GLOBOHOMON SYLEILYSSÄ OLEVAT PERUSSIONISTIT LOPETTIVAT SINIMUSTAN LIIKKEEN PUOLUESTATUKSEN

Suuret printtimediat Helsingin Sanomat ja Iltalehti kertoivat Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisseen tänään päätöksen, jossa hyväksytään oikeusministeriön vaatimus Sinimustan liikkeen (SML) puoluestatuksen purkamisesta. Hallituksen äänitorvena toimiva verorahoitteinen Yle on toistaiseksi vaiennut päätöksestä kokonaan. Helsingin Sanomien mukaan KHO:n päätös perustui Sinimustan liikkeen erehdyttämistarkoitukseen, koska puolueen yleisohjelmaa oli muutettu hyväksyttävään muotoon vasta rekisteröintivaiheessa. KHO perusteli purkupäätöstään erehdyksellä ja sillä, että "yleinen etu vaati päätöksen purkamista".

Hupaisaa demokratialiveilyä todistavan oikeusfarssin suurin harhaanjohtaja on perustuslakimädättäjien ja ihmisoikeusjuristien korruptoima oikeusministeriö, joka ei alunperinkään halunnut saada SML:lle virallisen puolueen asemaa. Aidossa demokratiassa mikä tahansa puolue voi vaatia muutoksia vallitsevaan perustuslakiin, mutta tämä oikeus evättiin SML:tä, joka joutui muuttamaan ohjelmaansa päästääkseen puoluerekisteriin kesällä 2022. Oikeusministeriön silloisessa ohjeistuksessa SML:n ohjelman pitäisi vastata länsimaisen demokratian™ hyväksymien puolueiden liberaalidemokraattista mallia, jotta se voitaisiin hyväksyä yhdeksi samanlaiseksi puolueeksi muiden joukkoon. 

Sanna Marinin hallituskauden lopulla oikeusministeriö päätti panna alulle SML:n puoluestatuksen purkamisprosessin, jonka saattoi nyt päättäväisesti loppuun perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri. Sekä Marinin kauden oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) että nykyistä pestiä hoitava Leena Meri ovat perustelleet purkuprosessia sillä, että puolueen tavoitteet eivät ole yhteensopivia perus- ja ihmisoikeuksien eivätkä "demokraattisten periaatteiden" kanssa. KHO yhtyi tähän näkemykseen lisäten, että puolueen tavoitteet kohdistuvat etenkin Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. 

Tällaisella lakijargonilla on haluttu peittää se tosiasia, että ylikansallisiin intresseihin sitoutuneessa virallisessa Suomessa mikään organisaatio saati puolue ei saa puolustaa ylivoimaisena enemmistönä olevan alkuperäisväestön oikeutta itsesäilytykseen. Kyse ei ole muusta kuin demokratuurista, aikamme totalitarismista, jota normikansalaisen ei haluta edes huomaavan. KHO:n purkamispäätöksen myötä Nato-Suomen demokratian tila on jopa huonompi kuin pahamaineisella 1970-luvulla: silloin sentään perustuslakia avoimella vallankumouksellisuudellaan muuttamaan pyrkinyt SKP sai virallisen puolueen aseman, se saattoi SKDL:n vaaliliitossa osallistua vaaleihin ja saada kansanedustajia.

Entistä enemmän Euroopan Unioniin ja anglosionistien atlanttiseen koalitioon sitoutunut poliittinen valtakerroksemme noudattaa politiikkaa, jonka tarkoitus on nitistää alkuunsa kaikki kansasta nouseva aito vastarinta. Tämä puolestaan palvelee Globohomon (globalistien ajama homogenisaatio eli yhdenmukaistaminen) huipulla olevan Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in ja sille alisteisten keskuspankkien ylläpitämää maailmanjärjestystä, joka perustuu tyhjästä luotuun rahaan ja korko-orjuuteen. Kaikki maailmassa ilmenevät suuret ongelmat seuraavat pitkälti tästä.

Tälle Moolokille eivät ole alistuneet ainoastaan maamme perinteiset valtapuolueet vaan myös protestipuolueena esiintyvä Perussuomalaiset. Ei ole sattumaa että juuri tämä valeoppositio on hallitukseen päästyään ajanut sen aitona kilpailijana pidetyn SML:n kieltämistä. Perussuomalaiset ovat sitotuneet myös hallituksen "rasismin vastaisuuden" nimellä kulkevaan suomalaisvihamieliseen ohjelmaan kuin myös lakialoitteeseen, joka kieltäisi holokaustin vapaan tutkimisen ja kriminalisoisi ikivanhan svastika-tunnuksen. Tällaisen politiikan vuoksi Perussuomalaisten olisi syytä vaihtaa nimekseen osuvampi Perussionistinen puolue.

KHO:n päätös tuli vain päivää ennen kuin puolueiden pitää päättää eurovaalien ehdokaslistoista. Luonnollisestikaan rekisteröidyksi yhdistykseksi tiputettu SML ei voi ilman puoluestatusta osallistua vaaleihin. Purkamispäätöksen ajankohdan valitsemisella vihamielinen järjestelmä halusi varmistaa, ettei aito oppositio voi käydä vaalikampanjaa ja osallistua julkiseen debattiin. Vaikka SML kannattaakin Ukrainan tukemista, on sen kielteinen Nato-kanta kuin yhdestä puusta veistetyille muille puolueille kiusallinen, varsinkin kun ne eivät ole tottuneet käymään aiheesta avointa väittelyä.

