VALTAKUNNANVAINOOJA RAIJA TOIVIAINEN RAIVOSTUI KUN LAILLISTEN HAKARISTIEN KÄYTTÖÄ EI TUOMITTU

Valtamedia on alusta lähtien asettunut valtakunnasyyttäjä Raija Toiviaisen mielipidevainojen puolelle tavallista kansaa ja maalaisjärkeä vastaan. Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät tietenkään kutsu Toiviaisen äkkiväärää poliittista kampanjointia mielipidevainoksi, vaan ne käyttävät siitä valheellista eli poliittisesti korrektia sanaparia "vihapuheen suitsiminen". 

Jo pidemmän aikaa on ollut selvää, että Toiviainen on pelkkä poliittis-taloudellisen eliitin operatiivi jakaessaan stalinistis-kafkamaisia syytteitään kiusallisille totuuspuhujille. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivaiselle on tullut kiire tärvellä lopullisesti suomalainen oikeuslaitos kulttuurimarxilaisella globalismillaan. Viime aikoina hän on tullut tunnetuksi maanisen sitkeästä kansanedustaja Päivi Räsäsen vainomisesta tämän lainattua Raamattua arvioidessaan homojen perverssiä sukupuolikäyttäytymistä. Tyypillistä Toivaiselle on, että vaikka poliisitutkinta ei osoittanut lain mukaan tapahtuneen mitään rikosta, hän haluaa silti Räsäsen pään pölkylle. 

Suomalaisvihamielista pseudoeliittiä palveleva valtakunnansyyttäjä etsii jatkuvasti uusia vihan kohteita ja viimeksi sellainen on löytynyt Traditionalistisesta verkkolehti Sarastuksesta, joka julkaisi aiemmin Veriyhteys-blogissa ilmestyneen Ilkka Auran ja Hannes Possanderin poliittisen analyysin Miten etninen puhdistus toteutetaan? Syy, miksi tutkintapyyntö kirjoituksesta napsahti Sarastukselle eikä sen ensimmäisenä julkaiseelle Veriyhteys-blogille lienee käytännöllinen: Sarastuksella on nimetty ja tunnettu päätoimittaja Timo Hännikäinen.

Helsingin Sanomat kertoi asiasta tuoreeltaan tahallisesti väärinymmärtämässä uutisessaan Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukko­tuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta. Jokainen tuon esseen lukenut käsittää välittömästi, ettei teksti suinkaan "fantasioi joukkotuhoamisella", vaan kertoo kuivakkaan analyyttisesti mahdollisesta tulevaisuudenäkymästä, jossa katkeamattoman maahanmuuttoinvaasion seurauksena muukalaismassojen ja kantaväestön välille syntyy sisällissota. Aiheesta on kirjoitettu muuallakin, tuoreimpana esimerkkinä edesmenneen ranskalaisen intellektuelli Guillaume Fayen viimeiseksi jäänyt teos Ethnic Apocalypse - The Coming European Civil War (2019).

Hämmästyttävintä Helsingin Sanomien lyhyessa jutussa oli se, kuinka totaalisesti se onnistuu politisoimaan uutisen palvelemaan omaa agendaansa. Sarastuksen päätoimittaja lähettikin pikaisesti vastineen, jota johtava vastuullinen media ei tietenkään voinut pelkuruuttaan julkaista. Tästä sekä tutkintapyynnöstä Hännikäinen kirjoitti Sarastukseen uhmakkaan jutun Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka. 

Päätoimittaja Hännikäisen saama syyte valtakunnansyyttäjältä noudattaa samaa kaavaa kuin kansanedustaja Räsäsen kohdalla: myös Sarastuksen teksti on tutkittu aiemmin, eikä se poliisin päätöksen mukaan ylitä syytekynnystä. Toiviainen taustajoukkoineen haluaa selvästi astua Suomen lain yli ja määrätä tilalle oman sateenkaari-mielivaltansa. 

Tämä mentaliteetti näkyy myös tämänpäiväisessä Ylen uutisessa Oikeus vapautti hakaristilippuja kantaneet syytteistä – pelkkä lippujen kantaminen ei ollut kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asenteellisessa agendauutisessa ei kuultu tietenkään ainuttakaan päätöstä puolustavaa asiantuntijaa, vaan ääneen päästettiin oikeuden irivikuvina tunnetut kansanviholliset, vasemmalle politisoitunutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista ja pahamaineista Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotiota.

Suomen laki on yksiselitteinen hakaristin suhteen: sitä ei ole laissa erikseen kielletty. Silti Toiviainen on lähtenyt sotaan tuulimyllyjä vastaan nostaessaan syytteen viittä miestä vastaan, jotka kantoivat hakaristilippuja Kohti vapautta -mielenosoituskulkueessa 6. joulukuuta 2018. Uutisessa mainitaan sentään kitkerästi Helsingin käräjäoikeuden lakiin perustuvan päätöksen perusteita:

Pelkkä hakaristilippujen kantaminen ei kuitenkaan täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jonkin ihmisryhmän uhkaamista, panettelemista tai solvaamista esimerkiksi rodun tai uskonnon perusteella.

Uutisessa välittyy silmiinpistävästi poliittinen nomenklatuuran valikoiva moralismi symbolien suhteen. Hakaristi tuomitaan historiallisiin syihin vedoten, mutta samaa ei tehdä punatähden, daavidin tähden, puolikuun ja ristin kohdalla. Menneiden sukupolvien lainsäätäjät ovatkin olleet viisaita ymmärtäessään millaiseen moraaliseen hetteikköön joudutaan, jos vain yksi tunnus kielletään. Jopa Yle uutisten on tunnustettava hakaristin julkisen käytön laillisuus Suomessa:

Hakaristilippua ei Suomessa ole kielletty. Oikeus ottaa nyt Suomessa ensimmäistä kertaa kantaa natsilipun käyttöön rikoslain perusteella. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen kertoo Ylelle hakevansa valituslupaa.

Valtasyyttäjän into jatkaa juttua hovioikeuteen asti ei tullut kenellekään yllätyksenä. Vastaavasti punaisen yliopiston professori Nuotion vihjailut ja toiveet hakaristin kieltämiseksi ovat niin ikään odotettuja tämänkaltaisessa manipuloivassa mielipideuutisessa. Nuotio laskee toiveensa sille, että suomalaiset päättäjät yhdenmukastaisivat tässäkin lakinsa ylikansallisen Euroopan Unionin kanssa. 

Professorinvirasta on vaikea heittää pois edes kelvotonta politikoijaa. Valtakunnansyyttäjää voidaan sen sijaan savustaa ulos virastaan, mikäli väärinkäytökset ova ilmeiset. Edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen erotettiin virastaan nimenomaan korruptiotuomion vuoksi. Hänen tilalleen tullut Raija Toiviainen ei ole syyllistynyt taloudelliseen hyötyyn liittyviin rikoksiin, vaan hänen rikoksensa löytyvät politisoituneesta viranhoidosta. 

Jo vuosia Toivaisen toimintaa on arvosteltu karvalakkikansan keskuudessa, mutta vasta aivan hiljattain hänen toimintansa on saanut vauhtia myös laillisuuspiireissä. Iltalehden uutinen Varatuomari kanteli syyttäjistä Päivi Räsäsen tapauksessa: ”Ei ole laillista ottaa yhtä henkilöä varoittavaksi esimerkiksi” on ensimmäinen signaali siitä, ettei valtakunnansyyttäjäkään ole koskematon. 

Valtakunnasyyttäjän ideologisesti värittynyt syytetehtailu sai osansa myös kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) paljon kommentoidusta kirjoituksessa Mielipidevainot voivat hyvin Suomessa, jossa hän kutsuu Toiviaista "valtakunnanvainoojaksi". Olisiko Toivaisen uran lopun alkua se, että vaihtoehtoräppäri Sotasetä julkaisi Helsingin käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen kunniaksi verkossa kappaleen "Valtakunnansyyttäjä".

