JULKISEN SANAN NEUVOSTO JOUTUI ITSE SUURENNUSLASIN ALLE

Näillä sanoin Elina Grundström ylisti islamia Vihreä
Lanka -lehdessä vuonna 2009.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on viime aikoina päässyt otsikoihin tavalla, joka ei varmasti miellytä sitä itseään. Yleensä JSN on antanut tuomioita vääränalaisesta journalismista, mutta tällä kertaa tähtäimeen on joutunut yhdistyksen puheenjohtaja Elina Grundström. Viime launantaina Yle uutiset julkaisi jutun Päätoimittajat toivovat, että kohu puheenjohtaja Grundströmin ympärillä ei vaurioita Julkisen sanan neuvoston toimintaa: ”JSN:n tehtävä on päivä päivältä tärkeämpi”, jossa kerrotaan Grundströmin kyseenalaisista johtamistavoista. Kohu ei ole ottanut laantuakseen, vaan viimeksi eilen Yle käsitteli asiaa uudestaan jutussaan Kohun keskelle joutuneelle Elina Grundströmille synninpäästö – "JSN on toimintakykyinen".

Jo ilman Grunströmin poliittisesti värittynyttä taustaa ja johtamistapaa JSN on epämääräinen instanssi, jolle on annettu maassamme turhaan puolivirallinen status. Yhdistys saa mm. valtionapua, jolla on maksettu Grunstörmin lisäksi kolmen työntekijän palkka ja toimitilavuokrat.

Euroopan hulluna vuotena 1968 perustettu yhdistys ilmoittaa olevansa joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin. Tavalliselle kansalaiselle se näyttäytyy valtamediassa viranomaisena, joka antaa virallisluontoisia huomautuksia hyvän journalistisen tavan vastaisista loukkauksista. Kyseessä ei ole kuitenkaan viranomainen, joten sen toiminnasta ei voi tehdä kantelua esimerkiksi oikeuskanslerille. 

Syytä julkiseen arvosteluun olisi, sillä JSN on jättänyt usein huomioimatta sille esitettyjä valituksia, jotka se on leimannut "epäolennaisiksi tai vähäisiksi". Eräät tällaisista tapauksista ovat koskeneet valituksia, joissa kansallismielisiä on kohdeltu tiedotusvälineissä epäoikeudenmukaisesti. Asenne on ymmärrettävä, sillä JSN:n on edustanut alun alkaenkin vasemmistoliberaalia ajattelua, jossa tärkeintä on puolustaa liberaalin lehdistön sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen sijaan tavallisten kansalaisten sanavapaudesta se ei ole kiinnostunut, vaan on punavihreän puheenjohtaja Elina Grundströmin johdolla ollut kärkäs suitsemaan "vihapuheen" varjolla sananvapautta niiltä, joiden näkemykset poikkeavat valtamedian totuuksista. Hänet tunnetaan myös räikeänä monikulttuurismin ja islamin puolustajana, mikä on erikoista, sillä JSN on "periaatteessa" poliittisesti ja ideologisesti riippumaton median itsesääntelyelin.

Kohussa on hyvää ainakin se, että Grundströmin toimintatavoista kertominen tuo ilmi Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) vähemmän mairittelevat piirteet. Kun he pääsevät vapaasti heiluttamaan nuijaa, on seurauksena monesti alemman hierarkiatason kyykyttämistä ja omaa toimintaa koskevan kritiikin hiljentämistä. Yle uutiset:

Julkisen sanan neuvostoon liittyvä kohu alkoi viikko sitten, kun Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin Grundströmin epäasiallisesta käytöksestä työpaikalla. Alaiset syyttävät Grundströmiä muun muassa työaikojen pikkutarkasta syynäämisestä sekä siitä, että hän puuttuisi työntekijöiden pukeutumiseen.

Artikkelissa kerrottiin lisäksi, kuinka Grundström olisi pari vuotta sitten yrittänyt estää Suomen Kuvalehteä julkaisemasta Julkisen sanan neuvostoa käsittelevää juttua.

                                                      ****************************

GLOBALISTILIBERAALIT FACEBOOK JA GOOGLE EIVÄT SALLI VAPAATA POLIITTISTA KILPAILUA

Mikäli poliittinen kilpailu olisi vapaata ja tiedonvälitys tasapuolista, länsimaiden liberaalidemokraattiset hallitsijat eivät olisi tällä hetkellä vallassa. Kun kansalaiset pääsevät ääneen ilman sosiaalista pelottelua, leimaamista, sensuuria, kryptisiä sananvapauslakeja ja poliittista manipulaatiota ne nostavat valtaan hallintoja, joita näemme Italiassa, Unkarissa ja Puolassa. Mitä "edistyksellisempää" totalitarismia ja henkistä sosiaalidemokratiaa maa harjoittaa, sitä vähemmän se kunnioittaa kansalaisten enemmistön tahtoa. 

Tämä on nähty ennen kaikkea Ruotsissa, jossa valtion harjoittama ruotsalaisvihamielinen lainsäädäntö yhdessä median sensuurin kanssa on synnyttänyt kulttuurin, jossa kansalaista paimennetaan ja valvotaan enemmän kuin missään muussa vapaaksi kutsutussa länsimaassa. Länsinaapurin järjetön maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin synnyttänyt väistämättä demokraattisen vastavoiman, jota vastaan koko valtio yhdessä valtapuolueiden ja median kanssa käy nyt häikäilemätöntä sotaa. Viimeisin paljastus kertoo, että valtionhoitajapuoleena pitkään toiminut Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat levittäneet muista puolueista väärää tietoa arabiaksi Facebookissa. Tarkoituksena oli tietenkin saalistaa äänestäjiä maahan tuotetusta väkirikkaasta muslimipopulaatiosta.

Kuvaavaa tapaukselle on, että sosiaalisen median yksinvaltias (((Facebook))) sallii jatkuvasti vasemmiston ja liberaalien levittää valheitaan ja vihaansa samalla kun se karsii uutisvirrasta konservatiivisia uutislähteitä ja antaa herkästi banneja nationalisteille käyttäen orwellilaista vihapuhemääritelmää keppihevosenaan. Viimeisin esimerkki Facebookin vasensilmäisyydestä kuultiin hiljattain FB:n johtaja Mark Zuckerbergin suusta, kun hän julisti SJW-lumihiutale käyttäjilleen uuden mahdollisuuden olla eri mieltä mistä tahansa uutisvirran jutusta ilmoittamalla sen olevan "kirjaimellisesti Hitler". Ei siis kirjaimellisesti Mao, Muhammed, Stalin, Soros, Pol Pot, Rothschild tai Zuckerberg vaan vain ja ainostaan Hitler.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Vuoden 2017 alkupuolelta lähtien Facebook on yhdessä Europaan Unionin komission kanssa ryhtynyt hyökkäykseen konservatiiveja ja kansallismielisiä vastaan sosiaalisessa mediassa. Monet tosiasioita seinällään jakaneet tavalliset kansalaiset ovat varmasti huomanneet tämän nahoissaan erilaisten bannien ja varjobannien (päivitys näkyy normaalisti käyttäjän omalla sivulla, mutta se ei näy hänen seuraajiensa etusivun tapahtumavirrassa) muodossa. 

Äärimmilleen tämä demokratiailveily on viety Saksassa, jossa on viime vuoden lokakuusta lähtien ollut voimassa laki, joka määrää Facebookille, Youtubelle, Twitterille, Redditille, Flickrille ja Vimeolle jopa 50 miljoonan euron sakot, elleivät ne poista vuorokauden kuluessa roturealistista ja eliittiä epämiellyttävää materiaalia alustoiltaan. Totalitaristiset tukahduttamistoimet ja totuuden pimittäminen erilaisten moralististen koodisanojen avulla on alkanut tuottaa myös tulosta. Viime toukokuussa EU-mielinen Talouselämä-lehti kertoi ahkeran politrukkiteloittajan innokkuudella, kuinka hyvin Facebook on onnistunut moderoinnissaan eli tosiasioiden tukahduttamisessa: 

Rasististen, seksististen tai muuten vain monenlaista vihaa tihkuvien viestien karsiminen Facebookista on hankalampaa kuin alastomuuden tunnistaminen, sillä tietokoneiden algoritmit eivät edelleenkään tajua ihmisten kielen nyansseja riittävällä tarkkuudella. Facebook kertoi moderointinsa tuloksista ensimmäistä kertaa tällä viikolla. Vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana moderoitiin lähes 1,5 miljardia tiliä tai sisältöä, jotka rikkoivat palvelun käyttöehtoja.Suurin osa toimenpiteistä koski spämmiä ja valetilejä. Yhtiö esti 837 miljoonaa spämmiviestiä, 2,5 miljoonaa vihapuheeksi laskettavaa kommenttia tai viestiä, 1,9 miljoonaa terroristien propagandaviestiä, 3,4 miljoonaa graafista väkivaltaa sisältävää tapausta ja 21 miljoonaa alastomuutta sisältänyttä päivitystä. Facebook esitteli myös tilastoja siitä, kuinka tavallisia valetilit ovat sen palvelussa. Pelkästään lokakuun ja joulukuun välisenä aikana palvelu poisti lähes 1,3 miljardia tiliä. Useissa tapauksissa tilejä ei edes ehditä aktivoimaan, kun automaattiset estotoimenpiteet jo tunnistavat hämäräpelin.

On jokseenkin huvittavaa, että Talouselämä puhuu "hämäräpelistä" tilanteessa, jossa Facebook yrittää erilaisilla tietoteknisillä vehkeilyillä estää kansallismielisten esittämien kiusallisten totuuksien päästämistä suuren yleisön tietoon. Tämä kaikki sensuuri ja kieroilu tapahtuu vain siksi, että avoimessa kilpailussa hallitsevat vasemmistoliberaalit häviäisivät poliittisen pelin. Heidän ainoa keinonsa pysyä vallassa on turvautua epärehellisiin keinoihin ja sensuuriin.

Sensuuri ja bannivallan antaminen äärivasemmistolaisille ilmiantajille on ollut Facebookille kaksiteräinen miekka, sillä se on saanut monet tavalliset kansalaiset lopettamaan koko somen seuraamisen. Yle uutisten tuoreessa jutussa IS: Suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä romahti, sanoo asiantuntija – syynä yksityisyysskandaali? FB:n suosion laskua yritetään kuitenkin selitellä liberaalien poislähdöllä, koska Cambridge Analytica -analytiikkayhtiö oli saanut luvattomasti jopa 87 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot, joilla vaikutettiin "väärään suuntaan" Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Todennäköisempi syy suosion laskuun on ollut Facebookin harjoittama konservatiivisen uutisvirran pimittäminen ja mielivaltaisten bannien antaminen niille, jotka eivät allekirjoita liberaalien maailmankuvaa ja politiikkaa.

