keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

SOMALIEN ETNISTÄ ETUA AJAVA TARINANKERTOJA SUOMALAISEEN EDUSKUNTAAN


Suomen asioista päättävissä Brysselin suljetuissa looseissa on naureskeltu vahingoniloisen huvittuneena suomalaisen kansanvallan viimeisintä nöyryytystä. Syyn kalergilaiseen riemujuhlaan antoi Vasemmistoliiton riveistä varapaikalta eduskuntaan livahtanut suomalaisvihamielinen Suldaan Said Ahmed

Globalistien kontroilloimassa valtamediassa julkeaa parasiittirasismia ja etnosentrisyyttä edustavan Said Ahmedin änkeytyminen suomalaisen "kansanvallan" kehtoon on otettu vastaan suurella mielihyvällä:

Said Ahmedin historiallinen nousu eduskuntaan kiinnostaa kansainvälisestikin.  Hän kertoo, että keskiviikkona on tiedossa haastattelu brittiläisen yleisradioyhtiö BBC:n kanssa. 

– Olen huomannut, että tämä on monille iso juttu niin Suomessa kuin maailmalla. Ihmiset ovat kertoneet minulle, kuinka iloiseksi tämä on heidät tehnyt. Ymmärrän, että esimerkillä on suuri vaikutus, ja uskon, että parempia päätöksiä syntyy, kun kaikkien suomalaisten kirjo on edustettuna.
Edelliinen lainaus on Ylen viidakkokuumetta potevan Tiina Karpin ja tämän aisankannattajapari  Miika Koskelan fanikirjoituksesta Musta Leijona oli pilkkanimi, jonka Suldaan Said Ahmed käänsi voitokseen – nyt hänestä tulee kansanedustaja, mikä on uutinen myös maailmalla. Sosialistimaiden henkilöpalvontaa muistuttavassa kritiikkivapaassa kirjoitelmassaan toimittajat vetävät yläfemmoja, koska suomalainen kansanvalta siirtyi taas hitusen muualle, tällä kertaa omaa etnistä etuaan ajavalle nurkanvaltaajalle. Siitäs saitte suomalaiset eli rasistit! Tosin osalle zombikansalaisille olisi yhdentekevää, vaikka EU:n kumileimasimena toimivassa eduskunnassa istuisi 200 verotaakkaamme lisäävää arfrikkalaista. Mitä välii, onhan vain yksi ihmisyys!

Toimittajat ja haastateltava Said Ahmed ovat selvästi iloisia siitä, että etninen suomalaisuus on häviämässä ja vaihtumassa globaalin ylijäämäväestön termiittilaumaan. Huomatkaa, mitä toimittajien koodisanastossa "kansainvälisyys" tarkoittaa: vähemmän eurooppalaisia ja enemmän rotumuukalaisia:

Itä-Helsingissä on hänen mielestään kaikkea: lähiluontoa, ravintoloita ja kulttuuria. Said Ahmed kertoo olevansa mielellään ihmisten parissa ja viettävänsä vapaa-aikaansa myös Itäkeskuksessa ja Puotinharjun ostoskeskuksessa.  

– Tämä on monikulttuurinen kaupunginosa. Helsinki muuttuu koko ajan kansainvälisemmäksi, ja on hienoa olla muutoksessa mukana.

Uutisessa toistuu myös median tapa kääntää etniset ongelmat päälaelleen, jolloin jatkuvasti väkivallan ja ryöstelyn kohteena olevista valkoisista tehdään pahantekijöitä ja rotusortajia. Somalit tunnetaan tilastollisesta väkivallan yliedustuksestaan, mutta viittaamalla erääseen sosiaalitanttojen verorahoitteiseen projektiin, väkivalta liitetäänkin "rasismiin", joka on kiertoilmaus valkoisesta kantaväestöstä:

Vihreän Langan mukaan Said Ahmed tunnetaan myös Ei väkivallalle -liikkeestä, joka partioi aikanaan viikonloppuisin Helsingin rautatieasemalla rasismia ja väkivaltaa vastaan. 

Vanhaa kunnon neuvostojournalismia kunnoittaen kiiltokuvajutussa vääristellään ja pimitetään totuutta, koska toimittajat tietävät kansan olevan huonomuistista: 

Said Ahmed kertoo saavansa yhä kymmeniä vihaviestejä päivittäin. Maaliskuussa 2019 hänen kimppuunsa käytiin Itäkeskuksen metroasemalla.

