YLE TUOMITSEE ISRAELIN ETNONATIONALISMIN, KOSKA SAMAA EI TOIVOTA EUROOPPAAN

Viktor Orbán (vas.) vieraili kesällä Israelissa pääministeri
Benjamin Netanjahun luona. Kyse on epäpyhästä liitosta,
jolla ei ole kantavuutta, sen verran maiden intressit
eroavat toisistaan esim. diaspora-juutalaisten kohdalla.

Lähi-itä on ikimuistoisista ajoista asti ollut sotaisa hornankattila, jossa aggressiivinen etninen nepotismi monoteistisine aavikkouskontoineen on paikallisten kansojen toinen luonto. Mitään muutosta tähän luonnontilaan tullaan tuskin koskaan saamaan, joten ulkopuolisille on järkevintä pysyä mahdollisimmman kaukana alueen loputtomista selkkauksista. Valitettavasti arabien yhä suuret öjyvarat ja Israelin kuristusote Yhdysvaltain ulkopolitiikasta takaavat sen, että länsimaat vedetään vuodesta toiseen mukaan Lähi-idän ikuisiin valtataisteluihin.

Muiden länsimaiden tapaan myös Suomesta löytyy koko liuta valtamedian toimittajia, jotka tarjoavat lukijoilleen Lähi-idän tilanteen hoitamiseksi vasemmistolaisia lumelääkkeitä. Sen sijaan, että tuettaisiin selkeitä kansallisvaltioita ja etnistä separatismia, Ylen surullisenkuuluisia toimittaja Sampo Vaarakallio tuomitsee Israelin pyrkimyksen etnovaltioon uutisjutussaan Uusi kansalaisuuslaki betonoi Israelin juutalaisten valtioksi – siirtokuntalainen tuntee iloa ja arabi olonsa sorretuksi. Vaarakallion haastattelema Beit Elin juutalaissiirtokunnan voimahahmo Hagi Ben Artzi julistaa:

– Israelin valtio on avoin maailman kaikille juutalaisille, mutta ei muille ihmisille. Erityisesti se ei ole avoin arabeille, Ben Artzi sanoo siirtokunnan rauhaisassa ja vihreässä puistikossa.

Vaarakallio ilmiselvästi kauhistelee uutta lakia, jonka mukaan vain juutalainen voi olla Israelin täysivaltainen kansalainen. Laki tarkoittaa sitä, että juutalaiset omistavat valtion ja heprea on Israelin ainoa virallinen kieli. Totta kai Ben Arzi "perustelee" vaateensa sionistisella uhriretoriikalla:

– Laki on reilu, koska juutalaiset tarvitsevat turvapaikan. Ben Artzi muistuttaa haastattelun aikana useaan otteeseen Euroopan juutalaisvastaisuudesta ja hirvittävästä juutalaisten joukkotuhosta natsi-Saksan keskitysleireillä.  

– Juutalaiset ovat ainoa kansakunta maailmassa, joka on kärsinyt tuhansia vuosia tappamisista, tuhoamisesta ja vainosta.

Lausumatta jäi juutalaisten itsensä harjoittama riisto ja se, että heidät on karkoitettu pelkästään Euroopasta yli sata kertaa ja tuskin syyttä. Vain sokea Reetta voisi pokerinaamalla väittää, että jokaisessa karkoituksessa juutalaiset ovat aina olleet syyttömiä ja karkottajat väärässä. Tässä yhteydessä voi viitata pilapiirtäjä Kari Suomalaiseen, joka sanoi aikoinaan kurdeista, että pakkohan niissäkin on jotain vikaa olla, kun kaikki niitä kerran vihaavat. 

Ollaanpa Ben Arzin uhriretoriikasta mitä mieltä tahansa, hänen vaatimuksensa juutalaisten etnisestä kansallisvaltiosta on kuitenkin sikäli perusteltu, että jokaisella kansalla pitää olla oma turvapaikkansa. Muutettavat muutettuina, suomalaisia on vain reilu viisi miljoonaa, joiden turvapaikka on yksi ainoa Suomi, sillä muualla kuten Venäjällä heidät on hukutettu kansojen mereen tai hävitetty etnisissä puhdistuksissa. Israelin kaltainen etnovaltio olisi Suomen turva, sillä näin suomalaisten säilyminen turvattaisiin myös oman valtion sisällä. Tämä kaikki on tietenkin Vaarakalliolle vaarallista ajattelua.