Facebookin lisäksi myös toinen mediajätti Google harjoittaa vasemmistoliberaaleja suosivaa tietovirtaa. "Liberaalit" ovat luonnollisesti olleet asiasta visusti hiljaa, mutta nousseet takajaloille viime tiistaista lähtien, jolloin presidentti Donald Trump totesi tviitissään, että Googlen hakukone piilottaa häntä koskevia konservatiivisten ja tasapuolisten viestinten uutisia. Ylen Trump-maanikot tarttuivat välittömästi skuuppiin ja julkaisivat siitä uutisen Trump syyttää Googlen hakukonetta puolueellisuudesta, Valkoinen talo aikoo tutkia yhtiön toimintaa. Vaikka uutisen sävy on Ylen Trump-mittareilla mitattuna varsin asiallinen, paistaa siitä läpi vähättely presidentin väitteille:

Presidentti ei tarjonnut todisteita väitteelleen eikä paljastanut yksityiskohtia siitä, mitä hän mahdollisesti aikoo tehdä. 

Google kiisti tiedotteessaan, että sen hakukonetta käytettäisiin poliittisen agendan luomiseen. Yhtiön mukaan heidän hakutuloksensa eivät ole kallellaan minkään poliittisen ideologian suuntaan. 

(...) Viime viikolla Trump syytti sosiaalisen median yhtiöitä miljoonien ihmisten hiljentämisestä sensuurilla. Tuolloinkaan hän ei esittänyt todisteita näkemyksilleen.

Satunnaiselle lukijalle päällimäiseksi mielikuvaksi uutisesta jää, että siellä se höperö Trump taas esittää vainoharhaisia salaliittoteorioitaan. Tämä ei ole sattumaa, sillä kun liberaalivasemmiston toimintatapoja vastaan esitetään kriitiikkiä, sen strategiana on luoda sanojasta vähättelevä mielikuva. Samalla viestiä tehostetaan sillä, että Trumpin sanomiset pitää analysoida (vasemmistolaisten) faktantarkistajien seulan läpi. Valitettavasti harmaassa välimaastossa liikkuvat lukijamassat eivät ymmärrä tai viitsi ottaa vastavuoroisesti selvää, mitä vasemmistoliberaalien omat väitteet pitävät sisällään. 

Googlen hakutulosten asenteellisuuden voi tarkastaa pika-analyysillä (esim. 10 ensimmäistä hakutulosta) hetkessä. Jos sen tekee, jopa epäpoliittisiksi ymmärrettyjen hakusanojen tulokset paljastavat lahjomattomasti, että vasemmistoliberaalit tosiasiassa valehtelevat kiistäessään Trumpin syytökset. Eräs sosiaalisen median vaikuttaja testasi tänään asiaa ja naputti Googleen klassisen haun, jossa etsitään merkittäviä yhdysvaltalaisia keksijöitä ("Great American inventors"). Hauista kävi ilmi, että valtava enemmistö suurista amerikkalaisista keksijöistä on mustia. Haun tehnyt someaktvisti kommentoi tuloksen nähtyään sarkastisesti, että "Eli aivan turhaan Trump tai kukaan muukaan valittaa Googlen agendasta tai puolueellisuudesta. Mitään sellaista ei ole."

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

KUN TURVAPAIKANHAKIJAT RAISKAAVAT JA TAPPAVAT, MEDIA PANIKOI VAIN "ÄÄRIOIKEISTOSTA"

Asyflut Stoppen - Pysäytä turvapaikkatulva! Näin vaativat
saksalaiset sen jälkeen kun kaksi turvapaikanhakijaa
tappoi saksalaismiehen Chemnitzissä.

Ylessä on tänään päivän teemana jälleen kerran "äärioikeisto", jonka sisältöä se vääntelee mielivaltaisesti omien poliittisten päämääriensä mukaan. Objektiivisesti arvioituna ääriliikkeistä ja ääri-imiöistä puhuttaessa pitäisi viitata hallitsevaan hegemoniaan; valtapuolueiseen, valtakulttuuriin ja valtamediaan. Suomen ja muun Euroopan yhteiskunnallisia muutoksia ei tarvitse tarkastella kuin lyhyellä aikahaitarilla niin huomaa, että muutokset ovat olleet aikaisempaan verrattuna äärimmäisiä ja vieläpä huonompaan suuntaan. Kuvaavaa on, että kun nykyistä yhteiskunnallista hulluutta vastaan asettuu poliittisia voimia, valtaa pitävät ääri-ihmiset leimaavatkin maalaisjärkeä puolustavat totuudenpuhujat äärilliikkeiden edustajiksi. 

Kun puheeksi nousee demonisoitu "äärioikeisto", korruptoituneelle järjestelmälle huoraavat suomalaiset sopulitoimittajat noudattavat täsmälleen samaa poliittista linjaa kuin muiden EU-maiden valtavirtatoimittajat. Ylen harhaanjohtavasti osoitteleva uutinen Saksan Chemnitzissä useita loukkaantunut äärioikeiston ja vastamielenosoittajien yhteenotoissa – Miesjoukot ovat jahdanneet ulkomaalaisia puukotuksen jälkeen voisi hyvin olla Saksan miehityshallintoa mielistelevän Die Weltin tai Frankfurter Allgemeine Zeitungin toimittajan kynästä.

Kuten tavallista äärioikeistouutisissa, tässäkin tapauksessa toimittaja Simo Ortamo kiinniittää päähuomion seurauksiin, eikä varsinaiseen syyhyn, jossa laittomat turvapaikanhakijat tappoivat puukolla kylmäverisesti 35-vuotiaan saksalaismiehen. Jutun sävy on täysin erilainen kuin niissä uutisissa, joissa poliisi on ampunut itsepuolustukseksi mustan miehen, jonka jälkeen "musta yhteisö" on polttanut pari korttelia ja hakannut vastaantulevia valkoisia. Narraatioon kuuluu, että toimittajat etsivät syitä aina muista kuin mustista, jolloin syntipukiksi joutuu yleensä "rasistinen poliisi", vaikka monet aseisiin turvatuneista virkavallan edustajista on itse mustia. Sen sijaan liberaalitoimittajilta ei löydy ymmärrystä saksalaisille, kun nämä ovat vihdoin saaneet tarpeekseen raiskaavista ja murhaavista kehitysmaalaisista. Todellisten syiden arvioinnin sijaan valtamediassa alkaa hillitön kauhistelu "väkivaltaisesta äärioikeistosta ja sen nosususta".

Saksan viime tapahtumat ovat antaneet punavihreille toimittajille mahdollisuuden "todistaa" itse keksimänsä narraation, jossa aina vain ilman syytä kasvava väkivaltainen äärioikeisto on uhka kaikkialla Euroopassa. Valtamedian fiksaatio "äärioikeiston väkivaltaan" on huvittavaa, sillä normaalisti kuvio menee niin, että nationalistit järjestävät rauhallisen mielenilmauksen, jonka kimppuun äärivasemmisto yrittää hyökätä, mutta siinä epäonnistuttuaan se alkaakin tapella "fasistisen" poliisin kanssa. Kaiken tämä äärivasemmistolaisen hulabaloon jälkeen uutisotsikot eivät osaa kirkua muuta kuin että "Äärioikeiston marssilla mellakoitiin". 

Rationaalisena esiintyvän liberaalimedian silmissä "äärioikeisto" näyttäytyy pimeänä henkimaailman voimana, jonka ilmaantumiselle ei ole muuta syytä kuin sen silkka itseään ruokkiva pahantahtoisuus. Jos toimittajien annettaisiin pohtia ääneen todellisia syitä, se voitaisiin mediakeisarien korvissa tulkita äärioikeiston ymmärtämiseksi ja sehän jos mikä olisi ensimmäinen askel kerettiläisyyteen. Siksi toimittajien analyyseissä "äärioikeiston nousua" ei voida selittää sillä, että Saksaan on vuosikymmenien aikana päästetty kansalaisilta kysymättä toistakymmentä miljoonaa saksaa taitamatonta kehitysmaalaista. Tämä ilmeinen syy on kiistetty itsepintaisemmin liittokansleri Angela Merkelin harjoittaman politiikan kohdalla. 

Chemintzin massiiviset mielenosoitukset olisivat jääneet syntymättä, mikäli Merkelin Saksa ei olisi päästänyt maahan valepakolaisia, joihin kuuluivat saksalaismiehen puukottaneet 23-vuotias syyrialaismies ja 22-vuotias irakilaismies. Murhan ymmärrettävissä vastareaktioissa ei ole kuollut vielä yksikään ulkomaalainen, mutta silti Chemnitzin tapahtumissa median päähuomion vie "äärioikeisto", vaikka sen pitäisi keskittyä epäonnistuneen pakolaispolitiikan synnyttämään ulkomaalaisväkivaltaan. On röyhkeyden huippu, että Merkel tuomitsee saksalaisen Chemnitzissä käyttämän muinaisgermaanisen Vehm-oikeuden, vaikka johtavalla hallituspuolue Kristillisdemokraateilla on itsellään verta käsissään. Se on Merkelin johdolla koko tämän väkivaltakierteen pääsyyllinen.

Viimeksi kun Chemnitzissä kansanjoukot rynnivät kaduille kaupunki tunnettiin nimellä Karl-Marx Stadt. Elettiin syksyä 1989, jolloin itäisen Euroopan sosialismi romahti ensimmäisenä DDR:ssä. Jotain tuttua on siinä, että myös silloin "edistyksellinen" valtiovalta kutsui tavallisia mielenosoittajia nationalisteiksi, äärioikeistolaisiksi ja natseiksi kunnes menetti valtansa.

                                                              ***********************

Yle TV1, tiistai 28.8.2018 klo 21:00, A-studio 

Uusnatsijärjestön lakkauttaminen hovioikeudessa. Mikä on äärioikeiston tila Suomessa? Markus Liimatainen juontaa. #yleastudio HD

Linkki Yle Areenaan.

A-studioon kutsutut Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen ja rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio saivat ilman opponentteja puolustaa yksipuolisesti  syyttäjän näkökulmaa jutussa, jonka Poliisihallitus on nostanut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) kieltämiseksi. Ohjelman propagandistinen luonne korostuu siinä, että juuri tänään alkoi Turun hovioikeudessa PVL:n ja siihen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen lakkauttamisesta tehdyn kantelun käsittely. On selvää, että A-studion mediaoikeudenkäynnillä halutaan vaikuttaa jollain tapaan Turun hovioikeuden tuomarien päätöksiin. Järjestön oman näkemyksen tämänpäiväisestä oikeudenkäynnistä voi lukea täältä.

Poliisitarkastaja Kilpeläinen liiotteli ja korosti jatkuvasti järjestön väitettyä väkivaltaisuutta, mutta se on tosiasiassa vain savuverho sille, että poliisi taustavoimineen haluaa kieltää järjestön ideologisista ja poliittisista syistä. Kilpeläinen myönsi itsekin, että PVL:n kieltopäätöksellä Poliisiihallitus voi toteuttaa  (luultavasti EU-komission antamien ohjeiden mukaisesti) pitkän tähtäimen tavoitteita, jossa viedään kasvupohja pois "ääriliikkeiltä". Toisin sanoen poliisi toimii eräänlaisena poliittisena poliisina, joka katsoo tehtäväkseen kaitseta kansaa niin, ettei se ajattele "väärin". Toki tämä näyttäisi koskevan vain nationalisteja eikä äärivasemmistoa ja etnisten ryhmien valtapyrkimyksiä.

