KASVANEET TURVATOIMET ELI SUOMI MONIKULTTUURISTAMISEN JÄLKEEN

Tall Ship Race Turussa heinäkuussa 2017.

Alkuviikosta kerrottiin, että Kotkasta torstaina Turkuun siirtynyt Tall Ship Race -purjelaivatapahtuma on kiristänyt turvatoimiaan. Turussa kolme kertaa aikaisemmin pidetyssä ilmaistapahtumassa ei ole ennen pidetty turvatarkastuksia eikä joenrantoja ole suljettu aidoilla. Uutuutena on myös jättimäiset betoniporsaat, jotka ovat tulleet jo tutuiksi Helsingin Temppelinaukion kirkosta, Turun joulurauhan julistamisesta ja puolustusvoimien lippujuhlista. Kaikille näille turvatoimille on yhteistä Euroopassa tapahtuneet ns. pehmeiden kohteiden terrori-iskut rekoilla ja puukoilla. Kesätapahtumien turvatoimia ei ole kuitenkaan lisätty Itä-Euroopan EU-maissa siitä yksinkertaisesta syystä, että niistä puuttuu tyystin ne vieraspopulaatiot, jotka iskuihin ovat syyllistyneet eli Afrikan maiden muslimit.

Tuoreessa Yle uutisessa Purjelaivatapahtuman kassitarkastus hämmentää – koirat ovat tervetulleita yritetään rauhoitella kansaa, mikä käy ilmi jo siinä, ettei jutussa mainita sanallakaan islamistiterrorismin uhasta suurtapahtumissa. Turvatoimet niin Turussa kuin muuallakin maassa kielivät kuitenkin siitä, että pelolle on annettu valtaa, sillä vähäisemmän monikulttuurin eli terrorin vuosina sellaiselle ei kerta kaikkiaan ollut tarvetta. 

Turussa mentiin alkuviikosta jopa niin pitkälle, että Tall Ship Racessa kiellettiin koirien tuonti alueelle, johon ei aikaisemmin ole ollut mitään syytä. Tekosyitä kiellolle kuultiin puolen tusinaa, mutta siitä ilmeisimmästä eli arabimaiden kunniakansalaisten inhosta koiria kohtaan ei sanottu halaistua sanaa. Turvapaikkapummien pelokas ja vieraskorea mielistely herätti suomalaisissa sen verran vastarintaa, että nyt viikoloppuna tapahtumaan pääsee koiran kanssa sisään.

Yle Watchin toimittaja kävi tänään Turussa paikan päällä ja kertoi, että turvatoimet ovat enemmänkin symboliset kuin konkreettiset, sillä halutessaan terroristit voisivat puukkojen ja aseiden kanssa helposti loikkia valvomattomien turva-aitojen yli. Toimittajamme ihmetteli myös sitä, kuinka helposti tällaiseen melko turhaan tapahtumaan odotetaan saapuvan 500 000 – 700 000 kävijää, mutta muslimi-invaasion vastaiseen mielenosoitukseen on vaikeuksia saada edes 30 ihmistä. Ilmeisesti monikulttuurin sietokyky ei ole vielä koetuksilla, sillä kansalaisten tärkeimmät prioriteetit ovat edelleen viihteen ja nautiskelun puolella. Paikalla näkyi kuulemma paljon varakkaan oloisia demarieläkeläisiä pienessä perjantaihumalassa ja he nauttivat selvästi länsimaiden viimeisistä aurinkoisista päivistä. Toki tapahtumassa näkyi myös ripakinttuista nuorisoa ja vaaleita suomislutuskoja kongoidien kainaloissa. Toimittajamme katsoi, että Tall Shit Race on yksi monista kesän massatapahtumista, joka muistuttaa kuluttaja-zombien karnevaalia. 


                                                     ******************************


Lomakuukauden kunniaksi jotain vähän kevyempää. Tai aika raskasta:

Saara Särmä ja peili syynä feminismiin.

Uutisköyhänä heinäkuuna feministiset kesätoimittajat Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ja Ylessä ovat voimaantuneet urakalla väittäessään että miesten ja naisten ominaisuudet sekä kyvyt ovat yhtä hyvät, mutta kuitenkin niin, että naiset ovat sittenkin vähän parempia. Nyt-liitteen Jutta Sarhimaan jutussa Keskiviikkona julkaistu sarjakuva oikeuttaa häirintää ja se ei ole ok – näistä syistä oli annettiin puheenvuoro yleistä hilpeyttä herättävälle feministin karikatyyrille Saara Särmälle. Hyvien ihmisten raivoisasti vihaama miesasiamies Henry Laasanen puolestaan jauhotti Särmän köykäiset "argumentit" puhtaasti 6-0 jutussaan Jos haluat tietää huumorista ja seksuaalisesta vallasta, älä kysy paksulta feministiltä.