Internet ja Yle Watch eivät kuitenkaan unohda. Koko poliittisen uransa aikana Said Ahmed on jäänyt kiinni valehtelusta, mutta metroaseman tapaus lienee niistä kaikkein härskein. Aikanaan suurta julkisuutta saaneessa skuupissa Said Ahmed väitti rasistisia solvauksia huutaneen polkupyöräilevän suomalaismiehen käyneen hänen päälleen Itäkeskuksen metroasemalla. Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Tiiviistä etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vieläkään tavoittaneet mystistä rasistipolkupyöräilijää ja vastuullisessa valtamediassa uutiskohu on sittemmin haudattu  kaikessa hiljaisuudessa. Nyt tämä uutisankka on nostettu uudelleen esiiin ikään kuin todisteena rasismin sokaisemista suomalaisista. Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Kansalaisten verorahoja omalle etniselle viiteryhmälleen kuppaava Said Ahmed on pannut tarkasti korvan taakse vasemmistotoveriensa suositukset, kuinka syyllistää suomalaisia tekeytymällä "rasismin uhriksi":

Hän on kuitenkin pyrkinyt kääntämään itseensä kohdistuvan vihan voimavaraksi. Osa saattaa tuntea Said Ahmedin nimellä Musta Leijona, joksi hän on itseään tituleerannut vaalikampanjoissaan.  

– Musta Leijona -nimi sai alkunsa vihasivustoilta. Minulla oli Leijonien pelipaita päällä ja minusta otettiin kuvia, joita jaettiin netissä. Siellä haukuttiin ja sanottiin, että hän ei ole suomalainen, vaan joku Musta Leijona.  Said Ahmed tukiryhmineen kuitenkin ajatteli, että pilkaksi tarkoitettu nimi oli mainio.  

– Otimme haukkumanimen haltuun ja teimme siitä brändin.

Kertomus mustasta leijonasta voisi kuulua afrikkalaisen narrauksen tarinankerrontaan, jossa paahtunut shemeikka uskottelee kantaväestölle olevansa suomalainen, koska kantaa leijonakorua. Jos Said Ahmed olisi vielä maininnut tykkäävänsä saunasta, maistelevansa Koskenkorvaa ja syövänsä HK:n sinistä Turun sinapin kera, Yle olisi ollut valmis julistamaan hänet suomalaisemmaksi kuin suomalaiset.

tiistai 29. kesäkuuta 2021

YLEN PISTÄVÄ KÄRY HOMO- JA HERMARFRODIITTIPAKOTUKSESSA

Transsukupuolisuutta vai mielen identieettihäiriö?

Globaalin enemmistön muodostamissa värillisissä maissa media ja valtiovalta ovat samalla taajuudella kansan syvien rivien kanssa niiden korostaessa terveen perheenmuodostuksen tärkeyttä kansakunnan jatkuvuudelle ja elinvoimalle. Ero on valtava kun tätä tuhansia sukupolvia evolutiivisesti testattua tervejärkisyyttä vertaa läntisen maailman julkista puhetta hallitsevien näsäviisastelijoiden sofistisiin houreisiin sukupuolten "moninaisuudesta" ja sodomian moraalisesta yhdenvertaisuudesta. 

Näin keskikesällä lisääntymisasiat ovat pohjoisella pallonpuolistkolla nyrjähtäneet jälleen kerran ulosteenkäryisen homopakotuksen ja muun geneettisen umpikujan puolelle. Valtamedia ja sen  liepeillä pyörivät opportunistiset mediatyrkyt kaatavat pahaa aavistamattomien kansalaisten kurkusta alas väkisin Pride-viikkoa ja siihen kytkeytyvää uusvasemmistolaista mädännäisyyttä. Ylen verkkouutiset ja kolumnit ovatkin viime päivinä täyttyneet erilaisten luonnonoikkujen ulinoista, koska maksumiehenä toimiva yhteiskunta ei levitäkään aivan joka hetki punaista mattoa heidän eteensä. 

Yksi surrealistisimmista viime aikoina ilmestyneistä Yle-kolumneista on transpoikkeavan Susi Nousiaisen (sic) tajunnanvirta Toin tietämättäni sukupuoleni kauppakorkeakouluun, jossa ylisensitiivisen valtamedian ja yhteiskunnan paapoma lumihiutale paisuttelee näennäisongelmiaan absurdeihin mittoihin. Tekstiä voi pitää jo nyt eräänalaisena suomalaisen uusvasemmistolaisen järjettömyyden virstaanpylväänä, johon tulevat  toivottavasti järkiintyneet – sukupolvet viittaavat varoittavana esimerkkinä. Samalla Nousiaisen ainekirjoituksen saivarteleva sukupuoliskolastiikka kertoo korutonta kieltä korkeakoulujen muuttumisesta uusmarxilaisiksi kansanopistoiksi, joissa tieteen lähtökohdaksi otetaan epäolennainen ja suorastaan haitallinen identiteettipolitiikka. 