Studiossa pohdittiin jonkin verran kieltopäätöksen konkreettisia vaikutuksia. Timo Kilpeläinen vakuutti, että järjestön siirtymisellä maan alle ei ole merkitystä valvonnan kannalta, sillä yksittäisiä toisinajattelijoita ja järjestöjä pystytään edelleen valvomaan, vaikka ne eivät marssikaan näkyvästi kadulla. Näin poliisi sanoo avoimesti tarkkailevansa laillisia mielenosoittajia kuin myös kielletyn PVL:n jäseniä. Vaikka muutoin poliisitarkastaja puhui koko haastattelun ajan muunneltua totuutta, niin ainakin hän oli rehellinen tulevista päämääristä, joita Isoveli on valmis käyttämään toisinajattelijoita kohtaan.

Mustamaalatakseen lopullisesti PVL:ää Kilpeläinen pelasi vielä Venäjä-kortilla ja väitti PVL:llä olevan skandinaavisten yhteyksien lisäksi kontakteja venäläisiin. Myytin synnyn taustalla lienee viime joulukuun Iltalehti, jonka ainoa peruste "yhteistyölle" oli se, että avoimella internetfoorumilla joku venäläinen nationalisti tervehti Vastarintaliikettä ja Suomen itsenäisyyspäivää. Yleisesti saatavien tietojen mukaan itsenäisyyspäivän marssille ei osallistunut ainuttakaan venäläistä nationalistia, mutta A-studiossa poliisitarkastaja Kilpeläinen vakuutti yhteistyötä olevan, johon toimittaja Markus Liimatainen tarttui innokaasti. Ensin hän kysyi "minkälaiset nämä suhteet Venäjälle ovat?" ja vielä perään jatkokysymyksen: "Millä tavalla te pystytte seuraamaan tätä yhteistyön kehittymistä?". Poliisitarkastaja vastasi jälkimmäiseen kysymykseen, että "se on suojelupoliisin tehtävä työnjaon mukaisesti seurata milloin liike kehittyy sen kaltaiseksi, että se voisi vaarantaa kansallisen turvallisuuden". Bravo! Johdateltujen aasinsiltojen jälkeen saatiiin tässäkin ohjelmassa kyhättyä liberaalimedian ja Kokoomuksen Nato-kiihkoilijoiden toistama valhe, että Venäjä ohjailee lännen äärioikeistoa ja että kaiken takana on Putin!

Toimittajan foliohattu vain kiristyi, kun hän kysyi Kilpeläiseltä "onko esimerkiksi jäsenistöllä jotain poliittisiin vaikuttajiin olevia kytköksiä?". Poliisitarkastajan vastaus oli koominen, sillä kaiken politikoinnin jälkeen hän sanoi ensimmäiseksi, että "tämän kysymyksen jätän vastaamatta, koska poliisin tehtävä ei ole politisoida asioita". Kuitenkin heti tämän jälkeen hän jatkoi tuttua politikointiaan ja sanoi: "Se verran voin todeta kuitenkin, että mikäli yhteyksiä on, ne ei liene rikollisia, eikä siinä mielessä kyse ole poliisiasiasta". Vieressä istunut professori Kimmo Nuotio totesi, että "ilman muuta tämä on huolestuttavaa", mutta samanlaista lausuntoa tuskin kuulemme häneltä Takku.netistä ja Varisverkostosta, joilla on vahvistettuja yhteyksiä ainakin Vasemmistoliittoon puheenjohtaja Li Anderssoniin.

Nuotio puolusti Tampereen käräjäoikeuden kieltopäätöstä ja sanoi suoraan, että odottaa myös Turun hovioikeudelta "viisasta ja taitavaa punnintaa missä ne [sananvapauden] rajat menee". Muissa puheenvuoroissaan hän otti yhtä selkeän puolueellisen kannan ja vaati erilaisin korusanoin  PVL:n kieltämistä. Tässä mielessä ei ollut yllätys, että hän totesi yksiselitteisesti, ettei kansallissosialisteilla voi olla yhteiskunnassa sananvapautta. Haastattelun loppupuolella Nuotio herkkutteli sillä, että hovioikeuden kielteisen päätöksen jälkeen järjestön tominta lakkautetaan välittömästi eikä se voisi toimia samalla tavalla kuin nyt, vaikka puolustus saisikin valitusoikeuden korkeimpaan oikeuteen.

Nuotion puhe sananvapauden poliittisista rajoista on viime kädessä naurettavaa semantiikkaa, sillä koko ajatus sananvapaudesta perustuu siihen, että myös niillä, jotka arvostelevat vallanpitäjiä kovin sanoin, on oikeus mielipiteen vapauteen ja poliittiseen järjestäymiseen. Mikälin sananvapaus rajataan vain hyväksyttyihin näkemyksiin, kyse ei ole enää sanavapaudesta, vaan yhdenmukaistamisesta ja poliittisesta vainosta. On hieman ironista, että sananvapauden asiantuntijaksi oli valittu ohjelmaan juuri pahamaineinen vasemmistolainen juristi ja rikosoikeuden professori. Wikipediassa tästä kulttuurmarxialaisesta agitaattorista kerrotaan mm. näin:

Kimmo Nuotio on ollut useaan otteeseen esillä mediassa esittämässä kannanottoja ajankohtaisista ja poliittisista aiheista.[2][3][4] Hän on mm. ollut vahvasti esillä rasismin saattamisesta rikoslakiin, jotta rasismiin syyllistyneet saataisiin herkemmin tuomiolle.[5] Helsingin Asema-aukion pahoinpitely tapauksessa Nuotio esittii että syytetyn olisi pitänyt tuomita myös "rasistisesta motiviista".[6] Professori Nuotio on myös esittänyt, että Ilja Janitskin voitaisiin tarvittaessa saada Suomeen vastoin tämän tahtoa Espanjasta eurooppalaisella pidätysmääräyksellä.[7][8][9] 

Oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Nuotio aiheutti kohua antamalla 3. toukokuuta 2012 professori Vesa Majamaalle huomautuksen, jonka mukaan Majamaa esitti naisvastaisia ja ulkomaalaisvastaisia mielipiteitä arvostellessaan tiedekunnan henkilöstöpolitiikkaa.[10] Majamaa piti väittämää vääränä ja lähetti tiedekuntaan vastineen, jossa hän totesi huomautuksen jättävän pois olennaisimman osan hänen puheenvuoronsa sisällöstä.[11] Professori Jukka Kekkosen mukaan kokoukseen osallistuneet parikymmentä professoria ymmärsivät Majamaan puheenvuoron ironisen retoriikan ja piti huomautusta, joka oli kurinpitotoimi, sananvapauden kannalta arveluttavana. Kokouksessa läsnä olleelle professori Juha Raitiolle huomautus oli täydellinen yllätys, eikä hän kokenut Majamaan kielenkäyttöä provosoivana.[1

Jutun toisessa osiossa haastateltu eduskuntatukimuksen johtaja Markku Jokisipilä kommentoi Turun Perussuomalaisten ratkaisua olla allekirjoittamatta muiden valtuustoryhmien julkilausumaa, jossa tuomitaan PVL:n marssi terrori-iskun muistopäivänä. Jokisipilä piti toki perussuomalaisilta johdonmukaisena sitä, että puolue tuomitsi valtuuston päätöksen olla muistamatta muistopäivää samalla kun äärivasemmisto tekee sillä samaan aikaan omaa siirtolaispolitiikkaa. 

Muutoin Jokisipilän esiintyminen ja näkemykset olivat Järjestelmän miehen puhetta, jossa ei perustuslailliselle sananvapaudelle paljon arvoa anneta. Kieltopäätöksessä häntä ei huolestuttanut se, että näin rikotaan yhtä perustuslaillista perusoikeutta, vaan sitä, että järjestö voi saada lisää "ansaitsematonta näkyvyyttä". Kieli keskellä suuta puhunut "tolkun mies" Jokisipilä oli pitkälti samoilla linjoilla kuin demarieläkeläiset, jotka kuvittelevat nykymenon jatkuvan maailman tappiin ja "ääriliikeiden" olevan pelkkiä merkityksettömiä päiväperhoja vakiintuneessa (((länsimaisessa demokratiassa))). 

Uskottavuutensa Jokisipilä menetti siinä vaiheessa, kun toimittaja Liimatainen alkoi kauhistella "äärioikeiston" viime päivien liikehdintää Saksan Chemnitzissä. Jo aiemmassa haastatteluosuudessa poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen varoitteli Chemnitzin "äärioikeistolaisista" tapahtumista, mutta kukaan studiossa olleista ei missään kohtaa maininnut sitä, miksi kansalaiset olivat lähteneet kaduille. Nyt uutisia huonosti seuraaville sohvaperunoille jäi mielikuva, että pirun riivaama "äärioikeisto" riehuu Saksassa lämpimikseen eikä siksi, että kaksi turvapaikanhakijaa tappoi saksalaismiehen. Jokisipilälläkin oli tämä tiedossa, mutta hän ei halunnut korjata Liimataisen vaahtoamaa narraatiota Saksan "väkivaltaisesti mellakoivista äärioikeistolaisista". 

YLEN TOIMITTAJAT TUNKEVAT TRUMP-VASTAISUUTTA LÄHES KAIKKEEN UUTISOINTIIN

Kukservatiivi John McCain oli demokraattipuolueen
suosikki. 

Sampo Vaarakallio, Pirkko Pöntinen, Mika Mäkeläinen, Paula Vilén, Petri Burtsov, Minna Pärssinen, Tapani Hannikainen, Antti Kuronen....he ovat Yhdysvalloista kirjoittavia tuttuja Ylen toimittajanimiä, jotka ovat jaksaneet itkeä päivittäin Donald Trumpin presidenttikautta. Iloisen toivekkaina heidän naamansa ovat loistaneet vain silloin kun Yhdysvaltain Venäjä-tutkinnan erikoissyyttäjä Robert Mueller on julistanut ties monennettako kertaa "Trumpin kytköksistä Venäjään". Mitään konkreettista ja oikeasti Trumpin asemaa horjuttavaa materiaalia "vaalien manipuloimisesta" ei ole, mutta Ylen toimittajat haluavat tästä huolimatta toistaa Yhdysvaltain demokraattipuoluetta tukevan amerikkalaismedian tarkoitushakuisia vihjailuja. 

On hyvä pitää mielessä, että Donald Trumpin oltua vallassa vasta muutamia kuukausia Ylen toimittajat ennustelivat toivekkaana, että istuvan presidentin kausi ei kestä vuottakaan. Tällä hetkellä Trump on ollut presidenttinä yli puolitoista vuotta, eikä  näkyvissä ole mitään sellaista, jolla hänet voitaisiin syöstä vallasta edes korruptoineen Syvän valtion kampanjoinnin avulla. Silti näemme lähes joka ilta Ylen tv-uutisissa Sampo Vaarakallion, Mika Mäkeläisen tai Paula Vilénin kertovan itsevarmoina, kuinka juuri nyt uusimmat "paljastukset" tekevän lopun Trumpin presidenttiydestä. Tätä mantraa he ovat hokeneet lähes sanasta sanaan kuukaudesta toiseen, mutta edelleen Trump istuu tukevasti USA:n ykkösmiehen pallilla.

