YLEN POLITRUKKI JA KOLME JÄRJESTELMÄN JUOKSUPOIKAA ÄÄNESSÄ

Sanna Pirkkalainen - punainen pukeutuu punaiseen

Jaahans, se on sitten vuoden ensimmäisen Yle Watch -raportin aika. Tätä kirjoittaessa toimitusta vaivaa ankara flunssa, mikä ei toivottavasti näy otteen herpaantumisena kirjoituksessa. Varmaa on kuitenkin se, vuonna 2016 eivät jutut tule Yle Watchissa aivan heti loppumaan, vaikka monet myöhemmin perustetut vaihtoehtomediat kertovat osittain samoista asioista. Yle Watch pysyy nimensä mukaisesti edelleen Yleisradioon liittyvissä asioissa, uutisissa ja ohjelmissa, joissa jo pelkästään niissä riittää paljon paljastettavaa tiedonjanoiselle kansalle. Ilman taloudellista hyötyä toimivalla blogillamme on yhä oma markkinarakonsa, joskaan emme näe mitään pahaa siinä, että uudet vaihtoehtomediat ovat tulleet samoille tiedotusmarkkinoille. Päinvastoin, täällä ollaan ylpeitä siitä, että olemme avanneet tietä mm. MV-lehdelle ja Magneettimedialle. Materiaalimme on kaikkien medioiden vapaassa käytössä, kunhan vain lähde mainitaan.

T: Yle Watch toimitus



Yle Radio Suomi, 6.1.2016 klo 13.03, Uusivuosi Radio Suomessa: Kolme viisasta miestä

Kansalle valehdellaan. Kammottava ilmapiiri. Änkyrärasistit ja suvakit toistensa rinnuksissa kiinni. Eteläkorealaiset ja kiinalaiset porhaltavat ohitsemme molemmilta puolilta. Siinäkö on Suomi vuonna 2016? Radio Suomi kutsui loppiaisen kunniaksi kolme miestä, kolme viisasta miestä, yhden pöydän ääreen pohtimaan kansakunnan tilaa. Mitä kuuluu Suomi, minne olet menossa? Mukana ovat tietokirjailija Risto Isomäki, professori Teivo Teivainen ja politiikan toimittaja Tommi Parkkonen. Toimittajana on Sanna Pirkkalainen.

Ohjelman voi kuunnella täältä (nitrot lähelle).

Ylen ohjematiedot olivat jälleen kerran harhaanjohtavia, sillä keskustelussa ei käsitelty roturealistien ja rotuluopioiden vastakkainasettelua molemmilta puolilta, vaan tyydyttiin pelkästään haistattelemaan tavallisille suomalaisille, joita nimitettiin rasisteksi (tai "rasistiänkyröiksi") vain siksi, etteivät he ole purematta nielleet poliittisen johdon sallimaa maahantunkeutumista. Keskinäistä konsensus-hymistelyä ei parantanut puhetta johtanut toimittaja, joka oli rasismin ja monikultturismin suhteen paavillisempi kuin kolme studioon kutsuttua multikulti-paavia.

Yle Suomen ja Puheen naistoimittajat on kai valittu sen perusteella kuuluvatko he Pakolaisapuun, Amnestyyn, Vihreään puolueeseen ja/tai johonkin muuhun ihmisoikeuksen varjolla suomalaisvihamielistä myyräntyötä tekevään hyvistely-järjestöön. Etenkin yksi suomalaisvihamielinen ihmisoikeushysteerikko on jo pitkään erottunut fanaattisuudellaan, mutta vasta tämän ohjelman  ansioista Yle Watchissa vaivauduttiin tarkistamaan kenestäköhän punamädättäjästä on oikein kyse. Ylen sivulla esitelty Sanna Pirkkalainen – nimi punakynällä muistiin – näyttäytyy pirtsakkana naapurin tyttönä, mutta punaisen (heh) mekon alla sykkii Ylen annin perusteella mustanpuhuva punikkisydän. Pirkkalaisen kaltaiset poltitrukit eivät olekaan tulleet alalle kertoakseen totuuden maailmasta, vaan pelkästään siksi, että he voivat toimittajina ajaa omaa internationalistista (sama kommuneisteille, "vihreille" ja uusliberaaleille) ideologiaa.