Tavallisesti hermafrodiittisten korkeakoulukummajaisten sanamaagisesta sössölogiasta löytyy joku punainen (mikäpä muu) lanka, jota pitkin pyritään ajamaan jotain uutta yhteiskunnallista älyttömyyttä. Nousiaisen valitusvirsi on kuitenkin poikkeuksellinen kompositio, koska siinä ei ole mitään muuta tolkkua kuin se, että kirjoittajalla on selvästi epämiellyttävä olo, jota hän ei kykene sanallistamaan. Mimosan herkkänä prinsessamiehenä hyväkäs valittelee lähinnä "kovaa kohtaloaan" kuvitteellisen syrjinnän kohteena:
Heti opintojen alussa löysin lasiseinän, jota muilla ei ollut. Käytin 80 työtuntia siihen että sain vaihdettua transprosessia edeltävän nimeni etukirjaimet pois yliopiston IT-käyttäjätunnuksestani, ja tuhlasin 14 työpäivää tämän takia työkyvyttömänä olemiseen. Tämä tarkoittaa muille tohtoriopiskelijoille 24 työpäivän etumatkaa suhteessa minuun yksinomaan sukupuolen perusteella. Opin inklusiivisuudessa tärkeää olevan sen tunnistamisen, ettei kyse ole kivasta markkinointikikasta, vaan siitä että osalle ihmisiä organisaatio tuottaa työkyvyttömyyttä yksittäisen ominaisuuden perusteella.
Ylipitkässä sepustuksessaan kirjoittaja pääsee halkomaan hiuksia tosissaan, mikä synnyttää lähinnä laiskaa joukko-opillista predikaattilogikkaa, jossa looginen päättely jää väkisinkin hämäräksi: 
Inklusiivisuustyössä ei tulisi sanoa “kaikki”, sillä silloin suuri osa ihmisistä jää ulkopuolelle. Tulisi luetella ääneen ne kaikki, joita oikeasti tarkoitetaan.
Tästä taas seuraa naurua kolmannella eli inklusiivisia sanahirviöitä tyyliin LGGBDTTQQIAAAAPP2SNBGVGNC+. Periaatteessa lista voi jatkua loputtomiin, kunhan vain muistetaan karsia yhteiskuntailveilyn lompakkona toimiva päävihollinen, valkoinen heteromies.


Jos nyt oikein tarkalla täikammalla syynää hermafrodiitin tunteenpurkausta sieltä löytyy jonkin verran perinteistä Frankfurtin koulun kritiikin kulttuuria ja sen myötä yksi implisiittinen vaatimus, joka noudattaa perinteistä vasemmistolaista mulla on oikeus -kitinää:
Tieteelliset, neutraaliksi tarkoitetut tekstit eivät kerro, että minä olen se tutkija, jonka kuuluu lukea näitä. Eivätkä varsinkaan että minä olen se johtaja, joka käyttää tätä tutkittua tietoa työssään. Lukiessani minä olen sisällä, mutta samaan aikaan minä en ole sisällä, vaan olen näiden lukemieni tekstien ulkopuolella, anomassa polvillani sisäänpääsyä.

Kommentillaan Nousiainen tulee sanoneeksi, että "transsukupuolisille" pitää kirjoittaa omat tieteelliset kirjatkin! Tämä on sikäli johdomukaista, sillä kun yhteiskunnan heikoille ja viallisille jaetaan huolettomasti loputtomia oikeuksia (mutta ei velvollisuuksia koska se olisi sortoa), he niskan päälle päästessään alkavat vaatia itselleen etuoikeuksia. Klassinen marxilainen vaatimus proletariaatin diktatuurista ei katsokaan aikaa, koska sama kaunaisuus näkyy nykyään jalustalle nostetussa Pride-vouhotuksessa. Miehinen työväenluokka on vain vaihdettu intersekstionaalisuutta noudattaen etuoikeutettuihin vähemmistöihin ja globaalin massainvaasion elintasoparasiitteihin. 

PS. Imperialistinen lännen liberalismi tekee jo tuhojaan Suomenkin perinteisissä vähemmistöissä. Saamelaiset ovat toistaiseksi saaneet harrastaa rauhassa rodullista separatismiaan (I. poissulkevaa "rasismia") ja konservatiivisia arvojaan, mutta nyt senkin ylle on laskeutunut synkkiä pilviä. 

Etelä-Suomen transmaniasta ovat saaneet nimittäin tartunnan Lapin saamelaiset, luultavasti Helsingin city-"saamelaisten" levityksellä. Tästä tragikomediasta kertoo irvokkaalla tavalla Ylen uutinen Saamenpukujen tiukka sukupuolijako sulkee muunsukupuoliset ulkopuolelle: Kukaan ei ole halunnut ommella saamenpukua Anne Risten Saralle. Uutisjuttu sisältää tuttua punaliberaalia marinaa konservatiivien "suvaitsemattomuudesta", mutta lukijalle huomionarvoisinta on kirjoituksen liberalistinen kulttuuri-imperialismi, jota ei ymmärretä hävetä yhtään. Tästä voidaan päätellä että lgbt-homoarvot voittivat etnisen toiseuden palvonnan 1-0.