Donald Trump on kaukana ihanteellisesta Yhdysvaltain presidentistä ja hänen tiedetään oleva vahvasti sionististen sotahaukkojen otteessa varsinkin Syyrian ja Iranin kysymyksissä. Silti miehessä on pakko olla jotain hyvää, koska kaikenkarvaiset kansanviholliset ja nilkkiliberaalit häntä niin verisesti vihaavat.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomessa suurin osa valtamedian toimittajista liputtaa avoimesti Yhdysvaltojen itärannikon liberaalieliitin Trump-vastaisen narraation puolesta. Joskus se saa myös koomisia piirteitä, sillä eräät Ylen toimittajat kuten Italiassa vaikuttava Petri Burtsov, ovat ottaneet presidentti Trumpin persoonan ja politiikan suorastaan henkilökohtaisesti. Tästä kertoo verkkolehti Suomen Uutiset tuoreehkossa jutussaan Ylelle Trump-uutisia tekevä toimittaja haistattaa Trumpille v***ua, vaatii pitämään turpansa kiinni.  Jutussa kerrotaan muun muassa, että Burtsov oli eräässä twiitissään kirjaimellisesti huutanut presidentille, että tällä ei saisi olla oikeutta puolustautua demokraattien masinoimia syytteitä vastaan. Burtsovin räikeän puolueellista asennetta ja lapsellista kiukuttelua ei voi pitää missään suhteessa ammattimaisen toimittajan käytöksenä, mutta näköjään Ylen lastentarhassa tämäkin sallittaan, jos markkinoi oikeaoppista agendaa.

Siinä missä Yle tyrmää kaiken mitä Trump sanoo ja tekee, tämän vihollisista sitä vastoin leivotaan valtiollisia suurmiehiä, vaikka näiden kädet ovat veren tahraamia. Viimeisin esimerkki tästä on Ylen verkkosivujen mielipideuutinen Sotasankari, poliittinen peluri ja Trumpin arvostelija – republikaanisenaattori John McCain sai uransa aikana useita eri nimityksiä. Toimittaja Katriina Törylän ylistyspuheessa edesmenneen sotahaukan rikolliset teot halutaan pestä valkoisiksi vain siksi, että tämä sattui olemaan demokraattien aisankannattaja ja oman puolueensa pettänyt Trumpin vihollinen.

Vielä alemmas John McCainin palvonnassa sortuu kukapa muu kuin Ylen satusetä Mika Mäkeläinen. Hänen  mitään  häpeämättömän röyhkeä muistopuheensa Yhdysvalloissa on nyt yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita paljastaa, kuinka toimittajalla on pokeria esittää sionistinen sodanlietsoja "harvinaisen suoraselkäisenä poliitikkona". Varsinainen Chutzpah kuullaan jutun lopussa, jossa Mäkeläinen julistaa amerikkalaiset lukuisiin turhiin sotiin kieroudella houkutelleen McCainin totuuden puhujaksi ja Trumpin valehtelijaksi.

Kun vertaa McCainin luonnetta istuvaan presidenttiin, vastakohta on jäätävä. Valkoista taloa isännöi nyt itsekeskeinen omaa etuaan ajava valehtelija. Ilmankos McCain laukoi suorat sanat presidentistään. Hänen kuolemansa jälkeen Yhdysvalloissa on yksi ääni vähemmän muistuttamassa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Tosiaan, John McCain oli hieno mies, mikäli on uskominen demokraattipuoluetta lipovaa Mäkeläistästä. Jos jätämme toimittajan mustan valkoiseksi värjäävän retoriikan sikseen, mitä oikeastaan tiedämme tästä "amerikkalaisesta patriootista"? Ainakin sen, että post-trotskilaisena neokonservatiivina McCain halusi levittää pommein amerikkalaista elämäntapaa ja "demokratiaa" maihin, jotka vastustivat Yhdysvaltain imperialismia. Artikkelissa A Complete History Of John McCain Calling For War Around The World listataan niitä maita, joiden sotiiin ja konflikteihin McCain vaikutti vehkeilevällä politiikkallaan. Lista on melkoinen: Afganistan, Irak, Syyria, Libya, Länsi- ja Keski-Afrikka, Iran, Bosnia, Kosovo, Ukraina, Pohjois-Korea ja Kiina.

Neokonservatiivina McCain oli myös kivenkova sionisti ja aina valmis puolustamaan Israelin etua, vaikka se olisi ollut Yhdysvaltojen syvimpiä intressejä vastaan. Sisäpoliittisesti McCain oli toimittaja Mäkeläisen linjoilla eli hän kannatti avoimia rajoja ja edisti rodunsekoitusta. Tämä näkyi myös McCainin perhepiirissä, sillä hänen poikansa John Sidney McCain avioitui mustan Renee McCainin kanssa.

McCainin kansansuosion taustalla oli tarina hänen sotasankaruudestaan, sillä hän oli viisi vuotta sotavankina Vietnamissa. Väitteet häneen kohdistuneesta kidutuksesta ovat vahvistamattomia, ja monet amerikkalaiset sotavangit ovat kritisoineet häntä siitä, että vaatimuksillaan McCain esti sotavankien palauttaumisen Yhdysvaltoihin. Monet Vietnamin sodan veteraanit sanovat tämän johtuneen siitä, että vankien vapauttaminen olisi paljastanut totuuden hänen tarinoistaan.

Huumoria unohtamatta, jos Ylen uutiset olisivat inhorealistisen rehellisiä, saisimme lukea Daily Stormerin kaltaista öyhötystä McCainin kuolemasta. Hirtehisessä jutussa Evil Communist Collaborator, TRAITOR and Suspected Boy-Fucker John McCain Finally DEAD! on puolet enemmän totuutta kuin Mäkeläisen vuodatuksessa. Siinä esitetyt väitteet saavat satusetä Mäkeläisen näyttämään siltä kuin hänellä ei olisi päällään vaatteita lainkaan.

MYÖS VIRO HALUTAAN AFRIKKALAISTAA

Aasialaiset ovat nähneet tiedotusvälineissään kulttuurisen ja etnisen tuhon, jota tietoisesti harjoitettu massamaahanmuutto on aiheuttanut Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Idän taloustiikereillä ei ole aikomustakaan muuttua etnisesti monikulttuurisiksi, mikäli sillä tarkoitetaan afrikkalaisinvaasioita, jonka länsimaat ovat kohdanneet. Ne kyllä esittivät YK:ssa länsimaita mielisteleviä puheenvuoroja kulttuurisesta diversiteetistä ja "maahanmuuton väistämättömyydestä", mutta tosiasiassa Aasian maat kavahtavat ammattitaidottomien ja kognitiivisesti haasteellisten afrikkalaisten maahanmuuttoa. Siellä on ollut pitkäaikaisena trendinä pikemminkin etninen nationalismi eivätkä afrikkalaiset vapaamatkustajat kuulu tähän yhtälöön.

Ikävä kyllä länsimaissa ollaan geneettisen itsesuojelun kehityksestä jäljessä. Täällä uskotaan edelleen monikulttuurin autuaaksi tekevään voimaan, vaikka tietyt maat ovat jo luisumassa etniseen kaaokseen ja orastavaan sisällissotaan. Varsinkin poliitikot, talousvaikuttajat ja toimittajat ovat hylänneet kokonaan ajatuksen etnovaltiosta ja ovat näin julistaneet puoliavoimen sodan kansojensa enemmistön syvintä tahtoa vastaan. 

Ne maat, jotka ovat vielä kyenneet suojelemaan etnistä koskemattomuuttaan ovat näiden korppikotkien ahnaan tarkkailun kohteina. Globalisteista on nimittäin sietämätöntä, että tietyiltä Euroopan kolkilta löytyy edelleen rodullisesti valkoisia saarekkeita. Kalergi-suunnitelmasta märkiä unia näkevät globaalikapitalistit ja heidän vasemmistoliberaalit hyödylliset idioottinsa tuntevat todennäköisesti hekumallista mielihyvää siitä, että voivat turmella vieraalla verellä vielä jäljellä olevat valkoiset maankolkat.

Hyvänä esimerkkinä tästä on etelänaapurimme Viro, jonka vähittäisestä negridisoitumisesta Yle uutiset riemuitsee jutussaan "Rasisti on aina pelokas ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muihin" – Näin ulkomaalaistaustaiset virolaiset ovat kääntäneet erilaisuuden vahvuudekseen. Mikäli puheenaiheena olisi koko maailma, pelokkaiksi ihmisiksi pitäisi kutsua afrikkalaisia, Lähi-idän asukkaita ja aasialaisia, sillä lahjomattomien tilastotietojen mukaan näillä alueilla sijaitsevat maailman rasistisimmat maat. Eurooppa on maailman etnomasokistisin ja suvaitsevaisin maanosa, mutta puheenaiheena rasismi koskee pääasiassa vain sitä ja Ylen jutussa tällä kertaa Viroa.

Juttua lukiessa tulee väistämättä mieleen, miten nopeasti valkoinen väestö on lähes kaikkialla maailmassa vajonnut alas ilman taistelua. Jutun kirjoittanut toimittaja Silja Massa kuuluu siihen ihmisryhmään, joka ainakin symbolisella tasolla osallistuu aktiivisesti kulttuurinsa ja etnisyytensä tuhoamiseen. Kehitysmaalaisten invaasion edistämisellä alennetaan tietoisesti  omien resurssien tasoa, sosiaalista arvoasteikkoa ja poliittista valtaa  jakamalla sitä ulkopuolisille vapaamatkustajille. Totta puhuen, sosiologit ja evoluutiotutkijat eivät voisi edes kuvitella, että tietty rodullinen populaatio olisi välinpitämätön oman ryhmänsä vallasta ja sen vähenemisestä. Kuitenkin juuri huomattava osa Euroopan (uudelleen) koulutetusta akateemisesta väestöstä on täysin välinpitämätön omasta ja tulevien sukupolvien edusta.

Kaikessa läpinäkyvästä indoktrinaatiosta huolimatta Ylen uutisjuttu tuo esiin kiusallisia piirteitä kulttuurieroista ja maahanmuuttajien motiiveista. Ensimmäisenä haastateltu afrikkalais-virolainen tanssija Monika Tuvi hylkää suoraan monikultturistien hellimän kulttuurirelativismin tunnustamalla Viron olevan parempi maa kuin Keski-Afrikan tasavalta:

Minulla on Keski-Afrikassa suuri suku, jonka luona kävin ensimmäisen kerran vuonna 2010. Se oli valtava kulttuurishokki. En ollut ennen nähnyt sellaista köyhyyttä. Tajusin olevani onnekas, kun saan asua Virossa.

Kommentti paljastaa koruttomalla tavalla sen, miksi afrikkalaiset haluavat tulla Eurooppaan, jos siihen annettaan vain mahdollisuus: he eivät itse kykene rakentamaan vaurasta ja rauhallista yhteiskuntaa, joten he pyrkivät sinne missä sellainen on valmiina. Tosin silloin kun afrikkalaispopulaatiosta tulee suuri, myös eurooppalainen maa muuttuu Afrikaksi. Tällöin kukaan Saharan eteläpuolinen afrikkalainen ei koe enää mielekkääksi muuttaa Eurooppaan, joka on samanlainen epäonnistunut valtio, josta he pyrkivät pois.

