EU-EUROOPASSA KANSALAISET EIVÄT SAA ESTÄÄ LAITTOMIA RAJANYLITTÄJIÄ

Julkista keskustelua kontrolloivassa valtamediassa on vuosikausia korostettu kolmannen maailman maahanpyrkijöiden olevan meille eurooppalaisille käyttämätön voimavara. Mikäli näin olisi, voittajia olisivat ne maat, jotka ottaisivat vastaan mahdollisimman paljon tulijoita, koska se olisi sama kuin laittaisi rahaa pankkiin. 

Viimeistään vuoden 2015 invaasion jälkeen sinisilmäisimmänkin maahanmuuttoidealistin on täytynyt tunnustaa ainakin itselleen, että kehitysmaiden kognitiivsesti haasteelliset vapaamatkustajat ovat pelkkä rasite korkeaa osaamista vaativassa tietoteknisessä yhteiskunnassa. Jopa Euroopan Unioni puhuu tulijoista taakkana ja vaatii siksi myös Itä-Euroopan jäsenmaita jakamaan laittomista siirtolaisista aiheutuvaa taakkaa. Tästä huolimatta hallitsevan nomenklatuuran kaksoispuhe maahanmuuton loputtomasta tarpeesta ja "huutavasta työvoimapulasta" on entisillään ikään kuin kyse olisi täysin eri asioista. 

Euroopan Unionissa tiedetään kokemuksesta, että liian nopea maahanmuuttoryöpsähdys synnyttää kansalaisissa ikävää poliittista vastarintaa. Salaliittoteoriaksi perusteettomasti leimattu väestönvaihtoprosessi kun etenee parhaiten maltillisella mutta vääjäämättömästi etenevällä invaasiolla. Siksi EU:ssä on närkästytty Valko-Venäjän menettelylle, jossa maa on vastavetona pakotteille päästänyt rajojensa läpi tuhansittain kolmannen maailman kiertolaisia Baltiaan ja Puolaan. 

Ylen verkkosivujen uutisen Puola lisää joukkojensa määrää Valko-Venäjän rajalla 10 000 sotilaaseen: Tavoitteena katkaista Valko-Venäjän masinoima siirtolaisten virta mukaan EU-komissio sanoo Valko-Venäjän ohjanneen ja järjestäneen siirtolaisia unionin rajalle. Tässä yhteydessä laittomat tulijat eivät olekaan EU:lle kultamunia, jotka vain odottavat kuoriutumistaan. EU:n suurimpana pelkona ei olekaan laiton maahanmuuttovirta sinänsä, vaan sen kansalaisissa synnyttämä vastareaktio koko unionin projektia kohtaan. 

Silloin kun EU ei voi itse puolustaa laitonta invaasiota asialle täýtyy panna globalistien taskussa olevat "kansalaisjärjestöt". Ylen uutisessa kerrotaankin aina haaskalle tulevista ihmisoikeusaktivisteista, joita kiinnostavat vain maahantunkeutujien hyvinvointi ja edut: 

Ihmisoikeusaktivistit ovat protestoineet Puolassa sitä vastaan, että rajan yli yrittäneitä, myös naisia ja lapsia, on työnnetty väkisin Valko-Venäjän puolella olevaan metsään. Useita ihmisiä on kuollut pyrkiessään Valko-Venäjältä EU:n alueelle.

Lähes kaikki puolalaiset vastustavat kolmannen maailman vihamielistä ja parasiittimaista invaasiota, mutta niin vain Yle on halunnut kyhätä kiiltokuvajutun mitättömästä hölmöläisvähemmistöstä, joka on valmis toivottamaan tervetulleiksi kehitysmaiden miljardimassat Puolaan ja muualle Eurooppaan. Jos jokin on tässä kohtaa polittinen tendenssiuutinen, niin se on Ylen uutisjuttu Puolalaisäidit osoittivat tukeaan Valko-Venäjältä rajan yli pyrkiville – "Pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia":

Mielenosoittajien kyltteihin oli kirjoitettu iskulauseita kuten "kuoleman raja" ja "pelätkää Jumalaa, älkää pakolaisia". Mielenosoittajat vaativat Puolan hallitusta lakkauttamaan rajoitukset raja-alueella, jotta rajan yli yrittävät saisivat apua. 