LÄNSI EI HALLITSE LIBERAALEILLA ARVOILLAAN EDES OMIA MAITAAN SAATI AFGANISTANIA

Viime päivien uutistarjonta on täyttynyt Afganistanin ja sen pääkaupunki Kabulin antautumisesta islamistisen Taliban-liikkeen taistelijoille. Pelkästään Yle on tehnyt vajaan viikon aikoina Afganistanista kymmeniä uutisjuttuja ja analyysejä. Voidaan kysyä, miksi jonkun takapajuisen maan päätyminen takaisin alkuperäisasukkaiden haltuun kiinnostaa suunnattomasti länsimaita. Syyt ovat ilmeiset, mutta pääsyy lienee ideologinen: Yhdysvaltojen johdolla länsi ei onnistunut tälläkään kertaa käännyttämään islamilaista kehitysmaata "demokratian" ja "ihmisoikeuksin" käärepaperiin käärittyhin materialistisiin arvoihin. Tämän pettymyksen tunnustaa myös presidentti Sauli Niinistö Ylen uutisessa Presidentti Niinistö kommentoi Afganistanin tilannetta Ylelle: Länsimaat eivät onnistuneet tavoitteissaan.

Yhdysvaltojen sionistis-globalistinen ristiretki Afganistaniin on maan yksi monista viime vuosina epäonnistuneista imperialistisista projekteista. Vietnamin sodan tapaan Yhdysvaltojen ja länsimaiden perääntymisen taustalla on omien arvojen heikkous, joiden puolesta ei olla valmiita vuodattamaan omaa verta, vaikka rahaa niihin onkin palanut ruhtinaallisesti, pelkästään Afganistaniin sotakalustoon kului vaatimattomat 84 miljardia dollaria. 

Pelkkä raha ja materiaalinen ylivoima ei takaa sodassa vielä voittoa, mutta vielä vähemmän lännen palkkasotilaita innoittavat median rummuttamat imelät iskusanat "demokratia" ja "Ihmisoikeudet". Tosipaikan tullen niiden puolesta tuskin on valmis kuolemaan yksikään palkkasotilas saati keskivertokansalainen. Tarvitaan jotain konkreettisempaa, oma kansa ja maaperä, ja niitä ei tunnetusti löydy toiselta puolelta maailmaa. 

Sen sijaan Yhdysvaltojen liberalistiseen lähetystehtävään uskova poliittinen johto on kuvitellut ylimielisesti liberaalidemokratian olevan historiallinen vääjäämättömyys samalla tavalla kuin marxilaiset luottivat kommunismin voittoon vielä vähän aikaa sitten. Valtamedian paniikkireaktioista voi päätellä, että tämä usko on kokenut nyt kovan kolauksen. Eräät asiantuntijat ovat heitelleet ilmoille jo ennustuksia, joissa Afaganistanista vetäytymistä pidetään samanlaisena murentavana painolastina kuin Neuvostoliiton tappiota samassa maassa vuonna 1989. Vain kaksi vuotta myöhemmin koko Neuvostoliitto luhistui erillisiksi kansallisvaltioksi. 

Viime päivien uutiset kertovat koruttomasti, etteivät lännen "arvot" sisällä sellaista sisäistä voimaa, jolla voitaisiin tehdä invaasioita ja alistaa kansat oman ideologian kannattajiksi. Harhaisilla universalistisilla arvoillaan länsimaat pysyvät tuskin itsekään kauan pystyssä, saati että ne muualle vietyinä saisivat kestävää jalansijaa kulttuureissa, joiden vuosituhantiset perustat ovat aivan toisenlaiset. 

Kansoistaan vieraantuneelle lännen poliittis-taloudellisen eliitille näyttää olevan mahdotonta tunnustaa itselleen, ettei rajattomiin markkinoihin perustuva liberaalidemokraattinen valtioapparaatti ole se malli, jonka koko maailma ottaa syleillen vastaan. Jussi Halla-aho kirjoitti viimeisimmässä facebook-päivityksessään aivan oikein, että  "Takapajuiset maat eivät yleensä ole takapajuisia siksi, että niissä on takapajuinen hallinto, vaan siksi, että niissä on takapajuisesti ajatteleva enemmistö." Tämä selittää myös talibanien nopean etenimisen kohti pääkaupunki Kabulia ja sen lähes veretöntä valtaamista. Ilman kansan enemmistön tukea islamistien menestystä ei voitaisi selittää, vaikka juuri tämän läntisen maailman poliitikot haluavat itsepintaisesti kiistää. Rikkoohan se kehitysoptimisten illuusion, jossa tietyllä koulutuksella ja ja sivistyksellä kaikki kansakunnat muuttuvat pikapuolin liberaaleiksi "demokratioiksi." Tyypillisen esimerkin tällaisesta itsepetoksesta tarjoaa vihreiden Ville Niinistö, joka uskottelee Facebookin päivityksessä itselleen ja muille Afganistanin enemmistön tukevan läntisiä homoarvoja:

Afganistanin paljon kärsinyt kansa ansaitsee parempaa kuin joutua Talibanin käsiin. Vaikka Ghanin hallitus ja USAn pönkittämä hallinto oli korruptoitunut eikä kyennyt puolustamaan kansalaisiaan, ei enemmistö afganistanilaisista tue Talibania.

Ville Niinistön ja muiden liberaalien virheenä on ylenkatse, joka perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää kulttuurien syvärakenteita ja vuosituhantisia traditioita. Läntinen poliittinen eliittimme menee jo heti alussa harhaan katsoessaan poliitisia muutoksia pisimmillään 3-5 vuoden ajanjaksolla, kun taas kärsivälliset muslimit tarkastelevat maailmaa satojen ja tuhansien vuosien tähtäimellä. He jaksavat odottaa toisin kuin pikavoittoja odottava kärsimätön Yhdysvallat liittolaisineen. On selvää, että pitkittyneessä konfliktissa voitolle pääsee ennen pitkää se, jolla on metafyysinen usko asiaansa ja ikuisuuteen ulottuva aikaperspektiivi. Mikään teknologia ei voi murskasta kansaa, joka uskoo muuhun kuin individualistiseen oman nahan pelastamiseen, ellei vihollinen sitten tapa sitä viiimeiseen mieheen ja naiseen.

Pienen Suomen sotkeutuminen kulttuuri-imperialistiseen demokratian vientioperaatioon Afganistanissa paljastaa maamme olevan "sääntöpohjaisen" atlanttisen blokin tiukassa otteessa. Maatamme ei ole kuitenkaan sinne kaapattu, vaan petokselliset johtajamme, vuosikymmenien pysyvä hallitus, on meidät sinne keneltäkään lupaa kysymättä itse vienyt. Osaksi opportunismin, osaksi moraalisen naivismin vuoksi, poliitikkomme ovat halunneet Suomen olevan osa läntistä arvoyhteisöä, joka "kehittää" demokratiaa Afganistanissa. 

Suomen veronmaksajille tämä moraaliposeeraus on tullut tähän mennessä maksamaan ainakin 700 miljoonaa euroa, joka tosin voi jäädä vain alkumaksuksi kun afgaanipakolaiset alkavat rynniä maahamme humanitäärisen avun nimissä. Jo nyt ulkoministeri Pekka Haaviston on taannut 170 afgaanin Suomeen pääsyn vain sillä perusteella, että valtiomme on maksanut heille epämääräisenä ajanjaksona kovaa palkkaa Suomen lähetystön apuna. Ulkomaalaiskiimaiselle hallitukselle tämä on tietysti vain yksi tekosyy tyydyttää loppumatonta maahanmuuttajanälkää. Vaikka 170 rotumuukalaista on maailman ainoalle suomalaisten valtiolle vain yksi naula lisää sen geneettis-kulttuuriseen arkkuun, tämä on vasta alkua. Jo nyt uumoillaan valtavaa muukalaisvaasiota, josta antaa ikävä vihjeen Ylen uutinen Maahanmuuttovirasto valmistautuu Afganistanista tuleviin pakolaisiin – Pekka Nuutinen: "Mistä sitä tietää, vaikka ensimmäiset tulisivat jo tänään".