Musiikkituottaja Antonio Kassin isä on kotoisin Dominikaanisesta tasavallasta ja äiti virolainen. Kassin tausta on mulatille tavanomainen, sillä lähes poikkeuksetta sekasuhteessa mies on musta ja äiti valkoinen. Kommenteissaan hän on rehellinen ja tuo esiin sen, kuinka alttiita nuoret naiset ovat vaikutukselle, jossa erilaisuuden palvonta esitetään jotenkin tavoiteltava asiana:

Tummasta ihosta on sekä hyötyä että haittaa Viron kaltaisessa pienessä maassa. Saan todella paljon huomiota tytöiltä, mikä on mukavaa. Toisaalta seuraani lyöttäytyy ihmisiä vääristä syistä. He ihannoivat erilaisuutta ja luulevat, että minun seurani tekee heistä jotenkin erityisiä.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä ymmärtääkseen, että tyttöjen tavoittelema "viileyden" malli omaksutaan rodunsekoitusta propagoivasta amerikkalaisesta viihdeteollisuudesta. Massakulttuuri ja Hollwyood ovat auttamattoman junttia, mutta suuren mailman elämäntäpaa apinoiville nuorille kuluttajazombeille se tuntuu uppoavan edelleen hyvin. 

Jutun yllättävin suunvuoro kuullaan ghanalaisen isän ja virolaisen äidin tyttäreltä, kampaaja Sandra Ashileviltä. Hän tuntuu ymmärtävän sen, että rasismista jankkaavat eniten keskiluokkaiset valkoiset punaporvarit eivätkä niinkään värilliset. Tuon porukan sosiaalis-moraalisesta pätemisestä ja jeesustelusta kärsivät jo mustatkin, sillä näin heitä pidetään oikeustoimikelvottomina kehitysvammaisina, jotka vaativat jatkuvaa ylhäältä tulevaa "suojelua" valkoisilta Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Sotureilta:

Silti tämän hetken rasismikeskustelu uuvuttaa minua. Tuntuu, että nuoret ovat nykyään liiankin herkkiä löytämään rasismia, syrjintää ja epäkohtia ympäriltään. On naurettavaa, että jotkut näkevät jopa Nutella-purkin rasistisena tuotteena.

Jutun lopussa palataan kuin muistutuksena pääteemaan eli virolaisen rasismin päivittelyyn. 19-vuotias Sissi Nylia Benita on Idols-finalisti, jonka karibialaistaustainen isä Dave Benton voitti Viron euroviisut vuonna 2001. Kaikki tietävän ylioppilaan asenteella hän määrittelee ulkoaopitusti rasistin (joka voi olla rasistisesti tietenkin vain valkoinen) kunnon keittiöpsykologin asenteella:

Isäni on kokenut enemmän rasismia kuin minä. Olen oppinut häneltä, ettei loukkauksia pidä ottaa henkilökohtaisesti. Rasisti on aina pelokas ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muihin. Vanhojen ihmisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan ymmärrän, koska Viron historia on julma ja väkivaltainen. Vähän väliä joku ulkopuolinen on marssinut tänne ja ottanut sen, mikä kuuluu virolaisille.

Yksittäinen rasistinen ilmaus on tietenkin sen kohdanneelle yksilölle epämiellyttävää. Leimasanaksi muodostuneessa rasismissa ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan kyse yksilöpsykologiasta – puhumattakaan psykopatologiasta – vaan yhteisöllisestä suojareaktiosta, jolla varjellaan omaa uniikkia geeniperimää. Yleensä tuo perimä on se sama, jonka maantieteellinen populaatio on jakanut vuosituhansien ajan ja josta on kehittynyt oma kieli ja kulttuuri. Geneettistä vaihtoa on toki ollut lähialueilla aina, muttei herra paratkoon sentään Saharan eteläpuolisten kongoidien kanssa!

Sissi Nylia Benita on kuitenkin sen verran fiksu, että kykenee tunnustamaan Viron traagisen historian. Hän tuomitsee ulkopuoliset tunkeutujat, jotka ovat ottaneet sen mikä kuuluu virolaisille. Mikäli venäläisten virta olisi kommunismin aikana ollut loputonta, kyseessä olisi ollut väestösiirolla tehty kansanmurha. Miksi tätä samaa kansanmurhatendenssiä ei haluta tunnustaa silloin kun Viroon ja muualle Eurooppaan valutetaan pohjattomasti kehitysmaalaisia? Eurooppalaiset voivat säilyttää etnisen identiteetinsä suurenkin venäläisaallon alla, koska itäslaavit ovat geneettisesti melko lähellä muita eurooppalaisia. Sen sijaan pienikin afrikkalaisten ja aasialaisten invaasio tekee peruuttamatonta geneettistä bastardisaatiota eurooppalaiseen geenipooliin. Tämän luulisi olevan itsestään selvää ainakin Viron kohdalla, jonka väestömäärä on hädin tuskin miljoona.

Lopuksi Sissi Nylia Benita ryhtyy EU:n asianaiseksi ja alkaa saarnata globalistista Kalergi-oppia, jossa ihmiset nähdään vain pelkkinä toisilleen vieraina yksilöatomeina, kuluttajina, joilla ei ole yhteistä historiaa, kulttuuria ja identiteettiä.  Toivonsa hän laskee aivopestyihin nuoriin, jotka ovat valmiita seuraamaan mitä tahansa mielipuolista muotiaatetta tullakseen hyväksytyiksi:

Muutosta on kuitenkin ilmassa. Vaikka ulkomaalaisvihamieliset mielipiteet ovat Virossa pinnalla, rasismin vastustaminen on esillä vielä enemmän. Suurin osa virolaisista nuorista on fiksuja ja suvaitsevaisia. Heitä ei kiinnosta ihmisen ihonväri tai se, onko joku homo tai lesbo. Nuoret ymmärtävät, että ihmisessä tärkeintä ovat hänen ajatuksensa ja tunteensa, ei se, miltä hän näyttää."

Toisin kuin edellinen lainaus väittää, Viron ja Euroopan säilymisen ongelmana on se, että täällä on liian vähän luonnollista "rasismia". Juuri se ylläpitää mosaiikkimaista erillisyyttä ja takaa sen, että diversiteetti ei tuhoudu harmaaksi monikulttuurimössöksi. Monikulttuuri-ideologia on tullut mahdolliseksi lähinnä siksi, että geneettis-kulttuurisen itsesuojelun taustalla olevan "rasismin" tilalle on istutettu patologinen altruismi, joka ennen pitkään johtaa etniseen itsetuhoon. Etnomasokismi on kuitenkin vain ehdollistettu reaktio, josta voi oppia pois. Se on vain pieni pintasilaus, joka rapisee pois kun rajalliset resurssit vähenevät ja on aika pitää yhtä, laajannettua perhepiiriä, vereen sidottua isänmaata.


                                                     ***************************

Helsingin Sanomien Nyt-liite mainostaa jo nyt Yle Areenalla näkyvää kotimaista tv-sarjaa Se tyyli, jossa esitellään muotimaailman menestyjiä kameran edessä ja takana. Erikoiseksi sarjan tekee se, että yksikään menestyjä ei ole suomalainen vaan värillinen. Nyt-liitteen jutussa Ylen uutuussarjassa seurataan suomalaisia huipulla, eikä heistä yksikään ole valkoinen – tässä kolme syytä, miksi sarja kannattaa katsoa tehdään tietenkin se valheellinen oletus, että afrikkalaistaustainen olisi itsestäänselvästi suomalainen vain siksi, että omistaa Suomen passin ja asuu Suomessa.

Sarjan takana on tukirahoilla pyörivä Ruskeat Tytöt Media, jonka päätoimittajana on juutalaistaustainen feministi-monikultturisti Koko Hubara, joka on monessa yhteydessä ilmaissut avoimen vihansa valkoista heteromiestä kohtaan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ja millä motiiveilla Yle on päätynyt ostamaan tämän sarjan mm. valkoisten heteromiesten verorahoilla. Omia motiivejaan ainakaan Hubara ei salaile:

Jaksot ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia ohjelmia voisi olla, jos tasa-arvo lisääntyisi. He ovat myös ruskeita, mutta se ei oikeastaan ole sarjassa olennaista.

Hubara siis väittää, että ruskeus ei ole olennaista, mutta Nyt-liitteen artikkelissa ei silti tehdä muuta kuin ylistetään ruskeutta.

TURUSSA MARSSITTIIN ISLAMISTITERRORISMIA VASTAAN JA SEN PUOLESTA

PVL marssi Turussa 18.8. sananvapauden puolesta
islamistiterrorismia vastaan

Vuosi sitten Suomessa tapahtui jotain sellaista, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Meillähän monikulttuuri toimii, kotoutuminen sujuu ja terrorismin syntymistä ehkäistään tehokkaasti. Punavihreiden johdolla näitä hyvän yön satuja on kerrottu vuosikausia demariäänestäjille, Kepun arvopohjallisille ja Kokoomuksen aisankannattajille kunnes herättiin kylmään suihkuun 18.8.2017, jolloin marokkolainen ISIS-sympatisoija murhasi terroristisessa tarkoituksessa Turun ydinkeskustassa veitsellä kaksi naista ja haavoitti vakavasti kahdeksaa muuta. Iskun tekijä, vuonna 1994 syntynyt Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016. Virallisen Suomen hiekalle rakennettu unelma monikulttuurista, kotoutumisesta ja terrorismin ennaltaehkäisystä romahti muutamassa minuutissa.  Hyväuskoisinkin maailmankyläunelmoija havahtui edes hetkeksi siihen, mitä siloitellun pinnan alla oli kytenyt jo pitkään. 

Vuotta myöhemmin valtamedia ja etnomasokistit olivat jo ehtineet rakentaa uuden hiekkalinnan, jonka hatariin perustuksiin he uskovat vielä sokeammin kuin terrori-iskua edeltävänä aikana. Terrorismin vuosipäivän aattona kuultiin lukuisissa valtavirran tiedotusvälineissä ne samat pitkin vuotta kuullut latteudet "yhteisestä arvopohjasta", jossa tärkeintä on tuomita suomalaisten kuviteltu "rasismi" eikä laittoman maahanmuuton mukanaan tuoma uskonnollis-etninen väkivalta. 

Jos hallitseva nomenklatuura olisi havahtunut tahallisesta ymmärtämättömyyden tilastaan, se olisi paneutunut kansalaisten esittämiin huoliin ja alkanut puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä. Ikävä kyllä, meillä ei ole kansan etua ajavaa vastuullista poliittista johtoa, jonka vuoksi ainoat lainmuutokset tehtiin sitä kansanosaa vastaan, joka vastustaa laitonta pakolaissiirtolaisuutta ja siihen kytkeytyvää islamistiterrorismia. Koska petoksellinen ja pelkurillinen poliittinen johto ei halua puuttua eurooppalaisen nykyterrorismin keskeisimpään mahdollistajaan, islamilaisten maiden siirtolaisinvaasioon, me tulemme vääjäämättä kokemaan saman kuin Ranska ja Ruotsi, joissa autojen polttaminen ja uskonnollinen terrorismi ovat arkipäivää.