                                                             ************************


Yhteiskunnallisena muoti-ilmiönä "transsukupuolisuus" on pääasiassa haitallinen siitä kärsiville identiteettiongelmaisille ja aivopestyille varhaisnuorille. Katastrofiksi se alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun valtiovalta kiistää lain voimalla biologisen sukupuolen ja kansalainen saa päättää itse mielivaltaisesti sukupuolestaan. Vaaravyöhykkeellä ovat etenkin naiset, jotka  joutuvat luopumaan turvallisuudestaan pukuhuoneissa ja vessoissa sekä menettämään suojatun asemansa urheilusarjoissa, sukupuolikiintöissä, terveydenhuollossa ja vankiloissa. Kysymys tulee ajankohtaiseksi viikolla 51, jolloin Sanna Marinin hallitus on tuomassa esityksen translain uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi. Turun Sanomien tuoreessa mielipidekirjoituksessa Miten käy naisten turvallisuuden, jos translaki uudistuu? Anna Pakkala kirjoittaa:
Uusi translaki sisältäisi itseidentifikaation, jolloin juridisen sukupuolensa voisi kuka tahansa muuttaa omalla ilmoituksella, ilman tähän asti vaadittuja tutkimuksia, diagnoosia tai “tosielämän koetta” vastakkaisen sukupuolen sosiaalisessa roolissa
Kirjoituksessa tuodaan hyvin esiin, kuinka päätä pahkaa ideologista pakkomiellettään noudattava hallitus ei ole ajatellut käytännössä lainkaan lakiehdotuksensa tuhoisia seurauksia. Pääasia on hyvesignaloida uusmarxilaisten muotiaatteiden tahtiin ja saada aikaan kansakuntaa hajoittava tuhoisa yhteiskuntakokeilu:
Kun vessojen ja pukuhuoneiden ovet avataan kelle tahansa miehelle, joka uskoo tai tuntee olevansa nainen, silloin ovet avataan kenelle tahansa miehelle, joka haluaa sisään. Luvassa on itsensäpaljastajien kulta-aika; vapaata paljastelua ilman seurauksia. Pelkään, ettei se jää tähän. 

Britanniassa kerätty data kertoo, kuinka julkisissa uimahalleissa ja urheilukeskuksissa naisiin kohdistuneista seksuaalisista hyökkäyksistä 90 prosenttia tapahtui unisex-pukuhuoneissa. Australialaiset vapaaehtoiset puolestaan ovat keränneet No conflict they said -sivulle tarinoita itseidentifikaation vaikutuksista biologisten naisten elämään. Tarinoissa toistuvat samat teemat: turvattomuus, häirintä ja naisten omien tilojen häviäminen.


                                                             ************************

Yle Teema, tiistai 29.6.2021 klo 21.00, Historia: Musta Amerikka ratissa (12)

1/2. Ensimmäiset mustat autoilijat. Amerikan talous kääntyi 30-luvun lopulla nousuun, jolloin myös mustalla keskiluokalla oli varaa himoittuun statuksen ja vapauden symboliin: autoon. Mustien vaurastuminen herätti kuitenkin paheksuntaa valkoisessa väestössä ja siksi autoilu oli värillisille monella tapaa vaarallista. Sarjassa kerrotaan millaista oli olla tummaihoinen autonomistaja 30-60-lukujen rotusyrjinnän Yhdysvalloissa ja millaisen yhteiskunnallisen muutoksen lisääntynyt liikkuvuus toi mukanaan. Mustat autoilijat kokevat edelleenkin syrjintää ja poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden. Tuotanto: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. HD 51 min Ohjelman sivulle.

Mustien aiskannattajamainen palvonta ja uhrittuaminen sen kuin jatkuu Ylessä. Narrativiin kuuluu, että afrikkalaistaustaiset eivät voi koskaan tehdä mitään pahaa tai väärin, ja jos tekevät, vastuu on valkoisen miehen. 

"Poliisi pysäyttää heitä vieläkin ainoastaan ihonvärin tähden". Näin sitä Ylen ohjelmatoimittaja valehtelee ideologisista syistä päin tavallisen demarieläkeläiskatsojan naamaa. Mustia pysäytetään liikenteessä enemmän kuin valkoisia siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä epäillään ja etsitään rikoksista monikertaisesti enemmän kuin muiden väestöryhmien edustajia. Itse asiassa rikosepäilyjen ja tehtyjen rikosten perusteella mustia pysäytetään liikenteessä vähemmän kuin tilastot oikeuttaisivat.

  


maanantai 28. kesäkuuta 2021

KUN KORONA HELLITTÄÄ UUTISTARJONNASSA, PUNAMÄDÄTTÄJÄT ASTUVAT ESIIN VANHOINE TASA-ARVOVALHEINEEN


Viimeisen puolentoistavuoden aikana läntisen maailman tietoisuutta hallinnut koronahysteria on jättänyt pinnan alle sivilisaatiomme alla kuplivat muut patologiset ongelmat. Valtamedian päivittäisessä viruspelottelukampanjassa ei ole yksinkertaisesti jäänyt juurikaan tilaa tavanomaiselle arvomädätykselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättiläisen harteilla seisovat kansanviholliset ja heidän hyödylliset idioottinsa olisivat tänä aikana pyöritelleet toimettomina peukaloitaan. 