Poliitikot, joiden ainoa maahanmuuttopoliittinen motiivi on täyttää Suomi niin monella rotumuukalaisella kuin vain mahdollista, ovat taitavia esittämään tunteisiin vetoavia perusteita etnomasokistiselle pakkomielteelleen. Afgaanien kohdalla rajojen avaamista ja täällä luvatta olevien karkotuskieltoa perustellaan muslimimiesten tavasta kohdella huonosti naisia ja lapsia. Jostain mystisestä syystä sovinistiset afgaanimiehet muuttuvat nilkkiliberaalien silmissä huolenpitoa vaativiksi nälkiintyneiksi ressukoiksi kun he matkaavat tänne. Ei puhettakaan, että he mitä todennäköisimmin aiheuttavat samaa kärsimystä täällä kuin kotimaassaan. Tai että he ovat kansansa pettäneitä rintamakarkureita, jotka tilaisuuden tullen luikkivat länteen pakoon ilmaisten lihapatojen äärelle. 

Ikävä kyllä liberaalien tekopyhällä retoriikalla on rationaaliset perusteet, sillä siinä tunnustetaan rivien välistä, että länsi on kykenemätön tekemään islamilaisesta maasta länsimaista, mutta vaivihkaisen kansanvaihdon avulla suomalaisestakin yhteiskunnasta saadaan varmuudella islamilainen.

Itse aiheutettua afgaanien maahanmuutto-ongelmaa olisi tuskin päässyt edes syntymään, mikäli Suomi olisi ymmärtänyt pitää ruotsalaista moralismia kihelmöivät näppinsä erossa Afganistanista. Suomella kun ei ole mitään asiaa puuttua kaukaisten kehitysmaiden sisäisiin sotkuihin aivan samoin kuin niiden asukkailla ei ole oikeutta tulla elätettäväksi Suomeen. 

Jos poliittinen johtomme haluaisi oppia edes jotain kalliista Afganistanin paskareissusta, niin se olisi periaate, jossa jokaisella maalla on oikeus elää omalla tavallaan ilman muiden puuttumista niiden sisäisiin asioihin. Koska suurin osa afganeeista haluaa elää islamilaisella kivikaudella, olkoon se silloin heidän oikeutensa. Kovasti kailotetun kulttuurisen diversitieetin kannalta se voisi olla jopa myönteinen asia. Toisaalta Taliban-hallintoa voidaan pitää jopa edistyksellisenä, sillä kannattaahan se toimia, jotka ovat vallalla täälläkin: naaman peittämistä, patsaiden kaatamista ja lasten sukuelinten silpomista....

VALTAMEDIA MYHÄILEE TYYTYVÄISENÄ OLYMPIALAISTEN MUUTUTTUA VASEMMISTOLIBERAALIKSI MORAALIPOSEERAUKSEKSI

Modernien olympalaisten alkuperäinen  idea ja luonne muuttuivat lopullisesti 1980-luvulla jolloin ammattilaisurheilijoita alettiin päästää kisoihin mukaan. Tuolloin olympialaisissa alkoi myös nuorison erilaisten tredinlajien vyöry samalla kuin klassisia mutta vähän seurattuja tai "tylsiä" lajeja tiputettiin virallisesta ohjelmasta pois. Esimerkiksi juuri päättyneissä Tokion olympialaisissa kilpailtiin viimeistä kertaa perinteinen miesten 50 kilometrin kävely. Olympiakomitean bisnesmaakarit tiputivat tämä inhimillisen suorituskyvyn äärirajoillla käytävän täynnä dramatiikkaa olevan lajin pois, koska se ei ole heidän mielestään ilmeisesti tarpeeksi näyttävää. He kai kuivttelevat, että kaikki katsojat ovat lyhytjännitteisiä teinejä, joille kelpaavat vain skeittauksen kaltaiset lökäpöksylajit.

Ylipäätään nykyiset olympialaiset ovat menettäneet muun urheilutarjonnan vuoksi juhlavan statuksensa, eikä se erotu juuri mitenkään muusta 24/7 urheiluvirrasta. Lisäksi olympialaiset ovat itsessään muuttuuneet inflatoriseksi sillisalaatiksi. Lajeja on yksikertaisesti liikaa, jonka vuoksi katsoja ei voi keskittyä oikein mihinkään kunnolla. Joskus kuitenkin joku aitoa urheiluhenkeä sisältävä uusi laji ansaitsee paikkansa olympialaisissa. Tällä vuosituhannella se on ollut koskimelonta, joka on upeaa kamppailua luonnonvoimia eikä ihmistä vastaan.

On selvää, etteivät olympialaiset ole edustaneet eettisiä periaatteitaan sitten Moskovan kisojen 1980. Tosin tuolloin kisoja vaivasi 1970-luvulla syntynyt suurvaltojen väliset poliittiset boikotit, mutta itse urheilu oli vielä periaatteessa amatöörivetoista. Moskovan jälkeen olympiakomitean olisi pitänyt ymmärtää katsoa peliin, lopettaa kaupallinen sirkus ja palata alkuperäisiin arvoihin. Toisena moraalisesti kestävänä vaihtoehtona olisi ollut lopettaa nykymuotoiset ammattilaisolympialaiset kokonaan. Kaupallinen ajan henki vei kuitenkin voiton ja nyt olemme tilanteessa, jossa pöhöttyneistä olympialaisista on tullut itsensä irvikuva.

Tokion korona-ajan kisat tulevat jäämään olympiahistorian pohjakosketuksena, jota on vaikea alittaa. Ensinnäkin, ne ovat tähän mennessä kalleimmat kisat koskaan. Viimeistään nyt olympialaisten järjestäminen on mahdollista vain muutamille megakaupungeille, mikä tekee kisoista entistä suuruuden hullumman näytelmän.

Toiseksi, Tokion kisoissa sallittiin ensi kertaa urheilijoiden poliittiset mielenilmaukset. Toki vain heille, jotka noudattavat ajan uusvasemmistolaista woke-henkeä, josta kertoo Ylen uutinen Olympialaisissa on vastustettu rasismia EM-kisoistakin tutulla eleellä – Kansainvälinen olympiakomitea on muuttanut linjauksiaan toistuvasti. Mustien miesten aisankannattajuutta juhlistava alistuva polvistuminen sallitaan nyt virallisesti, eikä black power -nyrkin kohottamisestakaan tulisi enää seuraamuksia toisin kuin Meksikon kisoissa 1968. Kaikkea polittista mielenilmausta ei tietenkään sallittaisi. Voidaan vain kuvitella millaiseen mielipuoliseen moralistiseen hysteriaan valtamedia tempautuisi, mikäli valkoinen urheilja tekisi palkintopallilla roomalaisen voiton tervehdyksen.  

Kolmanneksi, länsimaiden imperalistinen tasa-arvouskonto sai näissä kisoissa tähän mennessä irvokkaimman kruununsa kun transsukupuolisten miesten sallitiin osallistua ensi kertaa naisten lajeihin. Ylen uutisessa Sukupuoltaan korjannut uusiseelantilainen Laurel Hubbard teki olympiahistoriaa – jäi kuitenkin ilman tulosta naisten tempauksessa naista syrjivää problematiikkaa ei käsitelty lainkaan, vaan sukupuolensa silvonneiden ("korjanneiden") kummajaisten opportunistinen marssi naisten lajeihin nähdään normaalina edistysaskeleena kohti lopullista tasa-arvoparasiitia. 

Sen sijaan yhden totuuden Suomen ulkopuolella "entisten" miesten osallistuminen naisten lajeihin on herättänyt tervejärkismpien feministien keskuudessa julkista vastustusta. Toisaalta naissukupuolen biologiaa puolustavilla feminsteilläkään ei ole mitään syytä närkästyä tilanteesta, sillä he ovat itse ajaneet täysillä pakkomielteistä tasa-arvoilveilyjä, joten nauttikoot nyt sen loogisesta lopputuloksesta.

Viihdeähkyn kyllästämä suuri yleisö jaksoi vahdata puolisimällä dopingilla pumpattujen ammattiurheilijoiden sirkusnäytöstä juuri sen pari viikkoa, jonka jälkeen se siirtyy seuraamaan jotain muuta spektaakkelia. Mitään suurta muistoa Tokion olympialaiset eivät jätä kansakuntien muistiin, vaan kisat ovat vain yksi osa jatkuvaa yhdentekevää viihdevirtaa. 

