LÄNSI EI HALLITSE LIBERAALEILLA ARVOILLAAN EDES OMIA MAITAAN SAATI AFGANISTANIA

Viime päivien uutistarjonta on täyttynyt Afganistanin ja sen pääkaupunki Kabulin antautumisesta islamistisen Taliban-liikkeen taistelijoille. Pelkästään Yle on tehnyt vajaan viikon aikoina Afganistanista kymmeniä uutisjuttuja ja analyysejä. Voidaan kysyä, miksi jonkun takapajuisen maan päätyminen takaisin alkuperäisasukkaiden haltuun kiinnostaa suunnattomasti länsimaita. Syyt ovat ilmeiset, mutta pääsyy lienee ideologinen: Yhdysvaltojen johdolla länsi ei onnistunut tälläkään kertaa käännyttämään islamilaista kehitysmaata "demokratian" ja "ihmisoikeuksin" käärepaperiin käärittyhin materialistisiin arvoihin. Tämän pettymyksen tunnustaa myös presidentti Sauli Niinistö Ylen uutisessa Presidentti Niinistö kommentoi Afganistanin tilannetta Ylelle: Länsimaat eivät onnistuneet tavoitteissaan.

Yhdysvaltojen sionistis-globalistinen ristiretki Afganistaniin on maan yksi monista viime vuosina epäonnistuneista imperialistisista projekteista. Vietnamin sodan tapaan Yhdysvaltojen ja länsimaiden perääntymisen taustalla on omien arvojen heikkous, joiden puolesta ei olla valmiita vuodattamaan omaa verta, vaikka rahaa niihin onkin palanut ruhtinaallisesti, pelkästään Afganistaniin sotakalustoon kului vaatimattomat 84 miljardia dollaria. 

Pelkkä raha ja materiaalinen ylivoima ei takaa sodassa vielä voittoa, mutta vielä vähemmän lännen palkkasotilaita innoittavat median rummuttamat imelät iskusanat "demokratia" ja "Ihmisoikeudet". Tosipaikan tullen niiden puolesta tuskin on valmis kuolemaan yksikään palkkasotilas saati keskivertokansalainen. Tarvitaan jotain konkreettisempaa, oma kansa ja maaperä, ja niitä ei tunnetusti löydy toiselta puolelta maailmaa. 

Sen sijaan Yhdysvaltojen liberalistiseen lähetystehtävään uskova poliittinen johto on kuvitellut ylimielisesti liberaalidemokratian olevan historiallinen vääjäämättömyys samalla tavalla kuin marxilaiset luottivat kommunismin voittoon vielä vähän aikaa sitten. Valtamedian paniikkireaktioista voi päätellä, että tämä usko on kokenut nyt kovan kolauksen. Eräät asiantuntijat ovat heitelleet ilmoille jo ennustuksia, joissa Afaganistanista vetäytymistä pidetään samanlaisena murentavana painolastina kuin Neuvostoliiton tappiota samassa maassa vuonna 1989. Vain kaksi vuotta myöhemmin koko Neuvostoliitto luhistui erillisiksi kansallisvaltioksi. 

Viime päivien uutiset kertovat koruttomasti, etteivät lännen "arvot" sisällä sellaista sisäistä voimaa, jolla voitaisiin tehdä invaasioita ja alistaa kansat oman ideologian kannattajiksi. Harhaisilla universalistisilla arvoillaan länsimaat pysyvät tuskin itsekään kauan pystyssä, saati että ne muualle vietyinä saisivat kestävää jalansijaa kulttuureissa, joiden vuosituhantiset perustat ovat aivan toisenlaiset. 

Kansoistaan vieraantuneelle lännen poliittis-taloudellisen eliitille näyttää olevan mahdotonta tunnustaa itselleen, ettei rajattomiin markkinoihin perustuva liberaalidemokraattinen valtioapparaatti ole se malli, jonka koko maailma ottaa syleillen vastaan. Jussi Halla-aho kirjoitti viimeisimmässä facebook-päivityksessään aivan oikein, että  "Takapajuiset maat eivät yleensä ole takapajuisia siksi, että niissä on takapajuinen hallinto, vaan siksi, että niissä on takapajuisesti ajatteleva enemmistö." Tämä selittää myös talibanien nopean etenimisen kohti pääkaupunki Kabulia ja sen lähes veretöntä valtaamista. Ilman kansan enemmistön tukea islamistien menestystä ei voitaisi selittää, vaikka juuri tämän läntisen maailman poliitikot haluavat itsepintaisesti kiistää. Rikkoohan se kehitysoptimisten illuusion, jossa tietyllä koulutuksella ja ja sivistyksellä kaikki kansakunnat muuttuvat pikapuolin liberaaleiksi "demokratioiksi." Tyypillisen esimerkin tällaisesta itsepetoksesta tarjoaa vihreiden Ville Niinistö, joka uskottelee Facebookin päivityksessä itselleen ja muille Afganistanin enemmistön tukevan läntisiä homoarvoja:

Afganistanin paljon kärsinyt kansa ansaitsee parempaa kuin joutua Talibanin käsiin. Vaikka Ghanin hallitus ja USAn pönkittämä hallinto oli korruptoitunut eikä kyennyt puolustamaan kansalaisiaan, ei enemmistö afganistanilaisista tue Talibania.

Ville Niinistön ja muiden liberaalien virheenä on ylenkatse, joka perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää kulttuurien syvärakenteita ja vuosituhantisia traditioita. Läntinen poliittinen eliittimme menee jo heti alussa harhaan katsoessaan poliitisia muutoksia pisimmillään 3-5 vuoden ajanjaksolla, kun taas kärsivälliset muslimit tarkastelevat maailmaa satojen ja tuhansien vuosien tähtäimellä. He jaksavat odottaa toisin kuin pikavoittoja odottava kärsimätön Yhdysvallat liittolaisineen. On selvää, että pitkittyneessä konfliktissa voitolle pääsee ennen pitkää se, jolla on metafyysinen usko asiaansa ja ikuisuuteen ulottuva aikaperspektiivi. Mikään teknologia ei voi murskasta kansaa, joka uskoo muuhun kuin individualistiseen oman nahan pelastamiseen, ellei vihollinen sitten tapa sitä viiimeiseen mieheen ja naiseen.

Pienen Suomen sotkeutuminen kulttuuri-imperialistiseen demokratian vientioperaatioon Afganistanissa paljastaa maamme olevan "sääntöpohjaisen" atlanttisen blokin tiukassa otteessa. Maatamme ei ole kuitenkaan sinne kaapattu, vaan petokselliset johtajamme, vuosikymmenien pysyvä hallitus, on meidät sinne keneltäkään lupaa kysymättä itse vienyt. Osaksi opportunismin, osaksi moraalisen naivismin vuoksi, poliitikkomme ovat halunneet Suomen olevan osa läntistä arvoyhteisöä, joka "kehittää" demokratiaa Afganistanissa. 

Suomen veronmaksajille tämä moraaliposeeraus on tullut tähän mennessä maksamaan ainakin 700 miljoonaa euroa, joka tosin voi jäädä vain alkumaksuksi kun afgaanipakolaiset alkavat rynniä maahamme humanitäärisen avun nimissä. Jo nyt ulkoministeri Pekka Haaviston on taannut 170 afgaanin Suomeen pääsyn vain sillä perusteella, että valtiomme on maksanut heille epämääräisenä ajanjaksona kovaa palkkaa Suomen lähetystön apuna. Ulkomaalaiskiimaiselle hallitukselle tämä on tietysti vain yksi tekosyy tyydyttää loppumatonta maahanmuuttajanälkää. Vaikka 170 rotumuukalaista on maailman ainoalle suomalaisten valtiolle vain yksi naula lisää sen geneettis-kulttuuriseen arkkuun, tämä on vasta alkua. Jo nyt uumoillaan valtavaa muukalaisvaasiota, josta antaa ikävä vihjeen Ylen uutinen Maahanmuuttovirasto valmistautuu Afganistanista tuleviin pakolaisiin – Pekka Nuutinen: "Mistä sitä tietää, vaikka ensimmäiset tulisivat jo tänään".

Poliitikot, joiden ainoa maahanmuuttopoliittinen motiivi on täyttää Suomi niin monella rotumuukalaisella kuin vain mahdollista, ovat taitavia esittämään tunteisiin vetoavia perusteita etnomasokistiselle pakkomielteelleen. Afgaanien kohdalla rajojen avaamista ja täällä luvatta olevien karkotuskieltoa perustellaan muslimimiesten tavasta kohdella huonosti naisia ja lapsia. Jostain mystisestä syystä sovinistiset afgaanimiehet muuttuvat nilkkiliberaalien silmissä huolenpitoa vaativiksi nälkiintyneiksi ressukoiksi kun he matkaavat tänne. Ei puhettakaan, että he mitä todennäköisimmin aiheuttavat samaa kärsimystä täällä kuin kotimaassaan. Tai että he ovat kansansa pettäneitä rintamakarkureita, jotka tilaisuuden tullen luikkivat länteen pakoon ilmaisten lihapatojen äärelle. 

