torstai 30. marraskuuta 2017

SUOMI 100: SUOMALAISISTA NATIONALISTEISTA LAINSUOJATTOMIA, LAITTOMISTA ULKOMAALAISISTA (((LAIN))) SUOJAAMIA ELÄTTEJÄ



Kansanvihollisten kaappaama 
100-vuotias Suomi todisti tänään olevansa kansalaisten perustuslaisillista oikeuksista piittaamaton varainkeruuorganisaatio, joka jakaa suomalaisten työstä lypsettyjä veroja kolmannen maailman vapaamatkustajille. Perustuslaillista sanan- ja yhdistysvapautta rikottiin räikeäksi, josta kertoo Ylen uutinen Käräjäoikeus kieltää uusnatsijärjestön toiminnan – Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautetaan. Toisessa uutisessa, Näin Helsingin päättäjät äänestivät paperittomien hoidosta: Kokoomus vastusti, SDP hajosi, Vihreät kannatti puolestaan kerrotaan, kuinka punavihreät demarien ratkaisevalla tuella haluavat käydä helsinkiläisten kukkarolla ja kustantaa potentiaalisen 7.6 miljardin turvapaikahakijan terveydenhuollon.

Jo se, että puolueettomaksi uskottu toimeenpanovalta eli poliisi alkoi ajaa poliittisin perustein Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) kieltämistä lakiteitse, rikkoo selvästi vallan kolmijako-opin reviirejä. Yle-uutisessa Poliisihallitus: Vastarintaliikkeen lakkauttaminen selkeä viesti yhteiskunnalta – PVL aikoo valittaa hoviin kerrotaan, kuinka toimeenpanovalta (poliisi) lainsäädäntönvallan sijaan tahtoo määrittää yhteiskunnassa sen mikä on poliittisesti hyväksyttävää ja mikä ei:
Poliisihallituksen mukaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen lakkauttaminen on selkeä viesti siitä, ettei väkivaltaisten ja avoimen rasististen järjestöjen toiminnalle pidä antaa sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Syytteellään korruptoitunut Poliisihallitus Seppo Kolehmaisen johdolla ja oikeuslaitos kieltopäätöksellään tulevat todistaneeksi, kuinka heikko ja pelokas nykyjärjestelmä todellisuudessa on, koska se ei kestä noin sata aktiivia käsittävän järjestön poliittista toimintaa. Hallitseva nomenklatuura on valmis painamaan heti paniikkinappulaa, kun sen arvot ja ideologiat haastetaan avoimesti. 

Jo se ketä syytetään ja ketä ei, kertoo siitä mikä on aito oppositio. Kenenkään ei tarvitse enää ihmetellä, miksi äärivasemmiston ja anarkistien toimintaa ei olla rajoittamassa. Järjestelmän kannalta ei ole nimittäin mitään järkeä kieltää valtioon ja mediaan sidoksissa olevia organisaatioita, varsinkin kun ne näyttävät toimivan niiden epäarvojen innokkaina vahtikoirina!

Kieltopäätöksen poliittisuutta korostaa käräjäoikeuden hämmästyttävän yksimieliset ja yksiselitteiset perustelut. Kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa mainitusta PVL:n kieltämispäätöksestä kertovassa Yle-uutisessa Pirkanmaan käräjäoikeus hyväksyi sellaisenaan syyttäjän eli käytännössä Poliisihallituksen poliittiset mielipiteet ja hylkäsi kaikki vastarintaliikkeen perustuslakiin perustuneet argumentit.
Oikeuden mukaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen räikeästi hyvän tavan ja lainvastainen toiminta on monipuolista ja keskeinen osa sen toimintaa. Yhdistyksen tavoitteet ovat päätöksen mukaan demokraattisten arvojen vastaisia.  
Käräjäoikeus katsoo ratkaisussaan, että yhdistys panettelee ja solvaa kansanryhmiä ja levittää vihapuhetta.
Demokraattinen järjestelmä on proseduuri, pelkkä hallintomenttely, jossa toki määritellään perusoikeudet, mutta ei poliittisten näkemysten ekstaktia sisältöä, joten puhe "demokraattisista arvoista" on puhtaasti mielipidekysymys. Yleensä näitä "arvoja" haluaa määritellä vallassa oleva poliitinen eliitti ja hallintoviranomaiset, mutta mitään sisältöä niille ei ole Suomen laissa annettu. Laissa ei ole myöskään määritelty rasismia saatika siitä annettavaa tuomioita. Jos taas PVL:n kieltämistä puolustetaan sillä perusteella, että järjestö syyllistyy laissa mainittuun kansanryhmän vastaiseen kiihotukseen, siitä pitäisi silloin olla näyttönä tuomiota. Koska tuomioita tai edes syyteharkintaa kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta ei PVL:n kohdalla löydy, sitä ei voida silloin kieltää sen perusteella, että se syyllistyy kansanryhmän solvaamiseen ja vihapuheen (tätäkään määritelmää ei löydy laista) levittämiseen.

Tv-uutisissa PVL:n lakkauttamisen syyksi mainittiin suoraan rasismi huolimatta siitä että se ei ole lain mukaan rikos, vaikka pelokkaille demarieläkeläisille on pitkään niin uskoteltukin. Lain ja oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on ymmärrettävää, sillä samoin kuin vihapuhe, myös rasismi on epämääräinen käsite, joka tarvitsisi tarkan määritelmän. Tätä ei haluta luonnollisestikaan tehdä, sillä objektiivisessa rasismin määritelmässä sitä harjoittaisivat kaikkein eniten ei-valkoiset. Koska hallitseva nomenklatuura määrittelee rasismin koskemaan rasistisesti ainoastaan valkoisia kantaeurooppalaisia ja suomalaisia, se tyytyy käyttämään sitä vain yhteiskunnallisena pelote- ja leimasanana alamaisia kohtaan – sillä lakiin kirjattuna sen oikeudenmukainen tulkinta haittaisi eniten värillisiä.

Käräjäoikeuden ja syyttäjän puhe PVL:n rasismista on muutoinkin nurinkurista. Jos negatiivisesti ymmärrettyä rasismia maastamme todella löytyy, siihen syyllistävät pääasiassa EU:n kuristusotteessa oleva poliittinen eliitti ja sen likaisia tehtäviä hoitava poliisijohto. On selvää, että kansalaisilta kysymättä maahan tuotettu Euroopan ulkopuolinen joutomiespopula on silkkaa rasismia suomalaista väestöä ja sen ainoan maantieteellisen elintilan säilymistä vastaan. Aivan kuten Tiibetin kantaväestö, jonka antirasismi suuntautuu kiinalaista invaasiota vastaan, myös PVL toimii antirasistisesti vastustaessaan petoksellisen pseudoeliitin masinoimaa kansanvaihto-operaatiota. Jos jotakin tahoa pitäisi syyttää rasismista, niin se olisi Poliisihallitus ja Pirkkalan käräjäoikeus.

Hinku kieltää PVL ei tullut suoraan Poliishallitukselta, vaikka se ottikin kieltohankkeessa näkyvän roolin. Todennäköisesti aloite kieltää Pohjoismainen vastarintaliike tuli maamme poliittiselta johdolta, joka vain noudatti Brysselin kabinettien suunnalta tulleita kuiskauksia. Tässä yhteydessä EU:n "vallan ytimessä" toimiminen tarkoittaa pienen Suomen kohdalla sitä, että poliittinen johtomme joutuu noudattamaan Unionin puolisalaista antinationationalista agendaa omaa kansaa vastaan. Voiko surkeampaa maanpetoksellisten EU-juoksupoikien joukkoa ollakaan?

Suomalaisvihamielisen valtiojohdon nyrkkinä toimiva Poliishallitus laskelmoi kuitenkin väärin, jos se kuvittelee, että oireisiin puuttumisella voidaan poistaa itse sairaus, jonka pahenemiseen se on itse vaikuttanut. PVL:n kaltaista järjestöä ei olisi edes olemassa ilman valtiojohdon harjoittamaa maanpetoksellista politiikkaa, jossa kansalaisten välille on pyrity tietoisesti luomaan eripuraa tuottamalla maahan sopeutumattomia muukalaisia. Tämä petoksesta johtuva perusongelma ei poistu sillä, että PVL kielletään. Päinvastoin, yhteiskunnallinen kärjistyminen vain kasvaa, sillä järjestön kiellosta huolimatta kansallissosialistit aikovat järjestää itsenäisyyspäivänä mielenosoituksen:
Niemi sanoo, että Vastarintaliikkeen jäsenet aikovat jatkaa aatteen mukaista toimintaa. Esimerkiksi mielenosoituksia ei ole Niemen mukaan tähänkään asti järjestetty yhdistyksen nimissä, vaan yhteyshenkilönä on toiminut yksittäinen henkilö.  
– Voin järjestää itse mitä haluan. En minä tarvitse siihen mitään yhdistystä, Niemi sanoo.
Suomalaisten radikalisoituminen jatkuu niin kauan, kuin kansasta vieraantunut pseudoeliitti jatkaa politiikkaa, jossa omat kansalaiset on julistettu vihollisiksi ja pelkiksi veronmaksuautomaateiksi.

