TOTUUS VOITTI ITSENÄISYYSPÄIVÄN MARSSEISSA

Suomen itsenäisyyden satavuotista merkkipäivää juhlittiin tavallista näyttävämmin keskiviikkona. Moni kysyy syystäkin, oliko tuollaiselle juhlinnalle nyky-Suomessa perusteita. Vaikka maamme on vielä muodollisesti itsenäinen, niin jokaiselle tervejärkiselle realistille on selvää, että viimeistään vuoden 1995 jälkeen Suomen maanpetoksellinen poliittinen johto on pala palalta luovuttanut globalisteille itsenäisyytemme. Ei tarvitse kuin tarkastella lainsäädäntöämme, budjettipolitiikkaamme, valuuttaamme, rajanvalvontaamme ja viime aikoina jopa puolustuspolitiikkaamme niin tietää, mitä on paljon puhuttu itsenäisyytemme tänään. Itsenäisyyden Potemkinin kulissit ovat sentään vielä tukevasti pystyssä, josta todisteena  oli linnan juhlat, joita seurasi parhaimmillaan lähes kolme miljoonaa katsojaa.

Kansallisen itsepetoksen harmonia ei ollut kuitenkaan aivan täydellinen, sillä Helsingin kaduilla marssi poliittisesta kannasta riippumatta tuhansia ihmisiä, jotka todistivat pelkällä läsnäolollaan, että satavuotias Suomi on hajanaisempi, riitaisampi ja ennen kaikkea tyytymättömämpi nykyiseen kehitykseen sitten itsenäisyyyden alkuvuosien. Toki näiden "ääripäiden" edustajien visiot Suomesta poikkeavat jyrkästi toisistaan, mutta he ovat silti enemmän oikeassa kuin miljoonat kotiin jääneet suomilampaat, jotka uskottelevat itselleen, että maassa on kaikki hyvin ja vallitseva tila voisi jatkua loputtomiin. Heille mielenosoittajat ovat status quota häiritseviä ilonpilaajia, jotka joko pahuuttaan tai tyhmyyttään keikuttavat vakaasti eteenpäin kulkevaa sinivalkoista Titanicia.

Niissä valtamedioiden verkkojulkaisuissa, joissa kommentointi on vielä sallittu, lyhytnäköiset konformistit esittivät närkästyksensä molempien "ääripäiden" mielenosoituksista, jotka näyttävät häiritsevällä tavalla muistuttavan suomilampaita  ikävästä todellisuudesta. Sivumennen sanottuna puhe ääripäistä on objektiivisesti arvioituna silkkaa roskaa niin kauan kuin läntisestä maailmasta talouden ehdoilla levinnyt globalismi on vallitseva olotila. Tämän kuolonmarssin on mahdollistanut historiallisesti poikkeava prosessi, länsimaiseksi demokratiaksi kutsuttu ääriliike, joka "hyvien asioiden" nimissä massoittaa, atomisoi ja lopulta tuhoaa niin ihmisen kuin eri kulttuurit. Se, että oman edun tavoittelulla lahjotut ja kylläisyydellä turrutetut massat kannattavat nykyistä elämänmuotoa ja poliittista järjestelmää, ei tee niistä laajassa historiallisessa ja inhmillisessä katsannossa sen vähempää äärimmäisiä.

Siitä huolimatta, että osa itsenäisyyspäivän marssijoista kannatti vallitsevan järjestelmän tuhoisia arvoja, heitä voi arvostaa ainakin sen vuoksi, että he läsnäolollaan rehellisesti tunnustavat ja osoittavat poliittisen vihollisen. Naamioituneinakin äärivasemmistolaiset räyhääjät herättävät enemmän kunnioitusta kuin kotisohvillaan presidentin käyttelyä seuraavat henkiset demarieläkeläiset, jotka eivät ole valmiita nostamaan persettään kuin pöhöttyneen "hyvinvointinsa" vuoksi. 

Toisaalta äärivasemmistolaisille poliittinen huliganismi itsenäisyyspäivänä on ollut vuosikaudet vaivaton toimintatapa, koska media ja sen marssittamat punaisen yliopiston asiantuntijat ovat ymmärtäneet  loputtomasti niissä lietsottua väkivaltaa ja vandalismia, koska taustalla on muka jalot motiivit ja "sosiaaliset syyt". Äärivasemmiston tuhovimmaisen tradition jatkuvuudesta kertoo paljon tuore uutinen Netissä leviävällä videolla poltetaan Suomen lippuja – Poliisi tutkii videoiden alkuperää: "Tällaista ei ole tullut aiemmin vastaan".

Viime vuosina poliittinen tilanne on muuttunut ratkaisevasti, jonka vuoksi median päähuomio itsenäisyyspäivänä on keskittynyt tahallisen epämääräisesti määritellyn äärioikeiston tilaisuuksiin ja protesteihin. Julkisuudessa tämä toinen poliittinen "ääripää" on käytännössä se ainoa, sillä kahdesta ääripäästä puhuvat oikeastaan vain satunnaiset perussuomalaiset. Toimittajat päästävät suustaan erittäin harvoin sanan äärivasemmisto ja tavallisinta on käyttää pehmentäviä ilmauksia kuten vastamielenosoittajat ja aktivistit. 

Vuodesta 2014 järjestetty 612-soihtukulkue ja viime vuodesta lähtien pidetty kansallissosialistinen Kohti Vapautta -mielenosoitus ovat tapahtumia, joita media arvioi aivan eri mittareilla kuin aikaisempina vuosina pidettyjä äärivasemmiston "kuokkavierasjuhlia". Ylen viimeisin asiaa koskeva uutinen  Analyysi: Onko 612 natsimarssi vai tavallisen kansan kulkue? Jos mietit, lue tämä etsii motiiveja ja perusteita soihtukulkueen pitämiselle täysin eri asenteella kuin jos käsittelyssä olisivat äärivasemmistolaiset. Koska rauhallinen soihtukulkue ei haasta riitaa ja hyökkäile sen äärivasemmistolaisten vastustajien kimppuun, täytyy "kabaaliin äärioikeistoon" fiksoituneen toimittaja Eero Mäntymaan keksiä muita syitä, joilla demonisoida tapahtuma. 

Tähän sopii oivaksi välineeksi median ja elitin sylkykupiksi nostettu Pohjoismainen vastarintaliike PVL. Tämä äärivasemmiston käyttämä guilty by association -strategia näyttää tulleen tavaksi myös Suomen suurimmassa mediassa. Tosin sillä erotuksella, että silloin kun "tavallisen kansan" Peli poikki -mielenosoitusta olivat puuhaamassa aktiiviset vasemmistohenkiset monikultturistit, Yle ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että tilaisuuteen osallistuivat sulassa sovussa väkivaltaista loppua Suomen valtiolle, poliisille, Suomen Sisulle ja PVL:lle plakaatissaan vaatineet anarkokommunistit yhdessä kokoomusministerien Petteri Orpon ja Paula Risikon kanssa. 

Kuinka mukavaa se olisikaan ollut Ylen kannalta saada edes yhtenä vuotena leivottua "äärioikeistosta" itsenäisyyspäivän yksiselitteinen pahis. Viime vuosina tiedotusvälineiden hellimä narraatio väkivaltaisesta äärioikeistosta on Suomessakin kokenut kovia kolauksia, koska itsenäispäivänä ainoat väkivaltaisesti riehuneet tahot ovat olleet perustuslaillista kokoontumisvapautta vastustaneita äärivasemmistolaisia. Tänä vuonna vasemmiston polkaisema mediamanööveri oli jo lähellä onnistua, kun myötämielisille Hesarin ja Ylen toimittajille saatiin syötettyä tarina, jossa puolifasistinen poliisi siirsi lasten söpön alpakkatahtuman Töölön torilta pois väkivaltaa uhkuvan 612-kulkueen tieltä.

Ylen uutiskuvitusta, jonka tarkoitus on luoda tietty
mielikuva.