Samoin kuin Pohjoisen Vastarintaliikkeen kieltopäätöksessä myös KHO:n ratkaisu SML:n puoluestatuksesta kertoo globalistista eliittiämme jäytävästä pelosta kohdata haastajat. Ylimitoitetut hysteeriset reaktiot ovat merkki siitä, että poliittinen nomenklatuura on valmis kaikkiin keinoihin, joilla tulevaisuuden potentiaaliset poliittiset vastustajat saadaan eliminoitua jo etukäteen. Samalla manageriaalinen luokka tulee tunnustaneeksi, kuinka hataralla pohjalla heidän suomalaisvihamielisyyteen perustuva poliittinen legitimiteettinsä on. Alitajunnassa kummittelee selvästi pelko kansan rankaisevasta kädestä.

Länsimaailman umpikujaa tarkastellessa tulee väkisinkin mieleen, että petollisen eliittikerroksen aikaansaamaa sotkua tullaan tuskin ratkaisemaan korruptoituneen demokratian keinoin. Siksi jopa radikaalina pidetyn SML:n tavoitteet demokratian puitteissa näyttävät taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Ensinnäkin perinpohjaiset muutokset yksittäisessä kansallisvaltiossa jäävät muun maailman painostuksen ("ihmisoikeudet") vuoksi väistämättä puolitiehen. Toisekseen koko kansallisvaltion käsite nykymuodossaan on epäajanmukainen, koska kohta ei löydy enää edes etnisesti yhtenäistä kansaa, joka puhaltaisi yhteen hiileen. Kolmanneksi, kansakunnat on sidottu poliittisesti ylikansallisiin organisaatiohin siinä määrin, etteivät ne voi juuri missään toteuttaa omaa politiikkaansa. 

Tästä ei vielä seuraa, että globalistien valmistelema yhdenmukaistava kansojen orjuuttaminen pääsisi voitolle. Kansoistaan eristäytyneen globalistieliitin ongelmana on se, että heitä on vähän ja meitä paljon. Mikäli sivilisaatiotasolla enemmistönä olevat kansalaiset kykenisivät edes kerran joukolla uhmaamaan eliitin ylläpitämää mätää moraalijärjestelmää, se luikkisi pakoon kuin Romanian kommunistijohtaja  Nicolae Ceaușescu joulunpyhinä 1989. Eikä silloin tuomiolle aseteta vain näkyviä marionettaja vaan myös BIS:in ja keskuspankkien harmaat eminenssit tultaisiin savustamaan koloistaan. Tähän suureen unelmaan päästään vain yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka vuoksi myös Suomen kaltaisessa pikkuvaltiossa SML:n projekti on syytä katsoa loppuun asti.

Ellei tätä maaimanvallan hierarkiaa tunnista, kaikki poliittis-taloudellinen 
kritiikki ja vastarinta on turhaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi).

MITÄ SUUREMPI MUUKALAISINVAASIO, SITÄ SUUREMPI RASISMISYYTTELY

Julkisessa keskustelussa vaietaan rasismista!
-Ozan Yanar, vihreät

Suurten massojen mielenliikkeitä ovat hallinneet tämän vuosikymmennen alusta lähtien koronavirus, Ukrainan sota ja Gazan kostonkierre. Kriisit ovat olleet kieltämättä edullisia poliittis-taloudellisille eliiteille niin idässä kuin lännessä, koska niiden ansiosta kansalaiset ovat alkaneet tukemaan itsekkäiden eliittien ajamaa politiikkaa. Kriisitietoisuuteen kiihotetut kansalaiset keskittyvät korkeintaan kahteen suureen mieltä kuohuttavaan kysymykseen kerrallaan, jonka vuoksi ne eivät mediavyörytyksen keskellä kykene näkemään taustalla olevaa suurtaa kuvaa. Tämä näkyy ennen kaikkea vallitsevan politiikan vähäisessä vastustamisessa, koska eliitit niin lännessä, Venäjällä kuin Kiinassakin ovat eri hätätilojen varjolla onnistuneet istuttamaan massoihin näkemyksen, jossa "kriisien ratkaisu" vain hallitsevan luokan haluamalla tavalla on saatu näyttämään kaikkien yhteiseltä asialta. 

Tällaisessa tilanteessa kansakuntia repivät sosiaalis-demografiset kysymykset kuten maahanmuutosta seuraava rasismi ovat jääneet hetkittäisiä moraalipaniikkeja lukuunottamatta huomattavasti vähemmälle mediahuomioille kuin viime vuosikymmenellä. Median lentotilaan ei kerta kaikkiaan mahdu yhdellä kertaa liikaa tavaraa, varsinkin kun länsimaissa kaikki on haluttu saada mukaan yhteiseen rintamaan puolustamaan globaalin valtakerroksen manageroimaa "demokratiaa" itäisiä mörköjä vastaan.

