keskiviikko 31. tammikuuta 2018

ONKO KULTTUURIVÄEN VÄITTÄMÄ SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ TODELLAKIN MAAILMAN SUURIN ONGELMA?


Länsimaisen median pääuutisaiheita on viime syksystä asti ollut naisiin kohdistuva seksuaalinen häirintä. Aiheen yksipuolinen jankuttava narraatio on ollut julkisuudessa niin valtavaa, että sen voittaa suosiossa vain tiedotusvälineiden päivittäiset parkaisut Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista. Viimeksi tänään Washingtonin kirjeenvaihtaja Paul Vilén kommentoi Yle Radio 1:ssä Trumpin odotettua kansakunnan tilaa koskevaa puhetta sanomalla, että "pisimmälle meni New York Timesin kolumnisti, joka otsikoi tämän puheanalyysin tekstillä 'Trumpin Volk und Vaterland' eli Trumpin kansalle ja isänmaalle -puhe elikkä viittasi suoraan kansallisossialistiseen Saksaan". On selvää, että New Yorkin valtalehden juutalaistomittaja näkee natseja jokaisen sängyn alta, mutta on oireellista, että suomalaisen toimittajan pitää lainata paranoidin perusteetonta natsittelua omassa jutussaan.

Suomea on 1980-luvulta asti kutsuttu maailman amerikkalaistuneemmaksi maaksi. Tavallaan havainto pitää paikkaansa, joskin rapakon takaa apinoidut joukkoilmiöt saavat huippunsa täällä vasta viiveellä. Näin on käynyt myös mieskaunaisten eliittifeministien Me too -kampanjalle, joka sai kuukausien rummutuksen jälkeen kliimaksinsa tänään. 

Vihdoinkin median joukkosielut löysivat miesvastaiselle lynkkauskampanjalle riittävän ison nimen. Yli kymmenen vuoden jälkeen parikymmentä naista on päättänyt syyttää elokuvataiteen entistä professoria Lauri Törhöstä seksuaalisesta häirinnästä. Voi olla, että Törhönen on sika mieheksi, mutta media tekee vääryttää siinä, että se lynkkaa hänet julkisesti pelkkien väitteiden perusteella, joista ei ole tehty edes rikosilmoituksia. 

Esiin tuotuja varmentamattomia väitettä on pidetty valtakunnallisesti niin tärkeänä, että aihe nostetiin yhdeksi Ylen tv-uutisten pääaiheeksi ja siitä keskusteltiin myös tämän iltaisessa A-studiossa koko ohjelman ajan. Ylen verkkosivuilla kulttuuri ja urheilupiireissä tapahtuvaa nipistelyä ja seksuaalista häirintää on kommentoitu monella uutisjutulla:





Voimistelulääkärin uhrien määrä kasvoi 265:een – "Olin yhdeksänvuotias ja leikin vielä nukeilla"

Mitä on ajateltava siitä, että yhden päivän aikana Yle julkaisee kuusi uutisjuttua lähinnä eliittialoja koskevasta seksuaalisesta häirinnästä, joista pelkästään Törhöstä koskevia uutisia on neljä? Onko tosiaan niin, että väitetty seksuaalinen häirintä on niin suuri ongelma maailmassa, että Trumpia lukuunottamatta mikään muu aihe tai tapahtuma ei saa Ylessä edes kahta uutisjuttua päivässä? 

Ensinnäkin ongelma asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin, mikäli erotettaisiin merkitsevät katseet ja pikkutuhmat jutut oikeasta seksuaalisesta häirinnästä, varsinkin raiskauksesta. Väheksyttämättä mitenkään niitä, jotka ovat oikeasti joutuneet seksuaalisen lähentelyn kohteeksi, maailmaan mahtuu paljon suurempaa kärsimystä ja vääryyttä, mikä ei saa mediassa minkäänlaista huomiota. Räikeimpänä esimerkkinä värillisten ja siirtolaisten väkivalta ja murhat valkoista kantaväestöä kohtaan (oma lukunsa on median vaikenema Etelä-Afrikan tilanne). 

Jotenkin vain tuntuu siltä, että Me too -kampanjan näkyvällä mediakampanjoinnilla halutaan keskittää huomio asiaan, joka on ihmisluonnon vuoksi melko pysyvä ja toisaalta merkityksetön verrattuna isoihin sivilisaatiota ja koko ekosfääriä koskeviin kysymyksiin. On todennäköistä, että valtamediat ovat luoneet tietoisesti Me Too:n ympärille massahysterian, jotta kansalaisen moraalinen närkästys ei suuntauisi muihin, olennaisempiin ongelmiin. 



                                                       *****************************


Suomeen ensimmäiset maahanmuuttovastaiset poliitikot ilmestyivät 1980-luvun jälkipuoliskolla kun sellaiset nimet kuten Liisa Kulhia ja Sulo Aittoniemi niittivät kansansuosiota pakolaisvastaisilla teemoillaan. Samoihin vaalivankkureihin tunki itsensä myös turkulainen kunnallispolitiikko Olavi Mäenpää (1950-2018), joka pääsi ensimmäisen kerran kaupunginvaltuustoon vuonna 1992 pakolaisvastaisen teeman ansiosta. Yle uutiset kertoo tänään, että Mäepää menehtyi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä aiemmin saamansa sairauskohtauksen takia.

Mäenpään kuoleman myötä poistui ensimmäisen pakolaisvastaisten poliitikkosukupolven viimeinen edustaja. Hänen perintönsä opettaa, että ilman jäsenneltyä ideologiaa ja ohjelmaa muukalaisinvaasioita vastustava politikointi jää pelkäksi hedelmättömäksi raakkumiseksi ja samoilla ääniapajien kanssa puuhastelevien kilpailjoiden kanssa riitelyksi. 




maanantai 29. tammikuuta 2018

MUKAVUUSALUEELLA VIIHTYVÄ VAALIKARJA SAI ITSENSÄ NÄKÖISEN EMPIJÄN PRESIDENTIKSI



Ennakkovaalituloksen julistaminen eilen kello 20.00 teki selväksi, että istuva presidentti Sauli Niinistö voittaa presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Lopullisessa ääntenlaskennassa 
Niinistö sai 62,7 prosenttia kaikista annetuista äänistä, josta kertoo Ylen uutinen Sauli Niinistö jatkaa Suomen presidenttinä – kaikki äänet on laskettu. Väärällä tavalla konservatiivinen äänestäjien enemmistö sai toivomansa isähahmon, jonka kanssa voi jatkaa poliittista ruususen unta.  

Niinistön valinta todisti jälleen, että suomalaiset ovat yksi muutospelkoisimmista ja konformistisimmista kansoista. Loppuun saakka halutaan pysyä mukavuusalueella, vaikka ajan merkit olisivat kuinka hälyyttäviä. Vaikka presidentinvaaleilla ei ole poliittisesti juuri mitään käytännön merkitystä, niin pohjoiskoeralainen vaalitulos Niinistölle kertoo paljon taipuisan vaalikarjan mielenliikkeestä. 

Kansa on tyytyväinen, että valituksi tuli "presidentillisen edustava" henkilö, jonka uskotaan tietävän miten ulkopolitiikkaa parhaiten hoidetaan. Mentaalisesti kaukana eivät ole Kekkosen ajat. Niinistö on turvallinen valinta sekä tuulipukansan että pukumiesten arvojohtajaksi, koska hän on tuominnut kaikki rohkeat keskustelunavaukset veneenkeikuttamisena. Omissa turvakuplissaan elävien kansalaisten mielenrauha on saanut vahvistusta presidentin ulostuloista, joissa on vaadittu lisää valvontaa, sensuuria ja "vihapuheen" kriminalisointia. Valtakunnassa on kaikki hyvin, hajaantukaa!

Vaalivoiton avaimena voidaan pitää Niinistön ympäripyöreää, hajutonta ja mautonta kaikkia miellyttävää konsensusta, joka saa voimansa henkisestä sosiaalidemokratiasta ja sen nostalgiasta. Todennäköisesti yksi suurin häntä äänestynyt ryhmä oli suurten ikäluokkien demarieläkeläiset. Kun pelaa varman päälle välttäen virheitä, ei voi myöskään tehdä mitään ihmeellistä ja oikeasti vaikuttavaa. Tämä strategia näkyy massojen "yksilöissä", joiden elämänasenne heijastuu Niinistön äänestämisessä.
Entä sitten muut ehdokkaat? Toiseksi tullut valevihreiden ehdokas Pekka Haavisto keräsi kaikkien rappioliberaalien äänet, mikä näkyi varsinkin Uudellamaalla ja pääkaupungissa. Helsingin kantakaupungin tietyillä asuinaluiella (ns. punavihreä kupla) kuten Kalliossa hän sai halosmaiset luvut, yli 50%:in kannatuksen. Homo-Pekan noste oli kuitenkin selvästi viime presidentinvaaleja vaisumpaa, jonka vuoksi koko Uudenmaan äänestysaktiviisuus laski viisi prosenttiyksikköä. 