 

JOKAVUOTISESTA ROKOTERULETISTA JA KONTROLLIHAKUISESTA ROKOTEPASSISTA UUSI NORMAALI

Eikö pitkään toivotun rokotteen pitänyt ennalta ehkäistä koronaviruksen tartuntaa, sairastumista ja leviämistä? Eipä näytä siltä, joten olemme luultavasti suuren valheen äärellä. Toisin sanoen miten on mahdollista, että vaikka suuri osa kansalaisista on pelottelulla ja valtavalla suostuttelukampanjalla saatu Suomessakin rokotettua, tauti leviää samalla intensiteetillä ja tartuntamäärillä kuin vuosi sitten, jolloin rokotetta ei ollut? Montako rokotusta kansalaiset ovat vielä valmiita ottamaan siinä uskossa, että sen seuraavan piikin jälkeen asiat palautuvat sellaisiksi jollaiset ne olivat ennen koronaa? 

On melko selvää, että ihmiset joutuvat jatkossa ottamaan vuodesta toiseen uusia koronamuunnosrokotteita, joilla ei kuitenkaan saada tukahdutettua viruksen leviämistä. Toisaalta: miksi ylipäätään pitäisi päästä viruksesta eroon, koska se on jo nyt osoittautunut valtavan hyödylliseksi välineeksi teknotyranneille ja globalistisen talouseliitin tavoitteille matkalla kohti kapitalismin resetointia.

Hysteerisen rokoterulianssin ulottamisen koko väestöön voisi vielä jotenkin ymmärtää, mikäli koronapandemia olisi suurelle osalle väestöä kuolemanvaaraksi. Kuitenkin virallinen lääketiede myöntää viruksen olevan harmiton lapsille ja nuorille, mutta silti sivuvaiktuksiltaan kyseenalaista rokotetta ollaan pakottamassa heillekin. Monet nuoret "sairastavat" taudin oireettomana ja nekin jotka saavat oireita, eivät joudu koskaan sairaalahoitoon. Tehohoidossa on tällä hetkellä koko Suomessa vain toistakymmentä vanhusta ja edellisestä tautiin kuolleesta alkaa olla jo kuukausi aikaa, mutta koronarajoituksiin ja koveneviin roketevaatimuksiin näillä tosiasioilla ei tunnu olevan vaikutusta. 

Väestön suuresta rokotekatteesta huolimatta tämä ei riitä Euroopan globalistiselle talouselämälle ja sen talustusnuorassa oleville "kansallisille" pysyville hallituksille. Monessa Euroopan maassa on otettu viime aikoina pikavaudillla käyttöön rokotetepassit, vaikka ne rikkovat selvästi maiden perustuslaillista yhdenvertaisuutta. Koska EU:n talutusnuorassa kulkevalle Suomen nukkehallitukselle on mahdotonta tehdä itsenäisiä päätöksiä, se on kärsimättömänä valmistelemassa Maailman talousfoorumin masinoiman rokotepassin käyttöönottoa. Asiasta kertoo Yle uutisessaan Koronapassin valmistelu alkaa, hallitus haluaa teatterit auki syksyllä – Hallitus päätti uusista ravintolarajoituksista ja nuorten rokottamisesta.

Ylen uutista lukiessa varmistuu, ettei länsimaita hallitse edustuksellinen demokratia, vaan pieni keskenään verkostoitunut globalistikapitalistien klikki, joka antaa ohjeet "eduskunnan luottamusta nauttivalle" hallitukselle. Suomessa talouselämän johto vaati jo huhtikuussa rokotepakkoa edellyttävän rokotepassien käyttöönottoa ja nyt halllitus näyttää toteuttavan tämän toiveen. Missä on RAF ja Punainen armeijakunta kun niitä kerrankin tarvittaisiin? Kenties pokakonttorin kassalla odottamassa uutta ilmaista lounasta kuten "hyvinvointivaltion" lahjomilla punaradikaaleilla on nykyään tapana.

Koronapassilla ei ole juuri mitään vaikutusta taudin hallintaan, mutta sitäkin enemmän globalistiseen väestökontrolliin. Ennen kaikkea passilla on helppo seuloa alistumattomat ja itsenäisesti ajattelevat kansalaiset. Sen sijaan normikansalaiset ovat valmiita vaikka mihin vaatimuksiin, kunhan lupauksena on pala tulevaisuutta, joka muistuttaa edes hieman aikaa ennen koronaa. Kepillä ja porkkanalla alistetun kansan sokea luottamus näkyy päivittäin esimerkiksi ruokakaupoissa, joissa n. 95 % asiakkaista käyttää edelleen maskia rokotepiikkien jälkeenkin. 

Nykyinen "hyvää tarkoittava" kehityssuunta tuo eittämättä mieleen taloustieteilijä Friedrich von Hayekin sosialismikritiikin Tie orjuuteen (1944). Muuttujat muutettuina se sopisi mainiosti tähän päivään. Tosin Hayek olisi tuskin voinut kuvitella, että monopolisoituva globaalikapitalismi voi kriisitilannetta hyväksikäyttäen muuttua itse vapautta uhkaavaksi totalitarismiksi, sosialismiksi uusissa vaatteissa.

                                                        ****************************

Yle Radio Suomi ja Yle Areena: Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa

Linkki radiosarjaan.

Joka kesäinen Ylen radiosarja jostain maamme (yleensä edesmennneistä) pop- ja iskelmätähdistä käsitteli tänä vuonna vuorovetoisesti naisartistia. Vaihtelun taustalla on pakkomielteinen tasa-arvoajattelu, vaikka kaikki tietävät suurimmman osan maamme merkittävimmistä viihdetähdistä olleen miehiä. 

Koska sarjassa naisia pitää kuitenkin päästää eetteriin yhtä paljon kuin miehiä, saavat omaa musiikkia tehneet Gösta Sundqvist ja Dingo vastinpareikseen kevytsarjalaiset Kikan ja Armi Aavikon. Jos ohjelmasarja tehtäisiin musiikillisten meriittien perusteella, muiden lauluja ohuella äänellä laulaneen missi-Armin sijaan olisi pitänyt valita joku omia biisejä tehnyt miesartisti. 

Armin elämä saattoi olla traaginen, mutta niin on unohdettujen siivoojienkin eikä heistäkään tehdä radiosarjoja. Se ei ole tietenkään edesmennen Armin syytä, että Ylen jälkibolsut laittavat hänet esille valheellisen tasa-arvo-ideologian vuoksi. 

ROKOTEPASSISTA SEURAAVA ASKEL KOHTI GLOBALISTISTA DIKTAATUURIA?

Puolitoistavuotta jatkunut koronaepidemia on tullut vaiheeseen, jolloin monessa maassa on otettu ilman sen kummempaa julkista keskustelua käyttöön perustuslaillista yhdenvertaisuutta rikkova koronapassi. Jo yli vuosi sitten riippumattomat asiantuntijat ja globalistista agendaa vastustavat verkkosivut esittivät varoituksia, mihin tiukkenvat koronarajoitukset voivat lopulta johtaa: kansalaisten absoluuttiseen kontrolliin. Nyt näyttää siltä, että nämä kriittiset tahot ovat olleet oikeassa.

Aluksi suurelle yleisölle kerrottiin tehokkaan rokotuksen vapauttavan rajoituksia. Sen jälkeen kun suuri osa varttuneesta kansanosasta, jolle tauti on vaarallisin, oli ottanut ykkös- ja kakkosrokotteen, tehohoitopaikat ja kuolinluvut laskivat huomattavasti. Normikansalaisesta näytti siltä, että tappavuudeltaan alkujaankin melko vaatimaton Covid-19 olisi nyt niin hyvässä hallinnassa kuin se näissä olosuhteissa voi ylipäätään olla. Globaalisti verkostoituneella poliittisella eliitillä ja sen asiaa kritiikittä puolustavalla valtamedia oli kuitenkin muuta mielessä. 