Itsenäisyyspäivän lähestyessä palaneen käryä oli jo ilmassa, kun itse Ylessä epäiltiin tapahtuman tarkoitusperiä ja erikoista ajankohtaa juuri Töölön torilla. Koska Ylen haastattelema Aleksi Pahkala oli järjestämässä Meillä on unelma -konserttia 2015 ja Peli poikki! -mielenosoitusta 2016, pani se tavallisessa median seuraajassa hälytyskellot soimaan. Tästä huolimasta punavihreässä somekuplassa ja sen pää-äänenkannattajassa Nyt-liitteessä ilkkuttiin voitonvarmoina takaisin ja levitettiin meemejä äärioikeistolaisesta vainoharhaisuudesta. Vielä tänä perjantaina Yle uutisoi, että Feministisen puolueen pj. Katju Aro on tehnyt tutkintapyynnön, jossa Poliisihallitus selvittää alpakka-tapahtuman siirtämistä äärikansallisen 612-tapahtuman tieltä itsenäisyyspäivänä, vaikka viimeaikaisten tietojen valossa alpakka-tapahtuman järjestäjiä pitäisi syyttää poliittisten toimintavapauksien estämisestä. Ne ketkä osaavat laskea yhteen 1 + 1 tiesivät jo ensimmäisestä alpakkauutisesta lähtien, että kyseessä on vasemmistolainen operaatio, jolla pyritään tukkimaan erimielisten kokoontuminen.

Vihdoin kaksi päivää itsenäisyyspäivän jälkeen koko kuvio paljastui, kun somen suljettua alpakkaprojektia seurannut tuottaja/DJ Heikki Eskola päätti omantunnontuskissaan kertoa blogissaan vedätyksen likaisista yksityiskohdista. Sittemmin asiasta on kertonut Suomen Uutiset ja Pressiklubi-ohjelman vetäjä Sanna Ukkola.

Vasemmistolaisilta tulee harvoin näin rehellistä tilitystä oman viiteryhmän pimeistä puolista kuin Eskolalta. Ankara aatteen itsekritiikki antaa toivoa siitä, että vasemmistolaisuus ei kykene korruptoimaan kaikkia, vaikka sen seireenin laulut "hyvästä tarkoituksesta keinolla millä hyvänsä" houkuttelevat edelleen ihmisiä, jotka elävät ikuista puberteettia. Heikki Eskola tulee ohimennen sanoneeksi, että konkurssikypsää ja tarkoituksena menettänyttä vasemmistoa vaivaa syvä moraalikato:

Todellisuudessa vasemmiston kannatus polkee paikallaan, mistä syystä se joutuu etsimään onnistumisen tunnetta reaktiivisesta ja loppujen lopuksi täysin merkityksettömästä toiminnasta, kuten alpakkameemien postaamisesta. Tässä asiassa on vain yksi ongelma, nimittäin se, että kaikki on täyttä valhetta. Yhdet valehtelivat ja toiset levittivät valhetta koska se sopi heidän maailmankuvaansa. Kuulostaako tutulta? Nouseeko sinullakin oksennus jo kurkkuun?

Maltillisten arvioiden mukaan osallistujamääränsä 3000-4000 marssijaan kasvattanut 612-kulkue sai todellisen voittonsa vasta tapahtuman jälkeen, kun suurelle yleisölle paljastettiin "hyvien ihmisten" halpamainen temppu. Totuuden voittoa todistaa myös se, että vuosi vuodelta yhä useampi suomalainen uskaltaa avoimesti tunnustaa puolustavansa kansallista identiteettiä, maailmassa, jossa sydämettömät globalistit hyökkäävät sitä vastaan kaikkialla.

Kaikille suomalaisille pelkkä maan perinnön kunnioittaminen ja muistaminen itsenäisyyspäivänä ei riitä, vaan he haluavat taistella aktiivisesti suomalaisuuden säilymisen puolesta. Pirkanmaan käräjäoikeuden näytösoikeudenkäynnissä kielletty Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen saattoi virallisen kieltopäätöksen puuttuessa järjestää itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoituksen, jossa marssijat julistivat pettureiksi ainakin Petteri Orpon, Seppo Kolehmaisen, Paula Risikon ja käräjätuomari Virpi Pirhosen. Poliisin ja Helsingin Sanomien mukaan marssiin osallistui 450 henkilöä. Samaisessa HS:n jutussa lasten alpakkatahtumaan kerrottiin järjestäjien mukaan osallistuneen 5000 kävijää, jossa on silminnäkijöiden mukaan ainakin yksi nolla liikaa.

Yläkuvassa 612-marssijoita, alhaalla näkymä
alpakka-tapahtumasta.

Vaikka PVL:n tilaisuudessa oli tänä vuonna yli kaksi kertaa enemmän osallistujia kuin vuosi sitten, mielenosoitus ei saanut aivan samanlaista mediahuomiota kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin järjestettiin moneen vuosikymmeneen ensimmäinen avoimesti kansallissosialistinen marssi. Toki tätäkin marssia media seurasi tarkasti ja repi siitä muutaman näyttävän otsikon. Eräs niistä koski vasemmiston itkua siitä, miksi aikaisempina vuosina 612-soihtukulkuetta ja Kohti vapautta -mielenosoitusta aktiivisesti häiriköinyt ikipunkkari Jari "Laku" Laine otettiin ennaltahkäisevästi talteen. Kriitikoiden mielestä myös PVL:n aktiivi Jesse "Eppu" Torniainen olisi pitänyt ottaa kiinni, vaikka hän ei ole koskaan riehunut itsenäisyyspäivänä. Ylen uutisessa Helsingin poliisi otti itsenäisyyspäivänä kiinni kaikkiaan 8 henkilöä "ennaltaehkäisevästi" haastateltu rikoskomisario Hannu Kortelainen vääntää rautalangasta itsestään selvän ratkaisun:

– Se riippuu hänen seuraavan vuoden toiminnastaan. Pitää olla joku tapahtumaan liittyvä ja sitä edeltävä toiminta, millä kiinniotto voidaan perustella. Ei häntä vappuna tai uutena vuotenakaan voida hakea säilöön, jos ei ole ennakkomerkintää siitä, että tulisi syyllistymään häiriköintiin.  

Tästä syystä poliisi ei ennakkoon ottanut kiinni esimerkiksi väkivaltarikoksista tuomittua uusnatsi Jesse Torniaista, joka marssi itsenäisyyspäivän kulkueissa tänäkin vuonna.  

– Tornianen syyllistyi pahoinpitelyyn Rautatientorilla, mutta se ei liity itsenäisyyspäivän tapahtumiin. Ei pelkästään se, että on tuomittu pahoinpitelystä, tarkoita että pitää joka tapahtumasta kopittaa. Se on tapahtuma- ja aikasidonnaista.

Mediassa taas herätti eniten huolta ruotsalaisen kansallismielisen tv-kanava NTV:n reportteri, joka haastatteli PVL:n mielensoitusta seuranneita Ylen toimittajia, Helsingin kaupunginvaltuuttu Thomas Wallgreniä (sos. dem) ja lukuisia marssia vastustaneita naamioituja äärivasemmistolaisia. MTV3 uutisen mukaan Journalistiliitto on tällaisesta toiminnasta kauhuissaan, koska NTV:n toimittaja ei edusta valtamediaa. Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho haluaakin, että haastatteluja saisi pyytää vain lehdistökortin haltija ja toimittajakoulun käynyt poliittisesti oikeaoppiseksi sertifioitu toimittaja. Nykysuomen jutun kommenteissa irvaillaankin hauskasti Ahon vaatimuksille:

-Lehdistökortin omaaminen tarkoittaa sitä että kulloinkin kyseessä oleva tiltu on istunut tietyn ajan marxilais-leniniläisen dialektiikan oppitunneilla ja että hänestä löytyy tarvittava määrä hybridihenkeä ja uskollisuutta tilipussiaan kohtaan kirjoitella mitä käsketään. Oma-aloitteellinen poliittinen ”tiedostavuus” sen sijaan ampuu usein itseään jalkaan koska pelissä on myös työnantajan uskottavuus nk. suurten ikäluokkien silmissä – täysin vapautuneesti ei siis ole syytä revitellä vaikka aatteenpalo olisikin kova. 

-Se vaan tuo lehdistökortti tulee toimimaan (ja toimii jo) tosiaan hieman toisin päin kuin kuvittelevat tai toivovat; Siitä lukija, kuulija tai näkijä tietää että ”toimittaja” on ideologisesti koulittu ja seulottu, ja journalistina kuohittu.  

