tiistai 11. tammikuuta 2022

VEHKOO-OIKEUDENKÄYNNIN KUMOAVA PÄÄTÖS – VAIN TOIMITTAJILLA TÄYSI SANANVAPAUS

Professori Matti Tolvasella on syytä hymyyn kun oikeuden 
sijaan poliittinen väri voitti Johanna Vehkoon jutussa
.

Kun tiedotusvälineiden ja hallitsevan nomenklatuuran edustajat puhuvat julkisuudessa ääni väristen oikeudesta sananvapauteen, he tarkoittavat tällä tietenkin vain toimittajia ja muita julkisen sanan virallistettuja käyttäjiä. Tätä kantaa edustaa myös politisoitunut korkein oikeus, joka vapautti kunnianloukkauksesta syytetyn toimittajan kansalaisvaikuttaja Junes Lokkaa vastaan käydyssä oikeusprosessissa. Asiasta kertoo Ylen uutinen Korkein oikeus kumosi toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkaustuomion – Vehkoo: "Kyse ei ole vain minun sananvapaudestani".  

Korkeimman oikeuden mukaan toimittaja Johanna Vehkoo ei syyllistynyt kunnianloukkaukseen hänen nimitettyä oululaista ex-kaupunginvaltuutettua Junes Lokkaa muun muassa rasistiksi ja natsipelleksi. Korkein oikeus ei arvioinut tapausta sinällään, vaan perusti tuomion vastaajan aikaisempiin sanomisiin:

– Ottaen huomioon Lokan julkisuudessa esittämät tiettyjä ihmisryhmiä halventavat ja vihamieliset kannanotot, kirjoitusta kokonaisuutena arvioitaessa siinä käytettyjen ilmaisujen ei katsottu selvästi ylittäneen sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, toteaa KKO tuomiossaan.

Sen sijaan syytettynä olleen toimittaja Johanna Vehkoo poliittista taustaa ei arvioitu mitenkään, vaikka hänen solvauksesta kytkeytyvät vahvasti julkisanottuun suomalaisvihamielisyyteen ja miesvihaa lietsovaan ideologiaan. Yle uutisessa tällä yksipuolisella "faktantarkastajalla" oli vielä otsaa hurskastella päätöstä sananvapauden voittona aitoon neuvostotyyliin:

– Ei ole kyse vain minun sananvapaudestani vaan kaikkien sananvapaudesta: voidaanko puhua äärioikeistosta ja sen toiminnasta vapaasti tilanteessa, jossa sen uhka on nousussa. Selkeästi Suomessa on ollut tarvetta tällaiselle ennakkopäätökselle.

Rasistiksi ja natsipelleksi leimaaminen on siis Vehkoon mielestä normaalia yhteiskunnallista keskustelua äärioikeistosta, johon kaikilla, erityisesti toimittajilla, pitää olla oikeus. 

Vihamielisen eliitin halussa oleva valtamedia on jo pitkään demonisoinut kansallismielisyyttä ja nähnyt vainoharhaisesti kaikkialla "äärioikeistoa", mutta Vehkoon mukaan tämäkään kampanjointi ei vielä riitä. Hänen mielestään toimittajilla pitää olla myös oikeus nimitellä kaikkia kansallismilelisiä, varsinkin silloin kun ne haastavat hegemonisen vasemmistoliberalismin ja niiden levittämät valtavirtavalheet ja pimitykset (mm. Lokan paljastukset Oulun rotumuukalaisten raiskausepidemiasta). 

Korruptoituneen median ylistämä mutta kansan keskuudessa pahamaineisena äärivasemmistolaisena agendatoimittajana syystä pidetty Vehkoo tuskin peräänkuuluttaisi samaa tarvetta korkeimmman oikeuden ennakkopäätökselle, mikäli  nimittelyn kohteena olisi petoksellinen vasemmisto, laittomat maahantulijat, islamilaiset fundamentalistit ja vaikutusvaltaiset juutalaiset. 

Samaa kaksinaamaisuutta edustaa punaisen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Ylen uutisessa "Tämä oli sananvapauden voitto" – rikosoikeuden professorin mukaan toimittaja Johanna Vehkoon vapauttava tuomio ohjaa nyt lainkäyttöä voitonriemua uhkuva yliopistopoltirukki katsoo, että "varsin leimaavienkin ilmaisujen käyttäminen voi olla sallittua silloin, kun sen katsotaan liittyvän yhteiskunnalliseen tai poliittiseen keskusteluun". Muuttujat muutettuina Tolvasen näkemyksen pitäisi pysyä samana, mutta näinhän ei tietenkään ole kun syytetyn poliittinen väri muuttuu. 

