tiistai 23. marraskuuta 2010

YLEN UUSI NIMITYS TAKAA GLOBAALIN ENEMMISTÖN NÄKÖKULMAN



Gunilla Ohls on Yleisradion uusi strategiajohtaja, toimitusjohtaja Lauri Kivisen oikea käsi. Hän on taustaltaan Hankenin diplomiekonomi, joka on suorittanut toimittajaopintoja Tukholmassa. Hänellä on pitkä työkokemus muun muassa Ruotsin SVT:llä ja SR:llä sekä Yleisradion ruotsinkielisellä puolella.

Verkkouutiset kertoo 21.11.2010:

Yleisradion uusi strategiajohtaja Gunilla Ohls katsoo, että Ylessä voidaan kiintiöidä tehtäviä maahanmuuttajille.

Vuoden alusta Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivisen oikeaksi kädeksi nousevaa Gunilla Ohlsia on haastatellut Hufvudstadsbladet.

Haastattelussa todetaan, että "Ylen demokraattiseen tehtävän perusteella Ohls katsoo tarvittavan konkreettisia toimia. Suomi monikulttuurisena yhteiskuntana asettaa vaatimuksia sekä valistukselle että palveluille, kyse on siitä mitä Yle niistä hoitaa".

Tulevan strategiajohtajan mukaan uusia kulttuureita esittelevien erityisohjelmien aika on ohi. Sen sijaan pitää "maahanmuuttajataustaisille ihmisille valmistella paikkoja hallitushuoneissa ja eetterissä".

- Tarvitsemme myös vahvaa ulkomaiden seurantaa osoittaaksemme, miltä maailma näyttää, ja sillä tavoin lisätäksemme tänne tulevien ihmisten ymmärrystä, Gunilla Ohls sanoo.

- Tilanteen muuttaminen voi vaatia esimerkiksi kiintiöityjä hallituspaikkoja. Joskus tarvitaan painetta ylhäältä, jotta saadaan aikaan muutosta.

Ohlsin haastattelun mukaan "uusien rekrytointien kautta maahanmuuttajataustaisista ihmisistä, aivan kuten Ruotsissa, tulee osa työtiimejä. Päivittäisessä työssä toimittajia voidaan kehottaa haastattelemaan asiantuntevia maahanmuuttajia, ei vain maahanmuuttajia maahanmuuttajan roolissa".

torstai 4. marraskuuta 2010

Ruben Stiller (Yle) kannattaa Halla-ahon sensuroimista


Ruben Stiller, sensuurin kannattaja, muslimien palvelija




Ruben Stiller:

Kun hän kutsuu erästä uskontoa pedofiliauskonnoksi, niin eikö tästä nyt seuraa, että hän samalla ikään kuin pyrkii leimaamaan kaikki uskonnon kannattajat pedofilian kannattajiksi? Että tässä ei ole mun mielestä edes kysymys, jo pelkästään tällä lausumalla, ihan pelkästään uskonrauhan rikkomisesta, vaan minusta, maallikosta, tuntuu siltä, että tämä on myös vähän kiihotusta kansanryhmää vastaan, lievästi sanoen.

Ihmettelen myös semmoista kummallista konsensusta, jota on ollut muun muassa suomalaisessa mediassa, että tämän ei olis pitänyt mennä oikeuteen, tämän jutun. Että nää pitäis kansalaiskeskustelussa hoitaa, nää hommat. Missä se raja sitten vedetään, jos ei oikeusasteessa?


Ruben Stiller siis kannattaa sitä, että mielipidekirjoituksesta on seurauksena poliisikuulustelu, syyte ja rikosoikeudellinen rangaistus.

Ruben Stiller vastustaa sananvapautta ja kannattaa sensuuria.


Ruben Stiller haluaa kieltää islamin arvostelun rikosoikeudellisten rangaistusten uhalla.

Tällaista islamilaista vihapropagandaa tuotetaan sinun verovaroillasi.

Sinä maksoit tämän ohjelman, jossa
Ruben Stiller vaatii islamin arvostelun kieltämistä. Sinun kukkarostasi maksettiin Ruben Stillerille palkkaa siitä, että hän ilmoittaa kannattavansa muslimien sensuurivaatimuksia. Sinun rahoistasi kustannetaan propagandaa sensuurin puolesta.



Ruben Stiller:

Yksi asia, mitä ei sanota ihan suoraan, on se, että tästä pelätään kansainvälistä selkkausta. Jos te ajattelette, mitä tää Tanskan pilapiirroskohu oli, niin jos Suomessa nyt yks kaveri sanoo, että tietty uskonto on pedofiliauskonto, niin sehän on ihan yhtä suuri loukkaus, ellei suurempi.

Ruben Stiller siis sanoo kannattavansa islamilaisten terroristien esittämiä sensuurivaatimuksia.

Islamilaiset terroristit uhkailivat Tanskaa, koska Tanskassa oli julkaistu Muhammad-karikatyyreja. Ruben Stiller sanoo pitävänsä vielä niitä Muhammad-pilakuviakin pahempana loukkauksena muslimeja kohtaan, että yksi ihminen Suomessa on sanonut islamia pedofiiliuskonnoksi.

Tämän perusteella Stiller katsoo olevan "kansainvälisen selkkauksen" välttämiseksi tarpeen sensuroida Halla-ahon kirjoituksia.

Stiller siis asettuu
islamilaisten terroristien esittämien sensuurivaatimusten puolelle.

Stiller nuolee muslimien persettä. Stiller alistuu terroristien vaatimuksiin. Stiller palvelee terroristeja. Stiller on terroristien lakeija, maanpetturi, dhimmi, muslimien orja.

Tästä hyvästä Stillerille maksetaan palkkaa sinun verorahoistasi.



lauantai 23. lokakuuta 2010

Yle kannattaa neuvostotyylisiä poliittisia oikeudenkäyntejä


Svenska Yle 22.10.2010 16.59:


Bland riksdagsvalskandidaterna finns också andra som har gjort sig kända för främlingfientliga uttalanden. Halla-Aho har i tingsrätten dömts för brott mot trosfriden. Frågan behandlas som bäst i hovrätten och åklagaren vill se honom dömd för hets mot folkgrupp. Också James Hirvisaari står åtalad för hets mot folkgrupp, han är riksdagsvalskandidat från Asikkala.

Ingemo Lindroos
Yle Nyheter


Nämä poliittiset syytteethän ovat molemmille vain meriitti.

Yle kuitenkin puhuu näistä syytteistä ikään kuin ne olisivat jotenkin häpeäksi. Yle siis kannattaa sensuuria ja poliittisia tuomioita.

Yle kannattaa Neuvostoliiton järjestelmää, jossa ihmisille annetaan rikosoikeudellisia tuomioita heidän poliittisista mielipiteistään.



sunnuntai 3. lokakuuta 2010

YLEN VALIKOIVAA VIHAAMISTA

21.00 Inhimillinen tekijä

Netin pimeä puoli. Miksi netin vapaa sana kääntyy vihaksi, uhkailuksi ja raiskauskehotuksiksi? Anne Flinkkilän vieraina aktivisti Akuliina Saarikoski, kansanedustaja Minna Sirnö ja tutkijatohtori Päivi Tiilikka.


Tampereen yliopiston punaisen toimittajakoulun opit näkyvät ehkä parhaiten samaisen kaupungin tv-kanavalla, jossa käydään edelleen vuoden 1918 sisällissodan taisteluja, vaikka tappavat pyssyt ovatkin vaihtuneet myrkyllisen valheelliseen kieleen.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Yle Lahden päällikkö Päivi Kuisma haistattelee Perussuomalaisille


Yle Lahden päällikkö Päivi Kuisma



Yle Lahden päällikkö Päivi Kuisma haistattelee Lahden seudulla sijaitsevan Asikkalan kunnanvaltuutetulle James Hirvisaarelle (ps) ja tämän äänestäjille:

Ehdokkaan ei tarvitse liikauttaa ahteriaan kotoaan minnekään. Riittää kun istuu tietokoneen ääressä, kirjoittaa nettipalstallaan ala-arvoisia juttuja mahdollisista maahanmuuttajista ja kerää äänisaaliin tulevaisuudestaan epävarmoilta, pärjäämisestään huolestuneilta tai yhteiskuntavihaa potevilta ihmisiltä.