Koska Yleisradio ja Nyt-liite (Hesarin versio Voima-lehdestä) ovat henkisesti samaa seurakuntaa, ei mennyt aikaakaan kun Yle uutiset julkaisi "kohusta" oman näennäisanalyyttisen juttunsa Onko huumori yhä miesten laji? Hauskat naiset kumoavat kliseen: "Sama se, heiluuko munat vai ei". 

Toimittaja Nadja Mikkosen artikkelissa jätetään tuttuun tapaan täysin huomioimatta biologiset ja evolutiiviset tekijät vitsinikkaroinnissa. On yleisesti tunnettua, että evolutiivisesti naisten naurattaminen on kertonut naiselle miehen kyvystä nopeaälyisyyteen ja nokkeluuteen. Vastaavasti naisille ei ole parinvallinnassa juurikaan hyötyä huulenheittokyvystä, joten sellainen sisäsyntyinen tarve ei ole kehittynyt samanlaiseen finesseen kuin miehillä. Normaalit viehättävät naiset ymmärtävät tämän selittämättäkin, mutta toisin on rumien ja katkerien  feministinaisten ja miesvihamielisten lesbojen kanssa.

Vaikka telaketjufeministit halveksuvat miesten maailmaa, heille tuntuu olevan kuitenkin jostain syystä äärimmäisen tärkeää päteä kaikessa miehisessä (miehillä ei jostain syystä ole halua päteä naisellisissa asioissa). Kun sukupuolten kiistämättömät biologiset erot tulevat esiin varsinkin huipusuorituksissa, he eivät haluakaan hyväksyä tätä tosiasiaa, vaan alkavat änkyröidä ja kiistää sitä, koska todellisuus loukkaa heidän haurasta itsetuntoaan, joka on rakentunut pelkästään miehisten arvostusten varaan (naiselliset erityisiomaisuudet heiltä taas puuttuvat).

Koska myös Yle Watch on heinäkuun enimmäkseen lomalla, kopioimme suoraan Tuukka Kurun mainion fb-postauksen, jossa hän repii lainaus kerrallaan edellä mainitun Ylen jutun. Kurun päivitys todistaa hauskasti, että naiset kyllä osaavat, toisin kuin sukupuolinarsistiset femakkotankit.

Ylen jutussa esiintyvä aihe on kaikkinensa mielenkiintoinen. Huumorintaju on todellakin hyvin sukupuolittunut ominaisuus siinä mielessä, että miehet todellakin ovat verbaalisesti lahjakkaita ja nokkelia, kun naiset taas pääsääntöisesti eivät ole. Tätä asiantilaa on saatu kommentoimaan myös pari taistelulaiva-luokan feministiä, joiden ulostulot paljastavat ainoastaan sen, kuinka erilaisissa maailmoissa me ihmiset elämme. 

Tutustutaanpa itse juttuun: 

"– Ei kukaan, joka näkee tosi paskan miespuolisen stand up -koomikon, vedä johtopäätöstä: "Miehet ovat tosi huonoja tässä". Sitä ajattelee, että hän oli yksilönä huono. Naiset ovat aina sukupuolensa edustajina tällaisessa tilanteessa, jolloin koko sukupuoli leimataan helposti, Särmä sanoo." 

Tämä johtuu siitä, että kyseisten naisten ulosanti on täysin sidottu heidän omaan sukupuoli-identiteettiinsä. Mikäli joku nainen on surkea stand up-koomikko, hänen ensimmäinen johtopäätöksensä on se, että yhteiskunnassa on pakko olla jotain vikana. Poliittisen liikehdinnän kaapuun verhottu naismainen egoismi ei anna tilaa itsekritiikille tai itseironialle, jonka vuoksi heidän esittämänsä huumori jää väistämättä hyvin latteaksi. Naisia on myös helpompi yleistää huonoista suorituksesta, sillä kyseisille epäonnistumisille löytyy hyvin harvoin minkäänlaisia kompensoivia esimerkkejä. 

"– Omasta mielestäni olen tosi hauska, mutta omat jututhan ovat parhaita siksi, että ne tajuaa itse, Särmä sanoo." 

Saara Särmän "huumoria" pääsin todistamaan viime vuonna rovaniemeläisessä kirjakaupassa, jossa hän esitti jonkinlaista feminististä huumoriperformanssia. Hänen esityksensä käsitteli pääosin valkovuotoa, virtsaa, kuukautisverta ja pillua, jota hän tahditti maanisella naurulla ja lasittuneella katseella. Kukaan tilaisuutta seurannut ihminen ei nauranut. Särmä muistutti enemmänkin avaruusoliota, joka yritti epäonnistuneesti imitoida tavallista ihmistä. 