Monet Amerikan ja Euroopan kansallismieliset ymmärrettävästi tukevat Israelin etnonationalistista politiikkaa. Ikävä kyllä he ovat naiiveja Israelin pyrkimysten suhteen, sillä maan johto ei puheistaan huolimatta edusta nationalismia, vaan Lähi-idän imperialismia, jossa sen tottelevaisena rottweilerina toimii Yhdysvaltojen sotakoneisto. Mikäli juutalaiset noudattaisivat johdonmukaisesti nationalismia, he antaisivat palestiinalaisille oman maan, jonne Israelin arabit voisivat muuttaa.

Uusi kansalaisuuslaki ei määrittele Israelin valtion rajoja. Laissa on erikseen maininta, että valtio tukee juutalaisten yhteisöjen perustamista. Monet tulkitsevat tämän tahdoksi perustaa lisää siirtokuntia. Se merkinnee lisää kahnauksia Länsirannan palestiinalaisten kanssa.

Toinen haastateltava Haifan arabi Andre Suidan kannattaa toimittajalle mieluisaa monietnistä valtiota. Ideologisen puheen lisäksi häneltä kuullaan myös perusteltua harvoin kuultua kritiikkiä Israelin poliitiikasta:

 – Maailmassa ei ole toista maata, jossa yhden uskonnon edustajat edustavat ainoaa oikeaa uskontoa ja samalla muodostavat ideansa ympärille kansakunnan.

Tässä ei sinänsä ole vielä mitään pahaa, vaan siinä, että vapaaehtoisessa diasporassa länsimaissa elävät vaikutusvaltaiset juutalaiset ja Israelin ystävät kannattavat aivan toisenlaista politiikkaa isäntämaissaan; se, mikä on Israelille edullista politiikkaa, ei saa olla sitä samalla tavalla länsimaille, koska se ei ole maailmanlaajuisen juutalaisyhteisön etu länsimaissa. Juuri tämän Israelia fanittavat Euroopan nationalistit unohtavat: ylivoimainen enemmistö juutalaisista kannattaa länsimaissa anti-nationalistista monikultturismia, mutta vastustaa sitä Israelin kohdalla. Tämä lienee myös toimittaja Vaarakalliolle niin hämmentävä havainto, ettei hän voi mainita moista kaksinaamaisuutta ääneen, varsinkin kun sympatiat ovat länsimaiden vasemmistoliberaalien juutalaisten puolella.

Jutun lopussa Ylen toimittajan jutut karkaavat käsistä ja todellinen chutzpah pääsee hänen suustaan kun hän rinnastaa köyhien arabien tilanteen Suomen etuoikeutettuun ruotsinkieliseen vähemmistöön. Toki hän huokaisee tyytyväisenä, että Suomessa ei voisi olla hallitusta, "joka vakavissaan pohtisi ruotsin virallisen aseman muuttamista." Jostain syystä valtavirtatoimittajille on tärkeää turvata suhteettoman vaikutusvaltaisen populaation "ikiaikaiset" kieliedut nöyrien suomalaisten edessä. Vanhan sanontahan kuuluu, että Helsingin Sanomat ei ole muuta kuin suomenkielinen painos Hufvudstadsbladetista...

Suidan haastattelu on täytynyt olla mannaa Vaarakalliion korville, sillä juttu päättyy etnisen itsesuojelun tuomitsemiseen:

Eritoten etnisen puhtauden ihannointi arveluttaa ja huolestuttaa. Se on vaatinut liikaa ihmishenkiä niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. 

– Olisi aika unohtaa nuo teoriat, ravintoloitsija Andre Suidan sanoo

Tällaiset puheet voi jättää omaan arvoonsa, sillä tälläkin hetkellä pakkotuotettu etninen moninaisuus synnyttää valtioissa väistämättä sisäisiä konflikteja kuten Jugoslavian sisällissota todisti. Esimerkiksi populaatioiden yleisälykkyyttä ja etnisten konfliktien yleisyyttä tutkineen, edesmenneen professori Tatu Vanhasen mukaan (suomeksi mm. kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin) monietnisyys synnyttää sisäisen logiikkansa seurauksena automattisesti konflikteja. Hän päätyi siihen, että tlastojen mukaan konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys. Vastaavasti biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on todennut samassa kirjassa, että "monikulttuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”.

