torstai 30. huhtikuuta 2020

KYSELYTUTKIMUKSILLA URKITAAN KANSALAISTEN MIELIPITEITÄ, JOTTA PROPAGANDA VOIDAAN KOHDISTAA TARKASTI



Miksi jälkimoderneissa yhteiskuntajärjestelmissä vedotaan jatkuvasti tutkimuksiin ja tutkijoihin? On selvää, että monimutkaisesti hajautuneen modernin järjestelmän toimivuus perustuu kovan tieteen tutkimuksiin ja niiden teknisiin sovelletuksiin. Hyvän yhteskunnan rakentaminen ei kuitenkaan vaadi jatkuvasti päivittyviä sosiologisia tutkimuksia, varsinkin kun toimivasta ihmisyhteisöstä on jo kirjoitettu lähes kaikki oleellinen Antiikin Kreikassa yli kaksituhatta vuotta sitten. 

Ihmisten arvoja ja mielipiteitä tarkastelevat tutkimukset eivät ankarasti määriteltyinä olekaan tiedettä, vaan pelkkää raportointia jo tapahtuneesta tai käynnissä olevasta yhteiskunnallisesta tosiasiasta. Tällaisten tutkimusten, käytännössä kyselyiden, ainoa tarkoitus näyttääkin olevan populaation mielialojan kartoittaminen ja niiden muuttaminen järjestelmälle sopivaksi politiikan avulla. Kyseessä on siis tieteeseen verhotusta urkintatoiminnasta, joka ei eroa juurikaan edesmenneessä DDR:ssä tehdyistä kansalaisten mielialoja tarkastelevista tutkimuksista. Ainoa ero on siinä, että "vapaassa maailmassa" mielialojen urkinta on avointa ja se tehdään tieteen nimissä toisin kuin entisessä Itä-Saksassa. Ollaanpa DDR:n yhteiskuntajärjestelmästä sitten mitä mieltä tahansa, ainakin sen hallitseva nomenklatuura oli itselleen rehellisempää kuin nykyisen lännen silmäätekevät, jotka pitävät kansalaisten mielipideurkintaa pelkkänä hyväntahtoisena tutkimustietona.

Liberaalidemokraattisen valtion, yliopiston ja tutkimuslaitosten yhteiskuntatutkimukset, erityisesti sosiologiset ja tilastolliset analyysit ihmisten vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, ovat julkilausutuilta tuloksiltaan pehmeää suostutteluvaltaa, jolla järjestelmä lopulta ohjaa tieteen nimissä politiikkaa. Ne ovat myös järjestelmän huipulla olevien keino itsetehostukseen, jolla harjoitettu politiikka saa oikeutuksensa. Tosin tällöin joudutaan usein turvautumaan niin sanottuun tendenssitutkimukseen, jossa haluttu lopputulos näkyy jo tutkimusasetelmassa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Yleisradion itsestään teettämät luottamustutkimukset, joissa yhtiö saa vuosi toisensa perään kannatuslukuja, joista Neuvostoliiton valtiojohto olisi voinut vain haaveilla.

Ylen ohella myös muut instanssit haluavat itsestään "tutkimuksia", joissa niiden toimintaa ylistetään. Viimeksi tänään Yle julkaisi tutkimusuutisen 
Evan tutkimus: luottamus politiikkaan nousi huomattavasti koronakriisin ansiosta – "kansa on poikkeuksellisen yksituumainen", jonka uskottavuus on samaa luokkaa kuin Stalinista julkaistut suosionmittaukset 1930-luvun Neuvostoliitossa. Sopivalla kysymyksenasettelulla ja tutkimusjoukon valinnalla saadaan tällaisia lopputulemia:
Suomalaiset suhtautuvat lähes varauksettoman myönteisesti hallituksen toimiin koronakriisissä, vaikka ne ovat olleet poikkeuksellisen järeitä. Lähes 90 prosenttia vastaajista antaa toimille täyden tukensa. Hallituksen toimia kritisoivien osuus on pieni, kuutisen prosenttia.
Eniten järjestelmäuskollinen "eliitti" tarvitsee kuitenkin todellista tietoa kansalaisten arvoista ja mielipiteistä, jotta niitä voitaisiin myöhemmin muokata järjestelmälle sopiviksi. Sinä sivussa ne antavat kansalliselle tarkkailijalle tahattomasti metatietoa kansakunnan mentaalisesta muutoksesta. 

Tästä käy hyvänä esimerkkinä Ylen tuore uutinen Kysely: Joka viides suomalainen kokee olevansa syrjitty – syynä usein ikä, sukupuoli, tulot tai etninen tausta. Kyselyn tulos saattaa olla hyvinkin oikeaan osunut, josta herääkin kysymys miksi Suomen suurin media haluaa tuoda sen näyttävästi esille. Luultavasti siksi, että jälkisosialistiselle valtiokeskeiselle järjestelmälle on eduksi, että ihmiset kokevat olevansa heikkoja ts. uhreja. Kyselystä tehdyn raportin ääneen lausumattomana vaatimuksena kun on, että "voimaantuakseen" uhreiksi identifoituvat tarvitsevat valtiovallan väliintuloa, joka tarkoittaa muiden kansalaisten vapauden rajoittamista. Käytännössä valtion väkivaltakoneiston apu "uhreille" voisi merkitä esimerkiksi totuuspuheen kriminalisoimista, jolloin voitaisin puuttua samalla kätevästi järjestelmälle kiusalliseksi tulleeseen sananvapauteen.

Kyselyn tuloksella pyritään vaikuttamaan lisäksi asenneilmastoon, jossa uhrius – todellinen tai kuviteltu – on normaali, jopa tavoiteltava identiteetti. Degeneraattien saamasta arvonnoususta huolimatta uhripelissä suurimman hyödyn saa kuitenkin järjestelmä. Sille on edullista jakaa kansalaiset vuohiin ja lampaisiin, koska keskinäiseen kaunaan lietsottua ihmisjoukkoa on helpompi hallita kuin kansaa joka tunnistaa yhteisen intressin. 

Jos ihmiset saadaan kilpailemaan uhripääomasta, he eivät tunnista enää yleistä etua. Kansalaiset ovat jo jonkin aikaa alkaneet muodostaa pieniä itsekkäitä eturyhmiä, jotka kilpailevat valtion antamista resursseista. Vastapalveluksi "uhreilta" vaaditaan uskollisuutta vallitsevalle ideologialle. Ja tämähän sopii sosialistisesti pöhöttyneelle valtiolle, joka suorastaan edistää uhritumisen kulttia. 

Jotta viimeisiään vetelevä liberaalidemokratian harmaat eminenssit saisivat itselleen lisäaikaa, he ovat valmiita normalisoimaan mitä viheliäisimmät kulttuuripatologiat. Uhrikultti on vain eräs länsimaiden vitsauksista, jonka asemaa pyritään vahvistamaan tutkimuksilla, jonka lähtökohdissa ei vahingossaan kyseenalaisteta syrjinnän ja eriarvoisuuden sisäsyntyisiä syitä.

OPTIMISMI ON PELKURUUTTA, VARSINKIN KATTEETON TALOUSOPTIMISMI


Optimismi on pelkuruutta
-Oswald Spengler



Maailman taloustilanteesta tulee jatkuvasti ristiriitaista tietoa, vaikka synkät tosiasiat ovat melko yksiselitteiset. Valtamedian tämänhetkisenä strategisena pääviestinä näyttää olevan, että syvästä taantumasta huolimatta talouden pyörät lähtevät jälleen pyörimään kunhan koronaviruksen asettamista rajoitustoimista vain luovutaan hallitun asteittaisesti. Talouskriisin vakavuutta vähättelemällä ja väärien signaalien antamisella globalistien taskussa oleva media haluaa luoda massoille toivoa, jotta väistämätön romahdus pitkittyisi edes joksikin aikaa. Tällä vedätyksellä toivotaan, että finanssikapitalismin pyramidihuijauksen ikävää totuutta voitaisiin peitellä loputtamasti, vaikka vastaantuleva seinä on jo näkyvissä. Valheen eturintamassa marssivat tietenkin ne usual suspects, talousvaikuttajat ja valtavirran toimittajat.

Toisin kuin virallisessa talousmantrassa hoetaan, koronavirus ei ole syy "yllättäen iskeneeseen" lamaan; se vain puhkaisi talouskuplan, joka olisi jo lähiaikoina tullut muutenkin silmille.  Silti talouselämän papisto pitää vasta alullaan olevaa talouskriisiä ohimenevänä, joka voidaan hoitaa samoilla keinoilla joka sen synnyttykin: globalismilla. Heille ei ole tullut mieleen, että globalistisen laissez-faire-talouden edistäjistä tuli tänä keväänä parissa viikossa eläviä fossiileja. Tämä käy selväksi näiden dinosaurusten jyrähtelystä, jolla Ylekin haluaa pelotella tavallista tuulipukukansaa. Loistava esimerkki menneen maailman kuolonkorinoista väistämättömän edessä löytyy Ylen uutisesta Yritysjohtajat pelkäävät protektionismin pahentavan koronan kriisiyttämää taloustilannetta: ”Hyvin nopeasti jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa”.
Suomalaiset yritysjohtajat nostivat Ylen A-studiossa protektionismin yhdeksi suurimmista huolenaiheista talouden kannalta, kun koronakriisistä etsitään ulospääsyä. Protektionismilla tarkoitetaan kotimaisten tuottajien suojelemista torjumalla ulkopuolista kilpailua. 
Fortumin toimitusjohtaja ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark kertoi olevansa erittäin huolestunut kasvavasta protektionismista, joka alkoi ilmetä heti koronakriisin alettua.  
– Hyvin nopeasti tilanne meni siihen, että jokainen maa rupesi katsomaan vain omaa asiaansa.
Norsunluutornissaan istuville talouskeisareille ei ole vieläkään käynyt selväksi, että talouden globalistinen ajanjakso on tullut kertakaikkiseen päätökseen tältä erää. Riippumatta siitä miten koronaviruksesta selviydytään maailman talousjärjestelmä muuttuu protektionistiseksi, sillä rajoittamattomaan globaalitalouteen palaaminen vain syventää ja pahentaa edessä olevaa talouskriisiä. Nythän ollaan vasta talousromahduksen lähtökuopissa, ja monet päivittäiset uutiset kuten Meyer Turku aloittaa yt-neuvottelut 450 työntekijän irtisanomiseksi ja SAS:n ja Lufthansan tilanne heikkenee rajusti, Finnairin alkuvuoden tulos julki huomisaamuna, ovat vasta alkusoittoa todella koville ajoille.