Muilla vasemmistolaisilla meni vielä huonommin, sillä SDP ja Vasemmistoliitto saivat historiansa huonoimmat tulokset. Tämä noudattaa tuttua yleiseurooppalaista trendiä, jossa perinteiset vasemmistopuolueet ovat viime vuosina menettäneet dramaattisesti kannatustaan. Marginaalfeministinen hörhöily ei vedonnut duunariosastoon, sillä Tuula Haataisen (SDP) ja Merja Kyllösen (Vas.) kannatus oli yhteensä pienempi kuin perussuomalaisten Laura Huhtasaaren.
Laura Huhtasaarta äänestäneiden kansallismielisten on yhtä vaikeaa kuin punavihreiden tunnustaa, että he elävät kuplassa, jonka arvoja he uskovat myös ulkopuolisten kannattavan. Tämä näkyi sosiaalisen median viestinnässä, jossa Huhtasaaren kannattajat elättelivät epärealistisia toiveita toiselle kierrokselle pääsemisestä. Vaikka jopa valtamedia on pitänyt Huhtasaaren 6,9 % ääniosuutta yllättävänä voittona, on tulos tosiasiassa huolestuttavan kehno. Näyttää siltä, että petettyä kansaa ei saada enää vaaliuurnille edes maahanmuuttoteemalla. 

Sekä Huhtasaaren että Halla-ahon poliittiset teemat ovat auttamattoman vähälukuisia, sillä kansaa olisi pitänyt jo vuosia sitten ravistella kysymyksillä kuten nuorten syrjäytyminen, homekoulut, talouden ylikuumentuminen, ulkomaalaisten työvoiman käyttö rakennuksilla jne. Seuraavien vaalien kannalta perussuomalaisten tilanne näyttää onnettomalta, koska puolueen terävin kärki on hyvin ohut: Jussi Halla-aho, Matias Turkkila, Riikka Purra ja Laura Huhtasaari. Esimerkiksi Juho Eerola on siirtynyt taka-alalle ja Olli Immosesta ei ole kuulunut pariin vuoteen mitään. Näillä eväillä on vaikea jytkyttää.

Niinistöä lukuunottamatta vaalitulos oli kokonaisuutena surkea, myös äänestysaktiivisuuden suhteen. Tiettävästi presidentivaaleissa äänestäjämäärä ei ole Suomen historiassa ollut koskaan alle 70% kuten nyt. Yle yrittää vähätellä apatian ja tyytymättömyyden ilmapiiriä uutisessa Aku Ankka, Donald Trump, kirkkovene – Presidentinvaaleissa hylättiin tavallista vähemmän ääniä. Jutussa keskitytään vain epäselviin numeroihin ja Aku Ankkaan, mutta jätetiin visusti kertomatta Yle-Pravdan pahimmasta painajaisesta. Siitä kertoi sentään Iltalehden uutinen Uusi ilmiö hylätyissä äänissä yllätti kokeneet ääntenlaskijat, jossa hämmästeltiin kansallissosialismiin liittyvien äänestysviestien runsasta määrää:
Ääntenlaskennassa nousi kuitenkin täysin uudenlainen ilmiö, mikä yllätti myös kokeneet ääntenlaskijat. – Nyt pisti silmään sellainen historiallinen henkilö kuin Adolf Hitler. Jonkinlainen porukka oli tarrannut samanlaisen Hitler-naaman vaalilippuihin, Hilli kertoo. 
Hitlerin kuvan lisäksi myös yksi numero kiinnitti huomion. – Erikoinen piirre oli myös se, kuinka monta kertaa numero 88 tuli vastaan. Ensimmäinen ajatus oli, että onko olemassa neurologinen häiriö, jossa vahingossa kirjoittaa kahteen kertaan saman numeron. Mutta ne oli niin hyvällä käsialalla tehtyjä kahdeksikkoja, että aloimme miettiä, voiko numerolla olla muuta selitystä, Hilli kertoo.  
Lautakunta perehtyi numerologiaan. Aakkosissa kahdeksas kirjain on H, joten 88 tarkoittaisi HH eli Heil Hitler. Näitä Hitleriin viittaavia numeroita oli Hillin mukaan useita kymmeniä. – Yllättävän paljon näitä lippuja oli, Hilli painottaa.
Huolimatta vastaväitteistä, mielipiteen ilmaiseminen äänestyslipussa on aito poliittinen protesti. Eräs sen viesteistä on, että jos äänestämisellä voisi vaikuttaa, se olisi jo laitonta.
Nykyinen järjestelmä ei edusta demokratiaa, ei oligargiaa eikä edes plutokratia, vaan kakistokratiaa, huonoimpien valtaa. Se on väistämätön seuraus demokratiasta, jota Antiikin viisaat (mm. Platon ja Aristoteles) pitivät vasta kolmanneksi tai neljänneksi parhaana järjestelmänä. Jälkeen jäivät vain demokratiasta suoraan aiheutuvat tyrannia ja kakistokratia.

Näin vaalien jälkeen on syytä muistuttaa, että meidän hupaisissa "demokratioissame" vaalituloksilla ei ole vaikutusta sivilisaation alaskulkevaan virtaan, pahimmillaan / parhaimmilaan se vain jouduttaa sitä. Itsenäinen kansalainen voi vain ratsastaa tuon tiikerin selässä ja luottaa siihen, että se vielä väsyy ja Kalin aika  päättyy.



                                                            ************************


Populaarimusiikki sirpaloitui viimeistään 1990-luvulla. Sen jälkeen kaikki vähänkin mielenkiintoinen rock ja pop on vetäytynyt omiin luoliinsa. Ainoastaan pömpöösit musiikkigaalat yrittävät ylläpitää illuusiota populaarimusiiikista, joka tavoittaa kaikki kansankerrokset. Suuria myyntilukuja saavat enää harvat artistit ja bändit ja nekin, jotka niitä saavat, ovat musiikillisesti mitä ala-arvoisinta jumputusta. Tämän tosiasian tunnustaa jopa BBC, jonka tammikuussa ilmestyneessä artikkelissa vedotaan tieteellisiin todisteisiin, joiden mukaan
popmusiikki on huonontunut koko 2000-luvun: se on hitaampaa, melodisesti yksinkertaisempaa, kovemmin soitettua ja enemmän Minä-muotoon keskittynyttä, jossa ruokitaan epäsosiaalisia tunteita.

Tätä roskaa ostavat lähinnä millenium-sukupolven trendijuntit, joille kaikki mikä näkyy mediassa on hip ja cool. Heidän ihailemistaan kertakäyttöviihteen tekijöistä kertoo Ylen tuorein Grammy-gaalaa käsittelevä uutinen Bruno Mars voitti tärkeimmät Grammyt – Tämän vuoden gaalassa tasa-arvoa tuettiin valkeilla ruusuillaKoska nykymusiikki on kuluttajazombeille suunnattua sietämätöntä vulgaariseksin täyttämää korvapaskaa, degeneroituneen viihdemaailman tähdet sönköttävät oman mölynsä sijaan väsyneitä punaliberaaleja vaaliteemoja. 

Samppanjasosialistien konkkurssikypsästä ideologiasta kertoo heidän tapansa keksiä alituiseen uusia "sorrettujen" kohteita, joiden esille nostamisessa voidaan korostaa omaa "eettisyyttä". Milloin kyse on reittä pitkin edenneiden etuoikeutettujen Hollywood-tähtien kohtaamasta "seksuaalisestä härinnästä" tai aggressiivisten mustien taparikollisten joutumisesta "turhaan" (vrt. rikostilastot etnisyyden mukaan) poliisin kynsiin. 

Kaikkein ennalta-arvattavinta gaalassa oli upporikkaiden popparien närkästys Donald Trumpin politiikasta, josta Yle on vuodattanut jutun Trump-kirjasta riitti riemua Grammy-juhlassa – Clinton nauratti yleisöä Trumpin myrkkykammolla. Jopa vanhaa Itärannikkon liberaalieliittiä edustava kostonhimoinen haahka, presidentinvaalit Trumpille hävinnyt 
 demokraattipoliitikko Hillary Clinton, oli kaivettu naftaliinista. Hänen narisevaa naljailuaan kuultiin gaalan nauhoitetussa karkeassa huumoriosuudessa. Hillaryn nalkutus sai omahyväiseltä pop-maailman kulttuuriparasiiteilta luonnollisesti raikuvat suosionosoitukset. 