Seurauksista piittaamattomalle maahanmuuttohulluudelle ei ole loppua näkyvissä, sillä joitain päiviä ennen terrori-iskun vuosipäivää Turun valtuustoryhmät Perussuomalaisia lukuunottamatta teki härskin suomalaisvihamielisen eli "rasisminvastaisen" julkilausuman. Valtapuolueiden suurin huoli terrortiteon muistopäivän aattona ei siis ollut islamistiterrorismi ja sen mahdollistava maahanmuuttoinvaasio, vaan suomalaisten terveet itsepuolustusreaktiot sairasta kehitystä vastaan.

Traagisen Turun tapahtuman muistopäivänä media, poliitikot ja heidän äärivasemmistolaiset yhteistoimintahenkilönsä projisoivat oman syyllisyytensä tuttuun tapaan "äärioikeistoon", jolla ei ollut mitään tekemistä terroriteon ja siihen vaikuttaneiden syiden kanssa. Moraaliposeeraukseen antoi mahdollisuuden Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) yli 300 osallistujaa vetänyt mielenosoitus, joka lähti liikkeelle lauantaina puolen päivän jälkeen Puutorilta. Järjestön oman tiedotteen mukaan mielenosoituksen tarkoitus on vastustaa Poliisihallituksen masinoimaa hanketta kieltää PVL ja muistuttaa valtiovallan harjoittaman politiikan vaikutuksesta Turun terrori-iskuun. Mielensoitustapahtuman voi katsoa kokonaisuudessaan täältä.

Ylen verkkosivujen mielipideuutisessa Sadat marssivat Vastarintaliikkeen kulkueessa Turussa, vastamielenosoituksessa tuhat – Uusnatsien päälle heitettiin hedelmiä asenteellisuutta ei edes pyritä peittämään. Jutussa ei kerrota sanallakaan miksi PVL mielenosoitusmarssinsa piti, mutta sen sijaan Ylen sympatisoimille vastamielenosoittajille annettiin mahdollisuus levittää propagandaansa, jossa marginaaliset äärivasemmiston totalitaristit teeskentelevät olevansa kansanvallan puolestapuhujia. Huomionarvoista on myös se, että Ylen tv-uutiset ei halunnut näyttää katsojille PVL:n ryhdikästä marssirivistöä, vaan kuvaaja zoomasi ainoastaan punabandiittien isoa punaista banderollia.

Oma lukunsa uutisessa oli jälleen kerran osallistujamäärillä venkoilu. Poliisi julkisti tarkistamatta vasemmistöhäiriköiden itsensä antaman luvun, joka oli muka "yli tuhat". Vastaavasti valtamedian  faktantarkastajia tällaisen valheen oikominen ei kiinnostanut, marssitiinhan siellä pyhä Lenin sentään hyvän asian puolesta! Tätä samaa numeroihin fiksaantunutta valhetta toisti Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson eilisessä somepäivityksessään. Siinä hän vähättelee tietoisesti PVL:n marssin osallistujamäärää ja toistaa vastamielenosoittajista annetun liioitellun lukumäärän:

"150-200 uusnatsia on tänään marssinut Turun kaduilla. Se on pelottavaa ja surullista, erityisesti kaupungissa, joka on tunnettu monikielisyydestään ja joka on monien eri taustoista tulevien ja eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten koti. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan turvattomuutta tai pelkoa omassa kotikaupungissaan. Vielä surullisempaa on, että uusnatsit valitsivat marssia Turun puukotusiskun vuosipäivänä. En voi keksiä huonompaa tapaa kunnioittaa iskussa kuolleiden ja loukkaantuneiden muistoa, kuin väkivallan ja fasismin ihannointi. Onneksi turkulaiset osoittivat, että ihmisten enemmistö on rauhan ja kaikkien yhtäläisten ihmisoikeuksien puolesta. Yli tuhat turkulaista marssi uusnatsien vastaisessa mielenosoituksessa näyttämässä, että pelolle ei anneta tilaa. Mielenosoituksessa puhui myös puukotusiskussa loukkaantunut henkilö, joka auttoi uhreja yrittämällä saada tekijää kiinni. Mielenosoituksen keskeisin viesti oli, että uhreja ei saa unohtaa. Demokratian, ihmisoikeuksien ja rauhan puolesta marssiminen on tärkeä tapa toimia väkivaltaa ja vihaa vastaan."

Li Anderssonilta jää mainitsematta, että huomattava osa vastaprovokaatioon osallistuneista ei edes ollut "tavallisia turkulaisia", vaan he olivat Helsingistä ja Tampereelta busseilla tulleita anarkistisia ammattimielenosoittajia. Suomalaisvihamielisen järjestelmän hyödyllisinä idiootteina toimivia räyhävasemmistolaisia ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kansanvallan ja rauhan puolesta marssijoiksi. Tämä käy ilmi jo "tolkun kansalaisina" esiintyneistä puhujista, joiden koomisen vainoharhaisissa julistuksissa ajetaan räikeän uuskommunistista agendaa (asian voi tarkistaa YouTube-videon kohdasta 1 h 24 min eteen päin). Jopa Helsingin Sanomat kertoi, kuinka osa "rauhanmarssijoista" haki aktiviisesti väkivaltaisia yhteenottoja hyvässä järjestyksessä kulkeneen PVL:n kulkueen kanssa:

Paikalla ollut HS:n toimittaja Toni Lehtinen vahvistaa, että kulkueessa heitettiin ainakin banaaneita Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marssijoiden päälle. Poliisi on ottanut kiinni kymmenen ihmistä mielenilmausten aikana. Kiinniotot perustuivat häiriökäyttäytymiseen, pahoinpitelyihin ja ilkivaltaan. Osa kiinniotetuista on jo vapautettu, mutta osa on edelleen poliisin huostassa.

Samat rikollisesti naamioituneet anarko-kommunistit häiriköivät mölinällään myös hieman myöhemmin alkanutta kansallismielistä 188 kukkavirta -tapahtumaa. Tällä hetkellä on varmistunut, että Suomen Kansa Ensin ry:n puheenjohtaja Marco de Wit ja oululainen kaupunginvaltuutettu Junes Lokka joutuivat äärivasemmistolaisten salakavalien hyökkäysten kohteeksi. Viesti ei jäänyt kenellekään epäselväksi: systemaattisella häiritsemisellä 2000-luvun uuskommunistit haluavat estää heidän kanssaan eri mieltä olevien mielipiteen - ja kokoontumisvapauden. Siksi onkin perin merkillistä, että media kohtelee näitä räyhäräähkiä sikkihansikkain, vaikka Antifan ja muiden uuskommunistien toiminta osoittaa selvästi niiden demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa halveksuvan totalitaristisen luonteen.

Näille pahantahtoisille vandaaleille on turha antaa ansaitsematonta huomiota, sillä jo pelkkä vilkaisu ulkoiseen habitukseen kertoo heidän olevan suurimmalta osin mentaalitapauksia. Heidän "toimintansa" on refleksinomaista, jossa triggeröidytään ehdollistettuihin politisoituneisiin ärsykkeisiin, joiden avulla saadaan purettua tekopyhää moralismia. 

Suomessa äärivasemmiston friikkiosastojen kuten Varisverkoston puuhastelu on vielä pientä, mutta siinäkin näkyy suuren maailman vaikutus. Suoraa näyttöä siitä, että kauko-ohjatuilta zombeilta vaikuttavat suomalaiset "aktivistit" saisivat taloudellista ja teknistä tukea esimerkiksi globalistikapitalisti George Sorosin organisaatiolta ei ole, vaikka ulkomailla tämä yhteys on varmistettu moneen kertaan. 

Ovatpa Varisverkoston yhteydet vaikutusvaltaisiin globalisteihin mitkä tahansa, jo nyt tiedetään se, että sen katutoiminta palvelee maamme poliittisen eliitin "arvopohjaa". Antifan kaltaiset järjestöt ovat toden totta Systeemin hyödyllisiä idiootteja, sillä ne suuntaavat kaikella tarmollaan kaunansa perinteisen duunariluokan puolustajia vastaan eivätkä niihin, joilla on oikeasti valtaa. Jälkimarxilaisten internationalistien näkökulmasta kansallismielisten suurin synti on vastustaa poliittisen eliitin projektia muuttaa Suomi muukalaisvyöryn avulla halpatyövoiman paratiisiksi. Jo pelkästään äärivasemmiston propagandaa seuraamalla selviää, että se huoraa suurkapitalisteille, koska myös ison rahan globalistit kannattavat rajatonta maahanmuuttoa, kulutuskeskeistä sateenkaariagendaa ja "rasismin" vastaisuutta.

Nykyvasemmiston katuosastolta puuttuu kokonaan positiivinen visio yhteiskunnasta. Systeemin vahtikoirina anarkomarkot eivät kykene muuhun kuin vastustamaan jotain, yleensä sellaista, jonka he kuvittelevat uhkaavan heidän itsekeskeisiä vapauksiaan, etuoikeuksiaan ja ideologisia päähänpinttymiään. Juuri tämän vuoksi Turussa nähtiin lauantaina irvokas näytös, jossa viitisensataa hyväkästä marssi muukalaisterrorismin jatkumisen puolesta, koska se on heidän mielestään yksi monista hinnoista, joka pitää maksaa, jotta maasta saadaan uuskommunistinen maailmankylä. Tosin he saavat odottaa Suurta unelmaa vielä pitkään, ainakin sen perusteella, mitä kansalaiset ajattelevat häiriköivistä vastamielensoittajista vielä sensuroimattomien valtalehtien kommenttiosastolla.

TUTKIMUS: SUOMALAISET JYRKÄN ISLAMINVASTAISIA – VAI OVATKO SITTENKÄÄN?

Länsi-eurooppalaisten nuivaa asennetta islamia kohtaan on taas kerran tutkittu. Yle uutiset kertoo jutussaan Selvitys: Suomalaisten asenteet eurooppalaisittain jyrkät – 62 prosenttia uskoo, että islam ei sovi yhteen suomalaisen kulttuurin kanssa, kuinka etenkin kirkossa käyvät kristityt suhtautuvat asiaan "vielä jyrkemmin". Jyrkkyys on tietenkin suhteellista, joten olisi ollut mielenkiintoista tietää, mikä on itäeurooppalaisten kuten puolalaisten, tsekkien ja unkarilaisten nuivuus-indeksi suhteessa islamiin.

Tietyissä maissa kuten Ruotsissa ja Ranskassa on jo niin paljon muslimeja, että se todennäköisesti vääristää tutkimuksen lopputulosta. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen kysely ei nimittäin kerro, kuuluiko tutkimuksen otokseen myös kansalaisuuden saaneet muslimit. He ovat todennäköisesti vastanneet taktisesti siten, että islam sopii yhteen länsimaisen kulttuurin kanssa, vaikka tosiasiassa he haaveilevat islamilaisesta ylivallasta kun väestösuhde vaihtuu heille edulliseksi. 

Kansallismielisestä näkökulmasta suomalaisten epäilevä suhde islamiin on tietenkin tervettä kulttuurista itsesuojelua, mutta prosenttiluku voisi olla vieläkin korkeampi. Valitettavasti vuosikymmeniä jatkunut internationalismi-rummutus on ehtinyt jättää ikävät jäljet suomalaisten kollektiiviseen alitajuntaan, sillä samaisen tutkimuksen mukaan "selvä enemmistö suomalaisista, 83 prosenttia, on valmis hyväksymään muslimin naapurikseen". Asenteiden ristririita johtuu Helsingin yliopiston uskontotieteeen dosentti Tuomas Martikaisen mukaan siitä, että vaikka suomalaiset suhtautuvat erittäin kriittisesti islamiin uskontona, heidän suhtautumisensa muslimeihin yksilöinä on paljon myönteisempää. 