Kun tavassa ymmärtää maailmaa ei löydy muuta usko taloudelliseen hyötyyn, se saa uskovat romahduksen edessä turvautumaan ihmeisiin, vaikka fiksuimmat taloustutkijat ovat varoitelleet globaalitalouden umpikujasta jo vuosikausia. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka älykkäät mutta ideologiaansa hirttäytyneet ihmiset julistavat talouden optimistista ilosanomaa, vaikka kaikki siemenperunat on jo syöty. Tällaisia tosiuskovia löytyy mm. suomalaisen talouspapiston huipulta, josta kertoo Ylen verkkouutinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja Keskuskauppakamari neuvovat hallitusta jo avaamaan asteittain Suomen taloutta:
EK:n tähtäimessä on, että sen esittämien toimien avulla olisi mahdollista palata kesästä alkaen turvalliseen työntekoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Näin Suomen talous voisi kääntyä kasvuun jopa vielä tämän vuoden puolella.  
– Talouden turvallinen ja vastuullinen käynnistäminen on parasta tukipolitiikkaa yrityksille, EK kirjoittaa.
Uskoa talouden palautumisesta "normaaliin" löytyy myös tavallisilta pienen- ja keskisuuren yritysektorin yrittäjiltä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä mitä muutakaan he oikeastaan voisivat kuin uskoa asioiden kääntyvän "hyväksi" kuten Ylen kysely-uutinen Koronatuska näyttää hieman hellittävän – Yrittäjien näkemys tulevaisuudesta on aiempaa valoisampi kertoo.

Onneksi Suomestakin löytyy muutamia talousrealisteja, jotka pohjaavat näkemyksensä reaalitalouden pitkän ajanjakson lukuihin ja ilmiselviin nykykriisin seurauksiin, joista hallitsevat talousfundamentalistit eivät halua puhua. Eräs tällaisista viime aikoina esillä olleista taloustilanteen pahan ilman linnuista on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen. Ylen harvinaista kriittistä journalismia edustavassa radio-ohjelmassa Brysselin kone kuultiin aivan hiljattain toimittaja Maija Elonheimon (kanavan parhaita asiaohjelmajournalisteja muuten) tekemä haastattelu Malisesta. Yle Watch suosittelee kerrankin erittäin vahvasti Ylen ohjelmaa:


Radio Yle 1, keskiviikko 22.4.2020 klo 09.00, Brysselin Kone: Miten synkkiä aikoja taloudella on edessä, Tuomas Malinen?


Minkälainen ja miten pitkä lama meillä on mahdollisesti edessä ja miten keskuspankkien toimet siihen liittyvät? Mikä mahtaa olla euron kohtalo? Kannattaako eurovaltioiden tukea toisiaan? Ja miten keskeistä on nyt pitää huolta ruokaomavaraisuudesta. Haastateltavana on GnS Economicsin toimitusjohtaja ja Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti Tuomas Malinen ja toimittajana on Maija Elonheimo. Linkki ohjelmaan.

On harmillisista, ettei tätä herraa kuulla iltayhdeksän A-studiossa, jolloin tv-ruutujen ääressä saattaa nököttää parikin miljoonaa henkistä demarieläkeläistä. Heti haastattelun alussa Malinen tekee nimittäin selväksi, että kovat ajat ovat vasta tulossa ja ne tulevat varmuudella. Nykyisen talouskriisin suurimpana ongelmana on Malisen mukaan se, että se on iskenyt ensi kertaa sitten 1970-luvun lopun reaalitalouteen, joten finanssipolitiikan vipuvarsia ei voida juuri käyttää. Toisin kuin pankkikriisien kaltaisissa taloushokeissa reaalitalouden sakkaamisessa ei voida luistaa finanssipoliittisilla keinolla. Talouskriisi täytyy yksinkertaisesti vain kestää ja käydä läpi. Eivätkä ne tule olemaan mukavia aikoja. Joitakin keinoja edessä olevan talousromahduksen lieventämiseksi Malinen sentään tarjoaa.

Ensinnäkin pitäisi välttää hyperinflaatiota ja helikopterirahan jakamista mihin hintaan tahansa. Itse asiassa Malisen mielestä mikä tahansa muu skenaario on parempi kuin hyperinflaatio alá Weimarin tasavalta 1920-luvulla. Hän alistuisi jopa deflaatioon, vaikka asuntovelalliset joutuisivatkin maksamaan siitä kovan hinnan. 

Malinen pitää kansallisena katastrofina sitä, että pääministeri Jyrki Kataisesta (Kok.) lähtien Suomi on ideologisten utopioiden vuoksi luopunut omavaraisuudestaan. Nykyisten ja tulevien hallitusten päätehtävänä olisikin huoltovarmuuden kasvattaminen tehostamalla rajusti maataloutta. 

Kansakuntia koettelevasta kriisistä päästään vähäisimmillä vaurioila ainoastaan irtautumalla eurosta, jota on Euroopan Keskuspankin (EKP) komennossa pidetty yllä pelkästään ideologisista syistä. EU-maiden irtaantuminen yhteisvaluutasta voikin olla yllättävän pian edessä: koronaviruksen vuoksi Italia on viimeistään kesäkuussa talous- ja rahoituskriisistä, koska maan talous on riippuvainen turismista.


Myös Euroopan unionista ja EKP:n määräysvallasta pitää päästä eroon, sillä muutoin koko Euroopan vaarana on taloudellinen luhistuminen. Ainoastaan omasta vallastaan ja urastaan kiinnostuneet EU-virkamiehet eivät piittaa realismista, vaan he ovat valmiita upottamaan utooppisten pakkomielteidensä riivaamina koko Euroopan. Esimerkkinä tästä on Ranska-vetoisen Brysselin "eliitin" jäsenmaille asettama vaatimus lainojen takaamisesta Italian kaltaisille konkurssikypsille kriisimaille. Malisen mukaan eurovaluutan hengissä pitäminen vaatisi valuuttaunionimailta tuhansia miljardeja euroja, pelkästään Suomelta 80 miljardia euroa. Millään maalla, ei Suomella eikä muillakaan, ole tuollaisia rahoja lahjoitettavaksi varsinkaan nyt. Siksi EU olisi  dosentin mielestä ajettava hallitusti alas, koska se ei ole tätä nykyä muuta kuin ideologinen projekti, jolla ei ole realistisia mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden talousmaailmassa.

Malisen mukaan nykyisen kaltaisen talouskriisin olisi pitänyt tapahtua jo kolme vuotta sitten, mutta EKP:n puliveivauksella ja taloudellisella tekohengityksellä voitiin estää odottava kriisi viisi kertaa. Väistämätön on kuitenkin edessä ja se tulee yhdessä koronan kanssa pahempana kuin koskaan. Karmivinta tässä tulivuoren juurella olemisessa on se, että Malisen mukaan maailmanhistoria ei tunne ainuttakaan vastaavan mittaluokan laman ennusmerkkiä, koska maailma on verkottuneempi ja globalisoituneempi kuin koskaan aiemmin. Siksi lamasta tulee kovempi kuin koskaan, kovempi kuin 1930-luvun lamasta, koska lama koskee nyt koko maailmaa. Eikä Malinen kerro tässä yhteydessä edes talousromahduksen pahinta seurannaisvaikutusta, joka liittyy talouskasvun kanssa rinta rinnan kulkeneeseen väestöräjähdykseen. Edessä saattaa olla vielä todellinen darvinisten taistelu elämästä ja kuolemasta.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin tässä synkässä mutta hyvin todennäköisessä Malisen skenaariossa. Ainakin taloudellisesta, kulttuurisesta ja entisestä protektionismista näyttää tulevan globalistien vastusteluista huolimattä väistämättä uusi normaali. Globalismin tämänkertainen kierros päättyy ja alkaa paluu kansallisvaltiohin. Paluu pienempiin mutta läheisimpiin yksiköihin kuin myös pienempään kulutukseen. Ihminen ja luonto kiittää.




tiistai 28. huhtikuuta 2020

SOSIALISTIHALLITUS HALUAA RYÖVÄTÄ KANSALAISTEN VERORAHOJA MYÖS YKSITYISELLE VALTAMEDIALLE


Valtioneuvoston pää-äänenkannattajana toimivaa Yleä rahoitetaan kansalaisten verotuksella, mutta tämä ei vielä riitä nykyhallitukselle, vaan se haluaa veronmaksajilta tulonsiirtoja myös yksityisille tiedotusvälineille. Suomalaisvihamielistä "arvopohjaa" joka kotitalouteen levittävän Ylen näkyvyys on ainakin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle (sd) riittämätöntä; Ilta-Sanomien mukaan hän perää vastuulliselle journalismille erillistä koronatukea ja pysyvää tukijärjestelmää. Toisin sanoen hallitus pakkolunastaa kansalaisilta rahaa, jolla kustannetaan heihin kohdistuva punaliberaali aivopesu ja indoktrinaatio. Näin röyhkeä chutzpah tuo ensimmäisenä mieleeni miehen, joka tapettuaan ensin vanhempansa, anoo tuomioistuinta armahtamaan itsensä, koska on orpo.

Korona-kriisin aikana valtamedian ylitse tulviva mahti on vain korostunut, mutta tästä huolimatta se on entistä neuroottisempi puolitotuuksia oikovista kriittisistä äänistä, jotka pääsevät suurten tiedotusvälineiden propaganda- ja sensuurivallin läpi. Siksi ministeri Harakkakin toteaa tämänpäväisessä tiedotustialisuudessaan tuohtuneena, että "TOSIASIAPOHJAINEN tiedonvälitys on yhteiskunnan kivijalka, ja luotettavan tiedon merkitys korostuu korona-aikoina" ikään kuin tämän takaajana voisi olla vain ja ainoastaan hallituksen ideologisia intressejä seuraavat valtamediat. Omia virheitään ja valheitaan peittelevän Harakan ministeriön hätä on niin s
uuri, että se on tilannut pahamaineiselta punavihreältä khmeriltä, toimittaja-kirjailija Elina Grundströmiltä, selvityksen journalismin tukemisesta koronakriisin aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

Grundström ehdottaa eräänlaista hesariveroa, jolla tuettaisiin vapailla  markkinoilla toimivia suuria meditaloja. Vallitsevan globalistisen ideologian pönkittämiseksi veronmaksajista halutaan tehdä maksumiehiä yhtä totuutta julistavalle medialle. Näin taataan se, että massojen tietoisuudesta pyyhitään vaihtoehtoiset tiedonhankintakanavat. Kun verovaroin tuetut valtamediat toitottavat samaa, kuluttajille ei jää enää edes mahdollisuutta äänestää lompakollaan. 
Ilta-Sanomat:
Selvityksessä ehdotetaan harkinnanvaraista tukea koronan takia talousvaikeuksiin joutuneille tiedotusvälineille. Tukea voisi hakea hankkeisiin, joilla vahvistettaisiin laadukasta paikallista tai alueellista journalismia, kuten tutkivaa journalismia tai tavanomaista perusteellisempien juttukokonaisuuksien tuottamista.

