tämä on pelkkaa puutaheinää ja mutua. Suomalaisten geneettisesti lähimmät yhteydet löytyvät mm. Belgiasta ja Pohjois-Saksasta, josta on kirjoittanut mm. edesmennyt professori Aira Kemiläinen tutkimuksessaan Suomalaiset, Pohjolan outo kansa (SKS, 1993), Sen sijaan meissä ei ole tippaakaan neekeriveren tahraa kuten toimittaja Pitkäsessä. Tamminen vastasi Pitkäsen provokatiiviseen pohdintaan kerkeästi, että vanhojen rotuoppien mukaan me olemme 1800-luvulla vaikuttaneen hassun kreivi Arthur de Gobineaun mukaan "Euroopan pohjasakkaa". Kylläpäs nyt ne vanhentuneet rotuteoriat kelpaavat antirasisteille, kun niillä voidaan perusteettomasti mollata suomalaisia! Tästä herääkin kysymys, miksi suomalaisten rodullisen itsesuojelun hylkäämistä pitäisi perustella vanhoilla runollisilla rotufantasioilla, jotka jopa Euroopan uusnatsitkin ovat hylänneet ajat sitten? Yle Watchin juttu viime tammikuulta antaa tähän vastauksen: 

Tamminen haluaa ärsyttää maamme "rasisteja" kirjoittamalla vanhoista rotuopeista, joista osa liittyy mm. kreivi Gobineuaun mielikuvitukselliseen arjalaisteoriaan, josta suomalaiset on poissuljettu. Tämän kaksoisstrategian tarkoituksena on uskotella sekä anti-rasisteille että "rasisteille", että etninen suomalaisuus ja sen varjelu on turhaa, jolloin sekaantuminen etenkin meistä mahdollisimman kaukaisiin kognitiivisesti haasteellisiin neekereihin olisi mahdollista. Toisin sanoen suomalaisuus on merkityksetöntä siksi, että rotuja ei ole ja jos olisikin, suomalaiset ovat "pohjasakkaa", jonka vuoksi sekoittumisella neekereihin olisi lähinnä vain positiivisia vaikutuksia. 

Ruotsin uusnatsit ovat todennäköisesti hyvin tietoisia nykyisistä geneettisiä klustereita koskevista tuloksista, jonka vuoksi heillä ei ole mitään syytä tavailla satukirjailija de Gobineauta. Jo se tosiasia, että he ovat läheisissä yhteyksissä suomalaisiin aateveljiin kertoo, että ranskalaiskreiviä ei käytä argumenttina muut kuin vasemmistohenkiset tutkija-journalistit kuten Tapio Tamminen ja Anna-Lena Lodenius.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

Yle Radio 1

YLE PROMOTOI TAAS ROSENBERGIA, NYT VUOROSSA PRESSIKLUBI.

TV 1, 26.9.2014, klo 20.00, Pressiklubi 

Onko fasismi nousussa ja jos on, mitä se fasismi tarkoittaa? Debatissa kohtaavat Tiina Rosenberg ja Simon Elo.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Olipa taas Ylen tuubaa kerrakseen: juutalainen demari Stiller keskustelee maolaisfeministi Rosenbergin ja kosher-konservatiivi Elon kanssa fasismista. Stiller on kyllä ovela näissä vierasvalinnoissaan, varsinkin kun pääsee puhumaan toiseksi mieluisimmasta teemastaan. Se ensimmäinen on tietenkin etno-suomalaisten rasismi.

Puhtaan journalistisesta näkökulmasta vierasvalinnat ihmetyttivät, sillä jos kerran halutaan puhua avoimesti fasismista, niin miksi studioon ei sitten tuotu oikeaa fascistia puolustamaan aatetta. Tällä kertaa Pressiklubi oli sentään pohtinut fasismin käsitettä hieman syvemmin ja ohjelman puolivälissä esitettiin oikeaan osunut klippi, jossa tuotiin esille se, että nykykielessä fasismin sisältö on tyhjä. Blanko-sanana sillä voidaan leimata kuka ja mikä tahansa, joka tekee käsitteestä viime kädessä täysin merkityksettömän. Tästä ilmeisestä mutta aiemmin mediassa ääneen lausumattomasta itsestäänselvyydestä pisteet Stillerin ohjelmatiimille.

