torstai 29. syyskuuta 2022

MIKSI MEDIA SULKEE YHDYSVALLAT POIS ITÄMEREN KAASUPUTKIEN SABOTAASIN TEKIJÖISTÄ?

Yhdysvaltain järjestäessä yhden monista vallanvaihdoksistaan Ukrainassa vuonna 2014 sai neokonservatismin sävyttämä atlantismi tukevan otteen myös Suomessa. Toki presidentti Sauli Niinistö oli ollut yksinapaisen "sääntöpohjaisen" amerikkalaisglobalismin vaivihkainen asiamies jo viime vuosituhannen lopusta lähtien, mutta mediassa liputus Naton puolesta ja avoin Venäjän demonisointi alkoivat vasta sen jälkeen kun laillisesti valittu Ukrainan presidentti Viktor Janukovytš oli syösty "värivallankumouksen" avulla vallasta. Tällöin Suomessa synnytettiin yhteistyössä amerikkalaisten kanssa atlantistinen hybridioperaatio nimeltä Mediapooli, jonka tarkoitus oli suitsia johtavat tiedotusvälineet tiukasti Washingtonin ohjaukseen. 

Tämä oli sikäli helppoa, koska Suomi kuuluu Europaan Unioniin, joka puolestaan toimii itsetuhoisen uskollisesti Yhdysvaltojen vasalliorganisaationa. Rahoituksensa valtion Huoltovarmuuskeskuksesta saavaan Mediapooliin kuuluu tätä nykyä koko vakiintunut tiedotusvälinekenttämme, niin lehdistö, Yle, MTV kuin keskeisimmät kirjankustantajat. Valtamedian hylättyä jopa journalismin muodollisen puolueettomuuden olemme varsinkin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen nähneet pöyrisyttävän yksipuolista sotapropagandaa, vaikka Suomi ei ole edes sotaa käyvä maa. 

Itsensä mutkalle vetävän propagandan tolkuttominta antia saatiin kuulla tämän viikon alussa kun muun muassa Yle kertoi Itämeren kaasuputken räjähdyksistä uutisessaan Tämä Nord Stream -kaasuputkien hajoamisesta tiedetään: Useat Euroopan johtajat vakuuttuneita siitä, että vuodot on aiheutettu tahallisesti. Ensiuutisten jälkeen poliitikot ovat olleet varovaisia veikkailemaan syyllistä lukuunottamatta tuttuja Natosokeita kuten Jussi Halla-ahoa, joka väitti eilisessä A-studiossa Venäjän olevan ainoa mahdollinen tekijä, vaikka se on hänenkin mielestä kaikkea logiikkaa ja hyötyajattelua vastaan. Tämä pakkomielteinen Venäjän syylliseksi etukäteen julistaminen siis mieheltä, jota on totuttu ylistämään rationaalisuudestaan ja kyvystään analyyttiseen ajatteluun. 

Koska median on ollut vaikea saada ns. oikeita vastauksia poliitikoilta, se turvautuu tuttuihin politisoituneisiin asiantuntijoihin. Ne ovatkin viime päivinä julistaneet yhteen ääneen tekijän olevan Venäjä antamatta vihjettäkään muista vaihtoehdoista. Näitä puheenvuoroja Yle on esitellyt runsaasti tuoreimmissa uutisissaan. Niiden yhteisenä piirteenä on valehtelijoille tyypillinen sanallinen vuolaus ja kaikkien mahdollisten vaihtoehtojen luetteleminen, mutta kuitenkiin niin, että ilmeisin vaihtoehto jätetään mainitsematta. 

Tyypillinen kaasuputki-iskusta kertova Ylen mielipideuutinen löytyy otsikon “Tämä on sodan eskalaatio” – putkiräjähdysten syyllisestä ei ole asiantuntijoiden mukaan juuri epäilyä, mutta seuraukset voivat olla odottamattomat takaa. Toimittaja Sari Taussin kyhäämän agendajutun alussa tehdään heti selväksi, että tekijänä voi olla vain Venäjä ikään kuin muilla valtioillla tai vaikutusvaltaisilla tahoilla ei olisi mitään intressiä tuhota Venäjän ja Saksan yhteiset kaasuputket:

Tiistaina Ruotsin ja Tanskan talousalueilla Nord Stream -kaasuputkissa havaittujen räjähdysten aiheuttajasta ei ole varmuutta, mutta useiden asiantuntijoiden mukaan räjähdykset sopivat Venäjän strategiaan.  

– Venäjä pelottelee sillä, että se on iskenyt käytännössä Nato-rajojen sisäpuolella olevaan keskeiseen infrastruktuuriin, sanoo Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.  

– Emme tiedä varmasti, kuka tässä on takana, mutta Venäjällä on suurin motiivi tehdä tällainen isku. Tämä sopii Ukrainan sodan vastakkainasetteluun, sanoo sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö.

Perusteluja sille, miksi Venäjällä olisi suurin motiivi sabotoida omia kaasuputkiaan päivystävä dosentti Ilmari Käihkö ei tietenkään anna. Sen sijaan väkinäinen meriselitys "Ukrainan sodan vastakkainasettelusta" on pelkkää tuhotyöhön liittymätöntä liturgista tyhjänpuhuntaa ja lukijan harhauttamista sivupoluille. Käihkö kai haluaa uskotella itselleen ja muille, että vastakkainasettelusta on vastuussa vain Venäjä, vaikka USA:n presidentti Joe Bidenin kaudella neokonservatiiviset sotahaukat ovat alusta alkaen halunneet ajaa Venäjän sotaan ja sitä kautta maan heikentämiseen ellei jopa tuhoamiseen. 

Liikekannallepanon Venäjällä käynnistänyt presidentti Vladimir Putin on puhunut Venäjän olevan sodassa koko länttä vastaan. Isku kaasuputkiin sopisi myös tähän strategiaan.  

– Tämä on sodan eskalaatio ja sitoo länttä entistä enemmän mukaan Ukrainassa meneillään olevaan sotaan, Tynkkynen sanoo.

