KATUPARTIOT - KUN YDINONGELMAN SEURAUS ON ELIITILLE SUUREMPI ONGELMA

EU:n miehitysjoukkoina toimivien tummapintaisten muukalaisten rasistis-seksistinen mellastelu uudenvuodenyönä Saksassa ja Suomessa puhuttaa edelleen. Viimeisimmissä Yle Uutisten jutussa Eduskunnasta kehuja Helsingin poliisin valppaudelle (8.1.2015) Kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Kari Tolvanen kiittelee poliisin toimintaa, mutta tuomitsee samalla lailliset vapaaehtoiset katupartiot:

Kokoomuksen Tolvanen torjuu jyrkästi yksityiset katupartiot.  – En pidä sitä ollenkaan hyvänä. Siinä on niin paljon voimakkaita tunteita puolin ja toisin, että siinä tulee väistämättä yhteenottoja näiden osapuolten kesken. Ei hyvä asia.

Paniikkinappulaa painava kansanedustaja hourii kauhuskenaariota, vaikka katupartiot eivät ole tähän mennessä syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin. Sitä paitsi eiväthän nuo partiot ole syntyneet itsestään, vaan luonnollisena reaktiona poliisin kyvyttömyydelle turvata kansalaisten turvallisuus maakunnissa ja suurten kaupunkien kaduilla iltaisin. Perustellun turvattomuuden syynä on kymmensiin tuhansiin nousseet turvapaikanhakijat, joista monet ovat sotilas- ja poliiskoulutuksen saaneita aggressiivisia ja kiimaisia etelän nuoria miehiä. Syksyn mittaan tapahtuneet lukuisat raiskaukset, väkivallanteot ja levottomuudet vastaanottokeskuksissa puhuvat korutonta kieltä siitä, millaista etnistä värinää "humanitäärisen avun tarpeessa" olevat jolpit ovat tuoneet maamme impivaaralaisiin pikkukaupunkeihin.

Kerrankin kun pelokkaan auktoriteettiuskoiset suomalaiset alkavat aidon kansalaisyhteiskunnan tapaan toimia itsenäisesti oman ja lähimmäisten turvallisuuden puolesta, on joku 2000-luvun oman elämänsä Harold Lloyd -pelle kuten RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund, heti vaatimassa kieltoa moiselle perustuslain takaamalle liikkumis- ja kokoontumisvapaudelle. Vai mitä on sanottava Haglundin ukaaksista hallitukselle, josta kertoo Yle jutussaan RKP:n Haglund: Ministerit eri linjoilla katupartioista, hallituksen otettava selvä kanta (8.1.2016):

Haglund katsoo, että katupartiotoimintaan liittyy selvä riski siitä, että se voi ennen pitkää johtaa oman käden oikeuteen ja väkivaltaan. – Siksi olisi täysin välttämätöntä, että hallitus yksiselitteisesti toteaisi tämän eikä antaisi enää tilaa tulkinnoille, hän toteaa. Haglund ja Nylander kertovat, että he aikovat jättää eduskunnassa kirjallisen kysymyksen katupartioiden toiminnasta. Kaksikko tulee kysymään, mikä on hallituksen kanta katupartiotoimintaan ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä katupartioiden suhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä keinoin – ja ah aina niin demokraattiset – Haglund ja kumppanit toivovat estävänsä lakien mukaan toimivat katupartiot. Vai kuvittelevatko he, että kun tuhatmäärin turvapaikkapummeja maahan päästänyt hallitus oikein ankarasti tuomitsee katupartiot, niin Odinin sotilaat ym. lopettavat kiltisti toimintansa? Suurimpana ongelma näyttää olevan se, että katupartioiden toiminta on esimerkki väärin sammutetusta tulipalosta ts. se voitaisiin poliittisen eliitin ja media piirissä pitkin hampain hyväksyä, ellei esimerkiksi jollain Soldiers of Odin -katupartion jäsenillä olisi siviilissä ns. väärä ideologia. 

Tragikoomisinta on tietysti virallisen vasemmiston ja sen liepeillä toimivien "vallankumouksellisten" apurahakapinallisten selkäydinreaktiot. Virallinen vasemmisto kuten Vasemmistoliiton  kansanedustaja Markus Mustajärvi ja demariedustaja Mika Kari vaativat Isä aurinkoisen hengessä jonkinlaista perustuslain vastaista katupartioiden kieltoa:

Katupartiotoiminta on kirvoittanut kannanottoja myös muista oppositiopuolueista: Myös vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi on kertonut jättäneensä kirjallisen kysymyksen "ääriryhmien muodostamien katupartioiden toiminnasta". Hän muistuttaa tiistaisessa tiedotteessaan, ettei poliisin virkavastuulla oleva tehtävä kuulu vapaaehtoisille kodinturvajoukoille eikä muillekaan katupartioille. Haglundin ja Nylanderin lailla myös SDP:n kansanedustaja Mika Kari vaatii, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tekisi selväksi hallituksen kannan katupartiointia koskevassa asiassa. – Katujen ja muiden julkisten paikkojen valvonta kuuluu poliisille eikä rasistisille kaarteille, Kari sanoo tänään iltapäivällä lähettämässään tiedotteessa.