Suomalaisvastaista politiikkaa edustaa toisella tavalla päivän toinen uutinen, jossa veroäyrejä kuin omiaan käyttävät punavihreät vaikuttavat siihen, että Helsingin terveydenhoitokulut tulevat räjähtämään silmille. Viimeöisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa helsinkiläiset veronmaksajat joutuvat täysin turhana ylimääräisenä kustannuksena maksamaan paperittomien turvapaikkaturistien terveydenhoitokulut. Tästä Helsingin hölmöläisäänestäjät saavat kiittää itseään, että valitisivat valtuustoon punavihreitä idealisteja ja häikäilemätöntä etnistä etuaan ajavia ei-eurooppalaisia. Sen minkä moraaliposeerauksessa voittaa, sen veroeuroina menettää.

Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että riippumatta tuvapaikkapäätöksestä hakija saa Helsingissä aina perustoimeentulon ja terveyspalvelut. Tällä perusteella miljardi afrikkalaista voisi huoletta hakea Suomesta turvapaikkaa, koska kielteisestä päätöksestä huolimatta perustarpeet suomalaisten kustannuksella olisivat kansallismasokistisen valtuustopäätöksen mukaan taattuja. Helsingin ratkaisu on sikäli pahaenteinen, että sitä voidaan käyttää ennakkopäätöksenä kaikkialla Suomessa.

Näiden kahden uutisen nojalla on perusteltua kysyä, kuka hullu vielä haluaa maksaa veroja tai rakentaa työllään tätä maata, josta tulevaisuuden hyödyn ottavat historiallisesti ja geneettisesti vieraat vapaamatkustajamiehittäjät. Äänestysluukkulla kannattaa myös miettiä, antaako äänensä työväenluokkansa hylänneelle ja pelkkiin loismaisiin tulonsiirtoihin keskittyneelle punavihreälle blokille.



keskiviikko 29. marraskuuta 2017

KAUNOKIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINTO KULTTUURIKOMMUNISTILLE



Mielenterveyskuntoutuja eli vanha kommunisti Juha Hurme voitti tänään Finlandian pääpalkinnon. Kuudesta 
loppusuoralle päässeestä kaunokirjallisesta teoksesta voittajan sai tällä kertaa valita maailmansyleilijänä tunnettu Elisabeth Rehn. Tätä jo hieman höperehtivää poliitikkotätiä voi pitää suomenruotsalaisena versiona punamummo Tarja Halosesta, joka on myös päässyt yksin päättämään kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnosta.

Onneksi Rehn ei päässyt sentään valitsemaan Tieto-Finlandiaa, jonka sai Riitta Kylänpään syystäkin ylistetty Pentti Linkola -elämänkerta. On vaikea kuvitella jyrkempää arvomaailman eroa kuin Rehnin vetistelevä ihmiskeskeinen humanismi ja Linkolan ankara ekologisuus.

Yle uutiset keskittyi pääasiasiassa vain Hurmeen saamaan palkintoon. Rehnin valinta lämmittää varmaan myös Ylen punavihreää kulttuuritoimitusta, sillä Hurmeen voittoteos Niemi "epädramatisoi suomalaisuutta" ja näyttää keskisormea kansallismielisille. Tämä sopii myös maamme poliittisen eliitin linjaan, koska se on antanut kulttuurikommunistien kuten Karri "Paleface" Miettisen päättää Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmasta. Kaunokirjallisuuden Finalandia-palkintovalinta vain kruunaa suomalaisvihamielisen riemuvuoden vittuilemalla päin naamaa suomalaisten enemmistölle.

Voi olla, että Hurmeen kirja on hauska ja hyvin kirjoitettu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että se edustaa naiveja ja toteenäyttämättömiä valistuksen abstrakteja universaaliarvoja, joiden taustalla on toive kaikki etniset ja kulttuuriset erot poistavasta maailmanvaltiosta, uudesta maailmanjärjestyksestä. Ranskan, Venäjän, Kiinan ja Kamputsean vallankumouksissa tätä on jo ehditty yrittää ennakoiduin tuloksin. 

Voittoromaanin pääajatus on se, ettei mikään kulttuurissamme ole omaa. Puhdasta suomalaista kulttuuria tai kansaa ei ole olemassa, vaan kaikki on lainattua ja iloisesti sekoittunut.  
– Valtioiden rajat eivät enää päde. Joku pieni satavuotias valtio on pikku juttu tässä suuressa flow'ssa. Meidän on osattava ottaa vastuu koko planeetasta ja ajateltava isommin. Hurme korostaa kuitenkin, ettei väite koske vain Suomea, vaan kaikkia maita.  
– Kenelläkään ei ole mitään omaa. Kaikki on ihmiskunnan yhteistä." 
Kulttuurit ja niiden laajempaa piiriä edustavat sivilisaatiot ovat aina liikkeessä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että niillä ei olisi rajoja ja etteivät ne eroaisi perustavalla tavalla toisistaan. Australian aboriginaalien kulttuuria, tekniikkaa, moraalia ja arvoja on käytännössä mahdoton sovittaa eurooppalaiseen tai islamilaiseen kulttuuriin ilman suurtä väkivaltaa ja alkuperäiskulttuurien tuhoamista. 

Hurmeen väite, ettei kulttuureilla olisi mitään uniikisti omaa on silkkaa valhetta, jonka sotii empiirisiä ja histroriallisia tosiasoita vastaan. Esimerkikisi Antiikin Kreikasta juontuva eurooppalainen tiede ja fllosofia ovat sivilisaation vertailuissa täysin ainutlaatuisia ja ne ovat syntyneet ilman Afrikan ja Aasian vetoapua. Aivan samoin on laita Australian alkuasukkaiden musiikilla, jolla ei ole mitään yhteyttä muiden mantereiden musiikkiin.

Hurmeen premisseistä voidaan vetää vaarallinen johtopäätös, joka johtaa kulttuuriseen yksipuolistumiseen, jopa sen entropiaan, josta on varoittanut tekniikan tohtori ja syväekologi Eero Paloheimo. Hurmeen kannattama kulttuurien ja kansojen läpisekoittuminen esim. maahanmuuton avulla johtaa Paloheimon mielestä ihmiskunnan kulttuurien köyhtymiseen, koska sekoittunut maailmankulttuuri tuhoaa erilliset kulttuurit aivan samoin kuin kylmää maitoa ja lämmintä vettä sekoitettaessa syntyy haaleaa harmaata litkua juuri kuten termodynaamikan toinen laki sanoo. Kaikkein kohtalokkainta muuttoliikkeessä on sen synnyttämä ekologinen tuho, kun oman ympäristönsä ylikansoituksellaan (kiitos länsimaisen "kehitysavun") tuhonneet kehitysmaalaiset siirtyvät miljoonittain korkean kulutuksen pohjoiseen.

Yle Watch kommentoi Hurmeen ajatuksia jo viime lokakuussa, kun Yle tv-uutiset antoi nyt voittaneelle kirjalle Niemi ilmaista mainosaikaa. Myös silloin tuli puheeksi Hurmeen tuhoisasta ihmislajisolidaarisuudesta kumpuavat lapselliset väitteet "yhteisestä" ihmiskunnasta:
Hurmeen sosialistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on vain laji, jonka populaatioilla ja yksilöillä ei ole historiallista ja kulttuurista arvoa, joka erottaa ne menestyviksi, elinkelpoisiksi ja ennen kaikkea paremmiksi kuin toiset. On toki niin, että ihmisyksilöissä on tiettyjä yhteisiä piirteitä, jonka vuoksi ne tekevät meistä samanlaisia, mutta tällaiset yhteiset nimittäjät edustavat elämän alhaisempia asteita kuten ruuan tarvetta ja lisääntymistä. Filosofi Julius Evola on todennut, että ”pelkkä ’ihminen’ on alempi kuin kansaan ja yhteiskuntaan kuuluva ihminen, joka puolestaan on alempi kuin ’persoona’. Sen sijaan sellainen yksilöä korostava periaate, jossa ihmiset ovat vapaita ja nauttivat siksi yhtäläisistä oikeuksista ”luonnostaan” on vailla perustetta, koska ihmiset eivät ole ”luonnostaan” samanlaisia.
Ei liene sattumaa, että samaisessa YW:n jutussa tuli puheeksi Hurmeen asenne, joka paljastaa hänen ylimielisen suhteensa suomalaisiin. Svekomaaninen asenne toistui Ylen toisessa Finlandia-palkintouutisessa "Opetelkaa ruotsia, juntit" – Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta. Siinä Hurme kertoo, että suomalaisjunttien maailmankuva avartuisi kummasti, jos he opettelisivat ruotsia. Jonkun muun kansan kohdalla vaatimusta herraskaisen vähemmistökielen opettelusta pidettäisiin naurettavana kansallismasokismina, mutta Suomen kulttuurieliitissä tällainenkin röyhkeys menee läpi ilman olankohautuksia. Yle Watch tiivisti lokakuussa ilmestyneessä jutussaan Hurmeen halun kyykyttää "junttisuomalaisia":
Hurme puhuu kuin 1800-luvun svekomaani, joka propagoi sen puolesta, että suomalaisilla ei itsellään ole mitään omaa ja arvokasta. Pitäisi olla vain karvahattu kourassa leuka rinnassa ja kiitellä alinomaa muita, että sattuivat antamaan meille metsäläisille armosta edes jotain sivistystä. Svekomaanien ja vasemmistolaisten hallitsema kulttuurikeskustelu on sotien jälkeen kaikin keinoin halunnut vähätellä suomalaisuutta, jotta kyykytetty omanarvontunnoton kansa olisi alttiimpi harhaisille universalistisille utopioille.

