YLESSÄ ON TOTTA VAIN TOIMITTAJIEN NILKKILIBERAALI UMPIKIEROILU

Yle on samassa globaalissa media-mafiassa.

Suuri osa suomalaisista uskoo, että veronmaksajien kustantaman Yleisradion palveluksessa olevat toimittajat noudattavat journalistisen etiikan sääntöjä. Osa saattaa toimiakin näin, mutta yhä lisääntyvässä määrin iso joukko Ylen toimittajia käyttää mediajätin näkyvyyttä vain hyväksi ajaakseen omaa poliittista agendaa. Tämä on mahdollista siksi, että toimittajien ideologia ei poikkea juurikaan Ylen virallisesta linjasta. Siksi mitä luihuimmat propagandistit voivat rauhassa painostaa journalistisella verukkeella esimerkiksi talouselämän tahoja, jotka eivät "paljastusuutisen" jälkeen alistu muuttamaan laillisia toimintatapojaan miellyttääkseen Ylen kulttuuribolshevikkeja.

Härskeimmät Yle politrukit kuten toimittaja Jussi Eronen kävi jopa kampanjaa Osuuspankkia vastaan, koska sen maksujärjestelmää käytetään kansallissosialistisen mutta täysin laillisen verkkokauppa Kadulle.comin asioinnissa. Jussi Erosen toimittamassa tuoreessa uutisjutussa Uusnatsien verkkokaupan maksupalvelu katkesi – Rahaliikennettä pyörittänyt OP: "Arvojen ja tekojen kohdattava"  toimittaja ei mainitse sanallakaan siitä, että hän on itse kampanjoinut Twitterissä Osuuspankkia vastaan.

Ylen tiedostavan punaringin sota Kadulle.comia vastaan alkoi aiemmin syksyllä, kun toimittaja Sara Rigatelli (tuttu vihastaan Soldiers of Odinia kohtaan) julkaisi "kohusartikkelin", jonka pääviestinä oli, että "natseilla" ei saa olla mitään oikeutta harjoittaa verkkokauppaa, vaikka toiminta on sinänsä täysin laillista. Rigatellin ja Erosen nilkkimäisestä kieroilusta kertoi ensimmäisenä Magneettimedia jutussaan Yle painosti Osuuspankkia viikkoja Vastarintaliikkeen vuoksi – julkaisi lopulta loka-artikkelin. Verkkolehden mukaan Rigatelli pyrkii tuomaan Suomeen ulkomailta tuttua mallia, jossa valtamedia pyrkii tuhoamaan kansallismielisen opposition tilanteissa, joissa poliisi ei voi suoraan puuttua toisinajattelijoiden toimintaan.  Esiin tulleiden tietojen perusteella Magneettimedia arvioi toimittaja Erosen omasta mielestään "Hyvän asian" puolella olevaa luihua toimintaa näin:

Eronen paljasti Twitterissä, että Yle oli painostanut Osuuspankkia jo viikkoja ennen uutisen julkaisua. Kun Osuuspankki ei suostunut puuttumaan täysin laillisen Kadulle.comin toimintaan Ylen painostuksesta huolimatta, aloittivat toimittajat lopulta julkisen lokakampanjan pankkia vastaan

Näin alhaiseen poliittiseen suhmurointiin, vieläpä mediajätin lihaksia hyväksi käyttäen, eivät olisi kehdanneet ryhtyä edes 1970-luvun taistolainen toimittajakunta, silloin kun se halusi painostaa Kekkos-vastaisia voimia. Ollaanpa Suomen Vastarintaliikkeestä mitä mieltä tahansa, sen laillisen yritystoiminnan tukahduttaminen on osoitus toimittajien häikäilemättömästä, rikollishenkisestä poliittisesta vainosta. Yle juhli onnistunutta källitystä jopa Yle Radio 1:n ja Radio Suomen uutislähetyksissä kertomalla asiasta heti uutisten alussa, jopa ennen perinteeksi käynyttä Trump-mollausta. 