– Ajatuksemme ovat metsässä olevien ihmisten luona, sanoi Sylwia Chorazy, joka oli muutamien satojen muiden kanssa osoittamassa mieltään rajavartioston toimipisteellä Michalowossa Puolan itärajalla.

Uutisoinnin empaattinen sävy muuttuu täysin päinvastaiseksi kun valtamedia kuvaa patriootteja, jotka puolustavat Euroopan koskemattomuutta vihamieliseltä miehitykseltä. Ylen radiouutisessa sekä MTV3:n verkkosivujutussa Äärioikeiston partiot käännyttävät maahantulijoita pamppujen ja viidakkoveitsien kanssa Saksan ja Puolan rajalla – Saksa lisännyt valvontaa kauhistellaan väkivaltaisilla mielikuvilla pyyteettömien Euroopan ystävien vapaehtoisvalvontaa:

Poliisi hajotti tänään noin 50 äärioikeistolaisen partion, joka oli lähtenyt rajalle käännyttämään maahantulijoita. Operaationsa aikana poliisi takavarikoi muun muassa pamppuja, pippurisumutetta ja viidakkoveitsen.

Valko-Venäjältä Puolan kautta laittomasti EU:hun tulevat ovat kiristäneet EU-maiden välejä. Saksan sisäministeriön mukaan jo lähes 6 000 ihmistä on saapunut maahan Puolasta ilman lupaa tänä vuonna.

Jos kerran pysyvien korruptiohallitusten hallitsemat länsimaat ovat haluttomia itse puolustamaan maidensa rajoja, täytyy kansalaisten tehdä se näköjään itse. Kansan syvien rivien tuesta huolimatta tehtävä on epäkiitollinen, koska valtamedia suhtautuu erittäin kylmäkiskoisesti kansalaisaktivismiin, jossa puolustetaan oman kansan etua. 

Asiaa voi verrata vaikkapa siihen, kuinka myötäkarvaisesti Yle suhtautuu globalistien bulvaanina toimivan Elonkapinan laittomaan ja hedelmättömään toimintaan. Vouhotetaan luonnonsuojelusta, mutta toimittajille ei näytä olevan mitään merkitystä sillä, että juuri laittoman siirtolaisuuden omatoimisella estämisellä vähennetään konkreettisesti hiilijalanjälkeä ja vaikutetaan siten suoraan hiilidioksidipäästöihin. 

Viimeaikaiset tapahtumat Puolan ja Liettuan rajoilla kertovat, että ainakin Itä-Euroopassa hallitukset noudattavat kansan enemmistön tahtoa. Heti kun tullaan Saksan puolelle rajat alkavat vuotaa kuin seula. Tämä taas on osoitus Länsi-Euroopan hallintojen epäluotettavuudesta, koska ne eivät halua täysmääräisesti toteuttaa niinkin yksinkertaista tehtävää kuin rajanvalvonta. Koska omaan hallintoon ei voi enää luottaa, kansakuntien selviytyminen jää kansalaisten harteille. Katupartiointi ja vapaaehtoinen rajanvalvonta ovat ensimmäisiä merkkejä hajoavasta hallinnosta, jossa hallittujen ja hallitsijoiden intressit eivät ole enää samat.