Yle ja valtavalhemedia alkavat olla samassa pisteessä kuin oli naapuritotalitarismin Pravda aikanaan, harva enää edes viitsii lukea ja ne jotka vielä lukevat, eivät edes usko lukemaansa koska tietävät hyvin että eihän siinä totta puhuta. 

-Olen aina ihmetellyt tuota ”lehdistökorttia”. Sehän on tavallinen lätkä jonka jokainen on tehdä printterillään. Eli jos haluaa perustaa median, tekee sen ja sitten printtaa pahvisen kortin muovitaskuun.

Valtamediat saivat PVL:n marssista lopulta skuuppinsa, kun Iltalehti kertoi 8. joulukuuta, että Pohjoismainen vastarintaliike oli "joukkonujakassa itsenäisyyspäivänä". Uutisessa viitataan YouTubessa julkaistuun videoon, jossa näkyy epäselvä kahakan poikanen. Iltalehti kirjoittaa:

Videolta näkyy, kuinka naamioitunut henkilö kävelee valkoinen paita käsissään kohti uusnatsien kulkueen häntäpäätä.  

- Henkilö ilmeisesti kävelee kulkuetta vastaan. Hänellä oli paita, missä oli teksti "good night white pride". Hän on esitellyt sitä kulkueen väelle. Sen jälkeen alkaa älämölö kuulua, kamera kääntyy ja sitten siinä on hässäkkää ja hirveä kasa ihmisiä. Joku nainen siinä huutaa kovaan ääneen, Kortelainen sanoo.

Räyhävasemmiston foorumeilla tätä tapausta on kauhisteltu jeesustelevaan sävyyn, vaikka he ovat itse aktiivisina osapuolina aina pyrkimässä suurella joukolla hyökkäämään kansallismielisiä mielenosoittajia vastaan. Päinvastaisia provokaatiota ei näy juuri koskaan ja jos näkyisi, media kyllä kertoisi niistä. Jopa kansallissosialistit suovat äärivasemmistolaisille perustuslaillisen sanan- ja kokoontumisvapauden eiväkä siksi yritä estää väkivalloin heidän tilaisuuksiaan.

Nämä kuolemaa natseille vaativat hurskastelijat tietävät pelin hengen ja mitä kadulla voi odottaa, jos varta vasten alkaa provosoida kuten Iltalehden uutisessa mainittu punasoturi. Mitähän tuo potkua valkoiselle nationalistille päähän t-paidassaan mainostanut anarkisti kuvitteli avoimesta sodanjulistuksestaan seuraavan? Saavansa kenties Darwin Awards 2017 -palkinnon? Entä jos joku jantteri menisi heiluttamaan Red Scum Die -t-paitaa äärivasemmistolaisen mielenosoitusreuhkan eteen ja saisi sen vuoksi turpaansa? Tuomitsisivatko nettimoralistit teon silloinkin "raukkamaisena sivullisen hakkaamisena, koska sattui vain edustamaan väärää aatetta"?

Vasemmisto koki monessakin mielessä nöyryyttäviä tappioita itsenäisyyspäivän tiimoilta. Pitää kuitenkin muistaa, että tuon suuntauksen peruskannattajat eivät ole varsinaisia maamme itsenäisyyden vihollisia, vaan monesti aivan tavallisia suomalaisia, joilla vain sattuu olemaan ideologia, jota ei ole päivitetty todellisuuden kanssa yhteen. Heidän johtajansa ja aktiiviset toimijansa ovat tietenkin syyllisiä, mutta aatteellisesta nyrjähtänyisyydestään huolimatta he ovat vähäisempiä tekijöitä suuressa kuvassa, vaikka hallitsevatkin perusmädätyksen. Maamme todelliset petturit, EU-suhmurit ja huutavaa työvoimapulaa kirkuvat suuryritysten puliveivaajat löytyvät pääasiassa "oikeistolaisista" puolueista kuten Kokoomuksesta, Keskustasta ja RKP:stä. Näistä vasemmistolaisten arvojen aisureista ja lyhytnäköisen talousajattelun puupäistä tullaan kertomaan lisää jossain muussa yhteydessä.
 

                                                     
                                                         ***********************

Yle TV1, perjantai 8.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Natsit marssivat kadulla satavuotiaassa Suomessa. Onko alpakka ääripää? Vieraana kirjailija Jari Tervo. #pressiklubi HD

Linkki Yle Areenaan.

Siitä huolimatta, että maahanmuuttajista, "äärioikeistosta" ja homoavioliitosta omalla agendallaan maanisesti jankuttanut demarisionisti Ruben Stiller poistui Pressikilubista (hän tosin narisee valitettavasti vielä radion puolella ohjelmassa Pyöreä pöytä), nämä teemat toistuvat yhä suhteettoman paljon. Ohjelmaa nykyisin juontava Sanna Ukkola ei ole yhtä rasittava nilkkiliberaali kuin Stiller, mutta hänen vieralijavalinnat noudattavat samaa tuttua yksipuolista kaavaa. Jos studioon joskus erehdytäänkin kutsumaan joku konservatiivi tai persu, häntä vastassa on aina vähintään kaksi opponenttia.

Tällä kertaa vierailijavalinnoissa oli täysi punaliberaali suora, kun keskustelijoiksi oli kutsuttu MTV3:n toimittaja Kirsi Alm-Siira, vasemmistoliberaali kirjailja Jarkko Tontti sekä kaikkien tuntema suomalaisvihamielinen julkkiskirjailija Jari Tervo. Tyylilleen uskollisena Tervo moitti itsenäisyyspäivää siitä, että se on "itsensä halaamisen" juhla. Itseään ei saisi Tervon mielestä kuulemma "kehua" edes yhtenä päivänä vuodessa, edes siinäkään tapauksessa, jossa lässyliberaalia demokratiaa ihmisoikeuksineen pidetään parempana saavutuksena kuin kulttuureja, joissa näitä ei ole. Tervo ei eroa juurikaan uusmarxilaisista kulttuurirelativisteista, jotka pitävät kaikkia kulttuureja yhtä hyvinä, olipa kyse sitten barbaarisista islamilaista maista kuten Saudi-Arabiasta,  afrikkalaisesta savimajakulttuurista tai länsinmaisesta oikeusvaltiosta.

Ohjelman pääteemana oli itsenäisyyspäivän marssit ja "lasten alpakka-tapahtuma". Heti alkuun toimittaja Sanna Ukkola väitti kielletyn Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) Kohti Vapautta -marssin keränneen 300 osallistujaa, vaikka monet viralliset lähteet kuten poliisi puhuvat tarkasta luvusta 450. Tätä 300:aa toistelivat hyväksyvästi myös muut keskustelijat. Osallistujien lukumäärä ei vielä sinällään kerro mitään kansallissosialismin kannatuksesta koko Suomessa, mutta luvuilla leikittely tuntui olevan kovin tärkeää studiovieraille. Esimerkiksi MVTV3:n toimittaja Alm-Siira yritti olla vitsikäs sanoessaan, että Suomella ei ole mitään hätää, koska maassa on vain 300 uusnatsia, mutta alpakoita sentään 600. 

Kaikki studiossa olleet olivat yksimielisiä siitä, että nykyisillä määrillä uusnatseista ei ole vaaraa, jonka vuoksi niiden ei pitäisi saada julkisuutta. Julkisuuden saaminenkin lienee natsien vika, vaikka juuri media, jota studiossa olleetkin edustavat, ovat itse kaikkein innokkaimpia märehtimään ko. aiheesta. Luultavasti siksi, että natsien kauhistelulla ja niiden synnyttämän "vaaran" liiottelun varjolla voidaan tehdä mitä tahansa kansan intressin vastaista propagandaa ja politiikkaa.

Kun keskustelu siirtyi 612-soihtukulkueeseen, Tervo kutsui marssin järjestäjiä ja siihen osallistuneita natseiksi, joiden tarkoitus on "demorkaattisen järjestelmän tuhoaminen". Hänen mielestään nelisen tuhatta eri ikä-, sosiaali- ja puolueryhmistä tullutta rauhanomaista itsenäisyyspäivän juhlistajaa ovat yksiselitteisesti verenhimoisia natseja kuin suoraan jostain Hollywoodin propagandalokuvan stereotypiasta. On hirtehistä, että tämä mies tunnettaan "vihapuheen" tuomitsevana suvaitsevaisena, joka haluaa ravistella ennen kaikkea kansalaisten ennakkoluuloja...