Päinvastoin, kulttuurillle tuhoisia ideoita on radikalisoitu entisestään ja niitä on levitetty kaikessa hiljaisuudessa syvämmälle yhteiskuntaan aina yrityselämään ja maanapuolustukseen asti. Jatkuvasti pompotetun koronatilanteen hieman hellittäessä tiedotusvälineet ja solutetut insitituutiot ovat nostaneet takaisin julkisuuteen aiemmat mädätysteemansa. Juuri kun länsimaisen hulluuden riemumarssin on luultu saavuttaneen huippunsa, woke-tiedostajat lyövät hölmistyneitä kansalaisia ällikkällä röyhkeillä vaatimuksillaan ja keskustelunavauksillaan. 

Silmiinpistävintä tässä viimeisimmässä moralistisessa ryöpsähdyksessä on suuryritysten näkyvä osuus. Aggressiiivinen intersektionaalisuus yritysmaailman huipulla on suurille ikäluokille kuitenkin jo niin paksua, ettei pääasiassa demarieläkeläisiä palveleva Yle ole tohtinut kertoa hissijätti Kone Oy:n pääomistajien viimeisimmästä uusmarxilaisesta ulostulosta. Kokoomuslainen Verkkolehti sen sijaan otti asian esille uutisjutussaan Herlinien suvun päättäjä TE:lle: Intersektionaalisuus ja feminismi nyt keskeisiä

Tässä vaiheessa on vielä vaikea arvioida, onko Kone Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlinin, 36, yksitotiset ideologiset vuodatukset pelkkää kyynistä muotiaatteiden aallonharjalla ratsastamista vai aitoa sukupolvikokemusidiotismia. Joka tapauksessa on selvää, ettei identiteettipoliittinen ilveily pidemmän päälle ole yritykselle tuottavaa bisenestä, vaan pelkkä menoerä, joka on pois yrityksen ydintoiminnasta. Hissien valmistajana Kone Oy:llä ei tosin ole välitöntä pelkoa konservatiivisten asiakkaidensa menettämisestä ainakaan länsimaissa, mutta idän kasvumarkkinoilla hallusinaatiovasemmiston perhevastainen junttaus voi olla jo mainehaitta.

Arkisten bulkkituotteiden valmistajille woke-aktivismin peräänkuuluttaminen on jo suora taloudellinen riski. Tuorein esimerkki omaan jalkaan ampumisesta löytyy virvoitusjuomabisneksestä. Kun yhtiöiden markkinoinnista ja tiedotuksesta pääsevät vastaamaan ideologisesti konformistiset kympin tytöt, saadaan MTV3:n uutinen 
Uusissa Karhu-oluttölkeissä vahva kannanotto: "Puolustamme transoikeuksia, koska sen tekeminen on yksinkertaisesti oikein"
Uudessa Karhu-mainoksessa karvoineen päivineen nieltyä trans-ideologiaa kehdataan vielä puolustaa moraalisella ehdottomuudella, vaikka oikeudenmukaisessa rationaalisessa maailmassa identiteettiharhoissa elävien sukupuolielinten silvonta on yksinkertaisesti väärin. Punaliberaalissa kuplassa elävien trendiperseiden todellisuuden kieltämisestä kertoo jutusta välittyvä aito hämmästys kampanjan saamasta vastareaktiosta. Kun yritysmaailmaan levittäytyneen woke-ringin propagandamainoskampanjassa hierotaan äärivasemmiston viimeisintä mielettömyyttä, yrityksissä oletetaan kuluttajien ottavan moisen vihamielisyyden tyytyväisenä vastaan

Ilmeisesti  Sinebrychoffin talouspäällikköt on lähetetty jo toukokuussa lomille, jolloin toimittaja-vaikuttaja (sic) Mona Blingin kaltaiset moraaliposeeraavat hyväkkää ovat päässeet vapaasti mellastamaan markkinointipuolella. Jo nyt on selvää, että Karhu-oluen degeneraatteja mielistelevä kampajana tekee suurta hallaa kokonaismyynnille. On nimittäin huonoa liiketaloutta suututtaa yli puolet asiakkaista ideologisen päiväperhon takia. Kampanjan läpivieminen onkin osoitus kulttuurimarxilaisuuden saamasta asemasta yritysmaailmassa, jossa sen katsotaan edistävän valtioon vahvasti kytköksissä olevaan monopolikapitalismia. Kulttuurin tuhorintamalla bisnesoikeisto ja kulttuurivasemmisto ovat vaarallisella tavalla löytäneet toisensa.

Kulttuurimarxilaisten pitkä marssi läpi instituutoiden on yleensä ollut voimakkainta valtiokoneistossa. Viimeisimpinä yhteiskuntaa ylläpitävinä insitituutioina poliisi ja armeija ovat kuitenkin käyneet sitkeää viivytystaistelua vihamielistä kulttuuri-invaasiota vastaan. Ikävä kyllä poliisi on EU:n kaukohallinnon myötä siirtynyt jo joitain vuosia sitten suomalaisvihamielisten voimien käsiin. Nyt puolusvoimille on käymässä samoin, tosin mädättävänä elementtinä on tällä kertaa länsimaisia arvoja puolustava Nato. Atlantin puolustusliitolle "läntinen arvopohja" tarkoittaa lähinnä homo- ja monikulttuurin ylivallan varjelua väkivaltaisin keinoin. 

Suomessa Natokiimaiset hybridihomottajat eivät enää pahemmin kainostele puheenvuoroissaan agendaansa. Ei tarvitse kuin lukea Puolustuvoimien sivuilta kenraalimajuri Vesa Virtasen julkilausuma, niin tietää millaisella vieraalla maaperällä armeijan johto tällä hetkellä liikkuu. Pervopamflettissaan Virtanen uskoo idelogisessa naiviudessaan suomalaisten puolustavan ensiijaisesti hengellään "demokratiaa" ja "moniarvoisuutta" eikä kotia, uskontoa ja isänmaata:
Aseellisissa konflikteissa yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat usein ensimmäisiä arvoja, joita loukataan. Näin näyttää tapahtuvan maissa, joissa demokratia ja kansalaisoikeudet väistyvät voimapolitiikan tieltä. Tätä taustaa vasten on entistä tärkeämpää, että Puolustusvoimat on sitoutunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen yhteiskunnassa, joka pyrkii turvaamaan kaikkien kansalaisten mahdollisimman hyvän elämän. Demokratian, sananvapauden ja monimuotoisuuden puolustaminen on tärkeää. Voimme olla aidosti ylpeitä siitä, että Suomi on rakennettu erilaisille ihmisille vapaaksi ja turvalliseksi maaksi. Nytkin käynnissä oleva Pride-viikko on osoitus siitä, että voimme rakentaa Suomea yhdessä tasavertaisina kaikkien kanssa. Puolustusvoimien tehtävä on varmistaa turvallinen maa kaikille myös tulevaisuudessa.
On vaikea kuvitella, että juuri kukaan keskivertosuomalainen olisi valmis uhrautumaan Naton edistämien  homoarvojen puolesta. Ainoastaan armeijaan pesiytyneet omituiset hiipparit saattavat allekirjoittaa varauksetta Puolustusvoimien homo- ja transagendan. Tunnetuimpana tapauksena surullisen kuuluista merivoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen, joka on aikaisempina vuosina osallistunut näyttävästi Pride-marsseihin ja ottanut vahvasti kantaa seksuaalista häirintää vastaan. Lieventääkseen etukäteen mediatappiota Pylväläinen tunnusti hiljattain itse syyllistyneensä toistuvasti seksuaaliseen häirintään
Luonnollisesti Yle on ollut tapauksesta visusti hiljaa, sillä mediajätti on julkaissut aiemmin ylistäviä juttuja "rohkeasta" Pylvänäisestä. Hurskastelevan äärivasemmiston piirissä ylikersantin porsastelu ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä seksuaaliseen ahdisteluun ovat syyllistyneet mm. Elokapinaan ja  Feministiseen puolueeseen kuuluva homo Paju Vepsäläinen, vasemmistonuoria saalistanut sarjaraiskaaja-toimittaja Ari Lahdenmäki, romanipedofiili Veijo Baltzar, liberaalin Avoimen Puolueen saalistaja Petrus Pennanen, Lapin vihreiden pedofiilijohtohahmo Outi Kumpuniemi, pedofiilia suojellut äärivasemmistolainen valtamediatoimittaja Maria Pettersson, Suomessa asunut espanjalainen antifasisti Mauricio Cubero Riera sekä vasemmiston pedofiilipormestariehdokas Sasu Haapanen. Kaikista näistä tapauksista Yle ja Helsingin Sanomat ovat vaienneet systemaattisesti.





                                                         ************************



Yle Areena, tiistai 22.6.2021 klo 21.00, Historia: Orjakaupan synkkä menneisyys

4/4 Orjakaupan loppu. Vähitellen asenteet muuttuvat ja orjakauppa kielletään. Näyttelijä Samuel L. Jackson johdattelee läpi orjakaupan 400 vuotta kestäneen synkän historian. Yli 12 miljoonaa afrikkalaista kuljetettiin epäinhimillisissä oloissa Atlantin yli Amerikkaan ja jo matkalla kuoli arviolta noin 2 miljoonaa ihmistä. Ohjelmassa sukelletaan uponneiden orjalaivojen hylkyihin, perehdytään orjakaupan taloudellisiin hyötyihin ja kuullaan henkilökohtaisia tarinoita orjakaupan uhreista. Tuotanto: Associated Producers/Cornelia Street Productions, Kanada. HD 59 minOhjelman sivulle

TV1, perjantai 18.6.2021 klo 21.05, Kerro kuka olen (16)

5/9. Berliinin pimeä puoli. Amelian tie vie Saksaan, jossa hän tapaa yllättäen tuttuja menneisyydestä. Amelian rohkea toiminta kansallissosialisteja vastaan huomataan Lontoossa asti ja hän päätyy jälleen vakoojaksi. HD 44 min


Yle Teema, torstai 17.6.2021 klo 24.00, Mussolinin unelmatehdas

Cinecittà oli suuri elokuvastudio Roomassa Tiber-joen rannalla. Siellä tuotettiin Mussolinin fasismihallinnon aikana yli 300 elokuvaa. Mitä valkokankaan suuret diivat tekivät, miten propaganda ja taide yhdistyivät? Millaisia kohtaloita, millaisia moraalisia valintoja? Dokumenttielokuvan ohjasi Marco Spagnoli. Suomen-ensi-ilta. (Cinecittà Babilonia, Italia 2017) (U) HD 1 h 14 min

TV 1, keskiviikko 16.6.2021 klo 21.00, Merkkien salat

UUSI KAUSI Kausi 2, 1/8 Hakaristi. Jakso paljastaa hakaristin historiallisen matkan Graalin maljasta natsien käyttämäksi pahan symboliksi. Merkkien saloja jäljittävät toimittaja Ella Kanninen ja symbolitutkija Liisa Väisänen. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min

Miten puhdistaa hakaristin maine? No tietenkin helpoiten antamalla tasapuolinen kuva kansallissosialismista. Kun natsien maine puhdistetaan liittoutunedien propagandavalheista ja nähdään, ettei se edustakaan yksiselitteistä "absoluuttusta pahuutta", hakaristikin normalisoituu.

Ohjelmassa nokkelana mainosmaakarina esiintyvän Eka Ruolan mielestä YK:n  pitäisi ottaa  hakaristi käyttöön, koska se edustaa automaattisesti "hyvää". Meiltä siis löytyy kokonainen sukupolvi Tarja Halosen opetuslapsia, jotka silmääkään räpäyttämättä pitävät YK:n kaltaista  antidemokraattista maailmanvaltioideaa jonain hyvyyden ruumiillistumana.

Yle Teema, lauantai 12.6.20210 klo 20.55 Small Axe (12) 


2/5. Lovers Rock - rakkautta reggaen tahdissa. 
1980-luvulla afrokaribialaiset eivät olleet tervetulleita klubeille. Voidakseen nauttia nuoruuden vapauksista, musiikista ja löytää uusia ystäviä, bileet piti järjestää yksityiskodeissa. HD 1 h 10 min


Yle TV1, perjantai 11.6.2021 klo 18.50, Foylen sota (12)

Kausi 1, 2/4. Valkoinen höyhen. Foyle tutkii fasistisen liikkeen jäsenen surmaa ja on pian vakuuttunut siitä, että väärä mies joutui tulilinjalle. Kuka olikaan oikea uhri, ja miksi hänet haluttiin hengiltä? (U) SD 1 h 39 min

Yle Teema, torstai 10.6.2021 klo 22.50 Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

2/2. 1945 - 2020 Amerikka palaa. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska. (U) HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min



lauantai 12. kesäkuuta 2021

PERSUJEN VAALIMAINOSKOHU – YLEN FAKTANTARKASTUS VAATI JÄLLEEN FAKTANTARKASTUSTA


Demokraattisissa valtioissa politiikassa ei ole kyse totuudesta tai edes tosiasiaväittämistä, vaan tietyn arvomaailman ja yhteiskuntaideaalin vapaasta kilpailusta. Koska politiikka on ennen kaikkea ystävän ja vihollisen erottamista, olisi mieletöntä takertua yksittäisiin, usein monitulkintaisiin väitelauseisiin, ja väittää niiden olevan olennaista politiikassa. Ajatus on ajallemme tyypillisen teknokraattinen, koska siinä yhteiskunnan uskotaan olevan kellokoneisto yksiselitteisine ratkaisuineen. Tätä tympeän ylimielistä yhteiskuntainsinööriajattelua edustaa maassamme räikeimmin Yle, jonka tuore verkkosivujen uutinen Poliitikot ovat varovaisia faktojen kanssa, sanoo tutkija – Ylen faktantarkistuksessa pääset kokeilemaan, erotatko todet väitteet epätosista perustelee tosiasioiden auktoriteettiaseman valehtelemalla tosiasoista itse.

Television ja radion puolella sama uutinen oli typistetty entisestään ja varsinaiseksi uutiskoukuksi nostettiin väite, jossa perussuomalaiset olisivat esittäneet väärää tietoa Helsingin vaalimainoksessaan. Sähköisissä viestimissä kerrottiin kyllä miksi Petteri Orpon ja Sanna Marinin vaalipuheet eivät tarkasti ottaen pidä paikkaansa, mutta perussuomalaisten kohdalla ei esitettykään mitään perusteita vaalimainoksen väitetylle valheellisuudelle. Sitä ei kerro myöskään Ylen verkkosivuille haastateltu Tampereen yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma. Jos journalistista faktantarkastusta peräänkuuluttava Vuorelma tietäisi miksi persujen väite ulkomaalaisten tilastollisesta etusijasta asunnonsaannissa Helsingissä ei pidä paikkaansa, hän olisi myös kertonut sen. Hän vaikeni perusteista, koska tietää, että ne olisi helppo ampua alas.

Jos uskoisimme pelkkää virallista ohjeistusta, jonka mukaan ulkomaalaisiila ei ole taustansa vuoksi mitään etusijaa asunnon saannissa Helsingissä, Persujen vaalimainos olisi tietenkin epätosi. Käytännössä suomalaiset ja ulkomaalaiset ovat kuitenkin eriarvoisessa asemassa, koska hakijat jaetaan erittäin kiireellisiin, kiireellisiin ja asunnon tarpeessa oleviin. Helsinkiin muualta Suomesta änkeytyvät ulkomaalaiset (lue: ei-valkoiset ulkoeurooppalaiset) ohittavat tarveharkinnan vuoksi pitkään jonottaneet suomalaiset, koska heillä on suurperhe, he ovat varattomia ja vailla vakinaista asuntoa. Tämän epävirallisen ohituskaistan todistaa myös Helsingin kaupungin asunnot Oy:n toimitusjohtaja on Jaana Närö Ylen uutisessa Perussuomalaisten paheksuntaa herättäneet vaalimainokset poistetaan katukuvasta – Halla-aho: Mielenkiintoista, jos mainoslauseiden on oltava kirjaimellisesti totta:
– Kaikkein kiireellisimmässä luokassa on ihmisiä iso määrä, ja jollain perusteella heidät valitaan kiireellisimmän luokan sisältä. Se puoli ei ole mitenkään avointa. Silloin se tarkoittaa sitä, että siinä luokassa saattaa olla ihmisiä pitkään saamatta asuntoa.
On selvää, että kiireellisyys on syy jonon ohittamiselle ja että muukalaiset täyttävät suomalaisia useammin "kiireellisempien" tapausten kriteerit. Tämän tosiasian tiesivät myös punavihreät, mutta he teeskentelivät tietämätöntä ja aloittivat poliittisista syistä kampanjan mainosyhtiö JCDecaux ja Helsingin kaupungin liikennelaitosta vastaan, jotta nämä poistaisivat perussuomalaisten tulenarkaa tabua ronkkivat katumainokset.

Ylen faktantarkastusuutisesta tuli jälleen kerran uutinen, jossa tarvittaisiin Yleisradion uutisointiin keskittyvää tosiasioiden tarkistamista. Valistuneet kansalaiset toki jo tietävät, että Ylen Faktantarkastus on pitkälti politisoitunut projekti, jota on johtanut surullisen kuuluisa äärivasemmistolainen feministi Johanna Vehkoo. Yle tarkistaa "faktat" vain silloin kun ne ovat poliittisesti tarkoituksenmukaisia ja silloinkaan faktantarkatus ei kestä tarkempaa tarkastelua. Tästä kertoo kulttuurin ja yhteiskuntatutkimuksen lehti Media & Viestintä artikkelissaan Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus:
Tätä analyysiä varten tarkistimme faktantarkistuksen keinoin Yleisradion faktantarkistukset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ylen 36 faktantarkistuksesta 17, eli 47 prosenttia, rikkoi vähintään yhtä kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella asettamaamme faktantarkistuksen kriteeriä. Tämä on 11 prosenttiyksikköä vähemmän kuin Ylen tulos viime presidentinvaalien yhteydessä (58 prosenttia). Tulosta ei kuitenkaan voi pitää hyvänä. Ylen tarkistuksiin oli valikoitunut 39 prosenttia sellaisia väitteitä, joille ei voida määrittää totuusarvoa. Näiden väitteiden paikkansapitävyyttä ei voida käytännössä tarkistaa. Näistä eniten oli epämääräisiä väitteitä (n=6), ja toiseksi eniten tulevaisuutta koskevia väitteitä (n=4). Moraalisia arvoja koskevia väitteitä, kielikuvia, mielipiteitä ja tavoitteenasetteluja oli yksi kutakin. Yle ei purkanut kompleksisia propositioita tarkistettaviksi kvasivirkkeiksi (n=6 eli 17 prosenttia). Johtopäätöksemme on, että Ylen pitää selkeyttää väitteiden valikointiaan ja niiden arviointia.