torstai 28. joulukuuta 2017

STOCKMANNIN TIERNAPOJATGATEN TAKANA YLEN MIELIPIDEUUTINEN

Tässä tiernapoikien ryhmässä ei tarvittu blackface-
hahmoa, koska aito löytyi omasta takaa.


Yle julkaisi jouluan alla 19.12.2017 toimittaja Päivi Puukan kirjoittaman jutun Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä. Asenteellisessa mielipideuutisessaan Puukka oli käyttänyt "asiantuntijoina" suomalaiskaunastaan tunnettua femisosialisti Maryan Abdulkarimia, punaisen yliopiston politrukki Minja Koskelaa ja vasemmistolaisen Guardian -lehden värillistä toimittaja Siji Jabbaria. Vasta-argumentteja heidän mielipiteilleen ei jutussa esitetä. Uutisjutun prologissa kerrotaan, että
Hollannissa kipuillaan paikalliseen jouluperinteeseen kuuluvan Musta Pekka- eli Zwarte Piet -tradition kanssa. Suomessa murjaanista ei vielä edes keskustella.
Ylen uutistoimituksessa hykerreltiin todennäköisesti jo jutun ilmestyessä, sillä he tiesivät, että tyrkyttämällä tällaista keskustelunavausta joku toimeton hyväkäs tarttuu siihen varmasti. Näin saadaan valtakunnan otsikoihin punavihreiden toimittajien rakkain aihe, loputon jankutus rasismista, joka koskee rasistisesti vain valkoisia. Jo tapaninpäivänä Ylessä voitiin läimäytellä yläfemmoja kun Verkkouutiset julkaisi uutisen Mustatut kasvot liikaa – Stockmann veti pois tiernapoika-videon, pyytää anteeksi.

Ennalta arvattavasti Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturit olivat triggeröityneet Ylen jutusta, koska siinä mainittiin heissä ehdollisen refleksin synnyttävä sana rasismi. Seuraavaksi moralistiselle raivoamiselle piti etsiä sopiva vihan kohde, jollaiseksi löytyikin lopulta tavaratalo Stockmannin tiernapojatvideo.

Toimittaja Puukan mielipidekirjoituksessa tiedetään sentään kertoa, että "sen [Tiernapoikien] juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä ja kuvaelman keskiössä on kolmen tietäjän käynti Jeesus-lapsen luona". Kuvaelmaan kuuluu olennaisesti Afrikasta peräisin oleva hahmo, murjaanien kuningas. Jotta näytelmä olisi uskottava, on murjaanien kuningasta esittävän valkoisen mustattava kasvonsa, koska Saharan eteläpuoliset asukkaat ovat kiistämättä iholtaan lähes mustia. Tässä ei siis ole lähtökohtaisesti mitään rasistista vaan etnisen homogeenisyyden synnyttämästä käytännöstä. Nyt kun Suomeen on jo tunkeutunut huomattava määrä mustia afrikkalaisia, tarvetta blackface-käytännölle ei ole, vaan Tiernapojissa voitaisiin käyttää aitoja "murjaaneja". Jostain syystä afrikkalaisperäiset nuoret eivät ole olleet kovin kiinnostuneita kuvaelmasta, joten turha tässä on siksi suomalaisia syyttää.

Mitä taas tulee Minna Koskelan mainitsemaan kulttuuriseen omimiseen (Cultural appropriation)
, käsitteen ideologisesti latautunutta taustaa ei avata jutussa mitenkään, mikä ei ole sinänsä yllätys. Se paljastaminen kun kertoisi paljon lukijalle, millaisilla motiiveilla ja ideologialla asiasta vouhkataan. Kyseessä on siis yhteiskunnallisten hörhötieteiden kuten valkoisiin vihamielisesti suhtautuvassa Critical White Studies piirissä kehitelty kulttuurimarxilainen termi, joka on viime vuosina levinnyt punavihreiden toimittajien rummutuksen ansiosta myös julkiseen keskusteluun.

Objektiivisesti arvioituna kulttuurinen omiminen ei kestä vettä, koska siinä kritiikin kohteena on epäreilusti ainoastaan valkoiset. Tosiasiassa kritiikin pitäisi olla täsmälleen päinvastaista, sillä värilliset ovat omineet itselleen kaiken valkoisen miehen luoman sivistyksen, teknologian ja kulttuurin. On vaikea kuvitella törkeämpää kulttuurista omimista kuin se, että mustat räppärit ajavat saksalaisvalmisteisella BMW-autolla, kuuntelevat digisteroistaan huippustudioissa tuotettua mölyään ja ottavat kännykkäkameralla kuvia tosistaan. Vaadimme anteeksipyyntöä!

Internetin punaviherkaartin moraalinen närkästyminen milloin mistäkin asiasta on valtamedian antamasta näkyvyydestä huolimatta pienen piirin harrastus, joka ei kansan enemmistöä liikuta. Tämän ovat ilmaisseet myös eräät tunnetut poliitikot kuten Kokoomuksen Wille Rydman, joka on tuominnut Stockmannin paniikkireaktion, koska siinä alistuttiin muutamien ammattivalittajien kitinöille. Facebookissa hän kirjoittaa:
Vastustan jyrkästi sellaista ajattelua, että julkinen itseilmaisu pitäisi mitoittaa herkkähipiäisimpien mukaan. Nyt joku elämäntapaloukkaantuja alkoi vinkua tiernapojista ja Stockmann hätäpäissään rupesi hyppimään vinkumisen tahtiin. Noloa Stockmannilta. Erityisesti moniarvoisessa yhteiskunnassa kannattaa katsoa lähinnä peiliin, jos tämän tästä löytää herneenpalkoja nenästään.  
Parasta tiernapojissa on sen historian kuluessa saavuttama aivan surrealistinen muoto. Se on periaatteessa joulukuvaelma, mutta ainoa Raamatusta tuttu henkilö siinä on Herodes. Styränki Herootes alistaa mustan "murjaanien kuninkaan", ja lopussa ylistetään Venäjän keisari Aleksanteria, joka puolestaan kukistaa styrängin. Ja tämä sitten jotenkin liitetään Kristuksen syntymään. Aivan absurdia tarinankerrontaa, mutta sitäkin hilpeämpää.
Rydman ei ole huomioineen yksin, sillä Stockmann on saanut jo nyt valtavan määrän vastaprotesteja, jotka ovat painoarvoltaan huomattavasti tärkeämpiä kuin äärivasemmistolaisten ammattiloukkaantujien, koska niissä on kyse maksavista asiakkaista. Eräs sosiaalisessa mediassa näytillä ollut valitus pukee sanoiksi monen tavaratalossa käyvän vakioasiakkaan tunteet:
Olette näköjään menneet nöyristelemään poliittisen painostuksen edessä. Tiedoksi, että tuolla prosentilla suomalaisia, jotka käyvät jatkuvaa poliittista kampanjaa sairaiden ääriaatteidensa edistämiseen, ei ole ostovoimaa. He saavat sossusta pari euroa ja juovat ne baarissa.  
Me 99 prosenttia ostovoimaisista kanta-asiakkaista emme halua katsella tuollaista nöyristelyä ja oman arvomaailmamme halveksuntaa. Ette ilmeisesti ymmärrä, että mekin voimme viedä rahamme jonnekin muualle, kun me emme ole poliittisesti aktiivisia emmekä kampanjoi julkisella mielensäpahoittamisella tai lähettämällä teille palautetta.  
No nyt siihen tulee muutos. En aio ostaa teiltä mitään ennen kuin lopetatte tuon nöyristelyn pienten äärivasemmistolaisten sosiaalipummiporukoiden edessä. Samaa ehdotan ystävilleni sosiaalisessa mediassa.  
Tämä on ikävää mutta ainoa keino kun vastapuoli on aloittanut tällaisen mainekampanjoinnin. Ainoa tapa neutralisoida se on käydä vastakampanjaa jotta yritykset ymmärtävät että mainehaittoja voi kärsiä yhtä lailla hiljaisen epäpoliittisen enemmistön kuin äänekkään poliittisen vähemmistön menetettyä arvostuksen yhtiötä tai sen brändejä kohtaan.  
Ystävällisin terveisin ostovoimainen kanta-asiakas
Äärivasemmisto ei pysty tätä nykyä muuhun kuin reaktiiviseen toimintaan ja sabotaasiin, josta kertovat viimeaikaiset Alpakkagate, Husugate ja Tiernapojatgate. Lisäksi tähän listaan on noussut joulunpyhinä huomiota herättänyt Turun kaupunginkirjaston rouhimisgate, kun kirjaston työntekijä Ville Sirkiä kertoi Facebookissa poistaneensa omavaltaisesti epämielyttävää totuutta edustaneen Henry Laasasen kirjan Naisten seksuaalinen valta.