tiistai 28. marraskuuta 2017

PUNAINEN YLIOPISTO JA YLE SELITTÄVÄT EU-VASTAISUUDEN "KOLLEKTIIVISELLA NARSISMILLA"



Yhtenä brittiläisen uusvasemmiston pahimpana pesäkkeenä tunnettu Lontoon Goldsmithsin yliopisto on julkaissut petokselliselle eliitille räätälöidyn tendenssitutkimuksen, jossa ikävä Brexit-tulos yritetään selittää äänestäjien kollektiivisella psykopatologialla. Tutkimuksen psykologisoiva strategia ei ole mitenkään yllättävä, sillä tunnetaanhan 
taiteisiin, designiin ja yhteiskuntatieteisiin keskittyvä Goldsmithsin yliopisto lontoolaisena vastineena pahamaineiselle Columbian yliopistolle New Yorkissa. Amerikkalaisyliopiston huono maine perustuu sen suosimalle kulttuurimarxilaisuudelle, jonka pääkallopaikaksi se tuli sen jälkeen kun Frankfurtin koulukunta siirtyi sinne 1930-luvulla. Sieltä ovat lähtöisin "tutkimukset", joiden tarkoituksena on ollut psykopatologisoida vasemmiston politttiset viholliset kuten konservatiivit ja "fasistit".

Luonnollisesti valtaelitiin asialla olevat mediat kuten Yle ovat ottaneet tyytyväisenä vastaan Goldsmithsin yliopiston tutkimuksen, jossa kaikuu vahvana Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian poliittisesti motivoituneet lähtöoletukset. Tälläkin sivustolla valitettavan tutuksi käynyt "tiedetoimittaja" Anniina Wallius kertoo jutussaan "Kollektiivinen narsismi" – Brexitin kyllä-äänillä yhteinen nimittäjä mikä on kyseisen tutkimuksen tutkimusintressi:
Kansainvälisen tutkimuksen mukaan Brexitin kannattajilla oli yleisesti se käsitys, että maahanmuuttajat ovat vaaraksi Britannialle. Seuraavaksi pyrittiin selvittämään, millaisilla ihmisillä tällainen näkemys on. Tutkijat löysivät kolme selvää ryhmää.  
Auktoriteettiuskoiset pelkäävät tulokkaiden horjuttavan valtion perinteistä tilaa. Sosiaalisesti dominoivat puolustavat oman ryhmänsä valtaa tulokkailta. Kollektiivisesti narsististen mielestä ulkomailla ei ymmärretä Britannian suuruutta ja erityistä merkitystä.
Puhe auktoriteettiuskoisista palauttaa mieleen Frankfurtin koulukunnan keskeisen vaikuttajan Theodor W. Adornon vetämän tendenssiutkimuksen The Authoritarian Personality (1950). Tutkimuksessa pyrittiin psykopatologisoimaan poliittisesti konservatiiviset mielipiteet, jotka koskivat esimerkisi perhearvoja, seksuaalisuutta ja etnistä identiteettiä. Vastaavasti kaikki vasemmistolaiset arvot haluttiin kuvata normaalin ja psykologisesti terveen ihmisen kantoina. Goldsmithsin yliopiston tutkimuksesta löytyy sama metodologinen vire, koska toisin kuin EU-eroa kannattaneiden kohdalla Brexitiä vastaan äänestäneitä ei arvotettu negatiivisesti, vaan heidät kuvataan implisiittisesti "järkevinä" ja "empaattisina".

Jotta tutkimus olisi muutakin kuin pelkkää puolueellisen mielipiteen ilmausta, tutkimusoprojektia johtaneen Agnieszka Golec de Zavalan on täytynyt tekaista "uusi löydös", joka muka selittäisi väärin äänestäneiden käyttäytymisen. Tuo stetsonista vedetty löydös on äänestäjäryhmä, jota arvotetaan sanaparilla "kollektiivinen narsismi":
Hänen mukaansa se on uusi muuttuja, jonka perusteella voidaan ennustaa politiikan käänteitä.  
– Meidän ja muiden tutkimukset Brexitistä, Trumpista tai Putinin ja Puolan äärikonservatiivisen hallituksen suosiosta osoittavat, että kollektiivinen narsismi enteilee aina ennakkoluuloja ja taipumusta tulkita muiden käytöstä jonkin kansallisen ryhmän provokaatioksi, Golec de Zavala sanoo.
Kollektiiviset vinoutumat ja messiaaniset tunteet ovat toki kiistattomia tosiasioita, joita on havaittu nykyaikana muun muassa Israelin valtion kannattamassa sionismissa. Jo antiikin historiasta tunnetaan yhteisön hybris, mutta siihen kuuluva loputon kehitysoptimismi muistututtaa enemmän Brexitiä vastustaneiden EU-liittovaltiokiihkoilijoiden asenteita kuin jalat maassa olevien tavallisten kansalaisten näkemyksiä. Käsitepari "kollektiivinen narsismi" on pikemminkin punaisen yliopiston ja pseudoeliitin projektio, jossa syytetään väärin äänestänyttä rahvasta itsekkyydestä, vaikka nimenomaan syyttäjät syyllistyvät siihen itse.

Poliittiseksi leimatermiksi luodulla sanaparilla kollektiivinen narsismi pyritään mustamaalaamaan juuri niitä kansan syvien rivien tuntoja, jotka ovat kaikkea muuta kuin itsekkäitä. Kansakunnan tulevaisuudesta huolestuneet kansalaiset eivät ajattele individualistisesti pelkkää lyhytnäköisiä etuaan, vaan he haluavat epäitsekkäästi puolustaa kansankokonaisuuden kulttuurista ja etnistä selviytymistä. Vastaavasti EU:n liittovaltion kannattajat eivät ajattele muuta kuin omia taloudellisia intressejään ja hyvin palkattuja virkatehtäviä unionin parasiittimaisessa byrokratiassa.

Tarkoitushakuiseksi 
Golec de Zavalan johtaman tutkimuksen tekee johtopäätöksistä vedetty poliittinen normatiivisuus. Zavalan interventionistinen kehoitus tuodaan uutisessa avoimesti esiin:
Golec de Zavalan mukaan kollektiivinen narsisimi on joka tapauksessa huolestuttava ilmiö ja vaatii lisätutkimuksia.  
– Meidän tulisi selvittää, miten tällaisesta tulee ryhmän normi, ja löytää keinoja sen leviämisen estämiseksi. Meidän pitäisi olla myös tarkempia siinä, ketä valitsemme johtajiksi, koska heillä on valtaa vakiinnuttaa tällaisia asenteita.
Käytännössä tämä tarkoittaa EU:n puolelta tulevaa entistä kovempaa sensuuria ja painostusta sosiaalisessa mediassa. Suomessa presidentti Sauli Niinistö onkin jo ehtinyt vaatia Suomeen Saksan miehityshallinnon käytäntöä, jossa sosiaalisen median palveluja tarjoavia yrityksiä uhataan kymmenien miljoonien eurojen sakoilla, jos ne eivät poista ajoissa kansalaisen EU- ja maahanmuuttokriittisiä totuuspuheita. Samalla valtavirran uutisvälityksestä halutaan tehdä entistä arvottavampaa ja siten yksipuolisempaa indoktrinaatiota eurooppalaisten etnistä itsepuolustusta vastaan. 


                                                       ***************************


Yle Watch kertoi viime kuun lopulla, kuinka valtamediat ovat aloittaneet näkyvän kampanjan Tavaratalo Kärkkäistä vastaan, koska sen toimitusjohtaja on joskus tukenut näkemyksiä, joissa on suhtauduttu kritiittisesti globaalieltiin harjoittamaan salaiseen kabinettipolitiikkaan ja siihen kytkeytyvään sionismiin.