Yle Watchille Persujen nuorisojohtajan vesitetty kansallismielisyys ja Israelin nuoleskelu on turhan hapokasta tavaraa, mutta Elon kunniaksi on silti sanottava, että hän osasi ohjelmassa esittää asiansa selkeästi eikä perääntynyt anteeksipyydellen Rosenbergin vääntäessä fasismi-ruuvia. Esimerkiksi Elo tyrmäsi terävästi Rosenbergin utopistiset valhekuvat Ruotsin monikulttuurisesta onnelasta, mikä sai feministin näyttämään todellisuudesta vieraantuneelta haaveilijalta. 

Suurin argumentatiivinen moka tapahtu ohjelman alussa kun Elo yritti kiermulla ulos Rosenbergin kirjan havainnosta, että perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien ideologioissa on paljon samaa. Jos kerran Elon mielestä Ruotsidemokraatit eivät ole pahoja fasisteja niin miksi heistä pitää sitten niin kiihkeästi irtisanoutua? Vain sen vuoksiko, että arvoliberaali media kutsuu puoluetta fasistiseksi? Elolla olisi kerrankin ollut mahdollisuus kyseenalaistaa ja haastaa median ylläpitämä fasismidiskurssi, mutta sitä hän ei jostain syystä kyennyt tekemään.

Toinen Elon nukahdus sattui siinä kohtaa, kun Rosenberg valehteli naama peruslukemilla, että Ruotsi on parempi maa kuin Suomi, "koska siellä on avoimempi keskustelukulttuuri". Asiahan on täsmälleen päin vastoin, sillä länsinaapurissa esimerkiksi keskustelu maahanmuuton järkeyvyydestä, afrikkalaistaustaisten epideemisestä joukkoraiskaus-ilmiöstä ja feminismin valtio-totalitarismista on tukahdutettu julkisuudessa täysin.

Viime viikkoina näkyvästi mediassa olleen Tiina Rosenbergin kuva tarkentui ohjelman ansiosta huomattavasti. Rosenberg ei olekaan kuka tahansa itkuun purskahtava hysteerinen femakko à la Umayya Abu-Hanna, vaan hänen habituksensa, kylmäilmeisyytensä ja häkeltymätön rauhallisuutensa toi mieleen tuimailmeisen arjalaisen keskitysleirin vartijan tai Stasin virkailijan. Katsojan kannalta tämä havainto näyttäytyikin paradoksina, sillä Rosenberg tunnetaan naisena, joka sättii karikatyyristä olkkiukko-fasismia, mutta jonka omasta olemuksesta huokuu täsmälleen samanlainen stereotyyppinen fasistihahmo, jonka viholliseksi hän julistautuu. Rosenbergista onkin kovaa vauhtia tulossa aikamme Pekka Siitoin, joka on yhtä hyödyllinen feminismille kuin Siitoin oli nationalismille.

On vaikea arvuutella mitä ohjelmatekijät halusivat tällä ohjelmalla saavuttaa. Näiden kahden poliittisen vihollisen rintamalinjat ovat niin syvällä, ettei niitä saa peitettyä umpeen pelkällä keskustelulla. Päinvastoin, tällaiset ohihuutelut vain syventävät ideologista railoa mikä ei sinänä ole olleenkaan huono asia. Aidalla istujia suvaitaan entistä vähemmän ja ihmisten on viimein valittava puolensa. Saattaa olla, että ohjelman ansiosta monet epäröivät hyppäsivät enemmän Elon puolelle kuin Rosenbergin. Siitä kiitos Ylelle.