Tapauksen "periaatteellisuus" on nostanut monissa kansalaisissa niskavillat pystyyn, vaikka valtamediassa vastaava toiminta on volyymiltaan miljoona kertaa yleisempää. Hallitsevan hegemonian agendaa perustellusti kyseenalaistavia puheenvuoroja ei yksinkertaisesti haluta julkisuuteen. 

Tätä samaa halusi kirjastovirkailija Ville Sirkiä, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Laasasen kirja naisten seksuaalisesta vallasta on itsestäänselvyydessään melko lattea, sillä kaikki jotka eivät ole viettäneet elämäänsä maakuopassa tietävät siinä esitetyt faktat ja montaa kertaa vahvistetetut teoriat. Yhteiskunnallisen keskustelun "hienotunteisuuden" eli itsesensuurin vuoksi niitä ei vain ole sallittua sanoa ääneen. 

Syy, miksi "salatun tiedon" hävittämiseen syyllistyi profeministimies ei ole yllätys. Suurelle osaa naisia Laasasen kirjan esille ottaminen julkisuudessa ei haittaisi, sillä se ei muuttaisi heidän asemaansa tippaakaan epäedulliseksi, koska mikään "paljastaminen" ei vaikuta biologisten sukupuolten määrättyihin preferensseihin ja käyttäytymiseen parisuhdemarkkinoilla. Ainoa ketä Laasasen kirja häiritsee on mekkoeinarit kuten Ville Sirkiä, koska siinä osoitetaan hänen kaltaisten Cuck-miesten tekopyhyys, koomisuus, ja halpamaiset (usein seksuaaliset) motiviit omaa sukupuolta häpäisevälle "ritarillisuudelle".


Klikkaa kuvaa suuremmaksi.


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

VANHUUDENHÖPERÖ DONNER JUUTTUNUT MENNEESEEN MAAILMAAN

Jörn Donner nuorempana, vähemmän sierettyneenä.

Liberaaleja muotiaatteita koko ikänsä seurannut kulttuurivaikuttaja Jörn Donner näyttää uusimmassa Ylen haastattelussa 
Jörn Donner haluaa lisää pakolaisia Suomeen: ”Meillä on menetelmiä, joilla äärioikeistoa pystytään suitsimaan” entistä dementoituneemmalta. Mitä selvemmäksi vasemmistoliberaalien poliittinen umpikuja ja moraalinen konkurssi alkaa käydä eurooppalaisille, sitä sitkeämmin Donner pitää kiinni tuhoon tuomituista 60-lukulaisista pakkomielteistään. Hän on jopa valmis karsimaan liberaaleja oikeuksia ja demokratiaa, kunhan vain hänen jälkisosialistinen houreensa monietnisestä EU-valtiosta Stalinin tapaan toteutuu.
– Meidän täytyy hyväksyä, että elämme Euroopassa, joka on nopeasti muuttumassa monisäikeiseksi yhteisöksi. Miksi me liityimme jäseneksi Euroopan unioniin? Juuri sen takia.
Monisäikäisellä Donner tarkoittaa monirotuisuutta, joka ei voi olla aito yhteiseen historiaan, kohtaloon ja vereen sidottu yhteisö. Samalla tuo monisäikeisyys tarkoittaa kaikkien standardien madaltamista, kiitos afrikkalaisen invaasion ja liberaalin arvorelativismin. 

Donner saattoi itse vuonna 1994 äänestää EU:n liittymisen puolesta Baabelin torni -fantasioidensa vuoksi, mutta suurin osa Kyllä-äänestäneistä lahjottiin mukaan lähinnä halvan viinan ja ruuan houkuttelemina. Näin jälkeen päin markan vaihtaminen euroksi ilman kansan mandaattia on merkinnyt sitä, että ruoka ja viina on nyt kallimpaa kuin se olisi ilman unioniin liittymistä. On päivän selvää, että niukka suomalaisenemmistö ei halunnut liittyä EU:n siksi, että olisimme osa sirpaloitunutta "yhteisöä", johon miljoonat kehitysmaalaiset vapaamatkustajat voivat nyt vapaasti marssia sisään.

Vaikutusvaltaisten kulttuurikriitikkojen yliarvostama elokuvaohjaaja ja kirjailija on koko uransa ajan pyrkinyt mitätöimään Suomea ja muuttamaan sen etnistä koostumusta. Marraskuun lopulla ties monennettako kertaa televisiosta uusintana tullut dokumentaarinen elokuva Perkele - kuvia Suomesta (1971) flirttaili tuolloin muodikkaalla kommunismilla ja sosiaalisella "tiedostavuudella". Joulukuun neljäntä Yle TV1:ssä esitetty jatko-osa on hengeltään samanlainen, mutta nyt äärivasemmistolaisuus on päivitetty monikultturismiksi:
Takana on uuden elokuvan Perkele 2 - kuvia Suomesta televisioensi-ilta ja edessä matka Berliiniin Euroopan elokuva-akatemian European Film Awards -palkintojen jakotilaisuuteen. Donner on yksi akatemian perustajajäsenistä. Tällä kertaa tilaisuudessa on ehdolla muun muassa Aki Kaurismäen uusin elokuva, pakolaisteemaan tarttuva ja palkittu Toivon tuolla puolen. Donner ei usko elokuvan pääsevän palkinnoille tässä tilaisuudessa.
Svekomaanisena Ruotsin ihailijana Donner haluaa meille saman kohtalon kuin romahtamisen partaalla oleva länsinaapuri. Ylen haastattelussa hän ei vain kehoita vaan suorastaan pakottamalla vaatii Suomen muuttamista epäonnistuneeksi afrikkalaiseksi valtioksi:
Mutta nyt puhutaan Euroopan tulevaisuudesta. Siinäkin pakolaiset näyttelevät suurta roolia, ainakin jos Jörn Donner saisi päättää.  
– Me olemme osa Eurooppaa, se ei kaikille suomalaisille ole selvä asia. Meillähän on hallitus, joka on äärimmäisen vastenmielinen pakolaisasioissa. Äärimmäisen vastenmielinen, hän painottaa.
Lyhytnäköinen ja alemmuudentuntoinen poliittinen pseudoeliittimme on väkisin tunkenut maamme osaksi länsieurooppalaista "arvoyhteisöä" eli vapaaehtoista itsetuhoa.  Euroopan tulevaisuus ei kuitenkaan lepää epäeurooppalaisessa, kovaa vauhtia negridisoituvassa lännessä, vaan maanosamme kulttuuria ja alkuperäisväestöjä puolustavassa Itä-Euroopassa. 

Donner on toki oikeassa siinä, että maamme hallitus "on äärimmäisen vastenmielinen pakolaisasioissa". Sitä se tosiaan on, mutta eri syystä kuin kirjailija meille uskottelee. On vaikea pitää sellaista hallitusta kovin pakolaisvastaisena, joko päästää yhtenä syksynä Dublinin sopimuksen vastaisesti lähes 40 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on vielä nuoria miehiä muualta kuin Syyriasta. 

On suuri häpeä, että Jörn Donner on viheliäisellä kulttuuriporsastelullaan loannut ansioituneen isänsä, itsenäisyysaktivisti Kai Donnerin, isänmaallisen elämäntyön ja perinnön. Onneksi hänen isänsä ei ole enää kuulemassa tämän horinoita, jollaisia päästävät suustaan tavallisesti vain täydellisen piittaamattomat kansanviholliset:
Donnerin mielestä aluksi voitaisiin nostaa kiintiöpakolaisten määrää radikaalisti. Hän ottaa esimerkiksi Ruotsin:

– Siellä lähes 20 prosenttia maassa asuvista on syntynyt ulkomailla. Ruotsi on muuttumassa hyvin värikkääksi, monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

– Suomenkin on pakko muuttua. Se on jo muuttumassa, mutta kaikki eivät sitä huomaa, Donner sanoo.
Mikä ihme itsetarkoituksellinen hinku Donnerillla on saada maahan kehitysmaiden osaamattomia joutomiehiä ja kaapuihin puettuja synnytystehtaita? Mitkään rationaaliset, kulttuuriset, esteettiset eivätkä edes kansantaloudelliset syyt eivät tällaista ulkomaalaisfetisismiä voi selittää, vaan syytä pitänee etsiä mielen synkemmistä irrationaalisista kerroksista. 