Vaikka tauti kaataa enää hyvin vähän ihmisiä, kansalaiset käytännössä pakotetaan rokotepassilla ottamaan rokote. Tunnettu psykologinen fakta on, että kun jotain asiaa kiivaasti tyrkyttävä tai myyvä taho vetoaa kiireellisyyteen, taustalla on tarkoitusperiä ja tavoitteita, joita ei haluta kertoa kohteelle. Ne, jotka vallitsevassa koronahysteriassa tunnistavat tämän ilmiön  leimataan yleensä salaliittoja kannattaviksi rokotovastustajiksi. Kuitenkin monien koronarokoteavastaisuus perustuu rationaalisesti argumentoituun kriittisyyteen rokotteen turvallisuudesta ja jälkiseurauksista. 

Tälle epäilylle antaa myös virallista tukea Euroopan lääkevirasto EMA:n EudraVigilance -tilastot, jotka vahvistavat jo yli 5000 ihmisen kuoleen rokotteen jälkeisiin komplikaatiohin. Luonnollisesti Yle ei ole ottanut tätä tosiasiaa esille missään uutisessaan, vaikka se on rohjennut kertoa rokotteen vaarallisesta vaikutuksesta raskaana oleviin naisiin. Valitettavasti Ylen sinänsä ansiokkaassa uutisjutussa jätetään huomioimatta covid-rokotteen mahdollinen vaikutus naisen hedelmällisyyteen. Esimerkiski Iso-Britannian asiantuntijoista koostuva Rokottamisen yhteiskomitea (JCVI) on julkaissut tieteellisen raportin, jossa suositellaan rokotteesta pidättäytymistä niille naisille, jotka suunnittelevat lapsen hankkimista. Tällaiset turruttavan mediakohinan keskeltä nousevat pikku uutiset ovat panneet liikkeelle erilaisia teorioita, joiden mukaan rokotteen tarkoitus olisi aiheuttaa sterilsaatiota, jolla hallittaisiin väestöräjähdystä ja karsittaisiin tulevaa tarpeetonta väestöä. 

Syy, miksi Internetissä vellovat salaliittoteorioitat saavat jatkuvasti lisää lukijoita länsimaissa, johtuu enimmäkseen luottamuksen menettämisestä poliittisiin päättäjiin ja talousvaikuttajiin. Kansalaisten epäluottamukselle on myös perusteensa. Miten eurooppalaiset voivat luottaa valtioidensa manageriaalisesti hallittuihin pysyviin hallituksiin, joiden politiikan suuret linjat ovat säilyneet vuodesta toiseen samoina huolimatta vallan vaihtumisesta? 1990-luvun alun jälkeen länsimaiden hallitukset ovat yhdenmukaisesti noudattaneet uus- ja vasemmistoliberaalien hegemonista linjaa, jossa kansalaisten mielipiteillä ei ole juuri mitään arvoa. 

Räikeimmin tämä on näkynyt maahanmuuttopolitiikassa, jossa kansalta kysymättä on toteutettu valtavia peruuttamattomia väestönsiirtoja Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan. Siksi onkin syytä pohtia vakavasti, miksi kukaan järkevästi ajatteleva kansalainen voisi luottaa tämän saman poliittisen luokan vaatimiin koronarajoituksiin. On selvää, että polittinen elittii, joka  on jo muukalaisten maahanrahtaamisellaan syyllistynyt kuolemantuomion arvoiseen petokseen, ajattelisikin kansankunnan parasta väestökontrollia tiukentavalla koronapassiprojektillaan.

Viime päivinä poliittis-taloudellisen eliitin vaatimusta koronapassista on juntattu läpi näyttävästi kotimaamme mediassa. Ei ole yllätys, että perustuslaillisesti kyseenalainen, kansalaisten kontrollia ratkaisevasti lisäävää koronapassia, on kannattanut innokkaasti YK-globalistina tunnettu ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.). Ylen uutisessa Pitäisikö Suomessakin vaatia ravintoloissa koronapassia? Pääministeriä tuuraava Haavisto: Suuria kokoontumisia voisi järjestää ilman pelkoa Haavisto vetoaa kyynisen laskelmoivasti pelokkaiden demarieläkeläisten ja muiden sinisilmäisten konformistien turvallisuuden kaipuuseen:

– Kansanterveyden näkökulmasta koronapassissa tai terveyspassissa olisi suuri järki. Voitaisiin järjestää mahdollisesti suurempia kokoontumisia ja tilaisuuksia ja ilman pelkoa, kun tiedetään että kaikki on rokotettuja.

Valtamedian koronapassikampanja on vedonnut hyvin kansaan, sillä tuoreen Helsingin Sanomien uutisen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa koronapassin käyttöönottoa. Vaikka tutkimuksen teettäneellä Elinkeinoelämän keskusliitolla on asiassa oma lehmä ojassa, kertovat tarkotushakuisen kyselyn kannatusluvut suuren osan vaalikarjasta nielleen sellaisenaan median ja poliittisen johdon ajaman toimintasuunnitelman.

Kansalaisten mutkaton alistuminen kontrollia lisäävälle koronapassille selittyy todennäköisesti taisteluväsymyksellä. Kun kansaa on toista vuotta lähes mielivaltaisesti hypytetty jatkuvien ja koronasulkujen ja niiden purkamisten välillä, osa kansalaisista on valmis lahjoittamaan valinnanvapautensa, liikkumisvapautensa ja intimiteettisuojansa EU-vetoisen valtion kontrollijärjestelmälle. Ja tämä vain siksi, että tuskastuneet ihmiset saisivat tahallaan ylläpidettyyn "koronakriisiin" edes jonkun ratkaisun. 

Koko koronasirkus näyttää harkitulta, askel askeleelta etenevältä globalistiselta suunnitelmalta, jolla ei lopulta ole mitään tekemistä koronaviruksen kanssa. Jo nyt on varmaa, että rokotepassit avaavat tietä ylikansalliselle henkilötietojärjestelmälle, jota on jo pitkään valmisteltu Euroopan Unionissa. Tietysti tämä kaikki voi olla sattumaa ja poliittisen eliitin improvisointia eteen tulleiisiin tilanteisiin, mutta jostain syystä viime aikaiset poliittiset ratkaisut sopivat liiankin hyvin yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joita yritettiin ennen koronaa, mutta jotka on voitu toteuttaa vasta taudin puhjettua.

Tällaisen puliveivaamisen tunnetuin projekti on tähän mennessä Euroopan Unionin pahamaineinen "elvytyspaketti", käytännössä EU:n perustuslain vastainen tulonsiirtotoimi, jonka yhdeksi kovimmaksi maksumieheksi joutui Suomi. Elvytysrahoilla rahoitetaan pääasiassa EU:n Next Generation -hanketta, jonka tarkoitus on luoda "uusi normaali" esiasteena kapitalismin nollaamiselle, joka tunnetaan paremmin Maailman talousfoorumin lanseeraamalla nimellä The Great Reset. Ilman koronavirusta ja sen vaaran liiottelua tällaisia mullistavia, epädemokraattisia hankkeita demokratian nimissä, olisi ollut vaikea toteuttaa ainakaan näin nopeassa tahdissa.

Ulko- ja geopoliitiikasta säännöllisesti kirjoittava Markku Siira kiteyttää napakasti kirjoituksessaan Nestemäisen moderniteetin maailma rokotepassin syvemmat tarkoitusperät ja tavoittet. Huomionarvoista ja samalla masentavaa siinä on väite, että lännen hulluuden vastavoimaksi sanotut Venäjä ja Kiina allekirjoittavat kaikesta huolimatta globalistisen YK-agendan:

Globaalien "tasa-arvotoimien", "ilmastotavoitteiden" tai "rokoteohjelmien" taustalla ajetaan taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia, joilla pyritään saamaan globaalihallinnon ei enää niin tuntematon tulevaisuus toteutumaan täydessä mitassaan. Vastustaako mikään taho - yksittäisiä ihmisiä lukuun ottamatta - tätä kehitystä? Jopa Kiina ja Venäjä, lännen kilpailijat geopoliittisella pelikentällä, puhuvat halutessaan sujuvasti YK-kieltä.