Totuuden kannalta ohjelman ainoa valopilkku oli alpakka-tapahtumaksi naamioidun sabotaasiprojektin viime käänteiden tuominen suuren yleisön tietoisuuden. Kirjailija Jarkko Tontille täytyy taas kerran antaa vastentahtoinen tunnustus siitä, että hänen liberalisminsa on ainakin johdonmukaista, koska hän tuomitsi äärivasemmiston kieron yrityksen estää 612-yhdistyksen kokoontuminen Töölon torilla.
 

Luonnollisetikaan Jari Tervo ei halunnut suoda mitään sympatiaa 612-soihtukulkueelle. Hän toisti moneen otteeseen valtamedian ylläpitämää narraatiota, että on olemassa vain yksi ääripää eli "ihmisoikeuksia vastustava" kabaali äärioikeisto. Hän myös väitti, ettei Suomessa olisi vandalismia ja väkivaltaa harjoittavia äärivasemmistolaisia "anti"fasisteja. Jarkko Tontti sentään huomautti tuossa kohtaa, että viimeksi itsenäisyyspäivän alla 612 rientoihin liittyneen tilaisuuden ravintolanmistajaa vastaan oli hyökätty tuhopolttammalla hänen autoja. Tämä tieto sai edes hetkeksi kaikkitietävänä esiintyneen Tervon häkeltymään. Hyväuskoiset demarieläkeläisetkin joutuivat hieraisemaan silmiään, kun median kultapoju näyttäytyi juuri niin vastenmielisenä vasemmistoagendan puolustajana kuin poliittiset viholliset ovat hänet alkujaan esittäneet.

Yle TV1, perjantai 8.12.2017 klo 21:05, Perjantai 

Onko feminismi kaikkien sorrettujen puolella vai pelkkä yhden asian liike? Rosa Meriläinen, Katju Aho.

Tasa-arvoähkyä täynnä olevan ensimmäisen maailman kysymyksiin kuuluvat hyväosaisten akateemisten kaupunkilaisnaisten esittämät "ongelmat". Kun oma sukupuoli nostetaan narsistisesti kaikkien yhteiskunnalllisten asioiden avainkysymykseksi, saamme kuulla keskustelua, jollaista nähtiin tänä iltana Perjantai-ohjelmassa.

Yle TV2 Perjantai 8.12. klo 23:15, Jos rakastat 

Nykypäivään sijoittuva musiikkielokuva kertoo ministerin tyttären ja maahanmuutajien pojan rakkaustarinan. R: Elli Vallinoja, Chike Ohanwe, Taneli Mäkelä, Satu Silvo. K: Katja Kallio. O: Neil Hardwick. T: Juonifilmi. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus, päihteet).

Neil Hardwickin rodunsekoitukseen kiihottava musikaali. Siinä nuoren tytön heräävä seksuaalisuus kanavoituu selittämättömän viidakkokuumeen vuoksi suomalaista esittävään afrikkalaismieheen. Valkoiselta brittitaustaiselta Hardwickilta voisi elokuvan perusteella kysyä, miksi haluaa mulatisoida Suomen. 

Yle Teema Fem, perjantai 8.12.2017 klo 21:00 Kino: Maahanmuuttaja 

(The Immigrant, USA 2014) Kaksi puolalaista sisarusta saapuu vuonna 1921 New Yorkiin etsien amerikkalaista unelmaa, tai pelkkää paikkaansa maailmassa. O: James Gary. N: Marion Cotillard, Joaquin Phoenix, Jeremy Renner. HD Äänitekstitys: suomi. K12.

YLEN MAINOSTAMA TENDENSSITUTKIMUS: HYVÄT NAISET, PAHAT ISÄNMAALLISET JA RUMAT MIEHET

Yle: "Hyväntahtoiset hengelliset"
Yle Watch: "Hyödylliset idiootit"

Yle uutiset kertoi viime perjantaina Kotimaa-konserniin kuuluvan Insight360 -yhtiön tutkimuksesta "Uusi Arvot 360", johon oli haastateltu nelisentuhatta 18-79-vuotiasta suomalaista. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten asenteiden takana olevaa arvomaailmaa. Ylen verkkosivujen asenteellisesti kirjoitettu juttu Suomalaiset voi jakaa kuuteen ryhmään: Oletko hyväntahtoinen hengellinen vai turvallisuushakuinen patriootti? kuvaa hyvin sitä, miten punavihreän kuplan sisällä elävät toimittajat haluaisivat itsekin jakaa suomalaiset "hyviin" ja "pahoihin" kansalaisiin.

Tutkimuksen mukaan ensimmäiseen ryhmään kuuluvat "kokeilunhaluiset individualistit asuvat isoissa kaupungeissa, ovat avarakatseisia ja ajatusmaailmaltaan liberaaleja. Heitä löytyy kaikista ikäluokista." Yle ja tutkimus ei pidä tätä segmenttiä minäkeskeisenä kuten paria muuta ryhmää, vaikka juuri "kokeilunhaluiset individualistit" ovat ilmiselvästi kaikkein itsekkäimpiä. He ovat kulutuskeskeisimpiä ja muita useammin lapsettomia urbaaneja hedonisteja. Tutkimuksen tekijöistä ja toimittajista löytyy paljon tätä minäminä-sukupolven kokemuksenmetsästäjää, joten on selvää että heidät arvotetaan myönteisessä valossa.

Toinen ryhmä on nimetty "hyväntahtoisiksi hengellisiksi", jotka ovat enimmäkseen naisia. Koska nyky-yhteiskunnassa ei voi sanoa mitään negatiivista naisista ilman suhteetonta mediakohua, ovat myös tutkijat olleet halukkaita säilyttämään työpaikkansa, joten kajahtaneita mariamagdalenoja, New Age -hörhöjä ja moralistisia kirkkotätejä kutsutaan yhtä kaikki epiteetillä "hyväntahtoinen", koska 

He ovat hyvin aktiivisia järjestöissä ja huolehtivat muista. Elävät hyvän elämän periaatteidensa mukaan. Hyväntahtoisiin hengellisiin kuuluu Suomessa joka viides, miltei pelkästään naisia. Ryhmä on varsin selvästi määriteltävissä.

Tutkijoiden mielestä punamädätyksen edistäjinä SPR:ssä ym. hyysärijärjestöissä  toimivat "pyyteettömät apulaiset" ovat Hyvällä asialla™, vaikka syvempi tonkiminen voisi paljastaa heistä ties mitä pimeitä motiiveja ja arvelluttavia eläimellisiä vaistoja. He ovat toki hallitsevan ideologian palveluksessa toimivia konformisteja, mutta hyödyllisyydessään tuskin täysin itsetiedottomia idiootteja, vaan monesti moraalipisteitä kerääviä laskelmoijia:

Kaikki auttaminen ja aatteellisten järjestöjen tukeminen on koholla tässä ryhmässä. He arvostavat kirkkoa ja ovat eniten mukana luterilaisen kirkon toiminnassa. 

– Tämä ryhmä on niin innokasta, etten tiedä miten heillä tunnit riittävät kaikkeen, ihmettelee Mikko Hormio. He huolehtivat toisista ihmisistä, kuluttavat kestävästi ja välttävät kokeiluja. Hyväntahtoisuus on sekä toiminnallista että periaatteellista. Tiedetään miten periaatteessa pitää elää ja toimitaan sen puolesta.

Miesaktivisti Henry Laasanen kärjistää hauskasti verkkolehti Oikea Median kolumnissa YLE: Paskat miehet ja ihanat naiset, kuinka sukupuolinarsistinen retoriiikka on vallannut arvotutkimuksen: 

1.Naisista suuri osa on innokkaita ja ahkeria hyväntahtoisia hengellisiä, jotka kuluttavat kestävästi ja kuuluvat kirkkoon. He tietävät, miten pitää elää ja toimivat sen puolesta. "Tämä ryhmä on niin innokasta, että on vaikea tietää, miten heillä tunnit riittävät kaikkeen."  