Tämä on näkynyt mm. hänen intonaan puolustaa syyttäjää oikeusprosessissa, jossa kansanedustaja Päivi Räsästä syytetään homoutta arvostelevan Raamatun lainauksen käytöstä mielipidekirjoituksessaan. Ylen uutinen Tutkijat kummeksuvat: Päivi Räsänen yrittää käydä oikeutta mediassa mielenosoitusten saattelemana ennen käräjiä on julkeudessaan mitä härskein, sillä siinä juuri professorit käyvät julkisuuden kautta itse oikeutta kansanedustajaa vastaan. Lainsäädäntöämme vääristäneeseen äärivasemmistolaiseen lobbausjärjestö Demlaan kuuluneen Tolvasen kitkerä asenne Räsäsen tapausta kohtaan kertoo, ettei hän panisi pahakseen jos kansanedustaja tuomittaisiin ajatusrikoksesta. 

Aikaisemmin Tolvanen on osoittanut tyytyväisyyttään Ilja Janitskinin saatua poliittisen sananvapaustuomion MV-lehdestä. Professorin poliittisesti valikoivasta sanavapauskäsityksestä kertoo niin ikään tapaus, jossa hän oli median ajojahdin tukemana ensimmäisenä vaatimassa Perussuomalaisten nuorille tuomiota järjestön käytettyä sananvapauttaan poliittisessa twiitissään

Tolvaselle sanavapaus tulee tärkeäksi vasta silloin kun sillä pitää turvata äärivasemmistolaisten toimittajien oikeus solvata poliittisia vihollisiaan. Vehkoon tapauksesta hän toteaa tahattoman orwellilaisesti ylimmän oikeusasteen ratkaisun olevan "sananvapauden kannalta erittäin myönteinen":

– Käräjä- ja hovioikeus painottivat enemmän kunnian suojaa ja korkein oikeus taas sananvapautta. Mielestäni tämä korkeimman oikeuden ennakkopäätös on sananvapauden voitto. Se varmasti tulee ohjaamaan syyttäjien ja tuomioistuinten toimintaa.

Professori on varmasti oikeassa siinä, että päätös tulee ohjaamaan jo entisestään politisoituneiden ja vapaamuurirvelikytköksisään tunnettujen syyttäjien ja oikeusistuimien toimintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nyt mielivaltainen äärioikeistolaiseksi leimaaminen saa virallisen syytesuojan kuin missä tahansa totalitaristisessa valtiossa, jossa poliittisesta oppositiosta tehdään vapaata riistaa. Tilanne ei eroa mitenkään Neuvostoliitosta: sananvapaus suodaan vain virallista valhetta toitottaville toimittajalle kun taas tavallinen kansalainen saa varoa sanojaan.

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

"ÄÄRIOIKEISTON TERRORIUHKA" LÄSSÄHTI PANNUKAKUKSI

Supon päällikkö Antti Pelttari (Kokoomus)

Viime joulukuun alussa Lounais-Suomen poliisi piti salamavalojen säihkeessä tiedotustilaisuuden, jossa Suojelupoliisin asiantuntija, erikoistutkija Eero Pietilä, kertoi ensimmäisestä kotimaisesta terroriteon valmistelun epäilystä. Poliisi oli pidättänyt viisi nuorta kankaanpääläistä nuorta miestä, jotka oli määrätty tutkintavankeuteen. Tuolloin Yle uutiset kertoi Supon analysoineen esitutkinnan aikana saatua materiaalia. Tutkija Pietilän mukaan vangittujen aatemaailma on akselerationismiksi kutsuttu ideologia, jossa ihannoinaan äärioikeistolaisia terroristeja. Median ja Pietilän virheellisesti ideologiaksi kutsuman akselerationalistisen metodin sanotaan leviävän verkossa.

Tiedotustilaisuus oli medialle aikainen joululahja. Vasemmistolais-globalistiselle arvomaailmalle kallellaan oleva valtamedia pystyikin vain vaivoin peittelemään riemuaan, sillä nyt oli löytynyt vihdoin todiste kansallismielisyyden uhasta "moniarvoiselle Suomelle". 

Analyyttiset uutisten seuraajat löysivät kuitenkin heti aukkoja poliisin politikoivasta tiedotuksesta ja etenekin median spekulatiivisista tulkinnoista.  Kummastusta herätti varsinkin se, että kyse ei ole tuoreesta tapauksesta, vaan epäillyt olivat saman asian vuoksi vangittuina jo alkuvuodesta 2020. Miksi nuoret sitten pidätettiin uudestaan? Vai oliko poliisilla uusia todisteita vangitsemisille? Nämä kysymykset ohitettiin täysin julkisessa keskustelussa, koska niiden avaaminen olisi voinut osoittaa koko tapauksen olevan suutari. 