HALLITUS EI HALUA KIELTÄÄ LAITONTA TURVAPAIKKATURISMIA, AINOASTAAN LAILLISET KATUPARTIOT

No nyt se sitten on sanottu ääneen, mitä eräät EU-totalitaristiset kosmopoliitit ovat koko ajan halunneet: kielletään katupartiot! Hallitus ei kykene eikä halua estää luvatonta turvapaikkamaahanmuuttoa, mutta intoa ja energiaa riittää sen sijaan laillisten katupartioiden kieltämiseksi.Yle uutiset kertoo juuri tulleessa uutisessaan Stubb: Hallitus keskustelee katupartioiden kieltämisestä, että valtionvarainminiseri Alexander Stubb (kok.) ehdottaa hallitukselle "rasististen" katupartioiden kieltämistä:

– Kaikki rasistiset katupartiot on tuomittava ja kiellettävä. Meillä on viranomaiset, jotka pitävät huolen siitä, että vihapuhetta ei kerta kaikkiaan tässä maassa hyväksytä. Tässä asiasta vastaava sisäministeri Petteri Orpo on on ollut yksiselitteisen selkeä, Stubb kommentoi. Hallitus voi Stubbin mukaan kieltää katupartiot. Hallitus aikoo kokoontua pohtimaan tähän liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Lainsäädäntö voi tulla asiassa vastaan, sillä Suomessa ilmaisun- ja kokoontumisvapaus kuuluu perusoikeuksiin. – Käymme [hallituksessa] keskustelun. Me katsomme, missä oikeudellinen rajapinta on

Siinäkin tapauksessa, että hallitus jollain ilveellä pystyisi kriminalisoimaan kansallismieliset katupartiot, ne voisivat sen jälkeen liikkua ilman tunnuksia ja harjoittaa aivan samanlaista valvontatoimintaa kuin ennenkin. Sitä paitsi ongelman alkusyy, turvapaikkasiirtolaisten harjoittama arkipäivän terrori, ei katoaisi mihinkään vaan päin vastoin se saisi uutta tuulta purjeisiin, kun poliisiin vähäiset resurssit menisivät katupartioiden "laillisuuden" valvontaan. Jo pelkästään se, että Stubb julkeaa ehdottaa perustuslaillisen liikkumis- ja kokoontumisvapauden kieltämistä kryptisen "rasismin" perusteella, todistaa, kuinka kansaa halveksuvasta poliitikosta on kyse. Jo nyt on selvää, että Aleksander Stubb saa ehdotuksellaan paikkansa Suomen vihatuinpana poliitikkona, vaikka ehdotus ei todennäköisesti menisikään läpi.

Luvassa on lakitekninen farssi, joka tulee kätevästi paljastamaan ketkä poliitikot, toimittajat (siellä ne ovat, Ruben Stiller, Kaarina Hazard ja kumppanit) ja akateemiset asiantuntijat (vanha tuttumme valtiosääntöprofessori Tuomas Ojanen ilmoittautui ensimmäisenä TV1:n uutisissa klo 20.30) ovat kansanvihollisia. Nimet vaan muistiin, kansantuomioistuin päättää sitten aikanaan!

Ensinnäkin, miten hallitus aikoo kumota perustuslaillisen kokoontumis- ja liikkumisvapauden? Toiseksi, uskottelevatpa Demlan lainoppineet jälkistalinistit ja punavihreät totalitaristit kansalaisille mitä tahansa, niin Suomen laista ei löydy lakipykälää joka kieltäisi "rasismin" sinänsä, sinne on kirjattu ainoastaan pykälä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. Kansalaisten kannalta olisi myös mielenkiintoista tietää, miten katupartioiden "rasistisuus" sitten todistettaisiin. Millä metodilla ja millä perusteilla? Katupartiointiin osallistuneet eivät ole kantaneet rotursyrjintää kehoittavia kylttejä eikä heidän vaatteistakaan löydy mitään, mikä olisi risitiriidassa Suomen lain kanssa. Miten siis saada näyttö osallistujien "rasistisuudesta"?