Ikävä kyllä liberaalien tekopyhällä retoriikalla on rationaaliset perusteet, sillä siinä tunnustetaan rivien välistä, että länsi on kykenemätön tekemään islamilaisesta maasta länsimaista, mutta vaivihkaisen kansanvaihdon avulla suomalaisestakin yhteiskunnasta saadaan varmuudella islamilainen.

Itse aiheutettua afgaanien maahanmuutto-ongelmaa olisi tuskin päässyt edes syntymään, mikäli Suomi olisi ymmärtänyt pitää ruotsalaista moralismia kihelmöivät näppinsä erossa Afganistanista. Suomella kun ei ole mitään asiaa puuttua kaukaisten kehitysmaiden sisäisiin sotkuihin aivan samoin kuin niiden asukkailla ei ole oikeutta tulla elätettäväksi Suomeen. 

Jos poliittinen johtomme haluaisi oppia edes jotain kalliista Afganistanin paskareissusta, niin se olisi periaate, jossa jokaisella maalla on oikeus elää omalla tavallaan ilman muiden puuttumista niiden sisäisiin asioihin. Koska suurin osa afganeeista haluaa elää islamilaisella kivikaudella, olkoon se silloin heidän oikeutensa. Kovasti kailotetun kulttuurisen diversitieetin kannalta se voisi olla jopa myönteinen asia. Toisaalta Taliban-hallintoa voidaan pitää jopa edistyksellisenä, sillä kannattaahan se toimia, jotka ovat vallalla täälläkin: naaman peittämistä, patsaiden kaatamista ja lasten sukuelinten silpomista....

EUROOPPA JA AMERIKKA HYVINVOINNIN METSÄSTÄJIEN KOHTEENA

Kolmannen maailman hyvinvointisaalistajaa ei voi moittia häikäilemättömästä oman edun tavoittelusta, sillä se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jos länsimaissa olisi toimiva demokratia, yhdessäkään maassa ei elätettäisi kehitysmaiden käenpoikia. Sitä kuitenkin tapahtuu koko ajan ja syynä on se, että poliitikot, virkamiehet ja lainkäyttäjät eivät noudata kansalaisten enemmistön syvintä tahtoa, vaan käyttävät valtaansa 2000-luvun kommunismin toteuttamiseen.

Punavihreiden miehittämä valtamedia on samassa juonessa poliittisen eliitin kanssa. Media pehmittää ja syyllistää kansaa, jotta maahamme voitaisiin tuottaa lisää kutsumattomia elintasopakolaisia primitiivisistä kulttuureista. Yksi tapa syyllistää kansalaisia on kuvata Suomi maana, joka ei toteuta pienen kalergisen EU-eliitin määrittämiä länsimaisia arvoja™. Tähän propagandastrategiaan kuuluu Ylen tuore uutinen Afgaaniturvapaikanhakijoita tulee Ranskaan Suomesta – "Täällä minua kuunnellaan, Suomessa ei edes yritetty auttaa", kertoo 19-vuotias Rahimi.

Heti agendauutisena alussa Pihtiputaan mummolta halutaan heruttaa kunnon kyyneleet:

Yksi leirin asukkaista oli 19-vuotias Ehsan Rahimi, joka tuli Ranskaan Suomesta viime syksynä. Hän kertoo asuneensa teltassa kaksi kuukautta. 

– Elämä leirissä oli todella ankeaa ja turvatonta. Minulla oli nukkuessa jatkuvasti kylmä ja oloni oli turvaton, sillä leirin liepeillä käytiin paljon huumekauppaa, Rahimi sanoo.