Miten tällä hyväosaisella, läpikorruptoituneella, tekopyhällä, rahanahneella, kapitalismille huoraavalla ja kokaiinin pöhöttämällä pervolaumalla on otsaa edustaa kansaa ja sönköttää jostain "oikeudenmukaisuudesta"? He elävät niin omissa pilvilinnoissaan, etteivät edes käsitä, kuinka paljon tervejärkiset kansalaiset heitä halveksuvat.

lauantai 27. tammikuuta 2018

TUTKIMUS: YLE YHTÄ SUOSITTU KUIN P-KOREAN JOHTAJA MAASSAAN!


Yle on teettänyt jälleen itsestään tendenssitutkimuksen, jonka lopputulemasta lienee päätetty jo etukäteen. Tällä kertaa tutkimus oli teetetty Kunnallisalan kehittämisäätiöllä. Asiasta kertoo Ylen uutinen 
Tutkimus: Yle on Suomen luotetuin uutismedia – sosiaaliseen mediaan ei luoteta

Pitää ihmetellä minkälainen organisaatio teettää jatkuvasti itsestään tutkimuksia, joiden johtopäätöksissä kehutaan itseä kuin kyseessä olisi Stalinin viisivuotissuunnitelman paisutet tulokset. Yle Watch on käsitellyt tätä aihetta mm. vuonna 2014 ilmestyneessä kirjoituksessa Yle on kuin Nokia ennen romahdusta.

Tutkimuksen kaksi tulosta panee miettimään mistä niissä on loppujen lopuksi kyse. Mikäli oletetaan, että tutkimuksen otos on kattava, eikä painotu vain pelkän Ylen varassa oleviin demarieläkeläisiin, tulos on poikkeuksellisen karmaiseva verrattuna länsimaihin. Nimittäin muissa länsimaissa tehdyt luottamustutkimukset kertovat aivan toista kansalaisten luottamuksesta valtiollisiin tiedotusvälineisiin ja mediaan yleensä. Esimerkiksi markkinointiviestintäyhtiö Edelmanin vuoden 2017 luottamusbarometri-tutkimus kertoo karua kieltä siitä, että luottamus mediaan, kansalaisjärjestöihin, yrityksiin ja hallituksiin on laskenut radikaalisti kaikkialla maailmassa. Tutkimusta lainannut verkkolehti Vastamedia kirjoittaa:
Media näyttäytyy vastanneille politisoituneena toimijana, joka ei täytä velvollisuuttaan puolueettomana raportoijana. Peräti 82 prosentissa kyselyyn osallistuneista maista mediaan ei luoteta. 85 prosenttia vastanneista epäilee nykyjärjestelmän toimivuutta kokonaisuudessaan.
Miten on sitten mahdollista, että kulttuurisesti länsimaihin kuuluvassa Suomessa 82-83 %:ia kansalaisista luottaa Ylen TV- ja radiouutisiin? Voi olla että noin suuri kansanosa katsoo, että Yle ei suoranaisesti valehtele, jonka vuoksi tätä on pidetty tutkimuksessa luottamuksen osoituksena. Jos taas kyseessä olisi kokonaisvaltainen luottamus Yleen, se kertoisi kansan enemmistön hälyyttävästä konformismista, joka on tuttua tolitaristisissa maissa. Yleinen tyytymättömyys mediaan ja koko järjestelmään on Suomessa silti niin laajaa, että yli 80-prosentin luottamusta Yleen on arvioitava suurin varauksin ja vain tiettyjen ehtojen (suoran valehtelun puuttuminen) vallitessa.

Toinen tutkimustulos on suunnattu Ylen kilpailijoita, etenkin "valhemediaa" ja sosiaalisen median viestintää vastaa:

Selvä enemmistö (60 %) pitää sosiaalisessa mediassa (esim. Facebook, Twitter, Instagram) leviäviä uutisia epäluotettavina. Vain alle kymmenesosa (8 %) luottaa suoranaisesti sosiaalisessa mediassa leviäviin uutisiin.
Yleen näyttävät luottavan eniten demarieläkeläiset ja korkeakoulutuksella aivopesty kansanosa, joista huomattava osa on punavihreitä. Tämä on ymmärrettävää, koska Ylen uutisten ja ohjelmapolitiikan agenda on hyvin punavihreä, jopa kulttuurimarxilainen. Yle suhtautuu positiivisen kritiikittömästi seksuaalivähemmistöihin ja sen lgbt-agendaan, maahanmuuttoinvaasioon ja Euroopan Unioiniin. Yllättävää ei ole myöskään se, että vastamediat hyökkäävät juuri Ylen suosimia teemoja vastaan ja kertovat uutisia, joista valtiollinen mediajätti vaikenee poliittisista syistä. Skeptinen asenne mediaan on myös sukupuolittunutta ja puoluepoliittista:
Tutkimuksessa selvisi, että naiset luottavat hieman miehiä enemmän kaikkien medioiden uutisointiin. Perussuomalaisten kannattajat luottavat medioiden uutisointiin keskimäärin vähemmän.
Luottamus Yleen kertoo siitä, että järjestelmävalhe on vielä toistaiseksi voimissaan. Muutospelkoiset ja mukavuudenhaluiset massat eivät edes halua tietää Suomen ja maailman todellista tilaa, koska sen tiedostaminen vaatisi tuskallista näkökulman muutosta. Massat vain odottavat, että vedenpaisumus tulisi meidän jälkeemme, jolloin aikaa riittäisi vielä löhötä Kauko-Idän lomarannoilla. Aika voi loppua kuitenkin kesken, ja median salaaman todellisuuden hyökyaallot iskeä päin kasvoja enemmin kuin arvaammekaan.


                                                     *****************************


Ainakin Yle Teeman puolella tänään pakkovietetään YK:n markkinoimaa Vainojen uhrien muistopäivää. Liittoutuneiden kulttuuriliberaalin ideologian suorana historiallisena jatkona toimiva Yhdistyneet Kansakunnat haluaa samaistaa "vainojen uhrit" vain juutalaisiin, sillä muistopäivänä ei muistella juutalaisbolsevikkien uhreja Neuvostoliitossa, Maon kymmeniä miljoonia siviiliuhreja tai Pol Potin veristä terroria omaa kansaa vastaan. 

Vain natsien väitettyjä tekoja halutaan muistella jatkuvasti, koska sillä toivotaan oleva eurooppalaisin syyllistävä vaikutus, jolla voidaan manipuloida politiikkaa kuten muukalaisinvaasion hyväksymistä. Nykyeurooppalaisten kansanmurhaa siis pohjustetaan sillä, että natsien sanotaan joskus yrittäneen kansanmurhaa. Tässä on kiero logiikkaa jo huipussaan.





Yle Teema & Fem, lauantain 27.1.2018m  klo 21:00, Saulin poika (K16)

(Saul fia, Unkari 2015), Oscarilla ja Cannesissa palkittu voimakas ja hätkähdyttävä elokuva Auschwitzin keskitysleirin vangista, joka tuhoamisen ja kauhujen keskellä yrittää pelastaa edes osan ihmisyyttä. O: László Nemes. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).


Yle Teema & Fem, lauantai 27.1.2018 klo 22:42, Yö ja usva (K16) 

(Nuit et brouillard, Ranska 1956) Elokuvan historiasta on vaikea löytää yhtä kaunista, koskettavaa, kipeää ja kantaaottavaa elokuvaa kuin Alain Resnais'n dokumenttiklassikko keskitysleireistä. HD Äänitekstitys: suomi. K16

Pahamaineinen propagandaelokuva, jonka Yle lähettää ainakin kerran vuodessa. Juuri tästä "dokumenttielokuvasta" ovat lähtöisin populaaritarut ihmisestä tehdystä saippuasta ja lampunvarjostimista. Jopa tunnettu israelilainen sanomalehti Haaretz on julkaissut v. 2013 artikkelin "New Israeli Film Debunks Myth That Nazis Made Soap From Jews", jossa saippuamyytti murskataan.


Yle Teema & Fem, perjantaina 26.1.2018 klo 21.00, Lopullinen ratkaisu

(Conspiracy, USA/Britannia 2001) Elokuva Wannseen huvilassa vuonna 1942 pidetystä natsijohtajien kokouksesta, jossa päätettiin juutalaisten joukkotuhosta. N: Kenneth Branagh, Stanley Tucci. O: Frank Pierson. T: HBO/BBC.