PS. Juhani Kahelin 27.9.2014 Henry Laasasen blogin kommenttiosastolla:

Henry Laasasella on kiintoisa väite: "Rosenbergin puheessa ei ole juuri mitään realismia, logiikkaa, tieteellisyyttä ... Rosenberg on pelkkää pintaa". Tieteellisyyden kiistämisen tekee kiintoisaksi se että kyseessä on suomalaisen yliopiston rehtori. Yliopiston rehtorilta puuttuu tieteellisyys ja logiikka, sanoo Laasanen. Mitä tästä päättelemme?  Ketkä valitsivat Tiina Rosenbergin yliopiston rehtoriksi? Valinnan teki taideyliopiston hallitus. Jokunen nimi hallituksessa on voinut nimityksen jälkeen vaihtua, mutta tässä he ovat:

Professori Saku Mantere (pj) 
KT  Sirkka Hämäläinen-Lindfors (vpj)
Professori Tarja Pitkänen-Walter (KuvA)
Professori Erik T. Tawaststjerna (SibA)
Suunnittelija Ann-Charlotte Karlsson (TeaK)
Erikoissuunnittelija Tuomo Lukkarinen (SibA)
Opiskelija Jussi Rauvola (SibA)
Opiskelija Virpi Viljanmaa (KuvA)
FT Marja Sakari M.A.
Virve Sutinen  Hallituksen puheenjohtaja
Saku Mantere on Professor of Management and Organization, Hanken Business School   

Samainen Saku Mantere on myös Libera-säätiön hallituksen jäsen Björn Wahlroosin, Matti Vuorian, Elina Lepomäen, Anne Bernerin ja Paul Lillrankin ohella. Suomen taivaanlahjat ja tieteelliset piirit ovat löytäneet toisensa. He operoivat Suomen "tiedemailmaa". Arvostammeko tiedettä?

************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

KOMMUNISTI-FEMINISTI ROSENBERGIN HALLUSINAATIOT YLE-UUTISISSA.

Ylen uutiset sekä verkossa että televisiossa (kohdasta 19.00" eteen päin) ovat antaneet militantin sukupuolinarsismin keskeiselle tiedotusupseerille, Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenbergille (os. Pursiainen), ilmaista media-aikaa mainostaa uutta suomalaisvihamielistä kirjaansa Arvot mekin ansaitsemme (Tammi, 2014) sekä samalla saarnata harhaisiin valheisiin perustuvaa femikommunistista kaunaa koko kansalle. Puoli yhdeksän tv:n iltauutisissa Rosenbergin poliittisia hallusinaatioita peesasi nöyrä vasemmistolainen mekkoeinari, populismia tutkiva yhteiskuntatieteilija Juha Herkman, jonka mukaan kirjan tuomat näkemykset ovat raikas kannanotto suomalaiseen keskusteluun. Yle Watch on kirjoittanut sukunimensä juutalaiselta kommunisti-aviomieheltä kaapanneen Rosenbergin taustoista aikaisemmin 28. toukokuuta 2013 (Ylelle ahdistavan Husbyn jälkeen kanava palasi takaisin päiväjärjestykseen) ja 16. lokakuuta 2013 (Sinä, Tiina Rosenberg olet mieskaunainen mädättäjä). 

Maamme poliittisessa kulttuurissa ideologiansa salaliittoihin perustavia propagandisteja ei yleensä noteerata julkisessa keskustelussa, mutta tästä periaatteesta ollaan luopumassa kun esikuvaksi on otettu auringonlaskun maa Ruotsi. Siellä poliittiset ja kulttuuriset hörhöt on päästetty julkisuuteen jo aikoja sitten ja heitä on jopa kutsuttu keskusteluohjelmien asiantuntijoiksi, mutta vain sillä edellytyksellä, että foliohatut edustavat ns. progressiivista tietoisuutta eli valtiovallan suojeluksessa olevaa äärivasemmistoa ja feminismiä. 

Suomi on seuraamassa tätä linjaa kun se antaa ilman kritiikkiä puheenvuoron totalitaarista feminististä bolshevismia kannattavalle Tiina Rosenbergille, siitäkin huolimatta, että Yle on lähettänyt vuonna 2005 Silminnäkijä-dokumentin länsinaapurin feministeistä, joiden salaliittoteorian mukaan Ruotsin valtakoneistoa pyörittää miesten satanisti-pedofiili-verkko. Vaikka Rosenberg ei ole itse julkisesti puhunutkaan satanisti-pedofiilien salaliitosta, kuuluu hänen ansiolistaan mm. Feministinen aloite (F! - Feministiskt initiativ) -puolueen perustaminen Ruotsissa vuonna 2005, josta hän tosin erosi myöhemmin, koska muut pitivät hänen näkemyksiään liian radikaaleina. 

Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että Feministinen aloite olisi jotenkin maltillinen linjassaan, koska se on savustanut puolueesta ulos näkyviä radikaaleja. Tällaiselle toiveajattelulle ei kuitenkaan ole sijaa, sillä puoluetta nykyään johtava, äärivasemmistopuolueen ex-puheenjohtaja Gudrun Schyman, on poliittisten ulostulojen perusteella jättänyt kokonaan alkoholin ja siirtynyt suoraan LSD:n, minkä puolesta puhuu Feministisen aloitteen hallusinatorinen kulttuuribolshevismi, jota jopa Punaisten khmerien Pol Pot olisi voinut seurata ihaillen. Voi vain kuvitella mitä on Rosenbergin radikaali linja, kun ilman häntäkin puolueohjelmassa vaaditaan tällaisia vallankumouksellisia muutoksia: 

* Pakollinen sukupuolivalistus päiväkodissa.  
* Työttömyyskorvaus oltava maksimi tasolla ilman aikarajaa (eli kansalaispalkka).  
* Koulut ja esikoulut, joilla ei ole HLBT-näkökulmaa, on kielletty.  
* Läksyt ja arvioinnit ennen lukiota olisi poistettava.  
* Yliopisto-opintojen on oltava HLBT-näkökulmaisia.  
* Alaikäisten on voitava vaihtaa sukupuolta.  
* Tiedonantovelvollisuus HIV:stä olisi poistettava.  
* Positiivista erityiskohtelua olisi sovellettava oikeusjärjestelmässä.  
* Mahdollisuus poistaa vankeusrangaistukset tutkittava.  
* Kaikille Ruotsissa oleskeleville äänioikeus.  
* Vapaa maahanmuutto.
* Toimeentulotuki kaikille laittomille siirtolaisille.

* Naisten pitäisi saada helpommin pankkilainoja huonoille liikeideoille (s. 12)  
* Kaikissa kouluissa ja päiväkodeissa on oltava liha-vapaa maanantai (s. 16, 17)  
* Kaikissa peruskouluissa tulisi opettaa feminististä itsepuolustusta (s. 17)  
* Ruotsissa pitäisi olla naisten ammattiliiga jääkiekossa (s. 46)  
* Kaikki aseet (mukaanlukien pistoolit) lakkautetaan globaalisti (s. 67)  
* puolustusvoimat olisi lakkautettava (s. 67)  
* Miehet pitäisi uudelleenkouluttaa muuttamaan kulutustottumuksiaan (s. 79)

Olisin mielenkiintoista tietää, milloin ideologisista syistä lesboksi ryhtynyt Rosenberg sanoutuu julkisesti irti perustamastaan puolueesta ja tuomitsee sen sukupuolinarsistisen maolaisen ohjelman. Kun kerran Persut joutuvat kollektiivisesti pyytämään anteeksi jokaisen kunnanvaltuutetun töppäilyjä ja kantamaan niistä ikuisesti ristiä, niin miksei sitten yhtä hyvin rehtorin virassa oleva professori oman viiteryhmänsä sanomisista ja tekemisistä.

Yle tekee hirveän virheen esittämällä akateemisesta plagioinnista tuomitun Rosenbergin kunnioitettavana yhteiskunnallisena keskustelijana. Kyse on suurin piirtein samasta asiasta, jos Pekka Siitointa olisi pidetty uskottavana mielipidevaikuttajana - tosin sillä erotuksella, että Siitoinilla oli kaiken shown keskellä myös ihan järkeviä ja toteuttamiskelpoisia ajatuksia. Sen sijaan poliittisin perustein Ruotsissa professoriksi ja Suomessa rehtoriksi nimitetyllä copypaste-Rosenbergillä ei ole niitä yhtään. Ne voivat mennä läpi ainoastaan joillekin Punavuoressa asuville, huonolla itsetunnolla varustetuille kosmopoliiteille ja punaporvareille, jotka saavat omille harhoilleen vahvistusta Ruotsin korruptoituneessa akateemisessa maailmassa vaikuttaneelta auktoriteetilta, joka "paljastaa" sankarillisesti Suomen rasistis-fasistisen junttiuden.