Suomalaisten merkittävänä työllistäjänä toimivan Tavaratalo Kärkkäisen vastainen vihakampanja on saanut jatkoa, kun kirjakustantaja Tammi yhtyi vasemmistoliberaalien hyveliputukseen lopettamalla yhteistyön tavaratalon kanssa. Ylen uutisessa 
Uusi Suomi: Tammen päätös lopettaa yhteistyö Kärkkäisen kanssa johtanut rankkaan vihapostiin aktiivisesta pahantekijästä leivotaan uhria ja voivotellaan yhtiöön kohdistuneesta aiheellisesta kritiikistä:
Kustannusosakeyhtiö Tammen toimitusjohtaja Timo Julkunen kertoo saaneensa rankkaa vihapostia sen jälkeen, kun Tammi ilmoitti päättävänsä yhteistyön tavaratalo Kärkkäisen kanssa.  
(...) Aiemmin yhteistyön ovat irtisanoneet Fiskars, Finlayson ja Otava. Ruotsalaisen Bonnierin omistaman Tammen päätös kypsyi toimitusjohtajan mukaan marraskuussa pitkän pohdinnan jälkeen.
Viimeinen lause paljastaa todennäköisimmän syyn Tammen asettamalle boikotille. Yhtiön pääomistaja, lehti- ja kirjakustantaja Bonnier on samannimisen juutalaissuvun hallitsema mediajätti, jonka johto ei suvaitse pienintäkään kritiikkiä Israelia ja juutalaisten mediaomistuksia kohtaan. Juha Kärkkäisen pahimpana prometheuslaisena syntinä lienee juuri näistä asioista ääneen puhuminen aikoinaan.

Ruotsin sanomalehtikenttää lähes monopolisin ottein hallitseva Bonnier tunnetaan myös siitä, että sen lehtien sivuilla ei käydä lainkaan maahanmuuttokriittistä keskustelua. On täysin perusteltua väittää, että Ruotsin liberaaliin maahanmuuttopolitiikkaan on vaikuttanut osaltaan Bonnierin suuret sanomalehdet, jotka ovat yksipuolisesti puolustaneet ei-eurooppalaisen massainvaasion "välttämättömyyttä".



                                                   ***************************
                                  

Yle Teema Fem, tiistai 28.11.2017 klo 19:00, Spotlight : Kuka suojelisi naisia? 

Naisiin kohdistuva väkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma. YK:n mukaan sillä on myös kansanterveydellisiä vaikutuksia. Suomessa on 23 turvakotia, joista saa apua akuutissa hädässä, mutta niitä pitäisi olla enemmän. Toimittaja: Louise Bergman. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi.


Yle Teema Fem, maanantai 27.11.2017 klo 23:27, Helvetin homo 

Sarja alkaa, 1/5. Gisleä alkaa aina jännittää, kun hänen rakkaansa tarttuu häntä kädestä. Syy on se, että he ovat molemmat miehiä. Miksi Norjassa on edelleen niin vaikeaa olla homo? HD Äänitekstitys: ruotsi.


perjantai 24. marraskuuta 2017

YLEN PARANOIDISSA MULTIKULTISSA JOPA VÄÄRÄ RUOKAVALIO NÄHDÄÄN "RASISMIN" LÄHTEENÄ

Bon Appétit!

Parodiahorisontin rajat vain paukkuivat kun Yle pani tällä viikolla menemään parilla ruokakulttuuria koskevalla mielipideuutisellaan. Niissä aiheen käsittelytapa ei ole mitenkään uusi, sillä monet muistavat 
viiden vuoden takaa nettimeemiksi nousseen Yle uutisen Rasismi ei kannata salaatin teossa, jonka insertissä sanotaan:
Nurkkakuntaisuus ja silmien sulkeminen muulta maailmalta on iso virhe salaattia valmistaessa. Maistuvaa salaattia tehtäessä kannattaa ottaa raaka-aineita ympäri maailmaa.
Jokseenkin samaa härskiintynyttä tofusalaattia kauhotaan tuoreessa propagandauutisessa Tutkijat: Outo ruoka lisää tasa-arvoa. Valveutunut kansalainen ymmärtää poistaa aseesta aina varmistimen, kun hän kuulee sanan tutkija, varsinkin jos tämä edustaa punaisen yliopiston yhteiskuntatieteellistä alaa. Tälläkin kertaa asiantuntijuus ilmenee tieteen kaapuun puettuna marxilaisuutena, kun sosiologi Taru Linblom esittää mielipiteitään. Yhtään sen arvovapaampaa näkemystä emme saa kuulla jutun toiselta asiantuntijalta, Tampereen yliopiston tutkijatohtori Markus VinnariltaKaiken karvaisilla asiantuntijoilla markkinoidut mielipideuutiset uppoavat todennäköisesti kaikken parhaiten auktoriteettiuskoisiin demarieläkeläisiin, joille tämäkin juttu lienee ensi sijassa kohdistettu.
Varhaiskasvatuksen ruokasuositusten tavoitteena on terveyden edistämisen lisäksi muun muassa "edistää elinikäistä ruokaoppimista". Se ei tarkoita pelkästään ennakkoluulottomuutta uusien makujen edessä tai sitä, että kiinnostuu ruokakulttuurista, vaan ruokasivistyneisyyttä. Piittaamattomuus ravinnosta voi johtaa tutkijoiden mukaan jopa syrjäytymiseen.
Ja syrjäytyminen johtaa....rasismiin! Lainauksen normatiivinen tyyli on kuin suoraan Neuvostoliitosta, vaikka kokoomusvetoinen maamme johto on jo pitkään korostanut edustavansa länsimaista liberalismia, jossa valtiolla ei ole oikeutta astua kansalaisen kynnyksen yli. Demarien miehttämä virkamieskunta ja punainen yliopisto ovat kuitenkin taanneet sen, että maamme kulttuuria hallitsee edelleen bysanttilaisuus, jossa kansalaisia ohjeistetaan ja määrätään käyttäytymään tietyllä tavalla korrektisti. Tämä Syvän valtion (engl. Deep state)  Leviathan näkyy niin raskaassa byrokratiassa ("kyllä valtio tietää") kuin virallisina suosituksina, jota tämä paternalistinen Varhaiskasvatuksen ruokasuosituskin edustaa. 

Sen lisäksi, että demarihenkinen Syvä valtio ajattelee Sinun parastasi, se haluaa nykyään myös ajatella puolestasi. Siksi ruokasuosituksissakin pitää olla sisään asennettuna monikultuurisuus ja tasa-arvo ikään ne edustaisivat jotain tavoiteltua hyvää ja absoluuttista totuutta. Eivät ne edusta, mutta sitäkin enemmän ne edustavat puhdasta sosialismia uusilla iskusanoilla. 

Tutkijat tulevat sanoneeksi rivien välistä, että perinteiseen, ekologisesti tuotettuun suomalaiseen lähiruokaan turvautuminen on merkki kavahdettavasta nationalismista, jossa syrjitään uusia makuja ja siten myös uusia näkemyksiä kuten muukalaisinvaasion tarpeellisuutta:
Toki ruokaa voi pitää pelkkänä polttoaineena, mutta se on paljon muutakin. Osallistumattomuuteen liittyy eriarvoisuutta. Esimerkiksi poliittisesti passiivisten on havaittu osallistuvan huonosti elämän muihin alueisiin, Lindblom sanoo. Jos ihminen ei halua siis altistaa itseään uusille mauille, miksi hän haluaisi altistaa itseään uusille näkemyksillekään.
Suorastaan poliittiseksi tutkija Lindblom ryhtyy silloin, kun hän sivuuttaa kansojen itsemääräämisoikeuden ja pitää kehitysmaalaisten maahanmuuttoa automaattisesti kannatettavana asiana. Ruokakulttuuriin sovelletulla kohtaamisteorialla tutkija yrittää selittää pois maahanmuuttoinvaasiosta seuraavat ristiriidat  kunhan syöt kebabia alat väistämättä pitää kurdeista, turkkilaisista ja arabeista:
Ruoka on keino mennä toisen nahkoihin, purkaa vastakkainasettelua. Avoimuus vieraita kulttuureita kohtaan vähentää tutkitusti vihamielisyyttä vähemmän tuttuja asioita – myös ruokia kohtaan, Taru Lindblom sanoo.
Tavalliselle kansanosalle markkinoidut eksoottiset ruokamaut tulevat käytännössä suurimmista maahanmuuttomaista Lähi-idästä. Heillä ei ole juuri muuta  tarjottavana kuin jauhelihasta tehdyt feikkikebabit (ei lampaanlihaa), joita myyvät ruokapaikat ovat käyneet turhankin tutuiksi suomalaisten kaupunkien ja taajamien katukuvassa. Yksipuolisen monokulttuurisessa bulkkiruuassaan monikulttuuri ei tuo juuri mitään uutta, paitsi sen että Lähi-idän veijarit ovat sukulaisten ilmaistyövoimalla, polkumyynnillä ja verokikkailulla syrjäyttäneet suomalaiset ravintolat ja nakkikioskit kaupunkimiljööstä.

Tutkijatohtori Markus Vinnari on suomalaiskaunaisessa punamädätyksessään vieläkin suorasukaisempi kuin Taru Lindholm. Hän puhuu kuin svekomaaninen hallintoviranomainen joka väittää, että suomalaisilla ei ole mitään omaa, edes ruokaa. Koska olemme saaneet kaiken Hyvän armollisilta naapureiltamme, meidän täytyy sen vuoksi hylätä suomalaisuutemme tai tehdä se sellaiseksi, että kaikki afrikkalaiset voivat olla myös suomalaisia ja tulla tänne valmiiseen pöytään nauttimaan venäläisen keittiön lihapadoista:
Suomalaista ruokakulttuuria ei pidä erehtyä luulemaan itsenäiseksi tai erityisen ainutkertaiseksi. Se tulee vähintään neljästä ilmansuunnasta: Venäjältä, Ruotsista, pohjoisesta – ja nykyään etenkin amerikkalaisesta ruoka- ja juomateollisuudesta.  
– Kun tajuaisimme, että meidätkin on koottu monista vaikutteista, pystyisimme entistä paremmin kyseenalaistamaan sen, mitä suomalaisuus oikeastaan on, tutkijatohtori Markus Vinnari sanoo.
Miksi näiden yliopistojen perässähiihtäjien mielestä vain suomalaisuus pitää kyseenalaistaa, miksei yhtä hyvin kansainvälisyyttä tai muita kulttuureja? 