Yle TV1, lauantai 27.1.2018 klo 22.15, Pako pimeydestä (From Darkness)

2/4. Uuden naisuhrin hallusta löytynyt todiste osoittaa suoraan kohti Clairea. Se saa hälytyskellot soimaan, mutta samalla pakottaa entistä konstaapelia ryhtymään toimiin. Hänen on palattava vanhalle työpaikalleen. (U) HD 

Ensimmäisen jakson perusteella tähän sarjaan on koottu ehkä pahimmat poliittisen korrektiuden kliseet mitä kuvitella saattaa. Ja se tuntuu käyvän suuren yleisön zombeille todesta kuin väärä raha. Nykyään brittisarjat ovat menneet ideologisessa piiloviestinnässään jo niin pitkälle, että välillä sitä uskoo katsovansa feminististä ja monikulttuurista parodiaa. 

Ylen esittelyssä sarjan lyhyt kuvaus ei kerro mitään sen todellisesta hengestä ja agendasta. Päällimmäisenä sarjassa näkyy sukupuolinarsistinen feminismi, joka ruumillistuu entisessä Manchesterin poliisissa Claire Churchissä. Hänet kuvataan ihmenaisena, joka eroaa vain piirun verran uusimman Star Wars -elokuvan supernaisesta Reystä. Claire on niin ainutlaatuisen nerokas tapaus, että hänen entisen esimiehensä on vanhan ruumiin löydyttyä turvauduttava hänen apuunsa 17 vuoden jälkeen. Koko ensimmäinen jakso keskittyy lähes pelkästään esimiehen nöyryttävään Clairen takaisin vonkaukseen. 

Rikoskomisarion apuna epäuskottavassa vonkauksessa on juuri valmistunut nuori miespoliisi, joka on nössö nörtti, joka pelkää koiria. Siis toisin kuin Claire, joka on Äijä, harrastaahan hän triathlonia, jonka vuoksi hänen on kotisaarellaan lähdettävä joka aamu klo 05 lenkille ja pulahdettava vielä valtamereen uimaan. Kun rikoskomisario John Hind pääsee suostuttelussaan uuden tapaamisen asteelle, käyttää Claire sen ajan vittuilemalla Hindille ylipainosta, kaljusta ja alkoholinkäytöstä. Sarjan naiskäsikirjoittaja Katie Baxendale ei näköjään halunnut, että Hind olisi kuitannut pottuilut viittaamalla Clairen korppumaisen sierettyneeseen ulkonäköön. Ehkäpä siksi, että poliittisesti oikeaoppisen tasa-arvon aikana naisten ulkonäön kommentointi miehen suusta on aina sovinismia, kun taas päinvastaisessa asetelmassa se on vain voimaannuttavan suorasukaista sanailua. 

Monikulttuurisuus näkyy puolestaan poliisiylijohtajan roolissa. Rikostutkijoiden pomona kun on nelikymppinen musta nainen. Varmaan hirveän todennäköistä Manchesterissa tai missä tahansa muussa länsimaisessä suurkaupungissa. Mutta onneksi on tv-sarjat ja elokuvat, joissa todellisuutta voidaan muokata punaliberaaleille sopivaksi. 

Monikulttuurisuus tuli ensimmäisessä jaksossa esiin myös ruuan yhteydessä. Kun rikoskomisario John Hind yrittää paikata etääntynyttä suhdettaan vaimoon, hän ehdottaa tälle eroottista koti-iltaa, jossa ruuaksi tilattaisiin "jotain kiinalaista tai thaimaalaista". Tämä sivumennen esitetty viaton komentti on suosittu monissa muissakin poliisisarjoissa, joissa kytiksellä olevat tai sinne menevät poliisit tilaavat ruuaksi aina kiinalaista ikään kuin kyse olisi maailman itsestäänselvimmästä asiasta. Ei siis koskaan fish & chips tai hotdoggia kuten vielä 1970- ja -80-luvun poliisisarjoissa. 

Sarjan feministinen indoktrinaatio käy ilmi epäsuorasti roolihahmojen valintojen kautta, mutta suorinta se on itse tutkittavassa rikosvyyhdissä. Uhreina ovat naisprostituoituparat ja sarjamurhaajana mitä ilmeisemmin patologinen naisvihaajasadisti. Ensimmäisen jakson perusteella naiskäsikirjoittaja ei ole kirjoittanut sisään ainuttakaan vastenmielisitä naishahmoa, vaan kaikki kusipäät ovat miehiä.


Yle TV1, perjantai 26.0.2018 klo 21.05, Perjantai

Voiko köyhä olla onnellinen? Mitä köyhä saa omistaa? Vähävaraisina kasvaneet kansanedustaja Tiina Elovaara ja köyhyystutkija Maria Ohisalo. HD


Linkki Yle Areenaan.

Perjantaissa puhuttiin tällä kertaa köyhyydestä. Jos koko ohjelmaa ei halua katsoa, sen pääpointit voi lukea haastattelujutusta 
Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni". Luonnollisesti perimään liittyviä köyhyystekijöitä ei haluttu itse ohjelmassa eikä siitä tehdystä jutussa käsitellä, sillä se on kaikesta tiedeuskosta huolimatta tabu demarihenkissä Suomessa.

Päähaastateltu Tinna Pehkonen kertoo jo epäsosiaalisella lesbopunk-olemuksellaan miksi hän on köyhä. Yksinhuoltajan piintynyttä köyhyyttä vahvistaa hänen 3,5-vuotias mulattipoikansa Noel. Ylipainoinen Tinna on siis tehnyt lapsen mustan miehen kanssa, joka on ruiskauksen jälkeen lähteynyt uusille apajille kuten tilastotkin tietävät kertoa. Oikeastaan nämä tiedot riittävät vallan mainiosti ymmärtämään miksi osa suomalaisista on kroonisesti vähävaraisia.

perjantai 26. tammikuuta 2018

AJATUSRIKOSLAKI ON TULLUT SUOMEEN; 2018 = VUONNA 1984



Hovioikeuden tänään antama tuomio niin sanotussa Asemaukion tapauksessa korotti Jesse Tornaisen vapausrangaistustuomiota kolmella kuukaudella. Asiasta kertoo mm. Yle uutisessaan Hovioikeus: Jesse Torniainen syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn asema-aukion hyppypotkujutussa – syyte törkeästä kuolemantuottamuksesta hylättiin. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tuomio on väärä, koska lisätuomio annettiin syytetyn oletetusta mielipiteestä, joka ei edes koskenut pahoinpitelyn kohdetta. Yle kertoo:

Käräjäoikeus aiemmin hylkäsi syyttäjän vaatimuksen rasistisesta motiivista rangaistuksen koventamisperusteena. Käräjäoikeus tulkitsi lakia niin, että rasismi tulee koventamisperusteena kyseeseen vain silloin kun rikos kohdistuu laissa erikseen tarkoitettuun suojaa kaipaavaan väestöryhmään.  
Hovioikeus näkee tilanteen toisin. Laki ei enää 1.6.2011 voimaan tulleen uudistuksen jälkeen ole edellyttänyt, että uhri kuuluu johonkin erikseen suojattuun väestöryhmään. Rasistinen motiivi on siis nykyisin koventamisperuste riippumatta siitä, keneen ja mihin rikos kohdistuu. 
Se, että tuomioita korotetaan vain siksi, että syytetyn oletetaan kannattavan tiettyä maailmankatsomusta (eikä jotain toista) on mielivaltaa. Lyhykäisyydessään tuomarien järjenvastainen päättelyketju on mennyt siten, että koska uhri vastustaa rasismia, uhrin potkaisemisen täytyy olla rasismia. 

EU:n liittymisen myötä kansanviholliset ovat harmonisoineet maamme lakeja siten, että ne kriminalisoivat jo ajatuksen tasolla näkemykset, joissa on läsnä valkoisten etninen itsesäilytys ja sen puolustaminen. Tämän lisäksi lainsäädäntöön on lisätty oletus rasistisesta motiivista mistä tahansa teosta, kunhan vain voidaan osoittaa, että epäilty tekijä kannattaa sitä. 