Osuuspankin painostustapaus kertoo myös siitä, minne toimittajat energiansa suuntaavat. Kansalaisia oikeasti tärkeistä ja kiinnostavista asioista Yle vaikenee edelleen kuten aivan hiljaittain Raumalla sattuneesta ulkomaalaisten tekemästä alaikäisen joukkoraiskauksesta. Vaikka poliisi tiedotti asiasta, siitä kertoi vain vaihtoehtomediat kuten verkkolehti Nykysuomi. Ylellä näyttää olevan muut prioriteetit.

                                                      **********************

Yle TV1 Torstai 20.10.2016 klo 12:12, USA:n presidentinvaali 2016: 3. väittely 

Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaat Hilary Clinton ja Donald Trump kohtaavat kolmannessa tv-väittelyssä. Suora lähetys. HD

Tässä linkki Trumpin suomennettuun puheeseen, joka ei näy Ylessä.

Kukaan mediaa seuraava kansalainen ei ole voinut välttyä USA:n presidentivaalien 3. väittelyn uutisoinnilta. Yle lähetti viimeöiset keskustelut tänä iltapäivällä tekstitettyinä ja verkkosivuilta löytyy parikin aiheeseen liittyvää juttua kuten Faktantarkistus! Näin Trump ja Clinton vetivät mutkat suoriksi väittelyn tuoksinassa, jossa Donald Trumpista leivotaan tietenkin suurempaa konnaa, vaikka poliittisten tekojen rintamalla vain Hillary Clinton on syyllistynyt oikeasti konnuuksiin. Myös Trumpin puheet mahdollisesta vaalivilpistä on esitetty varsinkin Ylessä jonain äärioikeistolaisena salaliittoteoriana, vaikka jo nyt tiedetään se, että Clintonia tukevalla ääriliberaalilla vehkeilijä George Sorosilla on vahva yhteys firmaan, joka on toimittanut 16 osavaltioon vaalikoneet.

Ylen omassa analyysissa USA:n vaaleihin alle kolme viikkoa – Mitä vielä voi tapahtua? turvaudutaan taas kerran Ulkopoliittisen insituutin (UPI) Nato-sionistisiin Demokraattien kannattajiin kuten Leo Micheliin ja Anna Kronlundiin. Jos ei satu olemaan pelkästään Ylen, Hesarin ja USA:n itärannikon sanomalehtien varassa, UPI:n tutkijoiden selittelyt vaikuttavat enimmäkseen toiveajattelulta, jossa kaikki Trumpin maaliin osuvat puheet on poistettu tietoisuudesta.

Sen sijaan löylyn lyömänä hurmoksena on pidettävä kolmannen UPI-tutkijan, konservatiivisen cuck-aisankannattaja Mika Aaltolan voitonvarmoja revittelyjä Iltalehdessä. Poju ei ole näköjään vieläkään oppinut mitään Brexitistä ja kuvittelee Hillaryn hehkutuksella olevan jokin maaginen vaikutus presidentinvaalien tulokseen. Valtamedioiden viittaukset galluptuloksiin voidaan myös unohtaa, sillä nekin ovat kovaa vauhtia paljastumassa pelkäksi manipulaatioksi. Tunnettu konservatiinen amerikkalaiskommentaattori Ann Coulter tiivistikin viimeisimmässä verkkolehti Vdaren kolumnissaan koko presidentinvaalikampanjan yhteen lauseeseen: Hillarylla on media puolellaan, mutta Trumpilla puolestaan avainkysymykset.

TV 1:n pääuutislähetyksessä klo 20.30 satusetä Matti Rönkä otti tulevat vaalit niin henkilökohtaisesti, että hän puhui tuskaisen möreäksi muuttuneella äänellä Trumpin "venkoilusta" samalla kun naama vääntyi inhon irvistykseen (kohdasta 04:30 eteenpäin). Rönkän tunteiden purkauksen jälkeen saimme nähdä toimittaja Pirkko Pöntisen ahdistuneen oloista puhetta siitä, kuinka Trump on "romahtamassa", vaikka tuollaisen kielikuvan käyttö näyttää katsojasta lähinnä kirjeenvaihtajan oman tilan projektiolta. Huvittavaa oli myös kuulla väite, että Trump on jakamassa kahtia kansakuntaa eikä häntä "järki paljon pakota", kun vaalien jälkeen pitäisi yhdistää kansakuntaa. Väite on kummallinen, kun tietää miten juuri aikaisemmat presidentit ovat sirpaloineet Amerikkaa tuottamalla maahan siirtolaisia, joilla ei mitään yhteistä intressiä kansakunnan historian ja vaurauden luoneiden valkoisten kanssa.