Jutun lopussa sosiologit ovat yhtä mieltä siitä, että suomalaisuudesta vierottavassa aivopesussa hedelmällisintä maaperää ovat tietämättömät lapset ja nuoret. Aivan kuten DDR:ssä.
Tuleeko uusiin ruokiin siirtyminen olemaan suomalaisille vaikeaa? Ei välttämättä. Keskon selvityksen mukaan jo nyt noin kolmannes suomalaisista valitsee ruokakoriinsa eksoottisia aineksia, kuten korianteria ja kookosmaitoa. Uusi herkkusukupolvi uusine makumieltymyksineen kasvaa hyvää vauhtia. 
Jos näiden lasten innostus ruokaan säilyy, ja heillä on vielä keskiluokan ostovoimaa, tulee markettien, kauppahallien ja torien ruokatarjonta – eli siis myös suomalaisten ruokamaku – olemaan ennennäkemättömän värikästä.
Ksenofiilisen ruokahifistelyn siirtyminen sosiologian tutkimuskohteeksi ei ole mitenkään yllättävää ajallemme. Ikävä kyllä sosiologiassa ei haluta pohtia pakkomielteisen ruuasta puhumisen historiallisia ulottuuvuuksia ja toistuvuuksia, koska ne kertoisivat jostain muusta kuin edistysuskovaisten saarnaamasta "kehityksestä". 

Historiantutkijat ovat huomanneet eri kulttuurien rappiovaiheessa toistuvan ilmiön: hillittömän hedonistisen nautinnonhalun. Rooman valtakunnan lopussa ruualla leikkittelystä ja uusien eksoottisten makujen etsimisestä tuli degeneroituneen elitiin yksi suosituimmista harrastuksista. Televisiossa tällä vuosikymmenellä esiin marssineet julkkiskokit olivat tuttu ilmiö jo lopun ajan Roomassa, jonka vuoksi ajastamme on helppo vetää yhtäläisyyksiä yleiseen kulttuurin rappioon.

Hedonismin lisäksi Itsestään selvänä pidetystä ruuasta on tullut myös statusta ja nirppanokkaista identiteetin määrittämistä. Nykypäivän keskiluokkainen porvaristo ei voi henkisen laiskuutensa vuoksi enää erottautua rahvaasta kirjallisella sivistyksellään, varsinkin kun kirjojen arvo on romahtanut ja kirjahyllyt menettäneet statuksensa sisutuselementtinä. Siksi erikoisesta ja ennen kaikkea kalliista ruokahifistelystä on tullut ns. paremman väen keino tehdä hajurako epäterveellisen juntisti syövään alaluokkaan. Samalla ruualla keikarointi on osoitus sivistyneistön rappiosta, jossa on siirrytty henkisestä kilvoittelusta kulinaristisiin makunautintoihin.

PS. Ihmetyttää miksi Suomessa arvostetaan poikkeuksellisen paljon kaikkea ulkomaalaista, etenkin ruokaa. Teoksessaan Länsimaiden tuho (2009) emeritusprofessori Timo Vihavainen kumoaa vallalla olevan ksenofiilisen ennakkoluulon, jonka mukaan suomalaisilta puuttuu herkut, joita eksotiikan nälkäiset ulkomaalaiset söisivät mielellään:
(...) Ravintolan kannalta ihanteellisinta olisi kai tarjota suomalaisia uuniruokia esimerkiksi sunnuntaibrunssilla, hiukan samaan tapaan kuin Englannissa tehdään, mutta voisihan perinteeksi ottaa senkin, että suomalaisen uuniruuan tarjoiluaika sijoittuisi päivittäin esimerkiksi iltaan, vaikkapa 18-20 välille. Miltä tuntuisikaan tulla raskaan työpäivän jälkeen herkkupöytään, jossa höyryäisivät vastapaistettujen karjalanpiirakoiden ja ruisleivän ohella rasvainen karjalanpaisti, savolainen ohrarieska, silakkalaatikko, uunihauki ja erinäiset muut uuniruuat. Näiden ohella tarjolla olisi maalaisvoita, paistettuja muikkuja ja uunilohta, savustettua lahnaa tai siikaa, suolamuikkuja sipulin ja smetanan kera, muikun ja mateen mätiä, suolattua särkfileetä, graavattua lohta ja siikaa sekä saunapalvikinkkua, joka on kypsytetty lähes puumaisen kovaksi. Keitoista kermainen lohikeitto, muikuista tehty rantakala, matikkakeitto, savulihalla maustettu hernekeitto, lammaskaalikeitto ja maitoon keitetty haukikeitto kilpailevat voitollisesti minkä tahansa ulkomaisen vastineen kanssa. Uunissa täysin kypsiksi paistetut lanttukuutiot täydentävät erinomaisesti karjalanpaistia ja erilaisiin kastikkeisiin ja uuniruokiin antavat vastustamattoman makunsa suomalaiset sienet, jotka ovat yhtä kaukana viljeltyjen siitakkeiden tai herkkusienten keskinkertaisuudesta kuin taivas on maasta. Suolattuna taikka ymmärryksellä marinoituna suomalainen sieni sopii verrattomasti myös kylmän snapsin kyytipojaksi, ja muutoin ruokajuomana on oivallinen kylmä kalja, jota ei ole tehty uutteesta, vaan maltaista. Jälkiruuaksi sopii ternimaidosta tehty uunijuusto sokerin ja kanelin kanssa, lakat, metsämansikat ja mustikat jäätelön kera antavat viimeisen silauksen aterialle, josta parhaimmillaan muodostuu suomalaisen keittiön ylistyslaulu. 
Tällaiselle aterialle haluaisin kutsua sen ulkomaalaisen ystäväni, joka vaatimattomuuksissaan teki pilaa käsitteestä Finnish cuisine odottaen minunkin nauravan asialle makeasti. Miksi tämä ei ole todellisuudessa mahdollista? Mikä meitä estää panemasta pöytään sitä, mikä meillä on aitoa ja parasta? 
Ennen muuta kysymys lienee ilmiöstä, jota voisi kutsua kansalliseksi alaikäisyydeksi. Olemme tuijottaneet suu auki ulkomaiden ihmeitä ja matkineet parhaamme mukaan sitä, mitä kuvittelemme eurooppalaisuudeksi. Niin sanotut mestarikokit eivät nähtävästi ole omanneet sen tason henkistä kapasiteettia, että olisivat uskaltaneet poiketa joukosta. Varakkaat ravintolavieraat ovat halunneet erottua rahvaasta hankkimalla pätevyyden eksoottisten makujen tuntemuksessa. Ravintolat eivät puolestaan ole edes yrittäneet tarjota suomalaista ruokaa kunnianhimoisesti hyvin valmistettuna. Siihen on jo ennakolta suhtauduttu ikään kuin alempiarvoiseen tavaraan, jota hyvä ravintola ei edes voi tarjota. Esimerkiksi saksalaisen laaturavintolan arvolle sopii mainiosti tarjota lounaaksi halpaa ja kansanomaista Eintopf-pataa. Mutta koettakaapa kysyä vastaavaa Suomessa (s. 240-241).


                                                        *************************


Ylen verkkosivujen toisessa ruokauutisessa Analyysi: Miksi irakilaista ruokaa ei arvosteta lompakolla mutta japanilaiskeittiötä kyllä? toimittaja Santtu Natri saa itkupotkuraivarin, koska eri maiden ruokakulttuureja ei arvosteta samalla tavalla. Yhtä hyvin voitaisiin kysyä, että 
miksi kaikki ruoka ei ole samanhintaista:
Miksi eri kulttuurien herkut arvotetaan eri tavoin? Toisen maan ruoka mielletään polkuhintaiseksi etniseksi "mätöksi", toisen maan ateria taas on kallista ulkomaista herkkua. Sanakirjamääritelmä etniselle ruoalle viittaa "eri kulttuurien kansallisruokiin". Termi on itsessään melko neutraali. Kansainvälinen. Mutta sanapari "etninen ravintola" herättää jo latautuneempia mielikuvia. Noutokebabia, buffetaasialaista, krapulapitsaa. Siis halpaa.
Halpuudella on syynsä. Kebabien ja pitsojen suhteellinen edullisuus etnisissä "ravintoloissa" johtuu pitkälti halvoista raaka-aineista, joita arabit, turkkilaiset ja kurdit rahtaavat Liettuasta ja muualta Itä-Euroopasta. Toinen hintaa laskeva tekijä on työvoimakustannusten ja verovelvoitteiden kiertäminen. 

