YLE RIKKOO LAKIA - LÄHETTÄÄ HOMOPORNOA LIIAN AIKAISIN ILLALLA

Yle valistaa pikkupilttejä ennen iltaunia kahden homon,
Genet'n ja Fassbinderin yhteisulostuksella Querrelle.

Yle Teema Keskiviikko 29.6.2016, klo 22:10 Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).


Helsinki Priden viralliseksi mediakummiksi ryhtynyt Yle esittää tänään Homoteema-kanavallaan graafista homopornoa sisältävän eurooppalaisen K-18 "taide-elokuvan" jo klo 22.10, vaikka kuvaohjelmalain mukaan sen saisi esittää lastensuojelun vuoksi vasta kello 23 jälkeen. Myöhäisen lähetysajan mukaisesti on toimittu mm. normaalia heteroseksiä sisältävien taidepornoelokuvien kuten Aistien valtakunta (ohj. Nagisa Oshima, 1976) ja Nympomaniac 1 & II (ohj. Lars von Trier, 2013) kohdalla.

Tällä kertaa Ylen homoemorinki on kiertänyt lakia antamalla Rainer Werner Fassbinderin ohjaamalle Querrelle-elokuvalle K-16 luokituksen. Elokuvan aikaisesta esittämisajankohdasta nousi Iltalehdessä tänään uutinen, sillä selvästi K-18 kategoriaan kuuluva elokuva esitetään hyvissä ajoin ennen klo 23. Tuttuun tapaansa Yle ei ole kertonut netti- ja uutisivuillaan mitään itseensä kohdistuneesta syytteestä. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, sillä Iltalehti tietää kertoa että:

Homoerotiikan klassikko on luokiteltu virallisesti alle 18-vuotiailta kielletyksi. Siksi sitä saisi esittää vasta kello 23 jälkeen. Kaikki perustuu kuvaohjelmalakiin, jonka tarkoituksena on suojella lapsia mahdollisesti kehitykselle haitalliselta sisällöltä. Ikärajat ovat sitovia eivätkä ne ole vain suosituksia. - Taustalla ovat lasten oikeudet ja lastensuojelulliset kysymykset. Kaikki perustuu tieteellisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoidemme pitkään työkokemukseen, sekä tietysti lakiin, joka on kaikille sama, erityisasiantuntija Leena Karjalainen tarkentaa Iltalehdelle.

Kuvaohjelmalaki on tuskin Ylen ohjelmatoimitukselle tuntematon, mutta luultavasti tässä on päätetty koittaa kepillä jäätä ja esittää homoilupropagandaa kesälomilla oleville perheen pikku pilteille ennen nukkumaanmenoaikaa. Vastaavanlaisia "lipsahduksia" on sattunut aiemminkin, tunnetuimpana tapaus 1990-luvulta, jolloin Yle esitti iltakuudelta televisiossa ohjelman Tom of Finlandin homopornokuvista heti lasten ohjelmien jälkeen.

Jotain on silti muuttunut verrattuna 1990-lukuun. Ennen sopivuuden rajoja etsi ja rikkoi yhteiskunnan ruohonjuuritason haastajat, nyt säädyttömyyden rajoja tyrkytetään valtiollisesta instituutiosta käsin. Tämä johtuu siitä, että Ylen ovat miehittäneet ja naisittaneet länsimaisen kulttuurin alasajoa hekumoivat uusmarxilaiset. Gramscilainen marssi läpi insituutioiden, toisin sanoen uussosialistien hegemonia, tulee tänään lihaksi (jo) klo 22.10.

ALA-ARVOISEN HEIKKOA ELI YLE TEEMA ON TODELLA GAY

"Mitä välii, ei se oo sulta pois! Ihan tavallisia
kansalaisia kuten muutkin - käyvät töissä,
ruoka-kaupassa ja katsovat telkkaria."

2010-luvun aikana Yleisradio on tehnyt Helsinki Pride -viikosta koko maan virallisen homotapahtuman, jota juhlitaan erityisesti Teema-kavavalla päivittäin. Suuren yleisön reaktoiden pelossa Yle ei ole tietenkään rohjennut antaa virallista tunnustusta tapahtuman LGBT-ideologialle, vaan mediajätin sisällä toimiva homomafia on edennyt asiassa vaivihkaisesti. 