Tällä menetelmällä eli viholliskuvien rakentelulla asikkalalaispoliitikko nousi kaksi vuotta sitten Asikkalan kunnanvaltuustoon toiseksi suurimmalla äänimäärällä.

Ja meno sen kun jatkuu. Kyseisenlainen toiminta tuntuu uppoavan yhä paremmin, kun on välineenä netti, jossa sana leviää kulovalkean tavoin ja mustamaalaamisella on vähän jos ollenkaan rajoja.

Kyseinen asikkalalaisvaltuutettu on nyt perussuomalaisten kansanedustajaehdokas ja kerää netissä suuria faniryhmiä niin sanotuilla maahanmuuttajakriittisillä kirjoituksillaan. Hän kertoo nettisivuillaan muun muassa niinkin merkityksellisestä yhteiskunnallisesta ongelmasta kuin turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista.

Näillä viesteillään perussuomalaisten ehdokas peittoaa Facebook-fanien määrässä maan ykköspoliitikot.

Yhtään ei perussuomalaisten ehdokkaan suosiota näytä haittaavan se, että hän joutuu vastaamaan kirjoituksistaan Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Hän jopa ylpeilee nettikirjoituksissaan sillä, että syytemääräys sananvapausrikoksesta on tullut niinkin korkealta taholta kuin apulaisvaltakunnansyyttäjältä.

Jotain häpyä sentään löytyy?

Tai ehkä käräjäoikeusjutusta on jotakin haittaa esimerkiksi perussuomalaisten vaali-imagolle. Perussuomalaiset kun yrittävät ainakin puoluejohtonsa suulla pysyä tiukasti erossa kaikenmaailman rasisteista ja muukalaisvihaajista.

Ei kai asikkalalaisvaltuutetun käräjäoikeusjutun käsittelyä olisi siirretty avustajan pyynnöstä huomisesta tuonnemmaksi, jollei siitä olisi haittaa juuri nyt käytävälle arviolle siitä, edustavatko perussuomalaiset rasismia.

Rasismiksi sanotaan sellaista ajattelutapaa, jonka mukaan muun muassa maahanmuuttajat ovat etnisen taustansa vuoksi niin sanottuja oikeita suomalaisia huonompia ja siksi heitä ei saa kohdella perinteisten suomalaisten kanssa tasa-arvoisesti. Mieluummin heitä ei saa edes päästää maahan.

Asikkalalaisvaltuutetun mielipiteet ja edesottamukset osoittavat omalta osaltaan, että jauhot perussuomalaisten pussissa eivät ole puhtaat ja siksi syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan sopii huonosti perussuomalaisten vaalikampanjakuvaan.

YLE Lahti / Päivi Kuisma



Onko tämä sellaista asiallista journalismia, jota on tarkoitus kustantaa tv-lupamaksurahoilla ja Ylelle niiden lisäksi annetuilla ylimääräisillä budjettimäärärahoilla?

Kommentteja yleisönosastosta:

Hoopotus, tänään klo 12:03

Päivää.
Mikähän on toimittajan puoluekanta. Kirjoitus oli siihen malliin ennakkoasenteinen että ihmettelen vain ?.
Tälläinen valtakunnallinen mustamaalaus, valitettavasti tuo vain lisää ääniä Perussuomalaisille.


Kimmo Veijalainen, tänään klo 12:19

"Rasismiksi sanotaan sellaista ajattelutapaa..." joopa joo. Rasismiksi sanotaan nykyään ihan mitä tahansa kirjoittelua tai muuta ajatusten esiintuontia, jossa ei ylistetä toiseutta ja koeteta alentaa suomalaisuutta ja varsinkin suomalaista miestä.
Rasismivouhottajille rasismi on aina yksisuuntaista, valkoisen heteromiehen muihin kohdistamaa. Todellista suomalaista rasismia on syrjiä niitä, jotka tämän monikulttuurihulluuden kulut maksavat. YLE on kokonaisuutena rasistisempi kuin kymmenen Hirvisaarta.


Ennakkoluuloton, tänään klo 12:22

Miksi ennakkoluuloisen ihmisen mielipidekirjoitus julkaistaan uutisena?


Topelius, tänään klo 12:24

1) Hirvisaarta ei vielä ole tuomittu mistään ja Suomessa on syyttömyysolettama.

2) Minkälaisina ali-ihmisinä kirjoittaja oikein pitää "tulevaisuudestaan epävarmoja" ja "pärjäämisestään huolestuneita" ihmisiä? Enpä ole aikoihin lukenut ylimielisempää tekstiä.

3) Pitäisikö kirjoittajan mielestä internetissä tapahtuva vaalikampanjointi kieltää? Maailma muuttuu ja internet-kampanjointi on tullut jäädäkseen. Se on itse asiassa lisännyt demokratiaa ja parantanut sananvapauden toteutumisen edellytyksiä, toisin kuin kirjoittaja antaa ymmärtää.

4) Myös muilla puolueilla tulee olemaan vaaleissa maahanmuuttokysymykseen keskittyviä ehdokkaita (esim. Vihreiden Husein Muhammed). Pitäisikö maahanmuutosta kiinnostuneet poliitikot kirjoittajan mielestä kieltää?


Oula Lintula, tänään klo 12:45

Onko todella julkisrahoitteisen median tehtävä laatia poliittisesti värittyneitä mustamaalausjuttuja oppositiopuolueiden edustajista osana uutistoimitusta?

Ja vielä joidenkin mielestä pitäisi jotain mediamaksua maksaa tällaisen tukemisesta?

Mitä tulee kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, niin kyseessä on sananvapautta olemassaolollaan halventava pykälä, jolla ei ole mitään tekemistä esim. kansanryhmää vastaan kiihottamisen kanssa. (Siis sellaisen toiminnan, jonka seurauksena joku todistetusti kiihottuu kansanryhmää vastaan.)


marja, tänään klo 12:53

Ilmeisesti tämänkin vihakirjoituksen sylkäisemän toimittajan palkka maksetaan tv-maksuista saaduilla rahoilla, ainakin minun osaltani rahoittaminen loppui tähän.


Tavallinen tallaaja, tänään klo 13:23

Epämukavaa lukea artikkelia, jossa toimittajan mielipiteet esitetään faktoina. Artikkeli näyttää minusta olevan pelkkä hyökkäys perussuomalaisia vastaan -- enkä itse edes tue perussuomalaisia.

On myös hyvin ikävää, että maahanmuuton rajoituksia kannattavat leimataan artikkelissa rasisteiksi. Itse kannatan aika tiukkoja maahanmuuton rajoituksia, mutta en todellakaan ole rasisti.

Täytyy muistaa, että rajoituksien tarkoitus ei ole pitää ihmisiä poissa, vaan varmistaa, että maahan muuttavilla on mahdollisuus integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Liian suuret muuttoaallot näyttävät eurooppalaisissa kaupungeissa tuottavan suuria ongelmia; meitä lähin ongelmakaupunki lienee Malmö.

Suomessa tilanne on siksikin ikävä, ettei meillä ainakaan vielä järjestetä maahanmuuttajille tarpeeksi suomenkielen ja -kulttuurin koulutusta.

Minusta tuntuu, että useimmat suomalaiset "rasistit" eivät itse asiassa pidä maahanmuuttajia huonompana, vaan ovat vain peloissaan tai vähintäänkin varuillaan. Jos maahanmuuttajille järjestettäisiin tarpeeksi koulutusta, jotta jokainen oppisi suomen kielen (ja ehkä kulttuurinkin perusteet), uskon että pelot hälvenisivät selkeästi maaseudullakin. Valitettavasti vain Suomessa ei ole poliittista tahtoa järjestää tarpeeksi tuollaista koulutusta, eikä maahanmuuttajilta edes haluta vaatia kielen tai kulttuurin hallintaa.

Olisi erittäin tärkeää kuunnella hyvin sopeutuneiden maahanmuuttajien kokemuksia ja mielipiteitä, eikä tehdä oletuksia ja poliittisia päätöksiä musta tuntuu -tuntumalta.






torstai 9. syyskuuta 2010

Päivän kolumni: Akuliina Saarikoski




Akuliina Saarikoski:
1968 ampui miesvihaaja, kyltymätön feministi Valerie Jean Solanas Andy Warholin. Hän ei osunut tarpeeksi hyvin. ”Teko oli moraalinen” Solanas sanoi myöhemmin. ”Oli moraalitonta etten osunut.”

Siinä se on. Teko, jolla ei oikeastaan ollut merkitystä. Ja teko, jolla on kaikki merkitykset mitä mikään teko voi saada.
Solanas puhuu meille. Hän kirjoittaa SCUM-manifeston vuonna 1967. SCUM tulee sanoista society for cutting up men. Se on metaforinen kirjoitus maailmanhistoriasta. Se on feministinen painajainen. Se on totta.

Miksi Yle palkkaa tuollaisia ihmisiä tekemään radio-ohjelmia?

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

FST:n SPOTLIGHT OSA II

FST5, klo 21.00 Spotlight: Käännytä ja unohda

Pitääkö Suomen vastaanottaa kaikki pakolaiset vai auttaa heitä kotimaissaan? Auttaa kotimaassa - linja on ollut vallitseva jo kauan. Mutta mitä Suomi tekee konkreettisesti paikan päällä, unohdetuissa maailman kolkissa? Keskustelu.


(teksti julkaistaan pian)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

YLEN OHJELMATARJONNASSA ON VAIN YHDENLAINEN YHTEISKUNNALLINEN NÄKEMYS: PUNALIBERAALI

TV2, 1.9.2010, klo 22.50 Dokumenttiprojekti: Mustaa ja valkoista

Rasismi elää edelleen USA:n etelävaltioissa. Morgan Freeman päätti yrittää murtaa rasismin traditioita entisen koulunsa päättäjäistanssiaisissa. O: Paul Saltzman, Kanada 2008



Dokumenttiprojekti jatkaa lempiteemallaan rasismilla, joka valtamedian virallisen näkemyksen mukaan tarkoittaa oletusarvoisesti vain valkoisten harjoittamaa rotusortoa, mikä loogisesti loppuun ajateltuna on aika rasistinen oletus tietyn populaation kulttuurisesta ja rodullisesta erityispiirteestä. Dokumenttiprojektin Mustaa ja valkoista (Prom Night in Mississippi, 2009) on juuri tällainen ohjelma, jossa tätä rasistista diskurssia uusinnetaan (huutonaurua sosiologien kielimagialle).

Ohjelman tuotantotiedot eivät myöskään luvanneet hyvää kun tuotantomaana on poliittisesti korrektin pehmeän totalitarismin Kanada ja ohjaajana liberaali juutalainen Paul Saltzman.

Dokumentti kertoo parintuhannen asukkaan Charlestonin pikkukaupungista Mississippissä, jonka kuuluisin asukas on Oscar-palkittu musta näyttelijä Morgan Freeman. Juuri hänen ideana oli lopettaa kaupungin lukion päättäjäistanssiaisten traditio, jossa mustilla ja valkoisilla on omat tanssiaiset. Perinne yritettiin lopettaa jo vuonna 1997, mutta silloin koulun johto vastusti ajatusta vedoten opiskelijoiden vanhempien tahtoon. 11 vuotta myöhemmin koulun johto oli jo pehmitetty Freemanin idealle ja ainoastaan valkoisten oppilaiden vanhempien väitettiin enää vastustavan ajatusta. Kun Freeman tuli kameroiden räiskyessä esittämään uudelleen ideansa koulun voimistelusalissa, ei yksikään oppilas esittänyt vastalausetta. Vaivautuneista ilmeistä päätellen erimieltä olevia oli paikalla, mutta kelläpä murrosikäisellä oppilaalla olisi ollut riittävästi itsetuntoa uhmata kameroiden edessä liberaalia integraatiopolitiikkaa, jota vielä puolustaa maailmankuulu elokuvanäyttelijä. Kun tämä monissa Hollywood-elokuvissa kliseistä Vanhaa viisasta mustaa miestä näyttellyt nykyajan Setä-Tuomo tarjosi vielä maksavansa tanssiaisten kaikki kulut, olivat epäilevät Tuomaatkin jo valmiit osallistumaan monikulttuuriseen lavastukseen.

Dokumentissa haastatellut nuoret korostivat, että uusi sukupolvi on vapaa (valkoisten) vanhempien ”ennakkoluuloista”. Vaikka dokumentissa ollaan syvässä etelässä, valkoisten nuorten asenteissa näkyi silmiinpistävästi integraation synnyttämän uuden koulujärjestelmän ja Hollywoodin indoktrinaation vaikutus, mikä ilmeni ulkoa opituissa kliseissä, joissa halveksutaan ”punaniskoja” ja ihannoidaan ”viileitä” mustia. Dokumentin nuorten asenteissa paljastui konkreettisesti postmodernin länsimaisen kulttuurin mentaalinen malli, jossa sosiaalista hyväksyntää hakevat valkoiset nuoret potevat syyllisyyttä omasta etnisestä identiteetistään. Esimerkiksi eräs haastateltu nuori tunsi syvää itseinhoa sen vuoksi, että joku hänen esi-isistään oli omistanut orjia, vaikka tilastollisesti on erittäin epätodennäköistä, että satunnaisen amerikkalaisen esivanhemmissa olisi orjanomistajia, sillä heitä oli aikoinaan vain 10 % kaikista valkoisista. Silti syyllisyyden taakkaa orjuudesta langetetaan kaikkien valkoisten päälle, jopa niiden valkoisten, jotka ovat muuttaneet Yhdysvaltoihin orjuuden lopettamisen jälkeen! Tämän mallin täydellinen peilikuva näkyy dokumentin mustissa nuorissa, jotka ovat puolestaan oppineet ylpeän aggressiivisen asenteen, koska heille on vuosikausia valheellisesti opetettu, että heidän huonompi asemansa johtuu vain ja ainoastaan orjuudesta ja rasismista.

Katsojalle ei jää epäselväksi, ketkä on tarkoitettu dokumentin pahiksiksi. Valkoisten vanhempien huoli lapsistaan tuli haastatteluissa selväksi, mutta vain tarpeeksi laajakatseinen katsoja saattaa ymmärtää huolen todellisen syyn. Dokumentin alussa nimittäin mainittiin, että Charlestonin asukkaista vain 30 % on valkoisia ja kaikki loput mustia, joten on ymmärrettävää, että valkoiset vanhemmat näkivät Freemanin propagoiman pakkointegraation kulttuurisena ja etnisenä uhkana yhteisölleen. On vaikea kuvitella, että täydellisesti turmeltuneen Hollywoodin punaliberaali sanansaattaja olisi ryhtynyt dokumenttiin, mikäli hänen kotikaupunkinsa vähemmistönä olisi ollut valkoisten sijaan meksikolaiset tai aasialaiset. Päällepäin näkyvästä suvaitsevaisuuden ja integraation sanomasta huolimatta dokumentin todelliseksi agendaksi paljastui sota valkoista identiteettiä ja itsesäilytystä vastaan, sillä Morgan Freeman tuli itsekin lipsauttaneeksi, että yhteiset tanssiaiset mahdollistavat jatkossa mustien ja valkoisten – etenkin mustien poikien ja valkoisten tyttöjen - kanssakäymisen aina sukupuolisuhteeseen asti. Biologista sodankäyntiä tämäkin.

Kun tanssiaiset sitten lopulta järjestettiin, tehtiin se musiikkia myöten pelkästään mustan kulttuurin ehdolla. Valkoiset nuoret altistettiin heille vieraalle aggressiiviselle ja holtittomalle seksuaaliselle kulttuurille, joka manifestoituu primitiivisessä rap-musiikissa. Tanssiaisiin perinteisesti kuuluvaa aidosti eurooppalaisperäistä musiikkia kuten wienervalssia ei kuultu. Valkoisten vanhempien huoli jälkeläistensä identiteetin säilymisestä oli tämän vuoksi täysin perusteltua. Tällä pakkointegraatioteatterillaan ohjelmantekijät halusivat epäsuorasti kieltää kokoontumisoikeuteen ja yhdistyslakiin kuuluvan perusoikeuden, jonka mukaan yhteisö saa itse päättää jäsenistään ja kokoontumisistaan. On moraalisesti tuomittavaa, että Morgan Freeman kumppaneineen syyllistämällä ja lahjusta (tanssiaisten kustantaminen) avuksi käyttäen painosti alaikäiset valkoiset nuoret yhteisiin tanssiaisiin vanhempien vastustuksesta huolimatta.

On vaikea arvailla mitä Ylen päässä on ajateltu, kun he ovat hankkineet tämän dokumentin muotoon puetun propagandanäytöksen. Indoktrinaatio on ohjelmassa niin läpinäkyvää, että se saattoi jopa lisätä rotukysymykseen vielä epävarmasti suhtautuvan katsojan kielteistä asennetta monikulttuurista integraatiopolitiikkaa kohtaan. Kuten niin monen muunkin tämän kaltaisen ohjelman kohdalla, dokumentin hankkijat ovat todennäköisesti halunneet vain vahvistaa niiden katsojien maailmankuvaa, jotka jo syleilevät monikulttuurista ideologiaa ja uskovat tulevaisuuden suklaanruskeaan yhden kulttuurin utopiaan.



FST5, 1.9.2010, klo 21.00 Spotlight: Turvapaikkaloton häviäjät

Valbone ja Nimon eivät saaneet turvapaikkaa Suomesta vaikka heitä uhkaa kunniamurha kotimaassaan. Tänään he elävät pelossa ja piileskellen Kosovossa. Spotlight tapasi heidät piilopaikassaan.



Ylen ruotsinkieliset kanavat televisiossa ja radiossa kuluttavat yhtiön budjetista 25 %, vaikka ruotsinkielisten osuus maamme väestöstä on tällä hetkellä vain 4,5 %. Lisäksi FST:n ohjelmia seurataan vähemmän kuin tuo 4,5 %:n väestöosuus, sillä esimerkiksi suurimmassa ruotsinkielisessä väestökeskittymässä Pohjanmaan rannikolla katsotaan enimmäkseen Ruotsin valtion tv-kanavia. FST5 tv-kanavan ohjelmat ja sarjat ovat suurimmaksi osaksi samoja mitä näkyy Ruotsin puolella, joten se ei tarjoa suurtakaan lisäarvoa rannikon ruotsinkielisille. Kanavan oma tuotanto puolestaan myötäilee Ruotsalaisen kansanpuolueen linjaa: valikoivaa suvaitsevaisuutta ja vähemmistöfetisismiä.

Suomenkielisen A-Studion vastine Spotlight on ajankohtaisohjelma, joka keskittyy usein Ankkalinnan sisäisiin ”ongelmiin”, mutta silloin kuin teemat ovat kansallisia koskevat ne yleensä maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen asioita – RKP:läisestä näkökulmasta tietenkin.

Maahanmuuttoa kannattavien keskuudessa järkevin keskustelustrategia on vaikuttaa pelkästään tunteisiin, sillä pysyttäytymällä järki-argumenteissa jäädään väistämättä alakynteen. Spotlight-ohjelman tekijät ovat ymmärtäneet tämän, sillä Turvapaikkaloton häviäjät -ohjelman keskiössä on yksilön näkökulma, eikä esimerkiksi vapaan maahanmuuton seuraukset koko Suomen kansalle.

Puolituntinen ohjelma kertoi kosovolaisesta uskonnollisesta sekaparista, joka pakeni sukujensa kunniamurha-uhkailujen ja väkivallan vuoksi Suomen Oravaisiin vuonna 2008. Pariskunnan nainen, Valbone, on muslimi ja hänen miehensä Nimon kuuluu albaanien 10 %:n katoliseen vähemmistöön. Vaikka sukulaiset olivat uhanneet kumpaakin, niin kenellekään ei liene yllätys, että vain muslimiperheen Valbonea oli myös pahoinpidelty. Ohjelmassa haastateltu Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo totesi, että pariskunnan turvapaikkahakemus oli hylättävä, koska kansainvälinen pakolaissopimus ei suo turvapaikkaoikeutta kunniamurhauhan vuoksi. Toimittaja Minna Knus-Galánin ilmeestä ja jatkuvasta inttämisestä päätellen tämä on suuri kosminen vääryys. Närkästystä lisäsi tieto, että Helsingin hallinto-oikeus teki valituksesta kieltävän päätöksen ja pariskunta joutui muuttamaan takaisin kotimaahansa. Vaikka toimittaja ei sanonut asiaa ääneen, antoi ohjelma ymmärtää, että suomalaisten on otettava vastuu albanialaisten normeja rikkovan pariskunnan vapaasta valinnasta ja annettava heille turvapaikka. Loogisesti loppuunvietynä kaikki maailman kunniaväkivallan uhan alla elävät pariskunnat pitäisi lennättää Suomeen elätettäviksi.

FST5:n ohjelmapolitiikan mukaan kärsivän yksilön etu menee kaiken edelle, vaikka sen johdonmukaisesta seuraamisesta kokonaiset populaatiot yksilöineen joutuisivat kärsimään. Subjektiivinen oikeus johtaa väistämättä umpikujaan, sillä maailmasta ei lopu koskaan kärsimys ja rutina. Ilmeisesti FST5 ja sitä tukeva RKP:n johto ajattelevat, että sokean humanismin antihumaanit seuraukset kiertävät heidät kaukaa ja laskun maksaa tyhmät tsuhnat. Voin sanoa, että he ovat tässä uskossaan väärässä.




YLE TEEMA, 1.9.2010, klo 20.00 Kevään 17 hetkeä
1/12. Sodan viimeisenä keväänä liittoutuneiden joukot iskevät joka rintamalla, ja osa Saksan joukoista tietää jo kohtalonsa. Moskovaan kiirii viestiä salaisista neuvotteluista. Kuka pettää ja ketä?


YLEn TEEMA mainostaa tänään alkanutta värilliseksi editoitua 12-osaista neuvostodraamaa Kevään 17 hetkeä katsojien toiveuusintana. En tiedä millä kriteerein Teema päättää suostua katsojien toiveuusintoihin, mutta epäilen vahvasti, ettei kovin suuri katsojasegmentti ole toivonut tätä uusintaa ja sekin joukko on valikoinut varsin suppeasta homogeenisesta ryhmästä eli vanhoista taistolaisista, jotka haluavat nostalgiatripin 1970-luvulle. Tämän katsojaryhmän toiveen toteuttaminen tulee tuskin YLE WATCH -blogin seuraajille yllätyksenä, sillä onhan (moni)kulttuurikanava Teeman väki enimmäkseen samaa vanhaa taistolaisporukkaa kuin toiveen esittäjätkin.

Ensijakson perusteella verkkaisesti etenevä sarja on taattua ”neuvostolaatua”, mikä saattaa olla nuorelle katsojalle eksoottinen katsojakokemus. Moralistiselta asetelmaltaan sarja tulee tuskin eroamaan lukuisista vastaavista amerikkalaisista ja englantilaisista kyhäelmistä. Silmiinpistävin ero lienee se, että sarjaan ei ole ainakaan ensijaksojen esittelyiden perusteella tungettu amerikkalaisista sotasarjoista tuttua pakollista holokausti-teemaa. Tarkkanäköinen voi kuitenkin omaksi nautinnokseen bongata ideologisia painotuksia, jotka eivät ole tuttuja länsimaisista sarjoista. Jo ensimmäisessä jaksossa sarjan päähenkilö SS-Standartenfűhrer Max Otto von Stirlitz, joka on todellisuudessa neuvostovakooja, keskustelee ravintolassa filosofisesti papin kanssa kristinuskosta ja kansallissosialismista. von Stirliz ajaa papin moraalifilosofiseen umpikujaan osoittamalla, että myös kristinusko perustuu fanaattisuuteen ja suvaitsemattomuuteen. Tällaiset näennäisen merkityksettömät mutta indoktrinaation kannalta tärkeät arkiset keskustelut sopivat hyvin kristinuskoa vastustavien kommunistien ideologisiin intresseihin.

Sarjana Kevään 17 hetkeä on pelkkä kuriositeetti, vaikkakin jälleen hyvä tekosyy märehtiä natsismia, tällä kertaa neuvostoliittolaisesta näkökulmasta.


YLE TV1, 1.9.2010, klo 19.00 Historiaa: Stalinin viimeinen juoni

Tammikuu 1953. Kuolemansa aattona Stalin kehittää mielessään vielä yhden vihollisen: juutalaiset lääkärit. O: Philippe Saada. T: Roche Productions, Ranska.



Ranskan valtion elokuvayhtiön tuottama ja juutalaisten kansanmurhayrityksen muistoa vaalivalle USC Shoah Foundation Institute for Visual History and Education -järjestön propagandamateriaaliksi tarkoitettu dokumentti Stalinin viimeinen juoni (Stalin’s Last Plot, 2009) on historiallisen evidenssin perusteella varsin yksipuolinen yritys valkopyykätä juutalaisten osuus Neuvostoliiton korkeimman johdon valtataistelusta 1950-luvun alussa. Ohjelman asiantuntija Jonathan Brent ja monet haastatellut kuten Natalja Rapoport ovat juutalaisia, joten heidän suustaan kuultiin vain yhdenlainen tulkinta Stalin väittämästä juutalaisten lääkärien salaliitosta. Ohjelman tulkinta tapahtumien kulusta noudattelee tuttua valtamedioiden narratiivia, jossa totalitääriset vallanpitäjät valehtelevat, juonittelevat ja lavastavat juutalaiset syntipukeiksi pitääkseen tietämättömän kansan tyytyväisenä. 


Katsoja samaistuu usein uhriin, ja länsimaissa ikuisen pyhän uhrin paikan on ominut itselleen juutalainen. Siksi Ylen punaliberaaleille ohjelmanhankkijoille ja toimittajakunnalle olisi mahdotonta lähettää kansalaisille dokumentti bolshevismin juutalaisista juurista tai juutalaisjohtoisen bolshevikkipuolueen suorittamasta yli viisi miljoonaa henkeä vaatineesta ukrainalaisten kansamurhasta vuosina 1932–33. Näiden kansanmurhien ja terrorin uhrien äänet eivät kaiu Ylen lähettämistä dokumenttiohjelmista.

Syy, mistä saamme kiittää Yleisradiota jatkuvasta holokaustiteollisuuden tukemisesta, on elokuvaohjaaja ja -tuottaja Jarmo Jääskeläisen 1990-luvun alussa aloittama Ylen Dokumenttiprojekti. Vielä 1980-luvulla holokaustista ei nähty montakaan tv-ohjelmaa yksinkertaisesti siitä syystä, ettei teema koskenut suomalaisia ja Suomen historiaa kuten ei edelleenkään. Sosialistisessa Puolassa elokuvaa 1960-luvulla opiskellut Jääskeläinen muutti Dokumenttiprojektin myötä tilanteen täysin. Ei liene sattuma, että kommunismin romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa alkanut Dokumenttiprojekti keskittyi demonisoimaan ideologista tyhjiötä täyttämään tullutta kansallisuusaatetta kytkemällä sen väitettyihin juutalaisvainoihin. Jääskeläisen seuraaja, vasemmistoliberaalina tunnettu tuottaja Iikka Vehkalahti on jatkanut edeltäjänsä jalanjälkiä tuomalla juutalaisvainot aina vain uudestaan tv-katsojien eteen. Dokumenttiprojektin voidaan sanoa tehneen tehtävänsä, sillä se ei ole ollut enää pitkään aikaan ainoa juutalaisten kohtaloista kertova ohjelmapaikka, vaan holokausti-mania on vallannut, ei vain koko YLEn, vaan muutkin pääkanavat kuten MTV 3:n ja TV Nelosen.

lauantai 21. elokuuta 2010

YLE KIERRÄTTÄÄ TAAS TUTTUA VIHOLLISKUVAA


20.8.2010, TV 1, klo 23.15 Valkoisen vallan verkko Uusnatsien liike tänään on hyvin organisoitunut, kansainvälinen ja tehokkaasti verkottunut Keski-Euroopasta pohjoismaihin, Yhdysvalloista Venäjälle. O: Daniel Schweizer. T: Dschoint Ventschr, Sveitsi ja Making Movies Oy.

Jo pitkään Yle ei ole edes yrittänyt teeskenellä olevansa objektiivinen tiedonvälittäjä, vaan esittää kanavillaan häpeämättömän yksipuolista viholliskuvaa, joka ei edes edusta aitoa uhkaa vaan todellisen uhkakuvan - alkusyyn - väistämätöntä primitiivireaktiota. Silti yhtiöllä on otsaa väittää olevansa koko kansan Yleisradio.

Jo viisi vuotta sitten tehty osoitteleva "dokumentti" Valkoisen vallan verkko (White Terror, 2005) esitettiin heti tuoreltaan kaksi kertaa ja nyt muistinvirkistämiseksi jälleen uusintana. Yle pitää yllä näennäistä uhkakuvaa esittämällä vahvasti asenteellisen propagandafilmin marginaalisesta alakulttuurista, jolla ei ole mitään poliittista valtaa. Sen sijaan näiden uusnatsien vaikutusvaltaisista vihollisista ei ole näytetty juuri koskaan kriittistä dokumenttia koski se sitten vasemmistolaisten valtapuolueiden hiljaisesti hyväksymiä "anti"-fasistisia räyhäliikkeitä kuten Antifaa tai valtakulttuuriin kiinnittyneitä monikultturismia ajavia organisaatioita.

Yle mainostaa mielellään itseään koko kansan palvelijana, mutta niin kauan kuin se julistaa yksipuolista viholliskuvaa eikä esitä avoimeen yhteiskuntaan kuuluvaa kritiikkiä myös valtaeliitin kannattamista ideologiosta, ei television katsojakaan voi pitää velvollisuutenaan maksaa lupamaksua.




tiistai 17. elokuuta 2010

Yle: Islam on ratkaisu länsimaiden ongelmiin

Ylen uusi ohjelma:

Muslimielämää

perjantaisin alkaen 27.8. klo 21.00

Suomi kärsii länsimaisista ongelmista. Alkoholi virtaa, ihmiset ovat masentuneita, ja avioliitot hajoavat. Osa meistä elää tosin. Nopeasti kasvava vähemmistömme, muslimit. Voisiko ratkaisu Suomen haasteisiin olla islam?
Yle siis suosittelee suomalaisille islamiin kääntymistä ratkaisuna alkoholismiin, masennukseen ja avioeroihin.

Ylen mukaan "osa meistä" elää toisin: "Nopeasti kasvava vähemmistömme, muslimit." Tässä siis katsotaan, että muslimit ovat osa meistä. Lähes kaikki Suomessa asuvat muslimit ovat kuitenkin maahanmuuttajia. Muslimit eivät ole suomalaisia, vaan Suomessa asuvia ulkomaalaisia. He eivät siis todellisuudessa ole "osa meistä".

Yle kuitenkin muotoilee asian ikään kuin muslimit olisivat osa Suomen kansaa. Tämä on kansallisen identiteetin vääristelyä. Suomalaisvastaiseen propagandaan kuuluu tällainen ajatus, että kaikki Suomessa asuvat ihmiset, ml. somalit ja arabit, ovat ihan yhtä suomalaisia. Tämä on suomalaisuuden vääristelyä; jos ihminen tulee automaattisesti suomalaiseksi yksinkertaisesti asumalla Suomen rajojen sisäpuolella, suomalaisuuden käsitteellä ei ole enää mitään merkitystä. Mitään suomalaiskansallista kulttuuria ei tämän logiikan mukaan ole olemassakaan.

On myös perverssiä ensin puhua alkoholismista, masennuksesta ja avioeroista ja sitten sanoa muslimien elävän toisin - ikään kuin muslimeilla itsellään ei olisi masennusta tai muita mielenterveysongelmia. Alkoholia muslimit eivät periaatteessa käytä, koska uskonto kieltää sen. Monet muslimeiksi itseään kutsuvat henkilöt kuitenkin todellisuudessa juovat alkoholia. Islam ei ole mikään taikalääke alkoholismiin. Jos ihminen haluaa lopettaa juomisen, hän voi lopettaa sen kääntymättä muslimiksi. Jos taas ihminen on alkoholisti, muslimiksi kääntyminen ei paranna häntä. Yle kuitenkin puhuu muslimeista vastakohtana alkoholisteille ikään kuin ihminen automaattisesti raitistuisi ryhtyessään kutsumaan itseään muslimiksi.

Yle siis tekee täysin epäuskottavaa ja suorastaan taikauskoista propagandaa islamin puolesta.

Ohjelman esittelyssä Suomen sanotaan kärsivän "länsimaisista ongelmista". Tässä siis annetaan ymmärtää, että alkoholismi, masennus ja avioerot ovat kaikkien länsimaiden ongelmia. Suomen ongelmat siis johtuvat länsimaisesta kulttuurista. Ratkaisu on länsimaisesta kulttuurista luopuminen ja islamin omaksuminen. Yle siis levittää vihapropagandaa koko länsimaista kulttuuria vastaan. Yle väittää, että islam on parempi kuin länsimainen sivilisaatio.

Kuusiosaisessa sarjassa Muslimielämää seurataan, kuinka irakilaissyntyinen shiia-vaikuttaja Haider Al-Hello, sekä sunnalaiset mentorit, islamin opettaja Isra Lehtinen ja Syyriasta lähtenyt uskonoppinut Anas Hajjar opettavat joukolle ummikkoja, mistä islamissa oikein on kyse, ja kuinka Koraanin mukaan eletään.


Muslimit siis opettavat suomalaisille, mitä islam määrää.

Minäpä voin kertoa esimerkin siitä, miten islamin oppien mukaan pitää elää.

Muslimit tunnetusti pakkonaittavat pikkutyttöjä isänsä tai isoisänsä ikäisille miehille. Tämä on islamin mukaan sallittua, koska islamin perustaja Muhammad itse raiskasi "vaimokseen" ottamansa 9-vuotiaan tytön ollessaan yli 50-vuotias. Nämä muslimien harrastamat lapsenraiskaukset ("avioliitot") johtavat vaginan ja anuksen välissä olevan ns. välilihan repeämiseen, koska esim. 9-12-vuotias pikkutyttö ei anatomisesti kestä sukupuoliyhdyntää aikuisen miehen kanssa. Tämä välilihan repeäminen tarkoittaa sitä, että peräaukosta emättimeen kulkee yhtenäinen, vuotava avohaava.

Kaikki suomalaiset poliitikot kannattavat muslimien maahanmuuttoa ja vaativat kansalta suvaitsevuutta muslimeja kohtaan; tämä välilihanrepeämisjuttu pitäisi kertoa kaikille noille suvaitsevuutta vaativille mielipuolille. Kaikilta poliitikoilta pitäisi kysyä, miksi he suhtautuvat "suvaitsevasti" noita lapsenraiskaajia kohtaan.

Tätä Yle ei tietenkään koskaan kysy yhdeltäkään poliitikolta. Yle ei koskaan esitä kenellekään mitään kriittisiä kysymyksiä islamista.

Yle ei kerro katsojille, että muslimit pakkonaittavat pikkutyttöjä aikuisten miesten raiskattavaksi. Yle ei kerro, että tämä on islamin mukaan oikein. Yle ei ke rro, että islamin perustaja Muhammad raiskasi 9-vuotiaan tytön ollessaan yli 50-vuotias mies. Islam on pedofiiliuskonto, mutta tätä Yle ei kerro. Yle ei halua katsojien tietävän, millainen uskonto ja ideologia islam oikeasti on.

Islamkokeiluun on lähtenyt homosuhteessa elävä dj-baarinomist aja Antti Eho, teologiaa opiskeleva kristitty Krista Autio, maahanmuuttovastainen entinen taksikuski Pasi Hallikainen, stripteasetaiteilija Kirsikka "Geronima" Kelloniemi sekä maailmanmatkaaja, sijaisopettaja Eija Törmä.


Yle ei kerro, että islamin mukaan homoseksuaalisesta kanssakäymisestä on rangaistuksena kuolemantuomio. Yle palkkaa tv-ohjelman esiintyjäksi homon, joka kokeilee islamiin kääntymistä. Yle siis antaa katsojilleen tahallaan sen kuvan, että islam ei ole ristiriidassa homoseksuaalisuuden kanssa. Todellisuudessa muslimit tappaisivat tuon homon, jos saisivat päättää.

Yle palkkaa stripparin kokeilemaan islamiin kääntymistä. Tämä taiteilijanimellä Geronima esiintyvä strippari on tämän näköinen:



Jos muslimit saisivat päättää, he haukkuisivat tuota naista huoraksi, joukkoraiskaisivat hänet ja sen jälkeen kivittäisivät hänet kuoliaaksi tai heittäisivät happoa hänen kasvoilleen.

Tätä Yle ei kuitenkaan kerro. Yle kertoo, että islam on ratkaisu länsimaiden ongelmiin.

Miksi Yle tekee tällaisia ohjelmia?

Miksi Yle valehtelee islamista?

Miksi Yle antaa tahallaan täysin väärän kuvan siitä, mitä islam on?

Kuka tekee tuollaisia ohjelmia?

Tuotanto: Tarinatalo Oy, vastaava tuottaja Kari Tervo, tuottaja Heli Koskela.

Ohjaus Heli Koskela.

Toimittaja Laura Savolainen.



Miksi nämä ihmiset halusivat tehdä tuollaisen ohjelman?

Miksi Yle maksaa rahaa tuollaisen ohjelman tekemisestä?

Kuka Ylessä on tehnyt päätöksen tuollaisen ohjelman tilaamisesta? Kuka haluaa käyttää tv-lupamaksurahoja eli veronmaksajien rahoja tuollaisen valheellisen islam-propagandan tekemiseen? Mikä motiivi ihmisillä on valehdella tuolla tavalla? Mitä hyötyä tuon ohjelman tekijät (Kari Tervo, Laura Savolainen, Heli Koskela) ja tilaajat (ohjelman rahoituksesta ja lähettämisestä päättäneet Ylen pamput) kuvittelevat saavansa tuollaisesta valehtelusta? Mitä motiivia heillä on moiseen?


***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1





keskiviikko 4. elokuuta 2010

YLEN "EDISTYKSELLINEN" PROPAGANDAKONE EI YSKI

YLE TV 1, 19.00 Historiaa: Hitlerin väärentäjät

Hitler aikoi laskea liikkeelle 140 miljoonan arvosta väärennettyjä puntia. Keskitysleirien juutalaiskaivertajat tekivät hyvää työtä, mutta hanke kariutui aivan sodan lopulla. T: ORF, Itävalta.


YLE TEEMA, 21.00 Valkoisen naisen lumo


Yunnus Vallyn rehellinen kuvaus siitä, mikä valkoisessa naisessa kiinnostaa eteläafrikkalaista nuorta muslimimiestä.

Tämänkin päiväisen ohjelmatarjonnan perusteella Ylen asiaohjelmat ja dokumentit keskittyvät jollain pakkomielteisellä tavalla eurooppalaisen etnisen identiteetin oikeutuksen kyseenalaistamiseen ottamalla esiin Hitler ja natsit. Toinen vakioteema on valkoisen heteromiehen moraalinen tuomitseminen ja pilkkaaminen.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Yle: Persujen vaalimanifestin takana ajatusrikollinen

Ylen tv-uutiset 24.7.2010:

Vaalimanifestin laatijat kuulostavat siloisilta, mutta silkkoakin löytyy sisältä.


Tämä on viittaus sananlaskuun moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.

Silkko tarkoittaa pettuleipää. Ylen tv-uutisten mukaan siis Perussuomalaisten vaalimanifesti on siis samanlaista paskaa kuin pettuleipä. Yle siis haistattelee Perussuomalaisten vaalimanifestin laatijoille. Yle ilmoittaa tv-uutisissaan, että Perussuomalaisten vaalimanifesti on paskaa. Millä perusteella Yle katsoo asiakseen ottaa kantaa eduskunnassa istuvan ja eduskuntavaaleihin ehdokkaita asettavan puolueen vaaliohjelmaan?

Millä perusteella Yle esittää puoluepoliittisia kannanottoja?

Onko Yle puoluepoliittisesti sitoutunut? Jos on, mitä puoluetta Yle edustaa? Mitä puolueita Yle vastustaa? Millä perusteella? Miksi ihmisten pitäisi maksaa tv-lupamaksuja siitä, että toimittajat esittävät omia henkilökohtaisia mielipiteitään poliittisista puolueista?



Ylen tv-uutiset 24.7.2010, jatkoa:

Ryhmässä on myös ehdokas, jota apulaisvaltakunnansyyttäjä epäilee kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Tämä nettikirjoittelusta islaminuskosta.

Kyseinen poliittisesti motivoitunut syyttäjä on siis nostanut syytteen ajatusrikoksesta.

Ylen tv-uutisten toimittaja pitää tätä todisteena siitä, että Perussuomalaisten vaalimanifesti on "silkkoa" eli paskaa.

Kuka tahansa syyttäjä voi siis koska tahansa nostaa syytteen ketä tahansa kansalaista vastaan ja tällä tavalla saada Ylen tv-uutiset haukkumaan ko. kansalaisen esittämiä ajatuksia paskaksi.

Tässä tapauksessa "ajatusrikollinen" oli Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas James Hirvisaari. Huomenna se voit olla sinä.

Hirvisaaren kirjoitus islamista oli tällainen:

Valitettavasti hillittömän muslimimaahanmuuton myötä Suomessakin tulee olemaan lisääntyvässä määrin myös ihka aitoa rasismia, joka kohdistuu varsinkin juutalaisiin mutta myös kantaväestöön ja muihin etnisiin ryhmiin. Ja kaupan päälle syrjintää, sietämätöntä ylimielisyyttä ja huonoa käytöstä, vihaa, naisten alistamista, lasten silpomista, seksuaalista häiriköintiä ja vähemmistöjen vainoa, mellakointia, lippujen polttelua, älämölöä, huumeita, ryöstelyä, raiskausrikoksia, pedofiliaa, polygamiaa, lapsiavioliittoja, häpeäväkivaltaa, rituaaliteurastuksia, ruoskimisrangaistuksia, kivityksiä ynnä muita läpeensä inhottavia ja umpikieroutuneita tapoja ja ilmiöitä. Lopulta jopa itsemurhapommituksia ja terrorismia. Siis jos emme tanssi tasan tarkkaan heidän pillinsä mukaan.

Jos olet tätä mieltä, Ylen tv-uutiset sanovat ajatustesi olevan silkkoa eli paskaa. Yle ei edes kerro, mitä nämä ajatukset ovat. Yle vain sanoo nimeltä mainiten, kuka puhuu paskaa; Yle ei anna tv-uutisten lukijoiden tutustua näihin ajatuksiin, jotka Yle suoralta kädeltä leimaa pelkäksi paskaksi referoimatta niitä lainkaan.

Yle asettuu syyttäjän puolelle ennen oikeudenkäyntiä. Yle ottaa tuomiovallan itselleen. Yle tuomitsee ihmisen etukäteen ennen kuin syytettä on käsitelty oikeudessa. Yle ei tietenkään myöskään näe mitään ongelmaa siinä, että poliittisesti motivoitunut syyttäjä tehtailee ajatusrikossyytteitä poliittisin perustein. Ylen mielestä ihmisten vainoaminen heidän mielipiteidensä vuoksi on OK.

Yle on siis ottanut tehtäväkseen kertoa kansalle, kenen ajatukset ovat Oikeita Mielipiteitä ja kenen pelkkää "silkkoa" eli silkkaa paskaa. Ylen mielestä on silkkaa paskaa, että islam aiheuttaa mm. naisten alistamista, lasten sukupuolielimien silpomista, kunniamurhia ja terrorismia.

Yle siis valehtelee islamista.

Sinä kustannat lupamaksurahoillasi propagandaa, jossa valehdellaan islamista. Tätä on se "julkinen palvelu", jota Yle sinulle tarjoaa vastineeksi lupamaksurahoistaan.

Yle yrittää estää Suomen kansaa saamasta tietoa islamista. Yle sanoo islamista kirjoittaneen kansanedustajaehdokkaan olevan pelkkää "silkkoa" eli silkkaa paskaa, mutta ei edes kerro kyseisen islam-kirjoituksen asiasisältöä. Yle ei siis halua tv-uutisten katsojien voivan itse arvioida, ovatko kyseiset islam-kirjoitukset totta vai eivät. Yle siis pimittää tietoa katsojiltaan eli kansalta estääkseen katsojia muodostamasta itse omia mielipiteitään.

Yle haluaa katsojien vastustavan Perussuomalaisia, koska Yle ilmoittaa Perussuomalaisten olevan pelkkää "silkkoa". Yle siis leimaa Perussuomalaiset paskapuolueeksi pelkästään sen perusteella, että joku syyttäjä on nostanut sananvapauden vastaisen ajatusrikossyytteen jotakuta Perussuomalaisten ehdokasta vastaan.

Yle haluaa kansan äänestävän sokeasti niitä puolueita, jotka Yle itse hyväksyy. Yle kieltää joidenkin puolueiden äänestämisen sillä perusteella, että Yle itse ei pidä ko. puolueiden ehdokkaiden esittämistä näkemyksistä.

Yle ei edes kerro, mitä nämä Ylen vastustamat näkemykset ovat. Yle luulee voivansa yksinkertaisesti leimata tietyt puolueet tai tietyt ehdokkaat huonoiksi (silkko) ilman mitään perusteluja. Yle luulee katsojien omaksuvan ne poliittiset mielipiteet, joita tv-uutisissa saarnataan. Jos uutisissa kehotetaan olemaan äänestämättä tiettyjä ehdokkaita, Yle luulee kansan äänestävän näiden Ylen antamien määräysten mukaisesti kyselemättä mitään perusteluja.

Yle siis luulee voivansa sanella kansan äänestyskäyttäytymisen. Yle ei siis ole tiedotusväline. Yle ei pyri tiedonvälitykseen, vaan aivopesuun.



maanantai 19. heinäkuuta 2010

YLE JA UUTISOINNIN PREFERENSSIT



Uusnatseja Överkalixin markkinoilla

julkaistu tänään klo 06:44

Uusnatsit olivat pystyttäneet oman kojunsa Överkalixin markkinoille viime viikonloppuna, kertoo Radio Norrbotten. Kojussa oli esillä muun muassa Svenska motståndsrörelsenin tunnuksilla varustetttuja kirjoja ja rasistisen nettisivun osoite.

Ruotsin sosiaalidemokraattien ja vasemmiston nuorisojärjestöt reagoivat tilanteeseen keräämällä kojua vastaan protestoivalle nimilistalle yli 300 nimeä vajaassa tunnissa. Protestista huolimatta koju sai jäädä paikalleen.