Jo lyhyessä Ylen haastattelussa Rosenberg osoittautuu täynnä suomalaisvihaa roihuavaksi harpyijaksi, jonka näkemykset on mankeloitu suoraan ahtaan kulttuurimarxilaisen sapluunan läpi. Heti alkajaisiksi kulttuuribolsehvikkimme syyttää suomalaisiavihamielistä hyysärimediaa "fasistien pönkittäjiksi". Sikäli tuossa tölväisyssä ei ole mitään uutta, sillä on tunnettua, että äärivasemmistolle kaikki mikä ei satu miellyttämään sitä, on lähtökohtaisesti pidettävä fasismina. Seuraavaksi hän ulkoistaa henkilökohtaisen ahdistuksensa maan julkiseen keskusteluun, joka ei noudata hänen prinsessan toiveitaan, toisin sanoen keskusteluilmapiiri ei ole täällä tarpeeksi kommunistinen kansainvälinen:

- Ensimmäinen vuosi oli todella rankka. Suomalaisesta mediasta ja julkisesta keskustelusta puuttuivat maailmanlaajuiset keskustelunaiheet. Myös ylikorostunut kansallinen identiteetti oli häkellyttävä kohdata.

Tavallaan tuon kulttuurishokin ymmärtää, kun Rosenbergin kaltaiset punaiset feministi-khmerit ovat saaneet olla vuosikausia kukkona tunkiolla Ruotsin mediassa,  luoda 1984-mallisen itsesensuuria ruokkivan Isosisko-valtiokoneiston, jossa säädetään mitä kryptisempia lakeja, joilla vainotaan tavallisia ruotsalaisia veronmaksajia ja jossa bolshevismin tapaan kansallismielisyys on käytännössä kriminalisoitu. Suomessa paratiisi ei ole vielä näin lähellä ja siksi se on varmaan ollut rankka kokemus sulateltavaksi.

Sitten päästäänkin klassisen projektion makuun, kun itse itsensä hyvikseksi korottanut sukupuolivihan ja masokistisen rotuvihan lietsoja alkaa puhua "fasisteista":

- Fasistit ovat muuttaneet taktiikkaa. Sitä mitä he ennen kutsuivat vihaksi, kutsutaan nyt rakkaudeksi. Siksi isänmaanrakkaus on tänä päivänä hirveän vaarallinen sana. Siihen on naamioitu se, että vihataan niitä, joita ei haluta osaksi tätä isänmaata.

Var så gud och kaataa vaan itselleen. Juuri punamädättäjät ovat olleet se porukka, joka on muuttanut mustan valkoiseksi aina kun poliittiset suhdanteet ovat vaihtuneet. Ainoa mikä on säilynyt pohjalla on kateus, kauna ja viha kaikkea kunnollista, puhdasta ja normaalia kohtaan. Mitä tulee isänmaahan, on selvää, ettei isänmaa voi olla kaikkien, sillä muutoin se ei olisi enää isänmaa, vaan jokaisen halukkaan parasiitin talloma sikolätti. Suomi ei vain kerta kaikkiaan voi olla 7 miljardin potentiaalisen maahantunkeutujan isänmaa. 

Ja se paljon parjattu viha. Se on täysin rationaalinen ja legitiimi reaktio silloin, kun vihamieliset muukalaispopulaatiot yrittävät anastaa sen mikä kuuluu meille. Tätä taas Rosenberg ei halua hyväksyä ja katsoo, että Suomeen muuttaminen ja suomalaiseksi julistautuminen olisivat subjektiivisia oikeuksia:

- Toivon keskustelua siitä, että kuka on suomalainen. Silloin kun kansalla tarkoitetaan pelkästään suomenkielistä, valkoihoista, heteroseksuaalista naista tai miestä, silloin lähestymme fasismia, Rosenberg sanoo.