2.Miehistä suuri osa on passiivisia ja minäkeskeisiä. He ovat yhteiskunnalle potentiaalinen uhka. Muutama prosentti heistä on militantisti rasistisia. He ovat minäkeskeisiä ja pääosin perussuomalaisia.. Heitä vaivaa myös tiedonhaluttomuus.

Tämä arvottava asenne kulkee jutussa myös miesten sisällä. "Hyviä ikämiehiä" luonnehditaan "turvallisuushakuisiksi patriooteiksi", vaikka käsite on sisäisesti ristiriitainen oksymoroni. Joko käsiteparia käytetään tahallaan väärin tai sitten turvallisuushakuiset miehet eivät ole patriootteja, koska patriotismin kuuluu valmius uhrata henkensä kansansa puolesta. Ylipäätään patriootit ovat sotaisia ja epäitsekkäitä riskinottajia, joten heillä ei ole juuri mitään tekemistä "turvallisuushakuisten ikämiesten" kanssa. Parhaiten tuota tutkimuksessa mainittua hissukkajoukkoa kuvaisi Yle Watchin lanseerama termi demariläkeläiset, sillä tutkimuksen mukaan "Hyvät ikämiehet" ovat auktoriteettiuskoisia Yle uutisten seuraajia:

He ovat sanomalehtien suurkuluttajia, avaavat aina television Ylen puoli yhdeksän uutisten aikaan. Turvallisuushakuiset patriootit kertovat itsestään isänmaallisina ja puhuvat Suomesta hyvää. 

Hyväntahtoinen patriotismi ei ole ensijaisesti poissulkevaa. – Perinteinen isänmaallisuus ei kuulu samaan laariin muukalaisvihamielisyyden kanssa, sanoo Mikko Hormio.

Kuvaavaa jutussa on, kuinka sekä tutkija että toimittaja pitävät kulutuselämäntapaa arvostettavana toisin kuin ikämiehen pidättäytymistä turhasta roinasta, jonka he katsovat olevan moitittavaa ("itsekästä") maalaismaista nuukuutta:

Kuluttajina turvallisuushakuiset patriootit ovat nuukia ja shoppailu ei kiinnosta. Ryhmässä on enemmän yli 55-vuotiaita miehiä. He asuvat usein maaseutukaupungeissa. 

Moraalipisteiden keruussa pahnan pohimmaiseksi jää tutkijoiden mielestä ryhmä "passiiviset minäkeskeiset". Tutkijoiden ja Ylen mukaan he elättelevät kapinahenkeä yhteiskuntaa vastaan ja vastustavat pakolaisia. He eivät seuraa mediaa (=YLE, HS ym. "virallinen totuus") ja asuvat pääasiassa pienillä paikkakunnilla. Ylen toimittajien sisäisissä keskusteluissa tämä porukka tunnetaan toiseuttavasta termistään rasistijuntit, mutta tämän sanomisessä ääneen heiltä puuttuu rohkeus, vaikka sana varmasti onkin koko ajan sormien päässä.

Tutkijat eivät määrittele mitenkään sitä, mitä "passiiivisten ryhmän" minäkeskeisyydellä tarkoitetaan. Rivien välistä saa kuitenkin käsityksen, että muukalaisinvaasion vastustaminen tarkoittaisi samaa kuin minäkeskeisyys, vaikka sillä ei käytännössä ole mitään tekemistä konkreettisen itsekkyyden kanssa. Itse asiassa "passiivisille minäkeskeisille" tulee yhteiskunnassa ja työelämässä vain harmia, mikäli he puolustavat suomalaisten oikeutta geneettiseen itsesäilytykseen. Tämän vuoksi heitä voisi pitää jopa epäitsekkäinä, koska he ovat mielipiteidensä vuoksi valmiita uhraamaan oman etunsa eivätkä kumartele opportunisesti vallitsevan hegemonian suomalaisvihamieliselle agendalle. 

Sitä vastoin ekologisesti kestämättömän afrikkalaisinvaasion näkyvällä edistämisellä ei ole mitään tekemistä epäitsekkyyden mutta sitäkin enemmän moraaliposeerauksen kanssa. Tämä käy selväksi jo siitä tosiasiasta, että he eivät itse kustanna muukalaisvyöryä vaan käyvät muiden verokukkarolla ja jättävät lopullisen laskun tuleville sukupolville. Tällaisesta lyhytnäköisestä halpamaisuudesta huolimatta he kehtaavat vielä syyttää muita "yhteisen vastuun" puutteesta! Lisäksi monet näistä hyväkkäistä ovat mukana pakolaisbisneksessä, joten he hyötyvät maahantulijoista, joiden kustannuksista vastaavat muut. 

Tässä meillä on joukko aktiivisia minäkeskeisiä, joita tutkijat eivät halunneet huomioida mitenkään. Tutkimuksen suomalaiskategoriat näyttävät olleen rakennettu tutkijoiden omien mieltymysten mukaan eikä niinkään todellisten tunnistettavien ryhmien perusteella. Esimerkiksi viimeisenä mainittu tosinajattelijoiden eli "tiedonhaluiset vetäytyjien" ryhmä näyttää heijastelevan tutkija Mikko Hormion omia positiivisia ennakkoluuloja. Jos uskoisimme tätä tutkimusta, tiedonhaluiset toisinajattelijat muodostuisivat lähinnä vain punavihreistä nössyköistä, vaikka Suomessa on jo huomattava lukeneiden nörttien verkkoalakulttuuri (Ylilauta, Muropaketti), joka imee sivistyksellistä voimaansa mm. Alt.right liikkeen viittaamista ajattelijoista:

– Ryhmässä on mukana vihreitä ja korkeasti koulutettuja, ilmeisen sivistynyttä ja valistunutta väkeäkin, jota ei voi luokitella syrjäytyneeksi, Mikko Hormio sanoo.

Tutkimuskohteiden kategorioinnin keinotekoisuudella yritetään selvästi vahvistaa tiettyjen ideologisten ajattelutapojen ylivertaisuutta. Ryhmien ad hoc -luonne vain korostuu kun niissä ei oteta lainkaan huomioon feministejä, joita ei voi juuri pitää hyväntahtoisina ja individualistisina. Edellä mainittu Henry Laasanen toteaakin kolumnissaan:

Mihin ryhmään kuuluvat sadattuhannet feministit? Feministit eivät todellakaan ole individualisteja tai avarakatseisia. Sen ymmärtää esim. lukemalla netin feministiryhmiä, joita tiukkapipoisempia saa hakea. Feministit eivät myöskään ole vetäytyjiä, kokoomuslaisia, ikämiehiä tai patriootteja. 

Suomi jakaantuu paskoihin miehiin ja ihaniin naisiin. Tiukkapipoisia feministejä ei ole olemassakaan. Pienissä kaupungeissa ja maaseudulla asuu satojatuhansia "Hyväntahtoisia hengellisiä naisia" , jotka ajattelevat muiden parasta 24/7, eikä heissä ole mitään vikaa. Missä he piilottelevat? Maalla minä olen tavannut pääasiassa pahansisuisia ja juoruavia akkoja. 

Paskimpia miehiä ovat syrjäytyneet perussuomalaiset. He eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta siitä huolimatta he ovat maahanmuuttovastaisia. Kaiken muun pahan lisäksi perussuomalaiset miehet ovat passiivisen minäkeskeisiä.

Ei lisättävää! Insight360:n tutkimus ja Yle kertoivat meille totuuden millaiseen väkeen suomalaiset ovat jakaantuneet. Ellet usko, taidat kuulua passiivisiin minäkeskeisiin. Nyt äkkiä pois Yle Watchin ääreltä ja kuuntelemaan mitä Yle-Pravdan satusetä Matti Röngällä on kerrottavana!

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

                                                         ******************************

Feministeistä puheen ollen, Ylessä voivoteltiin tiistaina kuinka feminismin näkyvyydestä huolimatta aatetta kannattavat puolueet taapertavat edelleen alhaisissa suosioluvuissa. Uutisartikkelissa Feministiset puolueet ovat kaupunkilaisten heiniä – Radikaalit aloitteet, kuten "miesvero", karkottavat äänestäjiä toimittaja Kai Jaskari on kuitenkin toiveikas, mikäli on uskominen haastateltuihin kuten Feministisen puolueen johtaja Katju Aron lausuntoihin jutun lopussa. 