Helsingin Sanomat kertoo, että lakia rasistisesta motiivsta "tarkistettiin vuonna 2010 Suomen kansainvälisten velvoitteiden takia". Uudistetut säännökset tulivat voimaan vasta kesäkuussa 2011, jolloin ne täyttivät Euroopan neuvoston puitesopimuksen vaatimukset. Tämä jos mikä todistaa, että Suomen lakeja junaillaan vaivihkaa "kansainvälisten velvoitteiden" (Demla ry:n sotahuuto) varjolla suomalaisia vastaan. Mika Virtanen kuvaa sosiaalisessa mediassa osuvasti sitä, millaiseen orwellilaiseen diktatuuriin Suomi on viety kansalta salaa:
Laki tarkoittaa käytännössä sitä, että jos joku on liberaalien määritelmien mukaan "rasisti" (me kaikki konservatiivit olemme), silloin kaikki hänen tekemänsä rikokset ovat periaatteessa rasistisia. Tähän laki ja sen tulkinta antavat mahdollisuuden. Jos esimerkiksi X varastaa kaupasta tavaran, ja tekee sillä jotain itseään, "rasistia", hyödyttävää, niin silloin lain kehämäisen logiikan mukaan hän teki rikoksen rasistisin perustein. Rasistinen koventamisperuste on vaarallinen ja mielivaltainen laki, joka täytyy saada poistettua lakikirjoista.
Jo peruslogiikkaa käyttämällä selviää, että Hovioikeuden linjanveto on selvästi polittiinen, sillä se yhdistää tuomioon syytetyn mielipiteitä, jotka eivät liity epäiltyyn tekoon. Tästä huolimatta Yle näyttää olevan samoilla linjoilla Hovioikeuden kanssa, joka yrittää vaarallisella ennakkopäätöksellä saattaa maassamme voimaan ajatusrikoslait:
Hovioikeus muistuttaa, että teko oli tapahtunut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen mielenosoituksen yhteydessä. Vastarintaliike oli jo ennen tätä mielenosoitusta tuonut avoimesti esiiin kansallissosialistista aatettaan ja arvomaailmaansa.  
Mielenosoituksen ohi kulkenut mies oli ilmaissut vastustavansa ja halveksuvansa Vastarintaliikkeen rasistisia arvoja. Torniaisen hyökkäyksellä uhriaan kohtaan oli siis rasistinen vaikutin, rasistinen motiivi.
Kun Hovioikeus pitää "rasismia", jonka se haluaa rasistisesti koskevan vain valkoisia, poliittisena motiivina, kertoo näkemys vain siitä, että Hovioikeudella on itsellään poliittinen motiivi. Sitä paitsi Hoviokeus tulkitsee kansallissosialismia siten kuin Hollywoodin propaganda, jossa se näyttäytyy pelkkänä rasismina. Jos Torniaisen "kansallissosialistista motiivia" (joka ei liity pahoinpitelyyn) on pakko spekuloida, niin miksi moninaisesta aatteesta poimitaan esiin vain rasismi, varsinkin kun provokaattori oli itsekin valkoinen suomalainen? On paljon todennäköisempää, että aggressiivisen suomalaisen huumehörhön vastustamisen motiivi on antimarxismi ja kulttuurimarxilaisuuden vastustaminen kuin "rasismi". Vaikka uusi laki puhuukin rasismista, siellä ei silti mainita sanallakaan antikommunismia. Tiettävästi antikommunismi ei ole Suomessa kielletty, eikä sitä pidetä tuomittavana teon motiivina, joten tässäkin mielessä Hovioikeuden perustelut ontuvat.

Asema-aukion tapaus on merkitykseltään valtavasti suurempi kuin tämä sinänsä mitätön ja melko arkipäiväinen tragedia antaa itsessään ymmärtää. Suomalaisvihamieliset voimat maan johdossa ja oikeuslaitoksessa ovat tehneet siitä oman keppihevosensa ja käyttäneet sitä häikälemättä ajaakseen suomalaisvihamielistä politiikkaa. Siksi on tärkeää, että juttu viedään korkeimpaan oikeusasteeseen. Kysessä on selvästi ennakkotapaus, jolla pyritään kuin varkain legitimoimaan totalitaristiset ajatusrikoslait.

Lopuksi on syytä kysyä miksi tällaisia lakeja ei ollut ennen? Helsingin entisen pormestarin Raimo Ilaskiven viisaus lepää edelleen koko Suomen yllä: Suomessa ei ollut rasismia ennen kuin somalit tulivat. Vasta sen jälkeen kun maahamme luotiin kansalta kysymättä maahanmuuttongelma, monikulttuurin sisäsyntyistä valuvikaa on alettu korjata yksipuolisella lain vasaran takomisella. 

Vasaraa on taottu vain kantaväestön päähän, joka ei saisi vastustaa edes ajatuksen tasolla "rikkaampien kulttuurien" invaasiota. Nyt elitiin projektissa ollaan edetty siihen vaiheeseen, että "rasistinen motiivi" on koventamisperuste riippumatta siitä, keneen ja mihin rikos kohdistuu. Toisin sanoen geneettinen ja kansallinen itsepuolustus on kriminalisoitu jopa silloin kun vastustajana ovat toiset, kansallismasokistiset suomalaiset. Näin on avattu laillisen laittomuuden ovet kansanmurhalle, jossa kaikki sen vastustamisen muodot on kriminalisoitu.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asia olisi sillä selvä. Koska viime kädessä vain kansa on laki, se ottaa aikanaan lain omiin käsiinsä ja tuomitsee asiaankuuluvasti kaikki ne, jotka ovat toimillaan edesauttaneet suomalaisuuden tuhoamista.

torstai 25. tammikuuta 2018

TORSTAI ON TOIVOA TÄYNNÄ


Torstai 25.1.2018 oli kotimaan politiikassa tavallista suurempi uutispäivä. Päivän ykköstäkyjä oli monta, joista Yle Watch valitsee ensimmäiseksi Yle uutisten verkkosivujen jutun Toimitusjohtaja Lauri Kivinen jättää Ylen – tahtoo siirtyä uralla eteenpäin: "Tämä lähtee ajoituksesta"

Yleveroa maksavan kansalaisen näkökulmasta Lauri Kivinen on vain syventänyt Ylen ohjelmapolitiikassa monikulttuuri ja lgbt-agendaa, mutta tätä näkökulmaa ei luonnollisestikaan tuoda esiin kulttuuritoimittaja Miia Gustafssonin jutussa. Ilman tätä tärkeää huomiota Kivisen kausi on silti miinusmerkkinen, joka käy selväksi ko. uutisesta:
Hänen kaudellaan Ylessä on tapahtunut paljon muutoksia. Rahoitusmalli muuttui tv-lupamaksusta veropohjaiseksi, kun Yle-vero otettiin käyttöön vuonna 2013. Lisäksi Ylessä on tehty paljon satsauksia verkon kehittämiseksi. Kivisen kaudella Ylessä on käyty myös useat yt-neuvottelut. Viimeksi Yle ja Kivinen joutuivat myrskyn silmään viime vuonna uutisten päätoimittajaan Atte Jääskeläiseen liittyvän kohun myötä.
Vaikka Kivinen väittää uutsisen lyhyessä haastattelussa lähtevänsä Ylestä pois uusien urasuunnittelmien vuoksi, lienee todellinen syy kuitenkin toinen. Ylen hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmssonin niukkasanainen lausunto, "ettei lähtöön liity dramatiikkaa" kertoo enemmän kuin antaa ymmärtää. Tottakai Kivisen lähtöön ei liity dramatiikkaa, koska hänet oli alun perin palkattu likaisen työn muutosjohtajaksi. Kun pehtoori sai työnsä tehtyä, pehtoori saa mennä.


                                                          **********************

Kansallismielisten ja muiden korruptoitunutta poliittista nomenklaturaa vastustavien toisinajattelijoiden vanha vainolainen, Matti Nissinen, sai sitten tänään odotetut viralliset lähtöpassit virastaan. Asiasta kertoo Ylen uutinen Hallitus antoi potkut valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle.

Valtioneuvosto oli käytännössä pakkoraon edessä, sillä jos se olisi antanut Nissisen jatkaa virassaan, se olisi saattanut lopullisesti romuttaa sekä hallituksen että oikeuslaitoksen uskottavuuden. Siksi Nissisen entisen kalakaverin, oikeusministeri Antti Häkkäsen, oli pakko antaa potkut ja perustella se luottamuspulalla:

– Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta. Valtakunnansyyttäjän nauttima luottamus ja uskottavuus ovat keskeinen osa hänen toimintakykyään, toteaa oikeusministeri Antti Häkkänen.
Kansalaisillä ei ole silti syytä huohahtaa helpotuksesta, koska Nissisen viran saattaa periä apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen, joka on vähintään yhtä innokas ellei jopa innokkaampi kansallismielisten toisinajattelijoiden vainoaja. Oikeuslaitoksen kafkamainen laintulkinta sananvapauskysymyksessä saattaa suurella todennäköisyydellä saada jatkoa, vaikka Järjestelmän olikin uskottavuutensa vuoksi pakko siivota omaa pesäänsä liian omavaltaiseksi käyneen Nissisen tapauksessa.

