sunnuntai 30. lokakuuta 2022

NYKYDEMOKRATIA TOTALITARISTISTEN GLOBALISTIEN PALVELUKSESSA

Yksi suuria läntisiä paradokseja on lisääntynyt usko ja vaatimus demokratiaan, vaikka  se on samalla merkinnyt perusoikeuksien kuten sanavapauden kuihduttamista ja kontrolloivan poliisivaltion kasvattamista. Tämä kaikki tietenkin demokratian nimissä. Vastaavasti valtioiden välisellä tasolla Euroopan Unioni on pyrkinyt kiistämään laillisten vaalien tuloksena syntyneen kansallismielisen politiikan laillisuuden, koska se rikkoo Euroopan komission mukaan "liberaalidemokratian periaatteita". EU:n päätöksenteosta vastaava komissio ei ole kansalaisten äänestämä elin, mutta silti sillä on otsaa syyttää Unkarin kansanvaltaista hallitusta epädemokraattisuudesta. Tätä tilannetta kuvaa irvokkaalla tavalla Ylen verkkosivujen agendauutinen EU:n tiukka uhkavaatimus Unkarille: Ilman pikaisia reformeja miljardien tuet jäädytetään.

Nykydemokratian äänekkäimmät puolustajat ovat korruptoituneesta järjestelmästä elävät ja hyötyvät apparatsikit. He ovat sokeita demokratian korroosiolle, jota he itse asiassa vain pahentavat vaatiessaan lisää demokratiaa, mikä taas ei eroa juuri mitenkään Neuvostoliiton yrityksestä korjata korjauskelvotonta sosialismia lisäämällä sosialismia. Sama ajattelun mekanismi näkyy myös EU:n pyrkimyksessä korjata demokratiavajetta upottamalla projekti yhä keskusvaltaisempaan hallintoon ja syventämällä epädemokraattista liittovaltiokehitystä. 

Koska demokratian aidoista ongelmista puhuminen olisi järjestelmän veneenkeikuttamista,  apparatsikit sättivät populisteja, jotka pyrkivät palauttamaan kansanvallan byrokraattiselta globaalihallinnolta ja kasvottomilta taloudellisilta vaikuttajilta. Yksi tälläisista systeemin miehistä on Yleen kirjoittava Matti Mörttinen, joka kolumnissaan Suomi taas mallimaana – toivottavasti meillä on malttia pysyä sellaisena kannattaa mieluummin utopistista vasemmistoanarkiaa kuin jalat maassa olevaa autoritääristä järjestystä ylistäen silti samalla hölmöjä auktoritteetiuskoisia suomalaisia:

Suomalaiset omaksuvat opinpolullaan tietoa, joka saa heidät luottamaan kansanvaltaan, viranomaisten vilpittömyyteen ja oikeusvaltion toimivuuteen. Samalla he oppivat poikkeuksellisen hyvin arvioimaan, millaista joukkoviestintää kannattaa uskoa ja millaista ei.

Yksi joukkoviestinnän manipulaation muodoista on kansalaisille tärkeistä asioista vaikeneminen. Mistä meidän ratkiriemukkaan demokratiamme insituutioihin kuuluvat "vapaat tiedotusvälineet" sitten vaikenevat kun puheeksi tulee kansanvallan  kipupisteet? Esimerkiksi siitä, että kansanvallan ulottumattomissa olevat taloudelliset ja kulttuuri-ideologiset taustavaikuttajat ovat valtamedian tuella viime kädessä kuninkaantekijöitä tai kuten nykyään yhä enemmän, kuningattaren tekijöitä. Toisin kuin entisaikojen valtiaat, läntisen lumedemokratian pääministerit ja presidentit ovat täysin riippuvaisia manageriaalisen luokan tavoitteista ja eduista. 

Ammattipoliitikoille tämä sopii, koska he eivät koe olevansa enää kansakuntiensa palveluksessa, vaan näkevät itsensä "kansainvälisen yhteisön" vaikuttajina tai eräänlaisina väliaikaisina toimitusjohtajina yhtiössä Oy Suomi tai Sverige AB. Maailmalla parhaan esimerkin rahalla, julkisuudella ja lobbyjen ideologialla ohjatusta valtiopäämiehestä tarjoaa Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden. Muistisairaana vanhuksena hän on lähes ihanteellinen marionetti, jota Amerikan syvän valtion todelliset vallankäyttäjät kuten AIPAC, Fed, sota- ja öljyteollisuus, teknojätit, valtamedia ja neokonservatiivit käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Taustavoimat vaikuttavat tietenkin myös Yhdysvaltain näkyvään hallintoon, sillä Bidenin kabinettiin ei mahdu ainuttakaan kansakunnan luonutta anglosaksista heteromiestä, vaan hallitus koostuu pelkästään juutalaisista, sukupuolipoikkeavista ja feministinaisista. Toisin sanoen maan näkyvä hallinto ei edusta missään demokraattisessa mielessä kansakunnassa vielä enemmistönä olevien valkoisten ei-juutalaisten asiaa.