Koska suomalainen journalismi on muuttunut sotapropagandaksi, tästäkin tendenssiuutisesta jää päällimmäiseksi mieleen vanha sananlasku pata kattilaa soimaa. Toimittajalla sen enempää kuin ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkysellä ei ole vähäisintäkään halua pohtia ääneen, miksi Venäjä näkee olevansa sodassa koko lännen kanssa. Ehkäpä siksi, että länsi on Amerikan johdolla asettanut Venäjälle kovat talouspakotteet samalla kun se antaa mittavaa aseapua sotaa käyvälle maalle. Minkä tahansa valtion näkökulmasta tuollaiset toimet näyttävät vähintään epäviralliselta sodanjulistukselta. Talouspakotteillaan omaan jalkaansa ampuva hysteerinen ja moralistinen Länsi-Eurooppa on Amerikan vasallina vähintään yhtä syyllinen sodan mahdolliseen eskalaatioon kuin Venäjäkin.

Niin sanottujen asiantuntijoiden selittelyt kaasuputkien räjäytyksistä käyvät sitä eksoottisimmiksi mitä tiukemmin pidättäydytään ajatuksessa, että muita instansseja kuin Venäjä ei voisi sabotaasille olla:

– Ajankohta on mielenkiintoinen. Baltic Pipe -putken avajaispuheissa korostettiin nimenomaan sitä, että nyt päästään eroon Venäjän kaasusta, Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa ja myös Aleksanteri-instituutissa työskentelevä Käihkö sanoo.  

Vuotojen ajankohtaa voidaan Käihkön mukaan tulkita niin, että Venäjä haluaa osoittaa, että se pystyisi iskemään myös Baltic Pipeen.

Retorisilla spekulaatioillaan Käihkö ajaa itsensä nurkkaan edes huomaamatta sitä. Jos kerran Venäjä kykenee virallisen narraation mukaan tuhoamaan kaasuputken, niin miksi se räjäyttäisi yhteistyössä saksalaisten kanssa tekemän oman putken eikä siinä vieressä kulkevaa Norjan ja Puolan Baltic Pipe -putkea? Järkevintähän olisi sabotoida putkia, joista Eurooppa tulee saamaan vastaisuudessa kaasunsa.

Verkostojohtaja Jukka Savolainen Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta pitää Nord Streamin kaasuputkien räjähdyksiä selvänä hybridioperaationa. Tällä tarkoitetaan vastustajan horjuttamista erilaisilla keinoilla ilman, että niistä koituu tekijälleen sotilaallisia vastatoimenpiteitä.  

Tekijää ei vielä tiedetä, mutta Savolaisen mukaan operaation mahdolliset seuraukset palvelisivat Venäjän etua.

Itse aiheutetussa ideologisessa sokeudessaan lännen agentti Jukka Savolainen ei halua edes ajatella, että Yhdysvallat hyötyy kaasuputki-iskusta huomattavasti enemmän kuin Venäjä. Sillä jos kellä on motiivi ja tekniset valmiudet katkaista keskieurooppalaisille elintärkeä kaasuputki Venäjältä. Ensinnäkin ei ole mikään salaisuus, että Yhdysvallat on vastustanut jyrkästi Nord Stream 1 ja 2 kaasuputkien rakentamista, sillä sille pahin skenaario olisi Venäjän ja Saksan läheinen yhteistyö ja energiariippumattomuus Amerikasta. Itse asiassa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian liberaalit eliitit ovat tehneet 1800-luvulta lähtien kaikkensa estääkseen Saksan ja Venäjän välisen lähentymisen. Presidentti Joe Biden on noudattanut tätä linjaa neokonservatiivien tukemana heti astuttuaan virkaan vuonna 2021. 

Bidenin taustavaikuttajien politiikasta antaa kuvaavan esimerkin Saksan liittokansleri Olaf Scholzin vierailu Washingtonissa tämän vuoden helmikuussa. Saksan ja Yhdysvaltojen johtajien tapaamisen johdosta pidetyssä lehdistötilaisuudessa Joe Biden uhkasi  yksiselitteisesti, että siinä tapauksessa mikäli Venäjä hyökkää Ukrainaan Saksan ja Venäjän yhteistä Nord Stream 2 -kaasuputkea ei saa  ottaa käyttöön. Kuinka ollakaan, Länsi-Ukrainan takapiruna toimiva USA torppasi Minsk II -sopimuksen ehdot vain joitain päiviä myöhemmin Bidenin antamaa ukaasia ja nyt syksyllä saamme kuulla Nord Stream -putkien räjäytyksistä.

Jotta asia tulisi motiivien suhteen vielä selvemmäksi, ruotsalaislehti Nya Dagbladet julkaisi 13. syyskuuta uutisen (englanniksi: Shocking document: How the US planned the war and energy crisis in Europe) "Kuinka Yhdysvallat suunnitteli sodan ja energiakriisin Euroopassa". Uutinen perustuu Yhdysvaltain hallitusta lähellä olevasta ajatushautomo RANDista tulleeseen vuotoon. Luonnollisesti Suomen monoliittinen Mediapooli-valtamedia on ollut vuodosta ja sen tiedoista visusti hiljaa. 

Paljastetuissa tiedoissa annetaan yksityiskohtainen selostus kuinka Euroopan energiakriisi oli Yhdysvaltojen suunnittelema. Nya Dagbladetin jutussa kerrotaan mm.

Tammikuussa päivätyssä asiakirjassa tunnustetaan, että Ukrainassa harjoitetulla aggressiivisella ulkopolitiikalla painostettiin Venäjää puuttumaan sotilaallisesti maahan. He selittävät (dokumentin laatijat), että tarkoituksena on ottaa käyttöön pakotepaketti, jota on valmisteltu pitkään.

EU:n talous romahtaa tämän seurauksena väistämättä – ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin voi virrata jopa 9000 miljardin dollarin resursseja ja hyvin koulutettuja eurooppalaisia nuoria siirtyy Yhdysvaltoihin.

Päätavoitteena on jakaa Eurooppa - erityisesti Saksa ja Venäjä - ja tuhota Euroopan talous saamalla hyödyllisiä idiootteja politiikkaan pysäyttämään Venäjän energiantoimitukset mantereelle.

RANDin allekirjoittamassa asiakirjassa, jonka otsikko on "Heikennä Saksa, vahvista Yhdysvaltoja", uskotaan, että on "kiireellinen tarve" saada resursseja ulkopuolelta Yhdysvaltojen talouden ylläpitämiseksi yleensä, mutta "erityisesti säilyttämään pankkijärjestelmä".

"Vain EU:n ja Naton sitoumuksiin sitoutuneet Euroopan maat voivat tarjota meille niitä ilman merkittäviä sotilaallisia ja poliittisia kustannuksia ."