Tosin lukija ei taida olla yhtä vakuuttunut sukupuolinarsistisen feminismin tarpeellisuudesta kuin Katju Aro, sillä alussa puheenvuoron saa maailman  etuoikeutetuimpaan ryhmään eli nuoriin valkoisin naisiin kuuluva Petra Piiroinen, joka toteaa kaiken yhteiskunnalta ja Cuck-miehiltä saamansa paapomisen jälkeen, että

– Kyllä ainakin nuoresta naisesta välillä siltä tuntuu, että tarvitaan. Edelleenkään, vaikka ollaan hyvin pitkällä tasa-arvossa, niin ei olla vielä perillä.

Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Varsinkin nuorilla valkoisilla naisilla on niin paljon markkina-arvoa, että he voivat vaatia vaikutusvaltaisilta Cuck-miehiltä aivan mitä tahansa.

PS. Tänään 10.10. oli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Arvatkaapa muistiko Yle.

                                                         ******************************

Yle TV1, tiistai 10.10.2017 klo 21:00, A-studio  

Mitä tekee Katalonia? Transvanhemmuus - mies synnyttäjänä. Miten Myanmarin rohingyojen vaino voidaan lopettaa? Juontajana Marja Sannikka. #yleastudio HD

Prommillevähemmistöä edustavan Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo pääsi jälleen kerran parhaaseen katseluaikaan kertomaan 99,999%:lle suomalaisille, kuinka heidän pitäisi ajatella oikeaoppisesti sukupuolielimensä silponeista identiteettiongelmaisista. 

PUNAISEN YLIOPISTON LUNATIC FRINGE MARSSI KULTTUURIMARXILAISUUDEN PUOLESTA

Vasemmiston pitkän marssin seurauksena yliopiston
taso on laskenut.

Yliopiston mölisevä vasemmistosiipi on sitten marssinut tänään eri puolilla maailmaa "totuudenjälkeistä aikaa vastaan". Kampanja alkoi Yhdysvalloista, jossa sitä motivoi presidentti Donald Trumpia vastainen liikehdintä. Hurskastelevan röyhkeyden huippuna on pidettävä sitä, että mielenosoitukset on polkaissut liikkeelle vasemmiston Lunatic fringen taikauskoinen punakaarti, joka on se viimeinen porukka puhumaan tieteen objektiivisuudesta ja "totuuden jälkeisestä ajasta" yhtään mitään. Ylen verkkosivujen jutussa Tiedemarssijat vastustivat totuudenjälkeistä aikaa ympäri maailman lainataan punaliberaaleja hyväkkäitä, jotka politikoivat itse, mutta saatuaan kritiikkiä alkavatkin ilman evidenssiä sättiä kriitikkoja "valeuutisten" levittäjiksi:

– Nykyään liikkeellä on niin paljon valeuutisia ja vaihtoehtoisia faktoja. Nyt on erityisen tärkeää muistaa, että tiede on rakentanut sen yhteiskunnan, jonka tunnemme, sanoi Sydneyn marssille osallistunut Parissa Zand uutistoimisto AFP:lle. – Tiede ei ole poliittinen agenda, vaan tiede on faktoja, totesi opettaja Byrne La Ginesttra.

Jos tieteellä ei ole poliittista agendaa, niin miksi sitten Yhdysvalloissa sosiaalisia hörhötieteitä opiskelevat vasemmistoaktivistit saavat rauhassa levittää progandaansa, terrorisoida egalitaarista valhetta kritisoivia konservatiiviopiskelijoita, vaatia rodullista segregaatiota muistuttavia "turvatiloja" (Safe-space) itselleen ja globaalille enemmistölle (ei-valkoisille), ja estää väkivalloin sosiobiologeja kuten Edward O. Wilsonia luennoimasta ja hyökäävät maailmankuulun älykkyystutkija Hans Eysenckin päälle. 

Tuo sama länsimaiden yliopistojen sisällä valtaa pitävä vasemmistolaisten sosiaalitieteiljöiden noitapiiri painosti vuonna 2007 Lontoon Science Museumia, jotta se estäisi DNA:n toisen löytäjän, Nobel palkittu James D. Watsonia pitämästä puhetta. Syynä sananvapauden loukkaukseen oli Wilsonin aiempi lausunto, jossa hän sanoi ääneen vasemmistoegalitaristeja ärsyttävän totuuden: "Olen hyvin surullinen Afrikan kohtalon suhteen, sillä yhteiskuntapolitiikkamme pohjautuu oletukseen, että afrikkalaisten älykkyys vastaa omaamme. Tutkimukset eivät tue sitä oletusta". 

Helsingin Yliopistossa on yli 36 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa 8400, mutta kaupungin keskustaan heistä oli kerääntynyt paikalle vain parisataa, mikä kertoo että vain vasemmistoräähkät olivat tulleet paikalle 60-lukulaisen "happeningin" merkeissä. Yksi haastatelluista, Ikääntynyt goottipunkki ja fyysikko Syksy Räsänen, puhui hartaasti totuudesta ja tieteestä, mutta ei malttanut silti valehdella kun puheeksi tuli Yhdysvaltain tiedepoliitiikka. Hän tuli epäsuorasti väittäneeksi, että Yhdysvaltain poliittinen johto kannattaa kreationismia, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Se, että sananvapauden maassa äänekkäät uskonnolliset hörhöt voivat esitää julkisuudessa mielipiteitään ei ole merkki siitä, että ateistiliberaali Trump esikuntineen sitä kannattaisi. Ilmeisesti Räsänen päättelee, että uskonnollisen oikeiston eksoottiset näkemykset ovat myös maan virallinen linja vain siksi, että presidenttinä on vasemmiston arkkidemoniksi nostama Donald Trump. 

Muut haastatellut yliopistoaktivistit narisivat enimmäkseen rahoituksen vähyyttä etenkin sosiaalitieteiden puolella. On vaikea nähdä miten tämä liittyy Trumpiin ja "totuuden jälkeiseen aikaan", mutta ilmeisesti niiden varjolla sössölogiset valetieteilijät pääsevät julistamaan sanomaa, kuinka tärkeitä heidän tendenssitutkimuksensa ovat yhteiskunnalle. Ei ole mikään salaisuuus, että 1960-luvulla Suomessa monet sosiologian laitokset perustettiin akateemikko Pekka Kuusen innoittamana  pönkittämään sosiaalidemokraattista hyvinvointivaltion tasa-arvoideologiaa. Sosiologian tieteellinen objektiivisuus on edelleen hyvin kyseenalaista, eikä ala ole vieläkään suostunut ottamaan tutkimuksessaan huomioon ihmisen biologiaa eikä pyri rakentamaan teoriotaan mateemaatisin mallein kuten edesmenneet emeritusprofessorit Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vahanen vaativat jo vuonna 2001 kirjassaan Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. 

Täysin irrelevantin Trump-kaunan sijaan yliopiston olisi tehtävä tieteellinen ryhtiliike ja siirettävä politisoituneet pseudotieteet kuten sukupuolentutkimus kansanopistoihin New Age -kurssien seuraksi. Ilman tätä toimenpidettä Yle voi hyvillä mielin pitää Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aroa kompetenttina yhteiskunnallisena ja tieteellisenä asiantuntijana, joka saa ilman poikkipuolista sanaa väittää, että "biologia tuntee yli 30 sukupuolta...jos lähdetään ihan faktoista liikkeelle". 