Seuraavaksi jutussa haastatellaan feministipuolueen piiriosaston aktiivia Brigantia Törnqvistiä: 

"– Olemme kuulemma hyviä kavereita ja hauskaa seuraa, mutta emme naisystävämateriaalia. Se on tullut selväksi ajan kuluessa hyvin monelle, Törnqvist sanoo." 

Miesten on helppo esittää kohteliasta deitin tai parin ajan, mutta jatkotapaamisten puute kertoo jo aika hyvin siitä, kuinka hauskasta persoonasta on todellisuudessa kyse. Turhauttava höpöttely esimerkiksi avaimien hukkaamisesta tai muusta arkisesta kömmähdyksestä ei tee vielä yhdestäkään ihmisestä hauskaa, vaikka hän itse näin kuvittelisikin. 

"Särmän tavoin Törnqvist laskee itsensä hauskaksi naiseksi." 

Itselleen on kaikista helpointa valehdella. Mikäli ympäristö on ristiriidassa oman käsityksen kanssa, vika on ympäristössä eikä yksilössä. Ainakin feministien mielestä. 

"– Se on sellaista miesselittämistä, että "ethän sä nyt voi tästä oikeasti mitään tietää". Aikaisemmin jopa minä menin täysin mykäksi, koska en voinut käsittää, miten joku voi puhua toiselle noin. Mutta yleensä tällaiset miesoletetut eivät ole säilyneet tuttavapiirissä." 

Olet varmasti todella nautinnollista ja rentouttavaa seuraa. 

"Vuonna 2012 eräässä brittitutkimuksessa selvitettiin, miten vitsi otetaan vastaan suurten yhtiöiden kokouksissa. Tutkimuksen mukaan kolme neljästä naisen kertomasta vitsistä otettiin vastaan hiljaisuudessa, kun taas miesten vitsit saivat aikaan naurua ja huvittuneisuutta." 

Vitsin hauskuudesta 90% muodostuu sen oikeasta esittämisestä, eikä jutusta itsestään. Hyvät imitaatiot, kärjistetyt maneerit ja taitava äänenkäyttö tekevät arkisestakin tapauksesta todella huvittavan, kun taas monotoninen selostaminen tappaa helposti hyvänkin tarinan. Oman kokemukseni mukaan miehet ovat naisia huomattavasti lahjakkaampia nimenomaan imitoinnissa, äänenkorkeuden vaihtelussa ja maneereissa. 

"On esitetty arvioita, että kyse on valtasuhteista: kun kuningas kertoo huononkin vitsin, alamaiset nauravat. Jos siis naista pidetään muita alempiarvoisena, voi lopputuloksena olla se, ettei naiselle kehdata nauraa." 

Minäpä esitänkin arvion, jonka perusteella feministit ovat yhtä hauskoja kuin 50kg alasin pottuvarpaan päällä.  

"Törnqvist pitää ummehtuneena ajatusta miehestä toimijana ja naisesta toiminnan kohteena, kuten tilanteessa, jossa mies ottaa sosiaalisessa kanssakäymisessä enemmän tilaa persoonallaan. Törnqvist itse liikkuu piireissä, joissa on itsestäänselvää, että ihmiset ovat ihmisiä, eikä sukupuolella ole merkitystä." 

Törnqvist kuitenkin itse jauhaa päättymättömänä nauhana valtarakenteista, miesten etuoikeuksista ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Muutaman kaljun naisen ja soijaa tihkuvan hipsterimiehen seura ei vielä anna kovinkaan tarkkaa kuvaa suomalaisen ihmisen mediaanista.  

"– Olen kuullut sanottavan, että "sehän on kauhean mukava ihminen, mutta on se vähän päällekäyvä". Se päällekäyvyys on sitä, että nainen ottaa tilaa verbaalisesti. En keksi siihen muuta selitystä, Törnqvist toteaa." 

Kovaääninen nainen, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella, on sangen karmea seuralainen. 

"– Olen ollut sinkku vuodesta 2003. Päättele siitä."

Päättelen.

                                                             ************************


Ruusuja Ylelle: Radion siili-ilta! Löytyy Yle Areenasta. 

A-TEEMA VIHAPUHE-ILTA: YLE VIHAA ETNISEN SUOMALAISUUDEN ITSEPUOLUSTUSTA

Keskustellaanko Kiinassa tai Japanissa vihapuheesta? Tuskin, sillä sellaisen vatvomiseen ei ole niissä tarvetta, toisin kuin "moniarvoisissa" pakkomonikulttuuria syöttävissä liberaalidemokraattisissa yhteiskunnissa.