Hinnan korottaminen ei monestikaan nosta tuotteen arvoa ja haluttavuutta, jos itse tavara on mitä on. Yksikään formulaa sunnuntaisin seuraava suomalainen ei ostaisi krapulapitsaansa ja kebabmättöänsä, jos niiden hinta nostettaisiin halpojen kotimaisten ravintolahintojen tasolle, sanotaan hintahaarukkaan 14-25 eroa kappale. Hinnankorotuksella statuksen saaminen etniselle perusmätölle on siis täysin turhaa sekä ostajan että myyjän näkökulmasta. 

Etnisen bulkkiruuan hintaa pitäisi kuitenkin saada nostettua, mutta ei sillä perusteella, että muhammedit saisivat toimittaja Natrin kaipaamaa sosiaalista lisäarvostusta. Yksinkertainen ja luonnollinen syy hintojen nostamiselle olisi yhtäläisten kilpailusääntöjen ulottaminen myös ulkomaalaisiin. Nythän viranomaiset katsovat turhan usein läpi sormien etnisten kebab-pitseroiden epämääräistä raaka-aineiden hankintaa ja veronmaksamista. Yle Watch kommentoi tarkkemmin vieraan kebab-teollisuuden käänteitä maaliskuussa 2015 jutussaan Kebabit ja pitsat vaarallisia suomalaisille:
Median paljon ylistämät ahkerat Lähi-idän pitseriayrittäjät eivät todennäköisesti kykenisi toimimaan kotimaansa jo täyteen ahdetuilla ja kilpailuilla pikaruoka-markkinoilla. Sen sijaan perustaessaan Suomeen valtion strattirahan turvin kebab-pitserian, he saavat uuden enemmän maksavan asiakaskunnan ja neitseelliset markkinat, jossa he voivat kilpailla ulos paikalliset yrittäjät röyhkeällä vilunkipelillä. He eivät ole Suomelle mitään Fazerin ja Finlaysonin kaltaisia kultamunia, jotka luovat uusia tuotteita ja innovaatioita vientiteollisuuteen. He eivät ole muuta kuin ihmisen perustarpeita tyydyttävän stabiilin markkinasegmentin ulkomaalaisia valtaajia. Talouden näkymättömän käden mekanismi ei tuota tässä omalle kansalle taloudellista lisäarvoa, sillä vieraat yrittäjät työllistävät vain itsensä ja sukunsa eivätkä tuota edes uusia korvaamattomia hyödykkeitä vientiin. Ellei heitä olisi, suomalaiset ostaisivat pitsansa toisiltaan, mutta nyt varallisuutta siirtyy suomalaisilta asiakkailta suoraan aavikoilta tulleiden verovilunki-yrittäjien taskuihin. Kyse on siis silkasta nollasummapelistä, jossa suomalaiset ovat häviäjiä.

tiistai 21. marraskuuta 2017

YLE PUOLUSTELEE MURHAAVAA MULTIKULTI-UNELMAA



Yle TV1, tiistai 21.11.2017 klo 20:00, 
Docstop: Kun unelmat kuolevat 

Voiko turvapaikanhakijaan rakastua? Kuka päättää kenellä on oikeus jäädä Suomeen?Niklas Meltio kuvasi kaksi vuotta pakolaiskeskuksessa ja näki runsaasti ihmisten unelmia ja unelmien loppuja.O:Niklas Meltio,Ari Lehikoinen HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Ylessä ei pahemmin kunnioiteta turvapaikkashoppaajien ryöstämäksi ja surmaamaksi joutuneen 52-vuotiaan suomalaisen työmiehen Arto Mikkosen muistoa. Vain hieman yli vuosi surmateon jälkeen Yle TV 1 lähettää tunteisiin vetoavan yksipuolisen tv-dokumentin "Kun unelmat kuolemat", jossa esiintyy toinen Kajaanin Otanmäessä Mikkosen surmaan osallistunut irakilaismies, Ahmed Hussein Ali Ali (s. 1997). 

Jo ohjelman nimessä heitetään märkä rätti tavallisen suomalaisten enemmistön kasvoille. Sen lisäksi että propgandadokumentissa surkutellaan tappaja-Ahmedin kohtaloa, se on samalla näyte siitä, kuinka "Meillä on unelma" -monikulttuuriväki piehtaroi itsesäälissä ja selittää valheellisen Unelmansa romuttumisen "muukalaiskammoisen järjestelmän" syyksi.

Kaikkea ei voi kuitenkaan selittää parhain päin ja siksi ohjelmassa käy kuin ohimennen selväksi, että Ahmed oli Suomeen luvattomasti tullessaan koko ajan vaikeuksissa tulisen luonteensa ja ylimielisen asenteensa vuoksi. Ahmedin kuumaverisyyden vuoksi hänet piti siirtää Kemijärjärven vastaanottokeskuksesta lopulta Otanmäelle, jossa hän yhdessä Ali Qasim Hammood Beni Zaidin (s. 1988) kanssa yli tunnin kestäneen pahoinpitelyn jälkeen surmasivat Arto Mikkosen kuristamalla.

Suomalaismiehen surmakaan ei riittänyt Ahmedille. Vielä pahempaa kuin suomalaisen poistaminen väkivalloin miesvahvuudesta, on valkoisen perimän liudentaminen uusilla jälkeläisillä. Näin suomalaista yhteistä genomia tuhotaan tulevissa sukupolvissa peruuttamattomasti. Nimittäin ennen veritekoaan irakilaismies oli jallittanut itselleen naivin nuoren Elovena-tyttö Annin, jonka hän oli onnistunut tekemään vielä raskaaksi. Jälleen kerran koulujen vastuuton kansainvälisyyskasvatus ja hämärävoimien käsissä oleva globaali viihdeteollisuus on saanut valkoisen uhrinsa, jossa indoktrinoidun toiseudenpalvonnan seurauksena on langettu "jännittävään poikaystävään".

Lajissaan tämä dokumentti on härskeimmästä päästä, eikä vähiten siksi, että kutsumattomasta muukalaissurmaajasta leivotaan suomalaisen yhteiskunnan uhria. Ohjelmasta välittyy kammottavalla tavalla nykyinen sosialistinen ihmiskuva, jossa yksilön valinnat nähdään johtuvan pelkästään yhteiskunnasta sekä kansanvaihdon ytimessä olevan pariutumisen sentimentaalinen puolustaminen. 

On vaikea kuvitella, millainen dokumentti olisi vielä häpeämättömämmällä tavalla suomalaisvastainen. Ylen propagandakomppanian kohdalla kaikki on toki mahdollista, joten luvassa voi olla tätäkin ohjelmaa törkeämpää mustan valkoiseksi pesemistä.


                                                        ******************************


Yle TV1, tiistai 21.11.2017 klo 21:00, A-studio  


Suomalaispoikien matematiikantaidot ovat heikentyneet selvästi, Virossa ne sen sijaan ovat huipputasoa. Mitä voimme ottaa opiksi etelänaapurista? Juontajana Annika Damström, #yleastudio HD

Uusien Pisa-tulosten mukaan Virossa pojat pärjäävät matematiikassa paremmin kuin tytöt. Tulos kertoo ennustettavasti normaalijaukaumasta populaatiossa. Miksi sitten Suomessa poikien koulumenestys on romahtanut viime vuosina? Tätä on ihmetely myös Ylessä, jonka verkkosivuilla kerrottiin tänään suomalaistyttöjen menestyksestä ryhmätyöskentelyssä ja virolaispoikien noususta matematiikan osaajien kärkituntumaan.


Kummassakaan uutisartikkelissa ei puututa ilmeisiin oppimisen häiriötekijöihin ja poikapopulaation etniseen kirjavuuteen. Euroopan ulkopuolelta tulleet lapset ja kouluikäiset ovat pitkälti poikia, joten heidän heikommat oppimistulokset siirtyvät tilastollisesti suomalaispoikien Pisa-tuloksiin. Lisäksi etnisesti kirjavat koululuokat ovat levottomia ja tämä häritsee erityisesti suomalaispoikien keskittymiskykyä. Syy, miksi Virossa pojat pärjäävät aivan normaalisti luonnontieteellisissä aineissa ei johdu muusta kuin siitä, että maasta puuttuu monikulttuurinen vitsaus.

torstai 16. marraskuuta 2017

ENSIMMÄISEN MAAILMAN NIPSTELYONGELMIA TITANICIN KANSITUOLEILLA


Yle TV1, torstai 16.11.2017  klo 21:05, A-teema: Seksuaalista häirintää 

Ahdistelua, häirintää ja häpeää. Seksuaalinen häirintä on yleisempää kuin kukaan uskalsi arvata. Mistä ahdistelu johtuu? Miksi laki ei riitä suojelemaan meitä? Tunnistetaanko raja, jonka yli ei saa mennä?  Juontajina Markus Liimatainen ja Annika Damström. HD


Koko syksyn kaikkialla länsimaailmassa valtamediat ovat kuin yhdestä suusta huutaneet kansalaisten korviin kuinka pöyristyttävän järkyttävä ongelma seksuaalinen häirintä on. Kyse on klassisesta ensimmäisen maailman korvikeongelmasta, jota rummuttamalla sivilisaation kannalta elintärkeät kysymykset voidaan peittää asiantuntijoina esiintyvien puhuvien päiden tyhjänpäiväisen mölinän alle

Ilmiölle on tyypillistä, että joitain vuosia Yhdysvalloissa käynnissä ollut Me too -kampanja sai todellista mediabuustia vasta kun megafoniin tarttuivat 
Hollywoodin rikkaat ja kuuluisat naiset. Kenellekään ei tullut myöskään yllätyksessä, että Ruotsissa tämän kampanjan hyväksikäyttö on käynyt ylikierroksilla julkisine lynkkauksineen. Suomessa ollaan hieman jäljessä länsinaapurin hysterian aallokosta, mutta A-teeman tämän iltainen ohjelma puhaltaa varmaan uutta tuulta tarkasti kontrolloituun julkiseen keskusteluun.