Professorille tiedoksi, että suomalaisuuden määrittää vielä toistaiseksi etnisten suomalaisten enemmistö eikä femikomu-Rosenberg ja hänen siipiensä suojissa lymyilevä yliopiston gender-blender friikkisirkus. Toisaalta Rosenberg on lausunnollaan paras fascismin myönteisten piirteiden edistäjä, sillä ylivoimainen suomalaisenemmistö, joka ei ole vielä täysin kulttuurimarixlaisen viruksen saastuttama, näkee Suomen kansan ja suomalaisuuden muodostuvan edelleen valkoisesta rodusta (erotuksena rodun retorisesti muka-mitätöivästä ihonväristä) ja heteroseksuaaleista eli normaaleista (n. 98% väestöstä).

Jotta asia tulisi professori Rosenbergillekin ymmärrettäväksi, kysymystä voidaan pyörittää toisin päin: mitäpä jos Zimbabwessa olisi pieni omaan "hyvyyteensä" pakahtunut narsistinen yliopistoporukka ja virkamiesklikki, jolla olisi keinot päästää maahan joukoittain Suomesta tulevia kouluttamattomia alaluokan elämäntapapummeja. Valtio elättäisi ja paapoisi heitä omien kansalaisten kustannuksella, mutta kiitokseksi tästä suomalaiset penat ja ritut ryöstelisivät jengeissä paikallisia ja syyllistyisivät säännöllisesti joukkoraiskauksiin. Kun heitä kritisoitaisiin, suomalaiset alkaisivat vinkua rasismista ja ihmisoikeuksista. Pitäisikö Rosenberg tätä Mutatis mutandis oikeudenmukaisena toimintana? Entä pitäisikö tiibetiläisten omaksua Rosenbergin monikulttuurinen ideologia ja päästää kiinalaiset miljoonamassat tuhoamaan heidän uniikki etnisyytensä ja kulttuurinsa? Jos ei, niin miksi samanlainen matalan intensiteetin kansanmurha on suomalaisten kohdalla kannatettava asia?

Yleisimmin fasisti-sana kuullaan sylkäisten äärivasemmistolaisen tai venäläisen fasistin suusta. Rosenberg viljelee lyhyessä haastattelussa sanaa ahkeraan, mutta teeskentelee tolkullista sanomalla etteivät sentään ihan kaikki persut ole fasisteja. Maahanmuuton vastustaminen on kuitenkin hänelle nykyään se pääkriteeri, joka määrittää fasistin. Sen perusteella kaikki tiibetiläiset ja suuri osa suomalaisista olisivat fasisteja. Koska hän pitää itsekkäiden vieraiden populaatioiden invaasion vastustamista pahana fasismina, edustaa "maahanmuutto" hänelle suorastaan taivaallista hyvyyttä, järkevyyttä ja oikeudenmukaisuutta:

- Meitä on täällä aika vähän. Tänne mahtuisi paljon enemmän ihmisiä. Esimerkiksi Ruotsista tuli mielenkiintoinen maa siinä vaiheessa, kun sinne tuli 1,5 miljoonaa maahanmuuttajaa, hän sanoo.

Viidennen kolonnan petturien Ruotsiin päästämä miljoonamassa ei todellakaan ole ollut maalle mikään siunaus, vaan taakka, joka romahduttaa liitoksistaan repeävän maan lopullisesti lähitulevaisuudessa ja joka johtaa todennäköisesti veriseen sisällisotaan. Siis todella mielenkiintoinen maa!

Rosenberg haluaa saman itsetuhon tien myös meille. Onhan täällä toki tilaa, mutta miten Afrikan kameliajurit aikovat elättää itsensä korkean teknologian maassa? Ai niin, suomalaisethan heidät elättävät jo nyt ja luultavasti jatkossakin, paitsi sitten kun taikaseinästä loppuu raha ja televisiosta tulee pöydän putsaava ylimääräinen uutislähetys...

Sitä paitsi Rosenbergin haaveilema monikulttuurinen kommunismi on ekologisesti ja kulttuurisesti täysin kestämätön. Ekologisesti, koska köyhemmistä maista tulevat kuluttavat täällä enemmän kuin lähtömaissaan; kulttuurisesti, koska monikulttuuri paradoksaalisesti yhdenmuikaistaa kaikki kulttuurit samaksi juurettomaksi mössöksi, jonka ainoa yhteinen nimittäjä on konsumerismi ja vähämielinen globaali viihdekulttuuri. Diversiteetti toteutuu vain erillisissä kulttuureissa, ei silloin kun eri kulttuurit pannaan samaan mehulinkoon.

