tiistai 29. marraskuuta 2016

YLEN STASI-TYYLINEN PIKKUPIONEERI ANNA FISKAR



Pitkää ja kunniallista historiaa kantava puoluepoliittisesti sitoutumaton Suomalaisuuden liitto tiedotti tänään Facebook-sivullaan asiasta, joka alkaa olla kovin tuttu nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Pieni joukko korruptoituneen Järjestelmän subventoimia äärivasemmistolaisia on valittanut S-ryhmän helsinkiläisessä ravintola William K:ssa itsenäisyyspäivänä esiintyvästä isänmaallisesta mutta epäpoliittisesta folk-artisti Pyhä Kuoleman konsertista. Seurauksena oli tapahtuman peruuttaminen. Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtaja Sakari Linden kirjoittaa mm. näin:

HOK-Elannon toimialajohtaja Jouko Heinosen mukaan suomenmielisen keikkamme esiintyjä Pyhä Kuolema ei vastaa HOK-Elannon arvoja "suvaitsevaisuudesta ja eri kansanryhmien yhteisymmärryksestä". Tämän vuoksi he haluavat perua koko keikan.

Mielestämme Jouko Heinosen väitteelle ei ole perusteita. Itsenäisyyspäivän suomenmielisen keikan tarkoitus on ollut koota isänmaallisia ihmisiä yhteen hyvässä, myönteisessä hengessä ja laulaa yhdessä suomalaiskansallisten laulujen klassikoita.  
Suomalaisuuden Liitolla on ollut koko ajan hyvä yhteisymmärrys HOK-Elannon henkilökunnan kanssa tapahtumamme myönteisestä luonteesta. Löytäessämme Pyhän Kuoleman esiintyjäksi niin me Suomalaisuuden Liitossa kuin William K:ssa etsimme taustatietoa esiintyjästä emmekä löytäneet mitään, mikä olisi estänyt hänen valintansa esiintyjäksi.  
Nyt kuitenkin heidän saamansa vihainen palaute on saanut heidät säikähtämään tervehenkistä suomalaiskansallista tilaisuutta. Kaikille päätöksille olisi kuitenkin oltava hyvät perusteet. Ne puuttuvat nyt täysin.
Tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että Suomalaisuuden liitto haluaa selvittää konsertin peruuttamiseen johtaneet syyt perusteellisesti. Kuten arvata saattaa, todellisia järkeviä syitä ei löytynyt, mikä tuodaan ilmi järjestön toisessa tiedotteessa, jossa kerrotaan Suomalaisuuden liiton edustajan  ja HOK-Elannon edustajan välillä käydystä puhelinkeskustelusta. Suomalaisuuden liitto tiedottaa Facebook-sivullaan:
Suomalaisuuden Liiton edustaja keskusteli tänään puhelimitse HOK-Elannon edustajan kanssa. Puhelinkeskustelussa kävi ilmi, että keikan perumisen pääsyyt olivat seuraavat: - Moni henkilö oli valittanut keikasta sähköpostitse - Keikalla nostetaan esille suomalaiskansallista identiteettiä. Puhelinkeskustelun perusteella keikan perumisen syy ei siis liittyisi mitenkään esiintyjään. Vastausta siihen, mitä pahaa suomalaiskansallisen identiteetin esille nostamisessa on, emme saaneet. Olemme vielä vähän ymmällämme tapahtuneesta. Olemme pahoillamme. Yritämme vielä keksiä jotain uutta muotoa tapahtumallemme.
Äärivasemmiston suvaitsemattomassa painostuskampanjassa yllättävintä oli tällä kertaa se, ainakin yksi ilmiantajista, Anna Fiskar, kertoo asiasta omalla nimellään ja kuvallaanYleensähän nämä äärivasemmiston omia kansalaisiaan ilmiantavat tempaukset tehdään nilkkimäisesti anonyyminä. Ihan tavallisesta Siwan kassan duunarista ei tässäkään silti ollut kyse, vaan Fiskar on yllätys yllätys – Ylen työntekijä!  Koska nimi Anne Fiskar nyt tunnetaan, Yle Watch lahjoittaa hänelle vuoden 2016 Pavlik Morozov -palkinnon. Neuvostoliittolainen Morozov tunnettiin siitä, että hän pikkupioneerina toimiessaan ilmiantoi kommunistisen aatteen vuoksi omat poliittisesti epäkorrektit vanhempansa.

Ylessä työskentelävä anarkistinen
pipopää Anna Fiskar.

Eniten Fiskarin
 kaltaisia vasikoita löytyi DDR:stä, jossa Stasille työskennelleet "Hyvät ihmiset" ilmiantoivat omia sukulaisiaan, jotka eivät noudattaneet virallista kommunismia, joka nykyisessä länsimaisessa demokratia-ilveilyssä vastaa monikultturismia. Jäljelle jää vain kysymys, kuinka Anna Fiskarin kaltaiset kehtaavat katsoa itseään aamulla peiliin ja väittävät olevansa hyviä, rehellisiä, ja kunniallisia kansalaisia. Fiskarin suomalaisvihamielinen teko ei tule unohtumaan kansan muistista ellei hän sitten pyydä julkisesti anteeksi halpamaista ilmiantoaan ja tunnustaudu kullttuurimarxilaisten hyödylliseksi idiootiksi. Sitä ennen häntä voi perustellusti pitää Pavlik Morozov -palkittuna opportunistina.

Edellä sanotusta huolimatta Yle Watchissa ei ole sen kummempaa halukkuutta nostaa Anna Fiskaria tikun nokkaan, sillä hänen halpamainen toimintansa on sangen yleistä moralistisessa raivossaan kiehuvan äärivasemmiston  keskuudessa. Ainutlaatuista Fiskarissa on vain se, että hän Ylen propagandatehtaan palkkalistoilla on sen verran voimantunnossaan, että uskalsi tunnustaa julkisesti olevansa mielivaltaista poliiittista korrektiutta vaativa vasikka, joka haluaa rajoittaa eri mieltä olevien mielipiteen-, sanan- ja kokoontumisenvapautta. Vasemmiston ilmiantokulttuurissa on surullisinta, että se kuvastaa paljastavimmillaan millaiseen rappion tilaan se on vaipunut, pelkkään rääpimiseen ja sabotaasiin. Sillä ei ole yhteiskunnalle ja kansalle enää mitään annettavaa ja ainoat ketkä siitä vielä jotain irti saavat, ovat sen ideologiaa tekosyynä käyttävät kaunaiset vandaalit.

Tietenkin öyhöttävä alaluokka tarttuu asiaan, mutta heidänkin pitää ymmärtää, ettei vasemmistolle  myötämieliselle medialle saa antaa mahdollisuutta leipoa Fiskarista marttyyria. Trendiperseilevän light-vasemmiston Image-lehti ja Voima odottavat jo vesi kielellä, että ne saisivat syyn haastatella "viatonta toisinajattelijaa", joka "rohkeasti uhmasi väkivaltaista äärioikeistoa" ja sai siksi osakseen "tappo- ja raiskausuhkauksia". Sen jälkeen uhriutumiseen tarttuvat Yle ja Hesari, jolloin koko maan mediakenttä täyttyy "äärioikeiston" päivittelystä, vaikka todellinen syyllinen oli Fiskar ystävineen, jotka halusivat rajoittaa kansallismielisten kansalaisvapauksia.

Kävi miten kävi, mutta Fiskarin vetämisestä julkisuuteen hän voi syyttää vain itseään. Saattaa olla kunniatonta, että jostain konformistisesta kympin tytöstä, hieman naivista moraaliposeeraajasta, tehdään julkinen esimerkkitapaus vasemmistolaisesta lierosta vasikasta. Joka tapauksessa hegemoninen vasemmisto on tehnyt tästä pelistä jo niin kunniatonta, että sitä joutuu aina vain hämmästymään, kuinka se kykenee alittamaan kerta toisensa jälkeen nilkkimäisyytensä. Hegemonista asemaansa puolustava vasemmisto saa jatkossakin tottua siihen, että sen aloittamassa kulttuurisodassa kansallismielisiä vastaan se tulee saamaan myös itse iskuja. Jos nettipunakaartilaiset luulevat tällaisten häpeällisten painostusten olevan voittoja, he erehtyvät pahasti, joten he voivat jo nyt pyyhkiä kasvoiltaan pirullisen virneensä.