Tässähän olisi Faktantarkastajilla hyvä paikka puhaltaa peli poikki, mutta jostain syystä Ylen Johanna Vehkoo ei asiaan tartu. Ja miksi tarttuisi, onhan hän pahamaineisena femikomuna samaa seurakuntaa kuin Katju Aro ja kuuluu äkkiväärään feministiseen propagandapaja Hattuun, jonka toisena kantavan voimana on mieskaunainen Saara Särmä (ei missityyppiä). Koska vielä tänään Faktantarkastajat eivät ole oikoneet Aron valhetta, meidän on syytä uskoa että Vehkoo ja kumppanit kiistävät biologisen sukupuolen, jonka määritelmänä on kaksi eri kromosomistoa XX ja XY, ja että kaikki muut fenotyypissä näkyvät poikkeamat ovat sairauksia ja mutaatiota. Poskettoman väitteensä Aro esitti eilisessä Pressiklubi-ohjelmassa:

Yle TV1, perjantai 21.4.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Valkoisen naisen taakka? Keskustelemassa Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) sekä toimittaja Reetta Räty. Juontajana Ruben Stiller. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Toimittaja Ruben Stiller ei turhia kursaile, vaan tuo studioon härskisti 3-1 asetelman, jossa hän yhdessä Feministipuolueen Katju Aron ja Hesarin sukupuolinarsisti Reetta Rädyn kanssa pitivät oikeudenkäyntiä perussuomalaista arjatarta Laura Huhtasaarta vastaan, koska tämä ei nielemättä pure hörhöfeministien todellisuutta kieltävää agendaa.

Jo heti alussa tehdään selväksi pelin henki: Stiller hyökkää yhdessä molemman feministinoidan kanssa Huhtasaaren kiistämättömiä näkemyksiä vastaan eikä edes yritä peitellä kenen puolella tässä ollaan ja ketä vastaan poliittisesti kampanjoidaan. Selvää oli myös se, että Stiller ei puuttunut mitenkään feministien esittämiin houreisiin, joista pahimpana esimerkkinä oli Aron mielikuvituksellinen väite, että "biologia tuntee yli 30 sukupuolta". Tuossa kohtaa Laura Huhtasaari olisi voinut iskeä kiinni satutädin emävalheeseen, mutta luultavasti hän lamaantui sanattomaksi noin häkellyttävän aivopierun edessä.

Ovelana juutalaispoikana Stiller osasi viedä syytekirjelmänsä suvaitsevaisuuskeskusteluksi, jossa hän syytti persuja umpimielisestä heteronormatiivisuudesta, koska he eivät muka kestä sitä, että keskuudessamme on transsukupuolisia ihmisiä (joita ei jostain kumman syystä ollut ennen 1990-lukua). Huhtasaari sentään vastasi, ettei noin pieni marginaaliryhmä ole kenellekään ongelma, vaan ongelma on siinä, että joku promillen porukka alkaa feministimafian tukemana määrätä enemmistölle mikä on oikeaoppinen sukupuolijako.

Sukupuolinarsistisen Panzerwagen-feministi Aron lempiaheena keskustelussa oli sukupuolioletus, jonka mukaan on sietämättömän järkyttävä ihmisoikeusloukkaus, että 99,999999% kansalaisista, jotka jakavat sukupuolen mieheen ja naiseen, eivät huomioi väestön tuhannesosapromillen tunteita. Tästä tematiikasta ja paljon muustakin kirjoittaa feministien syvästi vihaama Henry Laasanen pistämättömästi:

Ilmeisesti Aron ja muiden feministien mukaan sukupuolta ei pidä olettaa, vaikka henkilö näyttää kuinka stereotyyppiseltä mieheltä tai naiselta tahansa. Korrektissa feministisessä lähestymistavassa annetaan lähes mahdottomalle erehtymisellekin mahdollisuus. 

1. Anteeksi Bull Mentula, oletteko te mies vai nainen?
2. Sara Sieppi, en uskalla olettaa sukupuoltanne, vaikka kieltämättä muistutatte kaukaisesti naista. 

Kumpikohan loukkaa naisia enemmän: se että oletetaan heidät ulkonäkönsä perusteella naisiksi vai se, että leikitään tietämätöntä heidän sukupuolestaan?

PÄIVÄN PARAS UUTINEN - SUOMEEN FEMINISTIPUOLUE!

Fem-kom: "Tasa-arvoa kaikille paitsi naisille erityisetuja."

Yhteiskunnassa puhutaan liian vähän siitä, kuinka merkityksettömäksi koettu hyvinvointi synnyttää lukeneistossa turhautumista, jota pyritään purkamaan sillä, että etsitään ja tuotetaan keinotekoisia "ongelmia", joita pyritään sitten kaikella touhukkuudella "ratkaisemaan". Ruotsin mallin mukaisesti melläkin jaksetaan vielä 2000-luvulla, kaiken orwellilaisen Isosisko-lainsäädännön jälkeen, tehdä tasa-arvosta ja rasismista lopullista ratkaisua vailla olevia ongelma. 

Usein asia on vielä niin, että piilomarxilaisten korostama lopputulosten tasa-arvo on täysin päinvastainen mitä on lähdetty alussa ajamaan. Poliittisesti korrektien uhriryhmien asema on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut monin paikoin parempi kuin heidän riistäjikseen julistetuilla valkoisilla heteromiehillä, jotka nähdään kaikki varakkaina ja vaikutusvaltaisina alfauroksina. Progandistisen toiston luoma kuvitelma lasikatosta on pienen etuoikeutetun sisäpiirin "ongelma", kun taas miehillä murskaantunut lasilattia ilman suojaavaa tukiverkostoa tarkoittaa liian monillle spurgun ja linnankudin kohtaloa; vastaavasti verorahotteisella julkisella sektorilla kivoissa sisähommissa naisia on 80%, mutta tätä ei pidetä tasa-arvokysymyksenä, vaan se nähdään samanlaisena lakonisena tosiasiana kuin naisten korkeampi markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla.

Kun siilitukalla on liikaa vapaata aikaa hyvinpalkatussa suojatyöpaikassa kuten virka punaisen yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, alkaa hän ennen pitkää kehitellä harhaisia teorioita, joiden tavoitteena on saada tasa-arvon nimissä lisää valtaa xx-merkkisille ihmisille. Lattapäinen tasa-arvo, johon kuuluu mm. ansiottoman palkitseminen ja erinomaisen rankaiseminen, oli lainsäädännöllisesti valmis Suomessa viimeistään 1980-luvulla. Sen jälkeen telaketjufeministien on pitänyt keksiä itselleen uusia ongelmia, jotta vallankumoksellinen liike ei pysähtyisi ja he tuntisivat itsensä tarpeellisiksi "oikeustaistelijoiksi". Yleensä tämä asenne on näkynyt kiertoilmauksina esitetyissä vaatimuksissa, joissa sukupuolinarsistit ruikuttavat, että naisilla ei ole vieläkään riittävästi valtaa, vaikka sitä on tarjottu heille kultalautaselta. Mistä ihmeestä he ylipäätään ovat saaneet päähänsä, että valta pitäisi antaa heille vain siksi, että he kuuluuvat ryhmään xx, vaikka universaali vallan laki todistaa, että valta kuuluu sille, joka sen ansaitsee ja sille joka sen ottaa. Ainakaan kunniantunnosta feministit eivät ole vaginamonologi-luennoilla kuulleet mitään.

Tulevia punavihreitä äänestäjiä synnyttävä nuorisokavana YleX:n lempiteemoja on tiedostavan lukiolaistytön ainekirjoituksista tutut sukupuolinen tasa-arvo, homoliitot ja rasismi. Radiokanavan nettisivujen juttu Suomeenkin puuhataan feminististä puoluetta – ”Meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulismi”, pyrkii pontevasti antamaan perusteita kansallismasokistisen hulluuden valtavirtaistamiselle. Tasa-arvofetisismiä ajavalle sukupuolinarsistiselle feministipuolueelle ei ole tilausta kuin ehkä Helsingin seudulla asuville hyväosaisille akateemisille naisille, jonka vuoksi yliopistoklikin on pitänyt keksiä joku vetonaula, jolla se oikeuttaisi sen yhteiskunnallisen kysynnän. Puolueprojekti on ottanyt  tutuksi täkyksi vuosikausia nurkan takana vaanineen "rasistisen oikeistopopulismin", joka ei tosin vieläkään ole realisoitunut mitenkään. Koska tulevalla feministipuolueella ei ole tarjottavana kansalaisia oikeasti vaivaaviin ongelmiin mitään, voi liberaaleja aina pelotella kryptisellä "äärioikeistolla":

- Tässä poliittisessa tilanteessa tuntuu, että tasa-arvokehitys kulkee meillä taaksepäin, ja meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulistinen poliittinen liike, sanoo Katju Aro, yksi Feministisen puolueen kolmesta puheenjohtajasta. Hän on myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.

