VALKOISIA ROTUMURHATAAN JATKUVASTI, MUTTA YLE NOSTAA UHRIKSI AINA VAIN "ASEETTOMAN MUSTAN MIEHEN"

Black Power! Mustat ryöstelemässä ja polttele-
massa kortteileita Minneapolisissa 28.5.2020.

Uutisoidessaan Yhdysvaltoja Ylellä on tapana kuvata sitä valkoisen rasismin läpintunkema maana, jossa varsinkin valkoiset poliisit tappavat systemaattisesti viattomia mustia nuoria miehiä. Tilastot eivät kuitenkaan tue tällaista tavaksi tullutta uutisointia, joten Yle on valinnut strategiakseen ikävistä numeroista vaikenemisen. Kylmien tilastotietojen sijaan se keskittyy tunteita herättäviin yksittäisiin moraalitarinoihin. 

Yle uutisten valitsemat yksittäistapaukset, joissa uhrina esitään aina musta mies ja tekijänä valkoinen poliisi, muuttuu suorastaan harhaanjohtavaksi manipuloinniksi kun mukaan otetaan kylmät tilastofaktat Yhdysvaltain poliisien ampumista ihmisistä etnisten ryhmien mukaan. Otetaan esimerkkinä USAn poliisit ampumat mustat ja valkoiset ajanjaksolta 2017-2019:

vuonna 2017:
tapettuja valkoisia 457

tapettuja mustia 223

vuonna 2018:

tapettuja valkoisia 399 

tapettuja mustia 209 

ja vuonna 2019: 

tapettuja valkoisia 370

tapettuja mustia 235

Mustia toki kuolee poliisin käsissä suhteellisesti enemmän kuin valkoisia, mutta liberaalien patenttiselityksenä pidetty rasismi ontuu, koska jos valkoiset poliisit olisivat rasistisia, he surmaisivat paljon myös itä-aasialaisia. Aasialaisten vähäinen uhriluku selittyy pitkälti sillä, että he joutuvat harvakseltaan poliisin kanssa tekemisiin – he siis tekevät vähän rikoksia.  Vastaavasti mustien suuri rikollisuus altistaa heidät muuta väestöä suurimmalle riskille joutua konflktiin polisiin, niin mustien kuin valkoisten, kanssa.

Kovista tilastofaktoista huolimatta Yle keskittyy yksinomaan mustien kohtaamaan väkivaltaan. Toukoukuun alussa veronmaksajien kustantama mediajätti kertoi näyttävästi, kuinka kaksi valkoista miestä ampuivat uhkaavasti käyttäytyneen mustan "lenkkeilijän". Uutisjutussaan Yhdysvalloissa pidätettiin isä ja poika maata kuohuttaneesta murhasta epäiltynä – musta mies ammuttiin kuoliaaksi lenkkipolulle Yle turvautuu täysin Itärannikon vasemmistoliberaalin valtamediaan, joka tunnetaan asenteellisuudestaan valkoisia kohtaan. Kun valtamedia Yhdysvalloissa ja sitä matkivassa Suomessa käyttää uutisissaan koodi-imaisua "aseeton musta mies", se ei tarkoita että tämä olisi vaaraton. Älyllisesti laiskalle Ylen peruskatsojalle, sohvalla röhnöttävälle demarieläkeläiselle, syntyy uutisesta mielikuva viattomasta mustasta miehestä. Juuri tätä reaktiota Yle haluaa, sillä sille riittää vain suurten massojen ohjatut mielenliikkeet.

Viimeisin Ylen nostama yksittäistapaus valkoisen poliisin virantoimituksessa kuolleesta mustasta miehestä kuultiin tänään. Tosin Yle vain peesasi globaalia mediaa, joka on koko päivän vaahdonnut yhdestä Amerikan kuolemantapauksesta, josta tehtiin uutinen, koska poliisi oli valkoinen ja pidätetty mies musta. Uutisjutussa Miehen kuolemaan johtanut pidätys järkyttää USA:ssa – FBI ryhtyi tutkimuksiin silminnäkijävideon tultua julki Yle antaakin kohtuutonta huomiota tapaukselle, koska sen avulla valtion propagandatehdas voi iskostaa seuraajilleen jälleen kerran valkoista syyllisyyttä. 

Yle TV1:n puoli yhdeksän pääuutislähteksessä Demokraatteja kannattava Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio suorastaan herkutteli kuvittelemallaan valkoisen poliisin pinttyneellä rasismilla. Todellista uutisarvoa lisäsi tieto, jonka mukaan "musta yhteisö" aloitti videon tultua julki Minneapolisissa lajityypillisen käyttäytymisensä eli korttelien polttamisen, ryöstelyn ja mellakoinnin. Jostain kumman syystä samaa ei tapahdu, kun musta tappaa valkoisen tai aasialaisen.

Toimittaja Sampo Vaarakallion uutisraportin kuvamateriaalissa silmiinpistävää oli mellakoitsijoiden joukossa näkyneet lukuisat valkoiset. He ovat suurella todennäköisyydellä vasemmistoaktivisteja, jotka saivat oivan tekosyyn vallankumouslarppaamiseen. Näiden mustien aisankannattajien moraaliposeraus voisi olla vähäisempää, mikäli he olisivat perehtyneet tilastoihin mustien ja valkoisten välisestä väkivallasta. Sehän vaatii hieman oma-aloitteellisuutta, sillä valtamedia ei moista tietoa halua jakaa. Sen sijaan aina avulias Yle Watch on kertonut näistä lahjomattomista luvuista aina kuten vuonna 2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan Yle uhriuttaa USA:n mustat, mutta vaikenee näiden rasistisista murhista:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja.  