Näihin tutkijohin Vaarakallio ei luonnollisestikaan halua tukeutua, vaan toisessa israelin etnovaltiota koskevassa jutussaan "Jos tahtoo padota fasismin, täytyy padota nationalismi" – historioitsija Zeev Sternhell muistuttaa Euroopan synkästä perinnöstä hän hehkuttaa vasemmistoliberaalia No borders -ideologia. Molemmat haastattelujutut näytetiin eilisessä A-studiossa, jossa yhtenä aiheena oli "kenellä on oikeus kansalaisuuteen". 

Zeev Strenhell on ilmiselvä jälkimarxilainen utopisti nykyisessä globaalikapitalistisessa viitekehyksessä. Kansojen tahdosta hän ei tietenkään piittaa, jonka vuoksi hänellä on otsaa  väittää, ettei demokratia tarkoita enemmistön valtaa, vaan "ihmisoikeuksien kunnioittamista". Väite on perusteeton jo historiallisesti, sillä demokratiaan ei ole kuulunut universalistinen ja abstrakti käsitys YK:n sanelemista "ihmisoikeuksista", jotka ovat nykyisessä muodossaan alkaneet tarkoittaa vieraiden vapaamatkustajien subjektiviista oikeutta tulla kuokkavieraaksi mihin tahansa maahan. Tosiasiassa "ihmisoikeudet" on kansan tahdon vastaisten globlalistien lisäämä viime aikainen vaatimus, joka ei ole koskaan sisältynyt  aidon kansaan perustuvan demokratian ehtoihin. Toimittaja Vaarakallion kynäilemää juttua voikin pitää pelkkänä mielipideuutisena, jonka globalistista agendaa yritetään kaataa pahaa aavistamattoman lukijan kurkusta alas.

                                               
                                                       ************************



Suomalaisen veren liudentamista Euroopan ulkopuolisiin värillisiin populaatioihin tapahtuu poliittisen johdon, talouselämän ja kultuurivasemmiston edistämän "laillisen" ja laittoman maahanmuuton avulla. Yleensä suurin haitta tästä syntyy itselleen elintilaa suomalaisilta ottavista etnisistä nurkanvaltaajista eikä siihen välttämättä liity väestöjen sekoittumista. Kaikesta median 24/7 multikulti-propagandasta huolimatta suomalaiset pariutuvat heidän kanssaan edelleen melko vähän. Etnistä lähentymistä kuitenkin tapahtuu ja yksi sen peruuttamattomista muodoista on ulkomainen adoptio, jossa värillinen kehitysmaalainen kasvatetaan jo lapsesta asti "suomalaiseksi". 

Suomalaisten katoamista toivovat tahot ovat tietenkin tyytyväisiä tästä niin sanotusta hyvin toimeentulevan edistyksellisen väen käenpoika-villityksestä. Tästä huolimatta Ylen valppaat politrukit kehtaavat moittia suomalaisia siitä, että kaikki eivät pidäkään vieraita käenpoikia ja -tyttöjä aitoina suomalaisina. Tästä kertoo tuore uutisjutuksi naamioitu propagandakirjoitus "Eiku oikeesti, mistä sä oot kotosin?" Ulkomailta adoptoitun suomalaisuus kyseenalaistetaan jopa päivittäin. 

Pitkän vuodatuksen tarkoituksena on tietenkin normalisoida etnomasokistisena kummallisuutena tunnettu kansainvälinen adoptio, jota jopa valtio tukee taloudellisesti. Siinä sivussa adoptiolapsilla dekonstruoidaan suomalaisuus ja tullaan väittäneeksi, että kuka tahansa voi suomalainen, ja varsinkin se, joka on kasvanut lapsesta asti suomalaisessa ympäristössä. 

Ainoastaan ilveiljä ja häpeämätön teeskentelijä voisi väittää, että Keniaan ja Japaniin adoptoitua valkoista suomalaislasta pidetään aikuisena aidosti kenialaisena ja japanialaisena. Ainoastaan valkoisille eurooppalaisille voidaan katteetonta syyllisyydentuntoa hyväksi käyttäen tyrkyttää ajatusta, että kansallisuudella ei ole mitään tekemistä edellisten sukupolvien verenperinnöllä. Suomessa tätä matalan intensiteetin etnistä itsemurhaa tyrkyttää suurista medioista kaikkien fanaattisimmin verorahoilla kustannettu Yleisradio.