Kuten muissakin äärivasemmistolaisten räyhärääköjen painostuskampanjoissa, huolestuttavinta on se, kuinka helposti suuret instituutiot ja jopa kaupalliset toimijat alistuvat heidän totalitaristisiin vaatimuksiinsa. Luulisi edes yrittäjien ymmärtävän, että alistuminen äärivasemmistolle on sama kuin ampuisi itseään jalkaan, sillä juuri kaiken karvaiset sosialistit ovat aina halunneet rajoittaa ja jopa lopettaa yksityisen yritystoiminnan. Siksi ihmetyttääkin, että S-ryhmän verkkosivulla kansanvihollisille suodaan avoin tila ilkkua isänmaallisille samalla kun he kiittävät kaupparyhmän alistumista apurahakapinallisten painostukselle. Milloin kauppaketjuista on tullut tällaisia matelijoita, säikkyjä pelkureita, jotka ovat täysin vietävissä muutamien punaisten edessä, jotka harjoittavat halpamaista painostusta käyttämällä ehdollisen refleksin synnyttäviä koodisanoja kuten "natsi" ja "rasisti"?

Kyse saattaa olla siitä, että myös suuret kauppaketjut on mädättetty hegemonisilla muotiaatteilla. Tämä selittäisi sen, miksi S-ryhmä taipui niin nopeasti punaisten moralistiselle kiristykselle. Näköjään suurbisnes ja äärivasemmisto ovat löytäneet kulttuurimarxilaisuudessa toisensa taistelussa suomalaisuutta vastaan. Konkreettisesti tämä näkyy siinä, että Varainhoitoyhtö FIM:in ohjauksessa S-ryhmä sijoittaa miljoona euroa kehitysmaalaisten maahantulijoiden työllistämiseen ohi suomalaisten.

Sanomattakin on selvää, että esimerkiksi Suomen Sisu lopettaa viikottaiset illanistujaisensa S-ryhmän William K -ravintolassa, joka peruuttaa täysin lainkuulaisen Pyhän Kuoleman konsertin, vaikka esiintyjä ei ole syyllistynyt edes ääivasemmiston määrittelemiin "ajatusrikoksiin".

torstai 17. marraskuuta 2016

MEDIAN PISTELIÄÄT JÄLKILÖYLYT USA:N VAALIEN JÄLKEEN

Valkoisen talon tuleva päästrategi Stephen Bannon.

Suurelta osin vain medialle, gallup-laitoksille ja tavallisille sopuleille yllätyksenä tullut Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on ennakoidusti herättänyt valtavia ilmavaivoja mediassa. Eniten on kauhisteltu tulevan presidentin Donald Trumpin valitseman neuvonantajakabinetin jäseniä. Myös Ylessä päähuomion sai 62-vuotias Stephen Bannon, josta tulee Valkoisen talon päästrategi. Ylen verkkosivujen jutussa Trump valitsi esikuntansa päälliköt – hillitty puoluemies ja räyhäkkä populisti Bannonista kerrotaan, että
Ennen kampanjapäälliköksi ryhtymistään Bannon johti äärikansallista, rasistiseksi sanottua Breitbart-nettisivustoa. Breitbartista tuli Bannonin johdolla foorumi ”vaihtoehtoiselle oikeistolle”, jossa äänensä saivat kuuluviin myös uusnatsit, valkoisen vallan kannattajat ja juutalaisvastaiset ainekset. Breitbart on vastustanut monikulttuurisuutta ja puolustanut "läntistä arvomaailmaa”.
Samoin kuin Yle tv-uutisissa edellisessä lainauksessa on kiinnitettävä huomioita sanapariin "rasistiseksi sanottua". Mitään lähdettä sille, kuka tai mikä taho on tällaista väittänyt ei anneta, vaan sen sijaan annetaan ymmärtää, että kyse on yleisesti hyväksytystä tiedosta. Väitteen takana ovat tietenkin demokraateille myötämieliset vasemmistolberaalit mediat ja äärivasemmiston räyhäräähkät, mutta sen ääneen sanominen veisi näin herkulliselta skuupilta pois uskottavuutta, joten väite ilmoitetaan sopulilaumalle persoonattomassa passiivimuodossa.

Puheet Bannonin antisemitismistä ovat koomisia, sillä hänet tunnetaan kiihkeänä AIPAC:in, juutalaiskansan ja Israelin valtion ystävänä, tosiasia, jonka tunnustaa myös hänen "valkoista ylivaltaa" (sic) kannattava sionistinen Breitbart-sivusto. Syytökset Bannonin antisemitismistä tekee vielä huvittavammaksi se, että hän on kerännyt omaisuutensa arkkijuutalaisesta televisiosarja Seinfeldistä saamillaan tuloilla Hollywoodissa. Bannon on toiminut myös sijoituspankkiirina Wall Streetillä, jonka vuoksi hän tuntee läheisesti myös Itärannikon juutalaiset. 


Vakuuden vuoksi äärioikeistolainen sionistiräyhääjä Newt Gingrich antaa Bannonille selustatukea The Huffington Postin jutussa Newt Gingrich: Steve Bannon Can’t Be Anti-Semitic Because He Worked In Finance And Hollywood. Tahattoman hirtehisesti nimettyä uutisjuttua voisi pitää antisemitistisenä, sillä siinä tunnustetaan juutalaisten valta samaan tapaan kuin esitään kysymys "vieläkö hakkaat vaimoasi?" ikuiseksi vaimonhakkaaksi tuomitulle miehelle. 

Näillä näytöillään Bannon lienee maailmanhistorian laimein antisemiitti ja varsinainen antisemitismisyytös näyttää liittyvän ainoastaan ikivanhaan huoltajuuskiistaan, josta kirjoittaa vasemmistolainen The Guardian -sanomalehti verkkosivuillaan. Globaalin median ärhäkkäät reaktiot saattavat liittyä vanhaan sanontaan, että jos sanot kerran elämässäsi jotain ikävää juutalaisista kuten esim. totuuden, olet heidän kirjoissaan ikuisesti antisemiitti, vaikka pyytäisit kuinka anteeksi.




                                                            **********************


Toinen presidentinvaalien jälkeiseen aikaan liittyvä kansainvälistä huomiota saanut uutinen on USA:n presidentti Barack Obaman viimeiseksi jäävä Euroopan kiertue. Ylen uutisessa Obama viimeisellä ulkomaanmatkallaan: Halusin käydä juuri Kreikassa nykyinen presidentti ylistää vanhaa ateenalaista demokratiaa, vaikka sillä ei juuri mitään tekemistä nykyaikaisen plutokraattien hallitseman massojen gallup-demokratian kanssa. 

Aito demokratia voi toimia vain etnisyyteen perustuvassa orgaanisessa yhteisössä eikä monikultturisissa, globaaliin panmixiaan, rotufobiaan ja pelkkään taloudelliseen hyötyyn perustuvissa atomisoituneiden yksilöiden mielivaltaisissa kokoonpanoissa kuten Yhdysvalloissa. Sellaisen "demokraattisen valtion" keulakuvaksi toki sopiikin mitä parhaiten mulattitaustainen Obama.

Vielä toistaiseksi hallitsevat juurettomat kosmopoliitit ovat ymmärrettävästi olleet huolissaan Trumpin voitosta, joka näkyi myös Obaman puheessa Kreikassa. Ylen toisessa jutussa BBC: Obama varoittaa nationalismin noususta lainataan suoraan Obamaa:

– Meidän täytyy varoa kahtiajakautumista, ettei ole "me” ja ”he" -asetelmaa, hän sanoi Kreikan matkallaan pitämässään puheessa.
Vanha viisaus tietää myös sen, että aita luo parhaan naapurisovun ja toinen taas sen, että rajat ovat rakkautta. Ihmisyksilöiden ja ihmispopulaatioiden erilaisuus on fakta, jonka vuoksi siinä voi olla mitään väärää, että ihmiset kokevat mielekkääksi auttaa ja tehdä uhrauksia omiensa puolesta. Juuri tätä varten on luotu lähinnä etnisyyteen perustavat valtiot, joiden tehtävä on ajaa siihen kuuluvien ihmisten etua eikä seitsemän miljardin muun. Silti erottaminen meihin ja heihin ei tarkoita vihamielisyyttä, vaan ymmärrystä meidän ja muiden erilaisuudesta, erilaisuudesta, joka säilyy vain jos identiteetit säilyvät ominaan. Tällaista kulttuurista rikkautta suojelee parhaiten etnovaltio, jonka perusta on orgaanisessa demokratiassa.


                                                           **************************


Yle Teema, eskiviikko 16.11.2016 klo 21:30, Phoenix 

Saksa 2014. Ohjaaja Christian Petzoldin suosikkinäyttelijä Nina Hoss esittää noir-maisessa draamassa keskitysleiriltä selviytynyttä naista, joka palaa kohdatakseen rakastajansa, joka ilmiantoi hänet. HD K12 (ahdistus).