Viimeisin yhteiskuntia epävakauttava vastakkainasettelu on luotu koronaviruksella pelottelemalla. Ihmisiä ryhdytään jaottelemaan "rokotettuihin" kunnon kansalaisiin ja "rokottamattomiin" toisen luokan kansalaisiin. Italialainen filosofi Giorgio Agamben on arvioinut, että "rokotepassin" myötä siirrymme biofasismiin. Tämän tosiasian poliittista painoarvoa ei voi hänen mukaansa yliarvioida.

Osa kansalaisista kuvittelee, että kun ihmiset ovat kiltisti ottaneet rokotteensa ja "pandemia" vetäytyy, palaamme taas "vanhaan normaaliin". Näin ei tule tapahtumaan, vaan tulemme elämään jatkossakin "kriisistä kriisiin", kokien uusia poikkeusoloja, kunnes globalistit saavuttavat tavoitteensa tai jonkin ihmeen kautta häviävät pelinsä.

Tällaisten dystopioiden jo kolkuttaessa ovea antiglobalistiit ovat ensimmäisiä poliittisen sorron vaaravyöhykkeellä. Heidät on jo nyt leimattu uppoavan lännen vaarallisiksi veneenkeikuttajiksi ja "salaliittoteoreetikoiksi", mutta tämä on vasta alkua. Viimeistään rokotepassista kieltäytyminen asettaa heidät yhteiskunnan vihollisiksi, totaalitaarisen globaalijärjestelmän toisinajattelijoiksi. Ne, joilla on rohkeutta asettua vastavirtaan, pitäisi valmistautua siihen jo nyt kaikin keinoin ja resurssein.

YLEN JOUSTAVA AGENDA JALKAPALLORAISKAAJIA JA UNKARIN PRIDE-MARSSIA UUTISOITAESSA

Bauraux Amiri (vas.) ja Aboubacar Diakité

Pari päivää sitten julkisuuteen levisi tieto kotimaisen jalkapalloseura Atlantis FC:n pelaajien saamista lapsenraiskaussytteeistä. Tyypilliseen tapaan vahvimman muistijäljen synnyttävissä ensimmäisissä uutisissa pelaajien ei kerrottu olevan ulkomaalaisvahvistuksia. Esimerkiksi maamme johtava valemedia Helsingin Sanomat yritti luoda assosiaation suomalaisuuteen korostamalla vangittujen pelaajien olevan suomalaisesta joukkueesta. Ylessä ei aivan samanlaiseen pokerinaamaiseen harhautukseen kehdattu ryhtyä, vaan mediajätti kertoo niukassa uutisessaan Kaksi helsinkiläisen jalkapallojoukkueen pelaajaa vangittu epäiltyinä törkeistä seksuaalirikoksista raiskaajien olevan "ulkomaalaistaustaisia":

Yhtä heistä epäillään kahdesta törkeästä raiskauksesta. Toista epäillään törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Heidät vangittiin todennäköisin syin epäiltyinä. Epäillyt ovat syntyneet 1990- ja 2000-luvuilla.  

Atlantis FC:n puheenjohtaja Tino Kinnunen vahvistaa Ylelle, että kaksi seuran pelaajaa on vangittuna. Molemmat pelaajat ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta jo pidempään Suomessa asuneita.

Se, mistä päin maailmaa kultamunat ovat kotoisin Yle ei tietenkään kerro – tai kertoisi, jos nämä ihmispedot olisivat valkoisia eurooppalaisia vaikkapa Ruotsista tai Saksasta. Toisaalta lukija ei tarvita kummoisia päättelytaitoja ollakseen melko varma, että kimpparaiskailut varsinkin lapsiin kohdistuneina ovat yleensä afrikkalaisten, erityisesti Saharan eteläpuolisten kongoidien, bravuurilaji. Asian voi myös tarkistaa vaihtoehtoisista uutissivustoista, jotka ovat varmistaneet tekijöiden olevan kotoisin mustasta Afrikasta ja nimiltään Bauraux Amiri ja Aboubacar Diakité. Kolmannen epäillyn sukunimi on Boukhriss.

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa valkoinen julkkismies tai huippu-urheilija syyllistyy seksuaalisesti rikolliseen tekoon, Ylekin osaa ottaa kaiken irti. Koska valkoiset julkisuuden henkilöt syyllistyvät varsinaiseen raiskaukseen harvoin, moralistiseen räksytykseen riittää myös kevyt seksuaalinen häirintä kuten Montreal Canadiensin varaaman puolustaja Logan Maillouxin, 18, tapauksessa. Feministejä mielistelevän Ylen toimittaja Tommi Seppälän myötähävettävässä vuodatuksessa Kommentti: Seksuaalirikoksesta tuomitun pelaajan varaaminen oli Montrealilta ja NHL:ltä tyly viesti – tästä kohussa on kyse kerrotaan mm. millaiseen hirveyteen julkisen lynkkauksen kohteeksi joutunut Mailloux on syyllistynyt:

Menneellä kaudella Ruotsissa pelannut kanadalaisnuorukainen syyllistyi seksuaalirikokseen ottamalla naisesta kuvia kesken intiimin hetken ja välittämällä otokset joukkuetovereilleen. Mailloux jäi kiinni ja sai sakkotuomion.

Onhan tällainen suuressa maailmassa tapahtunut rikos aivan toista maata kuin kolmen mustan miehen kotikulmillamme Helsingissä tekemät lastenraiskaukset! Yle on kyllä valmis julkaisemaan maratonpitkän saarnan käytännön pilan tehneestä nuoresta valkoisesta jääkiekkoilijasta, mutta ei uhraa sanakaan suomalaisia lapsia raiskanneista mustista miehistä. Seppälän kaltaiset kansanviholliset ovat todellakin valinneet puolensa.

                                                          *************************

Länsimaiden tiedotusvälineiden puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen eivät näytä luottavan enää muut kuin media itse. Silti MTV3 ja Ilta-Sanomat julkaisevat näyttävästi kansainvälisiä tutkimuksia, jotka väittävät suomalaisten luottavan maailmassa eniten valtamediaan. Konformistisessa Suomessa 65%:n luottamusluku voi olla uskottava, mutta se jättää huomioimatta epäilevien suuren massan, joka on yli kolmannes kansalaisista. Sitä paitsi luottamuksensa menettäneiden määrä on vain kasvussa, mikä on ymmärrettäävä Ylen uutistarjontaa seuratessa.

Esimerkiksi eilen Yle kertoi TV1:n pääuutislähetyksessään Unkarin Pride-marssista tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä totuudenmukaisen ja vastuullisen journalismin kanssa. Uutistenlukija Hanna Visala ja Unkarin kirjeenvaihtaja Sakari Nuuttila eivät ainoastaan kertoneet mitä Budapestin Pride-kulkueessa tapahtui, vaan he asettuivat täysin Unkarin homolobbyn esittämien näkemysten puolelle. Toimittajat eivät myöskään peitelleet antipatiaansa Unkarin presidentti Viktor Orbánia kohtaan. EU-linjan mukaisesti molemmat tuomitsivat presidentin ehdotuksen kansanäänetyksestä, jonka virallista nimeä he eivät taktisista syistä halunneet edes mainita. Orbán kun ehdottaa pedofilian vastaista lakia, jossa kansalaisilta kysytään: 

1) Oletteko samaa mieltä siitä, että valtion oppilaitoksille olisi annettava mahdollisuus näyttää alaikäisille lapsille seksuaalista suuntautumista koskevaa sisältöä ilman vanhempien suostumusta? 2) Kannatatteko alaikäisten lasten sukupuolenvaihdosten edistämistä? 3) Oletteko samaa mieltä vaatimuksesta, että tällaisten peruuttamattomien hoitojen tulisi olla myös alaikäisten lasten saatavilla? 4)Oletteko samaa mieltä siitä, että alaikäisten lasten tulisi saada käyttää täysimääräisesti sisältöä, joka voi vaikuttaa heidän seksuaaliseen kehitykseensä? 5) Oletteko samaa mieltä siitä, että alaikäisillä lapsilla olisi oltava pääsy mediasisältöön, joka käsittelee sukupuolenvaihdoksia?