Yleisesti ottaen TV-uutisessa keskityttiin ennalta arvattavasti pelkästään Clintonin muutamaan onnistuneeseen nokitteluun, mutta vastaavia Trumpin erävoittoja ei tietenkään näytetty, jonka vuoksi katsojalle jäi mielikuva, että Hillary Clinton jauhotti Donald Trumpin 6-0, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Yle TV1, Torstai 20.10.2016 klo 22:00, Ulkolinja: USA:n rotuvihan uusi aika  

Ku Klux Klaanin jäsenmäärä kasvaa Yhdysvalloissa, ja klaanin riiteissä ristit roihuavat. Samalla afroamerikkalainen väestö vaatii yhä räväkämmin oikeudenmukaista kohtelua. Uhkaako Yhdysvaltoja uusi rotusota? T: BBC. HD

Linkki Yle Areenaan.

Vasemmistoliberaalien miehittämän BBC:n viime vuonna tekemä dokumentti KKK:sta ja Mustista panttereista noudattaa tuttua narraatiota: filmi seuraa valkoisen alaluokan harhaiseksi tarkoitettua vihapuuhailua, jota vastustaa perustellusti sorretut mustat.  Dokumentin suurin arvo on siinä, että sen tarkkaan suunniteltu käsikirjoitus paljastaa sen, miten paljon hyväosaiset punaporvarit halveksuvat ja vihaavat omaa valkoista köyhälistöään. Esimerkiksi demarieläkäläisten suosiman äärikonformistisen Seura-lehden TV-maailma liitteessä (nro 41/2016) kriitikko-muusikko Arto Pajukallio toteaa dokumentista näin:

Klaanilaiset hokevat tunteenomaisesti tulleensa sorretuiksi ja väheksytyiksi ja korostavat valmiuttaan puolustaa rotunsa, valkoisten amerikkalaisten kristittyjen historiaa. Rasismiin ja poliisiväkivaltaan kyllästyneet mustat voivat puolestaan perustella faktisesti vihaansa rotusorron uhreina.

Tilastolliset viittaukset arkipäivän rotujen väliseen väkivaltaan loistavat dokumentissa poissaolollaan ja ainoa tapaus, jota käsiteltiin antaumuksella on valkoisen Dylann Storm Roofin hyökkäys mustien kirkkoon. Vain punavihreässä kuplassa elävä etnomasokisti ei halua kuulla valtamedian virallisen narraation pimeäksi jätettyä puolta, josta Yle Watch kertoi Dylann Roofin tapaukseen liittyvässä jutussaan Media luo murhaajia. Pajukallion uskomus, että Amerikan tai Euroopan valkoisten kokemukset värillisten moninkertaisesta väkivallasta valkoisia vastaan ovat vain "tunteenomaisia" kuvitelmia, kääntyy aivan toisenlaiseksi kun perehtyy kylmiin tilastotietoihin eikä kontrolloidun median vakiokertomuksiin:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault 
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705 

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780 

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841 

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,38 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Jos tämäkään ei vielä riitä, Yle Watchin artikkelissa Yle maalaa mustan valkoiseksi, kerrotaan virallisiin lähteisin tukeutuen, kuinka monta kertaa enemmän mustat lahtaavat valkoisia kuoliaaksi Amerikassa kuin valkoiset mustia. Näiden tosiasioiden valossa on hämmästyttävää, miten lempeän apaattisesti valkoiset suhtautuvat siihen, että mustat murhaavat lapsiamme ja sisariamme, sillä terveessä kulttuurissa sen pitäisi nostattaa kansan rotutietoiseen raivoon ja itsesuojeluun. Mutta mehän emme eläkään enää normaalissa kulttuurissa, vaan kansallismasokistisessa itsetuhoyhteiskunnassa.