Yleinen nyrkkisääntö on, että mitä tuhoisempia poliitikot ovat kansallisen itsemääräämisoikeuden ja etnisen itsesäilytyksen suhteen, sitä räikempää on valtamedian kritiikitön ihailu näitä tuholaisia kohtaan. Yhdysvalloissa tämän peilikuvana on tiedotusvälineiden ehdoton kielto puhua ääneen juutalaisten etnosentrisestä vaikutusvallasta, sillä jos joku näin tekee, hän saa tuntea mustan räppäri Kanye Westin lailla nahoissaan, mitä on viralliseksi totuudeksi julistettu merkityksetön juutalainen valta. Globalistiseen mediamaailmaan kytkeytyneessä Suomessakin Westin tosiasiaväitteet on yritetty tehdä tyhjäksi alhaisilla henkilöön käyvällä lokakampanjalla. Sen sijaan "valtamediakriittinen" perussuomalaisten verkkolehti Suomen Uutiset on vaivautuneena vaiennut asiasta täysin, koska puoluejohto tunnetaan amerikkavetoisesta sionismistaan ja Israel-mielisyydestään. 

Poliittisesta kulttuurista johtuen Suomen suurimmat pyhät lehmät ovat sittenkin toiset kuin Yhdysvalloissa, mikä näkyy siinä, kuinka liikuttavan yksimielisesti valtamedia nostaa vihakampanjan aina niitä vastaan, jotka rohkenevat arvostella feministinaisten hallitusta. Ylen toimittajien keskuudessa Sanna Marin on saavuttanut jo lähes kaiken yläpuolella olevan pyhimyksen aseman, jonka vuoksi valtion omistama mediajätti on puolustanut pääministeriä ennen näkemättömällä uskon sokeudella huolimatta tämän työtehtävien laiminlyönneistä, turvajärjestelyn pettämisístä, krapuloista ja epäillyistä huumekytköksistä. Vastaavassa tapauksessa Yle ja Helsingin Sanomat olisivat mediakampanjoillaan jo savustaneet pääministerin ulos mikäli tämä olisi mies

Syy, miksi globalistiset taustavaikuttajat ovat kontrolloimiensa tiedotusvälineiden avulla innokkaita nostamaan naisia valtioiden johtoon, johtuu poliitikkonaisten pahamaineisesta konformismista, mikä taas tekee heidät helposti ohjailtaviksi. Myös kantaväestöstä irrallaan olevia rodullisia muukalaisia työnnetään kansakunnan kaapin päälle, jotta lukemattomia sukupolvia jatkunut  veri- ja kohtalonyhteys hallitsijoiden ja hallittujen välillä voidaan katkaista erityisen näkyvästi. Viimeksi näin on käynyt Iso-Britanniassa, jossa uudeksi pääministeriksi nostettiin rikollisessa Goldman Sachs -liikepankissa toiminut intialaistaustainen sionisti Rishi Sunak. Koska värillisistä ja etenkin mustasta väestöstä on vaikeaa löytää näennäismeritokratian kaipaamia muodollisesti päteviä poliittisia johtajia, manageriaalisen eliitin on täytynyt panostaa naisiin. 

Politiikkaan pyrkivät naiset ovat lähtökohtaisesti enimmäkseen ns. kympin tyttöjä, jotka pärjätäkseen hyväksyvät mukisematta yhteisön antamat totuudet. Tietenkään länsimaissa ei ole tänä päivänä juuri enää orgaanisia kansallisia yhteisöjä, vaan laumatietoisuuden on korvannut vallitsevan ideologian noudattaminen. Abstraktien periaatteiden kuten oikeuden sijaan nämä naiset pyrkivät kaikin keinoin sitoutumaan hallitsevaan laumaan, sillä siitä karkotetuksi tulemista he pelkäävät enemmän kuin mitään muuta. Tyypillistä on myös se, että poliitikkonaiset sekoittavat konformisminsa moraaliin, vaikka tosiasiassa kyse on vain bioglogispohjaisesta halusta kuulua sisäryhmään. 