Mikäli viranomaiset väittävät, että katupartioiden toiminta voidaan estää sillä perusteela, että jollain katupartion jäsenillä on mahdollisesti "rasistisia" ajatuksia – joiden kannattaminen ei vielä ole lakien mukaan rikos – niin millä metodilla se todistetaan? Tekeekö poliisi yhdessä psykologien ja lakiasiantuntijoiden kanssa syvällisiä kuulustelusessioita, joissa varmistetaan epäillyn vakaumus? Entä jos epäilty yksinkertaisesti vain kieltää olevansa rasisti? Riittääkö viranomaisille silti aihetodistukset eli että epäillyllä on esimerkiksi avoimen rasistisia tuttuja ("guilt by association") tai hän kuuluu johonkin fb-ryhmään, joka voidaan tulkita maahanmuuttovastaiseksi. Vai voidaanko katupartiointi estää voimakeinoin, mikäli yhdelläkin sen jäsenellä on viitteitä kerettiläisiin ajatuksiin? Tällaiset vakaumuksen selvittämiskeinot tuovat väistämättä mieleen George Orwellin Vuonna 1984 -dystopiaromaanin, mikä puolestaan todistaa millaiseen "demokratiaan" olemme mahdollisesti menossa.

Oli miten oli, jo pelkkä alustava pohdinta katupartioiden kieltämiseksi johtaa niin valtaviin ongelmiin aina vakaumuksen selvittämistä ja perustuslakikysymystä myöten, että hallitus tulee kansan silmissä hirttämään itsensä siihen.   

KATUPARTIOT - KUN YDINONGELMAN SEURAUS ON ELIITILLE SUUREMPI ONGELMA

EU:n miehitysjoukkoina toimivien tummapintaisten muukalaisten rasistis-seksistinen mellastelu uudenvuodenyönä Saksassa ja Suomessa puhuttaa edelleen. Viimeisimmissä Yle Uutisten jutussa Eduskunnasta kehuja Helsingin poliisin valppaudelle (8.1.2015) Kokoomuksen poliisitaustainen kansanedustaja Kari Tolvanen kiittelee poliisin toimintaa, mutta tuomitsee samalla lailliset vapaaehtoiset katupartiot:

Kokoomuksen Tolvanen torjuu jyrkästi yksityiset katupartiot.  – En pidä sitä ollenkaan hyvänä. Siinä on niin paljon voimakkaita tunteita puolin ja toisin, että siinä tulee väistämättä yhteenottoja näiden osapuolten kesken. Ei hyvä asia.

Paniikkinappulaa painava kansanedustaja hourii kauhuskenaariota, vaikka katupartiot eivät ole tähän mennessä syyllistyneet mihinkään laittomuuksiin. Sitä paitsi eiväthän nuo partiot ole syntyneet itsestään, vaan luonnollisena reaktiona poliisin kyvyttömyydelle turvata kansalaisten turvallisuus maakunnissa ja suurten kaupunkien kaduilla iltaisin. Perustellun turvattomuuden syynä on kymmensiin tuhansiin nousseet turvapaikanhakijat, joista monet ovat sotilas- ja poliiskoulutuksen saaneita aggressiivisia ja kiimaisia etelän nuoria miehiä. Syksyn mittaan tapahtuneet lukuisat raiskaukset, väkivallanteot ja levottomuudet vastaanottokeskuksissa puhuvat korutonta kieltä siitä, millaista etnistä värinää "humanitäärisen avun tarpeessa" olevat jolpit ovat tuoneet maamme impivaaralaisiin pikkukaupunkeihin.