Vain kulttuuri-geneettisellä immuunikadolla infektoitu länsi on kykenemätön tunnistamaan kansojensa etua, jonka vuoksi monet kansalaiset pitävät omaa intressiä ajavia muukalaisia samaan sisäryhmään kuuluvina ihmisinä. Terveenä säilyneet yhteiskunnan solut tietenkin vastustavat muukalaisinvaasiota, mutta sairastunut hallintokeskus ei anna niiden toimia vapaasti. Pitääkseen luhistuvan järjestelmän koossa, keskusjohto yrittää tukahduttamisella estää konfilktien syntymistä vieraiden syöpäsolujen ja sen omien terveiden solujen välillä. Toisin sanoen tarkoituksella luotu monikulttuurinen yhteiskunta sisältää jo sisäsyntyisesti väistämättömän konflikin eri ainesten välillä.

Tyynnytelläkseen kiistämätöntä etnistä intressiristiriitaa monikulttuuriseksi julistautuneen valtion äänitorvi Yle otti tänään A-Teemassa keskustelunaiheeksi vihapuheen. Establishmentti laskelmoi, että kun toinen osapuoli nujerretaan, konfliktin mahdollisuus vähenee ja monikulttuurinen syöpä saa edetä rauhassa. Koska virallinen Suomi ei voi sanoa kunniakansalaisiksi korotetuista kehitysmaiden muukalaisista ja heidän täällä olostaan mitään kriittistä, täytyy verbaaliset aseet riisua kansallismielisiltä suomalaisilta. Tämän vuoksi sertifioitu vihapuhe™ ei tarkoita oikeastaan muuta kuin puhetta, josta eliitti ei satu pitämään. Käsite on vain yhteen suuntaan politisoitunut, vaikka näennäisen tasapuolisuuden nimissä sillä yritetäänkin tarkoittaa kaikkea lähinnä netistä löytyyvää vihaista puhetta. 

Viralliselle julkisuudelle vihaisesta puheesta tuli ongelma vasta sitten, kun kansa alkoi verkossa ilmaista tyytymättömyyttään poliittiselle korrektiudelle ja kolmannen maailman invaasiolle. Käsitteenä "vihapuhe" ei ole suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin oma tuote, vaan eräät mielipidevaikuttajat ovat lainanneet sen sellaisenaan Yhdysvalloista. Sanottakoon se tässä vielä kerran: vihapuhe on vasemmistojuutalaisten kulttuurimarxilaisten Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa kehittämä orwellilainen käsite, jonka tarkoitus on riistää viimeisetkin rauhanomaiset ja demokraattiset keinot vastustaa värillisten invaasiota ja ääriliberaalia kulttuurimädätystä. 

Yle TV 1:n vihapuhe-ilta ei tarjonnut mitään uutta aiheesta, josta on keskusteltu eri nimillä monta kertaa aiemmin. Totta kai keskustelijoiden kokoonpano studiossa oli jälleen kerran valittu siten, että ylivoimainen enemmistö, ohjelman vetäjät Annika Damström ja Markus Liimatainen mukaan lukien, koostui monikulttuuria kannattavista henkilöistä. Asia selviää vilkaisemalla ohjelmaa petaavasta Yle uutisten verkkosivujen jutusta Vihapuhetta vai sananvapautta? Tässä ovat A-teeman keskustelijat. 

Kliseisesti käsikirjoitettu ohjelma kävi heti rynnäköllä monikultturismin vastustajien päälle, joka olikin helppoa, koska heitä ei ollut ohjelmaan kutsuttu. Aivan aluksi luvattomassa tanssibileessä kuolleen Hanna Ruaxin isä Yrjö Timonen halusi osoittaa kyynelehtimisellään, kuinka pahoja ihmisiä roturutsan ja pakkomonikulttuurin vastustajat ovat. Sitten ääneen päästettiin musta Miss Helsinki Sephora Ikalaba, joka kertoi saamastaan ikävän raflaavasta kansalaispalautteesta. Kiinnittämällä huomion vähemmän viehättävän missiin saamiin törkyviesteihin, katsojalle tuli tuskin pöyristykseltään mieleen, että kaiken tämän alkusyytä oli missikisan raati, joka valitsi voittajan poliittisesta eikä esteettisestä syystä.

Tuttuun tapaan studioyleisön joukosta haastateltiin entistä tamperelaista skinheadia, joka uudestisyntyneenä suvaitsevaisena opportunistina tarjosi keittiöpsykologisia selityksiä sille miksi kansallismielisyys on joka suhteessa paha ja tuomittava asia.