On silti turha kuvitella, että esimerkiksi suomalaisten rasisteiksi syyttely olisi kadonnut minnekään, vaikka se ei näykään yhtä kroonisena ilmiönä mediassa kuin aiemmin. Koska rasismin todellinen juurisyy eli kansalta kysymättä tuotettu ulkoeurooppalaisten massainvaasio on jatkunut kriisien aikana entistä kiivaampana ja röyhkeämpänä, poliittis-taloudellinen johtomme on alkanut ymmärrettävästi pelätä siitä seuraavaa vastareaktiota. Manageriaalisen luokan silmäätekevien näkökulmasta 2020-luvun kriisit ovat medianäkyvyydellään peittäneet onnistuneesti peruuttamattoman väestömuutoksen, mutta sisimmissään hekin tietävät, että ennen pitkää kasvavat ongelmat eivät jää huomaamatta kenenkään arjessa. 

Siksi kansainvälisiä tahoja mielistelevät lakeijamme ovat aloittaneet uuden hyökkäysoperaation kansalaisiaan vastaan, viimeisimpänä iskuna pääministeri Petteri Orpon tällä viikolla (18.3.2024) isännöimä pyöreän pöydän keskustelu yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä. Kun katsoo Ylen uutisjutussa Orpo järjesti keskustelun viime kesän rasismikeskustelun jälkimainingeissa – heidät kutsuttiin mukaan esitettyä osallistujalistaa, siinä mainitut tahot ovat pelkästään niitä, jotka näkevät rasismin ainoastaan suomalaisten ongelmana. Toisin sanoen poliittiis-taloudellisen eliitiin masinoiman valtavan muukalaisinvaasion vastuuttomat seuraukset käännetäänkin kansalaisten syyksi, koska valtaosa heistä ei suostu hyväksymään eliitin ja sitä lypsävien "kansalaisjärjestöjen" valtiopetosta!  

Pyöreän pöydän keskustelun teemaksi oli otettu kokoomuslaisen sopivasti työelämän kysymykset, ennen kaikkea nuorten ulkomaalaisnaisten asema työmarkkinoilla. Uutisjuttuun haastateltu valtioneuvoston kanslian johtava asiantuntija Katriina Nousiainen sanoo, ettei osallistujalistalla ole seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustusta:

  – Se johtuu siitä, että meillä on painotuksena enemmänkin rasismi, ja nimenomaan ulkomaalaistaustaisten ja etnisten vähemmistöjen kokema syrjintä ja rasismi työelämässä, Nousiainen sanoo.

Hallituksen asiantuntijoiden lähtökohtana ei ole pohtia valtaenemmistönä olevien suomalaisten kurjistuvaa asemaa, mikä johtuu pitkälti työmarkkinoille tuodusta kilpailevasta vieraasta halpatyövoimasta, vaan etsiä uusia keinoja joilla parannetaan entisestään tulijoiden asemaa. Väestöllisessä nollasummapelissä häviäjäpuolella ovat suomalaiset, koska poliittis-taloudellinen eliitti ei ole nähnyt vuosikausiin suomalaisilla mitään itseisarvoa kansakunnan perustana. 

Orpon lastenkutsujen ajankohta ei ollut sattumaa, sillä viime maanantaina alkoi sopivasti Suomen Punaisen Ristin vetämä perinteinen Rasismin vastainen viikko. Suomalaisten säilymiseen piittaamattomasti suhtautuvan SPR:n kampanja ei aikaisempien vuosien tapaan keskity arkipäivän rasismiin, vaan nyt sen huomio on "rakenteellisessa rasismissa". Linjan muutoksen ymmärtää, sillä käytännössä arkipäivän brutaali rasismi näyttäytyy kansalaisille enimmäkseen ulkomaalaisnuorten tekeminä ryöstöinä ja väkivallantekoina kantaväestöä kohtaan. Sen sijaan tärkeäksi puheenaiheeksi nostetulla "rakenteellisella rasismilla" valmistellaan suomalaisten alamaisten sopeutumista kolmannen maailman väestötsunamiin, jota globalistipoliitikot ja ennen kaikkea keskuspankkiirit ovat ajaneet läpi väkisin viime vuosikymmeninä. 

Globaalin eliitin yhtenä tiedottajana toimiva New York Timesin kolumnisti ja taloustieteilijä Paul Krugman sanoo vuoden 2019 haastattelussaan kiertelemättä, ettei yhtenäisillä valkoisilla kansakunnilla saa ja voi olla tulevaisuutta. Maamme poliitikot ja talousjohtajat ovat nähtävästi kuunnelleet tarkkaan tätä hevoskuiskaajaa, koska juuri 2020-luvulla maahanmuutto Suomeen on edennyt mittaluokkaan, jota voisi kutsua väestönvaihdoksi. 

Tällä hetkellä maassamme asustelee jo puoli miljoonaa ulkomaalaistaustaista henkilöä eli 8 %:ia kokoa väestöstä.  Vastaväitteistä huolimatta väestön vaihtuminen on toisiasia silloin kun kantaväestön syntyvyys laskee, väestö ikääntyy ja kuolee samalla kun maahan päästettyjen määrä kasvaa ilman takarajaa. Kantaväestön elintilan valtaaminen näkyy ennen kaikkea suurissa kaupungeissa: Vantaan asukkaista joka neljäs on ulkomaalaistaustainen ja Espoossa joka viides. Aivan lähitulevaisuudessa, kahdenkymmenen vuoden päästä, joka toinen espoolainen on ulkomaalaistaustainen. Ei ihme, valtiojohtomme ja talouselämän vaikuttajamme haluavat kansalaisia harhauttaakseen toistaa valtamedian megafonin kautta SPR:n suomalaisia syyllistävää rasismi-mantraa.