                                                       ************************

Yle Teema, tiistain 23.10.2018 klo 23:00 Uusi Kino: Muuri 

Tadhg O'Sullivanin dokumentttielokuva vuodelta 2015 kuvaa Euroopan pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa vähin sanoin, mutta ne sanat ovat otteita Kafkan novellista "Kun Kiina muuria rakennettiin. HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Ahdistus)

Aivan kuin EU:n ja George Sorosin Euroopan kansojen tahdon vastainen petoksellinen massainvaasio vuonna 2015 ei jo sinänsä riittäisi, Yle hieroo puukkoa selässä ja esittää syyllistävän propagandafilmin tuon syksyn tapahtumista. Nyt itketään sitä, että kaikki vapaamatkustajat eivät päässeetkään muun miljoonalauman mukana tunkeutumaan Eurooppaan valkoisten elätettäviksi.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.00, A-studio 

Löytyykö irtisanomislakikiistaan ratkaisu? Pitääkö kolmikantaa korjata? Studiossa työoikeuden professori Seppo Koskinen ja taloustieteen professori emeritus Sixten Korkman. Kenellä on oikeus kansalaisuuteen? Vieraina kansainvälisen oikeuden professori Outi Korhonen ja toimittaja Hannu Reime. Juontajana Heikki Ali-Hokka @halihokka #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Ohjelman jälkipuolella nähtiin Israelin valtion uutta kansalaisuuslakia koskenut studiokeskustelu. Sen inserttinä esitettin Sampo Vaarakallion raportt Israelista, josta hän kirjoitti kaksi edellä mainittua Ylen verkkosivujen uutisjuttua.

Erehdyttävästi Trotskia muistuttanut jälkikommunistinen Yle-jäärä Hannu Reime tietenkin paheksui Israelin nationalistista politiikkaa. Vaemmistoglobalistina Reime pitää etnistä itesuojelua tarpeettomana, koska maailman pitäisi hänen mielestään kulkea kohti  EU-federalismia, jossa demokraattisilla kansallisvaltioilla on vain muodollinen rooli. 

Juontaja Heikki Ali-Hokka oli tällä kertaa sen verran fiksu kysessään Reimeeltä, että jos kaikkia maassaolijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisi, eikö se houkuttelisi maahan sosiaaliturvan perässä tulevia vapaamatkustajia. Reime naurahti vaivaantuneesti, väisti kysymyksen ja siirsi paskanpuhujan (BS) tapaan keskustelun maalitolppia aivan muualle.



TV1, maanantai 22.10.2018 klo 21.30, Dokumenttiprojekti: Diplomaatista anarkisti 

Menestynyt brittidiplomaatti Carne Ross loi uraa mm YK:ssa. Syyrian sota pysäytti Rossin ja hän jätti uransa ja ryhtyi anarkistiksi, joka haluaa tasa-arvoa ja itsemääräämisoikeuden kaikkialle maailmaan.

Ohjelmalinkki Yle Areenaan.

Dokumenttiprojekti – Jeden Tag so schnell!! Systeemin mätäneviä perusarvoja puolustava murrosikäisten anarkismi on Ylen erityisessä suojeluksessa. Mitään häpeämätön Yle ei pahemmin kursaile viestiessään kenen puolesta se haluaa liputtaa "ääripäiden" kulttuurisodassa. Räikeän eron huomaa siitä, kun vertaa tätä ohjelmaa viime torstaina Ylen Ulkolinjassa tulleeseen dokumenttiin USA:n äärioikeiston mukana. 

Olisi vaikea kuvitella, että terävä uusfasisti saisi esittää rauhassa näkemyksiään valtamediassa tavalla, joka suotiin tässä ohjelmassa esiintyneelle brittidiplomaatti Carne Rossille. Hänen kääntymystään anarkismiin ja aatteen "hienoutta" vaalittiin ohjelmassa hellällä kädellä eikä kriittisiä kysymyksiä esitetty. 

Jo tämä kertoo sen, että anarkismi ei ole mikään todellinen uhka eurooppalaisten intressille vihamielisesti suhtautuvalle mediaeliittille. Tosiasiassa anarkokommunistit ovat eliitille mitä tervetullein valeoppositio, koska se tuhlaa kaiken energiansa todellisen opposition, nationalistien, vastaiseen taisteluun. George Soros ei ole ainoa, joka myhäilee tyytäväisenä näille hyödyllisille idiooteille, jotka tekevät hallitsevien  globalistien puolesta likaisen työn. Tällä ohjelmalla kai yritetään värvätä uutta väkeä Systeemin myötäjuoksijoksi siitä porukasta, jotka haluavat ylläpitää kulunutta illuusiota kapinallisuudestaan. 

VIHAMIELISEN ELITIIN JUHLAPÄIVÄ.