Seuraavaksi studioon marssitettiin yllätysvieräs, nuori mies Antti Palola, joka oli kääntynyt suvaitsevaiseksi monikultturistiksi kuunneltuaan somali Abdirihim "Husu" Husseinin radio-ohjelmia, joissa nakerretaan systemaattisesti suomalaisten etnistä yhtenäisyyttä. Palolan mukaan se, että "yksikään maahanmuuttaja ei ole vienyt häneltä naista eikä työpaikkaa" oikeuttaa massamaahanmuuton. Tosiasiassa satojen tuhansien kehitysmaalaisten jatkuva virta tulee vaikuttamaan matemaattisella varmuudella siihen, että rajallinen määrä työpaikkoja ja parisuhdekumppaineita tulee päätymään muille kuin suomalaisille. Individualistista managerointi-ideologiaa tietämättään propagoivalle Palolalle tämä ei merkitse luultavasti mitään, sillä hän kannattaa yhteiskuntaa, jossa on vain keskenään itsekkäästi kilpailevia yksilöitä. Toisaalta kyse saattaa olla kansalaisesta, joka mukaavuudenhalunsa ja pelkuuruutensa vuoksi on luopunut suomalaisuuden puolustamisesta, sillä näin häntä ei ainakaan pidettäisi julkisuudessa rasistina! Tällaiselle ihmistyypille kansakunnan etninen itsetuho on paljon pienempi paha kuin isänmaan kutsuun vastaaminen ja sen vuoksi rasistiksi leimautuminen.

Helsingin Sanomien Nyt-liite ei voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen, kun monikulttuurille hyödyllinen idiootti tarjosi kädestä pitäen valmiiksi pureskeltua suomalaisuuden solvausta. Nyt-liitteen jutussa Tämä tapahtui Ylen A-illassa: Antti, 19, hylkäsi vihan, koska asiat ovatkin "oma syy", soitimme pahamaineinen multikulti-feministi Jutta Sarhimaa ei ole pysyä housuhameessaan, kun joku pikkukylän poika oli kääntynyt virallisen aatteen tukijaksi Ylen propagandanohjelman ansiosta. Tämä jos mikä lisää toimittajien narsismia, kun he näkevät suoran todisteen, että hyväksyntää kaipaavia nuoria voidaan käännyttää vaikka mihin tahansa idiotismiin.

Kansanedustajista studiossa oli paikalla vihreiden Emma Kari ja perussuomalaisten Sampo Terho. Koska puheaikaa oli vain rajatusti, Karin kommentit kuulostivat lähes järjellistä, sillä hän ei ehtinyt laukoa suustaan tunnetuimpia päättömyyksiään. Sampo Terho esiintyi puolestaan maltillisesti ja sovittelevasti, luultavasti siksi, että tulossa on kunta- ja puheenjohtajavaalit.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kannatti virkansa puolesta kansalaisten itsesensuuria samoin kuin Yle uutisten sometoimittaja (sic) Sami Koivisto, joka esitteli kolme keinoa, joilla kansalainen voi tukkia oman suunsa verkossa. Asiantuntijuutta edustanut professori Vilma Luoma-aho korosti puolestaan vihapuheen psykologista puolta. Yhtenä hänen viestinään oli, että kunhan "viha" vain saataisiin jotenkin neutralisoitua, niin se poistaisi suuren osa ongelmista ikään kuin viha sinänsä olisi joku selitys eikä oire yhteiskunnallisista virheistä.

Yllättäen kaikkein järkevintä ja kyseenalaistavinta näkemystä vihapuheesta edusti antinationalistina tunnettu Jarkko Tontti, joka vaikuttaa vasemmalle kallellaan olevassa sananvapausjärjestö PEN:ssä. Hän kannatti tiukinta sananvapaustulkintaa ja vaati ihmisiä kasvattamaan nahkaansa netissä vellovalle keskustelulle. Tontin järkähtämätön sananvapauslinja erottaa hänet selvästi liberaaleina esiintyvistä vasemmistolaisista, jotka eri tekosyitä hyväksi käyttäen yrittävät kriminalisoida poliittisten vastustajien argumentit. Tässä hän moitti erityisesti Emma Karia, joka haluaa rajoittaa perussuomalaisia tuomasta esiin mielipiteitä, jotka ovat vastenmielisiä vihreille.

Lopuksi keskustelu siirtyi rasismista jankkaamiseen, joka paljastikin hyvin, mikä tässä vihapuheessa eniten establishmenttia kiristää.

KOULUJEN TASA-ARVO-OPAS – UUSMARXILAISEN ALAKULTTUURIN TIE INSTITUUTIOIHIN

Samalla tavalla kuin lännessä keskitytään nyt islamistien
vyöryn alla pyörittelemään eri sukupuolten määrää,
Konstantinopoli vallattiin v. 1453 hetkellä, jolloin papit
keskustelivat mitä sukupuolta enkelit ovat.

Vasemmistolaisilla ja liberaalioikeistolaisilla on tapana vähätellä kulttuurimarxilaisuutta ja selittää se pelkäksi äärioikeiston salaliittoteoriaksi. Leimakirvesten heittelyä on pidettävä puolustusreaktiona, joka kertoo vasemmistoliberaalien haluttomuudesta keskustella asiasta vakavasti. Ennen kaikkea he ovat kykenemättömiä esittämään vasta-argumentteja, koska syvempi kultuurimarxilaisuuden penkominen paljastaisi auttamattomasti, että länsimaissa on 1960-luvun lopulta lähtien ollut menossa kestävien arvojen tietoinen tuhoaminen "edistyksen" ja "tasa-arvon" nimissä. Havaitut yhteiskunnalliset ilmiöt ovat faktoja, joten on yhdentekevää millä nimellä tätä uusvasemmiston kulttuurihegemoniaa kutsutaan. 