Rahimi kertoo saaneensa Ruotsista kymmenen kielteistä turvapaikkapäätöstä, joten on selvää, ettei hän ole suojelun ja turvapaikan tarpeessa. Kun kerran Ruotsin kaltainen lässyliberaali maa antaa tulijalle kymmenen kertaa peräkkäin tennaria takapuoleen, täytyy Rahminin yksinkertaisesti valehdella vainon uhasta. Viimeisen karkotuspäätöksen jälkeen maa alkoi polttaa Rahimin jalkojen alla siinä määrin, että hän katsoi parhaaksi livahtaa Suomen puolelle. Toimittaja Annastiina Heikkilä ei näe tässä kuitenkaan mitään turvapaikkashoppailuun viittaavaa. Päinvastoin, hän antaa puheenvuoron Rahimille, joka syyttää Suomea kylmäkiskoisesta asenteesta:

– Tunnen Dublin-säännöksen hyvin. Täällä minua kuitenkin kuunnellaan ja tilanteeseeni perehdytään, kun taas Suomessa minua ei edes yritetty auttaa, Rahimi toteaa. 

– Suomessa tai Ruotsissa en olisi ikinä joutunut nukkumaan teltassa, mutta Ranskan viranomaiset tuntuvat kuitenkin ymmärtäväisemmiltä. He myöntävät, että Afganistanissa on vaarallista ja uskovat meitä. He tajuavat, ettei tämä ole mitään peliä tai leikkiä, Rahimi sanoo.

Niin sanotut ihmisoikeusjuristit ovat todennäköisesti pitäneet oikein yksityisluennot Rahimille, sillä hän on kommenttiensa perusteella erittäin tietoinen "oikeuksistaan" ja varsinkin lakien porsaanrei'istä. Ylipäätään koko länsieurooppalainen lakimieskunta näyttää suurelta osin olevan petoksellinen ammattikunta ajaessaan mieluummin muukalaisten kun kantaväestön (joka maksaa lakimiestenkin palkat) asiaa:

Muutamat ranskalaistuomarit ovat viime vuosina jopa estäneet turvapaikanhakijoiden palauttamisen Ranskasta Suomeen, jos heitä on uhannut palauttaminen Suomesta edelleen Afganistaniin. Kyse on ollut yksittäistapauksista, jotka ovat kuitenkin herättäneet julkisuudessa paljon huomiota. Voit lukea tapauksista lisää tästä jutusta.

Uutisjuttu afganistilaisesta valepakolaisesta tuo hyvin esiin sen, kuinka lukuisia ovat syyt kansallisten rajojen vuotamiseen. Pelkkä petoksellinen poliittinen johto ei yksin ole vastuussa, vaan syyllisiä löytyy myös lepsusta rajavartiostosta ja oikeuslaitosten tuomareista. Maahantulon ja maassaolon väärikäytösten esille nostaminen ilman laskelmoivaa sentimentalismia voisi tuoda julkista painetta asian korjaamiselle, mutta valitettavasti valtamedian toimittajat joko vaikenevat niistä tyystin tai sitten tekevät laitonta maahanmuuttoa ymmärtävää tunteilujournalismia.
        

                                                       ************************

Valkoisten poikkeuksellinen empatiakyky ja sokeus omaa intressiä kohtaan on ymmärretty jo melko pitkään muissa, paljon itsekkäämmin ajattelevissa populaatioissa. Myös valkoisten kulttuurissa toimivat vaikutusvaltaiset marxilaiset tietävät tämän, jonka vuoksi he puskevat mielellään juuri naisia kansanvallan väärinkäyttäjiksi nopeuttaakseen dystopiansa toteutumista. Jo biologiansa vuoksi naiset ovat erityisen herkkiä kolmannen maailman holtittomasta väestönkasvusta nousevalle hädälle ja värillisten pyhitetylle uhriasemalle.

Amerikassa mustat ja heidän valkoiset tukijansa ovat vedelleet härskisti sentimentalismin naruja kun tarkoituksena on saada sympatiaa mustille. Koska mustien sorto positiivisen syrjinnän ja valtavien sosiaalitukien vuoksi ei ole enää koko totuus, täytyy narraatiota uusintaa tekaistulla sortotarinoilla. 