Ruotsin väestöstä on jo nyt yli 20 prosenttia (Ylen mukaan 25%) ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Tämä on työelämän automaation edetessä valtava taloudellinen rasite, mutta ennen kaikkea hirvittävä uhka etnisesti ainutlaatuisen ruotsalaisuuden säilymiselle. Älykkäät ruotsalaiset kyllä selvityisivät ilman kognitiviisesti haasteellisia Afrikan kultamunia, mutta jälkimmäiset eivät ilman edellisiä. Näin huonoa diiliä Donner on vaatimassa nyt suomalaisille. Eikö Donneria voitaisi tällä perusteella syyttää jo valtiopetoksesta?

Vaikka Donner esiintyy mielellään eurooppalaisen kulttuurin puolustajana, häneltä näyttää puuttuvan ymmärrys sen traditiosta ja luonteesta. Miten muuten voi selittää hänen nihilistisen asenteensa sille, että Eurooppaa ollaan muuttamassa muhamettilaiseksi laittoman islamilaisinvaasion avulla. Vain täysin välinpitämättömästi Euroopan kohtaloon suhtautuva kyyninen rappioliberaali voi sanoa näin:

– Jotkut piirit, esimerkiksi Ranskassa, näkevät sen vaarana. Katsotaan, että tämä kristillinen yhteiskunta ei ole enää sama. Minä en ole kristitty, joten minun ei tarvitse välittää. Jos joku haluaa rakentaa moskeijan ja harrastaa uskontoa, niin se on minusta ihan OK, Donner naurahtaa.
Minä, minä, minä   siinä punaliberaalin surullisen uskontunnustuksen kolminaisuus. Donner ei usko edes kulttuurisesti tuhatvuotisen eurooppalaisuuden perustana olevaan kristinuskoon, joten hänen uskonvakuuttelunsa Euroopasta eivät tunnu uskottavilta. Se, että rakentaa (taika)uskonsa vuoden 1789 konkurssikypsille abstrakteille houreille, kertoo vain siitä, että hän on menettänyt viimeisenkin otteen todellisuudesta:
Jörn Donner uskoo Eurooppaan, eurooppalaiseen ajatteluun, vahvaan demokratiaan ja sivistyksen voittoon. Siitäkin huolimatta, että äärioikeiston äänet kovenevat Euroopan eri maissa.

– En minä äärioikeistoa pelkää. Meillä on menetelmiä, joilla sen toimintaa pystytään suitsimaan. Demokratia on sen verran vahva, ei kaikissa Euroopan maissa, mutta ainakin meillä ja Pohjoismaissa. Tietysti vaikeudet voivat uhata, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä, Donner pohtii.
Niin sanottu äärioikeisto on se viimeinen lukko, joka suojelee toistaiseksi liberaalejakin alati etenevältä islamilaiselta barbarialta. Mitä tulee menetelmiin "äärioikeistolaisen populismin" eli hiljaisena enemmistönä olevan kansanosan poliittisen äänen suitsimiseksi, Donner on oikeassa siinä, että petoksellisella eliitillä on käyttämättömiä kieroja keinoja takataskussaan. Jo se, että Donner avoimeisti vihjaa menetelmistä, joilla tukahduttaa valtavan kansanosan legitiimi ääni, kertoo millaisessa demokratuurissa ja kansanvallan fasadissa me elämme.

Kuten korruptoituneet globalistit ja degeneroituneet viihdeteollisuuden edustajat, myös Donner uskoo aivopestyyn "fiksuun" nuorisoon. Tosiasiassa näiden trendihölmöjen joukko ei ole kasvamassa toisin kuin roturealismiin heränneiden kansalaisten, jotka näkevät omin silmin, kuinka omat kotikulmat ovat muuttumassa siivottomiksi basaareiksi ja afrikkalaisten heimosotien vyöhykkeiksi:
– Väittäisin, että ennakkoluulottomien eurooppalaisten määrä on kasvamassa. Nuorten maailmaa nähneiden ihmisten määrä on nousussa. Se merkitsee suurempaa avoimuutta, ilmaisun ja sananvapautta. Kyllä Eurooppa on siinä mielessä kehittynyt, vaikka poikkeuksiakin löytyy, Donner miettii.
Älyllisesti veltostuneet, itselleen epärehelliset vasemmistoliberaalit eivät tunnusta oman utopiansa epäonnistumista ennen kuin sen vaikutukset kohdistuvat heidän elämään. Toistaiseksi Donnerin kaltaiset punaporvarit voivat asustella monikulttuurista eristetyillä asuinalueillaan ja tehdä shoppailureissuja suurkaupunkien keskustoihin, joita armeija ja poliisi nyt turvaavat. Siksi Donner voi esittää huoletta näin falskia analyysia:
– Maailman ja tämän maanosan kehittäminen on ikuinen työ, pitkä juttu. Eihän se aina parane, joskus se huononee. Mutta emme me ole missään dramaattisessa tienhaarassa. Ellei Putin tai Trump tee uusia typeryyksiä, hän hymähtää torstai-illan hämärtyessä.
Eurooppa on tienhaarassa, mikäli se haluaa selvitä eurooppalaisena maanosana ja kulttuurina. Punaliberaalien tapa regoida tähän on näytellä tyhmää tai teeskennellä, että mitään ihmeellistä ei ole tapahtumassa.

perjantai 22. joulukuuta 2017

POLIITISET HUIJARIT YLHÄÄLLÄ JA ALHAALLA – AINA SAMA SUOMALAISVASTAINEN AGENDA


George Sorosin hyödylliset idiootit. Rautatieseman seutua
hallitsevat tummapintaiset EU:n miehitysjoukot.

Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen Suomen valtio on hylännyt perustehtävänsä, johon se luotiin: suomalaisten etujen ajamisen. Pari viimeaikaista pikku-uutista kertovat koruttomasti, kuinka valtionhoidosta vastaava hallitus ei enää edes teeskentele ajavansa kaikkien suomalaisten asiaa, vaan se heittää silmää räpäyttämättä märän rätin vähäväkisten sisarten ja veljien kasvoille. Tätä kuvaa hyvin Ylen uutinen 
Joutuiko ruoka-apu poliittiseksi pelinappulaksi? Perussuomalaisten jakautumiseen loppui myös rahantulo, jossa leikkauspäätöksestä puiminen sivuutetaan lähes kokonaan ja annetaan sen sijaan palstatilaa yhden hallituspuolueen sisäiselle nokittelulle. 

Todellisuudessa kelkasta tiputettujen suomalaisten kyykyttämispolitiikan takana on Kokoomus, vaikka julkisuudessa pääministeripuolue Keskusta ja loikkaripuolue Siniset saavat siitä suurimmat moitteet. Kieltämättä ovelaa julkisuuden hallintaa epäkansalliselta Kokoomukselta. Itsekin valtion kukkarolla (mm. kilpailua vääristävät yritystuet) ahkeraan käyvät Kokoomuksen kauppakamarinulikat eivät kuitenkaan ymmärrä mitään taloudesta kun se koskee vyönkiristämispolitiikan pitkän tähtäimen vaikutuksista. 

Ruokajonoille annettavan valtionavun poistaminen on täysin harkitsematonta, varsinkin kun kyse on erittäin kustannustehokkaasta avustusmuodosta, jossa suurin osa ruuista saadaan kaupan viimeisen myyntipäivän lahjoitustuotteista. Rahaa tarvitaan pääasiassa vain kuljetuksiin, kylmälaitteisiin, tiloihin, yms. Henkilökunta on enimmäkseen vapaaehtoistyöntekijöitä tai työharjoittelijoita, jonka vuoksi valtion antama miljoonan euron apu tuottaa "sijotukseensa" nähden monikertaisesti. Jos ruuan jako lopetetaan, koska ei ole varaa ylläpitää siinä tarvittavaa infrastruktruuria, niin kauppojen ylijäämäruoat menisivät roskiin. Kenties ainoa hyvä puoli ruoka-avun vähentymisessä on sen vähävaraisissa synnyttämä raivo, joka toivottavasti jonain päivänä kohdistuu oikeaan osoitteeseen.

Avain kuin maamme heikoimman kansanosan kurittaminen ei riittäisi, valtio nöyryytti sitä joulun alla toistamiseen kun eduskunta hyväksyi ilmaiset sosiaalipalvelut laittomasti maassa oleville. Jostain syystä Yle ei kertonut mitään tästä keskisormikannaotosta vähäväkisiä suomalaisia kohtaan. Käänteisenä Midaan kosketuksena eduskunta päätti hallituksen johdolla antaa ensi vuonna kunnille yli viisi miljoonaa euroa laittomasti maassa olevien sosiaalipalveluihin. Siis viisinkertainen lahjoitus vieraille vapaamatkustajille verratuna siihen summaan, jota ollaan nyt ottamassa pois kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta. Tätä toistakin valtion joululahjaa muistetaan varmaan lämmöllä erinäisissä liekkimajoissa tänä jouluna.