Tosin nälkä on kasvanut syödessä, joka näkyy homorummutuksen (ilman ironiaa) kiihtymisenä vuosi vuodelta. Jopa epäilevät kansalaiset ovat alkaneet pitää tuota monotonista propagandaa normaalina asiantilana, sillä onhan kyse sentään virallisen instituution veronmaksajia palvelevasta "tiedonvälityksestä". Siksi homokulttuurin sisään olennaisesti kuuluvat negatiiviset ilmiöt kuten alkoholismi, itsemurhat, pedofilia ja sukupuolitaudit on siivottu julkisuudesta pois. Vastaavasti ulospäin näkyvät häiritsevät piirteet kuten aktit puistoissa ja jopa paraatissa lasten silmien edessä pyritään kääntämään niin, että vika on vain ahdasmielisissä, jotka eivät kykene iloitsemaan tällaisesta edistyksellisestä käyttäytymisestä. (Jopa eräät sukupuolisesti poikkeavat suomalaiset pitävät homojen alakultuuria esittelevää Pride-kulkuetta pelkästään kielteisenä ilmiönä.)

On irvokasta, että homoyhteisö kutsuu tapahtumiaan Ylpeydeksi (Pride), vaikka perversiot eivät muutu kenenkään silmissä ylpeydenaiheeksi sillä, että niitä julistetaan avoimesti koko skenen voimalla. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka viimeisen vuosikymmen aikana mukaan on saatu haalittua kulttuurimaxilaisia heteroita lisäämään tapahtuman sosiaalista hyväksyntää. Saattaa tietenkin olla, että pridemarssit kohottavat osallistujien itsetuntoa, mutta se on osallistujille yhtä valheellista kuin jos raiskaajat alkaisivat pitää halujaan ylpeilemisen aiheena. Lisäksi avoimesti pervoseksuaalisuuttaan esittelevät marssijat yrittävät väkinäisellä elämänilollaan peittää sen tosiasian, että homokulttuuri ja koko LGBT-liike ylipäätään ovat kuoleman kultti, geneettinen umpikuja. Elämää nähneet ihmiset ovat aina tietäneet kertoa, että he eivät ole tavanneet ensimmäistäkään homoa, joka on lähestynyt kuolemaa hyvällä omallatunnolla. Homot ja liberaalit homoemot tietenkin tuomitsevat tällaiset näkemykset suoralta kädeltä ja haluaisivat jopa kriminalisoida ne, mutta mitkään sananvapauden loukkaukset eivät tee tyhjiksi homoyhteisön ongelmia, joista Yle kiillotetun julkisivun takaa haluaa vaieta.

Tänään esitettävät homo-ohjelmat ovat sitä tuttua ideologisesti oikeappista tarinaa, jossa LGBT-väki nähdään joko pelkkinä uhreina tai sitten ylimaallisen upeina ihmisinä, joita muiden pitää katsoa ylöspäin:


Yle Teema, Tiistai 28.6.2016 klo 21:00, Our Gay Wedding -musikaali  

Prix Italia -palkittu ohjelma: säveltäjä Benjamin Till ja näyttelijä/laulaja Nathan Taylor toteuttivat omat häänsä ja vieläpä musikaalin muodossa heti kun laki salli samaa sukupuolta olevien avioliiton v. 2014. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 21:50, Elävä arkisto: Pride  

Arkisto-ohjelmien esittely. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 21:52, Arkistovieraana: Yazka Love (2016)

Transsukupuolinen raakakakkuyrittäjä ja terveysanalyytikko Yazka Love on puhunut kauan seksuaali- ja identiteettivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Ohjelmassa hän kertoo omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 22:07, Kielletty kaupunki (1991) 

Keskustelu, jonka aiheena piti olla homoerotiikka. Mukana Hannu Tapani Klami, Kinky Clubin perustaja Yazka, Setan sosiaalisihteeri Ari Saukkonen, kansanedustaja Hannu Suhonen ja apulaisprofessori Martti Grönfors. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 23:00, Päivä miehenä  

Taiteilija Diane Torr pitää Drag king -työpajoja, joissa naiset pääsevät tutkimaan sukupuoliroolejaan. Dokumentti seuraa kahdeksan työpajaan osallistuvan saksalaisnaisen muodonmuutosta mieheksi. Äänitekstitys: suomi. K7 (seksi).