Lietsotun hysterian keskellä tosiasiat eivät tunnetusti pääse esiin eikä järjen ääni kuulu, joten hämmentynyt kansa sai vasta tänään tietää tapauksen todellisesta luonteesta, kun Satakunnan kärjäoikeus vapautti loput neljä epäiltyä. Käräjäoikeuden vapautuspäätös ja sen perusteet tuodaan pitkin hampain esiin Ylen uutisessa Kankaanpään terrorismirikoksesta epäillyt vapautettiin: poliisilla ei riittäviä perusteita vangitsemisten jatkamiselle – tutkinnanjohtaja yllättyi:

Satakunnan käräjäoikeus sanoo tämän päivän tiedotteessaan, että pakkokeinolain 2 luvun 8 §:n mukaan rikoksesta pidätettyä tai vangittua, joka on päästetty vapaaksi, ei saa uudelleen pidättää samasta rikoksesta sellaisen seikan nojalla, joka on ollut viranomaisen tiedossa sen päättäessä pidättämisestä tai vangitsemisesta.

Käräjäoikeuden mukaan poliisi ei ole esittänyt hakemuksen tueksi sellaisia uusia seikkoja, joiden perusteella epäiltyjen vangitsemista voisi jatkaa. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että asiassa ei ole sotkemisvaaraa.

Ylessä ei oltu vapauttamispäätöksestä mielissään ja se antaakin uutisensa lopussa puheenvuoron tutkinnanjohtaja Toni Sjöblomille, joka harmittelee vapauttimisen hankaloittavan kuulustelujen järjestämistä. Sen sijaan huomiotta jää kokonaan poliisin arvelluttava menettely, jossa se ilman uusia todisteita piti kankaanpääläisnuoria tutkintavankeudessa samasta tapauksesta, jossa se oli joutunut vapauttamaan epäillyt jo vuonna 2020.

Tutkinta ääroikeistolaisesta terrorismista haiskahti kaukaa jo joulukuussa, koska tiedotustilaisuudessa oli mukana sisäministeriön työrukkanen Suojelupoliisi. Toisin kuin entisinä aikoina Supo ei valvo ensisijassa enää Suomen sisäistä ja ulkoista turvallisuutta, vaan pyrkii lähinnä palvelemaan kulloistakin hallitusvaltaa. Koska viime aikaiset hallitukset pitävät kansallismielisiä vihollisinaan, ovat poliisi ja Supo aloittaneet mielivaltaisilla laintulkinnoillaan ajojahdin kansallista oppositiota vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Pohjoismaisen vastarintarintaliikkeen lakkauttaminen "rasismin lietsomisen vuoksi", vaikka järjestö ei saanut edes tutkintapyyntöä kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta. 

Kankaanpääläisnuorten  autotallikerhon nostaminen tikun nokkaan kertoo sisäministeriön halusta luoda poliittisesti hyödyllinen maan sisäinen vihollinen. Koska hallitus on halunnut pestä kätensä poliittisesta ajojahdista, se on antanut tehtävän poliisille ja Supolle, jotka työtä käskettyä polkaisivat kuin tyhjästä suomalaisen äärioikeistoterrorismin uhan. Kansalaisten säikyttämiseksi ne järjestivät joulukuussa valtaisan medianäytöksen, jotta kotimainen terroriuhka näyttäisi todelliselta. 

Tuota operettinäytössä katsellessa kriittiset kansalaiset näkivät heti, että keitos on tehty laihoista antimista, mutta pantu sen verran näyttäyvästi esille, että se laukaisi Ylen natsidokumenteilla itsensä indoktrinoiduissa demarieläkeläisissä ehdollistetun refleksin. Seuraisipa tapauksen käsittelystä myöhemmin mitä tahansa, valtamediassa tiedettiin, että typerrytettyyn massaan se synnytti vahvan muistijäljen. Tässä mielessä lavastukseksi paljastuva terroriuhka palvelee kansaa vastaan käytävän psykologisen sodankäynnin eli infromaatiovaikuttamisen tarpeita.

Silti Ylen pettymystä käräjäoikeuden päätöksestä ei voi olla huomaamatta. Joulukuun ilouutiseen verrattuna tämän päiväinen uutisointi varsinkin televisiossa on ollut silmiin pistävän niukkaa. Pettymyksen lisäksi tähän on syynä haluttomuus kertoa suurella volyymilla kansalle, että kotimainen terroriuhka oli alusta alkaen viranomaisten luoma kupla, joka nyt puhkesi. Koska tämä tapaus odotetusti suli, Supon ja Ylen täytyy miettiä uudelleen mistä löytää lisää kuunatseja, joilla pelotella kansaa.