Täydellisellä mutulinjalla Rosenberg on silloin kun hän tekee omasta mieltymyksestään yleisen johtopäätöksen :

- Mitä enemmän maahanmuuttajia, sen parempi. Ehkä Suomestakin tulisi siten vähän mukavampi paikka asua.

Valmiiseen pöytään istuville lähes lukutaidottomille maahanmuuttajille maahanmuutto on varmasti kannatettava asia. Myös Rosenbergin kaltaisille varakkaiden asuinalueilla asuville punaporvareille maahanmuutto on hyvä asia, sillä siellä he eivät kohtaa sitä samaa rosoista arkea kuin köyhillä rikastetuilla alueilla asuvat suomalaiset. Näille hyväkkäille maahanmuutto merkitsee vain kivaa lisäväriä katukuvassa, kun he käyvät viikonloppuna keskustassa ostoksilla. Lisäksi maahanmuuton kannattamisella voi tehdä elitistisen hajuraon kansan enemmistöön ja tuntea olevansa moraalisesti parempi ihminen. Maahanmuutto näet takaa sen, että Suomi on mukavampi paikka asua afrikkalaiselle maahantunkeutujalle ja suomalaisvihamieliselle samppanjasosialistille. Koko lystin maksavalle suomalaiselle ennemmistölle se on sitä vastoin yhtä helvettiä.

Haastattelun loppupuolella Rosenberg lyö pöytään Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten kortin, jonka argumentatiivinen voima on murskattu maahanmuuttokeskusteluissa tuhat ja sata kertaa:

- Meillä ei puhuta siitä, että Suomesta lähti sotien jälkeen paljon porukkaa Ruotsiin köyhyyden takia ja siksi, että kaikkia ei voitu elättää. Nyt sitten esitetään tällaista uhoa siitä, että tänne olisi hakeutumassa paljon ihmisiä. Oikeasti suurin piirtein kaikki, jotka haluavat Pohjoismaihin, haluavat nimenomaan Ruotsiin.

Kansojen säilymisen kannalta ei ole olemassa mitään velvoittavaa vastavuoroisuuden lakia tai kosmista oikeudenmukaisuutta. Kun ruotsalaiset päättivät sodan aikana auttaa ja vastaanottaa suomalaisia sotalapsia, se oli puhtaasti heidän asiansa, eikä siitä seuraa suomalaisille mutkan takaa mitään velvoitetta ottaa nyt Afrikasta joutoväkeä tai Syyriasta sotaorpoja.

Vastaavasti suomalaiset siirtolaiset menivät ruotsalaisten kutsumina sinne töihin ja vain harvoista tuli valtion elättejä toisin kuin nykyään maahan vyöryvistä kolmannen maailman ammattitaidottomista kansainvaeltajista.

Haastattelun lopuksi Rosenberg heiluttaa reilusti saateenkaarella ommeltua punalippua:

- Nähdään vallankumouksen aamuna!, hän huikkaa ja polkee pois haastattelupaikalta.

Riippuu minkä vallankumouksen. Mikäli kyse on enemmistönä olevasta kusetetusta kansasta, kansanviholliset roikkuvat lyhtypylväissä jo ennen aamun koittoa.


*****  *****  ******  *****  ******  *****  ******


TV 2, 11.9.2014, klo 20.00, Silminnäkijä: Näkymättömät pakolaiset

Yhä useampi pakolainen hakeutuu leirien toivottomuudesta suurkaupunkeihin. Heitä uhkaa näkymättömyys ja ikuinen pakolaisuus. Toimittaja Jonna Nupponen. - Mikäli lentopallo-ottelu venyy, ohjelma alkaa heti sen päätyttyä. HD

Yle yrittää taas säälin kautta istuttaa kansalaisiin huonoa omaatuntoa. Luonnollisesti sokeasta humanismista johtuva kolmannen maailman väestönkasvun ongelma voidaan ratkaista vain sillä, että miljardimassat päästetään valumaan Eurooppaan elätettäviksi....



***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1