Ylen tv-uutisissa ja verkkosivun jutussa Unkarin pääkaupungissa tuhannet marssivat seksuaalivähemmistöjen aseman heikentämistä vastaan Orbánin vaatimukset pedofilian tarkkarajaisemmasta kriminalisoinnista ja homoagendan tyrkyttämisen kieltämisestä alaikäiselle kuitataan epätasarvoisena seksuaalivähemmistöjen syrjintänä: 

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen marssi on herättänyt kansainvälistä huomiota, sillä Unkarin nykyhallinnon on arvioitu yrittävän heikentää seksuaalivähemmistöjen asemaa.  Unkari kielsi hiljattain seksuaalivähemmistöistä kertomisen esimerkiksi koulukirjoissa. Asia määriteltiin uudessa laissa. Lakia on virallisesti kutsuttu lastensuojelulaiksi.

Tarjotun uutisannin perusteella elämme aikaa, jossa valtiollisen tv-kanavan mielestä tervejärkinen lastensuojelu perverssien vaikutusvallalta nähdään jonkinlaisena totalitarismina ja fasismina. Jos ja kun totalitarlsmia nykymaailmasta löytyy, sitä pitäisi pikemminkin etsiä liberaaleja arvoja pakkosyöttävästä "laatumediasta" kuin kansalaisiaan puolustavista Itä-Euroopan maista.

      

                                                             ************************

TV1, lauantai 25.7.2021 klo 21.05, Komisario Lewis (12)

Kausi 2, 4/4. Miehistä parhaat. Sekava nuori nainen löydetään hortoilemasta nummilta. Miten hän sinne päätyi? Naisen huumaukseen käytetty aine antaa viitteen tekijästä, mutta miehellä on pomminvarma alibi. Vai onko sittenkään? (U) SD 1 h 34 min. Linkki ohjelmaan.

Tervejärkisille tv-sarjojen katselu on tehty lähes mahdottamaksi, nimittäin sen verran röyhkeästi niissä vääristellään eurooppalaisten historiaa ja etnisiä identiteettejä. Brittisarjoista katsomisen arvoinen taitaa olla enää Komisario Lewis, koska siihen ei ole pakkoistutettu keinotekoista diversiteettiä kongoloidineen ja transuineen. 

Tosin tämäkin sarja on nyt tuuliajolla, jos on uskominen Iltalehden tuoreeseen uutisjuttuun Poliisisarjan tähdestä tuli monelle ongelma: Meghan Markle -kommentti herätti raivon. Uutisen mukaan komisario Lewisin kollegaa näyttelevä Laurence Fox on hiillostettu pois näyttelijäntyöstään uskallettuaan arvostella valtamedian ja erityisesti BBC:n pollittista korrektiutta ja historian väärentämistä:

Sanomisiensa vuoksi hänet on leimattu rasistiksi, millä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia. Näyttelijäntyöt ovat nyt jäissä, ja häntä edustanut agenttuuri irtisanoi sopimuksen miehen kanssa. Tämän kaiken seurauksena Fox on siirtynyt entistä vahvemmin politiikkaan. Viime vuonna Fox perusti oikeistolaisen Reclaim-puolueen, jonka nimissä hän vaatii brittiläisten arvojen kunnioittamista ja sananvapauden suojaamista niin kutsutulta cancel-kulttuurilta. Sen tarkoituksena on nostaa esiin joidenkin ongelmallisina tai väärinä pitämiä mielipiteitä ja esimerkiksi vaatia sosiaalisessa mediassa kirjoittajan boikotointia.

Iltalehden jutussa Foxista leivotaan tietenkin äärioikeistolainen hörhö, koska näyttelijä ei  ollutkaan aulis BBC:n hallitsemien heprealaisten mogulien englantilaisvastaiselle agendalle. Raivoahan se herättää ja koska Foxia ei kiinnostanut toimia monikulttuurin seteliselkärankaisena juoksupoikana, hänet piti potkia pois. Ongelma Foxista tuli vain kulttuurimarxilaiselle valtamedialle – ei katsojille. Iltalehden artikkelin lopussa Fox esitetään harhauttavasti valehtelijaksi, mikä on pelkkä projektio valtamedian omasta toimintatavasta. Jokainen voi tarkistaa itse mitä tämä kunnian mies sanoo asioista omalla YouTube-kanavallaan. 

PS.  Mitä tulee brittimedian sietämättömään kongoloidien pakkosyöttöön ja historiasepitetteisiin, niin tässä lajissa yksi härskeimmistä tapauksista on 1700-luvun Lontoon prostitutuutiota kuvaava puolipornosarja Harlots. Siinä mustille on luotu tyhjästä keskeinen rooli kaupungin luksusprostituutiossa. 

Hyväuskoisille tv-zombeille suunnattu sysipaska Harlots näytää kaikesta huolimatta uppoavan hyvin ainakin uppoavan lännen aisuri-kuhnureihin ja lutka-voimaantujiin. Pikkukanokkelat liberaalit hölmöt tietävät silti alitajuisesti sarjan historiallisuuden olevan potaskaa, mutta halu uskoa liberarilstiseen tasa-arvofantasiaan pyyhkii pois kaikki yleisesti tiedetyt historialliset faktat. Sarjan kaikki jaksot löytyvät Yle Areenasta.

RAPE IN FINLAND - MEDIAN HELLIMÄN POLIITTISESTI KORREKTIN NUORISOKAPINAN NOLO LOPPU

Vasemmiston jakomielitautinen riemuidiotismi näkyy selvimmin voimaannuttavana huoraamisen ylistämisenä samalla kun tuomitaan kirkkosiveästi "seksuaalisen häirintä", vaikka näillä ilmöillä on selvä syy-yhteys. Itsekkäälle vallanahneudelle ei ole rajoja kun halutaan syödä ja säästää kakku: provosoivaa ja huoramaista käyttäytymistä pidetään vasemmistolaisten keskuudessa ihmisoikeutena eikä siitä haluta langettaa sanktioita. Samalla kuitenkin vaaditaan tästä seuraavan seksuaalisen huomion olevan laissa tuomittavaa "seksuaalista ahdistelua".

Yle on tietenkin valmis puolustamaan sukupuolinarsistista kaunafeminismiä jutussaan  Tissiflashmobeihin osallistui tänä vuonna ennätyksellisesti yli 200 ihmistä – se kertoo, että moni on kyllästynyt naisten nännien seksualisointiin. Tällaisia kognitiivista dissonanssia pursuvia  juttuja lukiessa hieraisee ensin silmiään, kunnes hyvin nopeasti täytyy tunnustaa, että todellisuus on jälleen kerran ylittänyt parodiahorisontin. Sekundaaristen sukupuolituntomerkkien peittämisen on katsottu yleensä olevan naisten kannalta järkevää, mutta jos jotkut feministit haluavat tai suorastaan vaativat saada esitellä rintavarustustaan, niin tuskin monellakaan miehellä on mitään sitä vastaan. Silloin vain pitäisi ymmärtää se, että kun riisuu itsensä alastomaksi lutkaksi on syytä odottaa saavansa lutkan kohtelua. Feministeille tämä naturalistinen reaktiotapa ei tietenkään sovi heidän etuihinsa ja oikkuihinsa, vaan miesten pitäisi käyttäytyä kuin heitä varten ohjelmoitujen robottien. Tätä viestiä Ylekin yrittää reikäisiin argumentteihin vedoten syöttää lukijoille.

Punaisen langan toisessa päässä on taas ns. edistyksellisten seksuaalinen puritanismi. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, sillä perinteisesti kilarivasemmisto on edistänyt seksuaalista vapautta ja holtittomuutta. Huolimatta puritaanisten feministien ja promiskuiteettia juhlivien homo-lgbt-aktivistien erilaisesta asenteesta, heidän agendojaan vetää yhteen viha valkoista heteromiestä kohtaan. Tämä on näkynyt "seksuaalisesta häirinnästä" maailman suurimman ongelman tehneissä metoo-kampanjoissa, koska niissä värillisten ja homojen epideemiset raiskauskulttuurit on sivuutettu kokonaan. 