Suomalaisuuden säilymisen kannalta tämä on tietenkin nurinkurista, sillä asenne eri maailmankatsomuksiin voi vaihdella paljonkin vaikuttamatta juuri mitenkään kansan olemassaoloon. Sen sijaan hyväksyvä suhde vieraspopulaation reviirinvaltaukseen on seurauksiltaan peruuttamaton. Uskonnolliset ideat tulevat ja menevät, mutta vieras veri syrjäyttää lopullisesti alkuperäisen kun sille vain annetaan mahdollisus tunkeutua kansanruumiiseen. 

Tässä mielessä hölmöintä on toivottaa afrikkalaiset kristityt tervetulleiksi sillä perusteella, että he eivät ole "barbaarisia muslimeja". Esimerkiksi Homma-foorumilla tietyt hommareinot valehtelevat vakavalla naamalla itselleen ja muille, että kehitysmaalaisten tuottamat ongelmat rikollisuudessa ja työhaluttomuudessa johtuisivat islamista, eivätkä näiden ihmisten alkuperästä. Tässä puhtaasti kulttuurisessa ja siten pinnallisessa ajatuskulussa oletetaan, että Saharan eteläpuolisen Afrikan mustat kristityt eivät voi olla alttiita väkivaltaiseen rikollisuuteen toisin kuin viereisestä kylästä tulleet elintasopakolaiset, jotka sattuvat olemaan muslimeja. 

Kansallismielisissä liikkeissä on rasismi-leiman pelossa turvauduttu liikaa kulttuuriseen selittämiseen. Siitä ei pidä luopua, mutta sen rinnalle pitää nostaa myös etnisyys mikäli Suomi halutaan säilyttää suomalaisten asuttamana maana. Kulttuuri-argumenttien rinnalle on tuotava rohkeasti esiin henkisiä ja fyysisiä eroja korostava biologis-tieteellinen maailmankuva, jossa puolustetaan jokaisen kansan ja etniteetin oikeutta fyysiseen olemassaoloon ja koskemattomuuteen. Jos kerran liberaalit ovat valmiita puolustamaan tiibetiläisten oikeutta etniseen erillisyyteen, heidän on hyväksyttävä, muuttujat muutettuina, sama asenne myös suomalaisista  ja muista eurooppalaisista.

RUOTSALAINEN RAPPIO NÄKYY JO SUOMESSA

Poliittisen eliitin korruptoituneisuus ja vaalikarjan lammasmaisuus vain syvenvät länsimaissa päivä päivältä. Ongelmat pahenevat silmissä, mutta niiden juuriin paneutuminen vaatii liikaa todellisuudesta vieraantuneilta poliitikoilta ja mukavuudenhaluisilta kansalaisilta. Siksi sekä poliitikot että kansa haluvat vain kivoja "ratkaisuja", joilla yritetään siirtää pahenevia ongelmia tulevien sukupolvien niskoille. Ainoa mikä kiinnostaa on huojuvan korttitalon pystyssä pitäminen hinnalla millä tahansa. 

Viimeisin esimerkki poliittisesta haaveilusta on sisäministeri Kai Mykkäsen vastaus Ruotsin  autonpolttoaaltoon. Uutisessa Sisäministeri Mykkänen: Tarvitaan lähiöpoliiseja, jotta Ruotsin kaltainen jengiväkivalta ei leviä Suomeen – "Pitää saada puukko pois kädestä ennen kuin sillä isketään" kokoomusministeri uskoo sosiaalitantan lailla "ennaltaehkäisevään toimintaan". Näitä vippaskonsteja on yritetty Ruotsissa ja muissa länsimaissa vuosikymmeniä, mutta niistä huolimatta tilanne on vain kärjistynyt. Punavihreä mutta Kokoomuksen jäsenkirjaa kantava Mykkänen taas kuvittelee, että juuri hänellä on hallussaan ne taikakeinot, joilla jo lähtökohtaisesti sopeutumattomat muukalaiset integroituvat lainkuuliaisiksi huippuosaajiksi.

Ongelmaan on vain yksi ratkaisu: kehitysmaiden vapaamatkustajien porttikielto Pohjolaan ja jo täällä olevien epäsosiaalisten siipeiljöiden palauttaminen takaisin kotimaihinsa. Tätä vaihtoehtoa ministeri Mykkänen ei edes harkitse, vaan päinvastoin haalii lisää tätä samaa ongelmaväestöä. Sisäministeri on jo varautunut 100 000 "pakolaisen" tulemiseen ilman ajatustakaan, että vyöry voitaisiin pysäyttää täysin laillisesti. Ja jotta tämä ei riittäisi, hän ehdotti viheliäisessä ulkomaalaiskiimassaan pari päivää sitten, että Suomi siirtyisi Australian ja Kanadan käyttämään ulkomaalaisten pisteytysjärjestelmää, jotta "Suomeen saataisiin enemmän osaavaa työperäistä maahanmuuttoa". Jo pelkän yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden kannalta ehdotus on mielipuolinen, sillä Suomessa on jo nyt vähintään 200 000 työtöntä aktiivimallin piirissä. On vaikea kuvitella millaista työvoimapulaa luku- ja ammattitaidottomat jolpit tulisivat tänne paikkaamaan. Perusuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen sentään tyrmäsi Mykkäsen houreet heti alkuunsa:

– Meillä on olemassa jo tarveharkinta, jonka puitteissa ulkomaalaisia voidaan ottaa sellaisiin töihin, joihin suomalaista työvoimaa ei löydy. Työperäistä tai muunlaistakaan maahanmuuttoa ei tarvita yhtään enempää ennen kuin maassa jo nyt olevat on työllistetty tai palautettu kotimaihinsa. Lisäksi entisissäkin maahanmuuton väylissä olisi karsimisen varaa. Varautuminen jopa 100 000 turvapaikanhakijan vastaanottamiseen viestittää kuitenkin jotain aivan muuta.

Tätä taustaa vasten Mykkäsen politikointi näyttää siltä kuin hän varta vasten haluaisi synnyttää Suomeen muukalaisperäisen jengiväkivaltakulttuurin. On pöyrisyttävää, että Suomessa voi olla sisäministeri, jonka poliittiset linjaukset vähentävät kansallista turvallisuutta. Vielä enemmän hämmästyttää se kansanosa, joka vuodesta toiseen äänestää Kokoomusta ja demareita, näitä kahta poliitisen hulluuden valtapuoluetta.

                                                      ******************************

Kollektiivisen psykopatologian kannalta Ruotsi on mielenkiintoinen tapaus, josta olisi syytä ottaa oppia. Valitettavasti meillä vaikutusvaltaiset Ruotsin politiikan seuraajat eivät ole ulkopuolisia kliinisiä tarkkailijoita, vaan naapurimaan kuuliaisia oppilaita. Siksi Ylen tuore uutinen Musliminainen kieltäytyi kättelystä eikä saanut työpaikkaa, oikeus tuomitsi ruotsalaisyrityksen työsyrjinnästä korvauksiin voi olla pian arkipäivää myös meillä. Ruotsissa työtuomioistuin osoitti täydellistä antaumista vieraalle ja vihamieliselle vähemmistökulttuurille:

Yritys on puolustautunut sanomalla, että he eivät hyväksy muuta tapaa tervehtiä kuin kättelemällä. Heidän mukaansa muunlaiset tervehtimistavat voisivat johtaa konflikteihin työpaikalla.

– Aloin itkeä heti, kun pääsin hissiin. Sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut minulle. Se ei tuntunut lainkaan hyvältä, Alhajeh muisteli.

Työtuomioistuimen päätöksen mukaan Ruotsin pitää noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Sen mukaan kättelystä on oikeus kieltäytyä uskonnollisista syistä.

Yksilön subjektiivisilla tunteilla ei pitäisi olla asian uutisoinnin, puhumattakaan työtuomioistuimen päätöksen kanssa, mitään tekemistä, mutta me emme eläkään enää järkeen luottavassa Pohjolassa, vaan kitisevien lumihiutaleiden maailmassa. Työtuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsin yritys- ja tapakulttuurilla ei ole näköjään mitään merkitystä, sillä kaikkialle soluttautuneet toiseuden palvojat ovat nostaneet kaiken yläpuolelle "Euroopan ihmisoikeussopimuksen", josta tavalliset ruotsalaiset eivät ole päässeet koskaan äänestämään ja päättämään. 

Tuollaisen feelgood-paperinpalan tarkoitus ei ole alun alkaenkaan ollut muu kuin palvella muukalaisten etua enemmistönä olevaa kantaväestöä vastaan. Globalisti-juristien sorvaamilla paperinpaloilla on tuskin edes vessapaperin arvoa, joten aidosti kansanvaltainen yhteiskunta ei noteeraa niitä mitenkään. Ruotsin työtuomioistuimen päätös kertoo ikävällä tavalla siitä, että maa ei ole kansanvaltainen.

                                                      ******************************

Henkinen ruotsalaisuus ei ole Suomessa jotain sellaista, joka olisi vasta oraalla, vaan se on totisinta totta, erityisesti yliopistossa. Suurta yleisöä ei ole suuresti liikuttanut professori Tapio Puolimatkan ja Jyväskylän yliopiston johdon kiistely siitä, mitä virassa oleva professori voi kirjoittaa. Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Puolimatkan synti oli se, että hän kirjoitti faktoihin perustuvan kriititisen artikkelin, kuinka media ja yliopisto ovat vaivihkaa kampanjoimassa pedofilian laillistamisen puolesta. Kirjoituksen tahallaan väärin ymmärtänyt vasemmistovetoinen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) pahoitti mielensä ja julkaisi kannanoton, jonka mukaan ”Puolimatka sulauttaa ennennäkemättömällä tavalla homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantuminen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi". Tähän valheelliseen ja moralistiseen todistukseen tarttui sittemmin yliopiston johto, joka ukaaseillaan todistaa olevansa nuorison totalitaristikliin vietävissä.

Perinteisen tieteenvapauden kannalta kyse on periaatteellisesta tapauksesta, joka on ainutlaatuinen Suomessa, vaikka media ei ole sillä suuremmin retostellutkaan. Paitsi nyt, kun Yle uutiset julkaisi tänään verkkosivullaan uutisen Professori Puolimatka ja Jyväskylän yliopiston johto keskustelivat opiskelijoiden huolesta Puolimatkan opetuksesta – keskustelu sovittiin luottamukselliseksi, jossa ei valitettavasti käy selväksi kiistan todellinen luonne, vaan siinä korostetaan ylioppilaskunnan ja yliopiston näkemystä, jossa Puolimatka on sanonut poliittisesti jotain väärää, vaikka esitetyt tosiasiat ovatkin totta.