YLE Perämeri


Läntisessä naapurimaassa maahanmuuttajat (eli "nuoriso") ovat polttaneet aivan hiljattain (7.7.2010) yli 100 autoa sekä lukuisia rakennuksia eri puolilla maata. Suomen suurin mediavaikuttaja ei kuitenkaan kerro kansalaisilleen tästä mitään. Sen sijaan se kertoo piskuisen rasistijärjestön pystyttämästä kojusta Ruotsin takamailla. Kumpi on kansalaisten intressille tärkeämpi tieto: Suomea läheisesti koskevat maahanmuuton ongelmat vai marginaalijärjestön "uhka" ruotsalaiselle sosiaalidemokratialle?

maanantai 5. heinäkuuta 2010

YLE RADIO 1 TARJOAA VASEMMISTOHÖRHÖN EPÄSYSTEMAATTISTA AJATTELUA



YLE Radio 1,
5.7.2010, klo 12.15 Kalle Haatainen: Valtio
 
-->
"Kuinka kenelläkään on pokkaa kirjoittaa kirja, jonka nimi on vaatimattomasti "Valtio"? Noh, Rosa Meriläisellä ainakin on.
"Valtio" ei kenties kestä aikaa yhtä hyvin kuin Platonin aiempi teos, mutta Meriläinen keskusteleekin tästä ajasta sitäkin enemmän.
Meriläinen paljastuu epäsystemaattiseksi oman polun kulkijaksi, jonka intohimo on poliittinen peli, lehmänkaupat ja kompromissit."


-->
Radio Yle 1 tarjoilee Kalle Haataisen kulttuuriohjelmassa Rosa Meriläisen, tuon Ajatusten Tammerkosken ja Pyynikin neron, ajatuksia hänen uudesta kirjastaan Valtio. Se, että Yle antaa jälleen kerran puheenvuoron tiedostavalle punamädättäjälle, ei tässä tapauksessa ole välttämättä lainkaan huono juttu, sillä Meriläisen ajatusalkioiden tuomisella auringon valoon on vain desinfioiva vaikutus. Toisin sanoen moni vasemmiston kulttuuririntaman jäärä tuntee varmaan myötähäpeää, kun aikuisikään ehtinyt pikkupioneeri laukoo hehtaaritykillä ”yhteiskunnallisia totuuksia”. Näsäviisastelevan lukiolaistytön tasolle jääneen Rosa Meriläisen argumentaatio muistuttaa erehdyttävästi sähläävän ADHD-lapsen asiasta toiseen hyppivää järjenjuoksua. Se on varmaan sitä tunneälyä. Ohjelman perusteella Meriläisen kirjan väittämät kierrättävät vain uudestaan Ydin- ja Voima-lehtien sivuilta tuttuja vasemmistolaisia kliseitä kuten ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”
Meriläinen vastustaa punavihreänä internationalistina kansallisvaltiota, mikä johdonmukaisesti loppuun vietynä tarkoittaa koko kansa-käsitteen hylkäämistä. Tämän hän tunnustaa häpeämättä, mikä lienee Meriläisen ainoa looginen ja sisäisesti koherentti väite koko ohjelmassa, vaikka argumentti itsessään on tietenkin epätosi. Kuulija ei voi kuin hymyillä kun vasemmistoliberaaliksi tunnustautuva toimittaja kertoo myhäillen olevansa tästä asiasta suurin piirtein samaa mieltä haastateltavan kanssa. ”Kansallisvaltio on välivaihe”, Meriläinen vakuuttaa, mutta kuulija ei saa vastausta mihin? Ilmeisesti kommunistiseen utopiaan tai vielä pahempaan, sanfranciscolaiseen hippiunelmaan, joka ei kestänyt edes yhtä kesää. Kun Haatainen sitten hieman itsekin epäröiden esittää, että mitä olisi tuotava kansallisen identiteetin tilalle Meriläinen sopertaa jotain ympäripyöreää paikallisesta ja globaalista identiteeteistä.

Miksi kansallinen identiteetti on muka ”vanhanaikainen” ja ”konstruktio” mutta muut identiteetit kuten maakunta- ja kaupunkilaisidentiteetit kivoja ja kannatettavia? Ehkäpä siksi, että Meriläinen uskoo vasemmistolaiseen poliittiseen myyttiin, että kansallisvaltiot ja itsestään tietoiset kansat sen kantajina ovat kaiken pahan alku ja juuri, koska ne ja vain ne synnyttivät mm. maailmansodat. Muutoin aina hyvä syntipukki globaalitalous halutaan tässä kohdin unohtaa täysin kun tarkoituksena on demonisoida täydellisesti kansallisuusaate. Siksi ei olekaan yllättävää, että Meriläinen puolustaa EU:n liittovaltiota, joka poistaa ”keinotekoiset rajat ihmisten väliltä” ja kannattaa EU:n laajentumista entisestään ja sen mukana täysin vapaata maahanmuuttoa. Meriläinen kannattaa Turkin liittymistä EU:n lähinnä siksi, että sen väestö voisi integroitua Suomeen ja ”sekoittaa pakan”, jolla hän luultavasti tarkoittaa suomalaisten geneettistä sulautumista rajojen yli vyöryvään turkkilaisväestöön. Meriläinen tunnustaakin, että EU on väline kansallisvaltion tuhoamiseen.

Jostain syystä hän ei kuitenkaan kerro kuka kustantaa rajoja ylittävien vapaamatkustajien elämän tulevassa vapauden valtakunnassa. Olisi mukava kuulla Meriläisen valistunut arvaus, kuinka pitkään suomalaiset jaksavat maksaa veroja valtiolle ja EU:lle, jotka lahjoittavat huomattavan osan keräämistään varoista täysin vieraille ja kiittämättömille ihmisille, joiden kanssa veronmaksajilla ei ole mitään historiallista, geneettistä, kielellistä ja kulttuurista yhteyttä. Veronmaksajille on ollut mielekästä kustantaa hyvinvointivaltio niin kauan kuin rahat menevät oman yhteisön jäsenille, mutta maksuhalukkuus voi vähentyä dramaattisesti, jos poliittinen eliitti oman pakkomielteisen idealisminsa vuoksi lyö laimin kansan edun. Aitoa ja kestävää lojaalisuutta löytyy maailmasta harvoin muualta kuin kansallisesta identiteetistä, jonka voimaa on turha väheksyä, sillä nuoret miehet ovat valmiita vaikka kuolemaan isänmaan, perheen ja suvun puolesta. Tämän todistavat Suomen tapahtumat vuosina 1939–40, jolloin maata uhkasi internationalistisen veljeyden armeija. Nykyään kukaan ei ole valmis vapaaehtoisesti kuolemaan internationalistisen yhteisön kuten EU:n puolesta, siksi punavihreät kuten Rosa Meriläinen kannattavatkin ymmärrettävästi palkka-armeijaa!

Lopussa Meriläinen pyrkii toimittajan vaatimuksesta tarkentamaan ohjelman alkupuolella ollutta kysymystä julkisen ja yksityisen erottamista yhteiskunnassa. Jälleen kerran Meriläinen ei tuo esiin mitään selkeästi artikuloitua argumenttia, vaan ainoastaan kommentin, että ”seksielämä on myös poliittista”. Vaikka hän tuomitsee valtion puuttumisen ihmisen yksityiselämän valintoihin, heijastaa hänen sukupuolielämää koskeva kommenttinsa 1960-luvun radikaalivasemmistolaista ”tiedostavaa” ajattelua, jossa nimenomaan yksityisinä pidetyt asiat halutaan politisoida ja tuoda julkisuuteen. Yle ja sen toimittajat näyttävät tuntevan edelleen nostalgista lukkarinrakkautta 60-lukulaiseen radikalismiin ja sen uusvanhoihin kannattajiin kuten Rosa Meriläiseen, koska antavat heille ainakin radion puolella jatkuvasti ilmaista mainostilaa. Tällä kertaa punamädätyksen asiaa ei ajanut liikkeen terävin äly, mitä on pidettävä ikävänä tiedotustappiona.
-->
-->
-->