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Tilastoja voidaan tarkastella myös poliisin näkökulmasta. Esimerkiksi vuonna 2018 Yhdysvalloissa tapettiin 55 poliisia. Näistä 21 kuoli valkoisen, 23 mustan ja 10 latinon toimesta. Väestömäärään suhteutettuna mustat tappavat moninkertaisesti poliiseja verrattuna valkoisiin ja latinoihin, joten ei ihme, että viranomaiset ovat "hieman" varautuneita liikkuessaan asvalttiviidakoiksi muuttuneilla mustien asuinalueilla.

Sinä päivänä jolloin Yle ja muut globaalimediat alkavat kertoa rotujen välisistä suhteista puolueettomasti ja tilastollisiin faktoihin perustuen toimittajakunnassa ei enää vaikuta punavihreitä poltirukkeja ja maailmanparantajia. Tämä tosin tapahtuu vasta ylimääräisen uutislähetyksen (korruptoituneen järjestyksen lähtölaskenta) jälkeen, jolloin saamme vihdoin nähdä uutisia värillisten valkoisiin kohdistamasta jokapäiväisestä raa'asta väkivallasta. Sellaisten uutisten näkeminen tulee varmuudella vähentämään tuota väkivaltaa huomattavasti.

YLEN TOIMITTAJA SELITTÄÄ MUSTIEN KÖYHYYDEN VALKOISTEN RASISMILLA

Valtamedian mustaksi pyhimykseksi nostama MLK oli
viime kädessä pelkkä kommunisti Raamattu kädessä.
Hänen kommunistitaustastaan liberaali media on
vaiennut systemaattisesti.

Eilen vietettiin Amerikassa mustien etuja ajaneen Martin Luther Kingin jr:n kuolinpäivää, josta on tullut kuluneeksi 50 vuotta. Totta kai punaliberaali Yle nosti asian esille tv:n pääuutislähetyksessään ja lisäksi verkkosivuillaan kolmella uutisjutulla. Yhteistä näille uutisille on se, että ne osoittavat syyttävän sormensa kollektiivisesti kaikkia valkoisia kohtaan. Erityisen huomionarvoisa on tv-uutisen perusteella kirjoitettu juttu Mustan dollari on 48 senttiä – Memphisissä on yhtä paljon köyhiä ja enemmän rikollisuutta kuin Martin Luther Kingin surman aikaan. 

Mustien köyhyyttä pohtiessaan toimittaja Mika Hentunen antaa ne tutut liberaalit patenttiselitykset, jotka eivät kestä edes yksinkertaisinta kriittistä analyysia. Esimerkiksi toimittaja haastattelee köyhiä mustia yksinhuoltajaäitejä, mutta ei kysy, miksi juuri afroamerikkalaisissa on niin paljon yksihuoltajia. Vaikka jokin selitys annettaisiinkin, kertomatta jäisi, että taustalla on 1960-luvulla tapahtunut "vapautuminen" ja mustien yhteisöjen hajoaminen. Mustien miesten vapaus on tarkoittanut perhevelvollisuuksista luistamista ja ajautumista rikolliseen machokulttuuriin. Yksinhuoltajaäidit eivät puolestaan kykene kasvattamaan poikia ilman miehen esimerkkiä. Tämä taas ajat pojat etsimään mallin itse, joka otetaan suoraan rikollisten katukulttuurista ja gangsta rap -viihteestä.

Tämä yksi tärkeimmistä mustien köyhyyttä selittävä syy on pitkälti liberaalin arvomuutoksen ansiota. Silti enemmistö mustista ja toimittaja Hentunen syyttävät köyhyydestä lähes yksinomaan valkoista rasismia, joka nousee aina esiin kun muuta ei osata tai uskalleta sanoa. Selittäessään mustien ja valkoisten varallisuuseroa jutussa haastateltu Memphisin yliopiston apulaisprofessori Elena Delavega väittää syrjinnän näkyvän jo työhönottohaastatteluun pääsemisessä, varsinkin korkeaa koulutusta vaativilla aloilla. 

Tosiasiassa mustat saavat kykyihinsä nähden monesti työpaikan valkoisten ja aasialaisten nenän edestä, koska Yhdysvalloissa harjoitetaan mustia suosivaa positiivista syrjintää eli Affrimation Action -nimistä politiikkaa. Tästä mustia suosivasta rasistisesta työvoima- ja virkapolitiikasta apulaisprofessori ei mainitse sanallakaan. Myös toimittaja Hentunen jättää kertomatta asiasta, koska se ei sovi yhteen sen narraation kanssa, jossa mustien heikko tulotaso johtuu heihin kohdistuvasta syrjinnästä.