Tuotetaanpa ulkomaalaisia maahan sitten millä verukkeella tahansa, yhteiskunnan pelikortteja käsissään pitelevien tavoitteet ovat tämän asian osalta jo pitkälti toteutuneet. Kansakunta on saatu riitelemään keskenään, koska enemmistö näkee muukalaisinvaasion kansakunnan säilymisen kohtalonkysymyksenä kun taas abstrakteja ihmisoikeuksia puolustava vähemmistö on asettautunut eliitin puolelle. Tällä tuotetulla ongelmalla riitautettua massaa on valitettavan helppo hallita. 

Ainoa toivo kansakunnan eheytymiselle on äänekkään vähemmistön herääminen todellisuuteen joko kantapään kautta tai poliittisen johdon petoksen paljastumisen seurauksena. Miten tämä toteutuu vai toteutuuko ollenkaan on tulevaisuuden käsissä. Varmaa on vain nykytilanteen väliaikaisuus, jossa ratkaiseva muutos on väistämättä edessä: joko suomalaiset häviävät merkityksettömäksi kansansirpaleeksi tai se nousee uuteen eloon aallonpohjastaan.

YLEN TARJOAMA VIIHDE YLITTÄNYT RATIONAALISUUDEN KRIITTISEN PISTEEN

Yle TV 2,  tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Kriittinen piste (7) 

Jakso 2/3. Montun pohjalle. Seppo ja Mats valmentavat Hodania omintakeisella tyylillään. Hodan ei ole uskaltanut kertoa näille kilpailukiellostaan. Jomppe vaihtaa leiriä. Kuvailutulkattu. ohjelmatekstitys (suomi) 44 min.

On vaikea sanoa heijasteleeko viihde todellisuutta vai todellisuus viihteen fiktioita. Selvää on vain se, että nykyään juuri viihde luo malleja, joita tosielämän massat seuraavat. Ilmiö ei ole sinänsä uusi, sillä jo filosofi Platon varoitti Valtio-teoksessaan mm. musiikin ja runouden vaaroista, koska ne mielikuvituksen tuotteina vääristävät todellisuutta ja antavat turmiollisia esikuvia kansalaisille.

Nykytilanne ei poikkea juurikaan uskontojen kuten kristinuskon valtakaudesta, jolloin sen transsendentiaaliset fantasiat määrittivät myös todellisuutta. Valistuksen piti korvata nämä illuusiot tosiasioilla, mutta sen sisäänrakennettu usko "tasa-arvoiseen ihmisyyteen" on johdonmukaiseen loppuun vietynä johtanut samanlaiseen irrationalismiin kuin uskonnot. Siinä missä kristinuskossa palvonnan kohteeksi nostettiin Jeesus, joka on ainoa yhteys ihmisestä irralliseen Jumalaan, ovat valistuksen jälkeläiset kohottaneet yhteismitalliseksi katsotun ihmisyyden uudeksi puujumalakseen. Toisin kuin vallankumouksellisten "edistyksellisten" narraatiossa, tässä ei ole kyse historiallisesta katkoksesta ainakaan moraalisessa mielessä, koska valistuksen tasa-arvouskovaiset noudattavat pitkälti krisityiltä perittyä etiikkaa, joskin näennäisen maallistuneessa muodossa.

Kaikesta kömpelyydestään huolimatta kouluesimerkin todellisuutta muokkaamaan pyrkivästä fantasiasta tarjoaa uusi kotimainen minisarja Kriittinen piste. Sarjan tuottanut Antti Kaarela paljastaa haastattelujutussa Ylen uusi sarja kertoo somalitytön unelmasta mäkihyppääjänä – tuottaja: ”Talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus” avoimesti sarjan taustalla olevan utooppisen yhteiskuntafantasian:

– Olin pitkään miettinyt, miten voitaisiin uudistaa Suomen kansalliskuvastoa urheilumenestyksessä. Suomi on kuitenkin nykyään monikulttuurinen maa, mutta talviurheilu on meillä edelleen aika valkoinen harrastus, Kaarlela taustoittaa.

Kaarelan toiveajattelu perustuu samanlaiseen harhaan, jossa hevostalliin viedystä aasista uskotaan ennen pitkää tulevan hevonen. Taustalla on liberaalien nelisensataa vuotta hellimä uskomus ihmisestä tyhjänä tauluna, jonka perusteella ihmisistä ja ihmispopulaatioista voitaisiin muokata sopivan ympäristön avulla halutunlaisia. Nykyään tämä ihmisen biologisuuden kieltävä ja ylittävä päättely näkyy räikeimmillään trans-ideologiassa (transseksuaalisuus, transhumanismi jne.),  vaikka kauimmin se on vaikuttanut ihmisyksilöiden ja populaatioiden tasa-arvoajattelussa. Toisin kuin monet muut Ylen esittämät sarjat, Kriittinen piste korostaa muodikkaan transideologian sijaan vanhakantaista vasemmistoliberalismia ihmisrotujen olemattomuudesta ja yksilöiden perimmäisestä samanlaisuudesta.