Viime vuosina kansan syvät rivit ovat heränneet Hyvien asioiden kaapuun naamioituun kulttuurimädätykseen, jonka vuoksi hegemoninen vastapuoli on käynyt entistä aggressiivisempaan hyökkäykseen ja alkanut vaatia mitä mielettömämpiä "uudistuksia". Viimeisimmästä järjettömyydestä kertoo Yle uutisten juttu Koulujen tasa-arvo-opas raivostutti vanhemmat – Opetushallitus: Kouluissa saa edelleen puhua tytöistä ja pojista, jossa yritetään rauhoitella kansalaisia samalla kun vihjataan, että kysymyksessä on vain konservatiivisten vanhempien hysteerisestä ylireagoinnista:

– Huoltajilta tullutta palautetta on jo sähköposti täynnä. Kyllä tästä aikamoinen kohu on noussut. Ei tässä ole mistään uudesta asiasta kyse, vaan tämä on opettajille apuvälineeksi tarkoitettu opas, jotta he voivat pohtia, miten tasa-arvoa voi paremmin toteuttaa. Tämä on opas, apuväline opetukseen, ei mikään määräys, Kauppinen sanoo.

Uskoo ken haluaa, mutta on paljon todennäköisempää, että Opetushallituksen tasa-arvo-opas on tehty ihan vakavissa tarkoituksissa ensin tärpiksi, joka halutaan lähitulevaisuudessa muuttaa koulujen todellisuudeksi. On tunnettua, että kulttuuriseen vaikuttamiseen suuntautuneet piilomarxilaiset ovat aina edenneet tavoitteisiinsa asteittain hivuttamalla ja kun päämäärä on saavutettu, esitetään uusi vieläkin älyttömämpi "vapautta ja tasa-arvoa" lisäävä tavoite. Kaiken tämä taustalla on uusvasemmiston harjoittama tasa-arvokultti, jolla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään tekemistä reiluuden tai puhumattakaan rationaalisuuden kanssa; matemaattinen tasa-arvo on taikauskon asemaan nostettu fetissi, jota vasemmisto palvoo uskonnollisella sokeudella.

Ylen uutiset viittaa uutisessaan myös Helsingin Sanomien Nyt-liitteen juttuun, jossa toimittaja Jutta Sarhimaa arvio Opetushallituksen tasa-arvo-opasta ihastelevin ja kritiikittömin sanakääntein. Sarhimaan jutussa kerrotaan hyödyllisen idiootin mainoslausetta käyttäen, että "muutos on osa kansainvälistä kehitystä" ikään kuin kansainvälisyys olisi itsessään aina positiivinen selittävä tekijä. Kun tällaisesta tyhjän puhumisesta kuoritaan pois vanha sosialistisen internationaalin retoriikka, kyseisessä "kehityksessä" ei olekaan kyse muusta kuin kulttuurimarxilaisten pitkästä marssista läpi instituutioiden. Kansan kielellä ilmiö tunnetaan nimellä punamädätys. 

Kansakunnan tulevaisuuden kannalta on paljon tärkeämpää arvioda sitä, kuinka paljon jatkuva sukupuoliasioiden pyörittely aiheuttaa yhteiskunnallista vastakkainasettelua kuin päivitellä biologian kieltävien tasa-arvofundamentalistien sosiaalisia konstruktioita. Sukupuoliasoiden tunteita nostattava julkinen keskustelu jakaa varmuudella kansaa ja juuri se voi olla tällaisten ulostulojen tarkoituskin. Voidaan perustellusti väittää, että mitä vähemmän yhteenkuuluvuuden tunnetta suomalaiset kokevat, sitä helpompaa on EU:n ja globaalieliitin edistää kansainvaellusta ja myydä maa velkaorjuuteen, koska kansa ei asetu yhdessä sitä vastaan, vaan kinastelee tunteita nostattavien arvokysymysten parissa.