Kyllähän se panee hymyilyttämään, että vasemmistolaiset, jotka ovat iät ja ajat halunneet ajaa alas poliisin resursseja, ovatkin nyt leuka pystyssä yhdessä kokoomuslaisen laki & järjestys -osaston kanssa puolustamassa poliisin valvontatoimintaa. Selvimmin tämä tulee esiin takku-tukkien nettisivuilla ja räyhäräähköjen punkfoorumeilla näkyvissä vuodatuksissa, joissa näiden punaporvarillisten syöttiläiden tekopyhä maailmakuva näyttäytyy kaikessa alastomuudessaan. Satunnainen sivustaseuraaja ei voi kuin ihmetellä, miksi väkivaltaista vallankumousromantiikaa hehkuttavat anarkistit ovatkin vihaamansa valtion väkivaltakoneiston puolella silloin, kun joku ei-vasemmistolainen taho harjoittaa kerrankin vapaaehtoista, valtiosta riippumatonta kansalaistoimintaa turvallisuuden lisäämiseksi. Selitys on yksinkertainen, sillä tekeepä ideologiseksi vastustajaksi nostettu ”äärioikeisto” mitä tahansa, sen täytyy olla aina pahapaha. 

Punaräähkät ylistävät myös vihaamaansa porvarillista valtamediaa silloin kun se käy kroonista ajojahtiaan kansallismielisiä vastaan. Myös "tasapuoliseen tiedonvälitykseen" keskittyvässä Ylessä poliittinen vihollinen on valittu ennalta-arvattavasti. Katupartiokysymyksessä se on nälvinyt ja kyseenlaistanut jatkuvasti Soldiers of Odin -ryhmää, eikä tiedotusjätiltä löydy järjestöstä ainoatakaan positiivista tarinaa. Sen sijaan Odinin sotilaita Joensuussa vastaan noussut Kyllikin Siskot -ryhmä sai heti myönteistä mediajulkisuutta ja Ylen juttu Kyllikin siskot haastaa Soldiers of Odinin katupartiot rakkauden sanomalla onkin nolon myötäkarvainen kiiltokuvatarina viidakkokuumeesta kärsivistä feministihaahkoista.

Kyllikkien väkinäisen humoristinen katupartio-performanssi ei silti poista itse ongelmaa eli nuorten kehitysmaalaisten miesten katujen anarkismia, oman käden oikeutta. Paljastuneiden rikosten valossa turvapaikkaturistit ovat todellinen ongelma. Ja sanotaanpa katupartioiden poliittisista kytköksistä mitä tahansa, niin tavallisten suomalaisten kannalta ne ovat monta kertaa enemmän turvallisuutta lisääviä kuin toisena vaihtoehtona oleva vapaana mellastavat afro-arabijengit. On todennäköistä, että valtamedioissa mainitut "tavalliset kansalaiset", jotka ovat huolissaan "katupartioiden lisäämästä turvattomuudesta", ovat tosiasiassa pieni joukko poliittisesti aktiivisia äärivasemmistolaisia ja monikultturistisia kynäilijöitä, jotka haluavat huoleksi naamioidulla propagandallaan mustamaalata poliittista vihollista ja ajaa samalla omaa suomalaiskaunaista agendaa. Toisaalta aina voidaan esittää kysymys, että jos kerran tilanne ei tyydytä vasemmistolaisia, niin miksi he eivät perusta omia puskaraiskauksia ja joukkokähmintöjä ennalta ehkäiseviä partioita. Me tosin emme jää pidättelemään tämän suhteen hengitystämme...