Silloin tällöin tarinan kertojat jäävät valheesta kiinni kuten musta näyttelijä Jussie Smollett, jota vastaan on hiljattain nostettu kuusi uutta syytettä näyttelijään itseensä kohdistuneen viharikoksen lavastamisesta. Ennen kärähtämistään valtamedia repi "pöyristyttävästä viharikoksesta" valtavat otsikot, mutta sitten kun asioiden todellinen laita alkoi paljastua tiedotusvälineiden kiinnostus tapausta kohtaan on ollut huomattavasti vähäisempää. Huijaus oli kuitenkin sen verran iso uutinen, että jopa Yle kirjoittanut siitä, viimeksi uutisessaan Amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollettia vastaan nostettiin uudet syytteet viharikoksen lavastamisesta:

Tummaihoisen ja avoimesti homon Smollettin on epäilty palkanneen tammikuussa 2019 kaksi ystäväänsä esittämään väkivaltaista hyökkäystä hänen kimppuunsa, sekä lähettäneen itse itselleen uhkakirjeen, joka sisälsi homovastaisia ja rasistisia herjoja.

                                                    *****************************

TV1, maanantai 17.2.2020 klo 19.00 Historia: Amerikankiinalaisten tarina

Amerikankiinalaisten tarina Vuonna 1882 Yhdysvallat oli suuren maahanmuuttoaallon kynnyksellä, kun presidentti Chester A. Arthur allekirjoitti lain, joka esti kiinalaisten työläisten saapumisen Amerikkaan vankeustuomion uhalla. Dokumentti pureutuu amerikkalaisia kansalaisoikeuksia koetelleeseen lakiin, jonka vaikutukset nähdään yhä tänä päivänä. T: Steeplechase Films/PBS, Yhdysvallat. ohjelmatekstitys (suomi) 52 min

Linkki ohjelmaan.

Yhdysvallat on alun perin länsi- ja pohjois-eurooppalaisten perustama ja rakentama maa. Hallitsevan yksipuolisessa liberaalissa ja monikulttuurisessa keskustelussa tämä halutaan sivuuttaa. Jos siitä on pakko jotain mainita, se nähdään pelkästään valkoisen rasismin pahuuden ilmentymänä. Tätä linjaa edustaa maanantai-illan propagandatuokio Amerikankiinalaisten tarina.

Dokumentin tarkoitus on yksinomaan osoittaa, että valkoisten omilla kyvyillään, rohkedellaan ja ahkeruudellaan perustama kansakunta ei kuulukaan heille, vaan sen hedelmistä on oikeus nauttia kaikkien kuten vaikka kiinalaisten. Kiina ei ole katsonut velvollisuudekseen luoda vaurasta maata omille kansalaisilleen, jonka vuoksi osa väestöstä on halunnut päästää valmiiden pöytien ääreen Amerikkaan. 

Selostajan ja haastateltujen kiinalaisten mielestä valkoisten olisi pitänyt jo sata vuotta sitten päästää kiinalaiset osaksi heidän yhteisöään ja yhteiskuntaa. Koska näin ei heti tapahtunut, dokumentissa esiiintyneet kiinalaiset pitivät sitä anteeksiantamattomana rikoksena. Voisi kysyä, kuinka hyvin kiinalaiset itse päästävät muunrotuiset osaksi omaa yhteiskuntaansa. Aivan, vain valkoisten on avattava porttinsa samalla kuin muut saavat ilman moraalista paheksuntaa rakentaa etnovaltioitaan.

Amerikan tulvaporttien aukeneminen värillisille kuten kiinalaisille Hart-Celler Bill -lain myötä vuonna 1965 (Immigration and Nationality Act) on myös kertomus Yhdysvaltain perustuslain ja demokratian syrjäyttämisestä. Luonnollisesti näin ikävää asiaa ei dokumentissa haluttu edes mainita, vaan kiinalaisten invaasiota pidetään yksinomaisesti hyvänä asiana. Kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen tiivistää somessa osuvasti Amerikan poliittisen kaappauksen kaavan (Virtasen suosittelemaan kirjaan kannattaa myös tutustua):

Suomessakin vasemmistoliberaalit ovat syrjäyttäneet laajalti demokratian. Amerikassa se tapahtui siviilioikeuslainsäädännöllä (Civil Rights Act of 1964, korvannut laajalti Yhdysvaltojen perustuslain) + samanmielisten byrokratioiden, aktivistituomarien ja aktivistijärjestöjen poliittisella 'pingiksellä' + poliittisella sateenkaarikoalitiolla ja muulla vähemmistöjä korostavalla politiikalla + avoimella maahanmuutolla, erityisesti laiton maahanmuutto + vasemmistoliberaalilla koulutuksella + yrityksillä ja yliopistoilla, jotka pakotettiin siviilioikeuslainsäädännön työläisiksi, sensuroijiksi ja 'pyöveleiksi', mukaanlukien vasemmistoliberaali media.