Hämmennys onkin suuri nyt, kun syntipukit löydetään vasemmistolaisen hyvien ihmisten kulttuurin sisältä. Lähes koko viikon ajan media on mehustellut Instagramin Punkstoo-sivuston paljastuksilla, joissa anonyymit (nais)kirjoittajat ovat esittäneet kovia syytöksiä punk-kulttuurissa vellovasta seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista. Varsinaisen paskahalvauksen ikävä julkisuus sai aikaan punkin pää-äänenkannattajassa, Punk in Finland -nettisivulla, jota pitäisi kai nykyisin kutsua nimellä Rape in Finland. Luonnollisesti netin irvileuat Ylilaudalla ovat ottaneet ilon irti tästä psykodraamasta.

Jos ei puhuta päivystävien feministidesanttien nipistelytieteestä, vaan vakavista rikoksista kuten raiskauksista, silloin punk-kulttuurin julistama seksuaalinen vapautuminen on päässyt odotetusti käsistä hippiliikkeen tapaan. Naisen seksuaalivalinta kiinnittyy yleensä alfauroksiin ja näitä punk-ympyröissä ovat muusikot. Miesmuusikot ovat puolestaan käyttäneet asemaansa hyväkseen kun tarjontaa on ollut. Seksuaalimarkkinoilla punk-alfojen ei ole tarvinnut mielistellä naisia ja he ovat voineet näyttää todellisen luonteensa, joka ei sitten olekaan paljastunut kovin edistykselliseksi. Jotta farssi olisi vielä sotkuisempi, tavallisten rokkikukkojen lisäksi punk-kohuun liittyy skeneen näyttävästi viime vuosina liimautuneet trans-kummajaiset ja pro-feministiaktivistit. Punkstoon tililtä tuli esiin mm. naisena esiintyneen transsukupuolisen miehen, kirjailja Luisa-Claudia Sovijärven, tapaus. Ilmiantojen perusteella Sovijärven uskotaan raiskanneen viime vuosina useita nuoria punkkarityttöjä.

Toisaalta häirintätapauksista on jo toistakymmentä vuotta aikaa, mikä panee miettimään ilmiantajien motiiveja. Onko oma seksuaalinen markkina-arvo laskenut ja nyt sitten haetaan kostoa koko miessukupuolelle muistelemalla vanhoja tapauksia viattomasta uhriasemasta käsin? Mikäli rikoksia on tapahtunut, niistä pitäisi tehdä rikosilmoitus eikä huudella julkisesti niin, että epäilty joutuu roikkumaan loppuiän hirressä. Vaikka on sinänsä yhdentekevää mitä elukoiden tasolle taantuneet punkit puuhaavat keskenään, on heidän sikailustaan noussut uusi Metoo-lynkkausmieliala haitallista keskinäiselle luottamukselle yhteiskunnassa. Silti varmoja voidaan olla vain siitä, että media ei tule nostamaan blackstoo ja arabstoo -kampanjoita, vaikka mustien ja arabien tiedetään tilastollisesti raiskaavan 17-kertaa enemmän kuin suomalaisen.

Punkstoon avautumisia lukiessa tapausten yhteisenä nimittäjänä näyttää olevan kaikenlaiset päihteet. Julkisuudessa asiaa ei ole noteerattu lainkaan, ilmeisesti siksi, että huumesekoilun katsotaan jo lähtökohtaisesti olevan osa punkin voimaannuttavaa kapinaa.  On selvää, että "kulttuurissa", jossa sekoileva sekakäyttö kuuluu arkeen ja juhlaan tapahtuu myös kaikenlaista normaalit rajat ylittävää. Kun säännöllisen päihteiden käytön myötä valitaan tietoisesti itsekontrollin puute, suurelta yleisöltä on vaikea saada sympatiaa, jos sienipäissään on ajauduttu väärään petiin. 

Ylessäkin punkkien metoo-kohua on käsitelty ja tänä perjantaina se pääsi jopa tv:n pääuutislähetykseen. Uutisessa seksuaalisen häirinnän punk-kytkennät sivuutettiin kuitenkin nopeasti ja jutussa annettiin pitkät puheenvuorot yliopistojen päivystäville feministeille, jotka suolsivat tuttua liturgiaa partiarkaalisen kulttuurin pahuudesta ja "ongelmallisuudesta". Ylen verkkosivuilla punkkien seksuaalista porsastelua sentään käsiteltiin laajemmin, varsinkin toimittaja Jussi Mankkisen jutussa Suomen punk-piirien ahdistelusta ja häirinnästä käynnistyi iso keskustelu – "Genren arvomaailman takia luulisi, ettei häirintää tapahdu". Ylen muissa vastaavissa kirjoituksissa on puolestaan noudatettu Helsingin Sanomien projisoivaa linjaa, jossa profeministeinä esiintyneiden punkkien seksuaalisaalistuksen syyllisinä pidetäänkin "toksista maskuliinisuutta" ja "cis-heteromihiä"! Melko chutzpah.

Vastuunsiirtelyssä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sehän on ollut aina osa vasemmistopunkkia. Syyllisten etsiminen veroja maksavista heteromiehistä on helppoa alakulttuurissa, jonka jäseniksi hakeutuvat enimmäkseen kouluissa kiusatut hyypiöt ja muut näennäispersoonalliset ressukat. Omasta katkeruudesta ja paskuudesta nousevaa kaunaa sitten puretaan elämässä onnistujiin kuin myös persuihin, joiden he kuvitelevat muistuttavan koulukiusaajiaan tai muita vastenmielisiksi koettuja tahoja (mm. auktoriteetteja). 

Ei ole sattumaa, että tälle porukalle esimerkiksi Afrikan mustien maahantulon kannattaminen perustuu pitkälti siihen, että he tietävät kongnitiivisesti haasteellisten ja vaarallisesti impulsiivisten kongoloidien invaasion ärsyttävän suunnattomasti jokaista kunnollista kansalaista. Kaunassaan näitä kuvittelemiaan inhokkejaan kohtaan punkit ovat sitten valmiita  – ainakin puheissaan ja "lauluissaan" – vaikka romahduttamaan koko Suomen, kunhan vain saavat nähdä "koulukiusaajiensa" kärsivän. Punkit heijastavat kenties korostuneimmin vasemmistolaista ajattelumaailmaa, jossa arvojen mädätystyö on alempien ihmisten kostoa itseään parempia kohtaan.

Punkin kritiikitöntä mediamainetta on tämän kohun jälkeen vaikea paikata, vaikka genren nimimiehet ja myötämieliset toimittajat yrittävät whataboutismilla ja sormen osoittamisella muihin genreihin siitää kiusallista huomioita pois itsestään. Läpivasemmistolainen liike saa nyt itse kokea mihin anteeksipyytelyn ja irtisanoutumisen kierre johtaa: alkuperäisen eetoksen vesittymiseen, genren sirpaloitumiseen ja liikkeen marginalisoitumiseen. 

Edes hyväuskoisin liberaali hölmö ei enää voi uskotella itselleen, että punk edustaisi jotain kapinaa, sen verran innokkaasti liike puolustaa ja alistuu hallitseville arvoille, joita se on itse edistänyt. Me tulemmekin näkemään jatkossa alkuperäisen punkin antiteesin: keikkoja, joiden alussa julistetaan säännöt, joiden mukaan pitää käyttäytyä. Vielä huvittavammaksi tilanteen tekee se, että tämänsuuntaista "eettistä koodistoa" on jo ehtinyt esittää keskustapuolueen tiede ja kulttuuriminiseri Antti Kurvinen! Kurvisen punkille tekemä paskahalaus tekee punkeista väistämättä kanssarikollisia kohti poliittisesti oikeaoppista 1984-yhteiskuntaa. Tapaus kertoo hirtehisesti, kuinka rappiokulttuuri voi itsekin degeneroitua omista lähtökohdistaan.