Ylen uutiset ja verkkosivut ovat kertoneet näyttävästi tänään Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotis juhlallisuuksista, johon osallistui koko joukko maailman kosmopoliittista eliittiä. Tuo vihamielinen eliitti tunnetaan valveutuneiden kansalaisten keskuudessa erityisesti siitä, että se on jo ajat sitten irtautunut kansallisista intresseistä ajaakseen vain oman sairaan visionsa mukaista yhdenmukaistetun maailman politiikkaa. Maailman valtamediat ovat pitäneet Ylen tapaan muistotilaisuutta niin tärkeänä, että ne esittivät tuon pöyristyttävän hurskastelun monessa maassa suorana lähetyksenä. Vastaavasti Suomessa mm. presidentti Sauli Niinistö ja kansanedustaja Ben Zyskowicz osallistuivat maahamme mitenkään liittymättömään muistotilaisuuteen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa.

Tämän vihamielisen eliitin filosemiittisinä perskärpäsinä toimivat myös monet Ylen toimittajat kuten pahamaineinen 60-lukulainen kulttuurimarxisti Hannu Reime, jonka tämänpäiväinen kiliseinen olkkiukkokokoelma ei pidä lainkaan vettä, mikäli vastaan asetettaisiin esimerkiksi professori Kevin MacDonaldin viime vuosikymmenten tutkimukset juutalaisen sisäryhmän evolutiivisesta strategoista vieraassa kulttuuriorganismissa ja miten tämä on synnyttänyt väistämättä kansallisen itsesuojelureaktion kaikkialla minne juutalaiset ovat yrittäneet soluttautua. Jutussaan Reime rinnastaa juutalaiset mihin tahansa etniseen vähemmistöön, ikään kuin esimerkiksi eskimot tai baskit omistaisivat puolet Wall Streetistä ja 90% globaaleista medioista.

Kaikesta kyynisyydestään huolimatta vihamielinen kosmopoliittinen eliitti kuitenkin herkistyy itsensä luoman uususkonnon, holokausti-kultin, edessä. Kyse on ennen kaikkea funktionaaliseen tarpeeseen luodusta uskonnosta, jonka tarkoitus on palvella konkreettisia päämääriä toisen maailmansodan jälkeisessä uudessa maailmanjärjestyksessä. Juuri holokaustin tarkoin varjeltu ja lakien valvoma (!) virallinen narraatio on se työkalu, jonka avulla valkoisia eurooppalaisia kaikkialla maailmalla pidetään kuristusotteessa. Siksi holokaustitarinaa toistetaan rituaalinomaisesti päivittäin maailman eri medioissa ja sen "totuus" on monissa maissa myös sankitoitu ankarasti. 

Esimerkiksi kansalliseen totuuteen herännyt entinen Punaisen armeijakunnan pääideologi Horst Mahler on tuomittu hiljattain 12 vuoden (!) tuomioon vain siksi, että hän on kyseenalaistanut kiistämättömillä lähteillä holokausti-kertomuksen keskeisimmät väitteet. Ollaan holokaustin virallisesta versiosta mitä mieltä tahansa, on Mahlerin sananvapautta loukkaava tuomio kaikissa suhteissa suhteeton itse "tekoon", joka on vain kokoelma vasta-argumentteja tietystä historian tapahtumasta. Monessa Euroopassa maassa murhamiehetkin saavat pienemmän tuomion kuin Mahler sanomisistaan, mikä taas kertoo siitä, millä pelokkaalla vakavuudella vihamielinen eliitti ottaa kerettiläisen puheet. Samalla se kertoo myös eliitin epävarmuudesta omaan uskoonsa, koska sen täytyy ylläpitää oikeaoppista kertomusta mielivaltaisen lain turvin. Eliitin tapa betonisoida tietty historian tapahtuma nyt ja ikuisesti vain tietynlaiseksi (ja jopa kieltää aiheen jatkotutkimus, mikäli uudet löydökset uhkaavat virallista narraatiota), ei eroa mitenkään keski-ajan katolisen kirkon tavasta asettaa pannaan ne, jotka kyseenalaistivat Raamatun maa-keskeisen universumin. Horst Mahlerin mukaan kyse on poliittisesta vallasta, Saksan ja samalla koko Euroopan nujertamisesta:

Kansana ja kansankokonaisuutena meillä on oma kansallinen ja hengellinen luontomme. Varmin tapa hävittää Saksan oma henkisyys on tuhota kansallinen sielumme ja identiteettimme, ettemme enää tietäisi keitä tai mitä olemme. Vihollinen tahtoo tuhota kansallishenkemme vaatiessaan, että hyväksyisimme ”holokaustiopin” kyseenalaistamatta ja ettemme koskaan saisi selville, ettei tämä järjetön tarina nimeltä ”holokausti” koskaan tapahtunut. Sille ei yksinkertaisesti ole todisteita!  