                                                      *******************************


Valtion velkaisesta kassassa riittää rahaa jaettavaksi myös muukalaisten ns. yhdistystoimintaan. Somaleilla on lukuisia postilokeroyhdistyksiä, joista yksin Suomen somalialaisten liitto saa vuosittaisena avustuksena "toimintansa"  pyörittämiseen 250 000 euroa. Yhdistys on jo sinänsä mielenkiintoinen, sillä Sotavetraaniliiton kohun keskellä ollut tiedottaja Ariela (Erja) Säkkinen toimi somalilaisten liiton viestintäpäällikkönä v. 2015-16. 

Tieto on merkityksellinen, koska tänään paljastui, että Säkkinen on toiminut Ylen somalialaisen toimittajan Abdirahim "Husu" Husseinin haamukirjoittajana ainakin Facebookissa, mutta todennäköisesti myös virallisemmissa yhteyksissä. Hussein tunnetaan parhaiten suomalaisia pilkkaavasta Yle Puheen Ali & Husu -ohjelmasta, jonka valtioon kytköksissä oleva kulttuurimarxilainen Etnisten suhteiden neuvottelukunta palkitsi "Vuoden asenteellisimpana mediatekona 2014".


"Published by Ariela Säkkinen". Klikkaa kuvaa
isommaksi.

Kunnia Säkkisen ja Husseinin salaisen yhteistyön paljastamisesta pitää antaa verkossa ahkeraan toimivalle kansalaisvaikuttaja Tiina Wiikille. Hän kirjoitti tänään avoimella Facebook-sivullaan:
Näköjään vihervasemmistoa voi parodioida vahingossakin. En edes tiennyt Husun tehneen kyselyä siitä, miten Hakkaraisen suhteen pitäisi toimia, kun läpällä laitoin omani Twitteriin samassa hengessä. Husun julkaisussa on muuten jotain huomionarvoista yläreunassa, joka voi antaa vihiä siihen, kuka Husun hyvällä suomella kirjoitettuja julkaisuja muutenkin tekee: "Published by Ariela Säkkinen". Eli se sama nainen, joka tultuaan palkatuksi veteraaniliiton tiedottajaksi teki sen Twitter-tilistä kanavan mokutukseen ja Perussuomalaisten haukkumiseen.
Paljastus kertoo paljon myös hyvässä asemassa olevien somalien osaamistasosta. Hussein on asunut vuosikymmeniä Suomessa, mutta hänen suomen taitoaan ei voi verrata mitenkään toisiin julkisuudessa oleviin ulkomaalaisiin (niihin vääriin) kuten englantilaiseen Neil Hardwickiin ja saksalaiseen Roman Schatziin. Sivistynyt arvaus on, että Ylen ksenofiilit päättivät aikoinaan nostaa esille jonkun somalin, joka voisi esiintyä fiksuna monikulttuurin mannekiinina. Wiikin paljastus panee epäilemään, että huonon suomen taitonsa lisäksi myös Husseinin tekstien sisältöjä on paikkailtu tasokkaammiksi. Onhan haamukirjoittaja Ariela (Erja) Säkkinen ihanteellinen multikulturaalisen sateenkaariaatteen politrukki, sillä hän kertoo itse, että
"Todellinen tasa-arvo ei ole keneltäkään pois", kirjoittaa homoseksuaalisuutta tutkinut Erja Säkkinen. Maahanmuuttoasioista hän on hankkinut erikoisosaamista mm. Pakolaisneuvonnalla ja Suomen Punaisen Ristin pakolaistiimissä. Omaa monen vuoden kokemuksen kansalaisjärjestökentästä: Amnestyltä, UN Womeniltä ja Punaiselta Ristiltä.
Miten näin puhdaoppinen kulttuurimarxilainen on sitten voinut toimia kansallisiin arvoihin sitoutuneessa Sotaveteraaniliitossa? Asiaa on jo selvitelty ansiokkaasti verkkojulkaisu Vastarinnan artikkelissa Sotaveteraaniliitto kaapattiin monikulttuurisuuspropagandaan. Riippumaton Yle Watch päätti omalta osaltaa syventää tutkimusta, koska tapaus kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka laajalle äärivasemmiston mädätystyö on edennyt yhteiskuntaan, jopa epäpoliittiisin ja isänmaallisiiin kansalaisjärjestöihin. 

Säkkisen tapauksen ruotimisen tarkoitus on antaa esimerkin kautta pieni yleiskuva kulttuurimarxilaisesta solutuksesta ja siitä millaisia ihmisiä, Leninin sanoin "aatteen hyödyllisiä idiootteja", siinä toimii. Tässä ei siis hyökätä yksittäistä henkilöä vastaan, vaan sitä uusvasemmistolaisten käyttämää toimintatapaa, jolla eri insituutioita pyritään ottamaan haltuun. Se, että nyt paljastunut henkilö sattui olemaan Ariela Erja Säkkinen on tämän jutun kannalta yhdentekevää. Tämä ei kuitenkaan estä luomasta hänestä henkilökuvaa, koska se sopii niin moneen muuhun saman aatteen toimijaan.



Jo etunimen valinta kertoo paljon Ariela (Erja) Säkkisen toiseudenpalvonnasta, joka näyttää olevan melko yleistä nuorten akateemisten naisten keskuudessa. Toisin kuin muut seksuaalista poikkeavuutta palvovat vasemmistolaiset, Säkkinen fanittaa palestiinalaisten sijaan kuitenkin juutalaisia. Tämä selittää myös hänen juutalaisen nimenvalintansa.

Säkkinen on muutenkin melko tyypillinen nuori "edistyksellinen" nainen. Hän pitää Hyvistä asioista kuten (valikoivasta) suvaitsevaisuudesta, monikulttuurista ja luontoarvoista, mutta tykkää itsellisten nuorten naisten lailla bilettää ja matkustella lentokoneella maan ääriin. WSOY:n kirjasivulla hänestä kerrotaan näin:
Freelancekirjoittajana ja -kuvaajana työskentelevä, palkitun Andalusian auringossa -blogin takaakin löytyvä Erja on elämästä kaksin käsin nautiskeleva häpeilemätön hedonisti ja intohimoinen kulinaristiretkeilijä, jonka sunnuntailounailla on aina tilaa vielä yhdelle.
Arvomaailmaa ei olla opittu pelkästään punaisesta yliopistosta, sillä on todennäköistä, että Ariela Säkkisen kannattama 2000-luvun kommunismi eli monikultturismi tulee hänen unkarilaistaustaiselta äitipuoleltaan Anita Vizner-Säkkiseltä. Äitipuolen aatteen palo näkyy mm. siinä, että hän toimii maahanmuuttajien suomen kielen opettajan Rovaniemellä.

Tällaisella cv:llä Ariela Säkkisen olisi luullut olla mahdotonta päästä konservatiivisena tunnetun Sotaveteraaniliiton tiedottajaksi ja yhdistyksen Facebook & Twitter -tilien päämoderaattoriksi. Avainsanoja tässä ovat verkostoituminen ja nepotismi. Vaikka asiasta ei olekaan suoraa näyttöä, on luultavaa, että Sotaveteraaniliiton Lapin piirin toiminnanjohtaja Yrjö Säkkisellä on jotain yhteyttä siihen, että Ariela Säkkinen palkattiin yhdistyksen tiedottajaksi. Yrjö Säkkinen on nimittäin Arielan isä.

Järjestelyn kuviota voidaan vain arvailla. Luultavasti ikääntyvä yhdistys on kaivannut nettiosaajaa ja siihen tehtävään Lapin piirin toiminnanjohtaja ehdotti tomeraa tytärtään, joka "hallitsee nämä nykymaailman netit ja tämän tvitterin tai mikä sen nyt olikaan". 

Saatuaan yhdistyksen nettisivut ja somen haltuun, maailmankansalainen Ariela alkoi lähes välittömästi mollata perussuomalaista puoluetta (mutta ei muita puolueita) ja spämmättä kulttuurimarxilaista propagandaa. Itsenäisyyspäivän alla Sotaveteraaniyhdistys kampanjoi mm. "anti-fasismin" puolesta, joka nykyisessä poliittisessa tilanteessa ymmärretään äärivasemmiston käyttämänä keppihevosean omalle aloitteelliselle väkivallalle. Marraskuun lopulla yhdistys twiittasi, että
30.11.1939 Suomi joutuu sotaan, jossa turvaa maansa itsenäisyyden. Sodassa taistelevat ja kaatuvat kaikki suomalaiset juutalaisia ja muslimeja myöten. 30.11.2017 Suomi lakkauttaa em. ryhmiä vihaavan ja valkoista ylivaltaa ajavaan pohjoismaiseen valtioon pyrkivän #PVL'n.
Avoimuutta korostava yhdistys oli kuitenkin täysin hiljaa, kun kansalaiset vastasivat tähän kliseiseen vasemmistoprogandaan kysymällä, miksi nykyinen Sotaveteraaniyhdistys ei ymmärrä arvostaa Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleita fasisteja ja kansallissosialisteja, joita oli sentään moninkertaisesti verrattuna tataarimuslimeihin ja juutalaisiin.