Tasa-arvofundamentalismin hullunkurisimpiin vaatimuksiin ei yhteiskuntarauhan nimissä kannata silti alistua, vaan osoittaa vastapuolelle kärsivällisesti heidän ajatusvirheensä ja toivoa että he oppisivat niistä jotain. Kansallismielisen aktivismin eturintamaan viime vuosina astunut Tuukka Kuru kommentoi Facebookissa napakoilla lyhyillä huomatuksillaan Opetushallituksen pahamaineisen tasa-arvo-oppaan teesejä:

"Sukupuolittuneisuuden lieventäminen on välttämätöntä jo esiopetuksessa ja peruskoulussa, koska lasten asenteet sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja tasaarvoon vakiintuvat pitkälti esi- ja peruskouluiässä"
Lasten asenteet sukupuoleen syntyvät pian syntymänsä jälkeen, jolloin hänen biologiset ominaisuudet ohjaavat hänen terveeseen ja luonnonmukaiseen sukupuoli-identiteettiin. Miten ihmeessä "sukupuolittuneen seksuaalisuuden" purkaminen kuuluu eskariin tai peruskouluun?
"Miten pojat voisivat olla sekä hyväksyttyjä poikaporukassa että ahkeria ja menestyviä oppilaita?"
Olemalla hyvä tyyppi?
"Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty."
Toivottavasti opetushallituskin olettaisi samoin.
"Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä."
Siinä tapauksessa minä olen genderfluid mursu ja trans-hyökkäyshelikopteri.
"Muiden tulee kunnioittaa yksilön kokemusta ja ymmärtää, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija."
Miksi? Jos minä sanon olevani mursu, tulisiko kaikkien muiden esittää uskovansa että minä todella olen mursu?
"Kapeista käsityksistä aiheutuu vakavia ongelmia kuten kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, yksinäisyyttä, koulutuksen keskeyttämistä, syrjäytymistä ja itsetuhoisuutta, jopa itsemurhia."
Kyseiset ominaisuudet kuvaavat hyvin transsukupuolista elämäntapaa. Trans-ihmisten itsemurhariski on yli 20-kertainen valtaväestöön verrattuna, eikä korjausleikkaukset pienennä tätä riskiä.
"Opettajan tulee arvioida käyttämiään lauluja, loruja ja satuja tasa-arvon näkökulmasta – kannustavatko ne erilaisiin rooleihin tai ovatko niissä esiintyvät ammatit useimmiten sukupuolen suhteen stereotyyppisiä. Näitä on hyvä käsitellä yhdessä lasten kanssa keskustellen. "
Jutella esikouluikäisten lasten kanssa siitä, miten merihädässä oleva Mikki voisi tasa-arvoisessa maassa olla myös Minni?
USKONTO:"Uskonnon opetuksessa on luontevaa keskustella oppilaidenkanssa sukupuolen ja perheiden moninaisuudesta."
?
YMPÄRISTÖOPPI:"Ympäristöopin oppisisältöihin kuuluva ihmistä, tunnetaitoja ja perhettä koskeva opiskelu antaa hyvän mahdollisuuden käsitellä sukupuoleen liittyviä asioita. Oppiaine mahdollistaa sukupuolistereotypioiden tutkimisen yhteiskunnassamme lasten kokemusmaailman kautta: keskustelua harrastuksista, leluista tai musiikista, ja siitä miten stereotypioiden purkaminen voisi hyödyttää ihan kaikkia. "
Luulin että ympäristöopissa opiskeltaisiin ympäristöön ja luontoon liittyviä aiheita. Olin selvästi väärässä.
MATEMATIIKKA:"Koska tyttöjen luottamus omaan matematiikan osaamiseensa tutkitusti heikkenee peruskouluaikana, on tärkeää kannustaa heitä kokeilemaan rohkeasti omia ideoitaan ja kehittämään omia ratkaisutapoja matematiikan pulmiin"
Luulin että matematiikan opetuksessa pyrittäisiin matemaattisten taitojen parantamiseen. Mitähän tyttöjen "rohkeat omat ratkaisutavat" mahtavat pitää sisällään?
KUVATAIDE:"Opetuksessa voidaan tutkia lelujen sukupuolittuneisuuttaesimerkiksi muotoilun, värien ja mainonnan osalta. Nykyiset ulkonäkönormit voidaan rinnastaa myös sukupuolten kuvaamistapoihin eri aikojen ja eri kulttuurien kuvissa."
Lapset tulevat varmasti rakastamaan kuvaamataitoa tästä eteenpäin.
"Rikastetaan oppilaiden käsityksiä ammateista kuvitteellisten henkilöhahmojen ja median avulla. Kiinnitetään huomiota siihen, että tarinoiden hoitajat ja opettajat voivat olla myös miehiä kuten Said Sairaanhoitaja ja Onni Opettaja. Teknisten alojen edustajat voivat olla naisia kuten Peppi Putkiasentaja ja Irina Insinööri"
Miksi näitä hahmoja pitää keksiä, jos heitä ei löydy oikeasta elämästä? Said Sairaanhoitaja sai aikaiseksi melkoisen hymyn :D
"Käytetään monipuolisesti tietokoneita oppimisen tukena ja vahvistetaan erityisesti tyttöjen itseluottamusta tietotekniikan osaajina. Opetellaan koodaamista."
Viime vuonna maahan saapui jo 32 000 koodaria.
HISTORIA"Sukupuolten tasa-arvon kehitys ja nykytila soveltuvat hyvin opetuksessa tarkasteltavaksi kokonaisuudeksi. Miten sukupuoli on määrittänyt historiallisten toimijoiden liikkumatilaa eri aikoina? Mikrohistoriallisen tarkastelun kautta voidaan esittää myös naiset historian aktiivisina osapuolina ja haastaa perinteistä ”suurmieshistoriaa”. Naisten ja lasten elämää eri aikoina voidaan tarkastella kerronnan, roolileikkien, draaman ja kuvataiteen keinoin ja täten kehittää historiallista empatiakykyä."
Historiallinen empatiakyky? Mitä helvettiä?
YHTEISKUNTAOPPI"Yhteiskuntaopin opetussuunnitelman perusteet määrittelevät yhteiskuntaopin tavoitteeksi ohjata oppilaita toimimaan moninaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan"
"Yhteiskuntaopin oppiaineessa voidaan käsitellä sukupuolinormeja sekä homo- ja transfobiaa. Miksi sukupuolivähemmistöjä pelätään, miksi pelko muuttuu joskus kiusaamiseksi, häirinnäksi tai jopa väkivallaksi?"
BONUS!!!"Yksi kuudesta keskeisestä sisältöalueesta on ihminen. Viimeistään tässä vaiheessa biologian opetuksessa on tärkeää tutustua intersukupuolisuuteen ja transihmisyyteen. Maantiedon opetuksen tavoitteena on ymmärtää erilaisia kulttuureja, oppia arvostamaan kulttuurien moninaisuutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa."

                                                          *********************

Yle TV1, 18.10. 2916, klo 21:00, A-studio

Linkki A-studion ohjelmiin Yle Areenassa.

Euroopan pakolaistilanne. Juontajana Kirsi Heikel #YleAstudio HD.

Yle Teema Tiistai 18.10. klo 20:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet 

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Teemalla taas satutunti.

Yle Teema, 18.10.2016 klo 21:00, Historia: Afroamerikkalaiset 2/6. Orjuuden aika (1800 - 1860). Mustien elämä muuttui dramaattisesti Amerikan vallankumouksen jälkimainingeissa.

Tämä on niitä sarjoja, joissa 1) syyllistetään kaikkia valkoisia 500 vuotta sitten sattuneista tapahtumista ja 2) mustat afrikkalaiset esitetään upeana luovana väestönä, jota ilman länsi ei voisi tulla toimeen.

Mitä tulee orjuuteen, nykyafrikkalaisen Amerikassa pitää kiittää orjakauppiaina toimineita arabeja, juutalaisia ja eurooppalaisia sekä vierasheimojen orjanmetsästäjä-neekereitä, koska heidän ansiostaan afroamerikkalaisten esivanhemmat rahdattiin uudella mantereelle sivistyksen ja hyvinvoinnin pariin. Esivanhempien jääminen Afrikkaan tarkoittaisi tänään tyytymistä afrikkalaiseen elintasoon, joka on äärimmäisen alhainen verattuna valkoisten mustille kustantamaan sosiaalihuoltoon. Asiasta kirjoittaa Gregory Hood rodullisia tabuja valaisevassa artikkelissaan Globaali favela:

Me pakenemme, he seuraavat meitä, ja sitten he valittavat että me sorramme heitä. Kun kysymme, miksi heillä on niin kiire liittyä meidän rasistien seuraan, niin kommunistiset kulttijohtajat kuin epämuodostuneet näyttelijättäret antavat aina saman vastauksen: on Meidän Vikamme, että heidän yhteiskuntansa ovat siinä tilassa kuin ne ovat. Päivän selvä tosiasia on, että emme tarvitse afrikkalaisia, mutta he tarvitsevat meitä. 

Tosiasia on, että kehitysmaiden yhteiskunnat eivät toimi, koska niissä asuu kehitysmaalaisia ihmisiä. Jos riittävän moni heistä tulee tänne, meidän yhteiskunnistamme tulee tismalleen samanlaisia. Jopa silloin kun heillä on aluksi rakenteellinen tai ympäristöllinen etulyöntiasema, lopputulos on aina sama. 

He tarvitsevat meitä. Me emme tarvitse heitä. Emme ole koskaan tarvinneetkaan.

Aina kun valkoiset eurooppalaiset ovat yrittäneet integroida ei-valkoisia yhteiskuntajärjestelmiinsä, joko yhdenvertaisina kansalaisina, orjatyövoimana tai jotain siltä väliltä, olemme saaneet maksaa siitä kollektiivisesti. Mitä tahansa hyötyä orjuudesta tai siirtomaista olikaan, se ei lopulta ole mitään verrattuna väistämättömien sotien ja kapinoiden taloudellisiin ja inhimillisiin kustannuksiin.