Näin toimii Sanna Marin, joka vielä viime vuoden lopulla totesi, ettei Suomi tule liittymään Natoon hänen hallituskaudellaan. Kun Amerikan ekspansiivista etua ajava "kansainvälinen yhteisö" eli lännen eliitti reagoi jyrkästi Venäjän helmikuiseen sotatoimeen, maamme atlantistien pohjustama ulkopolitiikan paradigman muutos sai tästä toivomansa vetoavun Natojäsenyydelle. Maailman talousfoorumin (WEF) nuorten huippujohtajien koulutusohjelmaan kuuluva Marin ei tässä kohtaa kyennyt sitoutumaan itsenäistä puolustusta ja puolueettomuutta korostaneeseen hallitusohjelmaan, vaan käänsi yhdessä yössä takkinsa Natokuosiin, jotta kuuluisi muiden joukkoon.  

Pidäkkeettömintä globalismia edistävässä Maailman talousfoorumissa ymmärretään nuorten poliitikkonaisten sentimentalismi ja naivi idealismi yhdistettynä konformismiin käyttövoimana, koska sitä voidaan hyödyntää oman agendan edistämiseen. Ei ole sattumaa, että juuri poliitikkonaiset muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kannattavat kiihkeimmin "tiedeyhteisön" ja valtamedian propagoimaa vihreää siirtymää ja monikulttuurisuutta. Se, että kansan enemmistö vieroksuu näitä utopiaan puettuja dystopioita, ei ole mitään merkitystä naispoliitikoille ja poliitikoille yleensä, koska he näkevät oman viiteryhmänsä muualla kuin tavallisessa kansassa.

Demokraattinen operettinäytös vaaleineen on poliitikoille kuitenkin välttämätön paha, jotta he saavat legitimiteetin ajaa politiikkaa, jolla on hyvin vähän tekemistä kansan kokonaisedun kannalta. Tämä häikäilemättömyys on näkynyt ikävällä tavalla maamme huulipunahallituksen pyrkimyksenä lahjoa eri äänestysryhmiä tulonsiirroilla, jotta se saisi oikeuden ajaa pitkän tähtäimen globalistista politiikkaa Suomen kansan edun vastaisesti. 

Koska tulonsiirrot vaativat valtavasti rahaa, Marinin hallitus on ottanut pelkästään seuraavalle budjettikaudella ulkomailta lainaa yli 6 miljardia euroa. Yleisradiokaan ei ole voinut jättää tätä huomioimatta, vaikka se yrittää keventää vakavaa asiaa kahvikuppivertauksella uutisessaan Ensi vuonna suomalaisille kertyy parin kahvikupin verran lisävelkaa päivässä – tässä Saarikon viimeinen budjettiehdotus. Jutussa itsessään käy kuitenkin selväksi maamme karu velkatilanne:
Budjetin loppusumma on 79,5 miljardia euroa. Ehdotus on 6,3 miljardia euroa alijäämäinen eli uutta velkaa tarvitaan tämän verran.  Valtionvelan arvioidaan nousevan ensi vuoden lopussa 144 miljardiin euroon. Valtion velanhoitokulut kaksinkertaistuvat ensi vuonna, sillä korot ovat nousseet. Korkomenoihin menee 1,3 miljardia euroa.
Marinin täystuhohallitus elää kuin nousukautta, koska se ei halua tehdä budjettiin mitään leikkauksia, vaan päin vastoin kohdentaa velkarahaa uusiin kohteisiin kuten "vihreään siirtymään". Eikä edes lyhytnäköisten äänestäjien lahjonta velkarahalla riitä kun muistaa, että hallitus sitoutui toissa vuonna tukemaan EU:n "kertaluontoista" koronabudjettia 9 miljardilla eurolla, jolla rahoitetaan pääasiassa konkurssin partaalla olevia Etelä-Euroopan vapaamatkustajavaltioita. Voidaan kysyä, pyritäänkö valtavalla velanotolla Suomi saamaan globalistiseen velkaorjuuteen ja samaan veneeseen lännen konkurssivaltioiden kanssa. Tätä näyttäisi lupaavan myös hallituksemme kouristuksenomainen sitoutuminen lännen sota- ja pakotepolitiikkaan, jolla Eurooppa on tekemässä taloudellisen harakirin Yhdysvaltain hyväksi.