                                                          **********************

Kansaa kammoksuva hallitus piti tänään klo 13.15. tiedotustilaisuuden  eduskunnan käsittelyyn tulleista siviili- ja sotilastiedustelulaiesta. Tilaisuus näytettiin suorana verkossa, ja myöhemmin osa puheenvuoroista on esitetty Ylen tv-uutisissa

Jopa Yle tunnustaa uutisessaan Tiedustelulait eduskuntaan – Poliisin tutkintavaltuuksia lisätään terrorismin varjolla, että presidentti Sauli Niinistön ja Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitus ovat halunneet kiirehtiä uusien lakien läpiviemistä, koska terrorismin pelko on antanut siihen oivan tekosyyn. Yleensä Ylessä ei olla juuri kritikoitu poliittisen eliitin halua valvoa kansalaisten "vihapuhetta", mutta nyt on eri ääni kellossa, koska uuden tiedustelulain nojalla voitaisiin valvoa muitakin kuin eliitin vihaamia nationalisteja: 
Tiedustelulakien valmistelua seuranneessa laajassa keskustelussa on noussut esille huoli tavallisten suomalaisten sähköpostien ja muiden viestien urkinnasta. Massavalvontaa voisi toteuttaa tietoliikennetiedustelun kautta.
"Asiantuntijoiden" ja Ylen huoli on kuitenkin turhaa, sillä Euroopan Unionin ytimestä masinoidun lakiesityksen ensisijaisena tähtäimenä on muslimiterroristien ohella EU-kriittiset tahot ja monikulttuuria vastustavat kansalaiset. Mitään tutkittua tietoa siitä, että kaavailtu urkintalaki ennalta ehkäisisi terrori-iskuja, ei ole, mutta sitäkin enemmän löytyy poliittista tahtoa saada kaikki "väärinajattelevat" kansalaiset valvonnan piiriin. Mikäli valvontalaki saa eduskunnassa hyväksyntään vaaditun 5/6 kannatuksen, se tulee kohdistumaan jollain tapaa lähes jokaikiseen suomalaiseen. Tästä kertoo koruttomalla tavalla Ylen uutinen Uusilla tiedustelulaeilla voi olla vaikutusta sinunkin elämääsi – Katso tästä lakipaketin pääkohdat.

Turvallisuuden vedoten kansalaiset pelotellaan luopumaan yksityisyydestään ja vapaudestaan esittää mielipiteitä, joissa nykyinen poliittinen järjestelmä kyseenalaistetaan. Suomalaisten olisi viimeistään nyt korkea aika herätä todellisuuteen, jossa poliittinen eliitti ei enää aja kansan etua, vaan vehkeilee peloissaan sitä vastaan uuden tiedustelulain avulla.


                                                          **********************

Holokaustiin liittyvät teemat ovat taas tapetilla kun YK:n propagoimaa Vainojen uhrien muistopäivää vietetään tammikuun 27. päivä. Käytännössä muistelun kohteena olevat todelliset ja kuvittelut uhrit ovat pelkästään juutalaisia. Yle uutiset on ollut tässä jo ajoissa liikkeellä, sillä esimerkisi viimeksi eilen se kertoi, että Suomalaisten SS-miesten väitetyt sotarikokset selvitetään

Yle Watch käsitteli aihetta ensimmäisen kerran 17. tammikuuta, kun se kertoi, että Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin toimiston johtaja Efraim Zuroff  on vaatinut presidentti Sauli Niinistöä teettämään suomalaisten SS-vapaaehtoisten toimista "virallisen selvityksen" (ilmeisesti lukuisat tutkimukset eivät Zuroffin vaatimusta täytä, koska niistä ei löydy toivottuja "syyllisiä"). Syynä Wiesenthal -keskuksen "pyyntöön" on tendenssitutkija André Swanströmin esittämät henkilökohtaiset oletukset, joilla hän haluaa tehdä historiapolitiikkaa monikulttuuriagendan puolesta.

Asiaa koskeva uusin uutinen tulee kertoneeksi, että juristitaustainen (sic) Sauli Niinistö on näemmä hyväksynyt juutalaisten vaatimuksen. Jews say jump! ja heti on vieraille valloille kuuliainen päämiehemme valmis hyppäämään kaivoon. Se mikä pitäisi ensisijaisesti selvittää, on miksi nimenomaan tällainen selvitys halutaan tehdä ja vielä ulkomaalaisten vaatimuksesta.

Selvitettävää tässä maassa ja koko maailmassa kyllä riittäisi, mutta ne selvitykset koskevat jotain aivan muuta kuin jatkuvasti esillä olevaa virallista mutta rajoittunutta kuvaa holokaustista. Ensinnäkin koko holokausti ns. kaasukammioineen pitäisi perata alusta asti uudestaan, ilman, että tutkimusta rajoitetaan ja jopa kriminalisoidaan sen vuoksi, jos se ei vahvista liittoutuneiden ja Hollywoodin virallista kaanonia.

Selvitettävien asioiden listan käripäässä on juutalaiset etujärjestöjen epämääräinen ja epälojaali toiminta koko läntisessä maailmassa. Globaalien mediatalojen ja viihdejättien omistajien etno-uskonnollinen tausta olisi myös hyvä tuoda kaikkien ihmisten tietoon. Niin ikään syytä olisi selvittää virallisesti juutalaisten osuus bolshevikkikaappauksessa, kommunismin juurruttamisesta Venäjälle ja heidän kollektiivinen vastuunsa 
HolodomorissaUkrainan kansanmurhassa. Pahitteeksi ei olisi myöskään ruotia perinpohjaisesti länsiliittoutuneiden sotarikoksia, joihin kuuluu mm. miljoonan saksalaisvangin murhaaminen. Selvittää pitäisi myös neuvostokommunistien johtamien gulag-orjatyöleirien uhrien määrät ja murhien toteuttajat. 

Unohtaa ei sovi myöskään "maailman vähiten korruptoituneen maan" eli Suomen sisäisiä kupruja, joita ei ole vieläkään tuotu päivän valoon: Koiviston konklaavi, somalien päästäminen Neuvostoliitosta Suomeen 1990-1991, 1990-luvun pankkikriisi ja siitä syyttömästi kärsimään joutuneet suomalaisyrittäjät, EU:n liittyminen vuonna 1995 ilman perustuslainmuutosta vaadittavaa  5/6 enemmistöä, Eurovaluutan käyttöönotto, nykypoliitkkojen kansalta salaamat yhteydet EU:n ja Naton ajamiin strategiohin ja agendoihin, jne. jne.

Sitten kun nämä maailmalle ja Suomelle ensijaisen tärkeät asiat on selvitetty, voidaan palata kysymykseen suomalaisten SS-miesten väitetyistä teoista, jotka perustavat yhden henkilön kirjeessä ohimennen mainitsemaan lyhyeen mielipiteeseen.  

YLE JA KULTTUURIVÄKI PITÄVÄT VUODEN 1918 SISÄLLISSODAN "MORAALISINA VOITTAJINA" PUNAISIA

Tampereen Työväenteatterin musikaali Tytöt 1918.

Tänä vuonna on kulunut sata vuotta Suomen vapaussodasta. Ei ole mitenkään yllättävää, että kulttuurin puolella vuoden 1918 tapahtumiin on tarttunut innokkaimmin teatteri, jossa avoin kommunismi ei ole mitenkään outoa edes tänä päivänä. Ylen tuore uutinen Teatterit sodassa – vuoden 1918 tapahtumat nostetaan näyttämölle Helsingistä Utsjoelle paljastaa millä puolella rintamaa nykyisten teatterien sympatiat ovat.

Kun taistolaiskommunismi alkoi hiipua Suomessa viimeistään 1980-luvun alussa, säilyi se teatterikorkeakoulussa vielä pitkälle 1990-lukua. Sen jälkeen näyttämöiden ja elokuvien väki on omaksunut muiden punaporvarien ja liberaalien tapaan kommunismin kuolinkouristuksistä syntyneen epäsikiön, kulttuurimarxilaisuuden, jonka tärkeimpiä teemoja ovat valkoisten tuhoa ajava ("anti")-rasismi, sukupuolikaunaa lietsova feminismi ja lgbt-agenda. 

Osa näistä kulttuurmarxilaisista teemoista näkyy Tampereen työväenteatterin esityksessä Tytöt 1918, josta kertoo Ylen juttu 
Pumpulitehtaan tamperelaistyttöjen nuoruus jää sisällissodan jalkoihin Tytöt 1918 -musikaalissa. Musikaalista huokuu pintaan historiapolitiikka, jossa nykyarvoja yritetään siirtää menneisyyteen ja toisaalta kuvata menneisyyttä siten, että se oikeuttaisi nykyvasemmiston tuhoisan agendan. Ideologisena taustana musikaalissa näyttää olevan tutut kaunafeminismi ja tasapäistävä tasa-arvo.