Nyt, kun ymmärrämme olevamme kansallisen tuhon partaalla, ei ole enää epäilystäkään siitä, kuka vihollisemme on: ikuinen kansojen murhaaja. Sinä hetkenä, kun ymmärrämme tämän, emme enää toimettomina kuuntele vihollisen valheita ja disinformaatiota. Olemme etsimässä asetta puolustaaksemme omaa Saksaamme ja riistääksemme viholliselta sen vallan, joka sillä on meihin. Kuinka ollakaan, meillä on se ainoa ase, jota tarvitsemme puolustaaksemme itseämme hävitykseltä. Se ase on totuus. ”Totuus, koko totuus, eikä yhtään vähempää kuin totuus!”

Kansalaisen on vaikea saada saada selvyyttä holokaustista, sillä on selvää, että pelkästään sodan voittajien versiota seuraavissa median kertomuksissa totuus jää vähintään puolitiehen kuten tuoreessa Ylen jutussa Eloonjääneet muistavat Auschwitzin vapautusta. Siinä halutaan lukijan uskovan 100-prosenttisesti viralliseen tarinaan pelkästään väitettyjen todistajien lausuntojen perusteella, ilman, että niille esitettäisiin yhtään vastakysymystä. Vastapainoksi kannattaa lukea kyseenalaistakin mainetta saaneen Magneettimedian artikkeli Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä. Muistutan, että viestintuojaa ei kannata tappaa vain siksi, että viesti ei satu miellyttämään 

Poliittisen nomenklatuuran käyttämässä historiapolitiikassa holokaustilla on keskeinen rooli kansalaisten indoktrinaatiossa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka viime vuosien hyökkäykset juutalaisia vastaan Euroopassa ovat olleet järjestään ihanaa toiseutta edustavien arabimuslimien tekemiä. Jatkuva mediarummutus "antisemitismin noususta" ei mainitse koskaan eksakteja tekijöitä, vaan vihjaa että kyseessä olisivat valkoiset äärioikeistolaiset, "natsien perilliset". Tällaista mielikuvaa ei levitä vain media vaan nimenomaan juutalaistet itse kuten sanomalehti Kalevan juttu Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa: ”Se on jo täällä” paljastaa. Lehdessä Helsingin juutalaisen seurakunnan ylirabbiini Simon Livson nostaa esille vain netissä löytyvän juutalaiskriittisyyden, vaikka väkivalta tulee puhtaasti muslimien leiristä:

Viime vuosina Helsingin juutalainen seurakunta on satsannut satojatuhansia euroja turvajärjestelmiinsä. Lisäksi se on saanut tukea turvallisuustilanteen valvontaan suurimpina juhlapyhinä poliisipartiolta.  Suomessakaan juutalaisvastaisuudelta ei ole Livsonin mukaan vältytty.  – Suomessahan se on jo levinnyt. Täällä on Magneettimedia, joka on hyvin antisemiittinen, selkeä kannoissaan ja vähättelee holokaustia. Se on jo täällä, Livson toteaa.

Livson noudattaa tässä yleistä juutalaista linjaa, joka on tuttu kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hyökkäykset juutalaisia vastaan halutaan vierittää vain valkoisten (kristittyjen) niskoille, koska johtavat juutalaiset eivät halua keinuttaa yli laidan heidän itsensä luomaa lempilasta, monikulttuurista yhteiskuntaa, joka on näihin päiviin asti ollut niin ylitsevuotavan hyödyllinen heille, sillä kontrolloimattoman maahanmuuton avulla se on heikentänyt huomattavasti kilpailevan isäntäkansan valtaa ja identiteettiä. Tämän kääntöpuolena se on luonnollisesti lisännyt juutalaisten valta-asemaa länsimaissa. Tässä yhteydessä kansalaisten ajatukset muualle harhauttava holokaustipuhe on ollut erityisen hyödyllistä.

******   ************ ***************** *************************


"Tästä täytyy puhua ettei se toistu." Toisia kansanmurhia muistellaan, toisia ei....


