MÄTÄ EU-ELIITTI OSTI ITSELLEEN LISÄAIKAA RANSKAN PRESIDENTINVAALEISSA

Emmanuel Macronin vaalivoiton varmistuttua Ylen toimittajien ja asiantuntijavieraiden naamat loistivat kuin Naantalin aurinko, eivätkä he innostukseltaan näyttäneet pysyä tuoleillaan. Ilmeet kun paljastivat kenen puolella he olivat ja mitä ideologiaa he suosivat. Toisaalta toimittajien viha Marine Le Peniä kohtaan on niin piintynyttä, ettei edes hänen naiseutensa synnytä sympatiaa toisin kuin Tarja Halosen kohdalla, jonka kampanjointiin suhtauduttiin mediassa myönteisesti ja jonka valintaan vaikuttivat feminismillä mädätettyjen kokoomuslaisten naisten äänet. Pariisin vaalistudion tunnelmat olivatkin toisenlaiset kuin viime loppusyksynä, jolloin Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Silloin henkisen romahduksen partaalla olevien toimittajien naamat näyttivät siltä kuin kuin he olisivat juuri puraisseet sitruunaa.

Täpinöissään ollut Ylen kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio kertoi voittajien juhlista Pariisin keskustassa, jonne oli kokoontunut lähinnä nuoria. Heidän riemussaan huokui kuulemma toivo ja tulevaisuudenusko, mikä tuo mieleen samanlaisen hypetyksen kun Barack Obama valittiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen presidentitksi. Hänetkin siivitti voittoon manipuloitujen nuorten valkoisen naisten innostus, joka kumpusi hurmoshenkisestä muutos-puheesta ("Change") ja ontosta materialismista. Kahden presidenttikauden jälkeen bimbojen kuvittelemista ikuisista bileistä ja loputtomasta taivaan mannasta oli jäljellä vain rikotut lupaukset ja yhä jyrkemmin jakautunut kansakunta, jonka lopputuloksena oli Trumpin valinta presidentiksi. Jotain samanlaista on odotettavissa myös Macronin viiden vuoden presidenttikauden jälkeen, vaikka nyt globalistit ja valtamedia juhlivatkin Pyrrhoksen voittoaan ja kuvittelevat että Ranska, Eurooppa ja EU olisi jotenkin pelastettu Systeemin oman miehen voiton jälkeen. 

Myös Suomessa EU.ta nuoleskeleva korruptoitunut "eliitti" kuten pääministeri ovat riemuinneet Macronin vaalivoittoa. Ylen verkkosivujen uutisessa Pääministeri Sipilä Macronin voitosta: Mieluisa kepulaisjohtaja uskoo, että asiat ovat menossa parempaan suuntaan, koska kansalaisten syvästi inhoamaa EU:n intergraatiota tullaan jatkossa runnomaan väkisin läpi entistä suuremmalla voimalla:

– Ennusteiden mukaan odotettu tulos ja tietenkin myös mieluisa tulos. Ranska on Suomelle tärkeä kumppani tuolla Euroopan unionissa ja onnittelut hänelle uskalsin jo tuon ennusteen perusteella lähettää, Sipilä sanoi Ylen Radio Suomen erikoislähetyksessä heti alustavan vaalituloksen selvittyä.

(...) Sipilä näkee, että Ranska on tärkeässä roolissa esimerkiksi ajankohtaisessa puolustusyhteistyön syventämisessä EU:ssa. Suomi ja Ranska ovat olleet tällä alueella samoilla linjoilla, pääministeri sanoi. – Uskon, että tämän tyyppinen kehitys ja yhteistyö saa nyt jatkumon.

Nykyisen vasemmistolaisen presidentti François Hollanden henkilökohtaisena avustajana toiminut "riippumaton" Macron ei Systeemin miehenä tule parantamaan mitenkään maan rakenteellisia ja väestöllisiä ongelmia, vaan päinvastoin hän vain kärjistää niitä. Juuri tällaista tuholaista maa ehkä kaipaakin. Eihän kehitysmaalaisten invaasion tuomaa sotkua kyetä Ranskassa oikomaan oikeastaan muulla kuin sisällissodalla ja etnisillä karkotuksilla. Kun viiden vuoden päästä Macronin kausi päättyy, voi maa jo hyvinkin olla sisällissodan tilassa, joten median ja poliittisen elitiin helpottuneet puheet "Euroopan pelastumisesta" (lue: heidän oman valtansa säilymisestä) kuulostavat nyt suorastaan hirtehisiltä.