Suurin tabu mustien köyhyyttä selittävänä tekijänä on heidän keskimääräinen älykkyysosamäärä, jota mitataan Yhdysvalloissa SAT-testillä. Esimerkiksi maahan erittäin köyhinä saapuneiden vietnamilaisten ja korealaisten apuna ei ole ollut positiivista syrjintää ja tulonsiirtoja, mutta silti he ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti (mm. vankiluku) paljon paremmin menestyneitä kuin muistat. Liberaali media on kuvannut myös aasialaissiirtolaiset "valkoisen rasismin uhreina", mutta tämä ei ole vaikuttanut mitenkään heidän menestykseensä. Koska yleisälykkyys on suurin (joskaan ei ainoa) varallisuutta selittävä tekijä, voidaan itäaasialaisten ja afroamerikkalaisten taloudelllisten erojen katsoa johtuvan siitä. 

Koska ihmispopulaatioiden erot ovat sisäsyntyisiä, geneettisiä, eikä lahjakkuutta voida listätä poliittisilla ohjelmilla, on Martin Luther Kingin unelma eri rotujen taloudellisesta tasa-arvosta yhtä todellisuuden vastainen kuin marxilaisten haave kommunismista. Ihmisten pitäisi kasvaa jo aikuisiksi ja luopua pohjimmiltaan epäoikeudenmukaisesta tasa-arvo haaveesta, koska sen väkisin saattaminen johtaa väistämättä luonnostaan kyvykkäämpien syrjintään. Loogisena lopputelemana on tasa-arvon nimissä suoritetut kansanmurhat, joita tehtiin Venäjällä, Kiinassa ja Kamputseassa.

                                                          *********************

Kohu Facebookin ympärillä ei ota laantuakaseen. Yle uutiset kertoo tänään, että liki 20 000 suomalaisen tiedot saattoivat päätyä luvatta Cambridge Analyticalle. Median loiskiehunta yhtiön yhdestä väärinkäytöksestä kätkee tarkoituksella paljon vakavamman ongelmat. Keskustelunaiheeksi ei pääse vahingossaan Facebookin, EU:n ja juutalaisen ADL:n yhdessä harjoittama mielipiteenvapauden tukahduttaminen, jota on pidettävä yhden keskeisen länsimaisen perusoikeuden loukkauksena. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että ylläpitääkseen poliittista sensuuria, Facebook on turvautunut totalitaristisista maista tuttuun ilmiantokulttuurin lietsomiseen.

Toinen yhtiön harjoittama sensuurinmuoto on uutisvirran algoritmien peukaloiminen siten, että konservatiivisten tiedotusvälineiden uutiset tippuvat kokonaan pois näkyvistä. Tätäkään ihmisten ajattelua ohjaavaa moraalittomuutta ei ole valtamediassa käsitelty juuri lainkaan.

Kaikkein törkein temppu kuultiin tänään, kun Mark Zuckerberg tunnusti, että Facebook lukee kaikki käyttäjien yksityisviestit Messengerissä. Suomessa asiasta on kertonut tähän menessä vain MTV. Voi vain arvailla keitä varten mesettäjien yksityisviestejä kopioidaan. Todennäköisintä on, että fb antaa ne "terrrorismin vastaisen sodan" nimissä Yhdysvaltain tiedustelupalveluille. Poissuljettua ei ole sekään, että juutalaisvetoinen yhtiö antaa valkoisten patrioottien fb-profiilitiedot ja messenger-viestit suoraan Israelin Mossadille ja Anti-Defamation Leaguelle (ADL). Näin hyvää ja kaiken kattavaa ilmaista tiedustelumateriaalia heprealaiset heimoveljet eivät kerta kaikkiaan vain voi olla luovuttamatta toisilleen.

                                                          *********************



TV2, torstai 5.4.2018 klo 21:00, Noin viikon studio 

Hyvä suomalainen arkisatiiri saapuu ruutuihin. Noin viikon aiheena laihduttaminen. Vieraana toimittaja Jenny Lehtinen. #nvstudio HD

Poliittisesti korrekteille punavihreille ja hipstereille suunnattu "satiiri", jossa ei vahingossakaan pilkata "hyviä ihmisiä" kuten vihreiden äänestäjiä. 

Ohjelma on jatkoa Noin viikon uutiset -satiirille, jota veti Jukka Lindström. Hänen Ylelle viime marraskuussa antama haastattelu, Koomikko Jukka Lindström vitsailee ronskisti poliitikoista, mutta on varovainen vähemmistöjen ja feminismin kanssa, paljastaa suoraan mitä poliittista agendaa pelkästään persuille ja Trumpille maanisesti vinoillut show ajoi. 

TV 1, torstai 5.4.2018 klo 22:00 Ulkolinja: Weinstein vastaan #metoo 

Harvey Weinstein oli Hollywoodin menestynein tuottaja. Glamourin alta paljastui karu totuus: häntä epäillään kiusaamisesta, seksuaalisesta häirinnästä, jopa raiskauksista. Skandaalista käynnistyi #metoo-kampanja. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi.

Tätä saagaa pidetään tulilla niin kauan kuin kulttuurimarxilaisten omat näpit eivät vielä pala. 

VALKOISTA SYYLLISYYTTÄ JA MONIKULTTUURISUUTTA VASTUSTAVAA VALHEMEDIAA

Yle TV1, torstai 14.9.2017 klo 22:00, Ulkolinja: USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. HD Äänitekstitys: suomi. K12

Linkki Yle Afreenaan ja ohjelman esittelyyn.