Välittömästi sen jälkeen kun eri kansalaisvaikuttajat olivat paljastaneet Sotavetaaniyhdistyksen uunituoreen tiedottajan ideologiset taustat, Säkkisen taustajoukot aloittivat valtamediaa hyväksikäyttäen oman propagandahyökkäyksensä. Näin jälkikäteen ironisinta tapauksessa on se, että tänään kädettömäksi nettikirjoittajaksi paljastunut Abdirahim "Husu" Hussein kirjoitti (luultavasti Ariela Säkkisen sanelemana) Uudessa Suomessa 13.12.2017, että Vastarintaliikkeen väitteille ei ole perusteita, vaikka ne ovat olleet kaikille yhdistyksen sivuja seuranneille nähtävillä. Kumma kyllä Sotaveteraaniliiton twiittaukset ovat kohun jälkeen muuttaneet tyyliään jyrkästi, luultavasti siksi, ettei sisällöstä vastaa enää Ariela Säkkinen.

Aivan kuten alpakka-gatessa, vasemmistomonikultturistit kiistävät syyllisyytensä, vaikka jäävät kiinni housut kintuissa. Näin tekee myös Abdirahim "Husu" Hussein. joka väittää tuoreessa Facebook-päivityksessään käyttäneensä Säkkistä "vain oikolukijana".



Alpakka-gate, Soteveteraaniyhdistys-gate ja Husu-gate todistavat yhdessä, millaiseen solutukseen ja vehkeilyyn uusvasemmisto on valmis "hyvän asian puolesta". Suomen säilymisen kannalta paljastumiset ovat hyvä uutinen, sillä nyt kansalaiset näkevät omin silmin millaista on viidennen kolonnan ruohojuuritason suomalaisvastainen toiminta. Päämäärät ovat samat kuin maamme petoksellisella pseudoeliitillä, vaikka toiminta onkin pienimuotoisempaa.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

VALTAMEDIAN JA POLIITTISEN ELIITIN YHTEISEN SUHMUROINNIN PERUSTEET: TEKOPYHYYS, JEESUSTELU JA KORRUPTIO



Historiasta on vaikeaa kaivaa yhtä räikeää esimerkkiä tekopyhästä kulttuuri-ilmastosta kuin se mikä löytyy nykypäivän lännestä. Nykytilanteen irvokkuutta korostaa se, että kulttuuria ja moraalia määrittelevä 1968-sukupolvi ja sen lammasmaiset perilliset toitottavat puheissaan, kuinka tekopyhä porvarillinen kulttuuri on. "Edistyksellisille" punaporvareille on turha selittää, että he itse ovat monin verroin tekopyhempiä kuin heidän omahyväisesti pilkkaama mennyt maailma. 


Me elämme maailmassa, jossa poptähdet kuten Miley Curys ja Lady Gaga opettavat voimaannuttavasti esipuberteettisille tytöille prostituution alkeet samalla kuin (alemman tason) miesten viaton flirtti tuomitaan sormi pystyssä anteeksiantamattomana sortona, johon pitää olla nollatoleranssi. Tähän omituiseen kaksinaismoralismiin ovat kiinnittäneet huomioinsa monet länsimaailman tarkkailjat, viimeksi emeritusprofessori Timo Vihavainen:
Uusi normaali näyttää sisältävän epänormaalin yhtälön, jossa maksimaalinen seksuaalisuuden esilläpito yhdistyy maksimaaliseen puritanismiin ja näiden kahden välistä jännitettä yritetään hallita ”edistyksellisellä” mielivallalla.
Suomessa tämä hurskastelun antikliimaksi koettiin 12.12.2017, kun eduskunnan täysi-istunnossa "keskusteltiin" ääni väristen asiasta, jossa vakavoituminen oli sitä luokkaa kuin venäläiset tankit olisivat hetki sitten vyöryneet maahamme. Tämä moralistis-puritaaninen teatteriesitys nostettiin Ylessä päivän ykkösaiheeksi, jota kuvaa hyvin sen verkkosivujen uutinen Eduskunta kävi vakavan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – "Laaja rakenteellinen ja vastenmielinen ongelma".  

Analyyttiselle uutisten seuraajalle eduskunnan ja Ylen jeesustelu on vastenmielistä seurattavaa, koska todellisuudessa kyse on ns. ensimmäisen maailman ö-luokan ongelmasta, jota ei voida oikeasti ratkaista poliittisesti ellei sitten sellaiseksi katsota valkoisten heteromiesten eristämistä, kuohitsemista ja lobotomiaa. Hieman tuon suuntaista on ehditty ehdottaakin, sillä Yle kertoi uutisessaan Ministerit järkyttyivät ahdistelusta hoitoalalla: Huutelua, kopelointia ja ulkonäön arvostelua, että perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ehdottaa suukapulaa miehille, joiden puhe sattuu tuntumaan epämiellyttävältä jostain naisoletetusta x.

Kukaan säädyllinen kansalainen ei hyväksy seksuaalista häirintää, mutta asian saama suhteettoman suuri julkisuus panee ajattelemaan, miksi globaalien liberaalimedioiden hypettämä Me too -kampanja nousee länsimaissa yhdeksi poliittisen keskustelun ykkösaiheeksi. Ehkäpä siksi, että poliitikolle aiheesta toohottaminen tuo lisäpisteistä, sillä näin hän näyttäytyy moraalisena, varsinkin jos hänellä on otsaa esittää kovempia vaatimuksia nipistelijöille kuin muut. Näin äänestäjille syntyy mielikuva, että poliitikot tekevät edes jotain tärkeäksi nostetulle asialle. Toisin kuin työttömyydelle, laittomalle maahanmuutolle ja tiettyjen ulkomaalaisten epideemiselle raiskausaallolle.





Kuin joululahjana hurskastelijoille, perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen mokaili tuttuun tyyliinsä puolueen pikkujoulujuhlien jälkimainingeissa. Uutisessa Perussuomalaisten Hakkaraisen käytös puhuttaa kansanedustajia – "On anteeksiantamatonta, että eduskunnan arvovaltaa murennetaan näin" poliitikot ovat niin järkyttyneen pöyristyneitä, että puuttuu vain se, ettei kukaan ole vielä ehdottanut Perussuomalaiset-puolueen kieltämistä. Verenhimossaan jotain tällaista tosin vihjaa SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä, joka "olisi odottanut perussuomalaisten eduskuntaryhmältä järeämpiä toimia".


                                                             ************************


Hieman samantapaisesta 
suurta yleisöä varten masinoidusta poliittisesta opertetista  kuin Me Too -kampanjasta, on kyse Helsingin Sanomien "tietovuodosta". Ylen uutisessa Hallitus ja presidentti saavat selvityksen kohutusta tietovuodosta – Sipilä: "Tämä on vakava asia" kerrotaan, että tietovuoto uhkaa Suomen sisäistä- ja ulkoista turvallisuutta, vaikka on alusta asti ollut selvää, että vuodetut tiedot ovat olleet idän jä lännen turvallisuuspalveluille tiedossa jo vuosien ajan. "Salaiset tiedot" ovat olleet myös vuosia esillä Wikipediassa ja HS on kertonut samoista asioista vuonna 2012. Mistä tässä teatterissa on siis kyse? Ylen uutisessa haastateltu sisäministeri paljastaa suoraan kupletin juonen:
Sisäministeri Paula Risikon (kok.) mukaan tapauksella taas voi olla vaikutusta tiedustelulakeihin.