Kerrankin kun pelokkaan auktoriteettiuskoiset suomalaiset alkavat aidon kansalaisyhteiskunnan tapaan toimia itsenäisesti oman ja lähimmäisten turvallisuuden puolesta, on joku 2000-luvun oman elämänsä Harold Lloyd -pelle kuten RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund, heti vaatimassa kieltoa moiselle perustuslain takaamalle liikkumis- ja kokoontumisvapaudelle. Vai mitä on sanottava Haglundin ukaaksista hallitukselle, josta kertoo Yle jutussaan RKP:n Haglund: Ministerit eri linjoilla katupartioista, hallituksen otettava selvä kanta (8.1.2016):

Haglund katsoo, että katupartiotoimintaan liittyy selvä riski siitä, että se voi ennen pitkää johtaa oman käden oikeuteen ja väkivaltaan. – Siksi olisi täysin välttämätöntä, että hallitus yksiselitteisesti toteaisi tämän eikä antaisi enää tilaa tulkinnoille, hän toteaa. Haglund ja Nylander kertovat, että he aikovat jättää eduskunnassa kirjallisen kysymyksen katupartioiden toiminnasta. Kaksikko tulee kysymään, mikä on hallituksen kanta katupartiotoimintaan ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä katupartioiden suhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä keinoin – ja ah aina niin demokraattiset – Haglund ja kumppanit toivovat estävänsä lakien mukaan toimivat katupartiot. Vai kuvittelevatko he, että kun tuhatmäärin turvapaikkapummeja maahan päästänyt hallitus oikein ankarasti tuomitsee katupartiot, niin Odinin sotilaat ym. lopettavat kiltisti toimintansa? Suurimpana ongelma näyttää olevan se, että katupartioiden toiminta on esimerkki väärin sammutetusta tulipalosta ts. se voitaisiin poliittisen eliitin ja media piirissä pitkin hampain hyväksyä, ellei esimerkiksi jollain Soldiers of Odin -katupartion jäsenillä olisi siviilissä ns. väärä ideologia. 

Tragikoomisinta on tietysti virallisen vasemmiston ja sen liepeillä toimivien "vallankumouksellisten" apurahakapinallisten selkäydinreaktiot. Virallinen vasemmisto kuten Vasemmistoliiton  kansanedustaja Markus Mustajärvi ja demariedustaja Mika Kari vaativat Isä aurinkoisen hengessä jonkinlaista perustuslain vastaista katupartioiden kieltoa:

Katupartiotoiminta on kirvoittanut kannanottoja myös muista oppositiopuolueista: Myös vasemmistoliiton kansanedustaja Markus Mustajärvi on kertonut jättäneensä kirjallisen kysymyksen "ääriryhmien muodostamien katupartioiden toiminnasta". Hän muistuttaa tiistaisessa tiedotteessaan, ettei poliisin virkavastuulla oleva tehtävä kuulu vapaaehtoisille kodinturvajoukoille eikä muillekaan katupartioille. Haglundin ja Nylanderin lailla myös SDP:n kansanedustaja Mika Kari vaatii, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) tekisi selväksi hallituksen kannan katupartiointia koskevassa asiassa. – Katujen ja muiden julkisten paikkojen valvonta kuuluu poliisille eikä rasistisille kaarteille, Kari sanoo tänään iltapäivällä lähettämässään tiedotteessa.

Kyllähän se panee hymyilyttämään, että vasemmistolaiset, jotka ovat iät ja ajat halunneet ajaa alas poliisin resursseja, ovatkin nyt leuka pystyssä yhdessä kokoomuslaisen laki & järjestys -osaston kanssa puolustamassa poliisin valvontatoimintaa. Selvimmin tämä tulee esiin takku-tukkien nettisivuilla ja räyhäräähköjen punkfoorumeilla näkyvissä vuodatuksissa, joissa näiden punaporvarillisten syöttiläiden tekopyhä maailmakuva näyttäytyy kaikessa alastomuudessaan. Satunnainen sivustaseuraaja ei voi kuin ihmetellä, miksi väkivaltaista vallankumousromantiikaa hehkuttavat anarkistit ovatkin vihaamansa valtion väkivaltakoneiston puolella silloin, kun joku ei-vasemmistolainen taho harjoittaa kerrankin vapaaehtoista, valtiosta riippumatonta kansalaistoimintaa turvallisuuden lisäämiseksi. Selitys on yksinkertainen, sillä tekeepä ideologiseksi vastustajaksi nostettu ”äärioikeisto” mitä tahansa, sen täytyy olla aina pahapaha. 