Kriittisen pisteen kuvasto ja taustalla oleva ajattelu ovat yhtä kaukana todellisuudesta kuin tieteiskauhuelokuva Alienin (1979) esittämä fiktio. Yhteistä niille on myös muukalaisuuden teema. Aivan samoin kuin Alien on avaaruusalusmiehistölle eksistentiaalinen toinen, täydellisen vieras ja vihamielinen muukalainen, edustavat somalit arkielämässä samaa suomalaisille keskiverto tv:n katselijoille. Täytyy vain ihmetellä tekijöiden naiiviutta, kuinka he kuvittelevat kenenkään normaalin suomalaisen löytävän sarjan rotumuukalaista minkäänlaista samaistumispintaa. Varsinkin kun reaalimaailmaan puettu tarina on epäuskottavuudessaan niin teennäinen, että se herättää jokaisessa tervejärkisessä vain vaivaannuttavaa epäuskoa. 

Normaalin ihmisen intiutiolle Kriittisen pisteen etninen asetelma näyttäytyy läpinäkyvänä propagandana, mutta sarjan utopistisille tekijöille tavallisen katsojan "taantumukselliset" mielikuvat ovat yhdentekeviä. Radikaaleille utopian pioneereille tärkeintä on rikkoa julkisessa tilassa rajoja ja luoda jopa eripuraa, jotta syntyisi hegeliläisesti tulkitun synteesin kautta ihanteellinen lopputila maailmaan asettuneesta monikultuurisesta taivaasta. 

Koska kyse on 2000-luvulle viedystä jälkimarxilaisessa vallankumouksellisuudesta, mikään kompromissi ei tule kyseeseen, joten mäkihyppääjä ei voi olla esimerkiksi realistisempi italialainen poika, vaan hänen täytyy olla suoraan henkisestä ulkoavaruudesta eli somalialainen tyttö. Toisin sanoen kyse ei ole vain rodullisesta aivopesusta, vaan myös sukupuolinarsistisesta feminismistä, jossa naissukupuoli näyttäytyy esimerkillisenä muille. Selitys tälle kaikelle löytyy sarjan ohjaajasta Kaisa El Remlystä, jonka isä on egyptiläinen ja äiti suomalainen.

Koska minisarjan ideologiseen moiteettomuuteen on satsattu kaikki, on muu osaaminen jäänyt väkisinkin retuperälle. Eli juuri se olennainen mistä tavan katsoja saattaisi olla kiinnostunut huolimatta läpinäkyvästä indoktrinaatiopyrkimyksestä. Hyväntahtoiseksi tolkun kansalaiseksi kasvatettu katsoja saattaa vielä niellä perisuomalaisen talviurheilun tahraamisen tummemmilla väreillä, mutta tuskin hänkään jaksaa toljottaa pitkään kuvaruutua, jossa moraaliset asetelmat ja "juonen" käänteet on väännetty rautalangasta. Mikäli sarjan juoneen, näyttelijöihin ja visuaaliseen toteutukseen olisi satsattu enemmän, saattaisi Kriittinen piste olla hyvinkin vuoden kovimpia monikulttuurisia mindfuck-sessioita televisiossa. Sen sijaan ideologinen perse edellä puuhun -metodi karkottaa kaikki potentiaaliset aidalla istuvat demarieläkeläiset, siis ne, jotka nykyään vielä jaksavat töllätä vanhakantaista televiissioapparaattia suorina lähetyksinä.

Teidän nöyrä länsimaisen sivilisiaation lopun ajan raportoija yritti katsoa sarjaa, mutta ensimmäiset 15 minuuttia kertoivat teelmyksestä oikeastaan kaiken, jonka vuoksi ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut rikos ihmisen järkevää ajankäyttöä vastaan. Verkkaisen alun kerronnassa tuli jo heti selvästi kökköisän teennäinen juoni ja amatöörimäiset näyttelijät. Vaivaannuttava katsomiskokemus olisi vartin katselun jälkeen luullut synnyttävän päällimmäisenä myötähäpeää, mutta sen sijaan se herättikin läpinäkyvällä agendallaan ärtymystä, koska katsojaa on Ylessä jälleen kerran aliarvioitu.

                                                 *********************

Yle TV2,  tiistai 27.2.2024 klo 22.05 Alice Levine: Seksistä suoraan (16) 

Kausi 2, 2/3. Eettinen monisuhteisuus. Alice etsii maksimaalista nautintoa ja tapaa monogamian hylänneitä, usean kumppanin rakastajia. Antaako täyttymyksen avoin suhde vai suhteen määritteleminen aivan uusiksi? 49 min. 

Vähemmän huonompina aikoina median hallinnan keskinäisellä pelilllään anastaneet heprealaiset yrittivät nimivalinnoillaan peittää identiteettinsä, jotta kansalliset tarkkailijat eivät olisi voineet tunnistaa mädätyksen lähdettä. Tänään heidän itseluottamuksensa on niin vahva, ettei moisiin kieroiluihin ole enää tarvetta, joten he voivat omilla nimillään julistaa kaikkea mikä heikentää sivilisaatiota. 

Yle Teema, tiistai 27.2.2024 klo 21.00 Historia: Amerikan mustat sotilaat 

Buffalo soldier oli nimitys afro-amerikkalaisille sotilaille, joille oli 1800-luvun lopulta lähtien omat joukko-osastot Yhdysvaltojen armeijassa. Vasta Vietnamin sodassa mustat ja valkoiset taistelivat rinta rinnan. Samalla kuin mustat sotilaat sotivat maansa puolesta he kävivät kotirintamalla omaa taisteluaan tasavertaisen yhteiskunnan puolesta. ohjelmatekstitys (suomi) 54 min

Mikäli kansalainen haluaa tunnistaa edes yhden kaikkialla läsnäolevin kansanvihollisen, hänen pitää muistaa vain yksi sana: toimittaja. Nämä valtamediassa toimivat syöttiläät vaikuttavat moneen, myös Ylen ohjelmavalintoihin. Tästä kertoo Amerikasta kopioitu Suomen olosuhteisiin täysin vieras "musta kuukausi". Helmikuun ajan Yle on lähettänyt jälleen kerran valkoisiin kohdistuvaa demonisointia ja rasismisia, joka on naamioitu "jalojen mustien" vapaustaisteluna. Kaikessa moraalisessa tasapainoilussaan Ylen toimittajat tulevat loppujen lopuksi sanoneeksi, että rodullisessa ristiriitatilanteessa he ovat aisankannattajina aina mustien puolella.

DEMOKRATIAILVEILY NIMELTÄ PRESIDENTIVAALIT 2024

Suomen presidentinvaalien toinen ratkaiseva kierros sunnuntaina 11.2.2023 noudatti ennusteita Kokoomuksen Alexander Stubbin voitettua punavihreän kansanliikkeen vastaehdokkaan Pekka Haaviston vajaan parin prosentin erolla. Pohjimmiltaan kisassa ei ollut mitään jännitettävää, koska arvoliberaaleina euroatlantisteina ja EU-federalisteina molempien ehdokkaiden ulkoaohjautuva ulkopolitiikka noudattaa samaa linjaa. 

Suomen ja suomalaisuuden säilymisen kannalta loppusuoralle päässeet ehdokkaat ovat niin vahingollisia, että valinta näistä kahdesta on sama kuin tekisi valinnan syövän tai haimatulehduksen väliltä. Monet kansalliskonservatiivit jättivät valinnan kokonaan tekemättä, mutta eräät äänestivät silti pienimmän pahan periaatteen mukaisesti. On silti vaikea sanoa, mikä tekee aikoinaan biseksuaaliksi tunnustautuneesta Stubbista moraalisemman kuin avoimessa homosuhteessa elävästä Pekka Haavistosta. Liberaali valtamedia tietenkin sätti karvalakkikansalaisia "homofobiasta", koska he eivät äänestä Haavistoa tämän homouden vuoksi. Kertomatta jää, että huomattavasti suurempi joukko vasemmistoliberaaleja äänestää Haavistoa vain ja ainoastaan siksi, että hän on homo. Tämä ei ole tietenkään valtamedialle epärelevantti peruste äänestyskäyttäymiselle, vaan päin vastoin upea ja voimaannuttava syy äänestää degeneraattia!

Poliittisten toisinajattelijoiden kannalta koko presidenttikisa ensimmäiseltä kierrokselta lähtien oli yhdentekevä sirkus, koska kaikki ehdolla olleet globalistien marionetit ajavat yhtä ja samaa vaihtoehdotonta lännen "arvoihin" sidottua epäisänmaallista politiikkaa. Siksi on selvää, ettei kukaan itseään kunnioittava kriittinen kansalaisen äänestänyt kummallakaan kierroksella, sillä se olisi antanut legitimiteetin kansanvihollisten tuhotyölle.

Yhdeksän kandidaatin joukossa ei ollut ainuttakaan Nato-vastaista ja EU:sta eroa vaatinutta ehdokasta. Mikäli politiikan sivuraiteelle joutuneen Paavo Väyrysen ehdokkuutta ei olisi estetty epämääräisen kannattajakorttiepisodin vuoksi, olisi vaalikeskusteluihin saatu edes jokeri, joka olisi voinut esittää kiusallisia mutta tärkeitä kysymyksiä Suomen Nato-jäsenyyden seurauksista, Yhdysvaltain intressien ajamisesta, DCA-sopimuksen tarpeellisuudesta ja Ukrainan sodan vaietuista taustoista. 

Ottamatta sen enempää kantaa Väyrysen kannattajakorttisählinkiin, konsensustodellisuudessa eläville suomalaisille oli ehkä helpotus, ettei ehdokkaiden joukossa ollut ketään, joka olisi ikävillä kysymyksillään aiheuttanut ahdistusta ja kognitiivista dissonanssia kansalaissa ja muissa ehdokkaissa. Ainakin länsi-globaalin "sääntöpohjaisen järjestelmän" palvelijoina toimiville toimittajille poliittisen kiusankappaleen puuttuminen teki työn tavattoman helpoksi. Mediapapiston ideologinen yksisilmäisyys ei kuitenkaan poista todellisuutta, joten valtaosalle suomalaisille aikanaan paljastuva karu totuus tulee iskemään päin naamaa tavalla, johon heitä ei ole valmisteltu mitenkään. 

Mutta ei mennä asioiden edelle. Tällä hetkellä on selvää, että presidentinvaalit voittanut Alexander Stubb tulee jatkamaan muiden ehdokkaiden lailla ponnistelujaan Suomen viimeisten suvereeniteetin rippeiden luovuttamiseksi EU:lle ja Yhdysvalloille. Vaikka maamme presidentti-instituutiolla ei olekaan enää samanlaista valtaa kuin Urho Kekkosen aikana, kykenee markkinamiehenä tunnettu uusi presidentti avittamaan lopunkin Suomen myymistä kansainvälisille markkinoille sopivaan kilohintaan. 

Pohjatyön tälle petokselle on tehnyt vielä virassa oleva maamme oma Kim Il-sung, presidentti Sauli Niinistö. Hän jos kuka raivasi kulissien takaisella pelillään länsi-integraation ovet, minkä tunnustaa myös Lännen median pääprogandisti Matti Posio. Etelän lehdissä ilmestyneessä kirjoituksessaan Posio uskaltaa jälkikäteen sanoa suoraan Niinistön peitelleen kansalta Nato-kantansa, mutta paljastaneensa sen heti sopivan tilaisuuden avauduttua helmi-maaliskuussa 2022. Sen verran kuin presidentti-instituutio antaa rahkeita, Stubb tulee viimeistelemään Niinistön aloittaman työn Suomen itsenäisyyden purkutalkoissa. Tässä Stubb on mies paikallaan, sillä hän on avoimen häpeämättömästi Washingtonin ja Brysselin lakeija.

                                                  *******************************     

                                         

Yle TV1, launantai 10.2.2024 klo 21.00, UMK24 

Kenestä tulee Uuden Musiikin Kilpailun voittaja ja edustaa Suomea Malmön Euroviisuissa? Suora lähetys täpötäydeltä Tampereen Nokia Areenalta. Lataa Yle sovellus, äänestä maksutta ja voita liput euroviisuihin! yle.fi/umk #umk24 ohjelmatekstitys (suomi) 2 h 0 min.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen ja koko läntiseen maailmaan kohdistetun demoralisaation tulokset ovat olleet jo jonkin aikaa kypsiä poimittaviksi globalististen valheen mestarien karvaisiin kouriin. Tämä yksiselitteinen kulttuurinen ja moraalinen rappio näkyy valtavirrassa räikeimmin Eurovision laulukilpailussa, ilman, että sitä hehkuttavat ja siihen osallistuvat hyödylliset idiootit edes ymmärtävät rypevänsä kaulaan asti sosiokulttuurisessa lietteessä. 

Vielä takavuosina ei olisi tullut kuulonkaan, että valtio-omisteinen Yle olisi mainostanut viikoittain television pääuutislähetyksissään jotain marginaalikummajaisten juhlimaa friikkisirkusta. Ennen Ylen uutisissa kerrottiin mitä maailmassa on tapahtunut, nyt se mainostaa kaupallisten kanavien tapaan itse järjestämäänsä laulukilpailua valtakunnan katsotuimmassa televisiolähetyksessä. 

Mitä sirkushuveja UMK sitten tarjoaa apaattisen vastaanottavaiselle kansalle? Enimmäkseen vähämielistä ja monotonista rap-papatusta. Jo vuosikausia radiokanavat ja listat on vallanut simppeli puhelaulu, joten ei ihme, että sen ylivalta alkaa näkyä myös suurelle yleisölle suunnatussa lgbt-musiikkitapahtumassa. 

Hip hop "kulttuuri" ei tietenkään ilmestynyt länsimaihin tyhjästä tai että se olisi eurooppalaisia aidosti kiinnostavaa musiikkia, vaan ainoastaan siksi, että  juutalaisten omistamat kansainväliset levy-yhtiöt, musiikkikanavat ja radioasemat ovat markkinoineet systemaattisesti tätä mustien primitiivistä älämölöä valkoisille jo 1980-luvulta lähtien kaikkialla läntisessä maailmassa. 

Rap-musiikin valkoisen identiteetin vastaisuus näkyy myös UMK:ssa, sillä seitsemästä loppukilpailuun valitusta sirkuspellestä ainakin kolme on tarkoituksella rotumuukalaisia: Jesse Markin, Sexmane ja etnisesti epäilyttävä "suomalainen" Sini Sabotage. Kilpailussa oli lisäksi esillä sairaalloisesti alapäästä kiinnostuneen  "homokulttuurin" sanansaattajia, hipsteri-ironinen homopari Windows95man, jonka hyvesignaloivat trendijuntit äänestivät vähemmän yllättävästi voittajaksi.

SIONISTIEN HYBRIS KOITUMASSA ISRAELIN TUHOKSI?

Kun sionistit yrittävät saada muun maailman uskomaan, että juutalaisten kansallinen tietoisuus saa tyydytyksensä Palestiinaan rakennetun valtion luomisesta, he huijaavat jälleen viekkaasti hyväuskoista goyimia. Heille ei edes tule mieleen juutalaisen valtion rakentaminen Palestiinaan asuakseen siellä; he haluavat vain keskusjärjestön kansainväliselle huijaukselleen, jolla on omat suvereenit oikeutensa ja joka on ulkopuolella muiden valtioiden väliintulolta: se on ainoastaan turvasatama tuomituille rikollisille ja yliopisto aloitteleville roistoille.

Viime kuukausien Lähi-idän uutisia seuratessa tulee väistämättä mieleen tuo itävaltalaisen taidemaalarin mietelmä vuodelta 1924. Semminkin kun Israelin valtio ei ole normaali kansallinen projekti, vaan sitä määrittää tosiasiassa heimon kosmopoliittiset tavoitteet. Selvää on myös se, että ilman Yhdysvaltain politiikkaa hallitsevaa sionistilobbya (AIPAC, kristillinen oikeisto, media, neokonservatiivit ym.) juutalaisten palestiinalaisilta ryöväämä Israelin valtion alue olisi palautettu takaisin alkuperäisille asukkaille jo 1960-luvun lopulla. 

Euroopassa valtiot taas tukevat Israelia vuosikymmeniä jatkuneen väsymättömän holokaustipropagandan vuoksi. Viimeksi tämä on nähty täällä Suomessa, jossa valtioneuvoston kanslia on päättänyt muuttaa tammikuun 27. päivänä vietettävän vainojen uhrien muistopäivän Nato-yhteensopivasti holokaustin uhrien muistopäiväksi. Päätöstä enteili virallisen Suomen linja loppusyksyn YK-äänestyksessä, jossa emme Yhdysvaltoja ja Natoa miellyttäksemme tuominneet Gazassa alkanutta kansanmurhaa.

Jopa valtaosa maanosamme kansallismielisistä liikkeistä on solutettu sionisteilla, jotka kuiskuttavat korvaan kuinka Israel toimii hyvänä esikuvana etnovaltiosta. Hölmöimmät nationalistit jopa mainostavat tätä mielettömyyttä Facebookissa "I stand with Israel" -bannereillaan. Sinisilmäisyydessään kosher-konservatiivit kuitenkin unohtavat, että suurin osa maailman sionistisista juutalaisista on kosmopoliitteja, jotka eivät edes halua asua "Luvatussa maassa". Tämä puolestaan tukee taidemaalarin esittämää näkemystä, jonka mukaan Palestiinaan perustettu Israel toimii vain kansainvälisen juutalaisuuden turvasatamana.

Juutalaisten valta länsimaissa on tabu, mikä mahdollistaa heprealaisten kaksoisstandardit ilman todellista kritiikkiä. Siksi sionistit voivat vaalia juutalaista etnisyyttä valtiossaan, mutta sama oikeus valkoisille kansakunnille tuomitaan rasismina. Venäjän sotatoimet Itä-Ukrainan venäläisalueella tuomitaan ääni väristen, mutta Israelin kylmäverisesti toteuttaman kansanmurhan annetaan jatkua Gazassa, eikä aseapua anneta kotikontujaan puolustaville palestiinalaisille toisin kuin ukrainalaisille. Päinvastoin, Yhdysvallat syytää kansalaistensa verovaroja lisää Israeliin, jotta roistovaltio saisi päätökseensä koko Palestiinan valtauksen ja tehtyä "lopullisen ratkaisun" sikäläisille ei-valituille.

Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Israelin tuomitsemista ja hyökkäyksen lopettamista vaatinut valtio tulee länsimaiden ulkopuolelta, Etelä-Afrikasta. Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) tuore päätös ei kuitenkaan vaadi Isrealia lopettamaan etnistä puhdistusta, josta kertoo Ylen verkkosivujen uutinen Kansainvälinen tuomioistuin ei määrännyt Israelia lopettamaan hyökkäystä – vaati Israelia toimimaan Gazan siviilien suojelemiseksi. 

Päätös oli sikäli odotettu, koska suurin osa länsimaissa majaansa pitävistä ihmisoikeusorganisaatioista on kosmopoliittisten juutalaisten ideoimia ja perustamia – ne kyllä osaavat pitää kiinni loppuun saakka heimonsa erityisoikeuksista. Amerikan tukemien Israelin asevoimien tähän mennessä murhaamat 25 000 palestiinalaista eivät merkitse kollektiiviselle lännelle juuri mitään tilanteessa, jossa peukaloidun vaa'an toisella puolella painaa sionistijuutalaisten edut. Asian mahdollisessa oikeudellisessa prosessissa on myös se ongelma, että se istuttaisi Israelin lisäksi myös Yhdysvallat syytettyjen penkille.

Israelin kannalta Etelä-Afrikan kanteessa oli harmillista ennen kaikkea se, että apartheidin aikaan maat tukivat toisiaan vankkumattomasti. Siksi on ironista, että elleivät Etelä-Afrikan vasemmistojuutalaiset olisi merkittävissä määrin vaikuttaneet apartheidin purkamiseen, maata ei johtaisi nyt juutalaisia vieroksuva musta johto. Koska juutalaisten taktiikkaan on aina kuulunut munien laittaminen useaan koriin, heidän täytyy ymmärtää, että ennen pitkää jotkut munat tulevat särkymään. Näin on selvästi käynyt Etelä-Afrikan kanteen kohdalla.

Ilman ironiaa "Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi" ylistetty Israel ei juuri piittaa kansainvälisestä tuomitsemisesta niin kauan kun se ei tule länsimailta. Yhdysvaltain tuella ja eurooppalaisten sokeudella Israel yrittää todennäköisesti provosoida vielä Iranin mukaan sotaan, jotta sen maantieteellinen ylivalta Lähi-idässä olisi turvattu lopullisesti. Tällaisessa hybriksessä äärioikeistolainen hallitus sivuuttaa monien munakorien kärsivällisen taktiikaan, mikä saattaa koitua lopulta koko bandiittivaltion kohtaloksi.