Huolestuttavinta tapauksessa on se, että maamme yliopistoväki on kautta rantain ollut hiljaa sen sananvapauteen liittyvistä ongelmista. Ainoastaan emeritusprofessori Timo Vihavainen on osoittanut kansalaisrohkeutta ja hän on viime aikoina käsitellyt blogissaan useaan otteeseen tapaukseen liittyvää problematiikkaa. Ensimmäisessä kiistaa koskevassa kirjoituksessaan Uusi normaali? Vihavainen analysoi tapausta yliopistoihmisen näkökulmasta ja ihmettelee, miksi keskustelu sivuuttaa kokonaan sananvapauden, joka on olennainen osa tieteen vapautta:

Mutta tällä kertaa uutinen kätki taakseen sensaatiomaisen tiedon siitä, että yliopiston professori aiottiin mahdollisesti erottaa sen vuoksi, mitä hän oli sanonut eräässä nettilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.  

Sananvapauden kannalta asia oli siis erittäin tärkeä ja koska tällaisten asioiden yleensä luulisi kiinnostavan myös lehdistöä, odotti lukija pian löytävänsä myös asiaa koskevan kommentin lehden palstoilta, sieltä minne sellaiset asiat kuuluvat. Annetaanko sananvapaudelle arvoa vai ei?  

Tämä oli turha oletus ja puuttumattomuuden syyksi ei kannata panna asian keskeneräisyyttä. Eihän tässä nyt uutisarvoista ollut vain se, mitä tällaisessa tapauksessa tullaan päättämään, vaan myös jo se, että on ylipäätään mahdollista ottaa tällainen asia esille, siis henkilön ja vieläpä yliopiston professorin erottaminen sen johdosta, mitä hän on sanonut.  

Sama ilmiö voidaan havaita niistä kommenteista, joita asian johdosta on esitetty somessa. Sen sijaan, että olisi pidetty ilman muuta skandaalimaisena mielipiteenvapauden loukkaamista yleensä ja kaikissa tapauksissa, ovatkin monet ryhtyneet setvimään sitä, millä tavalla tuo esitetty kyseinen mielipide ja/tai sen esittäjä oli kukaties huonosti perusteltu, väärä, asenteellinen ja niin edelleen.

Vihavainen pitää yliopiston lgbt-politrukkien masinoimaa kampanjaa niin skandaalimaisena, että hän on julkaissut avoimen kirjeen Professoriliitolle. Siinä hän puolustaa professori Tapio Puolimatkaa, joka on joutunut Jyväskylän yliopistossa häkäilemättömän poliittisluontoisen hyökkäyksen kohteeksi, jossa häntä on uhattu virasta erottamisella. Samalla hän moittii Professoriliiton edustajana esiintyvää Jaana Hallamaata, joka ei puolustanut kaltoin kohdeltua liiton jäsentä vaan päinvastoin hyökkäsi tätä vastaan.

Tärkeää ja erittäin ikävää sen sijaan on, että tässä on, jopa peräti oman ammattiliiton taholta, pantu pelinappulaksi yliopiston professorien sananvapaus ja kannatetaan sen rajoittamista jopa mielivaltaisilla perusteilla (pahastuminen).  

Se kirjoituksessa esitetty väite, ettei professori voi koskaan toimia yksityishenkilönä, on yksinkertaisesti yhtä törkeä kuin vääräkin.  

Professorin ammattiin kuuluvat tutkimus ja opetus, jotka on hoidettava asian vaatimalla tavalla, mutta yksityishenkilönä hänellä on ja täytyy olla kaikkien kansalaisten tapaan lupa esittää mitä tahansa haluamiaan näkemyksiä myös julkisesti.  

On vanha traditio, että professorit kirjoittavat esseitä, joissa tämän kirjallisuudenlajille ominaisesti voidaan spekuloida ja leikkiä vapaasti kaikilla mahdollisilla ajatuksilla.  

Hallamaa esittää, että professoria sitoisivat myös journalistin ohjeet, mikä varmaankin pitää paikkansa silloin, kun hän esiintyy journalistina. Muutoin tällaisen vaatiminen olisi yhtä mieletöntä kuin tutkimuksen ja esseen sekoittaminen toisiinsa.

Avoimessa kirjeessään Vihavainen asettuu Puolimatkan puolelle ja selittää kärsivällisesti, mistä pedofiilian ja homoseksuaalisen rinnastamisessa on tosiasiassa kyse:

Mitä tulee konkreettisesti siihen artikkeliin, johon professori Puolimatkaa vastaan nostettu kohu perustuu, on kiinnostavaa nähdä, miten alkeellisesti ja tarkoitushakuisesti sitä on eri yhteyksissä tulkittu ja valitettavasti tämä koskee myös professori Hallamaan kirjoitusta.  

Puheet pedofilian ja homoseksuaalisuuden rinnastamisen sallimattomuudesta ovat tässä kohden vain ala-arvoista demagogiaa. Kaikkien asioiden kaikinpuolisen tarkastelun ja siis myös toisiinsa rinnastamisen täytyy vapaassa maailmassa olla sallittua.  

Kyseisessä artikkelissa ei ole merkkiäkään siitä, että kirjoittaja olisi leimannut homot pedofiileiksi tai päinvastoin. Mikäli näin olisi, kaipaisi asia tietenkin tutkimuksellisia argumentteja. Rinnastus löytyy siitä, että molempia ominaisuuksia pidetään yleisesti perinnöllisinä. Asia ei siitä muuksi muutu, onko se jonkin mielestä korrektia vai ei.

Lopuksi Vihavainen osoittaa syyttävän sormensa Professoriliitolle, joka näyttää olevan taipuvainen miellyttämään hourupäisen nuorison totalitaristisia oikkuja:

Mikäli professorien kirjoittelua ruvetaan valvomaan joidenkin opiskelijakuppikuntien valitusten pohjalta, ollaan jo akateemiselle yhteisölle täysin sopimattomalla tiellä. Aivan uskomatonta on, mikäli Professoriliitto, professorien oma edunvalvontajärjestö ryhtyy myötäilemään ja jopa edistämään tällaista toimintaa. Professoriliiton jäsenenä ja kansalaisena haluan liitoltani suoran vastauksen siihen, miten se suhtautuu varapuheenjohtajansa mielenilmaukseen professori Puolimatkan asiassa. Asia ei ole tärkeä vain minulle henkilökohtaisesti, sillä on myös hyvin laajaa yhteiskunnallista kantavuutta.

                                                      ******************************

Lauluja Utopiasta - Agit Prop Torstaina 16.08. klo 20:00 

Agit-Prop yhtye ja heidän laulujensa sanoma ovat yhä ajankohtaisia. Runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia sisältävän dokumenttielokuvan ovat ohjanneet Jouko Aaltonen ja edesmennyt Peter von Bagh. T: Illume Oy HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. Sallittu kaiken ikäisille. (Ahdistus)

Katso Yle Areenasta.

Ylen vanhat taistolaiset ja heidän tiedostavat lgbt-lapsensa voivat vanhassa kunnon stalinistisessa hengessä fiilistellä Agit-Prop yhtyettä, kun eetteerin päästetään Peter von Baghin myötäkarvainen dokumentti. Eri jännä tuo Ylen epäsymmetrinen suhde äärivasemmistoon ja äärioikeistoon. Ei korppi korpin silmää noki.

Yle TV1,  12.4.2018, Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta 
 

Miljoonat ihmiset pakenevat Venezuelan nälkää ja kurjuutta. Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. O. Pertti Pesonen

Katso Yle Areenasta.

Viime huhtikuussa tullut dokumentti Venezuelan sosialistihallinon totaalisesta epäonnistumisesta jäi Yle Watchissa ikävästi huomioimatta. Blogissamme usein lainattu kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen julkaisi tänään sosiaalisessa mediassa ajatusta herättävän arvion dokumentista. Siinä hän tuo mielenkiintoisella tavalla esiin miten näinkin harmiton ohjelma voi sisältää valtavan määrän ovelaa propagandaa ja piilovaikuttamista: 

Veikkasin ennen katsomista, että koska dokumentti tulee Yleltä ja käsittelee sosialistien ja sosialismin tuhoamaa Venezuelaa, siinä ei joko mainita sosialismia ollenkaan tai se on puolipiilotettu yhteen tai kahteen nopeaan ja huomaamattomaan sivulauseeseen. Arvelin Ylen sosialistien haluavan myös assosioida Venezuelan sosialistit johonkin ei-sosialistiseen. Oikeassapa olin, ei ainuttakaan mainintaa sosialismista, ei edes pikaista kuvaa sosialismi -sanasta seinien propagandamaalauksissa ja -julisteissa. Katsojalle saattaa jäädä dokumentista kuva, että Venezuelan sosialistit ovat jonkinlaisia populisteja, joiden hallinto muistuttaa Chilen Augusto Pinochetin oikeistolaista diktatuuria. Vasemmistolaisen tekijän valikoidut kysymykset, valikoidut haastateltavat, valikoidut leikkaukset haastatteluihin, valikoidut kuvat, jne. tekevät tehtävänsä. 

Propagandavaikuttamisen maailmassa tällaista menetelmää kutsutaan epävirallisesti aallolla ratsastamiseksi ja uudeksi assosioimiseksi. Kun jokin itseaiheutettu tai omaan poliittiseen ryhmään liittyvä ongelmallinen asia on niin suuri ja näkyvä "aalto", että sitä ei voida salata, ja se uhkaa iskeä hallitsemattomasti vasten kaikkien kasvoja, sitä vastaan ei kannata taistella, vaan ratsastaa sillä ja ottaa se hallintaan. Esiinny ongelmallisen asian suhteen avoimena, paljasta paljon, näytä huonous, ongelmallisuus ja pahuus, mutta älä assosioi sitä mihinkään itseesi liittyvään (avainsanat, symbolit, tunnetut iskulauseet, tunnetut henkilöt, tms.), vaan vastustajiisi, vaikka heillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tee tämä tyynesti ja melko objektiivisen tuntuisesti, ei liian osoittelevasti ja räikeästi, jotta kertomuksessa ei ole propagandan tuntua, vaikka sitä se on. Tarkoituksena ei ole salata totuutta kaikilta, vaan luoda riittävän monelle valheellisia mielleyhtymiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman moni uskomaan valheisiin sellaisenaan, tai näkemään kiusalliset itseen kohdistuvat assosiaatiot lievempinä tai epäselvempinä, ja assosioimaan ongelmalliset asiat mahdollisimman paljon vastustajiin, tai vähintäänkin arvelevan sellaisia assosiaatioita olevan. Samalla kiusalliseen asiaan liittyvää informaatiohallintaa otetaan itselle, pois vastustajilta, ilman kamppailuja, väittelyitä, selittelyjä, puolusteluja, kiemurteluja, tms., jotka voisivat saada oman puolen näyttämään liian defensiiviseltä ja sen seurauksena todennäköisesti enemmän tai vähemmän syylliseltä. 

Siksi suositukseni tätä dokumenttia varten on seuraava: Yhdistä kaikki dokumentissa näkemäsi kurjuus, huonous ja pahuus mielessäsi tulikirjaimin sosialisteihin ja sosialismiin, koska se on totuus. Muista, että samantyyppistä sosialismia haluavia on paljon myös Suomen vasemmistopuolueissa. Näin tehdessäsi dokumentista tulee hyvä ja hyödyllinen.

                                                      ******************************