– Tämä on nyt kaiken kaikkiaan arvioitava. Nythän on siinä mielessä hyvä tilanne, että meillä on vielä laki auki ja aina voi eduskunnassakin vielä tehdä muutoksia, hän sanoi maanantaina.
Ei tarvitse olla mikään salapoliisi selittääkseen mikä tämän "kohu-uutisen" kuvion taustalla on. Kuinka ollakaan vaalitentissä maanpetosyytteitä (EU:n liittyminen kahden kolmasosan määräenemmistöllä perustuslain muutoksen vaatiman 5/6 enemmistön vastaisesti) niskaansa saanut presidentti Sauli Niinistö toivoo vuotokohun vauhdittavan tiedustelulain etenemistä. Mitä sananvapautensa perään huutava kansa tietää uuden tiedustelulakiehdotuksen sisällöstä? Eipä juuri mitään, sillä jos se tietäisi, se olisi vähemmän tohkeissaan tästä poliittisen eliitin ohjaamasta operetista. Uuteen Suomeen kirjoittava Tuula Komsi paljastaa lyhykäisyydessään operetin tanssiaskeleet:
Suomeen halutaan tiedustelulaki, jossa tiedustelua tekevä taho saisi mittavat oikeudet valvoa kansalaisia. Tulossa on myös presidentinvaalit, jotka poliittinen eliitti mieluummin sivuuttaisi, koska istuva presidentti on osoittautunut käyttökelpoiseksi.  
Harmi kyllä, istuvalle presidentille on putkahtanut haastaja tai haastajia, vaikka oli tavallaan jo taputeltu juttu, että entisellä mennään.  
Mutta kuten aiemminkin, maan johtava päivälehti ottaa näytelmässä ison roolin. Se tekee näyttävän jutun ajankohtaiseen tiedustelulakiin liittyen, jossa se ensin lyhyesti muistuttaa, että entisistä kansalaisvapauksista joudutaan uuden lain myötä reippaastikin tinkimään. Samaan juttuun yhdistetään kumminkin shokeeraava elementti, nimittäin salaiset paperit liittyen pelottavaan itänaapuriin ja sen toimien tarkkailuun, ja dokumenttien salassapitovelvollisuutta ja sen rikkomista oikein korostamalla korostetaan. Ja kerrotaan jännärityyliin, että meillä on tätä lajia enemmänkin!  
Tiedot itsessään ovat vanhoja ja ei-merkityksellisiä ja kaikkien naapurivaltojen tiedossa jo muutenkin. Mutta oleellista on, että kansalaiset saadaan reagoimaan nimenomaan maanpetoksellisuuteen ja liialliseen avoimuuteen ja sananvapauden väärinkäyttöön. Kansalaiset täytyy saada itse haluamaan, että sananvapautta rajoitetaan ja kontrollia tiukennetaan - ja kukapa ei haluaisi tukkia sellaisten journalistien suita, jotka ajattelivat lörpötellä koko maailmalle tulenarkoja tietoja Suomen puolustukseen liittyen!


                                                             ************************



Tekopyhyyden ja juonittelun lisäksi valtionhallinnon korkeimmilla palleilla hyväksytään myös korruptio. Tästä on esimerkkinä valtakunnasyyttäjä Matti Nissisen tänään saama tuomio. Vaikka Yle uutisissa KKO tuomitsi veljensä yritykseltä koulutusta ostaneen valtakunnansyyttäjän – palaa huomenna töihin ja Asiantuntijat: Nissisen tuomio on ankara, muttei yllättävä – "Häneltä tätä olisi viimeiseksi odottanut" korostetaan, että rangaistus on kova, niin se ei ollut silti niin kova etteikö Nissinen voisi jatkaa tehtävissään jo huomenna! 

Tämä Yle Watchin "vanha tuttu" tunnetaan mm. siitä, että hän on vaatinut vankilatuomioita nationalisteille ja monikultturismia kritisoiville toisiajattelijoille. Kun hän itse syyllistyy lain korkeimmassa mahdollisessa viranhoidossa korruptioon, hän saa "kovan tuomion", joka käsittää 40 päiväsakkoa. Tuomiosta huolimatta hän saa jatkaa viranhoitoaan välittömästi. Tämän luulisi jo kertovan, etttä valtiollinen mädännäisyys alkaa olla syvällä hallinnon rakenteissa.


                                                             ************************


Kenellekään ei tule yllätyksenä se, että Ylessä kommunisteja ja kansallisosialisteja kohdellaan eri tavalla. Uusin kaksinaamaisuuden muoto on väittää, että kommunistit olisivat äärimmäisen kaltoinkohdeltuja ja demonisoituja mediassa, jonka vuoksi aatteen puhdasoppisille kannattajille pitää antaa vapaa puheenvuoro puolustaa näkemyksiään.

Näin tehdään Ylen jutussa 
Kommari on kummajainen nyky-Suomessa: "Hymähtelyä, ylimielisyyttä ja halveksuntaa, mutta myös ihailua". Jutussa ei ole mitään yllättävää (paitsi otsikon sana kommari) tai uutta, sillä onhan haastateltu ammatiltaan näyttelijä; Teatterikoulu tunnettiin vielä 1990-luvulla puhdasoppisen kommunismin viimeisenä kulttuurisena linnakkeena. Jäljet näkyvät vielä tänään, aina kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa myöten.

Eniten silmään pisti jutussa väite, että "kommunismi on tänä päivänä marginaalistakin marginaalisemmassa asemassa Suomessa." On totta, että keskusjohtoinen ja ortodoksiaa noudattava marxismi-leninismi on tätä nykyä maassamme lähes olematonta, mutta sen virulentiksi muodoksi muuntunut kulttuurimarxilaisuus on sitäkin suositumpaa, varsinkin maamme valtapuolueissa.

Koska Ylessä ei julkaista juttua, jossa natsi tai edes fascisti esitetään sympaattisen herttaisessa valossa, muutamme Ylen haastatteleman näyttelijä Ritva Sorvalin lausuntoa mutatis mutandis sulkeiden kohdalla:
Aika moni suomalainen olisi jokseenkin samaa mieltä (Vastarintaliikkeen poliittisen manifestin) linjausten kanssa, jos vain ihmiset eivät sen tietäisi olevan (Vastarintaliikkeen) manifesti.  
- Jollain kummallisella tavalla Suomessa on onnistuttu ylläpitämään pelkoa ja peikkoa, että (kansallissosialismi) on jotain kauheaa.


                                                             ************************



perjantai 15. joulukuuta 2017

VOIHAN YLEN PERJANTAI SENTÄÄN



Yle TV1 Perjantai 15.12.2017 klo 21:05, Perjantai  

Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi? Kansanedustaja Ben Zyskowicz ja kansalaisaktivisti Michaela Moua. Perjantai-dokkari: Nuori, trendikäs - ja äärioikealla. HD

Yle Areena.

Jo ohjelman esittely sisältää ideologisen arvoasetelman, joka on silkkaa valhetta, ellei katsoja sitten edusta itse poliittista eliittiä, jossa halutaan noudattaa kreivi 
Richard Nicolaus Coudenhove-Kalergin visioimaa dystopiaa. Eipä ihme, että studioon oli raahattu Kokoomuksen sionistisiipeä edustava Ben ZyskowiczSuomessa Coudenhove-Kalergin näkemykset sekarotuisen Euroopan suotavuudesta tunnetaan parhaiten Paavo Väyrysen väitöskirjasta, jossa hän analysoi kriittisesti itävaltalais-japanilaisen kreivin Eurooppa-politiikkaa. Tätä Eurooppa-kritiikkiä ei tuotu ohjelmassa tietenkään mitenkään esiin.

Esittelylause "Onko Eurooppa kansojen sulatusuuni joka muuttuu yhä monivärisemmäksi ja paremmaksi?" sisältää ajatuksen, että etnisesti riitaisa sekamelska yhdistettynä juurettomaan kulutuskeskeiseen maitokahvimassaan olisi lähtökohtaisesti jotenkin parempaa kuin perinteinen eurooppalaisuus . Ei se ole, vaan painvastoin huonompaa. 

Jos afrikkalaisten ja arabien maahan päästäminen olisi merkki paremmasta, sitä harjoittasivat myös Kiina ja Kauko-Idän taloustiikerit kuten Japani ja Etelä-Korea. Miksi ne eivät sitten tee niin, vaan seuraavat hiljaisen huvittuneena vierestä, kun Euroopan tuhoaa itsensä haalimalla kognitiivisesti haasteellista joutoväkeä. MOT.

Perjantain alussa afrikkalais-suomalainen toimittaja 
Sean Ricks haastattelee valkoisten intressiin nuivasti suhtautuvaa puoliksi afrikkalaistaustaista "kansalaisaktivisti" Michaela Mouaa. Eurooppalaisesta kulttuurista vieraantuneet mulatit ovat tietenkin syyttömiä olemassoloonsa, mutta olisi naurettavaa väittää, etteikö tähän kaikin puolin surulliseen lopputulokseen löytyisi syyllisiä: geneettisen perimänsä itsekkäästi pettäneet vanhemmat. Viidakkokuumeilusta seuraava syntyminen on tragedia yksilölle, mutta laajassa mitassa katastrofi Euroopalle, jos siitä tulee tarpeeksi laajalle levinnyt huono tapa.  