Punaräähkät ylistävät myös vihaamaansa porvarillista valtamediaa silloin kun se käy kroonista ajojahtiaan kansallismielisiä vastaan. Myös "tasapuoliseen tiedonvälitykseen" keskittyvässä Ylessä poliittinen vihollinen on valittu ennalta-arvattavasti. Katupartiokysymyksessä se on nälvinyt ja kyseenlaistanut jatkuvasti Soldiers of Odin -ryhmää, eikä tiedotusjätiltä löydy järjestöstä ainoatakaan positiivista tarinaa. Sen sijaan Odinin sotilaita Joensuussa vastaan noussut Kyllikin Siskot -ryhmä sai heti myönteistä mediajulkisuutta ja Ylen juttu Kyllikin siskot haastaa Soldiers of Odinin katupartiot rakkauden sanomalla onkin nolon myötäkarvainen kiiltokuvatarina viidakkokuumeesta kärsivistä feministihaahkoista.

Kyllikkien väkinäisen humoristinen katupartio-performanssi ei silti poista itse ongelmaa eli nuorten kehitysmaalaisten miesten katujen anarkismia, oman käden oikeutta. Paljastuneiden rikosten valossa turvapaikkaturistit ovat todellinen ongelma. Ja sanotaanpa katupartioiden poliittisista kytköksistä mitä tahansa, niin tavallisten suomalaisten kannalta ne ovat monta kertaa enemmän turvallisuutta lisääviä kuin toisena vaihtoehtona oleva vapaana mellastavat afro-arabijengit. On todennäköistä, että valtamedioissa mainitut "tavalliset kansalaiset", jotka ovat huolissaan "katupartioiden lisäämästä turvattomuudesta", ovat tosiasiassa pieni joukko poliittisesti aktiivisia äärivasemmistolaisia ja monikultturistisia kynäilijöitä, jotka haluavat huoleksi naamioidulla propagandallaan mustamaalata poliittista vihollista ja ajaa samalla omaa suomalaiskaunaista agendaa. Toisaalta aina voidaan esittää kysymys, että jos kerran tilanne ei tyydytä vasemmistolaisia, niin miksi he eivät perusta omia puskaraiskauksia ja joukkokähmintöjä ennalta ehkäiseviä partioita. Me tosin emme jää pidättelemään tämän suhteen hengitystämme...

Jo järkikin sanoo, että Saksan ja Helsingin uudenvuodenyön tapahtumat olisi voitu estää, mikäli eurooppalaiset miehet uskaltaisivat puolustaa naisiaan. Suuri osa kansasta lienee asiasta yhtä mieltä, joskin valtamedian suojeluksessa olevat feministit saavat tässäkin kysymyksessä suhteettoman paljon tilaa esittää järjettömiä vasta-argumenttejaan. Kieroutuneessa ajattelussaan feministit näkevät valkoisten miesten tarjoaman suojelun "patriarkaalisena holhoamisena" ihanan upeille vahvoille naisille, minkä vuoksi ulkomaalaisten raiskausepidemian estämiseksi ei voida tehdä paljoakaan – siis niin kauan kuin osa naisista uskoo naistenlehtiin ja Peppi Pikätossuun. Tästä on taas seurannut se, että varsinkin monet nuoret kaupunkilaismiehet tuntuvat ajattelevan, että kun kerran apu ei kelpaa, mitä sitä sitten väkisin tarjoamaan missään muodossa.