                                                          ************************
         

Koska näinä sivilisaation alasajon aikoina uhriutuminen on valtaa, vuoden 1918 sisällisodan eli vapaussodan voittajia ovatkin punaiset. Milloin viimeksi on julkaistu valtamedian hehkuttama yliopistotutkimus tai romaani, jossa valkoiset esitetään pahan vastapuolen uhreina? 
Heikolta näyttää, kun oikeistoporvarit kuten Kjell Westö on kaikkissa kolmessa sisällisotaromaanissaan asettunut "moraalisesti" punaisten puolelle. Tämä käy selväksi Yle Teeman verkkosivujen haastattelujutusta Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto". Westön opportunistisen nöyrä asenne suhteessa vuoteen 1918 on taannut hänelle aseman uudessa 60-luvun jälkeisessä kulttuurihegemoniassa, joihin kuuluvia ihmisiä voi kaiketi kutsua punaporvareiksi. 

Westön mielistelystä kertoo väite, että sisällisodassa järkyttävintä olisi ollut sen jälkisotkut, vaikka todellisuudessa shokeeravinta siinä oli punaisen puolen aloittama ja yrittämä sosialistinen vallankumous. Sen seurauksena Suomi olisi liitetty Nevostoliittoon. Päätepisteenä olisi ollut Stalinin karkotukset ja suomalaisten kansanmurha. Siksi laillista järjestysvaltaa puolustaneiden valkoisten "julma kosto" oli pieni hinta, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut alistuminen vieraan vallan bolshevistiseen orjuuteen. 

Verkkouutisten tuore uutisjuttu Lasse Lehtinen: Väinö Linna johti vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven paljastaa yleisemmin, kuinka suurin osa julkisuudessa paistattelevista vasemmistolaisista kulttuurivaikuttajista ja historioitsijoista ovat valehdelleet vapaussodan alkusyystä. Vainö Linnan vaikutusvaltainen ja ikävällä tavalla punavärittynyt teos Täällä Pohjantähden alla jättää kokonaan kertomatta, että SDP äänesti vallankumouksen puolesta ja kiihotti tietämättömiä kansalaisia vallankumoukseen. Tässä koko tragedian alkuperä. On syytä kysyä, milloin demaripuolue pyytää anteeksi sisällissodan ja vallankumouksen aloittamista, ja siten myös sodan uhreja?

Kjell Westön Linnan punaista narraatiota myötäilevä asenne osoittaa, että valkoisen jälkipolven kulttuuriväki ei puolusta omiaan, joten sitä sitä tee kukaan muukaan. Punaisilta sitä on tietenkin turha odottaa, vaan he pysyvät tiukasti omiensa puolella ja sälyttävät häpeilemättä syyllisyyden valkoisille. 

Sadan vuoden jälkeen Suomi näyttää maalta, jossa kaikki valkoisen Suomen arvot on kieroudella ja manipulaatiolla syrjäytetty. Johtavaan yhteiskunnalliseen asemaan päässeet vasemmistolaiset (vihreät ja "liberaalit" mkl.) ovat pitkällä marssilla läpi instituutioiden saaneet iskostettua kulttuurimaxilaiset arvot, joita jopa oikeistolaiset kannattavat. 

Näiden "edistyksellisten" on kuitenkin turha odottaa, että he voisivat nauttia pitkään tästä halpamaisesta "voitosta", sillä heidän arvonsa eivät johda muuhun kuin kansakunnan tuhoon ja Ruotsin kohtaloon. Siinä vaiheessa on turha hekumoida vuoden 1918 revanssista, koska heidän puolellaan ei ole enää kansaa, joka olisi heidän takanaan.



                                                          ************************


Yle TV1, keskiviikko 24.1.2018 klo 21:05, A-studio

Miksi jättää äänestämättä? Entä saako presidenttiehdokas valehdella? Vieraina politiikan kommentaattori Jussi Lähde, äänestämisen muutosta tutkiva professori Anu Kantola ja Lännen median toimittaja Lauri Nurmi. Juontajana Marja Sannikka #yleastudio HD

Katsoja ei yllättynyt, kun A-studio leimasi kahdeksasta presidenttiehdokkaasta suurimmiksi valehtelijoiksi juuri Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren. Kuinkas muutenkaan. Siis ne kaksi rohkeinta, rehellisintä ja riippumattominta, jotka pyrkivät taistelemaan Suurta valhetta (EU; monikulttuurisuus) vastaan. Kaikki muut ehdokkaat ovat vanhaa establishmenttia edustavia Suuren valheen kannattajia, jonka vuoksi heidän sanomisiinsa ei haluttu juurikaan puuttua, vaan pilkkua viilattiin sitäkin innokkaamin kahden mediainhokin väitteistä.


Yle TV1, keskiviikko 24.1.2018 klo 21:35 3/3. Capital - rahan mahti (12) 

Poliisi uskoo olevansa jäljillä viestien lähettäjästä, ja samalla paljastuu ikäviä asioita kadun asukkaista. Onko vihaviestien takana enemmän kuin yksi ihminen? Selviääkö koskaan täysin, miksi niitä lähetettiin? HD Äänitekstitys: suomi. K7 (väkivalta, ahdistus).

Sarjaa ei tunnista englantilaiseksi, sillä englantilaisia siinä ei esiinny juuri lainkaan. Suomalaisen, joka ei ole käynyt 15-20 vuoteen Lontoossa kannattaisi katsoa tämä sarja. Vaikka tarina on fantasiaa, siinä esitetty Lontoon uudistettu etninen koostumus on ikävä kyllä totta. Sitä ei sarjassa tietenkään hämmästellä mitenkään,  vaan kansanvaihtoa pidetään itsestään selvänä kulttuurisena "rikkautena". Eipä ihme, että valkoisille vihamielinen mediamaailma on palkinnut draamasarjan Emmy-palkinnolla.

tiistai 23. tammikuuta 2018

YLE PROPAGOI VALKOISTEN NAISTEN LAPSETTOMUUTTA EKOLOGISILLA TEKOSYILLÄ

Osa valkoisista naisista ei halua tehdä lapsia, mutta
ottaisivat sen sijaan adoptiolapsia Afrikasta. Ekologista
tämä ei ole, vaan eräs keino harjoittaa omaan rotuun
kohdistuvaa rasismia ja lopulta kansanmurhaa.

Kansanmurha voi olla myos omaehtoista, joilloin se muuttuu kansalliseksi itsemurhaksi. Eräs tämän patologian muodoista on länsimaisten naisten vapaaehtoinen lapsettomuus. Tosin kun asiaa tarkastelee tarkemmin, eettisillä ja ekologisilla syillä perusteltu lapsettomuus ei pohjaudu itsenäiseen ajatteluun, vaan jo lapsesta asti saatuun yksipuoliseen indoktrinaatioon, jota ei kyetä edes aikuisiällä kyseenalaistamaan. Usko politisoituneen tieteen auktoriteetteihin ja valtamedian vinoutuneeseen luonnonsuojeludiskurssiin näyttää olevan erityisen vahvaa konformistisilla kympin tytöillä. Tämä käy selväksi pari päivää sitten ilmestyneestä Ylen verkkosivujen pitkästä artikkelista Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”.

Toimittaja Virpi Hukkasen kirjoittamassa jutussa jää kertomatta, että suurimmalle osalle naisista lapsettomuus ei perustu eettisyyteen, vaan taustalla on jälkiteollisen ajan "itsensä toteuttaminen" ja "uran tekeminen", jotka menevät uuden elämän luomisen edelle. Tässäkään ei ole taustalla oma tahto, vaan huomattava joukko naisia on omaksunut hallitsevan talouslogiikan, koska heille on uskoteltu, että mitättöminkin panos työelmässä on tärkeämpää kuin ikuisen elämän jatkaminen. 

Länsimaisessa massayhteuskunnassa individualistinen itsepetos istuu tiukasti kiinni kansalaisissa, vaikka objektiivisesti arvioituna valtaosa miesten ja naisten "saavutuksista" ei tuo mitään lisäarvoa sen enempää länsimaiselle kulttuurille kuin määrittelemättömälle ihmiskunnallekaan. Tosiasiaksi jää, että suurimmalle osalle ihmisistä merkittävin saavutus on omat jälkeläiset, joiden kautta "minä" voi jatkaa elämäänsä teoriassa maailman tappiin asti. Tässä mielessä joku urallaan edennyt lapseton liikenainen kuten Lenita Airisto on geneettinen luuseri verrattuna lukutaidottomaan kymmenen lapsen intialaisäitiin. 