Suurin este tälle on RANDin mukaan Saksan kasvava itsenäisyys. Muun muassa korostetaan, että Britannian Brexit on lisännyt Saksan itsenäisyyttä ja vaikeuttanut Yhdysvaltojen vaikutusta Euroopan hallitusten päätöksiin.

Kyynisen strategian keskeinen tavoite on ennen kaikkea Saksan ja Venäjän sekä myös Ranskan yhteistyön tuhoaminen.

"Jos tuhoa ei toteuteta, se tekee Euroopasta paitsi taloudellisen, myös poliittisen kilpailijan Yhdysvalloille".

Ainoa tapa: "Vedä molemmat osapuolet sotaan Ukrainassa"

Kirjoittajat toivovat, että Saksan ja Venäjän väliset vahingot ovat niin suuret, että maiden on mahdotonta palauttaa normaalit suhteet myöhemmin.

”Venäjän energiatoimitusten vähentäminen, parhaimmillaan täydellinen pysäytys, johtaisi katastrofaalisiin seurauksiin Saksan teollisuudelle. Tarve varata merkittäviä määriä venäläistä kaasua kotien ja julkisten rakennusten lämmittämiseen talven aikana lisää pulaa entisestään. Teollisuuden seisokit aiheuttavat pulaa komponenteista ja varaosista valmistukseen, logistiikkaketjujen romahtamisen ja ennemmin tai myöhemmin dominoefektin.

Loppujen lopuksi Euroopan talouden täydellinen romahdus nähdään sekä todennäköisenä että toivottavana.

"Tämä ei ainoastaan anna murskaavan iskun Saksan taloudelle, vaan koko EU:n talous romahtaa väistämättä ."

He korostavat lisäksi yhdysvaltalaisten yritysten etuja, joilla on vähemmän kilpailua maailmanmarkkinoilla, logistiset edut ja pääoman ulosvirtaus Euroopasta, sen arvioidaan hyödyttävän Yhdysvaltain taloutta miljardeilla dollareilla. Lisäksi korostetaan sitä tärkeää vaikutusta, että monet hyvin koulutetut ja nuoret eurooppalaiset joutuvat muuttamaan Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltain vaatimuksesta asetettujen pakotteiden vuoksi Eurooppa on kieltäytynyt ostamasta kaasua ja muuta energiaa Venäjältä, vaikka varsinkin Saksa tarvitsisi sitä talven kynnyksellä kipeästi. Jatkossa kaasun saanti Venäjältä jää jo käytännössäkin niukaksi, sen takaa sopivasti tuhotut Nord Steam -kaasuputket. Kun Yhdysvaltain vihaaman Venäjän energiatuonti on saatu minimiin, pääsee se päätoivoitteeseensa, hallitsemaan vapaasti Euroopan energiamarkkinoita. Talven lämmitysongelmat Euroopassa ovat tulossa varmuudella ja tästä syntyvää kiristysruuvia "pelastava enkeli" Yhdysvallat on varmasti valmis käyttämään. Yhdysvalloille energian myynnin ehtona tulee olemaan Euroopan lupaus käydä sen puolesta entistä kovempaa taloussotaa Venäjää vastaan. Mihin tarvitaan enää vihollista, jos ystävät ovat tällaisia? 

Sitä vastoin Ylen hybridiuutisessa haastateltu Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen Jukka Savolainen ei mainitse sanallakaan virtahepoa olohuoneessa eli kaasuputkisabotaasin ilmeisintä hyötyjää Yhdysvaltoja. Itse asiassa verkostojohtaja Savolainen pitää tekijän etsimistä muualta kuin Venäjältä pelkkänä itänaapurin perusteettomana aggressiona:

– Jos Venäjä alkaa syyttämään länsimaita niin nähdään ongelmien kärjistyminen ja sellaista propagandaa Venäjän väestölle, jossa voidaan näyttää, että länsi sotii Venäjää vastaan. Jos syytökset kohdistuvat Tanskaan tai Ruotsiin, voidaan myös sotilaallista jännitettä kärjistää alueella, Savolainen sanoo.
Eräät atlantistiset Eurooppa-poliitikot eivät ole kuitenkaan kyenneet hillitsemään riemuaan saksalais-venäläisen kaasuputken tuhoamisesta, vaan ovat avoimesti osoittaneet kiitoksensa todennäköisimmälle tekijälle. Yksi ensimmäisistä onnittelijoista oli EU:n liittovaltion kannattajana tunnettu puolalainen atlantisti Radosław Sikorski, joka lausui tviitissään kiitoksen Yhdysvalloille kaasuputken vaurioittamisesta. Kiitoksen sanat eivät olleet sattumaa, sillä Sikorsi on Amerikan neokonservatiiivisen falangin vaikutusvaltaisimpia tukijoita Euroopassa. Tiivistä suhdetta trotsikalaistaustaisiin neokonservatiiveihin lähentää hänen amerikanjuutalainen vaimonsa Anne Applebaum, joka on Washington Postin kolumnisti ja pahamaineinen liberalistisen imperialismin lobbaaja. Pariskunnalla on myös tiiviit suhteet neokonservatiiviseen Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nulandiin, joka on puolestaan naimisissa neokonservatismin keskeisen ideologin, niin ikään heprealaistaustaisen Robert Kaganin kanssa. Tämä neokonservatiivien maailmanlaajuinen rinki oli pitkälti vastuussa Ukrainan 2014 jälkeen syntyneen läntisen nukkehallinnon synnyttämisessä. 

Ymmärrettävästi Yhdysvalloissa kaasuputkien räjäyttämiset eivät ole saaneet suurta huomioita sikäläisessä mediassa, koska jo pelkästään aiheen esille ottaminen toisi mieleen maan johdon poliittiset intressit. Tosin republikaanien suosiman Fox Newsin kommentaattori Tucker Carlson pitää yhtenä todennäköisenä vaihtoehtona, että isku olisi tehty Yhdysvaltojen nykyjohdon siunauksella. Lopullista varmuutta tekijöistä ei saada tietää ehkä vielä pitkään aikaan, mutta sen sijaan "rintamien" välistä syyttelyä saamme kuulla sitäkin enemmän. 