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 14:40, Kioski: Rakelin kuplassa  

Elokuvissa ja teatterissa mieskeskeisyys on edelleen tosiasia. Rakelin kuplassa tasa-arvoa pohtivat fiktion ammattilaiset. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi

Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 15:10, Stella Mwangin tie tähtiin 

Kenialaissyntyinen Stella Mwangi voitti Norjan Euroviisut vuonna 2011 kappaleella "Haba Haba". Stellan tie iskelmätaivaalle ei ole silti ollut helppo. Nuori nainen on kuitenkin päättänyt päästä pitkälle urallaan. (U) Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

4/11. Matilda matkustaa isoäitinsä luo kotikuntaansa Fagerstaan ja saattaa pubikäynnillä itsensä vaaraan. Rebecka toivoo saavansa lapsia vaimonsa kanssa. Karolina tapaa äitinsä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 22:00, Tuhkimotarinoita - Tyttöjen ilta  

Seksiin palasi pelon sijaan nautinto. Mikä muu muuttui, kun Minna erosi lestadiolaisyhteisöstä? Palataan jakson tunnelmiin yhdessä ystävien kanssa, keskustellaan ja kuullaan mitä Minnalle kuuluu tänään! (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

KUN PERVERSIOSTA TULI NORMI VIIHTEESSÄ. YLE NORMITTAMASSA OMALLA TAHOLLAAN.

Yle Teema, 13.4.2014 klo 22.55 Homoelokuvan historia

(Schau mir in die Augen, Kleiner, Saksa 2007) Gay-elokuva ei enää ole marginaalissa vaan osa elokuvan valtavirtaa. Dokumentissa on runsaasti elokuvanäytteitä, haastateltavina mm. Stephen Fry ja Gus Van Sant.(U)

Ylen oma myötäkarvainen esittely ohjelmaan.

Andrea Letania:

"Rules for homo power:

1. You must tolerate us.
then...
2. You must not only tolerate us but welcome us.
then...
3. You must not only tolerate and welcome us but revere us...
then...
4. You must not only tolerate, welcome, and revere us but worship us.
then...
5. You must not only tolerate, welcome, revere, and worship us but suck our dicks.
then...
6. You must not only tolerate, welcome, revere, and worship us, and suck our dicks but let us fuck you in the ass.
then...
7. You must not only tolerate, welcome, revere, and worship us, suck our dicks, let us fuck you in the ass, but you must lick out assholes and say that our shit smells good.
Why did this happen? Who enforces these rules?
Media, academia, and courts controlled by Jews. Jews also control finance and will cut off funds to anyone who won't bend over to homos, just like Jewish power targets anyone critical of Israel or Jewish power."

Sodomiittien pääsy marginaalista valtavirtaan ylistetyksi vähemmistöksi on tapahtunut ihmiskunnan historiassa käsittämättömän nopeasti. Asiantuntijat sanovat, että liiankin nopeasti, sillä todellisuudessa sosiaaliset muutokset eivät tapahdu näin nopeasti, vaan taustalla on oltava valtava indoktrinaatio, jonka kärjessä on media ja viihde. Erityisen silmiinpistävää on ollut oksymoronina tunnetun "homoavioliiton" kannatuksen räjähdysmainen kasvu. Kolmunisti Brendan O'Neill kirjoittaa artikkelissaan "Homoavioliitto: konformismin malliesimerkki" asiasta näin:

Vuodesta 2009 lähtien homoavioliiton kannatus on noussut 4 prosenttia joka vuosi. Jotkut pitävät tätä hyvänä asiana, mutta itse olen taipuvaisempi yhtymään Christopher Caldwellin näkemykseen, jonka mukaan “Julkinen mielipide ei muutu näin nopeasti vapaassa yhteiskunnassa. Joko mielipiteet eivät muutu niin nopeasti kuin miltä näyttää, tai sitten yhteiskunta ei ole erityisen vapaa.”