Keskusteluohjelman henkilöesittelyn ja itse ohjelman voi katsoa linkistä A-teema syventyy seksuaaliseen häirintään: Katso kaikki suoran lähetyksen vieraat täältä. Olipa aihe mikä tahana A-Teemassa on aina ollut paapottuja "maahanmuuttajia" eli selkokielellä ei-eurooppalaisia kitisemässä milloin mistäkin. Jostain syystä nyt studiossa ei ollut ainuttakaan tummahipiäistä, vaikka he ovat osallisina seksuaalisen häirinnän väkivaltaisissa muodoissa kuten (joukko)raiskauksissa monta kertaa useammin kuin kantaeurooppalaiset

Raaka seksuaalinen väkivalta on Euroopassa viime vuosikymmeninä lisääntynyt pitkälti siksi, että tänne on livahtanut ja päästetty nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta. Vastaavasti valkoisten eurooppalaisten puskaraiskaukset ym. törkeä seksuaalinen väkivalta on vuosikymmenten saatossa todennäköisesti vain vähentynyt. Koska tummien miesten aggressiivisesta lähentelyistä, tyttöringeistä ja raiskauksista ei voi rasismin pelon vuoksi puhua, keskustelu on siirretty turvallisesti valkoisten heteromiesten "seksuaaliseen härintään", joka käsittää mm. merkitsevät kolme sekuntia pidemmät katseet ja ulkonäön kehumisen.

On itsestään selvää, että todellinen seksuaalinen häirintä kuten lähentely selvistä kielloista huolimatta on yksiselitteisen tuomittavaa. Tosiasia kuitenkin on, että sukupuolista häirintää kuten ehdottelua tulee olemaan niin kauan kuin naisten seksuaalinen markkina-arvo on korkeampi kuin miesten. Haluttavuutensa vuoksi naisilla on selvästi enemmän seksuaalista valtaa kuin miehillä, joten naiset tuskin haluaisivat edes tasa-arvon nimissä, että he olisivat vähemmän haluttuja ja siten pienempien etujen saajia. Siksi hyvännäköisen kansanedustaja Sanna Marinin (sd.) väite, että syy seksuaaliseen häirintään löytyisi naisten alisteisesta asemasta, on silkkaa feminististä valhetta. Pikemminkin asia on päinvastoin, sillä luvattomaan lähentelyyn turvautuvat yleensä miehet, joilla ei ole seksuaalista pääomaa kuten sosiaalista statusta, varakkuutta ja ulkonäköä. Jos heillä olisi näitä ominaisuuksia, näiden miesten ei tarvisisi turvautua tuhoon tuomittuun lähentelyyn, sillä ehdotuksia tulisi naisilta.

Nuoret valkoiset naiset lienevät maailman etuoikeutetuimpia ja halutuimpia ihmisiä. Haluttavuudesta on enimmäkseen etua, mutta sivuhaittojakin löytyy kuten inhottaviksi koettujen alemman tason miesten ehdottelut. Tämä lienee kuitenkin pieni hinta, jos vaihoehtona on haluttavuudesta tulevan valtavan hyödyn menettäminen. Suuri osa nuorista naisista ymmärtää varsin hyvin sukupuolimarkkinoiden pelin hengen ja pitävät siksi vastenmielisten miesten lähentelyä asiaan kuuluvana haittapuolena. Siksi seksuaalisesta häirinnästä eivät puhu julkisuudessa useinkaan nuoret naiset, vaan varttuneemmat, jo seksuaalista markkina-arvoaan menettäneet akateemiset kulttuuritädit. Heille Me too -tyyppiset kampanjat ovat vain keino muiden joukossa, jolla lietsoa mieskaunaa ja sukupuolten välistä sotaa aidossa kulttuurimarxilaisen mädätyksen hengessä. Oman koomisen lisänsä tähän vaivoin peiteltyyn vihanpitoon tuovat profeministimiehet, jotka omaa sukupuoltaan halveksuvalla "ritarillisuudellaan" uskovat, että heillekin saattaa tippua naiskuormasta jotain.

Miehet hallitsevat suurta osaa teknologiaa, korkeakulttuuria, tiedettä ja liike-elämää, mutta arvoista ja yhteiskuntamoraalista päättää pitkälti naiset mieltymyksineen. Oikeastaan koko läntisen yhteiskunnan nykyinen arvomaailma on rakennettu naisten suojelua ja naista varten. Puhe tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista on ollutkin hyödyllistä naisille, ainakin sivilisaation lyhyellä tähtäimellä (tasa-arvon perusteella tehdyt myönnytykset barbaariselle islamille haittaavat ennen pitkää eniten naisia). Tämä kävi selväksi myös A-teeman keskustelusta, jossa arvaamattoman ja sisäsyntyisesti vaarallisen miehen kesyttämiseksi tarvitaan miehen luoma keksintö nimeltä laki. Naisen suurin turva ei ole enää aviomies ja kunniallinen miesten yhteisö, vaan abstrakti lainsäädäntö ja sitä palveleva anonyymi miehinen väkivaltakoneisto, joka panee yhteiskunnan pahimman uhan eli miehen aisoihin. Siksi on helppo ymmärtää, miksi ohjelmassa esiintynyt Turun yliopiston akatemiaprofessori Johanna Niemi vaati, että "seksuaaliseen härintään" pitää puuttua yhä tiukemmin uusilla lailla.

Nipistelytieteen professori Niemi ei halua puuttua vain miesten tekoihin vaan myös sanoihin, sillä hän ehdottaa, että myös "sanallinen seksuaalinen häirintä" pitää saada lain piiriin. Tällainen ajattelu edustaa tyypillistä nykypäivän länsimaista ongelmanratkaisua. Kun länsimaissa huomataan todellinen tai keksitty ongelma, sen kuvitellaan ratkeavan sillä, että määrätään uusi laki joka kieltää sen. Myös tappaminen ja varastaminen on kielletty, mutta tästä huolimatta Suomessa ja muualla maailmassa tapahtuu tappoja ja varkauksia. 

Usko siihen, että laki ratkaisee kaiken ei ole uusi. Jo aikoinaan roomalainen senaattori Tacitus (n. 55–120) totesi, että Corruptissima re publica plurimae leges eli mitä korruptoituneempi valtio, sitä enemmän lakeja. Länsimaisen sivilisaation rapautuminen muistuttaa monessakin mielessä Rooman valtakunnan loppua, jossa olennaisten asioiden sijaan keskityttiin epäolennaisiin ja niistä tehtyihin loputtomiin lakeihin.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

100-VUOTIAASSA SUOMESSA EI HALUTA JULKISESTI KESKUSTELLA MONIKULTTUURIN ONGELMISTA



Yle Watch kirjoitti toissa päivänä Porvoon lapsisurmasta, mutta se lienee jäänyt monelta blogia somen kautta seuraavalta huomaamatta, koska Facebook ei näytä sitä "feedissä" eli seinällä näkyvässä päivitys- ja uutisvirrassa. Tapausta sen enempää ruotimatta muutama sana vielä sen saamasta mediakäsittelystä.

Suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomana poikkeuksellisena tapahtumana lapsisurma on herättänyt luonnollisesti hämmästystä ja vihaa kansalaisten keskuudessa. Ylen uutisjutussa 
Asiantuntija Porvoon tragediasta: "Aikuisten kannattaisi suojella lasten lisäksi myös itseään uutistulvalta" ollaan sikäli oikeilla jäljillä, että verinäytelmällä mässäily ei ole suotavaa lasten silmille ja korville. Ikävä kyllä hyväntahtoisen toppuuttelun varjopuolena on sensuuri, jota ovat vaatineet monikultturistit, koska tekijän afrikkalaistaustaustan esille ottaminen olisi huonoa mainosta ideologialle. Esimerkiksi Ulkopoliittisen Instituutin multikulti-natottaja Charly Salonius-Pasternak vaati heti surmapäivänä twiitissään, ettei tapauksesta pitäisi kertoa lainkaan valtamediassa. Tämä luultavasti siksi, että lapsisurmaan liittyy vahva monikulttuurinen ulottuvuus.