Koska globalistis-liberaalin median vaikutus on suurinta lännessä, täällä jää varmasti pitkäksi aikaa voimaan kertomus Venäjän syyllisyydestä. Tätä yrittää vahvistaa mm. Iltalehti uutisessaan  Uutta tietoa Nord Stream -sabotaasista – CNN: Venäjän sotalaivoja havaittiin putkivuotojen läheisyydessä. Toisaalta on yleisessä tiedossa, että myös Yhdysvaltain maihinnousualus USS Kearsarge on seilannut hiljattain samalla alueella, jossa putkiräjähdykset tapahtuivat, seikka, joka jäi sattumalta kertomatta Iltalehdeltä. Sen sijaan Aasiassa, kolmannessa maailmassa ja Etelä-Amerikassa uskottaneen enemmän Lännen/Yhdysvaltain sabotaasiin. Todennäköisesti uskottavimman selityksen tekijöistä löytää kuitenkin se, joka osaa seurata aukottomasti poliittisia motiiveja ja rahan liikettä.


maanantai 19. syyskuuta 2022

HAJAHUOMIOITA MEDIAN LEVITTÄMÄSTÄ AIKALAISHULLUUDESTA

On taas aika kirjata muistiin hajahuomioita aikalaishulluudestamme. Ei riitä, että ilmiöt itsessään kertovat paljon pellemaailmasta, vaan median narraatiot lisäävät niihin omat kierroksena.

Naistenlehtien prinsessaleikkeihin mieltynyt kansanosa sai tänään kyllikseen tunnepornoa kun Lontoossa järjestettin kuningatar Elisabet II:n hautajaiset. Ylen uutiset on jo toista viikkoa mehustellut Suomelle kaukaisen saarivaltion suruaikaa, mikä huipentui viimeisimpään 7Päivä -tyyliseen kuva- ja videoreportaasiin Kuningatar Elisabet II hyvästeltiin säkkipillit soiden - katso ja koe uudestaan hautajaisten tärkeimmät hetket.

Jopa globalismin vastaiset kansallismieliset ovat ottaneet osaa suruun ja korostaneet kuinka Elisabet II edusti viimeisenä "vanhaa brittiläistä traditioita". Tosiasiassa Elisabet II Britannian kuningashuoneen päänä on ollut symboli anglojuutalaisen Britti-imperiumin ja Cecil Rhodesin aloittamalle globalisaatioprojektille. Pystyyn kuolleita perinteitä palvoville kansallismielisille on syytä muistuttaa, että kuningatar ei ottanut kertaakaan kantaa vuosikymmeniä jatkuneeseen brittiläisyyttä peruuttamattomasti tuhonneeseen muukalaisinvaasioon. Anglikaanisen kirkon johtajana hän ei myöskään ottanut kantaa äärivasemmiston solutukseen kirkossa, joka normalisoi yhteiskunnalliseen syövän lailla levinneen homo ja lgbt-agendan. Vaikka kuningattarella ei ollut poliittista valtaa, hänellä oli sitäkin enemmän moraalista auktoriteettia, jota hän olisi halutessaan voinut käyttää. Sen sijaan hän vakeni ja antoi maansa negridisoitua ilman yhtäkään vastalausetta.

Brittiläinen monarkia on jo nyt pelkkä tyhjä kuori, mutta Elisabetin seuraajan, Walesin prinssi Charlesin eli nykyisen kuningas Charles III:n jäljiltä jopa kuoret saattavat murtua. Joka tapauksessa Charles III jatkaa kuningattaren länsimaista sivilisaatiota rapauttavaa linjaa, sillä hän antoi Maailman talousfoorumin korona-kokouksessa vuonna 2020 varauksettoman tukensa Klaus Schwabin ideoimalle The Great Reset eli Suuri uudelleenkäynnistys -projektille. Jo aiemmin Charles on puhunut YK:n agenda 2030:n puolesta, joten häntä voi syystäkin pitää täysiverisenä globalistisosialistina. Valitettavasti suuri yleisö ei vaivaa päätään näillä tosiasoilla, vaan vaipuu Charlesin kanssa "yhteisiin" suruorgioihin, joita media meille niin kerkeästi tarjoilee.

                                                           

                                                           **********************


Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 20.45, Urheiluruutu

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut seurautta suurella myötähäpeällä Urheiluruudun vajoamista kulttuurimarxilaiseen politikointiin. Ylen urheilutoimitus ei tee enää perustehtäväänsä eli kerro urheilutuloksista ja suorituksista, vaan se on paisuttanut ohjelmansa erilaisilla muodikkailla (lue: vasemmistolaisilla) yhteiskunta-agendoilla. Urheiluruudusta on enää vaikea löytää lähetystä, jossa ei tyrkytettäisi feminismiä, anti-valkoista "anti-rasismia" ja lgbt-homo-propagandaa. 

Viime sunnuntain Urheiluruutu oli alleviivaavassa hyvesignaloinnissaan suorastaan kliseisen potpurri agendajournalismista. Pääuutisekseen se oli ottanut naisten pesäpallon Suomen mestaruuden voittaneen Jyväskylän Kirittäret. Vain marginaalista suosiota nauttiva naisten pesäpallo nostettiin pääjutuksi vain siksi, että sitä pelaavat naiset. Jatkoa seurasi toisessa pääjutussa, jossa kerrottiin naisten jääkiekon pääsarjasta rahoitusvaikeuksista. Tasoltaan poikien C-junioreita vastaavan liigan kansansuosioista kertoo se, että pääsarjan otteluita seuraa keskimäärin alle sata katsojaa! Ja tämä showpläjäys parhaaseen tv:n katsomisaikaan. 

Edes Urheiluruudussa ei vältytä Ukrainan sotapropagandalta. Lähetyksessä oli pitkä haastattelu Ukrainan yleisurheilupomosta, joka lennätää taisteludrooneja sodassa. Asialla ei ole tietenkään mitään tekemistä urheilun kanssa, mutta pääasia, että ukrainalaisvaikuttaja pääsi levittämään yksipuolista sanomaansa sodasta, johon Suomen poliittinen johto on antautunut Naton ajopuuna. Ohjelman päätti hyvän olon monikultturismi, sillä haastateltu formulalupaus William Alatalo on puoliksi etiopialainen. Jutun taustalla oli Alatalon vierailu äitinsä synnyinmaassa, joka auttoi haastatellun mukaan "katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä". Varmasti näin, mutta mitä tekemistä tällä on forumulaurheilun kanssa?


                                                           **********************


Yle TV1, sunnuntai 18.9.2022 klo 23.10, Ulkolinja: Some uhkaa demokratiaa (12) 

Populistit ovat nousseet valtaan monessa maassa samankaltaisin keinoin: he ovat hylänneet perinteisen median ja käyttävät taitavasti somea, jossa saavat viestinsä läpi nopeasti ja ilman kritiikkiä. Ilmiön takana on joukko taitavia insinöörejä ja informaatiotutkijoita, jotka löytävät somesta tarkat tiedot siitä, mikä äänestäjiä kiinnostaa tai ärsyttää - ja tietävät miten manipuloida heitä. Vaarallisimmillaan heidän tiedetään käyttäneen vakoiluvälineitä selvittääkseen esimerkiksi mielenosoituksiin osallistuneiden henkilötietoja. Uhkaako tämä jo demokratiaa?

Yleensä propaganda on tehokkainta silloin kun siihen on sotkettu mukaan osatotuus. Tämäkään ei välttämättä vielä riitä, mikäli yksipuolinen asenteellisuus näkyy liian vahvana. Viime vuonna valmistunut ranskalaisdokumentti Some uhkaa demokratiaa on jo nimeään myöten niin mustavalkoinen ja jäävi, että sitä on vaikea pitää yrityksenä vaikuttaa koko katsojapopulaatioon. Ohjelman tekijöille tärkeintä on ylläpitää liberaalien lietsomaa uhkakuvaa vihollisesta, jonka mahdollisuus vapaaseen puheeseen esitetään uhkana nykydemokratialle eli liberaalille hegemonialle. 

Mediakenttää hallitsevat kiistattomasti liberaaleihin eli vasemmistolaisiin arvoihin sitoutuneet valtiollliset tiedotusvälineet ja globaalit teknojätit. Niiden hallussa on lähes kaikki massatiedotus, mutta se ei näille riitä, koska ne haluaisivat hallita myös Internetin jäljellä olevaa vapaata tiedonkulkua. Erityisen harmillista totaalivaltaa hamuavalle elitiille on se, että populistit eli nykymenoon kyllästyneet tavalliset kansalaiset saavat osittain äänensä kuuluviin liberaalien ja juutalaisten hallitsemissa Facebookissa, Twitterissä ja YouTubessa. Tämä siitä huolimatta, että nämä yhtiöt ovat tehneet kaikkensa estääkseen jopa tavan konservatiisten näkemysten esilletulon. 

Ohjelman tekijöitä ei kiinnosta valtamedian ja sen suojeluksessa olevan äärivasemmiston pidäkkeetön 24/7 propaganda, koska se katsoo niiden edustavat puolueetonta oikeaa tietoa, johon "demokratiamme" pitäisi perustua. Siksi ohjelma hyökkää julkeasti vain valtaeliitin uhkana pitämiä poliittisia vihollisia vastaan, joksi se on nimennyt paradoksaalisesti ne, jotka haluavat demokratian periaatteiden mukaisesti äänensä kuuluviin. Internetissä toimivia populisteja Italiassa, Yhdysvalloissa ja Brasiliassa tarkastellaan pahantahtoisina juonittelijoina, joiden ainoa tarkoitus on päästä vainoamaan vähemmistöjä. Ei puhettakaan, että populistien poliittiset vaatimukset ja niiden suosion syynä olevat todelliset ongelmat olisivat legitiimejä kysymyksiä politiikan areenalla. Mustavalkoista moralismia lietsova ohjelma ei yritä lisätä ymmärrystä erimielisiä kohtaan, vaan päinvastoin haluaa lisätä yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Hajota ja hallitse.

Harjaantunut katsoja huomaa jo yhdellä katsomiskerralla tutut propagandatemput. Esimerkiksi valeuutiset liitetään vain oikeistokonservatiiveihin, koska haastatellun demokraattinaisen verkkosivuilta ei sellaisia tietenkään löydy. Trumpin kannattaja taas kuvataan salaliittoteorioihin uskovana aivopestynä, joka on näkemystensä vuoksi joutunut katkaisemaan välinsä lapsiin. Haastattelijalle ei tule mieleen, että vastaavissa tapauksissa eron syynä saattaa olla punaista yliopistoa käyvät lapset, jotka ovat omaksuneen mielipuoliset biologian vastaiset sukupuoliteoriat. Siinä vaiheessa kun haastateltu trumpilainen saadaan puhumaan "Saatanaa palvovasta globaalista eliitistä", tiedostava katsoja saa toivomansa olkiukon, jolla todistaa kaikkien poliittisten vastustajien olevan vaarallisia salalittohörhöjä.

Päällimäiseksi ohjelmassa jäi mieleen populistien vaarallisuus ja vaikutusvalta sosiaalisessa mediassa. Todellisten valtasuhteiden maailmassa tämä on tietenkin pelkkä projektio liberaalien suhteettomasta mediavallasta ja loppumattomasta vallanhimosta.



                                                           **********************


Yle TV1, maanantain 19.9.2022 klo 20.00, Natsi-Saksa ja Suomi

Jakso 4/4. Miksi liitto natsien kanssa on yritetty sivuuttaa Suomessa historian välttämättömyytenä? Mitä vaihtoehtoja Suomella oli? HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min. 

Tottahan toki myös Suomen mediassa lännettyneet eurolampaat ja muut atlanttiset yhteistoimintamiehet ja -naiset haluvat jälkiviisaasti märehtiä kansakunnan suhdetta kansallissosialistiseen Saksaan ja 80 vuotta vanhoihin tapahtumiin. Mikä voisikaan mennä pieleen tässä "puolueettomassa" katsauksessa kun haastateltavaksi on otettu mm. tendenssitutkija ja Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja Oula Jääskeläinen, presidentti Tarja Halonen ja kansallismasokistina tunnettu kommunistikirjailija Juha Hurme? Ainoastaan Turun yliopiston eduskunnan tutkimuslaitoksen professori Markku Jokisipilä yrittää edes vähän hillitä löylynlyömiä väitteitä ja teorioita.

Suomessa holokaustipropagandan ja denatsifikaation jonkinlainen saturaatiopiste koettiin jokin aika sitten Helsingin Sanomissa, kun nuoren polven kulttuuritoimittaja Tero Kartastenpää sanoi kolumnissaan Monet viettävät aikansa natsitelevision parissa, koska kolmannen valtakunnan kauheudet on pureskeltu valmiiksi osittain ääneen sen, jota Yle Watch on toitottanut jo vuosikausia. Kirjoituksen innoittajana oli nimenomaan Ylen loppumattomat natsidokumentit ja erityisesti nyt pyörivä Natsi-Saksa ja Suomi.

Katsojasta tuntuu, että häntä ei ohjata uuden tiedon äärelle vaan lamautetaan kuin Uuno-uusintaan.  

Natseista voi aina tehdä uuden dokumenttisarjan, sillä monista on leppoisaa viettää aimo osa vapaa-ajastaan kansallissosialistien kera.  

Pelkästään Yle Areenan Historia-otsikon alta voi laittaa pyörimään Kolmannen valtakunnan orjat, Göringin veljekset, Hermann Göringin katalogin, Vatikaanin ja holokaustin, Vastarintaliikkeen naiset, Päivän Auschwitzissa, Keskitysleirin lapset, Sodan lapset, Vilnan juutalaisten pelastajan, Anne Frankin muiston ja niin edelleen.

Totta kai Kartasenpää jättää pohtimatta, miksi näitä ohjelmia esitetään. Helsingin Sanomissa toimittajan olisi mahdollista kirjoittaa, että natseista jauhaminen on ensinnäkin länsimaisen elämänmuodon kriisiytymisen projisoimista puolustukyvyttömään Kolmanteen valtakuntaan. Toiseksi, natsidokumentit palvelevat pelottelu- ja kauhistelupropagandallaan historiapolitiikkaa, jossa pyritään demonioimaan etnisen valkoisuuden itsesuojelu, jotta vihamielinen muukalaisinvaasio saisi "moraalisen" oikeutuksensa.

Hyvästä yrityksestään huolimatta toimittaja tuomitsee ennalta arvattavasti kansallissosialistit absoluuttisen pahoina hyväksyen samalla silmääkään räpäyttämättä voittajien historiankirjoituksen:

NATSIT OVAT historiaohjelmien James Bondeja, niitä, jotka lupaavat jännittävää tuttua. Ne antavat katsojalle pohdittavaksi selkeitä, moraalisia kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin jo kauan sitten niin valmiiksi pureksittuja, ettei niillä tarvitse vaivata itseään.  

Natseilla voi aina synnyttää hyvä ja pahan taistelun, jollaista ei irtoaisi monista muista sodista sortumatta propagandaan. Kolmas valtakunta on televisiossa kuin suuronnettomuus selkeillä päähenkilöillä.

Kartasenpään ärsyyntyminen moralistiseen natsidokkaritirkistelyyn on ilmiselvä merkki hegemonisesta murtumasta, jossa moderniin hulluuteen kasvanut nuori aikuinen uskaltaa yleisen nihilismin höyryissä sanoa ääneen jotain sellaista, johon keskiverto NPC-zombi ei sosiaalisen paineen alla välttämättä kykene.

Vielä 5-10 vuotta sitten tuollaista kolumnia olisi ollut mahdoton julkaista, koska Suomen (!) denatsifikaatioprosessi oli vielä kesken. Vasta nykyisen apaattisuuden keskellä totuus voidaan sanoa, koska se ei enää kiinnosta ketään eikä herätä vastareaktioita. 

Lopuksi vielä pari esimerkkiä Ylen viimeaikaisesta natsitarjonnasta:

Yle TV1, keskivikko 11.5 klo 19.00, Historia: Kolmannen valtakunnan orjat 

1/3. 1933 - 1941. Sodan alkuvaiheessa pakkotyövoiman käyttö laajenee ja siitä on suuri apu Saksan sotaponnistuksissa. Saksalaiset käyttivät pakkotyövoimaa maataloudessa ja teollisuudessa toisen maailmansodan aikana. Uhrit olivat sekä sotavankeja että siviilejä, mukana myös naisia ja lapsia. Sarjassa kerrotaan natsi-Saksan armottomasta orjatyövoiman käytöstä arkistomateriaalin, asiantuntijahaastattelujen ja koskettavien henkilötarinoiden kautta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 53 min

Yle TV1, Historia: Hitlerin aikakausi  

Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933 ja pysyi vallassa aina huhtikuulle 1945 asti. Miten hän onnistui hurmaamaan kansakunnan, viemään sen sotaan ja keskitysleirien kauheuksiin. Sarjassa käydään läpi tapahtumat arkistomateriaalin ja haastattelujen kautta. (Living With Hitler. Iso-Britannia, 2020.)


lauantai 17. syyskuuta 2022

MANAGERIAALISEN VALTION DEMOKRATIAILVEILYÄ SUOMESSA JA RUOTSISSA

Pohjoismaissa usko poliittiseen järjestelmään on edelleen luja, vaikka äänestysikäisten mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan on vähentynyt jyrkästi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Näkyvimmät syyt kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien hupenemiseen löytyvät ylikansallisista organisaatioista kuten Euroopan Unionista ja globaaleista suuryrityksistä, erityisesti teknojäteistä, jotka käyttävät valtaansa ohi lainsäädäännön ja demokraattisten prosessien. Syy, miksi ulkoparlamentaariset organisaatiot yhdessä muodollisen demokratian kanssa toimivat kansalaisten etuja vastaan, johtuu järjestelmän rakenteellisesta ja ideologisesta peukaloinnista.

Proseduraalisen liberaalidemokratian tunnetuimmat systeemikriitikot James Burnham, Samuel T. Francis ja Paul Gottfried ovat kansalaisvaikuttamisen rapautumisen analyyseissään puhuneet managerialismista, joka on pehmeällä totalitarismillaan korvannut  edustuksellisen demokratiaan klassiset periaatteet. Näiden kriitikoiden mukaan vallan uusjako on toteutettu massiivisella indoktrinaatiolla, joka on tullut mahdolliseksi sähköisen median aikakaudella. Oikeuksiaan peräävät massat on saatu ruotuun vetoamalla "vastaansanomattomiin" moraaliperiaatteisiin, joilla on kyetty riisumaan sekä kansakuntien itsepuolustusta että kansalaisten perusoikeuksia kuten sananvapautta. 

Amerikkalainen Samuel T. Francis onkin todennut, että tässä historiallisessa prosessissa "laki korvataan hallinnollisella asetuksella, federalismi toimeenpanovallalla ja rajoitettu hallitus rajoittamattomalla valtiolla".  Oikeutuksensa uusi valtajärjestelmä saa abstrakteista tavoitteista, joita ohjaavat vapaus, tasa-arvo ja positiiviset oikeudet samalla kun se käyttää moraalista "ylivertaisuuttaan", verotusvaltaansa ja varallisuuden uudelleenjakoa pysyäkseen vallassa. Abstraktit tavoitteet ja liberaalit arvot, joista ei ole koskaan äänestetty, mutta jotka määrittelevät ratkaisevasti raamit, joiden sisällä demokratia voi toimia, kumoavat kansanvallan perustavimmat periaatteet. Tämä taas mahdollistaa kansakuntaa "terapoivan" manageriaalisen valtion, joka säätelee totalitaristisin ottein entistä tiukemmin kansalaistensa elämää. 

Suomessa kansastaan vieraantunut valtaeliittimme on jo pitkään kopioinut länsimaiden poliittis-kulttuurisia rakenteita sulauttaakseen maamme lopullisesti osaksi euro-atlanttista monoliittia. Manageriaalinen "eliitti", pysyvä hallitus ja näitä yhdistävä kotikutoinen syvä valtio ovat jo osa maamme poliittista todellisuutta, mikä on helppo nähdä päättäjiemme järjenvastaisessa idealismissa ja moralismissa. Kun vallankäytön johtotähtenä on ideologinen globalismi ajatus kansan palvelijasta jää väkisinkin taka-alalle ja tilalle astuu ylimielinen suhde kansaan. Yhdysvalloissa tätä asennettä on kuvannut pitkään käsite vihamielinen eliitti. Amerikkalainen sanonta "Fear the Government that fears your guns" ei ehkä sovellu historiallisesti Suomeen, mutta ajatuksesta löytyy jotain samaa miten suomalaispäättäjät suhtautuvat nykyään kansalaisiinsa. 

Maamme valtaapitävien kopeita näkemyksiä kuvaa harvinaisen rehellisesti Sitran tuore tutkimus, josta Ylen verkkosivut raportoi uutisessaan Suomi häviää selvästi äänestysinnossa muille Pohjoismaille – Suomessa päättäjät eivät luota kansan kykyyn osallistua vaikeisiin keskusteluihinYmmärrettävistä syistä asiasta ei kerrottu vajaa pari miljoonaa demarieläkeläiskatsojaa vetävässä Ylen puoli yhdeksän tv-uutisissa, sillä verkkosivun jutussa kerrotaan:

Vain joka viides päättäjä uskoo, että kansalaiset ovat riittävän kyvykkäitä osallistumaan monimutkaisiin keskusteluihin poliittisista päätöksistä. Asia selviää Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tutkimuksesta, jossa haastateltiin kunta- ja hyvinvointialuepäättäjiä.
Tutkimus todennäköisesti loukkaisi suurimpana äänestäjämassana tunnettuja "tolkun kansalaisia", joten Yle katsoi parhaaksi olla ärsyttämättä hyvin palvellutta tuulipukukansaa. Niissä, jotka onnistuivat kaiken uutistulvan keskeltä lukemaan nettijutun, uutinen synnytti todennäköisesti ajatuksia, joita ei voi sanoa julkisuudessa ääneen. Tutkimustuloksen perusteella voisi nimittäin vetää sen johtopäätöksen, että koska päättäjät ovat tyytymättömiä kansaan, pitäisi kansa kenties vaihtaa "sopivampaan". Tätä näennäiselitiin suosimaa näkemystä onkin jo ehditty toteuttaa kiihtyvällä tahdilla parin viime vuosikymmenen ajan. 

Erityiseksi Hyvien ihmisten joukoksi julistautunut manageriaalinen luokka on valtansa oikeutuksesta niin itsevarma, ettei se enää edes yritä samaistua kansaan, vaan kohtelee sitä isällisen ankarasti mutta suojelevasti. Koska kansa ei ymmärrä omaa etuaan, sitä on kuritettava kaidalle polulle, johon EU, Nato ja lännen talouselitti ovat meidät suuressa viisaudessaan ohjanneet. Päättäjät katsovat olevansa pelkkiä hyväntekijöitä, joiden arvostelu on kansalaisilta silkkaa kiittämättömyyttä. 

Valtavista mielipiteenmuokkauskampanjoista huolimatta todellisuutta ei ole voitu muokata juuri mitenkään ideologiaa vastaavaksi fantasiaksi. Monikulttuuripropaganda ja syyttäminen rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia) eivät ole poistaneet pidäkkeettömän maahanmuuton demografista ja kulttuurista perusongelmaa. Populistiset puolueet ovat nousseet tästä kansalaisten huolesta, mutta saadakseen enemmän kannatusta, ne ovat joutuneet vesittämään ratkaisevasti alkuperäistä ohjelmaansa. Lopullinen integroituminen korruptoituneeseen järjestelmään tapahtuu viimeistään hallitukseen astumisen myötä, josta tarjoaa karmean esimerkin Perussusomalaisten toimet valtioneuvostossa vuoden 2015 valepakolaisinvaasion aikana. Vain ilveilijä voi väittää, että persut ovat järjestelmän vastavoima, sillä se on kaikkien puolueiden kanssa samassa rintamassa mitä tulee Nato-jäsenyyteen, koviin koronatoimiin, uusliberaaliin talouspolitiikkaan, EU-jäsenyyteen, Yhdysvaltojen ylivaltaan, Israelin tukemiseen ja poliisin valvontaoikeuksien lisäämiseen. 

Tätä taustaa vasten kansallismielisten riemu Ruotsidemokraattien vaalivoitosta on suurta itsepetosta. Ylen uutinen Åkesson: Raskas vastuu äänestäjiä kohtaan luo mielikuvan muutosvoimasta, joka pyrkisi ratkaisevasti muuttamaan Ruotsin poliittista järjestelmää. Tosiasiassa mielipidemittauksia maanisesti seuraava puolue on luopunut vuosi vuoden jälkeen radikaaleista ehdotuksistaan ja siitä on tullut kansankosiskelullaan monella tapaa oikeiston moderaattien ja sosiaalidemokraattien poliittinen hybridi. Se eroaa muista suurista puolueista ainoastaan maahanmuuttokysymyksessä, mikä on sinänsä merkityksetöntä, koska ongelmaa ei voi peruuttamatoman demografisen muutoksen vuoksi enää edes ratkaista parlamentaarisesti. Vaikka maahanmuutto-ongelma on käytännössä demokratian ulkopuolinen kysymys, nostaa se valtapuolueissa edelleen lapsellisen äkkivääriä reaktioita: porvariblokin suurimmaksi puolueeksi nousseen Ruotsidemokraattien ei annettu demokratian sääntöjen mukaisesti johtaa hallitusneuvotteluja. Ruotsalaista demokratiailveilyä kerrakseen. 

Aidosta poliittisesta vaihtoehdosta vaahtovien on syytä pitää mielessä, että Ruotsidemokraatit edustavat jo nyt de facto manageriaalista luokkaa, sillä se on jo kauan sitten sitoutunut "läntisiin arvoihin", joihin kuuluu mm. homoliittojen salliminen ja "muunsukupuolisten" silpomisleikkaukset valtion kustannuksella. Järjestelmän kannalta Ruotsidemokraatit on Perussuomalaisten lailla hyödyllinen varoventtiili, jonka kautta kansalaiset voivat vaarattomasti purkaa paineitaan äänestysluukulla. Näin oikeistokonservatiivit ja "kansallismieliset" saadaan sitoutumaan sille vihamieliseen systeemiin ja pitämään yllä toivoa, jossa entistä kovemmalla äänestämisellä tapahtuu ennen pitkää radikaali muutos parempaan.

lauantai 10. syyskuuta 2022

MYÖS POLIITTISILLE TOISINAJATTELIJOILLE LIIKKUMISTA KONTROLLOIVA JALKAPANTA?

Lännen poliittinen "eliitti" on sille uskollisen nomenklatuuran kanssa jatkuvasti korostanut, kuinka vapaita me olemme Aasian maihin ja kolmannen maailman valtioihin verrattuna. Todellisuudessa demokraattisen fasadin takaa kansalaisten vapauksia on purettu lännessäkin viime vuosina pala palalta vetoamalla turvallisuuteen. Se, mikä on aiemmin erottanut yhteiskuntamme Itä-Aasian maista ei olekaan enää itsestäänselvää. Mitä jää jäljelle länsiglobalistien maailmalla melskaavasta vapaudesta ja ihmisoikeuksista, kun niitä kavennettaan kiihtyvää vauhtia vieläpä demokratian turvaamisen nimissä!

Vika on myös hyväuskoisissa kansalaisissa, jotka luovuttavat vapautensa "turvallisuuden" tai muun tärkeäksi väitetyn asian vuoksi. He eivät näytä ymmärtävän, että sosiaalidemokraattisen kansalaisten suojelun nimissä riisutaan ennen pitkää vapauksia, jotka eivät liity mitenkään alkuperäiseen "suojelun tarpeeseen". Koska kyse on ns. kaltevan pinnan prosessista, turvallisuuteen vetoaminen johtaa ennen pitkää totaaliseen kontrollivaltioon. 

Ylen uutinen Lähestymiskieltoon määrätty voi saada pannan jalkaansa ensi vuonna – oikeusministeri: "Jos on uhrin lähellä, niin laite piippaa ja hälyttää" kertoo asiantuntijoiden esittävän aluksi ihan järevältä kuulostavan ehdotuksen hallitukselle:

Laajennettuun lähestymiskieltoon määrätyn liikkumista voitaisiin erityisen vakavissa tilanteissa valvoa sähköisesti. Asiantuntijoiden mukaan nykyinen järjestelmä ei riittävän hyvin suojaa lähestymiskiellon hakijoita.

Lähestymiskieltojen ja niiden rikkomisten määrät ovat olleet laskussa jo usean vuoden ajan. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei kerro niinkään ongelmien vähentymisestä, vaan siitä, että kielto koetaan tehottomaksi.

Hälytyskellot alkavat soida viimeistään siinä kohtaa kun jutussa ei kerrota keitä nämä asiantuntijat oikeastaan ovat. Vaikenemisen saattaa selittää se, että asiantuntijajoukko koostuu todennäköisesti enimmäkseen päivystävistä feministeistä ja sosiaalidemokraattisista turvakypäräpaternalisteista. Heitä taas kiinnostaa vallankäyttö alamaisiin ja ylipäätään mahdollisuus lisätä kansalaisten kontrollointia. 

Tässä kohtaa on syytä pitää mielessä se, että lähestymiskiellon saanut ei välttämättä ole syyllistynyt mihinkään oikeusistuimen tuomitsemaan rikokseen eikä lähestymiskiellon rikkominenkaan ole automaattisesti rangaistava teko. Silti häntä voidaan kontrolloida samaan tapaan kuin vankilomalla olevaa murhaajaa. 

Kun ideologisesti synnytetty naisvetoinen valtionjohto on nyt laittamassa häiriköille ja törkyturville liikkumista kontrolloivan jalkapannan, voidaan se ennen pitkää asettaa myös poliittisille toisinajattelijoille julistamalla heidät "vaaraksi yleiselle turvallisuudelle". Tälläisen mahdollisen kehityskulkun esittäjät tullaan todennäköisesti leimaamaan alarmisteiksi tai jopa vainoharhaisiksi salaliittoteoreetikoiksi. Havaitut tosiasiat tukevat kuitenkin sitä, että kun joku tekninen kontrollikeino on kerran valtaapitäjien hallussa, sen käyttöä ei suinkaan vähennetä vaan sitä pyritään soveltamaan kaikkialle, jossa kuvitellaan nähtävän uhkia. 

Poliittisen eliitin vallan kannalta suurin huoli on tietenkin aito oppositio varsinkin epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Siksi politisoituneessa virkamieskunnassa on saatettu käydä visionäärisiä keskusteluja kuinka suitsia järjestelmän vastustajia. Raottamalla oven matalan kynnyksen elektroniselle jalkapantavalvonnalle, saadaan avattua laillinen väylä valvoa myös niitä, joita on koko ajan haluttu kontrolloida poliittisista syistä. Heidät pitää vain julistaa yleisvaarallisiksi vetomalla kansalaisten turvallisuuteen. Se onkin helppoa, sillä monet asiantuntijat (kts. edellä) näkevät jo nyt "vihapuheen" olevan fyysinen uhka "hauraille vähemmistöille".