Tukea saisi myös journalististen digisisältöjen rakentamiseen. Grundström esittää tiedotusvälineille myös valikoimatonta tukea. Se olisi prosentuaalinen avustus, joka olisi suhteutettu tiedotusvälineiden viime vuonna saamiin tilaus- ja irtonumerotuottoihin.
Samaan sisäsiittoiseen valtakilikkiin Harakan kanssa kuuluva Grundstörm ei luonnollisestikaan kerro selvityksessään todellista syytä sille, miksi kansalaiset eivät enää halua maksaa suurten tiedotusvälineiden journalismista. Maksuhaluttomuuden taustalla kun on se yksinkertainen tosiasia, että kuluttajat eivät halua maksaa asenteellisesta agendauutisoinnista. 

Valtamedian toimittajien omat järjestöt ja julkaisut toki toitottavat kuinka "tutkimusten mukaan" kansalaiset luottavat heihin vähintään yhtä paljon kuin neuvostokansalaiset isä aurinkoiseen, mutta suorasukaisemmalla kysymyksenasettelulla tulokset ovat ovat aivan toisenlaisia. Kun tendenssitutkimukset jätetään pois saadaan tuloksia, jotka näyttävät selittävän pitkälti lukijamäärien viime aikaisen romahtamisen.  

Kapitalismin "luovaan tuhoon" liittyvällä median digitalisaatiolla on oma osuutensa printtimedian alamäkeen, mutta on tietoista harhautusta sivuuttaa kokonaan median uskottavuuskato. Tämän julkituominen vaatisi valtamedialta itsekritiikkiiä, mutta tällöin se saattaisia menettää loputkin uskottavuudestaan. Siksi se keikistelee mieluummin totuuden lainahepenissä ja julkaisee omakehun värittämiä uutisia valamedian luotettavuudesta.

Eräs tällainen omahyväinen puheenvuoro kuultiin jokin aika sitten Ylen vastaavalta päätoimittajalta. Uutisessa 
Vastaavalta päätoimittajalta: Korona kirkastaa Ylen tehtävän Aamulehdestä Yleen nostettu lässyliberaali Jouko Jokinen rehvastelee johtamansa propapandakeskuksen saavutuksilla. Eikä hän todellakaan säästele kehujaan:
Ylessä harjoitellaan paljon poikkeusolojen toimintaa. Nyt harjoittelun tulokset näkyvät, kuten näkyy myös toimitusten luontainen taipumus panna parastaan yllättävissä tilanteissa.
Vallan vahtikoira on muuttunut viimeistään nykyhallituksen edessä sisäsiistiksi sylikoiraksi, joka nuoleskelee mielellään poliittisesti korrektia feministihallitusta:
Poliittiset päättäjät ovat kovassa paineessa. Reunamerkinnöistä huolimatta järjestelmämme ja päättäjämme toimivat erinomaisesti. Poliitikot ovat paljon esillä mediassa, ja toiveeni heille liittyy suoriin lähetyksiin. Rakentakaa viestistänne uutinen. Tärkein ensin, tiiviisti ja selkeästi. Pysytään faktoissa. Toivominen, poliittiset puheet ja pikkuserkun kannustaminen Pohjanmaalla voivat odottaa rauhallisempia aikoja 
Kohtuullisesti puheet sujuvat, mutta ehkä poliitikkojen puhetaito voisi painottua enemmän Sanna Marinin kuin Krista Kiurun suuntaan.
Punavihreässä mediakuplassa hengailevalta Ylen väeltä puuttuu vilpitön halu tarkastella uutisointiaan kriittisin silmin. Jopa valtavirran internet-toimijoilta tulevaan tyrmäävään palautteeseen suhtaudutaan Ylessä loukkaantumalla. Herranjestas, eihän nyt "eettisesti vastuullinen" Yle voi toimia missään olosuhteissa väärin! Tällainen mielikuva syntyy väkisinkin Yle News Labin päällikkö Jukka Nivan kirjoituksesta Kun Google määritti Ylen uutiset vahingollisiksi.
Google-kaupassa oleva Yle.fi-sovellus toimi aivan kuten pitikin. Mutta keskellä koronaa Googlen robotit kuitenkin epähuomiossa tulkitsivat julkisen palvelun uutistoiminnan vahingolliseksi. Google yrittää aktiivisesti estää erilaisten huijarien yritykset käyttää hyväksi ihmisten koronahuolia.
Vastasimme automaattiviestiin vakuuttaen, että Yleisradion uutisapplikaatio on nyt kyllä kuulkaa ihan tärkeä uutispalvelu suomalaisille. Kerroimme myös perusasiat kuten sen että Ylen uutiset on Suomen luotetuin uutispalvelu.
Närkästys oli suuri, koska Ylessä uskotaan, että internetjättien algoritmit sensuroivat ja poistavat vain väärien toimijoiden juttuja ja palveluja. Ylehän on Totuusmedia, ei siihen saa koskea! Joka muuta väittää, on viha- ja valeuutisten levittäjä – mikäli uskomme yleläisten omaan meriselitykseen.

Kurkistus hevosen suuhun eli Ylen omaan uutistarjontaan kertoo lahjomattomasti millaista on vastuullinen journalismi kulttuurmarxilaisilla standardeilla. Parin viime päivän aikana Yle-verkkouutisissa on korona-kriisistä huolimatta jyllännyt feministinen identiteettipolitiikka. Ihmisiä kuolee, yhteiskunta on kipsissä ja talousjärjestelmä kaatumassa, mutta Ylessä pidetään tarkkaa huolta siitä, että valtiouskonnoksi kohotettu sukupuolinarsistinen femikommunismi saa näkyvän paikkansa vastuullisessa tiedottamisessa. 

Viimeksi tänään Ylen toimittelijafeministi Sanna Vilkaman lällätteli miehille siitä, kuinka viime vuonna Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea saaneista elokuvista 52 prosenttia oli naisen ohjaamia. Uutisjutussa Elokuvatukien jako tasa-arvoistui: "Miesten hakemuksia on ollut enemmän, mutta naisten ovat olleet parempia" oltiin tietenkin innoissaan mykän puujamala Tasa-arvon uusista aluevaltauksista näillä lakeuksilla. Se, saadaanko tasa-arvokommunistisella rahanjaolla parempia elokuvia on vielä yhtä lailla toteen näyttämättä kuin Jeesuksen toinen tuleminen.

Toisessa Ylen feministiuutisessa, Metoo-liikettä terrorismiin ja shariaan verrannut nainen repii Tanskan Akatemiaa – useat jäsenet eivät enää suostu osallistumaan toimintaan, paheksutaan tanskalaisten femikommunismin heikompaa julkista näkyvyyttä Ruotsiin verratuna. Suomalaisessa kultturihegemonisessa keskustelussa ollaan Ruotsin linjoilla, mikä selittää sen, miksi uutisjutussa hämmästellään Me too -liikkeeseen kohdistuvaa kritiikkiä. Hei, tämänhän piti olla "sovittu asia", loppuunkäsitelty juttu! Näin siis ajattelee se valtamedian kulttuurikuoro, jonka mielestä Me too -liike on tähänastisen maailmanhistorian upein juttu.


Feminismin nykytilaa on ehkä kaikkein parhaiten viime aikoina tuonut esiin Ylen verkkosivuilta löytyvä uutiseksi naamioitu mielipidekirjoitus Paleletko työpaikalla? Jonotatko aina vessaan? Brittitietokirja todistaa, että naiset elävät miehille suunnitellussa maailmassa. Agendauutinen kiteyttää konkreettisin esimerkein hyväosaisten feministinaisten iänikuisen kitinän nykypäivän naisen päivänpolttavista "ongelmista". Koko jutun voi ampua alas jo otsikkoa myöten kysymällä, miksi ne upeat vahvat naiset eivät sitten itse keksi mitään? Jos ei kelpaa, niin tehköön itse. 

Tämähän ei käy Britanniassa asuvalle feministi ja tietokirjailija Caroline Criado-Perezille, jonka vuodatuksiin lähes koko Ylen uutisjuttu perustuu. Asenne, jossa kaikki pitäisi saada itselle muiden tekemänä, johtuu Criado-Perzin kohdalla todennäköisesti siitä, että hänen monimiljönääri-isänsä johtaa brittiläista supermarkettiketjua. Nirppanokkaisesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi Criado-Perezistä tuleekin väistämättä mieleen 1970-luvun Suomessa paljon käytetty lausahdus: "On helppo olla kommunisti, kun on rikkaat vanhemmat". 



                                                    *********************************



Yle Teema, tiistai 28.4.2020 klo 20.00 Valitut sanat : Engman & Andersson 

Terrorismi kasvaa sorron ja uhriutumisen kokemuksista. Pascal Engmanin yhteiskunnallinen dekkari Patriootit kuvaa sitä, miten viha yhteiskunnassa syntyy, kehittyy ja kanavoituu. Haastattelijana Li Andersson. HD ohjelmatekstitys (ruotsi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Taas päästään Teemalla  puhumasta päästyään puhumaan äärioikeistosta. Sehän on poliittis-kulttuuriselle pseudoeliitille se ongelma, ei nomenklatuuran itse aiheuttamat epäonistuneet yhteiskuntakokeilut, jotka antavat maaperää äärioikeistolle. Ohjelmassa ministeri Li Andersson haastattelee Ruotsin juutalaista toimittaja-kirjailija 
Pascal Engmania, joka on "yllättäen" kirjoittanut jälleen kirjan naziäärioikeistosta. Jutustelu noudattaa jo moneen kertaan avattuja psykologisoivia ja "ymmärtäviä" latuja. Haukotus.


TV2, tiistai 28.4.2020 klo 21.00 Mitä mietit, Ronja Salmi? 

Kausi 3, 7/10. Pettäminen on tositv:ssä viihdettä, mutta parisuhteessa raastavaa. Mitä pettäminen on ja miten siitä voi selvitä? Osataanko suhteissa keskustella tarpeeksi suhteen rajoista ja säännöistä? HD ohjelmatekstitys (suomi) 30 min. Linkki ohjelmaan.

Ronja Salmi on kouluesimerkki suomalaisten kultuuripiirien pienuudesta ja siitä, kuinka mitättömillä eväillä päästään mukaviin kulttuurihomiin jos vain osaa tuoda esiin oikeanlaista agendaa. Ylioppilas Salmi on tullut tutuksi Helsingin kirjaviikon poliittisesti korrektina ohjelmajohtajana, jossa tehtävässä hän mm. peruutti Timo Hännikäisen Kiuas-kustantamon näytteillepanon. Syynä boikottiiin oli Hännikäisen arvomaailma, joka ei Salmen mukaan kuulemma vastaa Helsingin kirjaviikon valikoivaa suvaitsevaisuutta.

Salmen pikkupioneerimainen ehdottomuus on huomattu myös Ylessä. Siellä löytyy aina aatesisaria suosivia punavihreitä, jotka haluavat edistää uuden politrukkisukupolven hyväkkäiden uraa. Salmella on kaikki kohdallaan, etenkin sopiva aatteellinen pakettiajattelu: homoseksualismi-feminismi-monikultturismi. Sitä paitsi alapäänasioista sairaalloisesti kiinnostuneelle Salmelle oli helppo räätälöidä ohjelmasarja, jossa aihetta sivutaan jatkuvasti. Tv-sarja ei olisi mitään, ellei milleniaalisukupolven peiliin katsojan nimi olisi ohjelman nimessä. Ronja tosiaan miettii paljon, mutta enimmäkseen vain niitä alapään juttuja.