Oman lisänsä Ranskan epävarmalle tulevaisuudelle tuo värillisen äänestäjäkunnan kasvu ja aktivoituminen. Lauantaina Ylen tv-uutisissa haastatellut ei-eurooppalaiset maahantunkeutujat sanoivat äänestävänsä etnisen intressinsä mukaisesti Macronia. Selvää on, että valkoisille sama asenne tarkoittaa mediassa rasismia, värillisille taas oman etnisen ryhmän edun ajaminen on vain "rasismin vastaisuutta". Silti on ihmeteltävä niitä värillisiä Ranskan kansalaisia, joille voisi olla talouspolitiikan vuoksi kannattavampaa tukea Le Peniä, mutta äänestävät tästä huolimatta Macronia.

Eihän heitä voisi Ranskan kansalaisina karkoittaa, joten miksi vastustaa Le Peniä? Siksi, että etnosentrisyyteen sitoutuneille värillisille on lähes vaistomasta kannattaa jatkuvaa maahanmuuttoa, etnisten heimoveljiensä massiivista vyöryä. Heidän motiivinsa on puhtaan kolonialistinen ja rasistinen – miehittää maa omilla rotuveljillän ja syrjäyttää ranskalaiset valkoiset. Ei kuitenkaan aivan kaikkia ranskalaisia, sillä 2000-luvun saraseenitkin ymmärtävät, että tietty määrä innovatiivisia valkoisia tarvitaan turvaamaan heidän toimeentulonsa. Muutoin he voisivat yhtä hyvin muuttaa takaisin villiin Afrikkaan, joten täydellinen valkoisten syrjäyttäminen ei olisi tämän vapaamatkustajaporukan edun mukaista.

Yle Watch ei elätellyt mitään positiivista Ranskan vaalien lopputuloksesta, sillä se kirjoitti jo viime perjantaina pitävän Macronin voittoa todennäköisenä ja jopa toivottavana:

Mitä tulee tuleviin Ranskan presidentinvaaleihin, ne eivät ole niin tärkeät kuin vallassa kiinni oleva globalistinen poliittinen eliitti uskottelee. Ikävä tosiasia on, että niillä ei ole enää merkitystä ranskalaisuuden, alkuperäisen frankki-gallialaisen kansan kannalta. Vaikka Le Pen voittaisi, voitto tulisi liian myöhään, sillä arabi-negroidinen väestöinvaasio on syvällä frankkien sydänmailla. Siksi on parempi, että todennäköisempi voittajaehdokas Macron voittaa, mikä onkin helppoa, sen verran aisankannattajia (Cuckservatives) nykyranskalaiset etnomasokistit ovat. Ainakin Macronin valinta opettaisi seuraavan viiden vuoden aikana ranskalaisille, että vielä alemmas voidaan mennä ilman että ollaan edes pohjakosketuksessa. 

Samaisessa päivityksessä YW arvioi myös vain pari päivää ennen vaaleja kerrotusta Macroniin kohdistuneesta tietovuodosta, joka näyttää olleen väärän lipun operaatio, koska se vaikutti positiviisesti voittajan vaalitulokseen:

Läntiset "asiantuntijat" väittävät, että tietovuodon tarkoitus on hyödyttää Le Penin kampanjaa, vaikka poliittista peliä ja massojen psykologiaa ymmärtävät tietävät, että kömpelön vuodon oli tarkoitus uhriuttaa Macron ja saada hänet näyttämään järjestelmän ulkopuoliselta haastajalta, jota vastaan ollaan valmiita käyttämään kaikkia likaisia keinoa. Näin Macron saa ylenmääräistä sympatiaa, joka valuu hänen laariinsa.  

Vuodon syyn varteenotettava vaihtoehto onkin, että Macronia tukeva establishmentti on itse vuodon takana. Samalla väärän lipun operaatiossa voidaan jälleen kerran syyttää Venäjää, koska Lännen eliitti ei pysty löytämään maahanmuuttovastaisen populismin suosion syyksi muuta kuin Venäjän nettipropagandan ja verkkohäirinnän. Venäjän julistaminen syntipukiksi kaikkeen on muutenkin hyödyllistä, koska sillä voidaan lakaista maton alle lännen oma sekaantuminen muiden maiden asioihin. Näistä kampanjoista härskeimpiä ovat olleet EU:n, Naton ja George Sorosin masinoimat itäisen Euroopan "värivallankumoukset".

Hallitseva nomenklatuura on valmis mihin tahansa ostaakseen mädäntyneelle järjestelmälleen lisäaikaa. Tuon hämärän kuppikunnan on kuitenkin turha kuvitella, että sen vihaama "populismi" olisi Marconin voiton myötä nyt jotenkin torpattu ja "eliitti" voisi kaikessa rauhassa viedä eteenpäin eurooppalaisten tuhoa ajavaa viheliäistä projektiaan. Macronin voitto saattaakin jäädä vihamielisen globalistiklikin joutsenlauluksi, sillä kiihdyttäessään pakolla integraatioa ja maahanmuuttoa, se tulee samalla lukeneeksi itselleen kuolemantuomionsa.