Kun Suomen johto on kansalaismielipiteestä välittämättä päästänyt maahan yli 30 000 miesmaahantunkeutujaa, Pirkkalainen piti asiaa luonnollisena ja alkoikin sättiä järkytystä teeskennellen kuinka suomalaiset ovat jollain paikkakunnilla polttaneet (todellisuudessa: yrittäneet polttaa) pakolaiskeskuksia, mutta ei maininnut sanallakaan pakoloisurhojen omista edesottamuksista. Samaan hengenvetoon hän tokaisi kuin mikäkin kaikkitietävä Äiti Teresa, että "eikö ihmiskunta opi koskaan". 

Kukaan rationaalinen ja asiaa monesta kulmasta tarkasteleva toimittaja ei voisi pakolaiskysymyksestä päästää suustaan näin naivia tokaisua, joka oli kuin suoraan tiedostavan 15-vuotiaan lukiolaistytön suusta. Tuollaista kykenee sanomaan vain kaikkitietävyyden omahyväisyydessä piehtaroiva moralisti, joka on vain hetki sitten päästänyt käsistään Anne Frankin satukirjan ja päättelee nyt omistavan lopullisen totuuden hyvästä ja pahasta. Pirkkalainen kai odotti, että kehitys on kehittynyt länsimaiden perikadon sille asteelle Suomessakin, että maa antautuu tuosta vain sadoille tuhansille vihamielisille maahantunkeutujille, elättää heidät maailman tappiin samalla kun tekee etnisen itsemurhan. Se, että eräät suomalaiset kaikesta massiivisesta virallisen tahon vihapropagandasta huolimatta ovat uskaltaneet puolustaa oikeutettua reviiriään maahantunkeutujia ja heidät päästänyttä eliittiä vastaan, on vain todiste siitä, että kaikki eivät suostu uhrilampaiksi. Jos ihmiskunta haluaa jotain oppia, niin ainakin sen, että maailman resurssit ovat rajalliset, populaatiolla on paikkansa ja demografiset reunaehtonsa. On se jo kumma, ettei yli seitsemään miljardiin paisutetun ylijäämäväestön vyöryä luontoa kuormittavaan pohjoiseen saada estettyä sekä ihmiselämän että luonnon jatkuvuuden vuoksi. Ne, jotka saarnaavat ekologisesti tuhoisan kansanvaelluksen puolesta kuten Pirkkalainen ja kolme studioon raahattua mielipideautomaattia, ovat elämän vihollisia.

Virallista totuuttaa saarnaavan toimittajan opportunistinen konformismi on vielä jollain tapaa ymmärretävää, mutta alojensa asiantuntijoilta se on jo häpeällistä. Mitään erityistä viisautta ja tiedollista lisäarvoa asiantuntijat eivät keskustelussa tuoneet esille, vaan puheet olivat samalla tasolla kuin kesiverto-merkonomin jutut kolmen oluen jälkeen. Tosin sillä erotuksella, että merkonomin jutustelu ei olisi niin ylimielistä ja yksioikoisen propagandistista kun näillä kolmella "viisaalla". Tarkastellaanpa hiema lähemmin tätä julkisuudessa viihtyvää seurakuntaa.

Ihmiskeskeisyyden kahleissa höpertelevä "vihreä" tietokirjailja Risto Isomäki saarnaa läntisen maailman pahuutta kuin kotikutoinen Noam Chomsky, mutta komppaa silti kahta muuta pölhöä kun puheeksi tulee talouskasvun tärkeys Suomelle ja teknologia maailman pelastajana, vaikka mies tunnetaan toisaalla lässyvihreistä ekologisista saarnoistaan. Senhän ymmärtää, sillä koherenttien ajatuskokonaisuuksien ylläpitäminen on hänelle tunnetusti vaikeaa, mikä tuli selväksi myös tässä ohjelmassa, sillä Isomäki kannattaa ekologisesti kuormittavaa kansainvaellusta kehitysmaista korkean kulutukseen pohjoiseen. Luonnonsuojelun ytimessä olevan väestönkasvun radikaalista rajoittamisesta herra ei ole tiettävästi sanonut mitään konkreettista, sillä ihmiskeskeisenä itkuhumanistina kehitysmaiden holtittomaan lisääntymispolitiikkaan puuttuminen olisi "ihmisoikeusloukkaus", "rasismia" ja "imperialismia" jne. jne.