Jo järkikin sanoo, että Saksan ja Helsingin uudenvuodenyön tapahtumat olisi voitu estää, mikäli eurooppalaiset miehet uskaltaisivat puolustaa naisiaan. Suuri osa kansasta lienee asiasta yhtä mieltä, joskin valtamedian suojeluksessa olevat feministit saavat tässäkin kysymyksessä suhteettoman paljon tilaa esittää järjettömiä vasta-argumenttejaan. Kieroutuneessa ajattelussaan feministit näkevät valkoisten miesten tarjoaman suojelun "patriarkaalisena holhoamisena" ihanan upeille vahvoille naisille, minkä vuoksi ulkomaalaisten raiskausepidemian estämiseksi ei voida tehdä paljoakaan – siis niin kauan kuin osa naisista uskoo naistenlehtiin ja Peppi Pikätossuun. Tästä on taas seurannut se, että varsinkin monet nuoret kaupunkilaismiehet tuntuvat ajattelevan, että kun kerran apu ei kelpaa, mitä sitä sitten väkisin tarjoamaan missään muodossa.

Miksi feministinaiset eivät sitten ymmärrä omaa parastaan? Eniten miesten antamassa suojelussa feministejä hiertää se, että he eivät "koe olevansa" kenenkään naisia, vaan uskovat olevansa maan kamaralle tupsahtaneita xx-merkkisiä yksilöatomeja, joilla ei ole mitään kulttuurista ja geeneettiistä yhteyttä yhteisöönsä, joka tosin sattumoisin tuottaa heille kaikki mukavuudet ja hyvinvoinnin. Väärinkäsitysten välttämiseksi tämän kirjoittaja ei viittaa käsitteellä "meidän" feministien pahantahtoiseen uhripositiota uusintavaan tulkintaan, jossa valkoinen mies muka tahtoo omistaa naisen, vaan ilmaisu viittaa nimensä mukaisesti molempiin sukupuoliin, jossa eurooppalaisen miehen ja naisen perimä on yhteistä, yhdessä läpi jääkauden helvetin saavutettua; jos jompi kumpi lahjoittaa oman puolikkaansa toisrotuisille, kyse on yksiselitteisestä petoksesta, kymmenien tuhansien vuosien geneettisen ketjun katkaisemisesta. 

Värillisille geneettisen itsesuojelun, etnosentrismin, ikuinen viisaus on ollut aina itsesäänselvyys toisin kuin elämän kovista laeista vieraantuneille valkoisille, jotka väliaikaisen hyvinvointinsa harhauttamina pyörittelevät aikansa kuluksi universaaleja abstraktiota "yhteisestä ihmisyydestä" ja "ainutlaatuisesta ihmisyksilöstä". Samasta syystä feminisoituneen liberaalin kohtaama kulttuurien ristirita johtaa älyllisesti koomiseen tasapainoiluun silloin kun Eurooppaan kotiutuneet arabit puhuvat "meidän naisista" juuri siinä sovinistisessa mielessä, jolla feministit uskottevat itselleen valkoisten miesten tyypillisesti puhuvan naisista. Feministit ja "anti"-rasistit eivät nouse takajaloilleen kun avoimen patriarkaalista puhetta ja tekoja tuottaa arabi, vaan he pitävät sitä hyväksyttävänä tapana, koska se kuuluu aina oikeassa olevien ulkomaalaisten kiehtovan autenttiseen kulttuuriin. Se, että feministit ylipäätään yrittävät selitellä värillisten sovinistisia puheita ja tekoja on poikkeuksellista, sillä tutumpi strategia heille on ollut asiasta vaikeneminen. Feministit ovatkin kaikkialla länsimaissa olleet lähes täysin hiljaa uudenvuodenyön tapahtumista Itävallassa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa, sillä he ovat ymmärtäneet, että heidän vain länsimaisen miehen kyykyttämiseen tähtäävässä ohjelmassa tietyistä ristiriitaisista asioista vaikeneminen on kultaa kuten Henry Laasanen paljastaa blogitekstissään Feministien radiohiljaisuus Saksan ahdisteluista.

Vikaa on silti sysissä ja sepissä, lällyissä miehissä ja äijämäisissä naisissa. Maahantunkeutuminen ja siitä seuraava muukalaisten arkiterrori voidaan tyrmätä alas vain jos suomalaiset, ja eurooppalaiset ylipäätään, ymmärtävät, että oma elintila ei ole tullut annettuna eikä sitä ylläpidetä ilman taistelua. Muutoin kohtalona on hukkuminen värillisen enemmistön kansojen mereen, joka on ruskeassa sameudessaan sama kuin globaali haiseva Kalkutta. Katupartiot ovat terve merkki siitä, että kansan ja kansalaisten koskemattomuudesta pidetään huolta. Siksi jokaisen suomalaisen pitäisi antaa niille varaukseton tuki ja esittää sopivaksi katsomallaan tavalla vastalause poliitikoille, jotka yrittävät sekä moraalisesti että "laillisesti" estää tällaisen terveen kansalaistoiminnan.