"Älkää katsoko tätä videota. Siinä tapetaan ihmisiä, Pakottamalla heidät istumaan rivissaä ja ajamalla autolla heidän ylitseen. Kyllä, kaikki näytetään. Ajankohta on toukokuu 1945, paikka Borislavka-katu Prahassa. Der Spiegel: " Helena Dvoracková, amatöörikuvaaja Jirí Chmelnicekin tytär, oli ensimmäinen joka näki kuvat näistä teloituksista. Hän ei muista, kuinka vanha hän oli kun hänen isänsä pystytti valkokankaan ja näytti filmin. "En voi muistaa kertoiko hän mitään siitä --- ja todella, ei siihen ole paljoa sanottavaa", hän kertoo. Niityn alla Hänen isänsä piilotti filmin vuosikymmeniksi. Kommunistinen poliisikin kyseli sitä, kun joku oli vihjaissut että filminpätkä on olemassa. Poliisi kyseli filmistä ja uhkaili Chmelnicekiä. Filmin kuvaaja ei kuitenkaan luovuttanut filmirullaa. Hän halusi maailman saavan tietää, mitä tapahtui avuttomille ihmisille toukokuussa -45 Borislavkassa. Kymmenen vuotta sitten, kauan isänsä kuoleman jälkeen, Helena Dvoracková tarjosi filmiä tunnetulle Tsekin television historioitsijalle, mutta tämä piti filmin piilossa. "Kansa kivittää minut kuoliaaksi jos näytän tämän", hänen kerrotaan sanoneen. Filmikela päätyi Tsekin television arkistoon kunnes kameramies, joka tunsi amatöörikuvaajan perheen, kertoi filmistä Vondracekille. Tänään Borislavka on yksi Prahan kauneimmistä kaupunginosista, ja ruoho peittää niityn jolla teloitukset tapahtuivat. Vondracek haluaisi aloittaa joukkohaudan etsinnät. "Sen täytyy olla jossain niityllä," hän sanoo. Ei kovin kaukana tästä paikasta sijaitsee kahden (2) natseja vastaan 6.5.1945 taistellessaan kaatuneen tsekin muistolaatta."


Kommentteja:

"Prahassa vuonna 1945 myös sidottiin saksalaisia siviilejä puistojen puihin ja valeltiin bensiinillä ja poltettiin elävä"

"....Vaclavin aukiolla, Beneshin tulojuhlaa varten. Myös saksalaisia, sairaaloista revittyjä haavoittuneita, poltettiin elävältä. Nythän on holokaustin tms. vuosipäivä? Siis muistellaan."



************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

MITEN YLE TUNKEE PUNALIBERAALIA HEGEMONIAA OHJELMAPOLITIIKKAANSA

Yle Radio 1, 3.6.2014, Ykkösaamun kolumni: Alan Turing - tietokoneen "isä"


Linkki kolumniin.

 

Kuulijana sitä oikein hätkähtää, kuinka Ylen radio-ohjelmiin tungetaan kiistanalaisia moderneja rappioarvoja kuin sivumennen, teemoihin, jotka aluksi vaikuttavat täysin neutraaleilta. Näin kävi kuunnellessani Ylen toimittaja Hannu Reimeen ykkösaamun kolumnia, jossa käsiteltiin lähestyvän merkkipäivän kunniaksi tietokoneen isänä pidetyn Alan Turingin (1912-1954) elämää. Kun Reime puhui lyhyesti Turingin itsemurhasta, hän ei malttanut olla tuomatta esiin mielipidettään homouteen liittyvästä yhteiskuntapolitiikasta, vaikka esittääkin sen ikään kuin kolmannen persoonan objektiivisena kantana ja "tosiasiana":

jos Alan Turingilla oli itsetuhoisia ajatuksia, niiden todennäköisempi toteuttamisajankohta olisi ollut pari vuotta aikaisemmin. Turing näet pidätettiin ja tuomittiin homoseksuaalisuudesta, joka siihen aikaan [1950-luvulla] oli rikos Iso-Britanniassa ja niissä maissa, jotka nyt ylpeilevät suvaitsevaisuudellaan ja eurooppalaisilla arvoilla.

Lopun sivulauseessa Reime näyttää paheksuvan siitä, ettei nykyisten punaliberaalien korkeimmaksi arvoksi korottama (valikoiva) suvaitsevaisuus ollut  vielä 1950-luvulla sellainen yhteiskuntaa totalisoiva voima kuin se on tänään. Mediaväen sodomiittien palvonta, josta nykyään käytetään sen vähättelevää ilmaisua suvaitsevaisuus, otetaan tässä lähtökohtaiseksi moraaliseksi hyväksi ja pahoitellaan epäsuorasti sitä, ettei 60 vuotta sitten homoja pidetty ihmeellisen upeina ihmisinä, joille on nyt voitu antaa valta määrittää se mitä enemmistön pitää ajatella seksuaali- ja identiteettipolitiikasta.