Vuosikymmenestä toiseen samankaltaisina pysyneet liberaalidermokraattiset hallinnot ovat ilmiselvä osoitus ideologisista raameista, joiden ulkopuolelle poliitikot eivät lipsu. Raameista taas vastaa  "kansainvälinen sopimuspohjainen järjestys", joka ei ole muuta kuin kiertoilmaus yhdysvaltajohtoisten globalistien loputtomalle vallanhalulle. Suurin uhka näille ilman demokraattista mandaattia oleville vaikuttajille ovat kansallista politiikkaa tekevät valtiot sekä kehittyvät maat, jotka pyristelevät irti petrodollarista. 

Poliittinen eliitti osana manageriaalista luokkaa on kansastaan jo niin vieraantunutta, että se on ylimielisessä ideologisessa typeryydessään helppo väline globalistien tavoitteille. Siksi tulemme jo tulevan talven aikana kuulemaan maamme ohjatulta johdolta vaatimuksia, joissa kansalaisten on kiristettävä vyötä ja kärsittävä kylmyydestä vain siksi, että tällä puolustetaan "länsimaista demokratiaa" – mutta ei sitä synnyttäneitä kansoja ja niiden kansalaisia. 


                                                       ************************



Yle TV2, torstai 27.10.2022 klo 20.00 Teollisen vallankumouksen innovaatioita 

Kausi 1, 6/6. Historialliset rakennukset. Yksi englantilainen rakennus oli ensimmäinen lajissaan ja muutti talorakentamisen ikiajoiksi. Tehdas New Hampshiressä auttoi nostamaan Yhdysvallat johtavaksi paperiteollisuusmaaksi. Venäjän sydänmailla kulkee Siperian radan tärkeä osuus, joka viimein yhdisti idän ja lännen. HD 45 min. Linkki ohjelmaan.

Silloin kun läntisen kulttuurin termiitit näkevät sateenkaarilasiensa takaa valkoisessa miehessä itselleen jotain hyödyllistä kuten vaikkapa koko teollisen ja teknisen apparaatin luomisen kaikkine mukavuuksineen, valkoinen miehisyys pyritään pyyhkimään pois historiallisesta tietoisuudesta. 

Valkoisia miehiä ei tässä sarjassa juuri näy, vaan ainoastaan heidän keksintöjään. Brittisarjan Teollisen vallankumouksen innovaatioita selostajana toimii tarkoituksella nainen ja lähes kaikki haastatellut asiantuntijat, mm. insinöörit, ovat mustia, värillisiä ja enimmäkseen vieläpä mustia naisia. Psykologisen tempun tarkoituksena on tietenkin hämärryttää teollisen vallankumouksen todellisten uranuurtajien osuus vyöryttämällä kuvaruutuun värillisiä naisinsinöörejä. Kun haastateltavina on muita kuin valkoisia miehiä, näyttää teollinen vallankumouskin vähemmän valkoiselta ikään kuin mustien insinöörien näkyvyys tekisi heidät osalliksi teollisen vallankumouksen keksinnöistä. 

Tälläinen kulttuurinen omiminen ja valkoisten miesten historiallisen vaikutuksen mitätöiminen hyviksi nähdyissä asioissa ("pahojen asioiden" kohdalla taas sukupuolta ja valkoista rotua korostetaan) on arkipäivää sekä dokumenteissa että viihteessä. Media puuttuu kulttuuriseen omimiseen vain silloin kun kyseessä on värillisen kulttuurin triviaalit asiat kuten hassut hatut.


Yle TV2, perjanta 28.10.2022 klo 21.00 Sohvaperunat 

Juhat luonnossa: Jos olisit eläin, minkä kokoinen eläin olisit? -ohjelma herätti ajatuksia muurahaisten elämästä. Kaaoksen kesyttäjät -ohjelman parissa kauhisteltiin ja ihmeteltiin lapsiperheen tavaran paljoutta. HD ohjelmatekstitys (suomi) 50 min

Tämä sarja on ehtinyt mädättää Suomen kansaa jo muutaman vuoden. Todennäköisesti sarjaa katsellaan eniten demarieläkeläisten parissa, koska 1980-luvulle jämähtäneille hyväuskoisille hölmöille ei tule edes mieleen, että Yle pyrkisi manipuloimaan heitä. "Tolkun kansa" katsoo, että se mikä näytetään televiissioapparaatissa on ajan henki ja "normaalia kehitystä". 

Sohvaperunat on tarkoituksella täynnä homo- ja lesbopareja ja värillisiä, vaikka ne eivät vastaa mitenkään seksuaalisesti poikkeavien ja rotumuukalaisten määrää koko populaatiossa. Tällaisen vääristyneen otoksen pyrkimyksenä on tietenkin antaa viesti, jossa homot ja värilliset olisvat arjessakin kaikkialla läsnä ja siten normaali ilmiö yhteiskunnassa.