BBC:n liberaalijuutalainen toimittaja Dan Murdoch teki vuosi sitten Ylellä nähdyn tv-dokumentin USA:n rotuvihan uusi aika, josta Yle Watch raportoi 20.10.2016 julkaistussa päivityksessään. Tuolloin ohjelmassa keskityttiin marginaalisiin "valkoisen ylivallan" (valtamedialle jo pelkkä valkoisen identiteetin puolustaminen on "ylivaltaa") järjestöihin. Nyt nähtävässä jatko-osassa USA ja rotusodan uhka (Black Power: America´s Armed Resistance, 2016) Amerikan kiristyneitä rotusuhteita tarkastellaan pääasiassa mustien Black Liberation Movementin ja New Black Panthers -järjestöjen kautta.

Miksi veronmaksajien rahoittama Yle haluaa esittää tällaisia ohjelmia suomalaiskatsojille? Todennäköisesti Yle halua ohjata näillä dokumenteillaan katsojia ajattelemaan, että rasismi koskee universaalisti kaikkia valkoisia, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä niiden muutamien rikkaiden valkoisten ja juutalaisten kanssa, jotka harjoittavat 300 vuotta sitten Atlanttista orjakauppaa ja lopulta ensimmäsinä maailmassa lopettivat orjuuden (toisin kuin arabit, mustat ja aasialaiset). Dokumenttien esittämisestä vastuussa olevat Ylen punavihreät ohjelmanhankkijat ovat kai päättäneet, että myös suomalaisten olisi hyvä luopua "valkoisista etuoikeuksistaan". 

Dokumentaristi Dan Murdochin mielikuvituksen puutteesta kertoo paljon se, että ohjelma alkaa kesäkuussa 2015 kirkossa mustia surmanneen Dylann Roofin yksittäistapauksen uudelleen lämmittelyllä. Tällä tehdään katsojalle heti selväksi, ketkä ovat Amerikan rotusuhteiden pahantekijöitä ja ketkä taas moraalisesti oikeutettua saarnaamaan rasismia itsepuolustuksen nimissä. Roofin manifestin sisällöstä mainitseminen olisi antanut nyt näytettävälle manikealaiselle tarinalle täysin erilaisen näkökulman. Yle Watch kertoi 19.6.2015 ilmestyneessä kirjoituksessa Media luo murhaajia, kuinka tiedosvälineet yrittävät esittää tekijän puhtaasti mielipuolena, jonka sanoma on pelkkää todellisuudelle vierasta salaliittohörhoilyä:

– Hän sanoi, että mustat ovat ottamassa maailman valtaansa ja meidän pitäisi tehdä asialle jotain, ystävä kertoo.  

Kuitenkin Iltalehti tuli lipsauttaneeksi lausunnon, joka rationalisoi paljon uskottavammin Dylann Storm Roofin silmittömän hyökkäyksen mitä tulee tilastolliseen ja empiirisen havaintoon siitä mitä Amerikassa tapahtuu radiohiljaisuuden takana :  

- Minun on tehtävä tämä... Te raiskaatte naisemme ja valtaatte maamme, joten teidän on mentävä, Roof oli kertojan mukaan sanonut ammuskelun aikana. (Roofin manifesti.) 

(...) FBI:n statistiikkaa:

Year 2003 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 20,309; Black on Black: 21,104 

Year 2004 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 11,610; Black on Black: 35,33 

Year 2005 – Rape/Sexual Assault
White on Black : 0 - Black on White: 37,460; Black on Black: 36, 620 

Year 2006 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 32, 443; Black on Black: 7,705

Year 2007 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 14,092; Black on Black: 12,780

Year 2008 – Rape/Sexual Assault
White on Black: 0 - Black on White: 19,292; Black on Black: 34,841

Total over six conservative years:
White on Black: 0 - Black on White: 135,206; Black on Black: 148,380 

Average over six consecutive years:
White on Black: 0 - Black on White: 22,534; Black on Black: 24,730

Roofin tekoa ei voi puolustella, mutta olisi itsepetosta olla ymmärtämättä syistä, jotka tekijä halusi manifestissaan tuoda esiin. Näitä argumentteja kuultiin dokumentissa vain muutamissa klaanilaisen kommenteissa, jotka faktoistaan huolimatta vaikuttivat ekstremistien propagandalta, johon valtamediaan uskovan kunnon kansalaisen ei ole missään tapauksessa syytä uskoa. Jottei kriittinen ajattelu menisi liian vaikeaksi liberaalin katsojan omaksumiskykyä helpotettiin esittämällä mustat pelkkinä yhteiskunnan uhreina, jotka lähinnä vain puolustavat itseään yksittäisiä valkoisia susia, piskuisia Klaani-ryhmiä ja poliisia vastaan. 

Dokumentissa korostettiin erityisesti mustien vihaamaa poliisia, joka edustaa koko järjestelmän "rakenteellista rasismia". Tälläkään kertaa katsoja ei saanut vastausta sille, että jos kerran Yhdysvaltojen monirotuinen poliisi on "valkoisen ylivallan" läpitunkema, miksi sitten muut etniset vähemmistöt kuten rutiköyhinä maahan tulleet korealaiset ja vietnamilaiset eivät joudu poliisin "sorron" kohteeksi? Vai voisiko poliisiin asenteeseen olla syynä arjen kohtaaminen ja lahjomattomat tilastotiedot? Lainaus Yle Watchin artikkleista Yle maalaa mustan valkoiseksi:

Todellakin, rotu ratkaisee kun tarkastellaan median vaikenemia tosiasioita mustien kohdistamasta väkivallasta valkoisia vastaan. Yhdysvaltain Kansallisen rikosuhritutkimuksen (National Crime Victimization Survey, 2010) mukaan 62 593 mustaa joutui valkoisten väkivallan kohteeksi. Samana tutkimusvuonna 320 082 valkoista oli mustan väkivallan uhreja. 