Jälleen eräs näyte siitä, kuinka Saksa on siirtynyt kansallissosialismista kansallismasokismiin.

perjantai 11. marraskuuta 2016

NENÄPÄIVÄ, TUO HYVIEN IHMISTEN JUHLA


Yle TV2, perjantai 11.11.2016 klo 21:30, Nenäpäivä-show 2016

Suomen suurin ja hauskin hyväntekeväisyysshow 10:ttä kertaa. Ennätyspottia kasvattamassa Katri Helena, Robin, Eppu Normaali, Kasmir, Erin, Redrama, Waltteri Torikka ja monet muut. www.nenäpäivä.fi HD


Länsimaalaisten halu auttaa köyhissä oloissa asuvia vähempilahjaisia kehitysmaalaisia (mikä pitkälti selittää heidän köyhyytensä) on varmasti vilpitöntä, vaikka osasyynä onkin vuosikymmeniä lastentarhoissa, mediassa, yliopistoissa ja kirkoissa käyty hellittämätön syyllistämiskampanja. Toisin kuin muut rodut, modernit valkoiset on indoktrinoitu sellaisiksi, että he eivät kykene enää tekemään laajassa mielessä eroa sisä- ja ulkoryhmän välillä kuten muut, jotka harjoittavat häikäilemätöntä etnistä nepotismia ilman että heitä siitä moitittaisiin.

Nyt on taas se aika vuodesta jolloin julkisuudessa näkyvät Hyvät ihmiset saavat esittää estoitta hyvien ihmisten teatteria kehitysmaalaisten kustannuksella. Alkujaan Englannista lähtenyttä Nenäpäivä-keräystä on järjestetty Suomessa vuodesta 2007 lähtien ja tänäkin vuonna tapahtuman pääshow lähetetään Yle TV2:sta suorana lähetyksenä. Yle Watch kirjoitti tapahtumasta vuosi sitten mm. näin:

Viihdemaailman moraaliposeeraajat toimivat tyypillisesti ryhmäpaineen alaisina kuin sopulit, sillä se joka epäilee "hyvätekeväisyyden" mielekkyyttä loogisilla ja seurauseettisellä perusteilla, kammettaisiin välittömästi pois Hyvien ihmisten (oma ilmoitus) ruodusta. Samalla se merkitsisi töiden loppumista ainakin Ylessä. 
Tapahtuman näkyvyydestä huolimatta siitä saadut roposet ovat melko mitättömiä, mutta sen verran merkittäviä, että niillä voidaan lisätä väestönkasvua Intiassa, Somalimaassa ja Nepalissa. Väestöräjähdyksen seurauksena varsinkin Afrikasta tullaan myös tänne Suomeen ja sitten sitä auttamista vasta piisaakin. Näin Hyvät ihmiset ovat auttamisillaan keksineet ihmiskeskeisen ikiliikkujan, joka irtipäästettynä ahmii sisuksiina kaikki Äiti maan resurssit. Tässä kohtaa meidän oikeasti hyvien ihmisten on pysyttävä syväekologi Pentti Linkolan linjoilla ja oltava antamatta senttiäkään mielettömälle ihmislajisolidaarisuudelle, jonka seurauksena kaikelta muulta elämältä riistetään oikeus olemassaoloon.

Oman lisänsä Nenäpäivä-hypeen tuo Yle Turku, joka jakaa Vuoden uutisnenä -palkinnon "avoimesta ja palvelunhaluisesta tiedottamisesta". Ylen verkkosivujen jutussa SPR:n Pauli Heikkinen on Vuoden uutisnenä – "Oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella" kerrottaan, miksi SPR:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja pitää palkita "vastuullisesta" eli poliittisesti korrektista tiedottamisesta:
Raadin mukaan Pauli Heikkinen on hoitanut ansiokkaasti turvapaikanhakijatilanteen tiedottamisen kuluvan vuoden aikana. Hän on ymmärtänyt tiedottamisen tärkeyden ja ollut aina tarvittaessa median käytettävissä.
Heikkisen mukaan "oikea tiedottaminen rauhoittaa heitä, jotka haluavat kuunnella". On totta, että Suomesta löytyy valitettavan paljon hyödyllisiä idiootteja, jotka haluavat uskoa SPR:n valikoivaan tiedottamiseen. Suomalaisten syyllistämisen sijaan SPR:n pitäisi nähdä oma rikka silmässään, sillä järjestön korruptio ja rahanahneus turvapaikkabisneksessä tunnetaan kaikkialla paitsi SPR:n omassa tiedottamisessa. Heikkisen kaltaiset fariseukset eivät tietenkään näe toiminnassaan mitään moitittavaa ja heillä on jopa röyhkeyttä tehdä itsestään marttyyreihin verrattavia työn sankareita:
– Syksy oli hyvin intensiivinen, sillä pyöritimme samalla normaalia toimintaamme. Arkkipiispa on sanonut ihmetelleensä viranomaisten jaksamista. Hän on pähkäillyt asiaa niin, että asiaa ei oteta ongelmana, vaan tehtävänä. Itsekään en ole ollut kyllästynyt tai toivoton, ja luulen, että viranomaiset ovat nähneet tilanteen samalla tavalla.
Viittaus kulttuurimarxilaiseen arkkipiispaan ei tule yllätyksenä, sillä SPR:n ohella juuri kirkko on ollut osaltaan kannattamassa vihamielistä muslimi-invaasiota Suomeen. Kirkko suorastaan elää kärsimyksestä ja se on ollut aina sen olemassaolon ehto. Kehitysavulla kuten kirkon ulkomaalaisavulla on ylläpidetty väestöräjähdystä, joka on perimmältään köyhyyden ja kaikkien sotien syy. Tosin tällä hetkellä kristinuskon vaikutukset näkyvät konkreettisimmin maallistuneessa humanitäärisessa liberalismissa. Ilmiötä on kuvannut selvänäköisesti saksalaisfilosofi Friedrich Nietzsche, joka kirjoittaa teoksessaan Antikristus (suom. Aarni Kouta, 1908):
Uskallettakoon minulle muistuttaa vielä sen 'humaanisista' siunauksista! Poistaa yhtäkään hädänalaisuutta, se soti sen syvimpiä harrastuksia vastaan, se eli hädänalaisuuksista, se loi hädänalaisuuksia ikuistaakseen itsensä...synnin madon esimerkiksi: Tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut ihmiskuntaa! - 'Sielujen yhtäläisyys Jumalan edessä', tämä valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten kaunan tekosyy, tämä käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen alenemisperiaatteeksi, on kristillistä dynamiittia...krisinopin 'humaaniset' seuraukset!





                                                            ********************* 




Yle TV2, torstai 10.11. klo 20:00, Alias Lönnrot 

1/6. Tuppisuut ja mökkitunti. Ali Jahangiri ja Pirjo Heikkilä syöksyvät suin päin kiusallisuuden kovimpaan ytimeen. Ali ja Eero Ettala testaavat, kuinka suomalaisen konttorirotan saa houkuteltua paljuun. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Linkki Yle Areenaan.

Iranilaistaustainen stand-up koomikko Ali Jahangirin latteat puujalkavitsit eivät naurata juuri muita kuin pientä punavihreiden hipsterien näsäviisastelevaa joukkoa, joten Yle onkin antanut hänelle ohjelman, jossa hän voi jalostaa ainoaa oikeaa kykyään koko Suomen kansan edessä: vittuilua suomalaisille.

Ylen verkkosivujen jutussa Alias Lönnrot: Ali Jahangirin uusi suomalaisuutta käsittelevä sarja mainostetaan ohjelmaa tutulla punamädätyksellä eli "lyömällä säpäleiksi" suomalaisuutta koskevia "myyttejä".  Jo ennen ohjelman esittämistä iranilaislaispelle mainosti sitä televisiossa puhumalla siitä, millaisia me suomalaiset olemme, ikään kuin hän olisi itse suomalainen. Silkkaa vittuilua tämäkin, joten mielipahan välttämiseksi Yle Watch suosittelee ohjelman boikotointia ja palautteen antamista.


Yle TV1 Perjantai 11.11. klo 20:00, Pressiklubi 

Pilaavatko sedät maailman? Entä miksi valkoiset naiset äänestivät Trumpia? Vieraina Johanna Korhonen, Risto E.J Penttilä ja Mikael Jungner. Isäntänä Ruben Stiller. #pressiklubi


Stiller näyttelee taas tyhmää ja kysyy aivan vääriä kysymyksiä. Miksi hän ei esittänyt samaa kysymystä silloin, kun Hillary Clinton taisteli mulatti Barack Obamaa vastaan? Ilmeisesti Obaman hypetyksestä alkanut valkoisten naisten viidakkokuume ei ollut Stillerille ja globaalille mediaeliitille ongelma.