Lyhyterapiaa nykykään harjoittavan ex-koripalloilija 
Michaela Mouan haastattelu sisälsi paljon hämmentäviä kohtia. Eräs niistä oli se, kun häneltä kysyttiin,  miksi "rodullistetun" (lol) asiakkaan pitäisi mennä mieluummin Moan hoitoon kuin valkoisen. Kysymys on sikäli järjetön, koska egalitaristien, jota sekä toimittaja että haastatelu edustavat, mielestä mitään rotuja ei ole edes olemassa. Tietysti käyttämällä sanaa "rodullistettu" tätä kysymystä yritetään kiertää, mutta sen ad hoc -tarkoitus on niin ilmiselvää, että sen kieltävät vain tuon termin marginaaliset käyttäjät.

Sean Ricksin asenteen ymmärtää helposti hänen taustansa vuoksi, koska hän ei ole voinut valita ulkopuolisuuttaan etnisesti suomalaisessa yhteisössä. Sen sijaan vasemmiston aisankannattajaksi ryhtyneen toimittaja Pekka Vahvasen näkemykset ovat puhtaasti itse valittua idiotismia. Tämä kävi selväksi Ben 
Zyskowicz -haastattelussa, jossa hänen asenteensa oli myötähävettävän filosemiitinen. Hän jopa tunnusti ihailevansa juutalaisia kuin mikäkin Johannes Salminen ja kutsui itseään hieman ironisesti wannabe-juutalaiseksi. Hänen suosikkilistaan kuuluvat mm. sellaiset kyyniset harhaanjohtajat kuin Sigmund Freud ja Henry Kissinger. 

Ohjelman puolivälissä nähtiin eläkkeelle siirtyneen toimittaja Jyrki Richtin lyhytdokumentti eurooppalaisesta Generation Identity -liikkeestä. Richtin tekemän dokumentin lisäksi hän on kirjoittanut ilmiöstä myös Ylen verkkosivulle. Artikkelin Hipsterioikeiston pomo: ”Seuraava suuri nuorisoliike Euroopassa on Generation Identity tai jihadismi” lopusta löytyy myös kyseinen dokumentti. Vaikka dokumentti käsitteli kohdettaan melko tasapuolisesti, oli Tampereen studion toimittajat ja vieraat yksimielisesti liikettä vastaan. 

Ehkäpä filmissä nähty termi islamo-vasemmistolainen synnytti keskustelijoissa liikaa näppylöitä, joiden hieromista ei haluttu näyttää suurelle yleisölle? Avoimempaa ja älyllisesti stimuloivampaa keskustelua olisi saatu aikaan helposti, mikäli studioon olisi tuotu edes yksi "äärioikeistolaisuutta" puolustava asiantunteva henkilö. Nyt "keskustelu" muistutti katolilaista inkivisitiota sosiaalidemokrattisella lässytyksellä.



Yle TV1, perjantai 15.12.2017 klo 20:00, Pressiklubi 

Tami Tammisen vinkit presidenttiehdokkaille. Uusnatsi valetoimittajana. Juontaja Sanna Ukkola. #pressiklubi HD

Natsit ne vaan pysyvät pakkomielteisesti Pressiklubin ohjelmissa. Ohjelmatiedoista poiketen teemaa ei kuitenkaan käsitelty tässä jaksossa. Silti muutama sana käsittelemättä jääneestä aiheesta.


Mediassa vellovan natsihysterian keskellä Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Viren kirjoitti hiljattain paljon huomiota herättäneessä blogikirjoituksessaan, että "Ongelma vaan on siinä, että näitä uhkakuvia levittävät kaikkien mieluimmin ne, joiden omat tavoitteet eivät kestä päivänvaloa senkään vertaa kuin kuviteltujen uhkaajien". On selvää, ettei tällaista keskustelunavausta päästetä valtamedian julkisuuteen, vaikka sen esittäjänä onkin professorintason mies.

Toimittaja ei ole lääkäriin verrattava ammatti, joka vaatisi luvan. 
Valetoimittaja on yhtä absurdi termi kuin valejoulupukki, valeurheilija tai valemuusikko. Suomessa on iät ja ajat ollut erilaisia kulttuuri- ja aatelehtiä, joiden tekijät kutsuvat itseään toimittajiksi. Tässä ei ole nähty mitään ongelmaa. Kuitenkin nyt kun ruotsalaisen NTV-nettikanavan toimittaja haastatteli itsenäisyyspäivänä Kohti vapautta -mielenosoitusta vastustaneita naamioituneita anarkisteja, tämä olikin väärin tehty, vaikka kysymykset olivat täysin perusteltuja. Journalistiliiton ja valtamedian mielestä kysyminen oli ennen kaikkea väärin siksi, että toimittajaksi itsensä esitellyt haastattelija ei edustanut valtamedian sertifioimia poliittisesti korrekteja ideologioita!



Yle Teema Fem, perjantai 15.12.2017 klo 21:00 , Kino: 12 vuotta orjana (K16)

(12 Years a Slave, USA 2013) Kolmella Oscarilla palkittu tositarina tummaihoisesta miehestä, joka siepataan orjaksi Louisianaan. O: Steve McQueen. N: Chiwetel Ejiofor, Michael Fassbender, Benedict Cumberbatch, Brad Pitt. HD Äänitekstitys: suomi. K16

Orjuutta on kaikkialla maailmassa, mutta lännen valkoiset kristityt olivat ensimmäisiä, jotka keksivät sen tuomitsemiselle moraalifilosifiset perusteet ja lopulta myös lakkauttivat sen ensimmäisinä. Mitä tästä on kiitoksena? "Liberaali" kuten vasemmistolainen Hollywood tekee vuosi toisensa jälkeen orjuudesta valkoisia syyllistäviä elokuvia, jotka toiset "liberaalit" Oscar-äänestyksissä palkitsevat.

Tämä röyhkeys, chutzpah, on sitäkin härskimpää, kun tietää, että juuri Hollywoodia kiistattomasti hallitsevat raharikkaat juutalaiset olivat keskeisessä roolissa trans-atlanttisessa orjakaupassa. Luonnollisesti nämä historian manipuloitsijat jättävät visusti kertomatta oman osuutensa orjakaupasta ja vierittävät vajaa parisataa vuotta kestäneen orjabisneksen (josta Amerikan nykymustat saavat olla paradoksaalisesti kiitollisia, sillä muuten he asusivat Afrikan savimajoissa) pelkästään valkoisten kristittyjen niskoille.


Trans-atlanttisessa orjakaupassa oli mukana vielä kaksi muuta osapuolta, joista on haluttu vaieta, koska kuvio ei sovi valtamedian poliittisesti korrektiin eli valheelliseen narraatioon. Arabimuslimit olivat suuressa roolissa, sillä he ottivat kiinni mustia ja myivät niitä eurooppalaisille. Valkoisen orjakaupan lisäksi arabit jatkovat orjakauppaa vielä länsimaiden asettaman orjuuden kiellon jälkeen, mutta eivät niin pitkään kuin Saharan eteläpuoliset mustat, jotka harjoittavat sitä edelleen. He myivät 1600-1800 -luvulla toisiaan orjiksi kuten tänään, mutta tämä lienee atlanttisen orjakaupan suurin tabu.

Oscar-palkittu 12 vuotta orjana on elokuva, jossa oikeutetaan mustien valkoisia vastaan kohdistama sadistinen väkivalta. Historiallisuudestaan huolimatta elokuvan perimmäisenä tarkoituksena lienee oikeuttaa nykyinen mustien väkivalta länsimaissa. Tämä etnomasokistinen selitys näyttää uppoavan erityisen hyvin liberaaleihin ja muihin valkoisiin aisankannattajiin.  

maanantai 11. joulukuuta 2017

RUOTSI – HULLUUDEN MALLIMAA



Läntisestä naapurinmaasta kertova Ylen pääuutinen tänään oli yhtiön verkkosivuiltakin löytyvä juttu Ruotsissa yritetään sopia maahanmuuttajien työllistämisestä – matalan palkan rinnalle tulisi mittava valtion tuki. Vaikka tv-uutisissa haastatellut suomalaiset asiantuntijat ja työmarkkinajärjestöjen edustajat eivät kannatakaan Ruotsin uutta työllistämismallia, on sen näyttävä uutisointi merkki siitä, että samanlaista mielettömyyttä tullaan aikanaan esittämään myös Suomessa. Tämä tulee tapahtumaan viimeistään siinä vaiheessa, kun maamme ulkomaalaisten osuus on sama kuin nyt Ruotsissa eli järkyttävät 25%. Ylen mukaan Suomessa on tällä hetkellä ulkomaalaisia 5% väestöstä, mutta määrä lienee todellisuudessa suurempi, koska tähän lukuun ei ole sisällytetty jo kansalaisuuden saaneita ulkomaalaisia kuten somaleja.