Ja mikähän tuon liikkeen nimi on ja missä se vaikuttaa? Kärsimättömän Aron mielestä tasa-arvofundamentalistinen kehitys ei kehity tarpeeksi nopeasti, joten silloin tasa-arvo näyttää ikään kuin menevän taaksepäin.  Eihän tämä ole kaukana Stalinin vallanhimoisesta suuruudenhulluudesta, jossa hänelle ei riittänyt minkäänlainen poliittinen eteneminen. Tällaisella asenteella puolueella on odotettavissa sama menestys kuin ruotsalaisella Feministisellä aloitteella, joka on kerännyt valtiollisissa vaaleissa huikean 0.4.-3 prosentin kannatuksen, jolla se ei ole päässyt edes valtiopäiville. Länsinaapurin feministipuolueen kannatuslukemat ovat hämmästyttävän pienet, vaikka virallinen Ruotsi on tehnyt aatteesta lähes valtiouskonnon. Suomalaisessa valtavirtajournalismissa, jota YleX:nkin juttu edustaa, on huvittavaa huomata se piintynyt tapa, jolla ruotsalaisen itsetuhoisen hulluuden muotoja kuten feminismiä pidetään poliittisena normina, jota virallisen Suomenkin pitäisi noudattaa:

Ruotsissa feminismi on paljon selkeämmin valtavirtaa kuin Suomessa, jossa yhä rettelöidään siitä, onko feminismi vain naisten oikeuksia miesten kustannuksella ajava liike. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven on puhunut hallituksestaan feministisenä, ulkoministeri Margot Wallström taas on määritellyt Ruotsin ulkopolitiikan feministiseksi ulkopolitiikaksi.

Yle Watch ja vastuulliset kansalaiset tervehtivät uutta puolueprojektia ilolla, koska se repii punavihreää rintamaa ja hajottaa vasemmistoliiton ja vihreiden kannatusta. Siitä vaan jokainen täyttämään puolueen kannattajakorttia!

TV1, Torstai 16.6.2016 klo 18:20, Päivän kasvo 

Vieraana Tukholman yliopiston mediatutkija Anu Koivunen.
Yle Areena.

Pahamaineista kulttuurimarxilaista mädättäjää Anu Koivusta haastatteli asialle myötämielinen naistoimittaja Pirjo Auvinen, jolloin vähäinenkin mahdollisuus kritiikkiin katosi välittömästi hameesta sisään. Tämä on varmaan sitä tasa-arvoa, jossa on 100% naiskiintiöt. Eräs kansalaisvaikuttaja totesikin somessa kovin tasa-arvoisesti, että katsojan pitäisi itse saada valita selostusääni samalla tavalla kuin auton navigaattorissa. 

Julkisuudessa viihtyvä ja median joka alan asiantuntijaksi nostama Koivunen kommentoi tällä kertaa suomalaistärähtäneistön uutta feminististä puoluehanketta. Haastattelua seuratessa oli vaikea erottaa, onko Koivusta haastateltu asiantuntijana vai tulevan puolueen aktiivina. Kymmenminuuttisessa studiotuokiossa Koivunen toisti pähkinänkuoressa samat feministiset kliseet kuin uuden puolueen voimanaiset Katju Aro, Maryan Abdulkarim ja transaktivisti Annu Kemppainen.  

Koivunen valitteli rivien välistä, että vain naisille edullinen tasa-arvo on katoamassa, koska äärioikeisto tulee ja tappaa ja naisia syrjitään kollektiivisena entiteettinä, koska Kokoomus ei valinnut Elina Lepomäkeä puolueen puheenjohtajaksi. Lähes holokaustiseen pöyristymiseen mentiin silloin, kun mediatutkija päivitteli sitä, että lehtikuvissa yhteiskuntasopimusta allekirjoitti vain yksi nainen. Fasistista pahuutta oli myös se, ammattiliittoja johtaa pätevät miehet.

Koivusen puheenvuoro kuulosti lähinnä yläluokkaisen naisen marmatukselta, jossa toistettiin se pettymys, että maailma ei menekään täysin omien toiveiden mukaan, varsinkaan yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa. Alaluokan ongelmat koskevat enimmäkseen miehiä, joten se on heidän oma vikansa.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

UUSITTU A-STUDIO ETSII NYT MYÖS "RATKAISUJA ONGELMIIN"

Luoja paratkoon, enää A-studiolle ei riitä se, että ohjelma harjoittaa valikoivaa tiedonvälitystä marssittamalla studioon punaliberaaliin agendaan sopivia haasteteltuja, vaikenemalla tietyistä asioista tyystin ja asettamalla kysymykset poliittisesti korrektin matriisin läpi. Ylen johtaja Atte Jääskelainen, mies joka kannattaa sensuuria ja kommentointimahdollisuuden poistamista isoista mediosta,  sanoi puoli yhdeksän tv-uutistissa, että uudistettu A-studio pyrkii asioiden esittelyn lisäksi antamaan niihin myös ratkaisuja. Voi vain kuvitella millaisia "ratkaisuja" kulttuurimarxilaiset toimittajat ja establishmentiin kuuluvat haastateltavat antavat! No sehän nähtiinkin tänään uudessa A-studiossa :

Yle TV1, 11.1.2016 klo 21:00, A-studio

Kuka Suomessa huolehtii turvallisuudesta, poliisi vai kansalaisten katupartiot? Vastaamassa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

Ohjelmatiedoista poiketen studiossa oli myös vain naisia jäsenikseen päästävän Naisunion puheenjohtaja Katju Aro, joka sai jälleen kerran vierittää keskustelun muukalaisten valkoisiin naisiin kohdistamasta seksiterrorista suomalaisiin miehiin. Aron viesti oli sama mitä nipistelytieteiden professoritkin ovat toistaneet eli että hississä tissivaon tuijottaminen on seksuaalista häirintää, katseella tehty raiskaus, joka on verrattavissa neekereille ja arabeille ominaisiin joukkoraiskauksiin.

Poliisijohtaja Seppo Kolehmainen puhui puolestaan "rasistisista" katupartioista siihen malliin kuin ne olisivat muka laittomia ja syyllistyneet rikoksiin – Kolehmaisen jossitteli niin taitavasti että Pihtiputaan mummo uskoo kai ihan oikeasti, että että esim. Soldiers of Odin olisi jo hyökkäilyt ulkomaalaisten kimppuun. Viesti oli koko ajan se, että vaikka mitään ei ole tapahtunut, niin aina voi tapahtua, ja koska asia voi tapahtua se myös tapahtuu, josta taas seuraa, että siellähän ne Odinin sotilaat vainoavat tälläkin hetkellä etelän poikia. On myönnettävä, että kyse on taitavasta retoriikasta, vaikka selittäjänä olikin vain poliisi. 

Kaiken kaikkiaan ohjelma tarjosi juuri sitä samaa tuttua huttua, mitä A-Studio on lähettänyt jo vuosikausia. Huolestuttavaa on sitä vastoin se, että mikäli yhteiskunnallisessa keskustelussa otetaan tosissaan poliisijohtaja Seppo Kolehmaisen ratkaisut, tarkoittaa se poliisien vajaiden resurssien keskittämistä väärin ajattelevien katupartioiden kyyläämiseen, ruumiintarkastuksiin ja lopulta jollain kierolla keinollla niiden kieltämiseen. Kun poliisin suoja loppuu, ei viimeisenä lenkkinä ole edes katupartioita, jotka voisivat auttaa vaikkapa Katju Aroa, kun tämä kostean viikonlopun jälkeen hoipertelee kotiinsa väistellen arabilaumoja.

Jokainen voi tykönään vertailla miten hyvin tämän iltainen A-Studio edusti kansalaismielipidettä ja toisaalta hallitsevan eliitin ja sen liepeillä hyörivien mädättäjien intressiä. Tietysti omalla mainossivullaan A-Studion tiimi antaa herttaisen kuvan innostuneista toimittajista, joiden sydämmellä on suomalaisten etu, mutta jo tänään nähdyn perusteella ohjelmassa oli paljon porua, mutta vähän villoja.