Miksi viime vuosikymmeninä 
Yhdysvaltojen vaaleissa ongelmana on haluttu nähdä vain se, keitä valkoiset miehet ja naiset kannattavat, vaikka juuri he äänestävät useimmiten muiden ryhmien edustajia kuin omaa viiteryhmäänsä? Jos rasismina pidetään sitä, että äänestää oman rotuistaan ehdokasta, niin silloin Amerikan mustat ovat kaikkein rasistisimpia, sillä he äänestävät aina omaansa tai demokraattia, joka on valkoisten etua vastaan. Mediassa tätä ei kuitenkaan nähdä ongelmallisena oman etnisyyden ajamisena.

Stiller ja kumppanit eivät halua tunnustaa, että Trumpin voiton myötä myös valkoiset naiset ovat vähemmistöjen (eli globaalin enemmistöjen) tapaan alkaneet harjoittaa identiteettipolitiikkaa. Tämä tuottanee teennäistä ihmetystä ja ahdistusta myös Pressiklubin vieraissa, mikä on vain hyvä merkki, sillä Korhonen ja Junger kuuluvat kansastaan vieraantuneeseen eliittiin. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

EI SE OLLUTKAAN CLINTON VAAN YLE, JOKA HÄVISI YHDYSVALTAIN PRESIDENTIN VAALIT



"Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysijärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0." 

-Toimittaja Saska Saarikoski Twitterissä 3.8. 2015


“Hillary Clinton nousee vakuuttavasti kohti voittoa!”
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 10.10.2016


"Trump on itsensä pahin vihollinen. Hän onnistuisi häviämään debatin ilman Clintoniakin."
-Ulkopoliittisen insitituutin Mika Aaltola Iltalehdessä 20.10.2016


"Eiköhän se Hillaryn suuntaan mene. Jos siis katsotaan vain presidentinvaaleja, eikä esimerkiksi senaatin paikkajakoa, jolla on suuri merkitys."
-
Ulkopoliittisen insitituutin Charly Salonius-Pasternak Helsingin Sanomissa 5.11.2016


                                                          ****************************

"Liberaalia on lyötävä joka päivä"
-Kai Murros

                                                          ****************************

Kun on seurannut tämän keskiviikon uutisvirtaa Ylessä ja Helsingin Sanomissa saa vaikutelman kuin nämä mediat olisivat olleet itse ehdokkaina Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Tappiota ei siis kokenutkaan Hillary Clinton, vaan Yle ja HS, joita tyhmät amerikkalaiset eivät ymmärtäneet lukea.

Yle tv:n vaaliohjelma oli koomista seurattavaa. Asiantuntijaksi jälleen pyydetyn Ulkopoliittisen instituutin Mika Aaltolan voitonvarmuuden mureneminen tunti tunnilta oli mitä parhainta tragikomediaa. Aaltolan epäuskoiseksi käyneiden ilmeiden seuraamisen lisäksi viihdettä tarjosi Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen. Jo ennen epämieluisan vaalituloksen varmistumista kirjeenvaihtajamme New Yorkissa näytti olevan täysin romuna. 

Tuloksen varmistuttua kuukausikaupalla ehdokastaan Hillary Clintonia suomalaisille markkinoinut toimittaja purki pettymyksen mielipidekirjoitukseen 
Analyysi: Viha ja valhe voittivat Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, jossa hän pitää väärän vaalituloksen syynä rasistisia valkoisia työläismiehiä, joiden olisi oman etunsa vastaisesti pitänyt äänestää vapaata maahanmuuttoa kannattavaa Hillary Clintonia. Tuskaisen peppukivun ja tunnekuohun vallassa kirjoitettua purkausta on vaikea pitää analyysinä, sillä siinä ei pohdita lainkaan niitä konkreettisia yhteiskunnallisia syitä, miksi Donald Trumpia äänestettiin. Pöntisen kolumnista välittyi päällimmäisenä ahdistunut vaatimus, jossa ihmetellään miksi sotahaukkana tunnetusta korruptoituneesta ehdokkaasta ei tullutkaan presidenttiä, vaikka hänellä on vagina ja nyt on sentään vuosi 2016!  

Toinen Amerikassa itkuvirttä tihrustanut Ylen propagandisti, toimittaja Antti Kuronen, raportoi Trumpin vaalitilaisuudesta Manhattanin Hilton hotellin edustalta. Kasvoiltaan järkyttynyt Kuronen näytti siltä kuin olisi juuri ennen lähetystä vuodattanut litran liberaalin kyyneliä. Miten tällaisia hermoherkkiä toimittajia valitaan toimeen, jossa pitäisi kertoa kansalaisille neutraalisti ja analyyttisesti maailman tapahtumista?

Vaalipäivänä Iltalehti kertoi The Economistin gallupista, jonka mukaan jopa 75 prosenttia suomalaisista toivoisi Clintonin voittoa, joten oireilevaa peppukipuilua on saattanut kokea tänään muutkin kuin punavihreän kuplan liberaalit. Tosin gallupit vaikuttavat näinä aikoina niin peukaloiduilta, että tuohon pohjois-korealaiseen lukuun pitää suhtautua suurella epäilyksellä. Joka tapauksessa Ylen kaltaisen valtamedian yksipuolinen tiedotus näyttää uppoavan erityisen hyvin suurten ikäluokkien muutospelkoisiin demarieläkeläisiin. 

Karvalakkikansaa vaalitulos ei kuitenkaan suuremmin liikuta ja pahimmat itkupotkuraivarit onkin saatu kuulla ennustettavasti kaupunkilaisliberaalien ja konservatiivisten aisankannattajien suusta. Liberaalia on nyt lyöty, mutta mitään syytä myötätuntoon ei ole, sillä he ovat 1960-luvulta lähtien lyöneet ei-liberaalia minkä ehtivät. Siksi Yle Watchin korville parasta musiikkia on itsensä hyviksi ihmisiksi korottaneiden hyväosaisten liberaalien vikinä; juomaksi voi nauttia punaliberaalien kyyneliä.


Punavihreiden liberaalien reaktiot kuulostavat yllättävän paljon samoilta kuin edellisen sukupolven "edistyksellisten" eli sosialistien suhtautumisen Ronald Reaganin valintaan Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1980. Silloinkin itkettiin kauhistellen sitä, mitä uusi presidentti toisi mukanaan, uumoiltiin jopa ydinsotaa. Ja mitä lopulta tapahtuikaan: Reaganin kausilla aloitettiin ydinaseiden liennytyspolitiikka, mutta samalla hän haastoi "Pahan imperiumin" Neuvostoliiton, jonka osittaisena seurauksena koko sosialistinen järjestelmä romahti Euroopassa syksyllä 1989. Olisikohan Trump vuorostaan symbolinen henkilö sille, että sosialismin virulentti äpärälapsi, kansojen tuhoaja monikulttuurikokeilu, kohtaisi loppunsa lähitulevaisuudessa?

Liberaaleille Donald Trumpin voitto oli shokki ennen kaikkea siksi, että julkisuudessa kaikki oli pedattu Hillary Clintonille valmiiksi. Nyt jokaiselle on käynyt selväksi, että globaalit mediat eivät halunneet Trumpin voittavan, siksi ne kampanjoivat systemaattisesti häntä vastaan koko vaalitaistelun ajan. Median lisäksi samaan vehkeilyyn osallistuivat gallup-yhtiöt, jotka antoivat tiedotusvälineille vain niitä miellyttävää tietoa toivoen samalla että amerikkalaiset äänestäjät menisivät virallisesti ilmoitetun voittajavankkurin kyytiin tai jäisivät ainakin kotiin odottamaan Clintonin varmaa voittoa. Toivotut gallup-tulokset saatiin, koska asioita kysyttiin tietoisesti vääriltä henkilöiltä ja sivuutettiin ne ihmismassat, joita ei muutenkaan haluttu huomioida. Täsmälleen samaa strategiaa yritettiin kesäkuussa Iso-Britannian Brexit kampanjan aikana, samoin tuloksin.

Euroopassa ei taideta oikein ymmärtää, että Amerikassa kansan syvien rivien luottamus valtamedian uskottavuuteen on romahtanut ajat sitten, tosiasia, jota Trump käytti kampanjassaan menestyksellisesti hyväkseen. Mitä enemmän toimittajat tarttuivat Trumpin sanomisiin, sitä enemmän hän sai julkisuutta. Toisaalta mitä enemmän media parjasi Trumpia, sitä enemmän potentiaaliset äänestäjät oivalsivat, että hänessä on pakko olla jotain hyvää, koska korruptoituneen eliitin asiaa ajava media häntä niin paljon vihaa.

Amerikkalaisten ylikansallisten mediatalojen kampanjointi oli ymmärrettävää, sille ne halusivat vaikuttaa amerikkalaisiin äänestäjiin. Sen sijaan suomalaisten tiedotusvälineiden yksimielinen taistelu Trumpia vastaan näyttää oudolta, koska me emme voi osallistua Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Median kannalta kampanjoinnille oli kuitenkin perusteet, sillä se halusi USA:n vaalien kautta tuomita ne asiat, joita Trump (ja Brexit-äänestys) kannattivat. Toisin sanoen meille haluttiin esittää narraatiota, että maahanmuuton vastustaminen on suvaitsematonta mielettömyyttä tai että EU:sta lähteminen tarkoittaa vähintään talousromahdusta. 

Jotta viesti menisi perille, suuret mediat kuten Yle käyttivät luottoasiantuntijoita, joilta ne kuulivat aina toivotut vastaukset. Tällaisia näkyviä asiantuntijoita olivat ennen kaikkea Ulkopoliittisen insituutin tutkapari Mika Aaltola ja Charly Salonius-Pasternak. Sattumoisin he olivat asiantuntijoina myös Brexit-vaalien alla ja ennustivat silloinkin väärin. Silti Yle ja muut isot mediat olivat valmiita kuuntelemaan näiden herrojen virheellisiä ennustuksia Yhdysvaltain presidentinvaalien alla ja jopa niiden jälkeen, josta kertoo Turun Sanomien artikkeli.

Niitäkin asiantuntijoita maastamme löytyy, jotka ennustivat Trumpin voiton, mutta joita juuri siksi ei haluttu Ylessä kuulla. Heidän analyysinsä perustuivat siihen, että valtaosa siitä, mitä tiedotusvälineet väittivät Trumpin sanoneen, on ilman kontekstia olevaa valhetta. Tämän tarkistuksen Yle olisi voinut itsekin hoitaa helposti, mutta se ei koskaan halunnut varmistaa Washington Postin ja New Yorkin Timesin väitteitä, joten liberaalien valheet menivät suoraan suomalaisten tv-katsojien ja radion kuuntelijoiden tajuntaan. Toiseksi, Yhdysvaltain vaaleissa on aina kyse sisäpolitiikasta, jonka vuoksi Euroopassa paljon huomioidut Trumpin ulkopoliittiset lausunnot eivät merkinneet amerikkalaisäänestäjille juuri mitään.

Mistä vaalien lopputulos sitten kertoo? Ennen kaikkea siitä, että aiemmin kaiken hiljaisena vastaan ottanut valkoinen työväenluokka sai vihdoinkin äänensä kuuluviin ja tähän tarjosi mahdollisuuden Donald Trumpin ehdokkuus. Trumpin voittoa voi syystä pitää valkoisten työläismiesten vastaiskuna, jossa he ilmoittivat Trumpin suulla 
saaneensa tarpeekseen Itärannikon kosher-eliitistä ja enemmistöksi pyrkivien vähemmistöjen kiintiöloisista. Vaikka Trump ei voikaan toteuttaa läheskään kaikkia lupauksiaan, on hänellä siihen silti paremmat mahdollisuudet kuin Barack Obamalla, koska republikaanit voittivat samalla kertaa sekä kongressi- että senaatinvaalit.



Uuden vasemmiston 1960-luvulta alkanut pitkä marssi läpi instituutioiden pysähtyi ainakin Yhdysvalloissa hetkeksi päin seinään. Jo rohkealla kielenkäytöllään Trump tuli todistaneeksi, että huomattavaa osaa kansasta ei olla saatu indoktrinoitua poliittisesti korrekteiksi teuraslampaiksi. Puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä Trump antoi itseluottamusta niille, jotka eivät halua alistua orwellilaisen uuskielen henkiseen pakkopaitaan. Nämä ovat kulttuurisodan voittoja, mutta paljon tärkeämpää oli saada maan johtoon vihdoin mies, joka edes puheiden tasolla on estämässä kansakunnan luoneen valkoisten jäämistä vähemmistöksi omassa maassaan. On todennäköistä, että siirtolaisinvaasio saadaan pysäytettyä ainakin Trumpin kaudella. Kuten perussuomalaisten Jussi Halla-aho totesi tänään facebook-sivullaan:

Väestönvaihto on Yhdysvalloissa niin nopea, että jos Trump ei olisi voittanut juuri nyt, tulevia presidentinvaaleja olisi ollut mahdotonta voittaa muuten kuin lupaamalla jakaa yhä enemmän työväestöltä verotettua julkista rahaa erilaisille vähemmistöille.
Saattaa olla, että Trumpista tuli läntisen maailman johtaja juuri ennen kohtalokasta hetkeä, josta ei olisi ollut paluuta. Ehkä Trumpin voitto on merkki siitä, että "edistyksen" kaapuun puettu hedonistis-narsistinen rappio ja etnomasokismi on vihdoin väistymässä koko lännessä. Aika näyttää.

maanantai 7. marraskuuta 2016

YLEN VALHEITA DAVID DUKESTA JA YHDISTÄMISTÄ TRUMPIIN - KUKA HYÖTYY?

Taustalla David Duke Lontoossa 1978.

Millainen uutinen saadaan silloin, kun pahantahtoinen vasemmistoliberaali toimittaja ymmärtää asiat tahallaan väärin ja mustamaalaa henkilöä valheellisilla kliseillä? Vaikka sellaisen kuten Ylen toimittaja Minna Pärssisen kynäilemä uutisraportti Ku Klux Klanin entinen johtaja nostatti raivon vaalikeskustelussa Louisianassa. Juttu on osoitus siitä, että myös suomalaisen vasemmiston ja sen oikeistolaisten aisankannattajien poliittisessa teologiassa Donald Trumpiakin kauhistuttavampi Ilmestyskirjan peto on valkoisten kansanlaisoikeuksien puolustaja tohtori David Duke.

Pärssisen raportissa on totta suurin piirtein vain henkilöiden ja paikkakuntien nimet, sillä kaikki muu on ahdasmielistä liberaalia ennakkoluuloa. Jo heti jutun alussa Pärssinen polttaa näppinsä:

Valkoisten ylivaltaa ajava David Duke osallistui senaattorin vaalia koskevaan vaalikeskusteluun yhdessä viiden muun ehdokkaan kanssa.
Punaliberaalien ikuisesti hellimä valhe on väittää rutiininomaisesti, että valkoiset jotka haluavat suojella etnisyyttään ja kulttuuriaan kannattavat "valkoista ylivaltaa" (White Supremacy). Todellisuudessa David Duke ei kannatta etnisyyteen perustuvaa ylivaltaa kuten esimerkiksi juutalaiset, vaan haluaa, että jokaisella rodullisella ryhmällä on oikeus vaalia omaa erityisyyttään. Duke on itse korostanut, että
Uskon tasa-arvoisiin oikeuksiin kaikille ja kaikkien amerikkalaisten kunnioitukseen. Eroan kuitenkin muista ehdokkaista siinä, että vaadin samaa myös eurooppalais-amerikkalaisille ja heidän perintönsä ja oikeuksiensa kunnioittamista. 
Sain ainoana läpi asetuksen (Louisianassa), joka kielsi positiivisen syrjinnän ohjelmat, jotka rotusyrjivät parhaiten tehtäviin sopivia henkilöitä.
Näin ollen meritokratiaa puolustava Duke kannattaa etnopluralismia, jonka kontekstissa olisi järjetöntä väittää, että esimerkiksi japanilaiset kannattavat omassa maassaan "japanilaista ylivaltaa". Kaikilla kansoilla on oikeus vaalia omaansa ja siksi toimet, jolla ne alistetaan ottamaan miljoonittain muiden maiden ylijäämäväestöä on verrattavissa kansanmurhan yritykseen. Muun muassa näin on todettu kiinalaisten vyörystä Tiibetiin. Mutatis mundatis, muutettavat muutettuina, näin on myös valkoisten kansakuntien kohdalla. Siksi puhe valkoisten ylivallasta  ei ole muuta kuin punaliberaalien retorista sumutusta ja Pärssinen tietää tämän vallan hyvin.

Seuraavassa kappaleessa kerrotaan, kuinka mustat mielenosoittajat pyrkivät väkisin sisään vaalitilaisuuteen, jossa David Duke oli keskustelemassa. Tosiasiassa mielenosoittajat mellakoivat väkivaltaisesti, mutta Ylen toimittajan mielestä tämä ei ollut olennaista, vaan se, että paikalla oli David Duke, joka "nostatti raivon". Jos uutisointi olisi rehellisen ennakkoluulotonta, jutussa olisi keskitytty rasistisen Black Lives Matter -liikkeen väkivaltaiseen mellakointiin. Jälleen kerran impulsiiviset mustat eivät kyenneet hillitsemään itseään ja käyttäytymään ihmisiksi.

Toimittajien yleisin tapa valehdella on jättää olennaiset seikat mainitsematta. Tämä on sikäli kätevää, koska näin heitä ei voi syyttää suoranaisesta valehtelusta. Pärssinen kirjoittaa:
David Duke kuului aiemmin Ku Klux Klanin johtajiin. Järjestö koostuu klaaneiksi kutsutuista salaseuroista, jotka vastustavat mustia, katolisia, juutalaisia, homoseksuaaleja, maahanmuuttoa ja kommunismi.
Milloin Duke itse asiassa kuului Klaaniin? Viimeksi 36 vuotta sitten! Tätä ei Duken yhteydessä koskaan mainita, sillä noin kaukaisella jäsenyydellä ei ole juurikaan merkitystä herran nykypolitiikassa. Kommunismin romahduksesta on kulunut 10 vuotta vähemmän aikaan kuin Duken klaanijäsenyydestä, mutta emme silti saa koskaan lukea poliitikosta uutista, jossa muistettaisiin aina korostaa kuinka tämä toimi aiemmin kommunistien ja taistolaisten riveissä. 

Entä millaiseen Klaaniin Duke kuului? Hän johti 70-luvun lopulla Knights of the Ku Klux Klan -järjestöä, joka tunnettiin siitä, että se otti ensimmäisten joukossa mukaan katolilaiset, kannatti miesten ja naisten tasa-arvoa, vastusti laittomuuksia ja hylkäsi kaikenlaisen rotuvihan. Duke sanoikin tuolloin, ettei hän ole mustia vastaan, vaan luonnehti itseään valkoisten kansalaisoikeuksien puolustajaksi. Tällaisia seikkoja ei koskaan mainita Duke-uutisissa, koska ne pilaisivat hyvän tarinan ja vihjauksen siitä, että David Duke on loppujen lopuksi neekerien lynkkaaja.

Jutun lopussa kerrotaan, että David Duke haluaa "estää" rotujen sekoittumisen, mutta kuten median väitteissä aina, toimittajalla ei ole esittää mitään näyttöä poliittisesta ohjelmasta, jossa Duke pyrkisi lakiteknisesti kieltämään seka-avioliitot. On toki totta, että Duke pitää rodunsekoitusta etnisen moninmuotoisuuden kannalta tuhoisana asiana, mutta mitään konkreettisia toimia sen estämiseksi hän ei ole esittänyt. Samassa lauseessa Pärssinen esittää toisen kyseenalaisen väitteen, nimittäin että Duke kiistäisi holokaustin. Kirjassaan Juutalainen ylivalta Duke käsittelee holokaustia, mutta hän ei kiistä, etteikö juutalaisten massamurhia olisi tapahtunut, mutta epäilee saatavilla oleviin virallisiin lähteisiin vedoten sen väitettyä laajuutta. 

Uutisen päätarkoitus paljastuu lukijalle viimeistään silloin, kun toimittaja kertoo, että David Duke kannattaa Donald Trumpia. Vanha kunnon syyllistäminen assosiaatiolla -virheargumentti näyttää kuuluvan näinä päivinä jokaisen häikäilemättömän valtamediatoimittajan sumutus-arsenaaliin. Kaikki keinot jolla lyödä Trumpia käytetään, myös Suomessa.

Toimittajien hysteerinen Trump-kauhu tuntuu varmasti omituiselta monista suomalaisista, sillä emmehän me voi vaikuttaa mitenkään Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin. Suomen valtamedian negatiiviset Trump- ja Duke-uutiset eivät ole tietenkään tarkoitettu amerikkalaisille äänestäjille, vaan suomalaisille, joille opetetaan kädestä pitäen miten meidän pitäisi suhtautua maailmalla näkyviin virtauksiin, jotka saattavat ennen pitkää tulla tutuiksi myös täällä. Siksi ylikansallisiin intresseihin sitoutuneet maamme valtamediat syöttävät meille narraatiota, että EU:n vastustus on sivistymättömien maalaisten hölmö päähänpinttymä ja että kansallista etua puolustava Trump on uusi Hilter, joka on uhka koko maailmanrauhalle. 



                                                            **************************


Yle TV1 Maanantai 7.11. klo 21:00, A-studio 

USA:n vaalien loppusuora.Liikenteen päästöt kuriin - biopolttoaineilla vai sähköautoilla? Mihin menee hallituksen energia- ja ilmastopolitiikka? Juontajana Johanna Vesakallio. #yleastudio HD


Yle kertoo tämän uutispäivän keskittyvän Hillary Clintoniin, mutta uutisten ja verkkosivujen artikkelit  herkuttelevat lähinnä Trumpin demonisoinnilla. Mitähän saamme kuulla huomenna, sillä Yle sanoo silloin keskittyvänsä vain Trumpiin...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

KULTTUURIMARXISTIEN POLIITTISESTI KORREKTI TOTALITARISMI OSA II


Poliittisen korrektiuden totalitarismia verkossa ajava nettipunakaarti on aktivoitunut jälleen, kun sen tietoon tuli, että Alfred Kordelinin säätiö on myöntänyt kirjailija Timo Hännikäiselle apurahan tulevan kirjan kirjoittamista varten. Asiasta ovat kertoneet kaikki suuret mediat paitsi Yle, mitä voi pitää hieman omituisena reaktioina, sillä yleensä se on ollut riemuissaan siitä, että kansallismielisiä ajetaan nurkkaan. Esimerkiksi Iltalehti kertoi asiasta näyttävästi verkkosivuillaan viime lauantaina

Kordelinin säätiö teki tänään asiasta ainoan oikean mahdollisen ratkaisun pitämällä apurahapäätöksen voimassa. Asiasta uutisoi mm. Helsingin Sanomat. Jutussa Hännikäinen kommentoi myönteistä ratkaisua näin:
En minä tietenkään kiistä, että olen silloin tällöin öykkäröinyt sosiaalisessa mediassa. Jos apurahaa ei myönnettäisi kellekään, joka käyttäytyy humalassa huonosti, niin en tiedä kuinka moni kirjailija jäisi ilman apurahaa.
Hännikäisen ajojahti alkoi loppuviikosta, kun punaiset Gutmensch-moralistit pöyristyivät Kordelinin säätiön apurahapäätöksestä ja alkoivat painostaa säätiötä sen facebook-sivulla.  Verkostoituneet ja koko yhteiskuntaan soluttautuneet puna-aktivistit alkoivat rummuttaa asiasta myös twiittauksilla ja jaetuilla some-päivityksillä. Lopulta tämän pienen vähemmistön nostama paskamyrsky nousi sellaiseen näkyvyyteen, että säätiö otti Hännikäisen apurahan uudelleen harkintaan. Samalla saatiin jälleen kerran kerran todistus vasemmiston alennustilasta, jossa se häpeilemättä alittaa entiset moraalikadon rimanalitukset.

Jos haluaa saada yleiskäsityksen ihmistyypistä, joka vaikuttaa poliittisesti korrektin ilmiantajan taustalla kannattaa seurata jopa kansanedustaja Emma Karia kahelimman vihreän khmerin, Turun vihreiden kaupunginvaltuutettu Mikko Laaksosen, punatotalitaristisia oksennuksia. Hän on myös yksi näkyvimmistä henkilöistä, joka on kampanjoinut sekä omilla facebook-sivuillaan että kulttuurivaikuttajan sivulla Kordelinin säätiön kumoavan päätöksen puolesta. Toisaalla parodiahorisontin yli mennään rajusti silloin kun katsotaan millaista peppukipuilua Kordelinin säätiön myönteinen päätös synnytti neekeriksi naamioituneen koulutetun hyväosaisen juutalaisen Koko Hubaran kulttuurimarxilaisella Ruskeat tytöt fb-sivustolla:



Ajatusrikosten ilmiantajina toimivat 2000-luvun pavlik morozovit eivät taida ymmärtää olevansa mitä alhaisimpia kieroilevia nilkkejä, joihin verrattuna Stasin kansanluopiot vaikuttavat empaattisilta herrasmiehiltä. Jos säätiö olisi alistunut äärivasemmiston painostukseen, niin heikäläisten olisi ollut silti turha poksautella samppanjapulloja sen johdosta. Syyt ovat ilmeisiä.

Samppanjasosialistit eivät käsitä millainen Pyrrhoksen voitto kielteisestä päätöksestä olisi seurannut heille itselleen. Ensinnäkin, kansan syvät rivit tulisivat halveksumaan tätä punarottalaumaa entistä enemmän. Toiseksi, kyse olisi ollut ennakkopäätöksestä, joka vaikeuttaisi kaikkien apurahanhakijoiden asemaa, mikäli yksityiset mielipiteet ja humalaiset häiriköinnit olisivat este apurahan saamiselle. Lisäksi vainoharhainen ja pahantahtoinen ilmiantokulttuuri tulisi saamaan yhteiskunnassa virallisen hyväksynnän, eikä se silloin hyödyttäisi viime kädessä edes punavihreitä.

Suomalaisen kulttuurielämän kannalta Kordelinin säätiön myönteinen päätös oli ainoa järkevä vaihtoehto, koska julkiseen painostukseen alistuminen olisi sama kuin suostuminen terroristien kanssa neuvotteluun. Kyse ei ole mistään pikku asiasta ja Hännikäinen toteaakin facebook-sivuillaan, että
Suomeen on päässyt syntymään epäterve henkinen ilmapiiri, jossa erilaiset ideologiset painostusryhmät kykenevät masinoimaan vihamielisiä kampanjoita epämiellyttävinä tai harhaoppisina pitämiään henkilöitä kohtaan, vaikeuttamaan näiden elämää ja jopa pelottelemaan vakiintuneita instituutioita. Tämä on paljon vakavampi ongelma kuin niin sanottu vihapuhe, koska sillä on konkreettisia vaikutuksia ihmisten toimeentuloon ja sananvapauteen.
Tapaus osoitti ikävällä tavalla sen, että vasemmistototalitaristeille ei riitä mikään, vaikka Hännikäinen on jo kertaalleen pyytänyt anteeksi sosiaalisessa mediassa laukomiaan hävyttömyyksiä. Hyväkkäiden mielestä heidän pyhien lehmiensä solvaamista ei voi saada koskaan anteeksi ja siksi Hännikäinen on ikuisesti syyllinen, josta hänen pitää kärsiä myös siviiliammattinsa puolesta. Tässä yhteydessä suomalaisten enemmistön järkeä loukkaa se, että "hyvien asioiden" monopolin itselleen ottanut pieni äänekäs nilkkiliberaali vähemmistö haluaa yksin määrittää sen mitä saa sanoa ja mitä mieltä olla. 

Onneksi järki voitti tällä kertaa, mutta on turha luulla, että vasemmistototalitaristit lopettaisivat jatkossa tällaiset painostuskampanjat. Siksi voimme olla varmoja, että moraaliposeeraavat fariseukset odottavat vesi kielellä uutta hetkeä, jolloin he voivat synnyttää somekaustin poliittista vihollistaan vastaan. Sitä ennen kannattaa ottaa hyvä asento ja nauttia kulttuurimarxistien nyt saamasta mielipahasta.

torstai 3. marraskuuta 2016

DEMOKRATIAILVEILY: GROTESKIN GUGGENHEIM-PEDON PALUU

Tämä rappiotaiteen hirvittävä hökötys yritetään väen
vängällä rakennuttaa Helsingin paraatipaikalle.

Helsinki on Suomen mittakaavassa niin suuri kaupunki, että eräät sen päätökset vaikuttavat myös valtakunnan asioihin viimeistään silloin kun kaupunginhallitus haluaa käydä kaikkien veronmaksajien kukkarolla. Viime vuosien tunnetuin vedätys on ollut amerikanjuutalaisen Guggenheim-säätiön yritys myydä nimeään kantava nykytaiteen museo keskellä arvokkainta Helsinkiä. 


Jo moneen kertaan torpattua Guggenheim-Helsinkiä yritetään elvyttää taas uudelleen, sillä kaupungin johto on tehnyt uuden rahoitusehdotuksen hankkeelle. Ylen verkkosivujen uutisessa "Ratkaiseva käänne" – uusi esitys pakottaa helsinkiläispäättäjät taas Guggenheimin kimppuun kerrotaan, että "Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen (sos.dem.) johdolla tehdyssä esityksessä kaupungin maksettavaksi jäisi 80 miljoonaa euroa." Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mahdollisesti toteutuneessa puhalluksessa käytettäisi myös valtion verorahoja. 

Kansallista etua ajattelevien keskuudessa Viljasen nimi ei tässä yhteydessä yllätä kuten eivät hanketta yksityisrahoituksella tukevat tahotkaan. Tukijoista kerrotaan enemmän Ylen toisessa jutussa Tällainen on uusi Guggenheim-esitys: Helsingin kaupunki maksaisi museosta valtaosan:
Yksityistä rahaa rakennuskustannuksiin on tullut Jane ja Aatos Erkon säätiöltä sekä ja Tiina ja Antti Herlinin säätiöltä yhteensä 15 miljoonaa.
Juuri Helsingin Sanomat on ollut julkisuudessa keskeisin uuden rappiotaiteen museon lobbaaja pääkaupunkiimme. Uutisessa jää kuitenkin mainitsematta, että Jane ja Aatos Erkon säätiön lisäksi Guggenheim-museohanketta rahoittaa myös muita juutalaisia tahoja kuten Chaim ”Poju” Zabludowicz, joka tunnetaan parhaiten EU-kosmopoliitti Alexander Stubbin taloudellisena tukijana. Hieman outona voi taas pitää sitä, että yksityishenkilöistä entinen Nokian pääjohtaja Jorma Ollila vaimoineen tukee omalla rahapanoksellaan hanketta.

Museon junttaaminen väkisin kertoo paljon demokratiamme tilasta ei vain Helsingissä vaan myös yleisemmin. Ainakin perussuomalaiset ovat huomanneet millaisesta demokratiailveilystä on kyse:
Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Mika Raatikainen olisi mielellään jättänyt keskustelun Guggenheimista menneisyyteen. – Mielestäni demokratiastakin tulee naurunalaista, kun aletaan heti vääntää samasta asiasta josta juuri päätettiin.
Suomen päässä Guggenheim-käärmettä innokkaimmin pyssyyn on ajanut Ritva Viljanen, joka ei liene Suomen kansalle kovin tuttu, vaikka tuhovaikutukseltaan hän on ollut pitkään yksi pahimmista kansanvihollisista. Suurinta julkisuutta tämä fanaattinen monikultturisti-feministi sai vuonna 2008, jolloin presidentti Tarja Halonen nimitti hänet sisäministeriön kansliapäällikön jatkokaudelle siitä huolimatta, että valtioneuvosto ehdotti yksimielisesti virkaan pätevämmän Ilkka Laitisen. Setaveteraanina tunnettu Halonen halusi kuitenkin, että mädätystyötä valtion hallinnossa jatkaa nimenomaan nainen, joka ajaa parhaiten presidentin äärivasemmistolaista agendaa. Tällä hetkellä Viljanen toimii Helsingin kaupungin sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajana. Vuonna 2012 alkaneen viran toimenkuvaan kuuluu sivistystoimen lisäksi myös työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikka. 

Monikulttuuriasiat ovatkin lähellä Viljasen suomalaisvihamielistä sydäntä, jonka paljastaa Homma-foorumin hänestä tehty lähdesivusto. Anonyymiteetin poistamista ja nettisensuuria kansallismieliselle vaativa totalitaristinen tuholainen osaa myös valehdella sujuvasti, sillä hän väitti Satakunnan Kansassa (15.1.2010), että maahanmuuttajat eivät ole Kosovon albaani 
Ibrahim Shkupollin lisäksi tappaneet Suomessa ketään (asian todellisen laidan voi tarkastaa täältä):
Keskustelu maahanmuuttajista on neuvottelukunnan johdon mielestä kääntynyt täysin väärään suuntaan tunnemylläkässä, jonka Ibrahim Shkupollin vuodenvaihteessa Sellon Prismassa tekemät surmat synnyttivät. - Kysymys on suomalaisen yhteiskunnan ongelmasta. Maahanmuuttajilla ei ole tässä osaa, sisäministeriön kansliapäällikkö ja neuvottelukunnan puheenjohtaja Ritva Viljanen painotti. Suomi on länsieurooppalaisten maiden kärjessä, kun puhutaan henkirikosten määrästä. Maahanmuuttajien tilillä ei ole henkirikoksia lukuun ottamatta Sello-surmaa, pahoinpitelyjä kyllä. - Onko meillä liian salliva asenne väkivaltaan, Viljanen kysyi.
Näytöillään Viljanen on todistanut olevan puhdasverinen suomalaiskammoinen kosmopoliitti, joka tukee mitä tahansa, mikä heikentää suomalaisten etua ja identiteettiä. Siksi ei ole ihme, että hän liputtaa niin voimakkasti  rappiotaiteen museo Guggenheimin puolesta, museon, jonka tarkoitus ei ole mikään muu kuin olla globaalin sionistisen eliitin groteski voitonmerkki keskellä klassismin värittämää Helsinkiä.




                                                     ************************


TV1, torstai 3.11.2016 klo 21:05, 
A-studio: Talk Yle 
Tuleeko Trumpista presidentti? 
Vieraina populismin tutkija Emilia Palonen, ohjaaja Johanna Freundlich, vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sekä dosentti Markku Ruotsila. Juontajana Jan Andersson #YleAstudio HD

Yle käyttää kyllästymiseen asti aina samoja yhden totuuden asiantuntijoita kuten Charly Salonius-Pasternakia, joka näyttää olevan aina paikalla kun puhutaan Naton puolesta tai silloin kun halutaan projisoida Trump-kammoisia punavihreitä arvoja Amerikan sisäpolitiikkaan. Yle Watchissa asiaa ruodittiin syyskuun lopulla jutussa Charly Salonius-Pasternak show.



Yle TV1, torstai 3.11. klo 22:00, Ulkolinja: Clinton vastaan Trump 

2/2. Millaisen presidentin yhdysvaltalaiset valitsevat? Hillary Clintonin ja Donald Trumpin arvomaailmaa arvioivat heidän työtoverinsa, perheenjäsenet ja poliittiset vastustajat.


Yle Teema, torstai 3.11.2016 klo 20:30, Prisma Studio 

Mikä on populismin kaava? Miksi populistia uskotaan? Onnistummeko kuvaamaan Luonnontieteellisessa museossa piileskelevät myrkkyhämähäkit? Ohjelman juontaa Reetta Rönkä.

Linkki ohjelmaan.


Kun populaarissa tiedeohjelmissa aletaan esittää sosiologisia väitteitä jostain ilmiöstä, ollaan jo astuttu ulos tieteen ytimestä ja siirrytty politikoinnin pariin. Tämän huomasi hyvin Prisma-studiossa käydystä populismikeskustelusta, jossa pintaan nousivat enemmän "asiantuntijoiden" omat mutut ja poliittiset mieltymykset kuin ilmiön objektiiviset arvovapaat havainnot. Varsinkin tulevaisuudentutkija Elina Hiltusen persuinhoiset ja Trump-kammoiset asenteet kertoivat paljon tuonkin "tieteenalan" tilasta. Ohjelmaa ei parantanut sekään, että sen alussa käytettiin populismiasiantuntijana kansallismielisyyttä avoimesti halveksuvaa Edukuntatutkimuksen keskuksen tutkija Erkka Railoa.


Yle Fem, torstai 3.11.2016 klo 16:25. Schrödingerin kissa: tiedettä tutkaillen 

Solveig Hareiden isoisä oli vangittuna keskitysleirillä. Ovatko isoisän traumaattiset kokemukset siirtyneet hänen perimäänsä? Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tuskalliset kokemukset voivat periytyä. HD


Oletetun holokaustin jatkuva esille tuominen näkyy jopa tiedeohjelmassa, jossa käsitellään tällä kertaa kognitiotiedettä. Viattoman tieteellisen viitekehyksen varjolla voidaan näin häikäilemättömästi hyödyntää holokaustiteollisuuden tarpeita ja päämääriä.



Yle FST, maanantai 31.10.2016 klo 20:00,  Fanittamisen kääntöpuoli

Väkivallasta ja huliganismista on tullut suomalaiselle jalkapallolle yhä näkyvämpi ongelma. Viranomaisten mukaan Suomessa on satakunta riskikannattajaa. Toimittaja: Marko Hietikko

Linkki Yle Areenaan.


Toimittaja Marko Hietikkoa kiinnostaa kovasti kaikki äärijutut, sillä onhan hän itsekin vasemmistolainen ekstremisti. Ja onhan se mukava käydä Ylen veronmaksajien rahoilla kaljalla Englannissa, koska juttua varten piti saada hajanaisia lausuntoja 1980-luvun huligaanilta ja brittipoliisilta. Mitään lisäinformaatiota ne eivät tuoneet ohjelmassa käsiteltyyn suomalaiseen futishuliganismiin. Suomalainen katsomokulttuuri fb-sivulla ohjelmaa kommentointiin näin:

Yle Fem-kanava näyttää tänään illalla suomalaisesta kannattajakulttuurista kertovan dokumentin, jonka pääpointtina on jeesustella suomalaisesta "huligaaniongelmasta". Dokumentti on jo nähtävissä Yle Areenassa.
Me täällä ylläpidossa katsottiin pätkä ja pähkäiltiin hieman, että mikähän koko ohjelman pointti ylipäätään on. Toimittaja Marko Hietikko ei pikaisen somevakoilun perusteella ole ainakaan mikään futisdiggari ja hän on mm. Twitter-sivullaan uudelleentwiittaillut muiden kulttuurinvihaajien twiittejä, joissa vaaditan Stadin Derbyä pelattavaksi tyhjille katsomoille. Ja kyllähän jokainen suomalainen jalkapallokannattaja tietää, joukkueesta huolimatta, että Stadin Derby on parasta mitä suomifudikselle on tapahtunut.
No, entäpä sitten itse "dokumentti"? Ohjelman pituus on reilu 28 minuuttia, mutta noin puolet tästä ajasta ollaan Englannissa, jossa haastatellaan Englannissa asuvaa papukaijan omistavaa mustaa ex-"huligaania", joka hymy huulilla muistelee nuoruuttaan 80-luvun jalkapallokatsomoissa. Samalla reissulla haastatellaan poliisia joka kertoo jostain yksittäisestä pahoinpitelytapauksesta, joka tapahtui Englannissa. Mitä tekemistä näillä asioilla on suomalaisen jalkapallokulttuurin kanssa? Mene ja ota selvää... 
Suomea käsittelevä osuus on käytännössä sitä, että toimittaja on mennyt kameran kanssa Stadin Derbyyn shokkiwau-materiaalin toivossa. Suurin osa kuvista on kuitenkin tavallista kannattajameininkiä marsseineen ja soihtuineen (jotka haastatellun poliisin mukaan on vaarallisia). Jos tässä jotain "huligaaneja" kuvattiin niin eniten kameraan taisi päätyä suomen suurimman ja parhaiten aseistetun huligaaniryhmä JouHan väki. 
"Dokumentissa" sekoitetaan ilmeisen tarkoituksella kannattajamarssit soihtuineen pusikoissa käytyihin sovittuihin myllyihin ja annetaan ymmärtää että jokainen kannattaja on "huligaani". Jokainen suomalaisessa kannattajakatsomossa aikaa viettänyt henkilö kuitenkin tietää tämän valheellisuuden. Samaa valheiden rataa jatkaa haastateltu poliisi, joka väittää ettei "huligaaneja" edes kiinnosta koko jalkapallo. No, jokainen katsomoissa aikaansa viettävä tietää myös tämän olevan valhetta. Eiköhän suurimmalta osalta näissä myllyissä mukana olleelta löydy oman joukkueensa kausikortti taskusta. 
Me ylläpidossa emme järkyty jos nuoret miehet vähän ottaa mittaa toisistaan, mutta meitä vituttaa kaikki shokkiwau-toimittajat, jotka lähtevät tekemään paskajuttujansa lähtökohtaisesti sillä asenteella, että tehdään yliammuttuja lööppejä mitättömistä asioista. Näin on Marko Hietikko tehnyt tällä kertaa.
"Dokumentin" jälkilöylyinä mainittakoon: 
-Verorahoitteisen Ylen toimittaja pääsi ulkomaille firman piikkiin 
-Rekryvideo "huligaanifirmoille"
-Toimittajalla ei ollut todellisuudessa mitään hajua "skenestä" tai koko fudiskulttuurista
-Jos suomalaisesta "huligaaniongelmasta" ei saa tehtyä puolituntista "dokumenttia", onko "ongelmassa" kyse lähinnä toimittajien itsensä työllistämisestä?