Uutinen kertoo irvokkaalla tavalla siitä millaiseen tilanteeseen joudutaan, kun valtio hylkää ajatuksen kansakunnasta ja pitää kansalaisia pelkkinä abstraktioina, vaihdettavina veronmaksaja-kuluttajina. Jopa yhteiskunnan keskeiseksi ideologiaksi nostettu taloudellinen hyötyajattelu kärsii, koska maahanmuutto ei juhlapuheista huolimatta olekaan kannattavaa. Tämä johtuu talousteorioiden vääristä premisseistä, joissa maahanmuuttajat nähdään poliittisesti korrektisti yhtä kyvykkäinä ja tuottavina riippumatta siitä, mistä maasta nämä tulevat. Yle:

Vaikka Ruotsin talous kasvaa, maahanmuuttajien työttömyys on pysynyt 23 %:ssa, mikä on neljä kertaa enemmän kuin syntyperäisillä ruotsalaisilla. Puolella tulijoista menee työllistymiseen peräti yhdeksän vuotta. Havalkin sanoo kuulleensa, että Ruotsin ammattikeskusjärjestöt ovat syksyllä sopineet uudesta palkkamallista, jolla maahanmuuttajat saataisiin nopeammin työllistettyä.
Ruotsin työllistämismalli on kuin Yhdysvalloista peräisin oleva positiviinen syjintä, mutta vain ylimääräisillä steroideilla pumpattuna. Se on selkeästi rasistinen kantaväestöä kohtaan, sillä se palkitsee työpaikalla vain ulkomaalaisen eli käytännössä ei-eurooppalaisen. Erityisetujen antaminen ulkomaalaisille ei ole pelkästään merkki ruotsalaisesta kansallismasokismista, vaan myös konkreettinen todiste siitä, että eri populaatiot ovat jo lähtökohtaisesti kyvyiltään ja työmoraaliltaan erilaisia. Jos eri ihmisryhmien kyvyt olisivat samanlaisia, arfikkalaiset eivät tulisi Eurooppaan, sillä he loisivat vakaita yhteiskuntia ja riittävää varallisuutta kotikonnuillaan. Kun kehitysmaalaiset tulevat länsimaihin, he tuovat mukanaan oman lähtötasonsa ja moraalinsa. Siksi Eurooppaan väkisin tuotettu rodullinen erilaisuus ei todellakaan ole rikkaus, vaan laajalle levitessään kansakunnan heikkous.


                                                        ************************


Toinen ruotsalaisuutinen Göteborgilaiset toivat synagogalle kukkia ja sydämiä, ruotsalaispoliitikot tuomitsivat polttopulloiskun jyrkin sanoin kertoo, kuinka monikultturismin innokkaimmat arkkitehdit joutuvat myös itse kärsimään projektistaan. Syynä iskuun lienee sionistien peukalon alla olevan Yhdysvaltainen presidentti Donald Trumpin päätös siirtää USA:n suurlähetystö pääkaupungiksi tunnustettuun Jerusalemiin. Suomen uutisten mukaan iskusta on pidätetty kolme tänä vuonna maahan tullutta arabia. Pidätyksistä kertoi myös Yle, mutta uutisessaan se jätti tuttuun tapaan kertomatta tekijöiden kansalaisuuden.

Juutalaisiin kohdistuvat tihutyöt länsimaissa ovat tätä nykyä pitkälti Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien käsialaa. Tämä on hyvin kiusallista monikulturismia saarnaavalle poliittiselle eliitille, joka yrittääkin vierittää syyn ainakin mielikuvien tasolla kantaväestön "natseihin". Näin myös Ruotsissa:
Oikeusministeri Morgan Johansson puolestaan sanoi Ruotsin television haastattelussa  teon olevan "vastenmielinen rikos", jonka tekijöihin oikeuslaitoksen tulee suhtautua vakavasti. – Ajatukset kulkeutuvat 1930- ja 40-lukujen vainoihin. Niin käy aina, kun tällaista tapahtuu juutalaisia vastaan, silmien eteen nousee niitä kuvia. Emme voi hyväksyä, että tällaista tapahtuu Ruotsissa, hän sanoi SVT:lle.
Ainoa todellinen ratkaisu lopettaa hyökkäykset juutalaisia vastaan olisi panna sulku Lähi-idän muukalaisinvaasiolle. Tämä näyttää olevan kuitenkin erityisen vaikeaa juutalaisille, jotka kannattavat muuta väestöä innokkaammin monikulttuuria, koska heille etnisesti fragmentoitunut yhteiskunta tuo eniten hyötyä ja valtaa. 


                                                        ************************



Yle TV1, maanantai 11.12.2017 klo 21:00, 
A-studio  


Montako senttiä on urheilijanaisen euro? Juontajana Tuomas Kerkkänen. #yleastudio HD


A-studiossa ruoditaan urheilijoiden palkka-eroja pölhötasa-arvoisessa kontekstissa. Missäpä muussa. Asia nousi viikonloppuna esille, kun Yle julkaisi uutisen Suomalaisen naisen euro on kolme senttiä – Yle selvitti, kuinka valtaisa palkkaero huippu-urheilussa yhä ammottaa.

Tasa-arvopelleilyn koomisuus paljastuu väistämättä, koska ei haluta tunnustaa sukupuolten ja suoritusten tasoeroja. Viikonlopun Urheiluruudussa eräs jääkiekkopariskunta itki sitä, kuinka monet naiset harjoittelevat vähintään yhtä paljon kuin miehet, mutta saavat silti täysin eri palkkaa. Jos pelkästä treenaamisesta pitäisi maksaa, maailma olisi täynnä hyvin palkattuja huippuviulisteja ja shakinpelaajia. Syy miksi näin ei ole, pitäisi olla kaikille itsestään selvä. Paitsi Ylen toimittajille.

Huippu-urheilu ja siinä liikkuva raha toimii pääasiassa kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. On vaikea kuvitella, miten naisen ansiotasoa saataisiin kaikissa lajeissa nostettua, koska suuri maksava yleisö seuraa enimmäkseen miesten urheilua, koska se on suoritukseltaan parempaa ja mielenkiintoisempaa. Jopa naiset itse seuraavat mieluummin miesten urheilua kuin naisten. Koska tasa-arvo on uusi Jumala, pitäisi tätäkin "epäoikeudenmukaisuutta" jotenkin oikoa, vaikkapa jollain pakkolailla. 




Yle TV1, maanantai 11.12.2017 klo 23:00. Kätilö (K16)  

Helena, Vikasilmäksi haukuttu, rakastuu SS-mieheen Lapin sodan kynnyksellä. Antti J. Jokisen elokuva Katja Ketun romaanista. N: Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius, Tommi Korpela. Suomi 2015. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K16

Jostain syystä toisen maailmansodan natsit ovat viime vuosina kuumottaneet maamme feministisiä ja vasemmistolaisia naiskirjailijoita. Luultavasti syynä tähän on helppo moralismi, vaikka romaanien sekavalla monikerroksellisuudella sitä yritetäänkin peittää.

Pohjoisen feministiraivottarena tunnetun Katja Ketun romaanista tehty natsieksploitaatio Kätilö on juuri sellainen fantasia kuin elokuvaviihteen hyväkkäiltä saattaa näinä aikoina odottaa. Sekä Ketun romaani että elokuva sisältää häikäilemätöntä historian uudelleen tulkintaa, jossa totuudesta ei juurikaan välitetä. Tiedostava punaliberaali saattaa olla perillä elokuvan historiallisista erivapauksista, mutta hyväksyy tunnetasolla silti mitä tahansa, sillä ovathan kyseessä sentään arkkidemoneiksi nostetut natsit. Tällöin mikä tahansa voi olla periaatteessa mahdollista. Paitsi että ei ole.

Elokuvassa kuvataan saksalaisten Lapissa pitämiä sotavankileirejä, joissa tehtiin mengelemäisiä ihmiskokeita. Virallinen historia ei tällaista tietenkään tunne, mutta hollywoodilaisella mindfuck-metodilla tällaista ajatetaan kursailematta katsojan tajuntaan. Kuullaanpa elokuvassa tuttua vetistelevää mustalaisviuluakin, joka johdattaa ehdollistetun katsojan kuviin, joita 
on viljelty holokaustidokumenteissa  runsaasti.

Oma lukunsa rainassa on Helenan ja SS-mies Johanneksen suhde. Oikeastaan juuri se paljastaa mikä tasa-arvon nimeen vannovissa feministeissä 
natseissa kiehtoo. Siinä  alkavat kummasti korkeaposkisen maatiaistytön polvet heikottamaan, kun he ajattelevat komeaa SS-herrasmiestä, tuota brutaalin ylivertaista valloittajatyyppiä. Ehkä Katja Ketun romaanin Kätilö taustalla ei olekaan poliittinen vaan tukahdettu seksuaalinen motiivi.