Valkoiset liberaalit harjoittavat jatkuvasti uhripolitiikkaa, mutta kun tosiasiat osoittavat enimmän väkivallan harjoittajien olevan mustia ja uhrien valkoisia, asiasta vaietaan, koska tällöin pyhiksi uhreiksi pitäisi korottaa valkoiset, jotka taas virallisen selityksen mukaan eivät ole muuta kuin etuoikeutettuja rasisteja. Yle Watch:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia. Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaa. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta. 

                                                   *********************

Yle Teema,Torstai 20.10.2016 klo 18:00, Claude Lanzmann ja Shoahin aaveet  

Yli yhdeksän tunnin mittainen dokumentti Euroopan juutalaisten holokaustista oli Claude Lanzmannin merkkiteos, jonka pitkistä ja kivuliaista syntyvaiheista hän tässä kertoo. HD

Viikon sisään jo neljäs uusinta tästä ohjelmasta. Moni tavallinen Yle-veroa maksava tv:n katsoja kysyy, että miksi ihmeessä.

Yle Teema,Torstai 20.10.2016  klo 21:55 (1967), Lapualaismorsian

Ylioppilasteatteria, pasifismia ja nuorison kuohuntaa kahdella Jussilla palkitussa aikalaiskuvauksessa. Yhdessä asuvaa kolmikkoa esittävät Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara. O: M. Niskanen Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, seksi).

HEGEMONINEN LIBERAALIVASEMMISTO UHRIUTUU MENNEISYYDEN KAUTTA.

TV 1, 13.8.2014, klo 19.00, Historia: Joe McCarthyn nousu ja tuho

Senaattori Joe McCarthy oli 1950-luvulla Yhdysvaltain kommunismivainojen keulakuva. Millainen asenneympäristö teki McCarthyn meteorimaisen nousun julkisuuteen mahdolliseksi, ja mikä hänet lopulta kaatoi? T: BBC. (U) HD

Yle Areena

Kommunismin ja sen huoraavan pikkusiskon eli (arvo)liberalismin lempilapsi on pitkään ollut senaattori Joe McCarthy ja hänen mukaansa mccarthyismiksi nimetty kommunismin vastainen "hysteria". Koska länsimaissa 1960-luvulta saakka hegemonisessa asemassa ollut liberaalivasemmisto haluaa mielellään esittää itsensä uhrina ja pyyteettömänä hyväntekijänä, uusintaa se vuodesta toiseen myyttiä McCarthyn epäamerikkalaista toimintaa johtaneen komitean "vainoista". Komitea ehti toimia vain 1953-54, mutta pitkävihaiset vasemmistolaiset ovat nostaneet sen vaikutuksen myöhemmin myyttisiin mittoihin, vaikka tutkinta koski vain pientä vaikutusvaltaista poliittista ja kulttuurista eliittiä. Tavallista kansaa "kommunistivainot" eivät koskeneet mitenkään - kyse olisi siis kahden poliittisen suuntauksen vaikuttajien välisestä taistelusta, jonka lopulta voitti Demokraatit ja muut sosialistit.

Toisin kuin takavuosina, BBC:n vuonna 2011 valmistuneessa dokumentissa pyritään olemaan näennäisesti objektiivisia haastattelemalla myös McCarthyn puolustajia, tunnetuimpana heistä konservatiivinen kommentaattori Ann Coulter. Hänen pari ilmeisen pätkittyä hätäistä lausuntoa eivät vahingossakaan paljastaneet olennaisinta eli miksi McCarthyn kommunismin vastainen toiminta halutaan edelleen esittää puhtaasti vainoharhaisena ja tarkoituksettomana kansalaisoikeuksien rikkomuksena. Enimmäkseen ohjelman puhuvina päinä näkyy vanhoja aikalaisvasemmistolaisia, jotka vielä yli puoli vuosisataa senaattorin kuoleman jälkeen ilmaisevat pidäkkeettä vihansa kommunistien paljastajaa kohtaan.

Sen sijaan historialliset faktat puhuvat sen puolesta, että monet syytetyistä todella olivat sosialisteja ja osa salaisesti Amerikan kommunistisen puolueen jäseniä. Varsinkin niin sanottuun Hollywoodin 10:een ja Hollywoodin 19:ta kuuluneista mediamoguleista kaikki olivat jonkin sortin vasemmistolaisia ja suurin osa vieläpä juutalaisia. Heidän ohjaamansa ja tuottamansa kyseenalaista elämäntapaa ihannoineet elokuvat olivat eittämättä hienovarainen tapa pedata tietä sosialistisille ideoille. McCarthyn ansiona voidaan pitää sitä, että Hollywood saatiin puhdistettua edes muutamaksi vuodeksi kunnes rajoitusten vapauduttua heti 1960-luvulla studioiden mogulit saivat jälleen rajoituksetta propagoida vasemmistoliberalismin puolesta. Hollywood onkin maccarthyismin lyhyen vaikutuksen jälkeen ollut kulttuurimarxilaisuuden keskeisimpiä ideologisia linnakkeita, jonka kautta on levitetty punamädätystä kaikkialle länteen. On historian ivaa syyttää McCarthyä vainoharhaiseksi kommunistien jahtaajaksi kun tietää, että sen jälkeen kun hänet saatiin syrjäytettyä, marxilaisuuden mutaationa syntynyt kulttuurimarxilainen poliittinen korrektius on ottanut täydellisen yliotteen niin viihdeteollisuudessa kuin politiikassa. McCarthy oli sittenkin oikeassa - ja edelleen vihattu, sillä vasemmisto vihaa totuutta!

Oikeassa McCarthy oli jo ennen kuin ryhtyi johtamaan kommunistien solutusta tutkinutta United States Senate Homeland Security Permanent Subcommittee on Investigations -komiteaa. Hän väitti mm. amerikkalaisten kommunistien luovuttaneen ydinasesalaisuuksia Neuvostoliittoon. Tietämättömälle tämä on taas yksi todistus "kommunismi-hysteriasta" ja senaattorin "vainoharhasta", mutta miten on todellisuuden laita? Vuonna 1953 juutalainen kommunistipariskunta Ethel ja Julius Rosenberg tuomittiin kuolemaan salaisten ydinasetietojen luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Yhdysvalloissa tosiaan toimi joukko sisäisiä petturia, tosiasia, joka tässä mccarthyismi-vouhotuksessa on tarkoituksella haluttu unohtaa.

Eräs syy vasemmiston intoon vaahdota lyhytaikaisesta McCarthyn tutkintakomiteasta liittyy monien kansalaisten kiusallisena pidettyyn tietoisuuteen, että kulttuurimarxilaiset harjoittavat poliittisen korrektiuden avulla itse poliittista vainoa, mutta paljon epäsuoremmin keinoin ja silti laajemassa mitassa kuin eräät konservatiivit 1950-luvulla. Maccarthyismista vaahtoaminen onkin vasemmistolaisille vain eräs keino peittää omat jäljet ja kiinnittää yleisön huomio toisaalle.

Toki poliittinen syrjintä ja vaino voi olla hyvinkin suorasukaista kuten Hollywoodissa, jossa on käytännössä mahdoton tehdä mitään ellei ole demokraatti, liberaali, homomyönteinen, monikultturismin kannattaja ja Israelin ystävä. Mikäli näyttelijä tai ohjaaja asettuu näitä epäarvoja vastaan, hänet käytännössä karkotetaan Hollywoodista. Kun uhmaa Hollowoodin kulttuurimarxilaista dogmaa, kohtaa samat vaikeudet kuin mm. Marlon Brando, Mel Gibson, Gary Oldman, Lars von Trier, Javier Bardem ja Penelope Cruz. Silti punaliberalismin pöhöttämällä Hollywoodilla on edelleen röyhkeyttä muistella omaa "uhriasemaa" samalla kun se vainoaa kaikkia niitä, jotka eivät taivu sen edistämälle maailmankuvalle.

McCarthyn vika olikin ehkä siinä, ettei hän puhdistanut aikanaan Hollywoodia perusteellisesti ja joutui lopulta omien heikkouksien vuoksi luopumaan tehtävästään, jonka seurauksena punamädättäjät saivat täyden valtakirjan luoda länsimainen painajainen "Unelmatehtaassa".