Vaikka kyseessä on mitätön ja sinänsä merkityksen esimerkki vaihvihkaisesta indoktronaatiosta, jossa syvästi kiistanalainen näkemys esitetään ikään kuin itsestäänselvyytenä, on se kuitenkin osoitus siitä, että hegemonisessa asemassa olevat vasemmistoliberaalit käyvät kulttuurisotaa väsymättä ja kaikkialla, jotta heidän viestinsä iskostuisi viimeisellekin takarivin Taavolle.



Yle TV 2, 3.6.2014, klo 22.05, Elokuva: Sodan lapset **UUSINTA**


(16) (Der Unhold/Saksa 1996) Tarina ranskalaisesta sotavangista, joka pääsee palvelijaksi Göringin metsästyskartanoon ja sitten linnaan, jossa Hitler-nuoria koulitaan sotilaiksi. O: Volker Schlöndorff. N: John Malkovich.


Tänään tuli kuluneeksi tasan 25 vuotta siitä kun Eurooppa vapautui kommunismin kahleista. Tuolloin Puolassa järjestettiin ensimmäiset vapaat vaalit sitten sodan päättymisen. Miten tämä näkyy Ylessä? No se esittää natsismin vastaisen propagandaelokuvan.

Ties monennettako kertaa näytettävä puolivakava natsifarssi Göringistä ja Hitler Jugendista on ajankohtaan nähden mitä epäajanmukaisin valinta. Tärkeintä on tietenkin se, että Yle pääsee jälleen kerran herkuttelemaan mieliteemallaan. Ja mikäs on nautiskellessa, kun jo pelkän pyknikon habituksen ansiosta Göringistä on helppo tehdä elokuvassa pelle, mutta saksalaisille kansallismasokisteille ja juutalaisille Hollywood-näyttelijöille tämäkään ei vielä riitä. Elokuvan avulla historiaa pitää myös muuttaa sellaiseksi, että se palvelee nykyaikaa ja sen hallitsijoita.

Miten muuten on selitettävissä se, että Göringistä tehdään elokuvassa eläimiä halveksuva verenhimoinen metsästäjä, vaikka juuri hänen ansiostaan Saksassa ja samalla ensimmäisenä koko maailmassa luotiin tiukimmat metsästys- ja eläinoikeuslait, jotka ovat edelleen voimassa Liittotasavallassa? Syynä tähän lienee se, että jopa natsismin ankarimmat vastustajat ovat tunnustaneet, että Saksa oli aikaansa edellä eläinoikeuskysymyksessä. Sen tunnustaminen, että natsit tekivät jotain oikein, on humanistifundamentalistien mielestä tietenkin väärin ja siksi se antaa moraalisen luvan valehdella suurelle yleisölle.

Kaltio-lehden artikkeli (2/2003) "Kolmannen valtakunnan eläinoikeudet" (linkki):

28. päivä elokuuta 1933 miljoonat saksalaiset olivat kokoontuneet radion ääreen. Puolisen vuotta jatkuneen natsivallan aikana uusien isäntien tavat olivat tulleet tutuksi ja kansalaiset olivat oppineet, että he tarkoittivat mitä sanoivat. Tärkeitä puheita oli opittu seuraamaan. Kolmannen valtakunnan Preussin asiain ministeri Hermann Göringin tiedettiin pitävän tärkeän linjapuheen. Ministeri puhui vain yhdestä asiasta: kahta viikkoa aikaisemmin julistamastaan vivisektion kiellosta. Vivisektiolla tarkoitettiin eläinkokeita, nimenomaan tuskallisia ilman nukutusta ja kivunlievitystä tehtäviä leikkauksia, elävältä leikkaamisia. Hän perusteli määräystään viitaten saksalaisen rodun ainoalaatuiseen historialliseen veljeyteen eläinten kanssa ja vetosi siihen, kuinka eläimet ja arjalaiset ovat tuhansien vuosien ajan jakaneet kodit, pellot ja taistelut yhteistyössä ja aseveljinä. Lopuksi Göring teki selväksi, mikä odottaa määräyksen rikkojia. Ne, jotka edelleen kuvittelisivat voivansa kohdella eläimiä kuten hengettömiä tavaroita, tultaisiin siirtämään välittömästi keskitysleireihin.