Miksi feministinaiset eivät sitten ymmärrä omaa parastaan? Eniten miesten antamassa suojelussa feministejä hiertää se, että he eivät "koe olevansa" kenenkään naisia, vaan uskovat olevansa maan kamaralle tupsahtaneita xx-merkkisiä yksilöatomeja, joilla ei ole mitään kulttuurista ja geeneettiistä yhteyttä yhteisöönsä, joka tosin sattumoisin tuottaa heille kaikki mukavuudet ja hyvinvoinnin. Väärinkäsitysten välttämiseksi tämän kirjoittaja ei viittaa käsitteellä "meidän" feministien pahantahtoiseen uhripositiota uusintavaan tulkintaan, jossa valkoinen mies muka tahtoo omistaa naisen, vaan ilmaisu viittaa nimensä mukaisesti molempiin sukupuoliin, jossa eurooppalaisen miehen ja naisen perimä on yhteistä, yhdessä läpi jääkauden helvetin saavutettua; jos jompi kumpi lahjoittaa oman puolikkaansa toisrotuisille, kyse on yksiselitteisestä petoksesta, kymmenien tuhansien vuosien geneettisen ketjun katkaisemisesta. 

Värillisille geneettisen itsesuojelun, etnosentrismin, ikuinen viisaus on ollut aina itsesäänselvyys toisin kuin elämän kovista laeista vieraantuneille valkoisille, jotka väliaikaisen hyvinvointinsa harhauttamina pyörittelevät aikansa kuluksi universaaleja abstraktiota "yhteisestä ihmisyydestä" ja "ainutlaatuisesta ihmisyksilöstä". Samasta syystä feminisoituneen liberaalin kohtaama kulttuurien ristirita johtaa älyllisesti koomiseen tasapainoiluun silloin kun Eurooppaan kotiutuneet arabit puhuvat "meidän naisista" juuri siinä sovinistisessa mielessä, jolla feministit uskottevat itselleen valkoisten miesten tyypillisesti puhuvan naisista. Feministit ja "anti"-rasistit eivät nouse takajaloilleen kun avoimen patriarkaalista puhetta ja tekoja tuottaa arabi, vaan he pitävät sitä hyväksyttävänä tapana, koska se kuuluu aina oikeassa olevien ulkomaalaisten kiehtovan autenttiseen kulttuuriin. Se, että feministit ylipäätään yrittävät selitellä värillisten sovinistisia puheita ja tekoja on poikkeuksellista, sillä tutumpi strategia heille on ollut asiasta vaikeneminen. Feministit ovatkin kaikkialla länsimaissa olleet lähes täysin hiljaa uudenvuodenyön tapahtumista Itävallassa, Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa, sillä he ovat ymmärtäneet, että heidän vain länsimaisen miehen kyykyttämiseen tähtäävässä ohjelmassa tietyistä ristiriitaisista asioista vaikeneminen on kultaa kuten Henry Laasanen paljastaa blogitekstissään Feministien radiohiljaisuus Saksan ahdisteluista.

Vikaa on silti sysissä ja sepissä, lällyissä miehissä ja äijämäisissä naisissa. Maahantunkeutuminen ja siitä seuraava muukalaisten arkiterrori voidaan tyrmätä alas vain jos suomalaiset, ja eurooppalaiset ylipäätään, ymmärtävät, että oma elintila ei ole tullut annettuna eikä sitä ylläpidetä ilman taistelua. Muutoin kohtalona on hukkuminen värillisen enemmistön kansojen mereen, joka on ruskeassa sameudessaan sama kuin globaali haiseva Kalkutta. Katupartiot ovat terve merkki siitä, että kansan ja kansalaisten koskemattomuudesta pidetään huolta. Siksi jokaisen suomalaisen pitäisi antaa niille varaukseton tuki ja esittää sopivaksi katsomallaan tavalla vastalause poliitikoille, jotka yrittävät sekä moraalisesti että "laillisesti" estää tällaisen terveen kansalaistoiminnan.