TV1, tiistai 28.4.2020 klo 23.40, Maailma liekeissä (16) 

7/7. Tehtävä mantereella. Lois synnyttää lapsen, miten vauva otetaan vastaan? Harry on saanut erikoistehtävän ja pian koittaa ensimmäinen komennus. Minne se hänet vie? Kuinka Lois pärjää kaksin vauvan kanssa? HD 55 min. Linkki ohjelmaan.

Aikoinaan BBC:lla oli tapana tehdä realistisia laatusarjoja, mutta tällä vuosituhannella se on vajonnut yhä syvemmälle kulttuurimarxismin ja identiteettipolitiikan loputtoman sokkeloisiin kuiluihin. Varoitusmerkit olivat jo ilmassa kun tätä sarjaa mainostetiin "katsojien ja kriitikoiden ylistämänä tv-sarjana". Selkokielellä tämä tarkoittaa sitä, että sarjasta ovat meuhkanneet pääasiassa identiteettipolitiikkaa ajavat hipinreuhakkeet The Guardianin kaltaisissa vasemmistojulkaisuissa.

Briteissä on julkaistu vuosikymmenten aikana tolkuton määrä toista maailmansotaa ja natseja kuvaavia tv-sarjoja ja "dokumentteja". Yleensä ne edustavat yksioikoista moralismia, joka on suoraa jatkoa 1940-luvun sotapropagandalle. Tosin viime vuosina pitkävihaisen saksalaisvastaisuuden rinnalle on tullut täysin uusia, entistä kieroutuneempia piirteitä. Historiaa ei  kirjoiteta enää ideologisesti sopivaksi, vaan se muokataan nyky"arvojen" mukaiseksi.

Maailma liekeissä tv-sarja tuo esiin vasemmistolaisen identiteettipolitiikan rynnistyksen viihteessä asettamalla merkityksettömät vähemmistöt keskeisiin rooleihin. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan homous oli länsimaissa rikos ja se luokiteltiin sairaudeksi. Käytännössää kyse oli marginaali-ilmiöstä, josta ei vaahdottu lainkaan. Tässä tv-sarjassa mustan ja valkoisen homopariskunnan suhteen kuvaus on kuitenkin keskeisessä roolissa sivuuttaen näin suuren normaalipopulaation elämän. 


Suomessa sarjasta ei ole valtamediassa kirjoitettu mitään kriittistä, mutta Englannista löytyy sentään lehtiä kuten Daily Mail, joka analysoi tarkasti ohjelman päälleliimattua identiteettipolitiikkaa ja vasemmistolaisten halua paisutella "fassismin" uhkaa. Britanniassa sir Oswald Mosleyn fasistipuolueella ei ollut mitään poliittista valtaa, mutta silti sarjan ensimmäsessä jaksossa sikäläisille mustapaitojen kömpelölle demonisoinille annetaan suhteettomasti ruutuaikaa.

On ikävää, että Ylen ohjelmahankkijat levittävät iltojen ratoksi näin halpahintaista sotapropagandaa vielä 75 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Ilmeisesti he ovat laskeneet sen varaan, että aina löytyy joukko hyväuskoisia demarieläkeläisiä ja nyyhkiviä kulttuuritätejä, joita voidaan jymäyttää historiapoliittisilla valheilla.

torstai 23. huhtikuuta 2020

VALTAMEDIAN TOIMITTAJAT MUSTIEN AISUREINA


Ylen kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää fanittaa täysillä mustaa miestä tänään ilmestyneessä jutussaan Hehkutettu Jesse Markin sai Teosto-palkinnon – laulaja koki lapsena rasismia ja sai jopa tappouhkauksia. Mitkä tahot tätä monotonista heimokilinää papattavaa "artistia" oikeastaan hehkuttavat? Tuskin ainakaan kukaan omanarvontuntoinen suomalainen. Sen sijaan mediassa ja arvoiltaan politisoituneessa so. vasemmistolaisessa viihdemaailmassa massoja tyhmentävä eksotiikkaa herättää aina vastakaikua. Afrikkalaisten aisankannattajille mikä tahansa ala-arvoinen viidakkojumputus on arvokasta jo pelkästään siksi, että sillä voidaan syrjäyttää korkeatasoisempi suomalainen ja eurooppalainen musiikki.

Jotta Yle voi myydä Jesse Markinin suurelle yleisölle, pitää tarinassa olla aimo annos poikkeuksellista taustaa ja sentimentaalista dramatiikkaa. Uutisen insertti kertoo lapsena Afrikasta Suomeen muuttaneen Markin käsittelevän musiikissaan ulkopuolisuuden tunnetta. Hämärän peittoon jää kuitenkin tieto, miten musta pentu voi tuosta vaan muuttaa Liberiasta Suomeen 6-vuotiaana

Onko kyse omien vanhempien rikkaaseen länteen lähettämästä käenpojasta vai onko joku itseinhoinen suomalainen adoptoinut itselleen mustan näyttelyesineen? Tällaisten kysymysten esittäminen on tietenkin epäkorrektia, sillä toimittajan mielestä globaaliin enemmistöön kuuluvilla on itsestäänselvästi oikeus mennä sinne missä hyvinvointia on eniten tarjolla. Ikävä kyllä tällainen ääneen lausumaton vaatimus synnyttää väistämättä rasistisen lisäkysymyksen: miksi afrikkalaiset eivät kykene luomaan ilmastollisesti mukavissa maissaan hyvinvointia ja turvallisuutta, vaan sitä pitää hakea kaukaa kylmästä Pohjolasta? 

Toisin kuin Afrikassa täällä on ruhtinaalliset fasiliteetit tehdä afromusiikkia, "jossa yhdistyvät useat tyylilajit hiphopista ja soulista etnoon". Pohjoisen ihmisen sielulle näin vieras musiikillinen sillisalaatti ei soittele valtaväestössä mitään kelloja, mutta niin vain tekijäinoikeusjärjestö Teosto palkitsi Markinin ja kappaleiden "sävellyksistä" vastaavan Totte Rautiaisen 25 000 eurolla:
Nyt Jesse Markin sai Teosto-palkinnon esikoisabumistaan Folk. Hän jakaa 25 000 euron arvoisen tunnustuksen tuottajansa Totte Rautiaisen kanssa. Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja, joten Markin on kunnianosoituksesta hämmentyneen innoissaan.
Valinta on sikäli outo, koska verkkosivuillaan Teosto kertoo jakavansa tunnustuspalkinnon "edistääkseen kotimaista luovaa säveltaidetta". Koska Markinin kotimaisuusprosentit ovat olemattomat eikä hip hop-hybiridi edusta luovaa säveltaidetta eurooppalaisessa kontekstissa, täytyy valintaa pitää poliittisena. Teoston tunnustuspalkinto näyttääkin ottaneen mallia Koneen säätiön jakamista apurahoista, joiden jakokriteerinä on suomalaisvihamielisyys ja vieraan etnisen intressin edistäminen (tapaus Koko Hubara). 

Suomessa asuvasta mustasta miehestä kertova uutisjuttu ei olisi mitään, ellei sen kyytipoikana ole suomalaisten rasismi:
Jessa Markin muutti 6-vuotiaana Suomeen Liberiasta. Kotipaikaksi tuli pieni Viljakkalan kunta Tampereen lähistöltä. Markin puhuu edelleen itsestään kylänmiehenä ja murre on tamperelaisistakin erittäin leveää. Pienellä paikkakunnalla kasvaminen oli rankkaa ja Markin koki paljon rasismia.  
– On tullut tapeltua, on puukkoa vilauteltu, on ollut tuhopolttoa ja tappouhkauksia. Ne ovat rakentaneet myös luonnetta.
Edelleen jutussa jää valottamatta miksi Markin muutti pois Liberiasta, maasta, jonka Amerikan orjat perustivat kotimaakseen vaalimaan mustaa ylpeyttä. Ilmeisesti mustaa ylpeyttä on mukavampi vaalia tapellen, puukkoa vilautellen ja tuhopoltellen korkean teknologian maassa kuin savimajakulttuurissa. Mikäli Markin olisi jäänyt kotimaahansa olisi hän ainakin säästynyt juurettoman monikulttuurin ja puolinaisen identiteetin kurimukselta:
Markin on koko elämänsä ajan kokenut olevansa ulkopuolinen. Suomalaisille hän ei ole ollut tarpeeksi suomalainen ja afrikkalaisille sukulaisille hän on ollut hassua kieltä puhuva Suomipoika.  
– Sä pyörit siinä kaiken välissä. Tulee väistämättä ulkopuolinen fiilis.
Markin ei ole murheineen yksin, sillä mitä monikulttuurisempaa Suomesta tehdään sitä vieraantuneempaa myös kantaväestön nuorista tulee. Epävakaa ja helposti muovailtava kuluttajakarja on globalisteille sitä mieluisinta massaa, joten ei ihme, että Yle nostaa tällaisia traagisia hahmoja yleiseksi ihanteeksi.
Markin on ilokseen huomannut, että ulkopuolisuuden tunteen käsitteleminen musiikissa on koskettanut monia. Hänen keikoillaan käy kaikenlaista porukkaa nuorista eläkeläisiin. 
 – Olen saanut paljon viestiä ihmisiltä, joilla on esimerkiksi adoptiolapsia. Kuinka tärkeää on ollut nähdä minunlaiseni tyyppi tuolla isoissa kuvioissa. Kyllähän se tuntuu, että on tehnyt jotain tärkeää.
Ilmeisesti Markin on itsekin adoptiolapsi, joten häntä ei voi ainakaan syyttää omaehtoisesta maahantunketumisesta. Suomalaisuuden säilyttämisen kannalta olisi tärkeää, että myös adoptioväylä tukittaisiin lainsäädännöllisesti kuten muunkin vierasaineksen maahan pääsy.

Suomalaiskammoiset valtamediat ovat omalta osaltaan normalisoimassa rotumuukalaisten kiinnittymistä orgaanisesti suomalaiskulttuuriin. Ne mainostavat ja tyrkyttävät värillisiä "julkkisia", jotta valtaväestö ottaisi ne omakseen.
Jesse Markin ei ole vielä suurelle yleisölle tuttu kasvo. Siksi hän itsekin hämmentyy, kun ihmiset tulevat juttelemaan hänelle kadulla.
Tässä apuun tulee mediajätti Yle, jossa aisankannattajatoimittajat ja viidakkokuumetta potevat kulttuuritädit yrittävät tehdä Markinista väkisin tunnetun "viihdetaiteilijan".


                                                   *********************************


Arjen monikulttuurisuus ei näy ainoastaan vieraina naamoina katukuvassa vaan myös vihamielisten tuontiuskontojen harjoittamisena. Maamme johtavin ekspansiivisesti leviävä vierasuskonto on viime vuosikymmeninä ollut islam. Kansastaan vieraantuneet arvoliberaalit monikultturistit ovat olleet riemuissaan tästä kehityksestä ja kunnon aisankannattajina he osallistuvat aktiivisesti ko. uskonnon edistämiseen väittämällä sen olevan suomalaisten uskonto

Näinä aikoina jolloin muhamettilaisten pyhä juhla ramadan on käynnissä, Ylessä on runsaasti uutisia sen vietosta. Television puolella pakkoveroin ylläpidetty kanava mainosti tänään ramadania Suomen juhlapäivänä:



keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

TRUMPISTA YLEN SYNTIPUKKI MYÖS KORONAVIRUSKRIISIN HOIDOSSA

Mediatyöläinen on kiihtynyt Trumpista, mutta Ylen
toimittaja ei rekisteröi sitä mitenkään.

Suomen tiedotusvälineistä Yle on ylivoimaisesti kaunaisin Trump-uutisten levittäjä. Edes Kansan Uutiset ei pärjää Ylen Trump-kiukuttelulle, joten mediajättiä on ainakin tässä suhteessa pidettävä vasemmistolaisimpana mediana maassamme. Pari viimeisintä uutispäivää ovat jälleen kerran todistaneet, kuinka maanisesti Yle etsii Yhdysvaltain presidentistä negatiivista kerrottavaa. Esimerkiksi eilen Yle hekumoi "oranssimiehen" esiintymisestä uutisessaan Trump raivostui lehdistötilaisuudessa viruskysymyksistä: Toivoi lehtien lakkauttamista ja kehui itseään – "Tiedät, että olet feikki ja koko teidän kanavanne on feikki"


Tosiasiassa tiedotustilaisuudessa raivostuivat eniten toimittajat, mutta tämä ei käy ilmi Ylen tv-uutisessa, koska uutiskanavan Amerikan kirjeenvaihtajat kopioivat juttunsa suoraan itärannikkon vasemmistoliberaaleilta mediataloilta. Suomalaisessa karvalakkiversiossa eli Yle tv 1:n eilisessä pääuutislähetyksessä (kohdasta 11:42 eteenpäin) satusetä Matti Rönkä antaa puheenvuoron Amerikan kirjeenvaihtaja Pertti Pesoselle, joka ei Trump-inhossaan turhia säästele. Heti juttunsa alussa hän laskettelee menemään tarinaa, jossa totuutta muunnellaan oman agendan hyväksi: "Presidentti Trump marssi lehdistön eteen ja näytti ensitöikseen videokoosteen, jossa editoimalla oli saatu joukko päättäjiä kehumaan Trumpin toimia kriisin hoidossa". Ylen vilpittömyyteen loppuun asti uskoville boomer-sukupolven demarieläkeläiselle tällainen tulkinta saattaa mennä läpi, mutta ne jotka ovat nähteet koko videon, ymmärtävät välittömästi, ettei kyse ole mistään videon peukaloinnista. 

Ylen  uutisessa näkyy vain hetken aikaa kuinka toimittajat kuumenevat nähdessään videon. Valitettavasti Yleisradion varassa olevat katsojat eivät näe esimerkiksi sitä kohtaa, jossa eräskin mediatyöntekijä kysyy samaa kysymystä "Kuka teki tuon videon" toistakymmentä kertaa. Vaikka Trump antoi vastauksen: "Valkoisen talon työntekijät, he pistivät vain videoklippijä peräkkäin", tämä ei kelvannut toimittajalle, vaan hän jatkoi hiiltyneenä kysymyksen toistamista. 

Jyrkkien reaktioiden perusteella hallitseva liberaalimedia katsoo, ettei Trumpilla saisi olla edes oikeutta puolustaa itseään. Kun hän sitten tekee sen, pöyristyneet toimittajat väittävät videota peukaloiduksi propagandaksi, vaikka jokaiselle sen nähneelle on selvää, että siinä näkyy vain peräkkäin editoimattomia videoklippejä, joissa eräät poliitkot antavat myönteisiä lausuntoja Trumpin epidemiapolitiikasta. On katsojan eikä toimittajan asia päättää ovatko nämä lausunnot perusteltuja vai eivät.

Yleltä jäi toinenkin tärkeä seikka kertomatta Trumpin tiedotustilaisuudesta. Yhdysvaltain johtavat (liberaali)mediat eivät nimittäin sallineet katsojiensa nähdä videokoostetta kokonaan, vaan katkaisivat suorat lähetyksensä. Tämä jos mikä on uutinen maassa, joka rehvastelee "esteettömällä vapaalla tiedotuksella". Ilta-Sanomat sentään kertoi Amerikan johtavien mediayhtiöiden harjoittamasta sensuurista, vaikka lehti ei näekään sitä uutisjutussaan Trump näytti tiedotus­tilaisuudessa videon, joka sai useat mediat katkaisemaan suorat lähetyksensä – CNN:n ankkuri syytti presidenttiä propagandasta varsinaisena ongelmana. Uutinen se oli Ilta-Sanomille vain siksi, että pahamaineisen vasemmistolaisena tunnetun uutiskanava CCN:n ankkuri  John Kingin mielestä "veronmaksajien kustantannuksella" esitetty video on propagandaa. Valtamedian edustajalle kätevin harjoittaa sensuuria ja kiistää vasta-argumentit on tietenkin leimata vastapuoli propagandan levittäjäksi.

Varsinaisen itkupotkuraivarin toimittajakunnassa synnytti viimeisin Trump-kohu, josta kertoo Yle uutisjutussaan Trump keskeyttää rahoituksen Maailman terveysjärjestölle – Yhdysvallat tekee selvityksen järjestön toimista. Globalisteille ja länsimaiden hyväuskoisille hölmöille YK ja sen alaiset järjestöt edustavat kyseenalaistamatonta absoluuttista hyvää, joten niiden arvostelu saati rahallisen tuen lopettaminen on pyhäinhäväistys. Eipä ihme, että jo lastentarhoista YK-uskontoa päähän taotulle Suomen vaalikarjalle YK:n kyseenalaistaminen näyttää silkalta pahuudelta. Onneksi globaalikommunistinen konsensus on pikku hiljaa murtumassa myös näillä lakeuksilla, mutta silti täältä löytyy hämmästyttävän paljon punamummo Tarja Halosen globalistisia seuraajia, jotka alkavat voida jo fyysisesti pahoin kun "hyvää tarkoittavaa" YK:ta hieman arvostellaan.

Ensimmäisenä YK:n terveysjärjestö WHO:n rahoituksen mahdollisesta lopettamisesta älähti viimeiset neljä vuotta Trumpin erottamista ennustanut Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen. Hänen peppukivusta syntyvää itkuaan voi lukea kirjallisessa muodossa vuodatuksesta Trumpilla on pakottava tarve löytää syntipukki koronaan – tähtäimessä on nyt Maailman terveysjärjestö WHO. Hentuselle Trump näyttäytyy suorastaan koronaviruskriisin sabotöörinä, vaikka tämä on toiminut täsmälleen samalla tavalla kuin median ylistämä Sanna Marinin (sos. dem.) feministihallitus. Toisaalla veronmaksajien rahoilla hyvää palkkaa nauttivat  YK-aktiivit kuten Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko ovat huolissaan varman rahapuun ehtymisestä Yle-uutisessa Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Trumpin päätöksestä jäädyttää WHO:n rahoitus: "Erittäin raakaa peliä ihmishengillä".

Trumpissa on kiistämättä paljon vastenmielisiä piirteitä, eikä hänen sionistinen ulkopolitiikkansakaan herätä kunnioitusta. Silti hän onnistuu välillä tekemään jotain oikein ja yleensä sen merkkinä on (((valtamedian))) raivon yltyminen. Mitä raivostuneempi globaalisosialismille perso "liberaali" valtamedia on, sitä todennäköisemmin Trump on oikeilla jäljillä.

Riippumatta siitä mitä YK ja WHO ovat tehneet tai jättäneet tekemättä koronviruksen suhteen, globalistijärjestöillä ei ole ollut mitään ratkaisevaa roolia epidemian hoidossa, vaan kaikki merkittävä on tapahtunut kansakuntien sisällä. WHO on turha menoerä, jolla elätetään lähinnä epädemokraattisen globaalihallinnon vallasväkeä. Mitä ripeämmin YK:n päällepäsmäröiviltä sosialistisilta projekteilta (kts. myös Agenda 21 ja Agenda 2030) leikataan rahahanat, sen parempi itsenäisille kansakunnille.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

DEMARIEN JATKUVAA POLIITTISTA TUURIA EI VOI SELITTÄÄ JÄRJELLÄ PAITSI KOSMOLOGI



Eduskunnan voimasuhteisiin nähden nykyhallituksen muodostaminen oli pienoinen ihme. Hallituksen rungon muodostavan punavihreän vasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät) onnenkantamoisesta kertoo se, että niillä on porvarienemmistöisessä eduskunnassa vain 76 paikkaa, mutta tästä huolimatta puolueet kykenivät petoksellisen Keskustan ja punaporvarillisen RKP:n ansiosta muodostamaan enemmistöhallituksen. 

Alun perin SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen johdolla syntynyt täystuhohallitus oli posti-sotkujensa vuoksi katkolla jo viime joulukuussa, mutta punamädättäjät eivät mistään hinnasta suostuneet luopumaan vallastaan, vaan synnyttivät entistäkin kulttuurimarxilaisemman valtioneuvoston Sanna Marinin johdolla. Ymmärrettävästi valtamediassa enemmistönä olevat punavihreät toimittajat olivat moisesta jackpotista yllättyneitä, sillä hetken aikaa näytti siltä, että uusvasemmiston tuhoprojektille tulisi äkkilähtö. 

Feministihallituksen tavoitteet etenkin työllisyyden suhteen olivat täysin ylimitoitettuja ja vailla taloudellista pohjaa. Tuskin olisi ehditty kesään kun hallitus olisi jo päätynyt kriisiin työttömyyden, valtiovelan kasvun ja elintasopakolaisvyöryn vuoksi. Kuin taivaan lahjana hallitus sai maaliskuun alussa yllättävän vetoavun koronakriisistä, jonka ansiosta se on voinut ottaa juuri kenenkään napisematta moninkertaisesti enemmän lainaa kuin se alun perin kuvittelikaan. Hirvittävästä tuurista kertoo myös se, että ennakoitu työttömyyden kasvu olisi todennäköisesti kaatanut hallituksen, mutta koronaepidemian vuosi se istuu entistä tukevammin jalustallaan, vaikka työttömyys on räjähtänyt käsiin. Koko kuvion kruunaa vielä poikkeustila, jolla huulipunahallitus on saanut ansiotta ennennäkemättömät valtaoikeudet. Ja  tämä kaikki vain siksi, että äärimmilleen viritetty globalismi synnytti ja levitti Covid-19 viruksen myös Suomeen.  

Ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja SDP:n kannatus oli vajonnut 13 prosentin tuntumaan, mikä on eurooppalaisessa vertailussa melko tyypillinen kannatusluku ikääntyvän väen kannattamalle menneen maailman sosialistipuolueelle. Syy, miksi SDP kipusi viime vaaleissa lopulta niukasti maan suurimmaksi puolueeksi, täytyy johtua äänestäjäkunnan muutospelkoisesta turvallisuushakuisuudesta. Tuulipukukansan syvissä riveissä demarit kun edustavat nostalgista hyvien aikojen valtionhoitajapuoluetta. 

Tämä toiveajattelu nosti SDP:n johtavaksi hallituspuolueeksi, mutta lupausten pettäminen (mm. vappusatanen) ja kompurointi Postin lakossa laskivat hyvin nopeasti kannatuskäyriä. Ilman ulkoista yllätysmomenttia puolueen kannatus olisi laskenut vääjäämättä samoihin lukuihin kuin ennen eduskuntavaaleja. Poikkeustilan julistamisen jälkeen demarit ovat voineet tehdä välttämättömyydestä hyveen ja se on selvästi lisännyt hyväuskoisen kansanosan luottamusta Sanna Marinin heppatyttöhallitukseen. 

Kannatuksen kasvusta on todisteena tuore uutinen Ylen kannatusmittaus: SDP hyppäsi lähes tasoihin perussuomalaisten kanssa – kärkikaksikon välinen ero on hiuksenhieno. Kansalaisten luottamuksen osoitus demareille on silti outoa, koska kaikkien tiedossa on hallituksen myöhästely ja sähläys koronakriisin hoidossa. Todennäköisin selitys on johtavien tiedotusvälineiden eli Ylen ja Helsingin Sanomien poikkeuksellisen myötämielinen asenne feministihallitusta kohtaan. Katteeton ylistys hallituksen "jämäkästä viranhoidosta" ei ole voinut olla vaikuttamatta herkkäuskoisempien kansalaisten mielipiteen muodostukseen.

On silti turha kuvitella, että asiat olisivat oleellisesti eri tolalla mikäli maata johtaisi toinen hallituskokoonpano. Läntisen liberaalidemokratian fasadia ennakoivasti raamittavat laillisuusperiaatteet istuvat niin syvällä nykyjärjestelmässä, ettei hallituksella/hallitsijalla ole samanlaista liikkumavaraa kuin oikeusfilosofi Carl Schmittin poikkeustilasta päättävällä auktoriteetilla. Koska Sanna Marinin hallitus toimii pitkälti valmiin liberaalidemokraattisen sapluunan varassa, sen ratkaisuja on vaikea sen enempää ylistää kuin moittiakaan. Eri hallituskokoonpanolla olisi varmasti saatettu toimia joissain asioissa paremmin, mutta sekin olisi päätöksissään joutunut turvautumaan teknokraattisiin asiantuntijoihin. 

Kriisin ja sen hallinnan ydin ei olekaan tietynlaisessa hallituksessa, vaan ihmishenkien säästämisen ja taloudellisen hyödyn yhteensovittamisesta. Rationaalisuuden eri painotukset ovat koetuksella, mutta tieteen asemaa poliittisessa päätöksenteossa se ei ole vähentänyt.

Yksi Suomen johtavista tieteellisen rationalismin politisoinnin ylipapeista on kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist, jonka tiedekommunistisia manifesteja Yle levittää säännöllisesti. Viimeisimmässä kolumnissaan Huuhaa-väki on siirtynyt vähin äänin hopeavedestä käsidesiin Enqvist on saanut koronaviruksesta uuden tekosyyn julistaa tieteellisyyden nimissä sukupuoli-ideologiaa ja globalismia.

Kirjoitus on yksi monista viime aikoina valtamediassa ilmestyneistä epätoivoisista vedoista kääntää havaitut yhteiskunnalliset tosiasiat ylösalaisin. Kyse on ilmiselvästä puolustusreaktiosta, jossa koronaviruksen puhkaisemaan globalismiin yritetään puhaltaa uutta henkeä katteettoman röyhkeillä sanankäänteillä. Heti kolumninsa alkupuolella kosmologi tekee kummallisen ajatusloikan, joka sotii kaikkia empiirisiä havaintoja vastaan: 
Viimeistään nyt on käynyt ilmeiseksi, ettei maailmasta voi erota. Sitä julistaa kovaäänisesti myös aiemmin rajojen sulkemista haikailleiden neuvoton hiljaisuus koronaviruksen edessä. 
Virus opettaa meille, että Suomen käpertyminen kuoreensa merkitsisi myös normaalin elämänmenon hylkäämistä. Kun pandemiasta on selvitty, rajojen sulkeminen toteutuisi käytännössä vain vetäytymällä Koillismaan soiden ja pitkospuiden takaisiin piilopirtteihin.
Näitä perustelemattomia heittoja ei voi ymmärtää muutoin kuin osana Enqvistin aiemmissa kolumneissa tavaksi tullutta populisten tölvintää. Toisin kuin kolumnisti lukijoilleen uskottelee, tervejärkinen rajavalvonnan vaatijat eivät ole suinkaan mykistyneet neuvottomiksi kuten punavihreät, joille oman Unelmahallituksen päätös sulkea rajat tuottaa jatkuvaa henkistä epämukavuutta. Sitä paitsi on jokseenkin hirtehistä nähdä finanssikapitalismin piiskaama globaali kulutuskulttuuri normaalina elämämenona, johon pitää kriisin jälkeen taas palata ikään kuin mitään ei olisi opittu.
Paikallinen piirre koskee vain Suomea. Se on eräänlaisen sattuman seurausta, mutta edustaa myös kauan odotettua kvanttihyppyä. Pandemia on nostanut naiset kriisijohtajiksi. 
Naisvetoinen hallitus on joutunut valtaisaan koettelemukseen. Vastoin vanhojen jäärien ennakkoluuloja, he eivät ole pyörtyilleet tai purskahtaneet hysteeriseen itkuun. He ovat toimineet yhtä hyvin ja yhtä jämerästi kuin mikä tahansa mieshallitus. Luultavasti he ovat myös erehtyneet ja tehneet virheitä saman verran. Mutta yhtä kaikki heidän naiseutensa on ollut irrelevanttia.
Epäolennaista? Tuskin ainakaan Enqvistille, koska hän haluaa itsepintaisesti kiistää naisen biologisen, henkisen ja kulttuurihistoriallisen erilaisuuden pelkästään yhden nukkehallituksen perusteella. Politiikkaa kulissien takaa seuraavat tietävät nimittäin kertoa, että feministihallitus oli koronakriisin alkumetreillä täysin neuvoton, kunnes presidentti Sauli Niinistö ja Kepun varmaotteiset setämiehet saivat tilanteen selkeytettyä ja junan liikkeelle. Sen jälkeen kun liikkeelle on päästy, koronakriisijunaa on voinut ohjata kuka tahansa politiikan diletantti. Semminkin, kun epävarma hallitus on hankkinut verorahoja säästämättä itselleen ennen näkemättömän suuren lauman neuvonantajia

Eläköitynyt kosmologi käyttää kolumnissaan pandemiaa vain keppihevosena
, jonka avulla  eskatologisella tasa-arvoideologialla ratsastaminen luonnistuu hyvin:
Mutta uskon, että pandemian ansiosta olemme Suomessa todistamassa muutosta naisten yhteiskunnallisessa statuksessa, jonka nopeus oikeuttaa toteamukseni 1900-luvun päättymisestä. 
On mahdotonta kuvitella, että kun viruspöly viimein laskeutuu, voisimme palata entiseen. Aikoihin, jolloin naiset olivat hallituksessa koristeina ja pehmoasioiden kiintiöministereinä.
Mikäli liberaali järjestelmä ylipäätään selviytyy koronaviruksesta, sen silmäätekevien ensimmäisiä huolia ei ole pienen etuoikeutetun naisjoukon pääsy johtaville hallituspaikoille. Ainoastaan kolumnistin kaltaiset tosiuskovat nostavat sen jo nyt asialistan kärkeen. Älykkäiden ihmisten harhainen kuvitelma aina vain etenevästä edistyksesta jaksaa hämmästyttää, vaikka koko määritelmä on kyseenalainen. Vielä kummallisempaa on pitää edistyksenä eri ihmisryhmien jäsenten "oikeutta" saada huomattavat resurssit ja valtaoikeudet riippumatta siitä mikä on heidän panostuksensa ko. resurssien luomiseen. 

Voi olla, että Enqvistin hinku saada nuoret naiset johtopaikoille perustuu pelkkään kyyniseen laskelmointiin. Ei ole mikään salaisuus, että koko ikänsä YK-ideologiaa päähänsä takoneet konformistiset poliitikkonaiset ovat taipuvaisempia kuin miehet ajamaan globalistista maailmanvaltioutopiaa, pyhän tasa-arvon nimissä tietenkin.

Juttunsa loppupuolella kolumnisti samaistaa virheellisesti tieteen universaaliuden ja globalismin: 
Toinen kiintoisa piirre on globaali. Merkille pantavaa on nimittäin rationaalisuuden voimakas korostuminen kaikkialla. Ympäri maapalloa virusta vastaan hyökätään tieteen keinoin. Sen molekyylirakennetta kuvaava karvapallo on tuttu jokaiselle. 
Kun lokakuussa 1939 kansakunnan olemassaolo oli uhattuna, Paasikivi saateltiin Moskovan junaan virren ”Jumala ompi linnamme” tahdissa. Nyt kirkot ovat kiinni. Jopa Vatikaani on lukinnut ovensa. Pappien sijasta luotamme infektiolääkäreihin.
Uskokaa tai älkää, mutta vuonna 1939 epidemioissa luotettiin tieteeseen yhtä psljon kuin nyt. Sitä paitsi ihminen on aina käyttänyt järkeään, sademetsissäkin elävät alkuasukkaat ovat säilyneet hengissä näihin päiviin asti rationaalisuutensa ansiosta. Tosin samaa ei voi sanoa kulttuurista ja väestöllistä itsemurhaa tekevistä länsimaiden asukkaista. 

Lainaus antaa ymmärtää, että olisi vain tietynlaista rationaalisuutta, vaikka eri arvopäämääristä katsottuna järkevä ratkaisu ei noudata samaa rationaalisuuden mallia. Ilmeisesti Enqvist viittaa tässä vain tieteelliseen rationaalisuuteen, jossa maailman ilmiöitä selitetään kausaalisesti ja loogisesti. Sillä on toki oma paikkansa, mutta sen mekaaninen soveltaminen intohimoja täynnä olevaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin on ihmisen latistamista tahdottomaksi objektiksi, pelkäksi välineeksi, mutteriksi moitteettomasti raksuttavaan "rationaaliseen" koneistoon. Mikäli näin toimitaan kuten Enqvist tuossa näyttää toivovan, päädymme vain tieteellisen marxismin 2.0. versioon. 

Kulttuuria ja politiikkaa eivät pääasiassa määritä yksiulotteiset tieteen rationaalisuuden vaatimukset, vaan ne riippuvat enemmän inhimillisistä ihanteista, ajasta, paikasta ja olosuhteista. Puhtaasti tieteellisen rationaalisesti toimiva yhteiskunta olisi paikka, jossa ihminen ei todellakaan tuntisi olevansa kotonaan. Sellaista pakkopaitaa Enqvistin on kuitenkin meille sovittamassa.
Virren sanoin vainooja on nytkin kavala ja kauhea, kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Mutta tänään laulamme, että vain tiede hänet voittaa. Ja sen tiede tulee myös tekemään. Päinvastoin kuin vuonna 1939, edessämme on taistelu, jota emme tule häviämään.
Sokea luottamus tieteeseen on tuonut mukanaan myös ydinpommin, väestöräjähdyksen (kiitos lääketieteen), työpaikat hävittävän robotisaation ja metsien tehohakkuut. Joku voisi tässä kohtaa sanoa, että tiedettä on moneksi ja että kyse on vain siitä mihin sitä käytetään. Joka tapauksessa kolumnisti on sitä mieltä, että tiede on aina hyväksi ja että sitä pitäisi käyttää poliittisessa päätöksenteossa. Tosin rationaalisuuden uskottavuus on koetuksella silloin kun sukupuolentutkimuksesta saatua "tieteellistä tietoa" käytetään yhteiskunnan ohjaamiseen.

tiistai 7. huhtikuuta 2020

SALALIITTOTEORIAT JA UUSNATSIT UHKAAVAT, JOTEN PAREMPI LUOTTAA VAIN VALTAMEDIAAN


Valtamedian julkaisemat perinpohjaisilta näyttävät jutut salaliittoteorioista ovat useimmiten osoitus epäilystä oman propagandan voimaan. Median vaikuttavuutta seurataan tarkkaan ja jos näyttää siltä, että joihinkin uutisiin suhtaudutaan perustellulla epäilyllä, yritetään tätä kritiikkiä mustamaalalta. Kyse on "edistyksellisten voimien" tavaramerkiksi tulleesta valheen projektiosta, joka tunnettiin hyvin jo Neuvostoliiton alkuvuosilta. Näiden valheiden koodisanoja ovat nykyään "valeuutiset", "infromaatiovaikuttaminen" ja "salaliittoteoria", joista viimeksi mainittu on järein keino kompromettoida vasta-argumentit. 

Virallisen selityksen mukaan  salaliittoteorioista ovat vastuussa lähes poikkeuksetta pahantahtoiset hämärätahot, äärioikeisto ja muut "demokratian vastaiset" veneen keikuttajat. Vastaavasti valtamedialla on vastaansanomattomasti aina puhtaat jauhot pussissa, sillä eihän sillä ole mitään intressiä vehkeillä tavallisia kansalaisia vastaan. Tässä hermeettisesti suljetussa tulkintamallissa todisteet valtamedian epärehellisyydestä on looginen mahdottomuus, joten syytösten esittäjän täytyy olla valeuutisten ja salaliittoteorioiden levittäjä.

On päivän selvää, että valtamedia jättää suurille massoille kertomatta osan maailman asioista. Tässä ei ole mitään ihmeteltävää saatika salaliittomaista, koska aika ja mediatila ei yksinkertaisesti riitä kaikkien seikkojen ja tulkintojen esille tuomiseen. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että hallitsevat läntiset "liberaalit" tiedotusvälineet jättävät systemaattisesti kertomatta tiettyjä asioita ja tulkitsevat eräitä ilmiöitä määrätyn agendan mukaisesti. 


Oma lukunsa on piilosensuuri, jota harjoittavat johtavat sosiaaliset mediat. Esimerkiksi Facebook harjoittaa systemaattisesti varjobannausta niitä sivustoja kohtaan, jotka kritsioivat globalismia. Myös Yle Watch on tällaisen kieron näkyvyyden eston kohteena.

Lähes koko maailmaa koskettanut koronvirusepidemia on jättänyt paljon avoimia kysymyksiä, joihin valtamedia ei ole syystä tai toisesta halunnut antaa kunnollisia vastauksia. Johtavat tiedotusvälineet  ovat kavahtaneet tätä tervettä epäilyä ja tiedonjanoa, jonka vuoksi ne ovat ryhtyneet vastahyökkäykseen raivatakseen massojen mielistä tilaa "viralliselle totuudelle" (Pravda). Suomessa tätä häikäilemättömän yksisuuntaista informaatisotaa käy Yle pitkässä agendauutisessaan Kaiken takana ovat taas liskoihmiset – Miksi korona kiehtoo salaliittoteoreetikoita ja miksi villeimpiinkin salaliittoihin uskotaan? 

Jutun retorinen arsenaali nojaa pitälti salaliitoista tehtyihin argumentatiivisiin olkiukkoihin, jotka on helppo kumota. Näiden marginaalisten hörhöteorioiden esiin tuomisen tarkoitus on tietenkin langettaa varjo myös niille empiirisiin todisteisiin perustuville kysymyksille, joista media ei halua keskustella:
Paljon vaikeampi on sanoa, mistä ja miten liikkeelle lähtivät ensimmäiset koronavirusta koskevat salaliittoteoriat. 
Niitä on viime kuukausien aikana riittänyt: Korona luotiin laboratoriossa. Korona saapui maahan meteoriitin mukana. Korona on Kiinan tai Yhdysvaltain viranomaisten tai armeijan luoma biologinen ase. Kaiken takana on suursijoittaja George Soros, liskot ja maailmanlaajuinen juutalaisten salaliitto. Simpsonit ennustivat koronan.
Median varpaille astumisesta kertoo myös ärtymys pörssispekulantti George Sorosin arvostelusta. Globalististen päämääriensä ansiosta valtamedia on aina puolustanut raivoisasti vasemmiston lemmikkinä tunnettua suursijoittaja Sorosia, eikä jutun kirjoittaja Teija Siltamäki tee tässä ammattikuntansa puolesta poikkeusta. Juutalaistaustaisen Sorosin rinnastaminen liskoihmisiin on tietenkin yritys tehdä naurunalaiseksi häntä vastaan esitetty kritiikki. Kieltämättä nokkela strategia, mutta sillä ei tehdä tyhjiksi jopa suuren yleisön tuntemia Sorosin projekteja, joissa on edistetty mm. laitonta maahanmuuttoa, kansanäänestysten kumoamista ja ihmisoikeustuomareiden puolueellisuutta.

Vakuuttavuuttaan lisätäkseen juttua varten on haastateltu salaliittoihin perehtynyttä Helsingin yliopiston tutkijatohtori Niko Pyrhöstä, joka mm. kommentoi kolmea koronvirukseen liittyvää salaliittoteoriaa. Niiden kumoamiseksi ei olisi tarvittu tutkijatohtoria, sillä normaalijärkiselle lukijalle ne näyttävät jo päältä päin katsoen hullunkuriselta ja epäloogiselta aprikoinnilta. Hörhöteorioiden esittelemisen motiivina näyttää olevan halu saada ne yhdistettyä todellisiin kehityssuuntiin, joidenka ilmenemisen valtaapitävät haluavat kieltää olevan olemassa:
Niinpä maahanmuuton vastustajat ovat Suomessakin spekuloineet, onko korona levinnyt Suomeen pakolaisten mukana, vai käytetäänkö koronaa "väestönvaihdon" kätkemiseen. (Väestönvaihto on salaliittoteoria, jonka mukaan maan alkuperäinen väestö pyritään syystä tai toisesta korvaamaan maahanmuuttajilla.)
Toisin kuin tuossa väitetään väestönvaihto ei ole salaliittoteoria, vaan tilastollisesti todistettu tosiasia: alkuperäisten eurooppalaisten määrä vähenee ja maahan päästettyen rotumuukalaisten määrä lisääntyy. Koska muutos ei tapahdu silmänräpäyksessä vaan vuosien kuluessa, hallitseva luokka pitää puhetta väestönvaihdosta "salaliittoteoriana". Siitäkin huolimatta, että muutos on kiistattomasti kiihtyvä ja saatu aikaan tietoisilla poliittisilla päätöksillä kirkkaassa päivänvalossa. Väestönvaihdosta kirjoittaessaan toimittaja lyö lisää löylyä pitämällä sisäministeri Maria Ohisalon maahantulokieltoon liittyvien erivapauksien kriitiikkiä "salaliittona":
Nyt leviävä teoria perustuu siihen, että vaikka Suomi sulki rajansa 19. maaliskuuta, turvapaikanhakijoilla on edelleen oikeus hakea turvapaikkaa. Se pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin. Rajavartiolain mukaan rajanylityspaikan väliaikainen sulkeminen ei saa estää oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.
Rajojen sulkeminen tavallisilta EU-kansaisilta toisin kuin Euroopan ulkopuolelta tulevilta laittomilta turvapaikan hakijoilta ei ole salaliittoteoria vaan tosiasia. Rajavartiolaitos saa tarkemmat ohjeistuksensa sisäministeriöltä, joka taas rikkoo tietoisesti Schengen-sopimusta kuten se teki vuonna 2015. Sopimuksen mukaan "kansainvälisen suojelun" tarpeessa olevan pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon on ensimmäisenä saapunut. Täältä turvapaikkaa hakevat ovat tulleet jo kymmenen turvallisen EU-maan kautta, joten Suomen velvollisuutena pitäisi olla turvapaikanhakijan palauttaminen Ruotsiin. Sitä paitsi toimittajien ja sisäministerin kailottamat "kansainväliset sopimukset" ovat juridisesti vain sopimuksia, eikä niillä ole siksi suveneerien valtioiden määräämien lakien voimaa. 

Artikkeli lienee suunnattu keskivertolukijalle, joka ei välttämättä osaa erottaa perusteltua yhteiskuntakritiikkiä salaliittoteoriasta. Esimerkiksi juttuun on ympätty mukaan pieni tietopaketti käsitteestä Deep State (Syvä valtio), joka esitetään pelkästään salaliittomaisessa valossa:
Suosituimpia salaliittoja: Deepstate eli niin sanottu syvävaltio on etenkin Yhdysvalloissa suosittu teoria, jonka mukaan todellista valtaa yhteiskunnissa eivät käytä niiden viralliset johtajat, vaan hallinnon sisällä olevat salaiset toimijat.
Syvän valtion olkiukkoversiossa se näyttää harhaiselta salaliittoteorialta, varsinkin jos siinä puhutaan "salaisista toimijoista". Tosiasiassa se on esimerkiksi Yhdysvalloissa osa valtavirran puheenpartta, jossa sillä ei suinkaan viitata "salaisiin toimijoihin", vaan vallankäyttäjiin, jolla ei ole äänestäjien antamaa valtakirjaa. Puhe Syvästä valtiosta ei merkitsekään salaliittoteoriaa, vaan "edistyksellisten" varjeleman tabun paljastamista. Konservatiivinen Conservapedia, vastavoimana Wikipedian vallanneille päivystäville vasemmistoaktivisteille, täsmentää mikä on Deep State:
Syvä valtio (jota kutsutaan joskus "pysyväksi valtioksi" tai varjohallitukseksi) on termi, jota käytetään kuvaamaan byrokraatteja ja muita vaikuttaja, joita ei ole valittu vaaleilla, mutta jotka tosiasiassa kontrolloivat hallitusta ja sen politiikkaa. Tässä varjohallituksessa julkishallinnon virastojen ja asevoimien byrokraatit sekä tietyt liittolaiset varsinaisten virastojen ulkopuolelta (kuten valtamedia, poliittiset puolueet, lobbaajat, konsulttiyhtiöt ja suuryritykset) ovat mukana määrittelemässä, hallitsemassa ja manipuloimassa hallituksen politiikkaa. Nämä henkilöt kannattavat yleensä liberaalia ja globalistista maailmankuvaa. Syvä valtio on yhtä kuin hallinnollinen valta.
Kokonaisuudessaan Ylen kirjoitus noudattaa monessa suhteessa vanhaa valtamedian työstämää kaavaa salaliittoteorioiden luonteesta ja kannattajista. Esimerkiksi haastateltu asiantuntija samaistaa epäsuorasti tietämättömyyden ja poliittisen konservatismin, mutta ei hiisku sanallakaan hallusinaatiovasemmiston salaliittoteorioista. Ehkä siksi, että kulttuurin ja median saralla hegemoniseen asemaan marssineiden jälkimarxilaisten teoriat ovat valtavalla mediarummutuksella saaneet totuuden aseman kuten feministien alkuunpanema salaliittoteoria "hallitsevasta patriarkaatista".


                                                        ****************************


Salaliittoihin liittyy myös Ylen viime viikolla julkaistu 7-päivää tasoinen "katso myös kuvat" -kauhistelujuttu Uusnatsit innostuivat pandemiasta – "Tämä voi olla juuri sitä, mitä olemme toivoneet". Sepustuksen tarkoitus on tietenkin pelotella turvakypärästään kiinni pitäviä normikansalaisia, tuulipukukansaa, demarileläkeläisiä ja vasemmistohumanisteja, jotta nämä tarrautuisivat entistä päättäväisemmin Isosisko-valtion helmoihin. 

Juttua lukiessa tulee ensimmäisenä mieleen, että miksi ihmeessä lukijan pitäisi tietää mitä juuri uusnatsit pohtivat ja toivovat koronaviruksesta. Miksei samanlaista katsausta tehdä vaikka lestadiolaisista, transhumanisteista tai äärivasemmistolaisista? Kai heilläkin on toiveita siitä, miten tunnoton virus voisi ajaa heistä riippumatta heidän asiaansa.

Asia on yksinkertainen: uusnatsit ovat sopiva mörkö ja tekosyy nykyjärjestelmälle olla tekemättä kriittistä arviota itsestään –
 Ylen juttu on siis Hilter-kortin päivitys tämän päivän "mitä jos" -versioksi. 

Asiantuntijaksi juttuun oli valittu äärioikeistoa päivystävä dosentti Tommi KotonenJyväskylän yliopiston äärioikeistotutkija yltyy varsinaiseksi hyönteistieteilijäksi vyöryttämälle lukijan silmille juutalaisten painostusjärjestö ADL:n listaamia piskuisia natsikerhoja, joilla itsellään ei ole mitään poliittista merkitystä. Huvittavana yksityiskohtana on Kotosen jo aiemmin havaittu pakkomielle amerikkalaiseen Atomwaffen-ryhmään, joka on koostunut enimmäkseen toisiaan surmanneista teineistä. Poliittisessa pelissä tällaisilla porukoilla on toki funktionsa yleisenä sylkykuppina varsinkin valtamedian kriisiajan massapropagandassa:
Yksi merkittävimmistä ryhmistä on Yhdysvalloissa perustettu Atomwaffen Division (suom. Atomisodan divisioona), joka on sittemmin levinnyt moneen Euroopan maahan. Sen innoittamana on syntynyt muita ryhmiä, joilla on samankaltaisia mahtipontisia nimiä, kuten Sonnenkrieg Division ja Feuerkrieg Division. (Aurinkosodan ja Tulisodan divisioona).
Jutun kirjoittaneen toimittaja Yrjö Kokkosen ja tutkija Tommi Kotosen kannalta erityisen noloa on se, että Viron sisäisen turvallisuuden viranomainen KAPO kertoo Feuerkrieg Divisionin takana olevan ainoastaan 13-vuotias somessa vaikuttava koulupoika. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt (valkoisia) äärioikeistojärjestöjä omavaltaisesti valvovaa juutalaisten etujärjestö Anti-Defamation Leagueta (ADL) pitämästä nörttipojan Feurkrieg Divisionia ertyisen vaarallisena valkoista "ylivaltaa" ajavana "järjestönä".

ADL:n ja Ylen vaaralliseksi listaama Feuerkrieg
Division koostuu vain yhdestä 13-vuotiaasta pojasta.

Moraalipaniikkia lietsovasta Yle-uutisesta huolimatta uuskansallissosialisteista ei löydy juuri mitään konkreettista uhkaa. Punaporvarin unen häirinnästä kerrotaan vieläpä konditionaalissa:
Edistäminen tapahtuisi sylkemällä kasvoihin poliiseja tai vähemmistöjen edustajia, ja näin levittämällä tautia haluttuihin kohderyhmiin. Keskusteluissa on myös esitetty, että sairastuneet käyvät sylkemässä synagogien ovenkahvoihin, kertoo Yahoo News.
Edellinen sitaatti on sikäli osuva, että se on täsmällinen kuvaus siitä mitä äärivasemmistolaiset ovat puuhailleet Suomessa koronakriiisin aikana. Suomen Uutiset kertoi reilu kuukausi sitten uutisessaan Äärivasemmiston tukikohdasta esitetään korona-viruksen tahallista levittämistä poliisiasemille ja syyttäjävirastoihin, että Takku.netin anarkokommunistit aikoivat edistää työtävieroksuvan luokan vallankumousta koronaviruksella.

Pääasiassa feministisistä yliopisto-opiskelijoista koostuva "anti"-fasistinen Varisverkosto innostui Ylen uusnatsijutusta siinä määrin, että kirjoitti siitä punalasiensa läpi tulkitun version, joka ei ole muuta kuin projektio äärvasemmiston omista julkituoduista vallankumousfantasioista. Tämä on sitäkin räikeämpää kun ottaa huomioon kirjoituksen jeesustelevan asenteen väkivaltaan. Pata kattilaa soimaa, varsinkin, kun oma väkivalta on sitä parempaa ja "oikeutettua".

Puuhakerhon ideoiden loppumisesta kertoo paljon se, että syitä fasismista raakkumiseen täytyy tätänykyä etsiä valtamediasta. Muutoinhan verkoston nettisivut ovat rappeutuneet Rumba-lehden kommunistiseksi mukaelmaksi, jossa jaaritellaan juttu toisensa perään RAC-musiikkiskenen nazistisesta pahuudesta ja pyydetään lukijoita vanhaan kunnon Stasi-tyyliin ilmiantamaan työnantajille vääränlaisissa bändeissä soittavat työntekijät. Bändijutuista on vastannut yleensä punaripuloivaa grindcorea soittavan Rotten Sound -yhtyeen Keijo Niinimaa. Tätä täytyy vain ihmetellä, kyseessä on sentään jo aikuinen mies.

Punk in Finlandin skeneveteraani ei ehkä ole Varis-jutun 
Koronakriisi: Uusnatsit tavoittelevat “yhteiskunnan luhistumista”, USA:ssa estetty pommi-isku sairaalaan kirjoittaja, vaikka se kävisikin hyvin tekopyhyyden harjoitelmaksi. Kirjoitus on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka kapinallisena esiintyvä äärivasemmisto ei ole muuta kuin kaksilla rattailla ajava järjestelmän vahtikoira, joka valvoo että myös valtiovalta noudattaa Helsingin Sanomien pääkirjoitusten linjaa. Varisten omat julkilausumat koronaviruksesta eivät muutenkaan eroa valtamedian EU-federalismista:
Esimerkiksi pakolaisleirit Kreikassa, joissa edes perushygieniaa ei voida välttävästi tarjota tuhansille ihmisille, on evakuoitava ja purettava välittömästi, ja niiden asukkaat saatettava terveydenhuollon ja asumisen piiriin. Jos Kreikan pakolaisleirien 40 000 henkilöä jaettaisiin kaikkien EU-maiden kesken, minkään yksittäisen maan osuus ei olisi suuri.
Varisverkoston natsivuodatuksessa moralisointi kansallissosialistien mahdollisesta väkivallasta on viety tappiin asti, mikä on vähän hassua nimettömältä ryhmältä, jonka sisäsiittoisessa piirissä on julistettu kaikenlaista terrorifantasiaa. Vaikka kehoitus levittää koronavirusta viranomaisiin tulkikin nimellisesti Takku.netistä, voi agitaattori kuulua Varisverkostoon, sillä äärivasemmistossa "jäsenyydet" ovat monesti päällekkäisiä.


                                                        ****************************


Yle TV1, maanantai 6.4.2020 klo 20.00. MOT: Ilmastoepäilyn kylväjät

Ilmastonmuutoksesta on tullut oikeistopopulistien lempivihollinen. MOT kertoo, mistä ilmastonmuutosta epäilevä liike on saanut alkunsa ja miten se vaikuttaa Suomessa. HD ohjelmatekstitys (suomi) 29 min- Linkki ohjelmaan.


Saatinpa taas vieritettyä yksi synti oikeistopopulistien harteille. Ohjelman asetelmana oli julistaa epäillyt kerettiläiset heti syyllisiksi, jonka jälkeen sopivasti leikatut haastattelut antoivat syytekirjelmälle vain todisteet. 

Tämän tyyppiseen tendenssijournalismiin kuuluu antaa puheenvuoro myös katumuksen tekijälle so. takinkääntäjälle. Ohjelmasta riippuen kyseessä on joko entinen rasisti tai natsi, tällä kertaa pyhää ilmastonmuutosta puolusti entinen ilmastodenialisti.

Sosialismin osuus ilmastoideologian taustalla kiistettiin tietenkin salaliittoteoriana, mutta se ei näyttänyt kovin uskottavalta kun yksi haastatelluista oli pitkän linjan vihreä ex-taistolainen Satu Hassi. Hänen unelmansa globaalisosialismista ei onnistunut SKP:n avulla, mutta "vihreiden" riveissä siihen näyttää olevan valitettavasti paljon paremmat mahdollisuudet.