Hölmöläiskerhon varsinainen punanäätä, median paljon käyttämä mielipiteen vahvistaja omalle propagandalleen on pahamaineinen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen, jonka pidäkkeettömän kahjo suomalaisvihamielinen internationalismi saisi jopa vanhat taistolaiset nikottelemaan myötähäpeästä. Herra on esiintynyt useasti mm. Yle A-Studiossa ja Ajankohtaisen Kakkosen haasteltavana asiantuntijan roolissa, mutta koskaan katsoja ei ole kuullut professorilta mitään objektiivista tieteellista lausuntoa, vaan ainoastaan peruusteetonta propagandistista mantraa siitä, että suomalaiset ovat sisäsiittoista junttiugrikansaa, joka pitää ristisiittää autuaaksi tekevän internationalismin nimissä kognitiivisesti haasteellisilla neekereillä.

Kolmas nomenklatuuran lauluja viheltelevä lakeija ohjelmassa oli Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen, joka palkattiin aikanaan lehteen kai pelkästään rääpimään perussuomalaisia. Sama ksenofiilinen ulkomaalaiskiima ja karsastus suomalaisten intressiä kohtaan kuultiin myös tässä ohjelmassa, vaikka kahjoimmat puheet sylki ilmoille Teivainen ja Isomäki. 

Sentään yksi kolmesta, luultavasti Risto Isomäki, osui "pakolaiskriisissä" osittain oikeaan siinä, että irakilaisten ja syyrialaisten (joita on 3% "pakolaisista") vyörymisestä Eurooppaan on vastuussa myös Suomi, koska päättäjämme ovat virallisesti tukeneet Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin. Sitä Isomäki ei kuitenkaan maininnut, että eikö sodan päävastuullisella eli Israelin sotilasstrategista etua ajavalla USA:lla olisi vastuu ottaa 99% sodan varjolla vapaamatkustajiksi ryhtyneistä Irakin turvapaikkaturisteista eikä Euroopan – puhumattakaan Suomesta, joka ei edes kuulu Natoon. Ja jos halutaan lisää kaivella, edes USA:n sotilasbudjetin rahoittavilla tavallisilla valkoisilla amerikkalaisilla ei ole mitään velvollisuutta ottaa naapurustoonsa Irakin turvapaikkaturisteja, vaan vapaamatkustajat pitäisi majoittaa Itärannikon Israel-lobbaajien koteihin ja loput suoraan Israeliin.

Ohjelman loppupuolella Iltalehden Tommi Parkkonen yritti ampua alas aavistelemansa kritiikin rakentamalla olkiukon: 

Ihan vaan täytyy muistuttaa siitä et kun tämän lähetyksen jälkeen lähdemme kaikki tästä lukemaan sähköpostejamme, niin me olemme kaikki vihervasurisuvakkeja, nyt tämän äskeisten kommenttien  [Teivainen haukkui suomalaiset pataluhiksi] perusteella, koska emme ymmärrä kansan raivoa ja kansan huolta...kyl se....se on ihan käsittämätöntä miten ihmiset päästää suustaan tuollaista tekstiä siis vuosi 2016, niin ....mulla ei vaan riitä ymmärrystä, ei ei mitenkään päin, mä en, en tajua.

Me täällä Yle Watchissa ja maan hiljaisten riveissä sen sijaan tajuamme vallan mainiosti sen, miksi "kolme viisasta" ei ymmärrä tai paremminkin halua ymmärtää tavallisen kansan etua. Heidän intressi ei ole kansassa, vaan jossain muualla, globaaleissa utopioissa tai/ja silkassa oman edun tavoittelussa. He rakastavat omaa totuuttaan enemmän kuin todellisuutta, ja kun nämä törmäävät, saa jälkimmäinen väistyä. Olisihan se heidän kannalta noloa tunnustaa, että "typerä karvalakkikansa" onkin koko ajan ollut oikeassa! Siksi päätä hakataan lyhtypylvääseen katkeraan loppuun asti kunnes ollaan jo roikkumassa lyhdyn varressa.

Teivainen, Isomäki, Parkkonen - totuustakuu
voimassa siihen asti kun perävalot näkyvät.