Naiset, jotka jäävät lapsettomiksi yhdentekevän uran vuoksi ovat ainakin rehellisiä itsekkyydessään, eivätkä yritä oikeuttaa valintaansa näennäismoraalisilla syillä. Jutussa haastateltu lähes 50-vuotias toimistotyötä tekevä Milla selittää valintaansa ekologisilla syillä:
Milla on ollut kipeän tietoinen maapallon laajuisista ympäristöongelmista teini-ikäisestä saakka. Lehdet ja televisio kertoivat kasvihuoneilmiöstä ja maapallon asukasluvun huolestuttavasta kasvuvauhdista jo silloin. 
– Päätin, että minusta ei lähde yhtään lasta, yhtään kuluttajaa, lisää maapallolle, Milla kertoo nuoruuden päätöksestä.
Viralliseen mediaan luottava Milla on oikeassa siinä, että mikäli kasvihuoneilmiö olisi puhtaasti ihmisestä johtuvaa, on sen juurisyynä ihmisen luonnonkuormitus ja väestöräjähdys. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista sillä, että reilusti väestön uusitumisrajan alapuolella olevat valkoiset jättäisivät kokonaan lisääntymyttä samalla kun Afrikan väestö nelinkertaistuu seuraavan sadan vuoden aikana. 

Eurooppalaisperäiset valkoiset ovat käytännössä ainoa populaatio, joka ottaa ainakin teorian tasolla politiikassaan huomioon luonnonsuojelun. Jos tämä tällä hetkellä vain 7-prosenttia maailman ihmisistä koostuva väestö romahtaisi entisestään ja sen sydänmaat korvattaisiin lopullisesti värillisillä, katoaisi maailmasta viimeinen voima, joka ottaa ekologiset kysymykset vakavasti. Nykyistä tilannetta pahentaa vielä se, että feminisoituneet länsimaiset yhteiskunnat ovat poikkeuksellisesti antaneet naiselle yksinoikeuden päättää kaikesta lisääntymiseen liittyvästä, josta tämä Ylen artikkeli antaa ikävällä tavalla loistavan esimerkin.

Toinen haastateltu, myyntityötä tekevä 35-vuotias Kirsti (nimi muutettu), lienee Millan tapaan puoluekannaltaan vihreä, sillä internationalistina hän harrastaa maailmalla matkustamista, tietenkin lentokoneella.
– Minä haluan nähdä tämän maapallon ennen kuin se tuhoutuu, Kirsti kertoo. Omia lapsia ei ole tullut eikä tule hänellekään.   
– Maailmassa on liikaa ihmisiä, hän perustelee päätöstään lapsettomuudesta. Lentäminen aiheuttaa tunnetusti runsaasti ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Lapseton nainen ei kuitenkaan pode siitä syyllisyyttä. 
– En näe lentämistä niin suurena ongelmana kuin liikakansoitusta.
Eksotiikan nälkäiset Vihreät naiset ovat todistettavasti yritysjohtajien jälkeen innokkaimpia lentomatkustajia. Kirsti puolustelee epäekologisia valintojaan lapsettomuudella ikään kuin se antaisi luvan turhaan kerskakulutukseen. Onkohan Kirsti tietoinen, että pelkästään yksi lentomatka Kauko-Itään "henkistymään" ja "etsimään itseä" kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin keskiverto henkilöauto vuodessa.

Luontoäiti ei ole ainakaan rasittanut Kirstin järkeä loogisella päättelyllä, koska hän kannattaa ekologisuuden nimissä matalan luonnonkuormituksen kehitysmaiden lapsien adoptoimista korkea kulutuksen Pohjolaan. On selvää, että tällaisellä näkemyksellä hän on valmis hyvyksymään myös pahimman ekologisen järjettömyyden, kolmannen maailman massainvaasion pohjoisiin maihin:
Kirsti on tehnyt töitä usealle kansainväliselle lasten hyväntekeväisyysjärjestölle Suomen rajojen ulkopuolella. Työ on tuonut silmille etenkin köyhien maiden liikakansoituksen.  
– Toivoisin, että ihmiset harkitsisivat adoptoimista sen sijaan, että synnyttävät itse lisää lapsia, Kirsti kertoo viestinsä varakkaiden maiden asukkaille.
Voi olla, ettei tässä olekaan kyse koherentin ajattelun puutteesta, vaan tiedostavan punavihreän halusta tuhota eli afrikkalaistaa sivistynyt Eurooppa, koska näin voidaan toteuttaa pyhitettyä tasa-arvoa alimman tason määräämänä. Ovatpa Kirstin motiivit sitten mitkä tahansa, kiistämätöntä on, että ekologisesti, kulttuurisesti ja geneettisesti mikään ei ole turmioillisempaa kuin siirtää holtittomasta väestönkasvusta siinneitä ylijäämälapsia länsimaihin. 

Jos länsimaissa olisi vastuulliset ekologiset hallitukset, kehitysmaiden lasten adoptointi kiellettäisiin ankarasti. Nythän asia on esimerkiksi Suomessa niin mielipuolinen, että ulkomaan adoptioon saa tuhansia euroja valtion eli muiden veronmaksajien tukea! Jos kerran pitää adoptoida, niin miksi lapsi pitää hankkia mahdollisimman eksoottisesta maasta, kuin kyse olisi jostain erikoisesta näyttelyesineestä? Miksi suomalainen adoptiolapsi ei tunnu kelpaavan varsinkaan herraskaiselle väelle? 

Kirstin muissakin kommenteissa paljastuu punavihreiden haluttomuus ajatella ekologisia kysymyksiä loppuun asti, mikäli syyllisiä ovat muut kuin valkoiset. Väestöräjähdys on käytännössä Afrikan, Intian ja eräiden Itä-Aasian maiden ongelma. Juuri Kirstin kaltaiset viherhumanistit ovat vuosikausien ajan syytäneet kehitysavun varjolla rahaa, nälkäapua ja lääketieteellistä tietotaitoa Afrikkaan, mikä on mahdollistanut siellä lähes eksponentiaalisen väestönkasvun noidankehän. Silti hänellä on otsaa päivitellä "ihmiskunnan" toimettomuutta väestökysmyksessä:
Kirsti ihmettelee ihmiskunnan saamattomuutta. Hän muistaa omasta kouluajastaan yli 20 vuoden takaa, kuinka oma opettaja kertoi väestöräjähdyksestä. Maapallon väkiluku oli silloin alle 6 miljardia – kaksi miljardia vähemmän kuin nyt.
On selvää, ettei Kirstin kivoilla humanistisilla "ratkaisuilla" päädytä kuin ojasta allikkoon. Kun konkreettisessa luonnonsuojelussa aletaan toteuttaa kirstien peräänkuuluttamaa kansainvälisyyttä ja yhteisvastuusta, he luultavasti poistuisvat huutojoukosta enimmäisinä, koska nämä ainoat jäljellä olevat keinot eivät miellyttäisi ihmiskuntauskovia humanisteja. Kakkua kun ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää. Esimerkiksi käy Pentti Linkolan yksinkertainen ehdotus kansainvälisestä sopimuksesta, joka kieltäisi yhtäkään maata ottamasta vastaan ihmisiä, jotka ovat tuhonneet oman paikallisympäristönsä. Tämä olisi jo hyvä alku maailman biosfäärin pelastamisessa ja Kirstikin voisi rauhassa lakata huolehtimasta ehkäisystä, vaikka se hänen iässään taitaa olla jo turhaa. 


                                                      *******************************


Yle TV1, tiistai 23.1.2018 klo 20:00, Docstop: Mun sukupuoli 

Elämä transsukupuolisena Suomessa. Sakris Kupila kampanjoi translain uudistamiseksi. Alexandra Jääskeläinen aloittaa hormonihoitonsa. Diamond Lämsä toivoo yhteiskunnalta avarakatseisuutta. O: Pia Asikainen HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.



Yle TV1, tiistai 23.1.2018 klo 21:00, A-studio 

Isisiin liittyneitä vierastaistelijoita palaa edelleen Eurooppaan. Mikä palaajia kotimaassa odottaa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD 

A-Studiossa suurin huoli näytti olevan tällä kertaa se, kuinka pystyisimme parhaiten palvelemaan Isis-sotureita....



Yle Fem Teema, tiistai 23.1.2018 klo 20:00, Valitut sanat: Greenwell & Tervo 

Kirjailija Garth Greenwellin palkittu esikoisteos kertoo amerikkalaisen homo-opettajan häpeästä ja halusta. Jari Tervon kanssa puidaan myös presidentti Donald Trumpin vaikutusta amerikkalaisten elämään. HD Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille.