tiistai 26. helmikuuta 2013

YLEN PROPAGOIMA SYYLLISTÄMINEN ON 2000-LUVUN PAHUUTTA



YLE TEEMA, 26.2.2013 klo 21.00 Historia: Hitler - pahan lähettiläs


1/2. Hitlerin tie valtaan. Miten itävaltalainen tusinamaalari ja nälkiintynyt mierolainen nousi Saksan johtajaksi? Osin väritetystä arkistomateriaalista koostuvassa ohjelmassa seurataan Hitlerin vaiheita vv. 1889 - 1933.  

Jaahans, se on taas se aika Ylessä kun vanhat taistolaistoimittajat kaivavat propagandakaapistaan Hitlerin esiin. Tosin eihän se siellä kauan ole ehtinyt olemaankaan, sen verran usein kaappi on viime vuosina ja vuosikymmeninä käynyt. Ohjelman virallinen esittely kuulostaa annefrankkinsa lukeneen 17-vuotiaan abiturienttitytön lapsellisen solvaavalta kiukuttelulta - itävaltalainen tusinamaalari ja nälkiintynyt mierolainen - mutta todennäköisesti luonnehdinnan taustalla on ihan "tasapainoisen tyynet" aikuiset. Sanovatkohan he muista historian hahmoista samaa? Esimerkiksi että Winston Churchill oli alkoholisoitunut opportunisti joka laski vielä aikuisenakin alleen?
 

Loputtomalle märehtimiselle natseista ja Hitleristä löytyy tietenkin ideologinen syy tälle ajalle. Tieteellisesti politisoituneesta sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt Inari Sakki kun on todennut:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.




torstai 21. helmikuuta 2013

YLE FEM JAHTAA KUMMITUKSIA



YLE FEM (SVT5), 21.2.2013, klo 21.30 Spotlight : Soluttautuja


Kymmenen vuoden ajan hän soluttautui sekä äärivasemmistoon että äärioikeistoon. Nyt Christian Høibø kertoo kokemuksistaan turvallisuuspoliisin agenttina

Ruotsinkielisen tv-kanavan toimittaja Marko Hietikko on kunnostautunut reportaaseillaan, joissa on "paljastettu" äärioikeiston viimeisimmät metkut. Monet muistavat hänet Finnish Defence League (FDL) -nimisestä internet-järjestöstä tekemistään jutuista viime vuonna. Islaminvastainen FDL on englantilaisen emojärjestö EDL:n Suomen haaraosasto, joka vaikuttaa johtajansa Mimosa Koirasen vetämänä lähinnä netissä. Puulaakia on vaikea pitää aitona kansalaisjärjestönä, vaan kyseessä onkin pitkälti siionistien rahoittama väärän lipun operaatio, jolla pyritään soluttautumaan kansallismieliseen kulttuuriin ja hajaannuttamaan kansallismielistä liikettä. Taustalla olevia siionisteja ei kiinnosta Euroopan vajoaminen kansojen mereen vaan ainoastaan islam, koska se sattuu olemaan uhka myös juutalaisille. "Liikkeessä" on mukana myös paljon ei-eurooppalaisia ja seksuaalisesti poikkeavia, joten kyse ei ole mistään perinteisestä terveitä kansallisia arvoja puolustavasta eurooppalaisesta järjestöstä.

Aiemmassa FDL/EDL-dokumenteissa
Hietikko haastatteli myötäkarvaan äärivasemmistolaista Dan Koivulaaksoa, joka esitettiin ohjelmassa puolueettomana asiantuntijana. Koivulaakso tunnetaan valehtelijana, joka ex-taistolaistoimittaja Juha Granathin haastattelussa väitti koko Suomen kansalle taustalla näkyvien räyhäävien mellakoitsijoiden olleen "äärioikeistolaisia":

Linkki, jossa Dan Koivulaakso väittää äärivasemmiston räyhä-räähkien olevan "äärioikeistolaisia mellakoitsijoita".


Hietikon tuore dokumentti Norjan turvallisuuspalvelun ulkomaalaistaustaisesta soluttautujasta on surkuhupaisaa katsottavaa. Haastateltu Norwegian Defence Leaguen soluttautuja Christian Höibö ei saanut työstään palkkioksi kuin 1500 kruunua ja viinipullon! Pieni hinta sen puolesta, että hänet höynäytettiin riskeeramaan koko elämänsä "vaarallisen" sionistisen internet-järjestön vuoksi. Jo tässä kohtaa katsojalle varmistui, että nyt ollaan ajattoman tv-farssin äärellä. Tavallisen tv-katsojan on vaikea päätelllä kumpi osapuoli on enemmän pihalla, Christian Höibö vai Norjan Turvallisuuspoliisi. Totisesti, molemmat ovat ansainneet toisensa. Hyvä Yle Fem!

YLEN MODERNIA KULTTUURIBOLSHEVISMIA: PERINTEISEN PERHEINSTITUUTION KYSEENALAISTAMINEN




YLE Radio Suomi,13.2.2013 klo 17.30, Taustapeilin Pyöreä pöytä

Pyöreä pöytä rrrakastaa väittelyä.
- Ydinperheellä ei ole pitkää historiaa. - Paavin ero oli rohkea teko. - Radiossa voi keskittyä sisältöön. - Pyöreässä pöydässä väitellään ajankohtaisista aiheista Pauli Aalto-Setälän johdolla. Aiheensa tuovat ruodittaviksi Kaarina Hazard, Pekka Seppänen ja Ruben Stiller. Twitterissä #pyöreäpöytä Kotisivu: yle.fi/taustapeili


Ohjelmalla on julkeutta väittää itsestään, että Pyöreä pöytä rrrakastaa väittelyä Eh? Siis mitä väittelyä? Mitä väittelyä voi olla se, että Pyöreään pöytään valitaan aina ne samat lässyliberaalit, punamädättäjät ja feministiemakot? Eipä juuri mitään. Jos Yle haluaa esittää kansalaisille aitoa keskustelua, pitäisi keskusteluun osallistujien olla muitakin kuin aina vain vasemmalle päin kallellaan olevia ”liberaaleja” näsäviisastelijoita.


Tyypillinen Pyöreän pöydän keskustelu noudattaa lähes aina samaa kaavaa. Joku "keskustelijoista" tarttuu johonkin ajankohtaiseen aiheeseen ja esittää siitä 3-4 minuuttia kestävän julistuksen, johon muut "keskustelijat" sitten samanmielisesti yhtyvät. Näin kävi myös 13.2.2013 lähetetyssä ohjelmassa

Kansallisvaltion arvopohjaa nakertavilla punaisilla nilkkiliberaaleilla on pari lempiteemaa, joista he eivät malta olla vaahtoamatta päästyään eetteriin. Yksi niistä on homoavioliitto, joka jo pelkkänä käsitteenä on oxymoron, sillä avioliiton ja homostelun yhdistäminen on sama kuin sanoisi ’valtava kääpiö’.

Ohjelman kohdassa 3.15” eteenpäin vasemmistolainen feministitantta Kaarina Hazard haluaa Ranskan homoavioliittolain hyväksymisen innoittamana keskustella siitä, miksi asia ei etene Suomessa, vaikka se on kirjattu punamädättäjien agendaan kiireellisesti hoidettavana  projektina. Ensinnäkin hän on homoavioliitosta sitä mieltä, että "tämähän ei ole mikään mielipidekysymys”, koska ”kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet”, jonka vuoksi kyse on ”perustuslakikysymyksestä”. Miksi homoavioliittoon vihkiminen ja homoadoptio eivät olleet perustuslakikysymys silloin kun sodomia poistettiin tautiluokituksesta ja vapautettiin rikoslain alaisuudesta? Miksi se on sitä vasta nyt, jos kyse on muka ”perustuslaillisesta oikeudesta”? Myös viittaukset "ihmisoikeuksiin" ja "tasa-arvoon" eivät ole muuta kuin homolobbaajien tyhjää retoriikkaa. Miksi koko avioliittoinsituution merkitys pitäisi mitätöidä vain siksi, että se voisi palvella joidenkin turhamaisten homojen perverssiä egoa?

Kokoomuksen kansanedustaja ja lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund on vastannut tällaisiin väitteisiin aiemmin kirjallisesti:

Avioliittolailla ei ole mitään tekemistä ihmisoikeuksien kanssa. Mikäli tämä olisi ihmisoikeuskysymys, olisimme ajat sitten saaneet huomautuksen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta.
Rekisteröidyn parisuhteen osapuolilla on Suomen lain mukaan KAIKKI samat oikeudet kuin aviopareilla pois lukien oikeus samaan sukunimeen sekä oikeus ei-biologisen eli ulkopuolisen lapsen adoptioon. Sukunimiasia on mielestäni täysin yhdentekevä (ja voidaan todella pienellä säädösmuutoksella hoitaa) ja adoptiossa taas on AINA kyseessä lapsen etu ja hänen oikeutensa vanhempiin, ei koskaan aikuisten keskinäiseen tasa-arvoon perustuva oikeus saada adoptoida lapsi. Adoptio ei ole millään muullakaan tavalla tasa-arvoinen, sillä siihen sisältyy lukuisia rajoituksia mm. iän, terveydentilan, sosiaalisen aseman sekä adoptiovanhempien taustan suhteen.

Hazard jatkaa paasaamistaan ja väittää, että homoavioliitossa ei ole kyse eri vakaumuksista, jonka vuoksi ”asiasta ei pitäisi edes keskustella, tämän pitäisi olla ehdottoman selvä asia”. Hazardin mielestä kyse on absoluuttisesta totuudesta eikä alati muuttuvan politiikan voitetusta kannasta, jonka hänenlaisensa haluavat nyt hinkuen kaivertaa kivitauluihin ikuisiksi ajoiksi. Häntä harmittaa jopa se, että ”siitä ylipäätään on edes lupa keskustella”! Tämähän ei ole mitään muuta kuin humanismin kaapuun puettua totalitaristista fundamentalismia, jossa ei edes haluta ottaa kuuleviin korviin kiusallisia vasta-argumentteja. Samalla hän ääntään muuttaen ivaa ylimielisesti kansan syvien rivien vaatimusta  jossa katsotaan, että lapsella on oikeus isään ja äitiin. 

Kaunaisen feministin tapaan Hazard ruoskii sydämmen kyllyydestä vihaamaansa ”ydinperhepinttymää”. Hän valehtelee koko kansalle väittämällä että ”historiallinen tosiseikka on se, että ydinperhettä ei ole edes koskaan varsinaisesti ollut vallitsevana käytäntönä ikinä missään”. Harmistuneena hän jatkaa kuinka ydinperheen ideaa on länsimaissa hellitty ja että typerykset kuvittelevat sen olevan osa luonnollista järjestystä.  Vaikkei hän sano sitä ääneen, niin näistä huomioista pitäisi Hazardin – mikäli hän noudattaa maskuliinista rationaalista logiikkaa – mukaan seurata se, että homostelijoiden ja moniavioisten ”liitot” ovat olleet aikaisemmin vallitseva kulttuurin tila, jonka varaan ihmiskunnan suuret saavutukset on tehty. 

Hazard kieltää jyrkän kategorisesti, että mies-vaimo-lapset muodostaa perheen perusyksikön. Sitä vastoin hän väittää, että perheen ”perusyksikkö on epälukuinen määrä porukkaa”.  Palopuheensa lopussa Hazard kysyy miten ”fantasia ydinperheestä voi jyrätä jotakin niin perustavan laatuista kuin tasa-arvoiset  oikeudet  kaikille ihmisille”. Hazardilta voisi vastaavasti kysyä, että eivätkö ”tasa-arvoiset  oikeudet” ole yhtä lailla historiallisesti kontingenttia fantasiaa ja vielä melko tuoretta sellaista. Hazardin ajama kulttuurikommunismi haluaa polkea alleen kaiken mikä on pyhää paitsi hänen itsensä kannattaman mielivaltaisen tasa-arvon, joka vie kaikelta arvon, kun sen annetaan alentaa ylemmät ja nostaa ansiottomat.

Ydinperhe-aiheen lopuksi Ruben Stiller esittää tutun harhaan johtavan vasta-argumentin, jossa kysytään, että keneltä homoparien vihkiminen on pois. Stillerin kysyy, että miten
Anteron ja Peran vihkiminen veisi kristilliseltä heteroavioliitolta pohjan pois. Jos homovihkimistä ei hyväksytä täytyy kristillisen avioliiton olla Stillerin mielestä todella heikolla pohjalla. Hänen mielestään koko kristillinen logiikkaa on tämän vuoksi täysin käsittämätöntä. Keneltä yksilöltä homovioliitto on pois? Keneltä koko ikänsä Varsinais-Suomessa asuneelta yksilöltä Karjalan menettäminen oli pois?

Juutalaisena Stilller ei puhu mitään siitä, kuinka jyrkästi hänen omassa traditiossaan suhtaudutaan homouteen tai sellaisiin moderneihin hullutuksiin kuin homoavioliittoon. Rubenin etnis-uskonnollinen kaksinaismoraali tahtoo sanoa, että kaikkea mikä heikentää enemmistönä olevan ei-juutalaisen kulttuurin koheesiota kannattaa edistää, mutta samaa mielettömyyttä ei ole tietenkään omien keskuudessa järkevä kannattaa. Jos näin ei olisi, vaatisi Ruben rohkeasti homoavioliittoja myös juutalaisille ja miksei myös muslimeille. Etninen tekopyhyys näkyy liberaalin Rubenin muussakin ajattelussa kuten maahanmuuttopolitiikassa: värillisten loppumaton maahanmuutto valkoiseen länteen on jees, mutta Israeliin huono, koska se heikentää etnovaltion perustuksia. Homojen vihkiminen? Yes, But Is It Good for the Jews?

tiistai 19. helmikuuta 2013

YLE TV HALUAA MITÄTÖIDÄ SUOMALAISUUDEN





YLE TV 1, 19.2.2013, klo 15.55, Suomi on ruotsalainen (uusinta)

6/10. Laki ja demokratia. Suomalaisen demokratian juuret ovat syvällä Ruotsin ajassa: Suomalaisilla oli oikeus osallistua Ruotsin kuninkaanvaaleihin jo Moran kivillä. Mukana mm. historioitsija Teemu Keskisarja. 


YLE TEEMA, 17.2.2013, klo 17.00, Kuninkaittemme jäljillä (uusinta)

Osa 6/10. Ruotsi kasvoi Kaarle X:n ja Kaarle XI:n aikana suuremmaksi kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Suurvaltakauden sadoista kivilinnoista vain muutama rakennettiin Suomeen.


Molemmat sarjat ovat ehtineet pyöriä televisiossa jo jonkin aikaa, mutta täällä stalkkaavan Ylen väen on turha huokaista helpotuksesta, että ne olisivat jääneet meiltä jotenkin huomaamatta. Me olemme katsoneet niitä. Emmekä ole pitäneet siitä mitä olemme nähneet

Heti alkuun on toki myönnettävä, että molemmilla sarjoilla on yleissivistäviä ansioita ja suurin osa faktoista näyttää ainakin päällisin puolin olevan kunnossa. Täysin eri asia on sitten se, kuinka näitä faktoja tulkitaan. Yleinen linja molemmissa sarjoissa kun on se, että ruotsalaisen sivistyneistön "konstruoima Suomen kansa" on lähes kaikessa velkaa Ruotsille, eikä sillä ole ollut kulttuuriinsa juurikaan mitään omaehtoista annettavaa. Asenne suomalaisuuteen on siis alentuva, jopa halveksuva. 

Ymmärrettävästi sarjat ovat herättäneet perusteltua kansalaiskritiikkiä. Arhi Kuittinen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan mm.

Yleisradion ja ruotsalaisuuden säätiön rahoittamat ja sanelemat molemmat "dokumenttisarjat", jotka väittävät Ruotsin tuoneen sivistyksen Suomeen ja muokanneet peruuttamattomasti suomalaisten luonteen uudelle "ruotsalaisen" sivistyksen tasolle, ovat rasistisilta faktoiltaan vakavasti vääristyneitä. Euroopan vaikutus häivytetään ja Ruotsin sekava muiden kulttuurien kopioiminen feidataan pois. Tämän päälle luodaan illusio omaa erillisyyttään korostavien suomenruotsalaisten evankeliumista suomalaisille: me määritämme teidät.

Tunnettu bloggaaja Helena Eronen puolestaan kyseenalaistaa svekomaanisen historiantulkinnan ja sen yrityksen pimittää muinainen elinvoimainen suomalaiskulttuuri. Hänen mielestään nämä Ylen lähettämät tv-sarjat ovat silkkaa suomalaisvastaista propagandaa:
Koska jo tuolloin käytiin kiivasta väittelyä aiheesta, jonka svekomaanisten näkemysten propagandakoneistoksi on ilmeisesti vielä vuonna 2013 Yleisradiokin lähtenyt, niin mielessäni vahvistuu se epäilys, että suomalaisten historian tutkimisen retuperälle jättäminen ja muinaisjäänteiden tuhoaminen ovat ainoastaan osa sitä ajattelumallia, että me suomalaiset olemme olleet ja olisimme edelleenkin vain metsässä ölisevinä juoksentelevia alkuihmisiä ilman Ruotsin sivistävää vaikutusta. Jos yleisesti tunnustettaisiin se, että Suomessa oli ihan oikeasti järjestäytynyt yhteiskunta, joka kävi kauppaa ulkomaille ja joka saattoi itse asiassa olla jopa monellakin tavalla ainutlaatuinen kulttuuri tuon ajan Euroopassa, se tekisikin Ruotsista häikäilemättömän valloittajan, joka aiheutti tuhoa ja kärsimystä. Meidän historiallisen ajan alkuna pidetään nimenomaan Ruotsin valtakauden alkua, mutta me emme tiedä, mitä ennen sitä oli. Esimerkiksi Novgorodista löydettiin soisen maaperän ansiosta säilyneitä tuohia. Entäs jos suomalaisetkin ovat käyttäneet tuollaisia tuohia, mutta ne eivät ole säilyneet tai niitä ei ole löydetty? Entäs jos suomalaisillakin on ollut kirjoitettu kieli, kuten taisi jo kaikilla muillakin eurooppalaisilla kansoilla olla. Eikö ole melkoisen erikoinen ajatus, että suomalaisheimojen tiedetään käynneen kauppaa mm. viikinkien kanssa, rojua kuskattiin aina Bysanttiin saakka ja rakennettiin massiivisia linnoituksia, mutta juuri me suomalaiset olisimme olleet se ainoa eurooppalainen kansa, jolla ei 1000-luvulla ollut kirjoitettua kieltä. Sori, minä en osta tuota väitettä.
Varsinkin Suomi on ruotsalainen -sarjassa yritetään nostaa Ruotsi jonkinlaiseksi esikuvaksi myös tämän päivän yhteiskuntapolitiikassa. Koska nykypäivän suomalaiset tietävät varsin hyvin ruotsalaisen yhteiskunnan Isosisko-mentaliteetin, synnyttävät eräät sarjassa esitetyt propagandistiset väitteet katsojissa suoranaista hilpeyttä. Kun sarjan kuudennessa osassa kerrotaan, että Ruotsissa on Suomea jotenkin avoimempi ja keskustelevampi lehdistö, niin väitteelle ei voi kuin nauraa. Ohjelmaa vetävän kirjailija Juhani Seppäsen haastattelema Svenska Dagbladetin päätoimittajana vuosina 2000–2002 toiminut Hannu Olkinuora (1950–2012) tosin lisää heti perään, että joskus Ruotsin mediassa menevät journalistin ja tuomarin roolit sekaisin. Tällaiset pehmentävät "itsekriittiset" selitykset eivät silti peitä ruotsalaisen lehdistön todellista luonnetta. Käytännössä Ruotsin lehdistössä menevät sensorin ja journalistin roolit sekaisin kuten Jussi Halla-aho osoittaa blogitekstissään (7.7.2006) Keskustelua meillä ja naapurissa:

Kuten sanottua, Suomessa filtteröinti on vielä haparoivaa, ja lukija voi ohittaa sen näkemällä hieman vaivaa. Toisin on Ruotsissa, missä pimento on ilma- ja vesitiivis. Olen lueskellut pitkään malmölaista Sydsvenskania ja vertaillut sen uutisointia esim. Dagens Nyheteriin ja Expresseniin. Mehän tiedämme, esim. ulkoministeri Erkki Tuomiojan eduskunta-avustajan Esa Suomisen opastamina, että "maahanmuutto on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Ruotsi on hyvä esimerkki maasta, jossa ulkomaalaispolitiikka on ollut huomattavasti meitä vapaampaa. Tutkimusten perusteella on selvää, että ilman maahan muuttanutta työvoimaa Ruotsi olisi huomattavasti nykyistä köyhempi valtio, jolla tulisi olemaan huomattavia vaikeuksia hyvinvointinsa ylläpitämisessä." Erityisen runsaasti tästä lähtökohtaisesti positiivisesta asiasta on hyötynyt Malmö, jonka rikastunut arki on herättänyt huomiota merten takanakin.

(...) Kaikki tietävät, ketä nuo veitsin varustautuneet "nuoret" ovat. Keskustelunavaukset Ruotsissa kaatuvat kuitenkin siihen, että sillä, joka väittää ongelman ja trendin olevan olemassa, ei ole mitään mihin viitata, koska mitään ei julkaista. Hiljaisuus antaa niille, joille taudin tunnustaminen on aseiden antamista pahuudelle, mahdollisuuden leikkiä tyhmää. "Ei maahanmuuttajat puukota, ei maahanmuuttajat puukota, ei maahanmuuttajat puukota, tralalalaa, näyttäkää vaikka lehtijuttu, jossa sanottaisiin, että maahanmuuttajat puukottivat." Ja kun asiasta ei voi edes keskustella, on turha toivoa, että sille voitaisiin tehdä jotakin.

Ylen vaaleanpunaiset toimittajat katsovat kaihoisasti Ruotsiin myös siksi, että se on johtava monikultturismin maa Euroopassa. Seuraamalla Ruotsia he haluavat meidän jakavan tuhoon tuomitun kohtalonyhteyden länsinaapurimme kanssa. Tässä he tulevat kuitenkin erehtymään. Suomalaiset eivät tule hukkumaan kansojen mereen kuten kansallismasokistiset ruotsalaiset, vaan he taistelevat voittoisasti olemassaolonsa puolesta. Monikulttuurisen kaaoksen hälvettyä punnitaan myös tiettyjen yleläisten tahojen puheet ja ohjelmat.


Ylen oma esittely Suomi on ruotsalainen tv-sarjaan.

Linkit Kuninkaittamme jäljillä -sarjan ohjelmiin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

YLEN JUNTTAA MONIKULTTURISMIA HISTORIAPOLITIIKAN AVULLA



YLE TV 1, 17.2.2013, klo 14.30 Historiaa: Unohdetut merisankarit


Vuonna 1805 Britannia löi Trafalgarin meritaistelussa ranskalais-espanjalaisen laivaston ja Englannissa oli syytä juhlia. Voittajien riveissä taisteli kuitenkin 1400 miestä, jotka eivät olleet alkuunkaan brittejä. T:BBC.

Linkki ohjelmaan Yle Areenassa.

Ohjelman esittely Ylen sanoin (parhain päin).

Viattomalta näyttävä BBC:n historiadokumentti paljastuu melko nopeasti jälkisosialistisen ideologian propagandaksi.

Ohjelmassa haastateltu Warwickin yliopiston musta professori David Dabbydene julistaa monikulttuurisuuden ilosanomaa, koska se on ollut hyödyllistä juuri mustille ja vastaavasti jatkuvaa luovuttamista ja alamäkeä valkoisille.

On naurettavaa väittää, että mahtavan kulttuurin luoneet britit olisivat jossain historiallisessa kohtalonyhteydessä negroidien kanssa vain sen vuoksi että heitä sattui olemaan parisataa kymmenien tuhansien miehistössä, joka osallistui Trafalgarin meritaisteluun vuonna 1805. Silti Dabbydenella on röyhkeyttä tehdä propagandistista historiapolitiikkaa väittämällä ohjelman lopussa, että
Se muistuttaa siitä, että historiamme on monikulttuurista
Eikä ole, mikäli tuolla halutaan sanoa, että eurooppalaisen kulttuurin suuruus perustuu siihen, että muutamia satoja kongoideja palveli hetken brittiläisissä sota-aluksissa pari sataa vuotta sitten.

BBC:n samoin kuin Ylen propagandistinen tarkoitus on esittää menneisyys lempi-ideologiansa monikultturismin linssien läpi. Samalla voidaan "perustella" monikulttuurisuus eli kymmenien miljoonien vierasrotuisten ilman kansalaisten suostumusta päästämistä Eurooppaan, koska maanosamme on muka "aina ollut monikulttuurinen (lue: täynnä neekereitä)". Median manipulaattoreilla on taas kierous huipussaan.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

TÄMÄ HISTORIAN DETALJI IHAN UNOHTUI, ONNEKSI YLE MUISTUTTAA, UUSINTANA


YLE TV 1, 12.2.2013, klo 23.00 Jäämarssi

Dokumenttielokuva jatkosodan aikaisista sotavankileireistä Suomessa. Ohjaaja Ville Suhonen. Tuotanto Illume Oy. Uusinta.




Painaa se "syyllisyys" ihan suoraankin suomalaisia eikä pelkästään sen vuoksi, että oltiin väärällä puolella "paholaisten" kanssa taistelemassa Neuvostoliiton rauhanarmeijaa vastaan. Sen vuoksi holohöpö-ohjelmien kyytipojaksi tarjotaan myös kotikutoista syyllisyyttä. DDR:stä ja sosialistisesta Puolasta dokumentaarisen oppinsa ammentanut Dokumenttiprojekti kyllä tietää miten maailmaa pitää korrektisti dokumentoida. Ja Yle muistaa uusia sopivin väliajoin. Häikäilemättömän hienoa historiapolitikointia jälleen kerran, tapu tapu Yle!

Linkki ohjelmatietoon tässä.

Yle Areenan linkki ohjelmaan.

tiistai 12. helmikuuta 2013

SYYLLISYYTTÄ SYYLLISYYDEN PÄÄLLE - YLEN HOLO-KULTTI ELÄÄ JA VOI HYVIN



YLE TEEMA, 12.2.2013, klo 20.00 Natsijohtajien lapset


(Meine Familie, die Nazis und ich, Saksa/Israel 2012) Miten varttuu aikuiseksi lapsi, joka kantaa kansanmurhan väistämättä mieleen tuovaa nimeä? Dokumentissa puhuvat merkittävimpien natsijohtajien perilliset. 


Linkki ohjelmaan tässä.

"Juutalainen toimittaja, Eldad Beck, kolmannen polven holokaustista selvinnyt." WTF?? Kolmannen polven holokaustista selvinnyt 2000-luvulla?? Nyt ollaan jo turboahdetun orwellilaisen uuskielen äärellä...


perjantai 8. helmikuuta 2013

Yle: Sika on saastainen eläin, sianliha pitää eristää muusta lihasta


Yle:
Possu pitää eristää – uskonto haastaa suomalaiset kauppiaat ja lihamestarit

Suomalainen kauppa ei ole vielä valmis maahanmuuttajien edustamien eri uskontojen tuomiin haasteisiin. Porsaanlihaa ei saisi käsitellä samoilla välineillä kuin nautaa, siipikarjaa tai lammasta. Possu pitää olla myös esillä mieluiten ihan eri paikassa kuin muu liha.

Maahanmuuttajien myötä on suomalaisen kauppa joutunut kohtaamaan uudenlaisia asiakkaita ja tarpeita.

Esimerkiksi islaminusko ja juutalaisuus törmäävät marketin lihatiskillä suomalaiseen possuun. Porsaanliha on muslimeille ehdottomasti kiellettyjen lihojen listalla. Sika kun on likainen eläin.
Muslimien haluamat lihat eivät saa olla kosketuksissa sianlihan kanssa, eivät palvelutiskissä eivätkä edes itsepalveluhyllyssä. Palvelutiskin lihaa ei saisi viipaloida samalla koneella kuin possua.






Yle siis tukee fundamentalistimuslimien vaatimuksia.

Yle vaatii, että Suomessa pitää tanssia muslimien pillin mukaan. Suomessa asuvat 50 000 muslimia saavat Ylen mielestä määräillä, millä tavalla 5 miljoonan suomalaisen käyttämien ruokakauppojen pitää toimia.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

JYVÄSKAUSTI - VASTAUS MEDIAN RUKOUKSIIN




YLE TV 1, 5.2.2013, klo 21.05 A-studio

Ääriliikkeet, uhka vai liiottelua? Li Andersson vs. Juho Eerola. Demareiden kova kevät. Yritysten verovähennykset, hallituksen pannukakku?
 


Objektiiivisesti arvioituna Jyväskylässä viime viikolla sattunut pikku episodi on verrattavissa tavalliseen suomalaiseen  nakkikioskitappeluun viikonloppuna. Medialle ja varsinkin vasemmalle kallellaan olevalle Ylelle siitä on kuitenkin tulossa symbolisen vastajytkyn ehtymätön aarreaitta. Ensinnäkin se on jo toista viikkoa (!) antanut  maamme korruptoituneelle poliittiselle "eliitille" ihanan tekosyyn nostaa moraalista profiiliaan tuomitsemalla "ääriliikkeet", mikä  heidän kielessään tarkoittaa vain äärioikeistoa. Samaan syssyyn Yle on saanut marssittaa mikrofonin eteen jälleen lempilapsensa kommunistitaustaisen "asiantuntijan" Vesa Puurosen ja dilenttihistorioitsija  Jussi Jalosen, joiden yhteiskunnalliset analyysit ovat rajoittuneet lähinnä teeskenneltyyn närkästykseen ja erilaisiin tekopyhyyden harjoitelmiin.

Tätä Jyväskyvän herkkupalaa Yle ja muut median korppikotkat eivät niin pois heitäkään, vaan raadolle tullaan palaamaan aika ajoin kun on tarvetta mustata kaikkia nykymenon ja monikulttuurin kriitikkoja.