Salonius-Pasternakin toiveista huolimatta valtamediakin otti asian esille, tosin se puhui yleisön harhauttamiseksi koko ajan "ranskalaisisästä", vaikka kyse on karibalaistaustaisesta mustasta miehestä. Siksi Yle uutisten tuore artilkkeli "Meillä on kulttuurinen sokeus väkivaltaa kohtaan" – Perheväkivallan ehkäisyssä on paljon puutteita on erityisen harhaanjohtava, kun se jaarittelee pitkään aidan seipäistä eikä itse aidasta. Suomessa tosiaan on kulttuurinen sokeus, mutta ei sillä tavalla kuin artikkeli antaa ymmärtää. 

Valtamedia ruokkii todellista kulttuurista sokeutta, kun se ei Porvoon tapauksen uutisjutuissa tuo mitenkään esiin siihen liittyvää monikulttuuria. Eri kulttuuritaustasta tulevien pariskuntien avioliittojen purkamiset ja väkivaltaiset huoltajuuskiistat ovat tilastollisesti monta kertaa yleisempiä kuin normaaleissa tapauksissa, joissa mies ja nainen edustavat samaa kulttuuria ja etnisyyttä. Jos Yle olisi kansalaisten asialla, se nostaisi tämä ongelman yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä juuttuisi lillukanvarsiin puhumalla "viranomaisten yhteistyöstä perheväkivallan ehkäisemiseksi".


                                                         
                                                        ******************************


Kun media ja koulu eivät kerro nuorisolle
 mitä on raaka monikulttuurinen arki, se synnyttää koululaisissa epärealistisen kuvan yhteiskunnasta. Tämä lienee niiden tarkoituskin, josta Yle Watch kertoi viime viikolla ilmestyneessä jutussaan Nuorissa suomilampaissako maan tulevaisuus? Suomalaisvihamieliseksi farssiksi lässähtäneen Suomi 100 -hankkeen lisäksi maassamme on järjestetty lukiolaisille "Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi" kilpailu, jossa "haettiin uutta visiota, itsenäisyysjulistusta, Suomen seuraavaksi sadaksi vuodeksi". Konformististen pinkojen kilpailusta kerrotaan Ylen uutisessa Neljä lukiolaista kirjoitti Suomelle uuden itsenäisyysjulistuksen – "Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä".

Kilpailussa kaikuu totalitarismin samatahtinen marssisaapas, koska nuoria lukiolaisia kilpailutetaan sillä, kuka osaa kaikkein laskelmoivimmin kirjoittaa ylistyslaulun nomenklatuuran palvomalle monikultturismille ja pakotetulle diversiteetille. Uutisjutussa esitellyt näytteet eivät eroa sävyltään juurikaan niistä julistuksista, joita kirkasotsaiset pikkupioneerit esittivät aikoinaan Isä Aurinkoiselle eli Stalinille. Vaikka suurin osa kansasta viittaa kintaalla monikultturismille ja jupisee yksikseen muukalaisinvaasiota vastaan, indoktrinoitu nuoriso sen sijaan hoilaa tämän vuosituhannen Kansainvälistä kuten käy ilmi näistä uutisjutun lainauksista:
Suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Kuka tahansa voi olla suomalainen ja tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä ja uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen niin halutessaan.
Suomalaisuuden määrittävät hegemoniset punavihreät ja Kokoomuksen kukservatiiivset aisankannattajat. Kuka tahansa maailman 7,6 miljardista ihmisestä voi halutessaan julistaa olevansa suomalainen, muu olisi syrjintää! Se on maailman pahin asia. Suomi kuuluu kaikille!
(...) Ainoastaan maailmalle avoimena Suomi voi menestyä tulevaisuudessa. Koska perusasiat ovat maassamme jo nyt erinomaisesti, on meidän autettava ihmisiä, joilla asiat ovat huonommin. Suomen pitää näyttää maailmalle mallia tasa-arvossa, demokratiassa ja onnellisuudessa.
Aina voi parantaa Suomen menestystä vaikka myymällä viimeisetkin louhokset ja pohjavedet ulkomaalaisille, sillä eihän mitään niin hienoa voi ollakaan kuin kansainvälisyys! Sitä paitsi Suomella on velvollisuus olla maailman sosiaalitoimistona, kysykää vaikka Vihreiden puoluetoimistosta. Ja kyllähän meillä on varaa! Vain rasisti voi väittää toista.
Suomessa ihmisiä kohdellaan henkilöinä, ei jonkin sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen edustajina. Jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja rakentaa yhdessä tulevaisuutta. Kenenkään ei tarvitse pelätä tai olla yksinäinen.
Kaikki ovat Suomessa ainultaatuisia lumihiutaileita, paitsi jotkut ovat enemmän ainutlaatuisia kuten kaksineuvoiset kolmekymmentäkuusi muunsukupuolista! Ei se oo hei sulta pois, jos promillen vähemmistö määrää normit tasa-arvon puolesta, sillä jotkut vain sattuvat olemaan tasa-arvoisempia kuin toiset. Ennen kaikkea tämä sopii elämän tarkoitukseen eli markkinatalouden biznekseen, jossa kaikkien yksilö-pyksilöiden raha on kuulkaas ihan samanlaista.
Maailma ei ole vain meidän. Kaikilla, myös tulevilla sukupolvilla, on oikeus puhtaaseen ympäristöön. Suomea ei ole ilman maapalloa, joten Suomen on huolehdittava myös planeettamme tulevaisuudesta.
Kuten kaikki Hyvä asiat, myös puhdas luonto kuuluu niihin, tosin hyvälistan häntäpäähän. Ihmisoikeuksiin kuuluvat lisääntymisoikeudet ovat tietenkin pyhiä, joten puhtaasta ympäristöstä voidaan tavittaessa joustaa. Sitä paitsi afrikkalaiset on  pop! Siksi vain rasisti puhuu Afrikan kohdalla "väestöräjähdyksestä". Me voimme pelastaa maailman valkoisilta rasisteilta ainoastaan antamalla runsaskätistä ja jatkuvaa kehitysapua afrikkalaiselle väestölle.


                                                          **************************


Yle TV1, keskiviikko 15.11.2017 klo 22:55, Ulkolinja: Pakolaisleireillä voittoa 

20 miljoonaa ihmistä elää pakolaisleireillä, joista on tullut kannattavaa liiketoimintaa mm. vartiointi-, elintarvike- ja biotunnisteyritykselle. Monet niistä takovat voittoa YK:n ja kansalaisjärjestöjen varoilla. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, keskiviikko 15.11.2017 klo 19:00, Jenny+

Terveysfasismi. Lihava - kävelevä terveysriski? Jenny Lehtinen ja Saara Sarvas kyllästyvät terveysfasisteihin, joiden mielestä terveydentilan voi päätellä ulkonäöstä. Brunssilla herkuttelemassa Saara Särmä ja Kasmir. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Mutku mulla on oikeus ja mulla on tunteet! Siksi laiskan lihavuuden välttämättömyydestä on tehtävä suorastaan hyve. Muuhan olisi – 
herranjumala sentään!  – fa-fa-fasismia!! Fasismin määritelmähän on lyhyesti se kaikki, mistä vasemmistolainen lumihiutale ei satu pitämään. Siksi terveysfasismin sijaan pitää suosia tasa-arvoista sairausdemokratiaa.


Yle TV2. keskiviikko 15.11.2017 klo 19:30, Moa - he kutsuivat minua läskiksi 

Ruotsalainen dokumentti seuraa puolentoista vuoden ajan koko elämänsä ylipainon kanssa taistelleen hässleholmilaisen Moa Anderssonin valmistautumista vatsalaukun pienennysleikkaukseen. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Ruotsalainen ymmärtää ja hyväksyy kaiken. Paitsi ruotsalaista nationalistia.


Yle Radio 1, keskiviikko 15.11.2017 Pyöreä pöytä 

Reservaatteja turisteille, pipolätkää pressan kanssa ja matikkaa! Jos Linnan juhlat olisivat lasten juhlat tai koko kansan ulkoilmajuhla? Pitäisikö turisteille rakentaa oma reservaatti, Suomi-teemapuisto?

Ohjelman voi kuunnella täältä, mutta suosittelen ottamaan verenpainelääkkeet valmiiksi esille. Demarisionisti Ruben Stiller alitti jälleen itsensä kun hän yritti "huumorin" varjolla rinnastaa maksavat maasta poistuvat turistit Suomeen ikuisiksi ajoiksi jääviin elätettäviin turvapaikkaturisteihin.

Yksikään muukalaisinvaasion vastustaja (muutamia syväekologeja luukunottamatta) ei ole vastustanut turismia, mutta niin vain Stiller sai väännettyä asian niin, että hänen kuvittelemansa olkkiukkorasistit kuten persut vastustavat kategorisesti kaikkia maahan tulevia ulkomaalaisia riippumatta siitä, jäävätko he maahan vai eivät ja kustantavatko he itse oman elämisensä vai eivät. Heikko suoritus. Onko Stilleristä tulossa jo nyt vanhuudenhöperö?