Valkoisten uhrimäärä on viisi kertaa suurempi, mutta luvut ovat silti harhaanjohtavia, koska mustien ja valkoisten populaatiot ovat eri kokoisia. Kun mustien ja valkoisten keskinäisessä väkivallassa 38 miljoonan musta väestö tekee viisi kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin 197 miljoonaa valkoista, tarkoittaa tämä suhteellisin luvuin mitattuna sitä, että valkoisia uhreja on KAKSIKYMMENTÄVIISI KERTAA ENEMMÄN kuin mustia.  

Lisäksi kun tarkastellaan erityisiä väkivaltarikoksia kuten törkeitä pahoinpitelyjä ja murhia, mustien valkoisiin kohdistamat rikokset ovat KAKSISATAA KERTAA KORKEAMMAT kuin valkoisten mustia vastaan. Tästä huolimatta emme kuule ihmisoikeusjärjestöjen ja rasismin vastaisten kampanjoiden kertovan mustien rasismista kovaan ääneen missään. Syynä lienee kieroutunut ajatus, että mustien rasistisesta väkivallasta kertominen on itsessään rasistista, jonka vuoksi siitä pitää vaieta.

Tilastotiedot otetettiin ohjelmassa esille vain kerran kun selostaja kertoi Amerikassa 1100 ihmisen saaneen tiettynä vuonna surmansa poliisin pidätystilanteissa. Näistä monet olivat mustien poliisien surmaamia, mutta sitä ohjelman kertoja ei viitsinyt mainita kuten ei sitäkään, että vuonna 2016 kuoli peräti 135 poliisia virantoimituksessa. Kyseessä on valtava luku kun ajattelee poliisien määrää ja vertaa sitä koko väestöön ja rikollisiin. Siksi on omituista, että ohjelmassa juututtiin pitkäksi aikaan märehtimään erästä poliisin tekemää virkarikosta. Tarkoitukseltaan hämäräksi jäi myös pitkä kohtaus, jossa haastateltiin valkoista ilmavoimien hömelöä evp:tä vain siksi, että tämä oli mennyt ei-toivottuna henkilönä mustien aktivistien kokoukseen kaupungintalolle.

Muutoinkin koko ohjelma sisälsi turhan paljon irrallisia raflaavia kohtauksia, jotka eivät liity mitenkään monikulttuurisen poliisin ja mustan väestönosan tulehtuneisiin rotusuhteisiin: eräässä kohdassa puitiin tapausta, jossa poliisit ampuivat itsepuolustukseksi ruuvimeisselin kanssa heiluneen aggressiivisen skitsofreniaa sairastaneen mustan miehen. Tapauksella ei ollut mitään tekemistä rasismin kanssa, vaan välikohtauksen syynä oli taitamaton partio – poliisi oli nimittäin hakenut kyseisen sairastapauksen kotoaan kymmeniä kertoja aikasemmin ilman ongelmia.

Yhdysvalloissa julkista keskustelua mediassa ja yliopistoissa hallitsee valkoista väestöä sättivä "antirasistisen" monikultturismi.  Tätä tosiasiaa ei tuotu ohjelmassa mitenkään esille, vaan koko show oli rakennettu kuvitellun "valkoisen ylivallan" ympärille. Rodullis-uskonnollista ylivaltaa Amerikan hallinnossa ja kulttuurissa toki löytyy, mutta sen edustajista juutalaisista ei Dan Murdochin dokumentissa puhuttu mitään. Tosin haastateltavaksi valittu karikatyyrimainen KKK-johtaja lipsautti ohjelman alussa sen tosiasian, että rasistinen Black Lives Matter -liike on juutalaisten rahoittama ja tukema. 

Tavallinen liberaali tv:n katsoja ilmeisesti hörähti väitteelle, koska pitää sitä vainoharhaisena salaliittoteoriana. Siinäkin tapauksessa, että hyväuskoiseksi koulutetun liberaalin tv-katsojan nenän eteen tuotaisiin heprealaisten suurta roolia BLM-liikkeessä todistavat dokumentit, hän todennäköisesti viittaisi niille kintaalla ja selittäisi, että nehän juuri todistavat kuinka hyvällä asialla pyyteettömät juutalaiset ovat. Reaalipoliittisesti nähtynä arkisempi selitys avunannolle voisi olla se, että juutalaiset käyttävät mustia pelkästään välineena valkoista ei-juutalaista väestöä vastaan, jota he pitävät pahimpana etnisenä kilpailijanaan. Juutalaiset ymmärtävät harvinaisen hyvin, että valta on nollasummapeliä, jossa anglo-eurooppalaisen väestön ja sen vallan väheneminen lisää heidän valtaansa. Amerikan hallitseminen on heille tärkeintä, ei mustien etuoikeuksien (mm. Affrimative Action) ja tulonsiirtojen vaatiminen muiden amerikkalaisten verorahoista.

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.

Ohjelmantekijöiden liberaali asenteellisuus tuotti jatkuvasti humoristisia ristiriitoja. Siitä huolimatta, että asekammoiset dokumentaristit kauhistelivat mustien aseistautumista, se nähtiin kuitenkin esitetyn tarinan valossa jotenkin oikeutettuna. Dokumentista välittyi väistämättä mielikuva, jossa mustat ovat jännittävän viileällä tavalla sorrettuja underdogeja, joilla on moraalinen etuoikeus pyssyjen heilutteluun toisin kuin punaniskaisilla valkoisilla. Ankaraa asekieltoa vaativille etnomasokistisille valkoisille liberaaleille tuottaakin kognitiivista dissonanssia mustien avoin aseiden kanniskelu, mutta tämän ongelman he ratkaisevat luultavasti sillä, että aseet pitää riisua pois vain "rasistisilta" valkoisilta, tuolta lainkuuliaisimmalta ja kilteimmältä väestönosalta.

Yhteenvetova voidaan todeta, että dokumentin tarina oli valettu liberaalien myyttien muottiin, johon valutetut ainesosat oli valikoitu todellisuudesta harkiten. Lukkoon lyödystä liberaalista narraatiosta ei lipsuttu, sillä eihän valtamedialle aikaisemminkaan tosiasiat ole päässeet pilaamaan hyvää tarinaa. Samalla ohjelma tuli tahattomasti todistaneeksi, että diversiteetti ja rotujen yhteiselo ei toimi missään, jonka vuoksi paras tapa turvata yhteiskuntarauha ja eri kulttuurien sekoittumaton kirjo on segregaatio, jota Euroopassa edustavat etniset kansallisvaltiot.

                                                        ***************************


Ylen ennalta arvattava asenteellisuus ei petä, kun se haluaa käydä ulkomaalaisten poliitikkojen puolesta Suomessa vaalikampanjaa. Nyrkkisääntönä on, että mitä vahingollisempi ehdokas kansalle, sitä innokkaammin Yle liputtaa tämän puolesta. Tällä kertaa mediajätti on valinnut suosikkihevosekseen Saksan liittokansleri Angela Merkelin, jonka se toivoo voittavan seuraavat liittopäivävaalit. Ylen vaalikampanjaan kuuluu tietenkin kaiken sen mustamaalaaminen, jota Merkelin vastustajat kannattavat. Erinomaisen hyvän työnäytteen Ylen vaalityöstä antaa tuore uutisjuttu Turvapaikanhakijat sieppasivat 13-vuotiaan Lisan ja muita valheita – Näin valeuutiset varjostavat Saksan vaaleja. Yle Watchissa monesti lainattu Tuukka Kuru näyttää mallia, kuinka Ylen uutinen paljastetaan taitavasti naamioiduksi propagandaksi:

Ylen disinformaatiokampanja on näemmä polkaistu käyntiin, sillä panokset Saksan suhteen ovat ymmärrettävästi kovat. 

Ylen ja muiden suurten medioiden tyyli tehdä propagandaa on kaikkinensa mielenkiintoinen. Niiden jutut perustuvat pääosin oikeisiin tapahtumiin, mutta niiden esittämisessä syyllistytään usein seuraaviin epärehellisyyksiin: 

1.) Skaalausharha, eli jonkun asian yhteiskunnallista merkitystä suurennellaan tai vähätellään tietoisesti. 

2.) Myrkyttäminen, toimintaa joka näkyy toimittajan käyttämissä sananvalinnoissa. Tarkoittaa sen kaltaisten adjektiivien hienovaraista käyttöä, jotka pyrkivät lisäämään lukijan vastenmielisyyttä uutisoinnin kohdetta kohtaan. 

3.) Poliittinen sokeus, eli uutisoinnissa pyritään kuvaamaan joku epämiellyttävä ilmiö ainoastaan oikeistolaisten viaksi, vaikka siihen syyllistyvät ihan samalla tavalla myös vasemmisto.  

4.) Vetoaminen auktoriteettiin, eli lehdet käyttävät juttujensa asiantuntijoina henkilöitä, joilla on hyvin voimakas poliittinen agenda taustallaan. Johanna Vehkoon ja Ylen yhteistyö on tästä hyvä esimerkki.

5.) Käännösvirhe, eli ulkomaista lähdettä lainatessa suomenkielinen juttu muuttuukin yleisilmeeltään aivan toiseksi, mitä se oli alkuperäisessä uutislähteessä. Tästä hyvänä esimerkkinä "jokainen turvapaikanhakijoihin sijoitettu euro palautuu kaksinkertaisena takasin"-uutinen vuodelta 2015, jonka väitteet eivät olleet todettavissa mainitusta lähdemateriaalista. 

Ylen juttu Saksasta on juuri tältä osin kiinnostava. Heti jutun alussa mainitaan näin: 

"Äärivasemmistoon kuuluvat huligaanit tuhoavat populistisen Alternative für Deutschland (AfD) -puolueen vaalimainoksia." 

Jota pidetään jutun mukaan valeuutisena. Asiaan ei palata enää myöhemmissä osissa tekstiä, eikä lukija tiedä mihin tapahtumaan kyseisellä huomiolla viitataan. Tämän irrallisen huomion heittäminen palvelee kuitenkin ylen tarkoitusperiä, jossa puolueeseen kohdistuvat väkivaltaisuuden kuitataan valeuutisointina. Todellisuudessa kyseisen puolueen jäsenet ja ehdokkaat ovat olleet vuosien ajan jatkuvan väkivaltauhan alla, josta yle ei ole uutisoinut yhtään mitään. Vai oletteko nähneet ikinä Yleltä tämän kaltaista uutisointia? 

"Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että väritettyjä juttuja levittävät ensi sijassa yksittäiset, ennestään tutut mielipidevaikuttajat oikeistoradikaaleista piireistä." 

"– Näemme kuitenkin paljon pieniä palasia, jotka sopivat isompaan kokonaiskuvaan. Vääristellyt ja valheelliset tiedot saavat kaikki alkunsa oikeistolaisista piireistä. Vaalikamppailuaikaa on vielä jäljellä, Kramm muistuttaa." 

Valheellinen uutisointi ja oikeistolaisuus ollaan pyritty yhdistämään toisiinsa vuosien ajan ilman sen suurempia perusteita. Tällä pyritään luomaan assosiaatio oikeistolaisuuden ja valheellisuuden välille, vaikka kyseistä yhteyttä ei pyritä ikinä perustelemaan. Aiemmin hesarissa esimerkiksi Breitbarttia syytettiin valemediaksi, vaikka kaikki jutussa esiintyvät väitteet olivat räikeän virheellisiä. 

Monelle ihmiselle syntyy tämän johdosta negatiivisia asenteita oikeistolaisuutta kohtaan, vaikka he eivät osaisikaan itse perustella mistä kyseiset asenteen johtuvat. Toisto tekee tehtävänsä missä tahansa propagandassa. 

Jutussa muistetaan vielä mainita Venäjän informaatiovaikuttaminen ja AfD:n, Saksan ainoan maahanmuuttokriittisen puolueen, mahdolliset yhteydet kyseiseen maahan. 

Kaiken kaikkiaan uutinen antaa perehtymättömälle lukijalle kuvan, jonka mukaan oikeistolaiset levittävät huhua ja toimivat Kremlin kontrollin alla. Todellisina sankareina toimivat ne vasemmistolaiset faktantarkastajat jotka tekevät kaikkensa sananvapauden tuhoamiseksi.

                                                        *****************************


Yle TV1, perjantai 15.9.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Oikeistopopulistit ja media - kumpi vie ja kumpi vikisee? Vieraana Perussuomalaisten varapj. Laura Huhtasaari. #pressiklubi HD

Linkki Yle Areenaan.

Kertokaapa, onko Pressiklubilla koko historiansa aikana ollut juuri muita aiheita kuin "äärioikeiston" kauhistelu?

Kansalaiskommentti:

Pressiklubin Ukkola vetää takki auki Ylen hänelle määräämää linjaa. Ekan kolmen minuutin aikana keskeytti Huhtasaaren kaksi kertaa, huohottaa kiihtymyksestä puhuessaan Huhtasaarelle, on ivallinen tätä kohtaan. Maailman epäpätevin, puolueellisin ja huonoin juontaja. Näyttää omat tunteensa haastattelutilanteessa hyvin voimakkaasti. Ylen kermaa.

VAIN YHDENLAISET "RASISMIKOHUT" NOSTATETAAN VALTAMEDIOISSA OTSIKOIHIN

Ylen Uutiset on kertonut tänään 10.6.2015 sekä tv-uutisissaan että verkkosivuillaan uudesta amerikkalaisesta rasismikohusta jutussaan Valkoinen poliisi retuutti rajusti mustaa teinityttöä Texasissa – katso video.

Lähes kaikki globaalit mediat ovat uutisoineet tästä sangen arkisesta ja uutisarvoltaan mitättömästä tapauksesta vain siksi, että ne ovat voineet vahvistaa valheellista myyttiä, jossa valkoinen poliisi "vainoaa" perusteetta mustia. Tämä on taas todiste läntisen maailman syvään juurtuneesta rakenteellisesta rasismista, johon me kaikki valkoiset olemme pelkällä olemassaolollamme syyllisiä.

Miksi juuri tällaiset videonauhat (vrt. Rodney Kingin tapaus 1992 ja mediamanipulointi) nostetaan mediataloissa otsikoihin, vaikka 1960-luvun jälkeen mustien epidemiaksi yltyneestä valkoisten vastaisesta rasistisesta rikollisuudesta ja murha-aallosta löytyisi vaikka millä mitalla materiaalia kovan luokan uutisiksi asti. Yksinkertaisesti siksi, että totuuden kertominen havahduttaisi ja suututtaisi valkoisen massan, mikä olisi puolestaan kuolemantuomio nykyiselle valkovihamieliselle globaalille eliitille.

Epädemokraattisen eliitin päämääriä ajava mediamaailma vaikenee paljon lukuisammasta mustien rasistisesta väkivallasta täysin ja suuntaa suurennuslasinsa mustien kohtaamaan väkivaltaan, jossa he usein ovat itse aktiivsena osapuolena ja aloitteen tekijöinä (josta media ei juuri välitä kertoa). Tällaisella härskin valikoivalla uutisoinnilla saadaan synnytettyä valkoisissa hämmenystä ja moraalista raivoa, joka kohdistuu omaa etnistä ryhmää kohtaan. Tässä manipulaatiossa on jotain todella pirullista.

Kun kyse on on roturistiriidoista Ylen juttu oli tuttuun tapaansa yksipuolinen, jossa syylliset ja uhrit on lyöty varmuudella lukkoon riippumatta siitä mitä tutkiva journalismi saattaisi asiasta tuoda esille. Kirjoituksen lopussa näkyy hyvin koko uutisen asenne:

Poliiseja on syytetty liiallisesta voimankäytöstä afrikkalais-amerikkalaista väestönosaa kohtaan yleisemminkin Yhdysvalloissa. Samoin on valitettu sitä, että mustia on poliisien joukossa aivan liian vähän suhteessa heidän osuuteensa koko väestöstä.

Toimittaja Tapani Hannikaisen tapa salata omat punaliberaalit mielipiteensä on kertoa poliisin ja mustien suhteesta passiivissa, jolloin ei kerrota kuka on syyttänyt poliisia liiallisesta voimankäytöstä ja kuka on valittanut että mustia poliiseja on aivan liian vähän. Sen sijaan toimittaja ei esitä vahingossakaan tilastollista tosiasiaa, että mustia murhaajia ja raiskaajia on Amerikassa väestömääränsä nähden moninkertaisesti verrattuana valkoisiin ja aasialaisiin tai että mustat murhaavat pelkästään absoluuttisin luvuin enemmän valkoisia kuin valkoiset mustia. Tämä ei mediaa kiinnosta, mutta silti se jaksaa ihmetellä ja syyttää valkoisia siitä, kun nämä muuttavat pois asuntoalueilta, joissa mustien määrän lisääntyessä ne ovat muuttuneet villiksi Afrikaksi.

Suurista sanomalehdistä vain Daily Mail (linkki) on rohjennut kertoa Amerikan allasbilekaustin kaikki taustat ja median pimittämät video-osuudet.


19.6.2015:

Pitihän sen arvata, ettei valtamedian esittämä tapahtumien kulku mennyt niin kuin se halusi yleisön uskovan. Se valehteli ja pimitti tapauksen ratkaisevia yksityiskohtia alusta asti ja vain pienet ja paikalliset kanavat saattoivat kertoa myös asioiden toisen puolen kuten tässä uutisivideossa.

YLE TEEMA, JEDEN TAG SO SCHNELL. JA!

Normi ohjelmapäivä Yle Teemalla, alkuillasta perinteistä natsidokkaria uusintana ja illemmalla vähän Amerikan valkoisten rasismia viidenkymmenen vuoden takaa. Hyvä television katsoja, ota siis mediakriittinen kytkenä pois aivoista, pane valkoisen syyllisyyskompleksin moodi päälle ja eikun nauttimaan zombina olosta!

YLE Teema 9.10.2012 klo 20.00 Historia: Hitlerin kätyrit

1/13. Chaim Rumkowski. Mikä sai eräät ihmiset ryhtymään yhteistyöhön natsien kanssa? Puolan juutalainen Chaim Rumkowski oli Lodzin getton päällikkönä ja toimitti natseille työvoimaa elintarvikkeita vastaan. 

Täällä ehdittiin jo huohahtaa, josko Ylen Teeman politrukit ovat Mannerheim-mädätyksen jälkeen jääneet hetkeksi lepäämään laakereilleen ja unohtaneet natsidokumentit edes viikoksi, mutta turha toivo! 13-osainen natsittelusarja, jossa päästään natsittelemaan natsittelemasta päästyään palaa uusintana ruutuun. Kiitos Yle tästäkin, kansan natsitietoisuudessa taitaa vieläkin olla kuuden miljoonan katsojan aukko!

 

YLE Teema 9.10.2012 klo 21.00 Historia: Taistelu rotuerottelua vastaan

"Jos kuolemme, niin kuolemme." Ku Klux Klanin ja poliisin väkivallasta huolimatta mielenosoittajat jatkoivat henkensä uhalla. Maailma seurasi matkaa, eikä Kennedyn Valkoinentalo voinut jäädä puolueettomaksi. 2/2 


Mitä tekemistä natseilla tai 1960-luvun Klaanilla on suomalaisten kanssa? Ei mitään, paitsi että ne ovat Frankfurtin koulukunnan metodin mukaan kätevä tapa syyllistää kaikkia valkoisia, myös suomalaisia. Punaisille kostajille valkoinen populaatio ei tietenkään ole rotu, paitsi silloin kun sitä voidaan syyttää kollektiivisesti milloin mistäkin syystä, josta on poliittista hyötyä valkoisten eliminoimiseksi tähtäävälle monikulttuuri-utopialle.

Puna-Yle jaksaa muistella viidenkymmen vuoden takaisia Alabaman tapahtumia, mutta jättää kertomatta mitä "vapautumisen" seurauksena on tapahtunut Yhdysvaltojen kaduilla. Suurin osa väkivaltaisen rasismin ja rodullisesti motivoituneiden raiskausten uhreista on valkoisia ja tekijät mustia rasisteja. Tästä Yle ei kerro, vaikka sen pitäisi, koska se on Amerikan todellisuutta tänään.

Mustaa rasismia: linkki